Johanna Oras

mitä mieltä?

Hei!

Mitä mieltä olette Johanna Oraksesta? Oletteko nähneet töitä luonnossa? Aikalailla kiistelty, eikö?

100

9321

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jos sais taulun

      Kysyn siis siksi, että meinaan hankkia hänen tekemän taulun...

      • Tietäjä 1

        Johanna Oraksen maalaukset tuntuvat olevan aika hintavia. Jos pidät,osta pois,mutta mieti,saako samalla summalla jonkin suuremman mestarin työn,joka voisi olla myös hyvä sioitus.
        Itse en pidä hänen töitään minään erityisenä,enkä ole kokoelmaani niitä hankkinutkaan.

      • tietäjä että
        Tietäjä 1 kirjoitti:

        Johanna Oraksen maalaukset tuntuvat olevan aika hintavia. Jos pidät,osta pois,mutta mieti,saako samalla summalla jonkin suuremman mestarin työn,joka voisi olla myös hyvä sioitus.
        Itse en pidä hänen töitään minään erityisenä,enkä ole kokoelmaani niitä hankkinutkaan.

        mitä ne sitten suunnilleen maksaa...?

      • Tietäjä 1
        tietäjä että kirjoitti:

        mitä ne sitten suunnilleen maksaa...?

        Tuttavani oli muutama vuosi sitten ostanut Oraksen maalauksen ja maksanut siitä muistaakseni yli 3000 euroa.

      • jojoku vain

        Katsokaahan tätä: http://www.johannaoras.com/fin/etusivu.html

        Tunnen jopa hieman ylpeyttä tämän tytön osaamisesta! Siinä hän 'vetää' esimerkillisesti suoraan kankaalle ilman mitään kommervenkkeja ja 'apuvälineitä'. Noin se käy kun osaa hommansa.
        Ne hänet rikkaaksi tehneet asiakkaat eivät voi olla ihan väärässä että hänen töistään todellakin tykätään.
        Vaikka esimerkiksi minä henkilökohtaisesti en pidä hänen kukkatauluistaan niin ihailen ja kunnioitan suuresti noita hänen taitojaan.
        Asioista voi tykätä tai olla tykkäämättä mutta mielestäni osaamista ja silmää tämän tytön kohdalla ei kannata aliarvioida tai siinä kyseenalaistaa periaatteessa itsensä.

      • 543210
        jojoku vain kirjoitti:

        Katsokaahan tätä: http://www.johannaoras.com/fin/etusivu.html

        Tunnen jopa hieman ylpeyttä tämän tytön osaamisesta! Siinä hän 'vetää' esimerkillisesti suoraan kankaalle ilman mitään kommervenkkeja ja 'apuvälineitä'. Noin se käy kun osaa hommansa.
        Ne hänet rikkaaksi tehneet asiakkaat eivät voi olla ihan väärässä että hänen töistään todellakin tykätään.
        Vaikka esimerkiksi minä henkilökohtaisesti en pidä hänen kukkatauluistaan niin ihailen ja kunnioitan suuresti noita hänen taitojaan.
        Asioista voi tykätä tai olla tykkäämättä mutta mielestäni osaamista ja silmää tämän tytön kohdalla ei kannata aliarvioida tai siinä kyseenalaistaa periaatteessa itsensä.

        Olisin kysynyt ihan uteliaisuuttani, mitä tarkoitat ilman "apuvälineitä"?

        Kohdassa 00:11 näkyy pysäytyskuvassa tuolilla makaava kikkakeppi ja olisin ihan uteliaisuuttani kysynyt tarkoitatko esimerkiksi kikkakeppiä "apuvälineenä" vai taiteilijan normaalina työkaluna?

      • "Taidemaalari"
        543210 kirjoitti:

        Olisin kysynyt ihan uteliaisuuttani, mitä tarkoitat ilman "apuvälineitä"?

        Kohdassa 00:11 näkyy pysäytyskuvassa tuolilla makaava kikkakeppi ja olisin ihan uteliaisuuttani kysynyt tarkoitatko esimerkiksi kikkakeppiä "apuvälineenä" vai taiteilijan normaalina työkaluna?

        Totesin että maalauksen tai kopion tekijä on täysin oppimaton ja ihmettelenkin tuota opettajan kirjoitusta.
        Mistä se näkyy tuo oppimattomuus. Kopioi pienemmästä kuvasta suuremmaksi onko se mitään maalaamista sehän on vain kopio toisesta kuvasta. Kaiken lisäksi tavarat kuva-alalla esiintyvät keskiviivan alapuolella ja kaiken lisäksi pöytäliina valuu kuvasta ulos punaisena kuin veri eikä sille ole mitään vastapainoa kuva-alalla. Tavaroiden taustat vailla monimuotoista käsittelyä eli vaihtelevuutta kuvapinnalla. Jne...
        Toteamus pensselinheiluttajalta puuttuu alkeistiedot maalauksen tekemiseksi ja ehkä näkemystä että voisi edes sitä joskus oppia.
        Ihmettelen myös opettajan pätevyyttä joka pistää vielä lusikkansa soppaan. Ei tuossa mitään apukeppiä tarvi muut kuin opettaja.

      • ...tarkoitti...
        543210 kirjoitti:

        Olisin kysynyt ihan uteliaisuuttani, mitä tarkoitat ilman "apuvälineitä"?

        Kohdassa 00:11 näkyy pysäytyskuvassa tuolilla makaava kikkakeppi ja olisin ihan uteliaisuuttani kysynyt tarkoitatko esimerkiksi kikkakeppiä "apuvälineenä" vai taiteilijan normaalina työkaluna?

        ...piirtoheittimiä sun muita vempaimia joita eräätkin käyttävät. Ja katsohan tuon kuvan kokoa. Sekin on taiteilijaa myöden. huippuosaajaa on hauska katella!

      • "Taidemaalari"
        ...tarkoitti... kirjoitti:

        ...piirtoheittimiä sun muita vempaimia joita eräätkin käyttävät. Ja katsohan tuon kuvan kokoa. Sekin on taiteilijaa myöden. huippuosaajaa on hauska katella!

        se osaamattomuus näkyy kun ei hallitse pintoja eikä maalausalaa.

      • *haukotuttaa*
        "Taidemaalari" kirjoitti:

        Totesin että maalauksen tai kopion tekijä on täysin oppimaton ja ihmettelenkin tuota opettajan kirjoitusta.
        Mistä se näkyy tuo oppimattomuus. Kopioi pienemmästä kuvasta suuremmaksi onko se mitään maalaamista sehän on vain kopio toisesta kuvasta. Kaiken lisäksi tavarat kuva-alalla esiintyvät keskiviivan alapuolella ja kaiken lisäksi pöytäliina valuu kuvasta ulos punaisena kuin veri eikä sille ole mitään vastapainoa kuva-alalla. Tavaroiden taustat vailla monimuotoista käsittelyä eli vaihtelevuutta kuvapinnalla. Jne...
        Toteamus pensselinheiluttajalta puuttuu alkeistiedot maalauksen tekemiseksi ja ehkä näkemystä että voisi edes sitä joskus oppia.
        Ihmettelen myös opettajan pätevyyttä joka pistää vielä lusikkansa soppaan. Ei tuossa mitään apukeppiä tarvi muut kuin opettaja.

        'Kopioi pienemmästä kuvasta suuremmaksi' :DD oletko koskaan kuullut luonnoksesta? Jos katsoo mainitsemaasi 'kopioitavaa' pienempää kuvaa, huomaa että se on akvarelli, ja siinä näkyy maalattavan aiheen tärkeimmät alueet ja koko maalauksen idea. Lisäksi luonnos on summittainen, eli ei mikään tarkka teos. Kuten luonnos yleensä on...no senhän tietää jokainen Oikea Taiteilija.

        'Pöytäliina valuu kuvasta ulos punaisena kuin veri eikä sille ole mitään vastapainoa kuva-alalla.' Vastapainoa löytyy muista punaisista aiheista ja ne tekevät sommitelmasta tasapainoisen.Eikä punainen kangas mihinkään 'valu' sehän muodostaa u:n muotoisen muodon, joka palaa takaisin pöytäpinnalle. Kankaan jännite pysyy siten kuvan sisällä eikä yritäkään karata ulos. Ainoa mikä hieman häiritsee, on vasemmanpuoleisen kandelaaberin koko tai yleensäkin olemassaolo kuvassa. Korvaisin sen jollain muulla ja pelkistetymmällä esineellä.

        Taitaa joltain puuttua sommittelun perusymmärrys aivan tyystin.

      • ...mikä nyt...
        "Taidemaalari" kirjoitti:

        se osaamattomuus näkyy kun ei hallitse pintoja eikä maalausalaa.

        ...räikeästi taas paistaa? kateuspiruhan se taas ottaa miehen valtaansa. ;) Olet joskus huvittava nipottaja =D

      • ..ja siinähän...
        Tietäjä 1 kirjoitti:

        Tuttavani oli muutama vuosi sitten ostanut Oraksen maalauksen ja maksanut siitä muistaakseni yli 3000 euroa.

        ...se juttu piilee että niitä todellakin ostetaan ja paljon. Sekös sitten herättää muutamissa kolleegoissa kateutta ja jopa suuttumusta.
        Johanna oras on rikastunut täysin omilla ansioillaan ja kovalla työllä. Kun uskoo itseensä ja omaa tuollaiset taidot niin mikäs on oleillessa, muuta kuin ottaa rahat sieltä mistä sitä tarjotaan. Siinäpä olisi tavoitetta monille muillekin taiteilijoille.

      • "Taidemaalari"
        ...mikä nyt... kirjoitti:

        ...räikeästi taas paistaa? kateuspiruhan se taas ottaa miehen valtaansa. ;) Olet joskus huvittava nipottaja =D

        Markku vaan ihan oikea taidemaalari ja olen siellä mihin Markku vasta pyrkii.
        Postauksissa saattaa olla vähän samantapaisia piirteitä johtuen kriittisestä suhtautumisesta osaamattomuuteen joskin aivan eri Svääreistä lähtöisin.

        Pitkän linjan taidemaalari ja opettaja.

      • lskjfksajdl
        "Taidemaalari" kirjoitti:

        Markku vaan ihan oikea taidemaalari ja olen siellä mihin Markku vasta pyrkii.
        Postauksissa saattaa olla vähän samantapaisia piirteitä johtuen kriittisestä suhtautumisesta osaamattomuuteen joskin aivan eri Svääreistä lähtöisin.

        Pitkän linjan taidemaalari ja opettaja.

        eräänkin opiston opettaja on täysin osaamaton, vaikka onkin 'pitkän linjan' tekijä. Eivät vain ole saaneet ketään muuta opettamaan...

      • Heh heh?
        ...mikä nyt... kirjoitti:

        ...räikeästi taas paistaa? kateuspiruhan se taas ottaa miehen valtaansa. ;) Olet joskus huvittava nipottaja =D

        ...mikähän kateuspiru sinut itsesi on vallannut, kun jouluaattonakin tulet tähänkin ketjuun esittelemään perättömiä syytöksiäsi?

      • Heh heh?
        "Taidemaalari" kirjoitti:

        Markku vaan ihan oikea taidemaalari ja olen siellä mihin Markku vasta pyrkii.
        Postauksissa saattaa olla vähän samantapaisia piirteitä johtuen kriittisestä suhtautumisesta osaamattomuuteen joskin aivan eri Svääreistä lähtöisin.

        Pitkän linjan taidemaalari ja opettaja.

        Kuulehan nyt kinatkaa keskenänne ja jättäkää minut niiden ulkopuolelle, Kiitos. Tai sitten alat esitellä omalla nimelläsi missä sellaisessa sinä jo olet mukana mihin minä vasta pyrin, muuten tuollaisilla puheilla ei ole mitään katetta!

      • "taidekauppias"
        ..ja siinähän... kirjoitti:

        ...se juttu piilee että niitä todellakin ostetaan ja paljon. Sekös sitten herättää muutamissa kolleegoissa kateutta ja jopa suuttumusta.
        Johanna oras on rikastunut täysin omilla ansioillaan ja kovalla työllä. Kun uskoo itseensä ja omaa tuollaiset taidot niin mikäs on oleillessa, muuta kuin ottaa rahat sieltä mistä sitä tarjotaan. Siinäpä olisi tavoitetta monille muillekin taiteilijoille.

        on kaukana. Pikemminkin totuus maksetusta hinnasta taiteilijaa leikkivän töistä joka ei ole matrikkelissa on harrastaja vasta ja töiden hinnat sen mukaisia.
        Jos joku maksaa niistä kovan hinnan ja tämä tekijä ei pääsekään matrikkeliin on työt lähes arvottomia eli kuluttaja suoja asia pikemminkin. Sama selkokielellä arvottomia osakkeita, mutta jos niitä katsellessa tulee autuaaksi niin siitä vain.

      • Seurannut
        jojoku vain kirjoitti:

        Katsokaahan tätä: http://www.johannaoras.com/fin/etusivu.html

        Tunnen jopa hieman ylpeyttä tämän tytön osaamisesta! Siinä hän 'vetää' esimerkillisesti suoraan kankaalle ilman mitään kommervenkkeja ja 'apuvälineitä'. Noin se käy kun osaa hommansa.
        Ne hänet rikkaaksi tehneet asiakkaat eivät voi olla ihan väärässä että hänen töistään todellakin tykätään.
        Vaikka esimerkiksi minä henkilökohtaisesti en pidä hänen kukkatauluistaan niin ihailen ja kunnioitan suuresti noita hänen taitojaan.
        Asioista voi tykätä tai olla tykkäämättä mutta mielestäni osaamista ja silmää tämän tytön kohdalla ei kannata aliarvioida tai siinä kyseenalaistaa periaatteessa itsensä.

        Esikuvana näille asetelmille ovat aikansa mestarit ja on todella väärin verrata näitä maalauksia - eivät yllä tälle tasolle... voit hakea esim. 1600-luvun Hollantilaisia asetelmia netistä niin huomaat eron. Myös maalausten määrä kertoo omaa kieltään osaamisen laadusta.

        Kun suosijoita on, löytyy markkinoitakin, Porissa näyttely tila oli yli vuosikymmenen juuri Jazzien aikaan Kulttuuritoimen tiloissa"kas kummaa Johanna Oraksella" kulttuuritoimenjohtaja Birgit Jaakkolan aikaan... joo eihän meillä muita taiteilijoita ole - muuta kuin useita satoja jo ihan porin seudulla...

      • Taidehistoriaa
        ...tarkoitti... kirjoitti:

        ...piirtoheittimiä sun muita vempaimia joita eräätkin käyttävät. Ja katsohan tuon kuvan kokoa. Sekin on taiteilijaa myöden. huippuosaajaa on hauska katella!

        Leonardo maalasi ja piirsi isot ja pienet teokset yhtä hyvin.
        Ja, hänen tekemänsä maailman tunnetuin maalaus ei ole kovin iso...

      • -taidetta-
        Tietäjä 1 kirjoitti:

        Johanna Oraksen maalaukset tuntuvat olevan aika hintavia. Jos pidät,osta pois,mutta mieti,saako samalla summalla jonkin suuremman mestarin työn,joka voisi olla myös hyvä sioitus.
        Itse en pidä hänen töitään minään erityisenä,enkä ole kokoelmaani niitä hankkinutkaan.

        Tietäjän kirjoituksessa on yhdeksän kirjoitusvirhettä. Tällä henkilöllä ei ole yhtään Oraksen työtä, eikä mitään kokoelmaa kenenkään töistä.

      • TottaTotta!
        -taidetta- kirjoitti:

        Tietäjän kirjoituksessa on yhdeksän kirjoitusvirhettä. Tällä henkilöllä ei ole yhtään Oraksen työtä, eikä mitään kokoelmaa kenenkään töistä.

        Hän on se sama vanha kateellinen ML joka ei saa edes omii töitään myytyä.

      • Anonyymi
        Tietäjä 1 kirjoitti:

        Johanna Oraksen maalaukset tuntuvat olevan aika hintavia. Jos pidät,osta pois,mutta mieti,saako samalla summalla jonkin suuremman mestarin työn,joka voisi olla myös hyvä sioitus.
        Itse en pidä hänen töitään minään erityisenä,enkä ole kokoelmaani niitä hankkinutkaan.

        Ei taida olla missään merkittävässä kokoelmassa töitä

    • koskenniemi

      johanna partasen tullessa kouluumme oli pääsykokeissa tehdyt työt niin shokeeraavia että sisäinen tuli taiteeseen oli jo tuolloin selviö, huomasin johannalla samankaltaisia kuvia kun aikanaan itsekkin maalasin, sisäisen maailman tuskaa purkautuneena, koska taideterapeuttina tunnistin luovuuden voimat suosittelin hänelle koulutustamme, pääsykokeissa hän maalasi luomisen tuskaansa ulos torsona jossa oli vatsassa viilto ja veri ja myöhemmin myös viinirypäleitä torsossa,sininen väri oli tuolloin, . luokassa teimme myös pako siniseen tilaan nimisen työn, jonka johanna ratkaisi mestarillisesti tuolloin, myös petriina palttala oli loistavasti samalla tasolla tullessaan kouluumme, yöt usein istuimme luokassa ja keskustelimme murrosikäisten tyttöjen ongelmista, itkien ja nauraen, minusta tuli vuosiksi,äiti oppilailleni, ilman sitä jaksoa ei johannalla olisi ollut voimia yksin jatkaa,mutta tukien ja kuunnellen autoin hänet ja kuin synnytin hänessä tietoisuuden alitajuisesta taiteesta ,opettaen hänelle sielun kuvien kautta sisäisen minuuden voiman ja salaisuudet. johannan omat jalat alkoi kantaa ja niin hän alkoi maalata täyspäiväisesti , ensi näyttelyään, ja usko itseen kasvoi, vein koulumme oppilaat juhani palmun näyttelyyn jossa reijo oras oli esittelemässä galleriassaan olihan avajaiset ,uuden gallerian, siellä juhani palmu sitten myös paikalla ja siellä ensi kohtaaminen reijo orakseen siis tapahtui, oppilaani halusi töihin galleriaan. ja suosittelin sitä johannalle sillä reijo oli mielyttävä ja hyvä opettaja johannalle, antamaan tytölle lisää itseluottamusta.jne, tunnen molemmat jo ennestään siis ja jos minulta kysyttäisiin johannan tauluista, sanoisin että,johannan taide on tullut jäädäkseen. ja suosittelenkin seurattavaksi maalauksien muuttumista surrelistisempaan suuntaan ,sillä silloin vasta johanna elää riemunsa renesassia ja voimaa ,joka jo sisällä sykkii ja odottaa ulos pääsyään. ja tämä jakso toteutuu vasta ,kun elämän suuri kuolemisen trauma astuu elämään ,ja tuska jälleen tulee , aamiais pöytään, kyynelten kera, sillä silloin vasta johanna elää todeksi itsensä , eikä vain pintaa raapiaen tee kiiltokuvaa ,ja kuollutta still life kuvaa. silloin näemme mestarin edessämme ja sen todellisuuden joka hänessä jää elämään meidänkin jälkeemme. johannan maalaukset on hyvä hankinta.

    • Kuvataiteen maisteri
      • "Taidemaalari"

        kuvataiteista. Yhdyn maisterin mielipiteeseen. Miksi maalata valokuvia ja sellaisenaan ymmärtämättä maalauspinnan sommittelusta mitään kun ei valokuvaajakaan ole ymmärtänyt? Kuvat ovat ikään kuin leikattu valmiiksi maalattua kangasta ja mistä sattuu niin että tavarat menevät puoliksi miten sattuu.
        Kannattaisi lukea taiteen historiaa ennen kuin alkaa mitään kankaalle tai muulle alustalle väkertämään.
        Taidemaalaus ei ole käsityötä vaan siinä pitää olla aivot mukana.

      • paistaa läpi.. .. .

        "kuvataiteen maisterin" sanomassa havaittavissa katkeraa kateuden hedelmää ;)

      • Työväenopisto rulez
        paistaa läpi.. .. . kirjoitti:

        "kuvataiteen maisterin" sanomassa havaittavissa katkeraa kateuden hedelmää ;)

        Ovat.

        Usein tullut pohdittua, miksikähän kuvataiteissa ei suvaita, kuten esim. musiikissa, saa olla humppaa, klassista, jenkkaa, oopperaa, jatsia, rokkia name it.


        Joku haluaa jotain, mitä toinen ei niin millään.
        Sitäpaitsi eihän ne esim. Orakselta kalliilla ostaneet ole ainakaan siellä niitä apurahoja vailla.

        Ulkopuolisena tuli paha mieli Oraksen puolesta ja hänen opettajansakin puolesta, vaikka olisi kuinka maisteri ja sen kaveri niin onko pakko olla tökerö.

        Jopa Muhamad Ali tiesi, että, jos et voi sanoa mitään hyvää, älä sano mitään.

      • ksjlfkjskfls

        tiedän kyllä paperimaistereita, jotka ovat 'kuvataiteen maistereita', mutta kammo tarttua siveltimeen on valtava. Sitä se teettää kun ensin on titteli ja sen jälkeen pitäisi löytyä jotain millä tittelin täyttäisi...saahan sitä höpistä ja mumista partaansa ja arvostella muita, tekeminen on toista...:)

      • "Taidemaalari"
        ksjlfkjskfls kirjoitti:

        tiedän kyllä paperimaistereita, jotka ovat 'kuvataiteen maistereita', mutta kammo tarttua siveltimeen on valtava. Sitä se teettää kun ensin on titteli ja sen jälkeen pitäisi löytyä jotain millä tittelin täyttäisi...saahan sitä höpistä ja mumista partaansa ja arvostella muita, tekeminen on toista...:)

        ja tietää mistä puhuu kuten tuo maisterikin vaikken tunnekaan häntä, mutta näyttää tietävän saman asian kuvataiteista kuin tekemisen ammattilainen.
        Asiaa ei voi edes kaunistella eikä silotella sillä totuutta ei ole useampia valittavaksi tuosta asiasta kuten onneen ei ole oikotietä.
        Kannattaisi ensin opiskella edes perusasiat kuvataiteista niin välttyisi turhalta kokeilulta kun tietää mitä on tekemässä ja miten sitä tehdään. Valitettavasti kansalle on tullut sellainen harhakäsitys että kuka tahansa on taiteilija ja voi esiintyä sellaisena ilman ammatissa tarvittavaa tietoa ja lahjaa sen tekemiseen.

      • sldkfjlkasjdjfkasld
        "Taidemaalari" kirjoitti:

        ja tietää mistä puhuu kuten tuo maisterikin vaikken tunnekaan häntä, mutta näyttää tietävän saman asian kuvataiteista kuin tekemisen ammattilainen.
        Asiaa ei voi edes kaunistella eikä silotella sillä totuutta ei ole useampia valittavaksi tuosta asiasta kuten onneen ei ole oikotietä.
        Kannattaisi ensin opiskella edes perusasiat kuvataiteista niin välttyisi turhalta kokeilulta kun tietää mitä on tekemässä ja miten sitä tehdään. Valitettavasti kansalle on tullut sellainen harhakäsitys että kuka tahansa on taiteilija ja voi esiintyä sellaisena ilman ammatissa tarvittavaa tietoa ja lahjaa sen tekemiseen.

        mummot samalla viivalla' -argumentti nyt ei oikein vakuuta tietämyksen suhteen.
        Eikä myöskään 'Asiaa ei voi edes kaunistella eikä silotella sillä totuutta ei ole useampia valittavaksi tuosta asiasta kuten onneen ei ole oikotietä'. -Pelkkää sanahelinää. Tyhjänpäiväistä kahvipöytäjaarittelua. TUO on mummojen puhetta! Perusteluja, todellista kritiikkiä..???

        Kuka tahansa muuten voi olla taiteilija. Miksi ei voisi olla? Toiset paahtavat taidekouluja yli 10 vuotta kykenemättä silti tuottamaan. Tulee maistereita ja tohtoreita, ja osa päätyy jaarittelemaan muiden tuotoksista kun eivät kykene (tai halua) tuottaa taidetta. Samoin osalle riittää opettajan työ. Yhdelle riittää yksi kurssi ja ura aukeaa siitä.
        Mikä sinä olet määrittämään kenenkään lahjoja? Oletkos joku taiteen ylikriitikko olevinasi? Kaikkien yläpuolella? Lahjakkuutta ei katsos voi survoa yhteen muottiin ja sanoa että tästä muotista valmistuneet ovat jotain ja muut eivät mitään.
        Kuka tahansa voi olla taiteilija. TAide on vapaus, jokaisella on vapaus ostaa sitä taidetta mitä haluaa. Ja jokaisella on vapaus tuottaa taidetta.

        Jos sinä pelkäät sitä että ihmisille tulee harhakäsityksiä, et silloin tiedä ihmisistä mitään. Aliarvioit pahasti ihmisten harkintakykyä ja kykyä ymmärtää taiteen päälle. Kuvittelet kovasti olevasi joku suuren tietämyksen ja salaisuuden vartija. Ja oletat ettei kukaan muu tiedä mistään mitään. Sellaiselle on olemassa nimikin, mutta jääköön se mainitsematta...Toki ymmärrän jos asiakaskuntasi muodostuu niistä joille täytyy kaikki taiteen perusteet selittää erikseen...ja pelätä että joku torinlaidan jussi kilpailee samoista markkinoista...:)

      • Eliitti on oikeassa.
        sldkfjlkasjdjfkasld kirjoitti:

        mummot samalla viivalla' -argumentti nyt ei oikein vakuuta tietämyksen suhteen.
        Eikä myöskään 'Asiaa ei voi edes kaunistella eikä silotella sillä totuutta ei ole useampia valittavaksi tuosta asiasta kuten onneen ei ole oikotietä'. -Pelkkää sanahelinää. Tyhjänpäiväistä kahvipöytäjaarittelua. TUO on mummojen puhetta! Perusteluja, todellista kritiikkiä..???

        Kuka tahansa muuten voi olla taiteilija. Miksi ei voisi olla? Toiset paahtavat taidekouluja yli 10 vuotta kykenemättä silti tuottamaan. Tulee maistereita ja tohtoreita, ja osa päätyy jaarittelemaan muiden tuotoksista kun eivät kykene (tai halua) tuottaa taidetta. Samoin osalle riittää opettajan työ. Yhdelle riittää yksi kurssi ja ura aukeaa siitä.
        Mikä sinä olet määrittämään kenenkään lahjoja? Oletkos joku taiteen ylikriitikko olevinasi? Kaikkien yläpuolella? Lahjakkuutta ei katsos voi survoa yhteen muottiin ja sanoa että tästä muotista valmistuneet ovat jotain ja muut eivät mitään.
        Kuka tahansa voi olla taiteilija. TAide on vapaus, jokaisella on vapaus ostaa sitä taidetta mitä haluaa. Ja jokaisella on vapaus tuottaa taidetta.

        Jos sinä pelkäät sitä että ihmisille tulee harhakäsityksiä, et silloin tiedä ihmisistä mitään. Aliarvioit pahasti ihmisten harkintakykyä ja kykyä ymmärtää taiteen päälle. Kuvittelet kovasti olevasi joku suuren tietämyksen ja salaisuuden vartija. Ja oletat ettei kukaan muu tiedä mistään mitään. Sellaiselle on olemassa nimikin, mutta jääköön se mainitsematta...Toki ymmärrän jos asiakaskuntasi muodostuu niistä joille täytyy kaikki taiteen perusteet selittää erikseen...ja pelätä että joku torinlaidan jussi kilpailee samoista markkinoista...:)

        Luojan kiitos etteivät kansan syvien rivien idiootit ole määrittäneet taiteen laatua millään vuosisadalla.Torinlaidan jussien tuotteet jäävätkin onneksi siksi mitä ovatkin: mauttomaksi, primitiiviseksi paskaksi idioottien ihailtavaksi.

      • jalksjfdlksj
        "Taidemaalari" kirjoitti:

        kuvataiteista. Yhdyn maisterin mielipiteeseen. Miksi maalata valokuvia ja sellaisenaan ymmärtämättä maalauspinnan sommittelusta mitään kun ei valokuvaajakaan ole ymmärtänyt? Kuvat ovat ikään kuin leikattu valmiiksi maalattua kangasta ja mistä sattuu niin että tavarat menevät puoliksi miten sattuu.
        Kannattaisi lukea taiteen historiaa ennen kuin alkaa mitään kankaalle tai muulle alustalle väkertämään.
        Taidemaalaus ei ole käsityötä vaan siinä pitää olla aivot mukana.

        nykytaide?
        Kirjoitat ilmeisesti jonkin klassisen taiteen ihanteista.

      • slkdjflksjdflks
        Eliitti on oikeassa. kirjoitti:

        Luojan kiitos etteivät kansan syvien rivien idiootit ole määrittäneet taiteen laatua millään vuosisadalla.Torinlaidan jussien tuotteet jäävätkin onneksi siksi mitä ovatkin: mauttomaksi, primitiiviseksi paskaksi idioottien ihailtavaksi.

        mauttomuuskin on yksi tehokeino, samoin idioottien lähestyminen.

      • Garina Holmsten
        Eliitti on oikeassa. kirjoitti:

        Luojan kiitos etteivät kansan syvien rivien idiootit ole määrittäneet taiteen laatua millään vuosisadalla.Torinlaidan jussien tuotteet jäävätkin onneksi siksi mitä ovatkin: mauttomaksi, primitiiviseksi paskaksi idioottien ihailtavaksi.

        Yhdyn täysin mielipiteeseenne! Suomessa on onneksi enää pieni ryhmä näitä "Sepporätyjä" jotka eivät osaa itse hallita omaa käyttäytymistään ja yrittävät ikäänkuin nojata maamme "syviin riveihin" suosion toivossa käsittämättä sitäkään kuinka idioottimaiselta sellainen kuulostaa ja näyttää. Suomen nykynuorison taidekäsitystä ei kannata aliarvioida, siinä lyö helposti kirveensä omaan nilkkaan. Ei mene enää kauaakaan kun tämä ikäpolvi jota kutsutaan "suureksi ikäluokaksi" katoaa vähitellen myös noista vaikutusvaltaisimmista ryhmistä. Tiedämme että heidän joukossaan enää on noita "klassisen taiteen" rakastajia jotka suorastaan hyljeksii taiteessa muita suuntauksia unohtaen että arvoon arvaamattomaan on noussut ihan muut ihanteet niin koulutuksessa ja taiteen arvostuksessa.
        Kultakauden taide ja taiteilijat ovat ihan ansaitusti ansainneet paikkansa kansakunnan kaapin päälle. Sitä puoltaa tosiasit että sinä aikana ei ole ollut teknisiä apuvälineitä niinkuin nykyisin.
        Nykyisin on suorastaan idioottimaista pyrkiä opettelemaan kuvataidetta mikä kilpailee kameroiden kanssa. Siinä jää aina toiseksi, sillä tekniikka kehittyy. Kun tiedämme vielä sen tosiasian että nämä kamerojen kanssa kilpailevat taiteilijat eivät ole mitään ruudinkeksijöitä....mistä muuten on nähty varsinkin täällä hyviä esimerkkejä, niin nämä seikat huomioiden vastaavaa kehitystä tuskin heiltä kannattaa odotella.
        Sen sijaan näitä tällaisia vääntöjä Suomi24 taidepalstoilla kyllä riittää varmaan jatkossakin. Minusta se on kuitenkin hyvä asia, onhan heillä edes jokin kanava missä saada päteä ja olla "muita ylivoimaisesti lahjakkaampi". Muiltahan he eivät koskaan tule saamaankaan kunnioitusta ja ihailua niinkuin jotkin nykytaiteilijat nykyisin.

      • Henry Moore
        jalksjfdlksj kirjoitti:

        nykytaide?
        Kirjoitat ilmeisesti jonkin klassisen taiteen ihanteista.

        on termi, jota yleensä käytetään viimeisten noin kuudenkymmenen vuoden taidesuuntauksista, jotka selvästi poikkeavat aiemmista. Toki sen voidaan tulkita tarkoittavan kaikkea nykyaikana maalattua, jolloin myös Oraksen maalukset ovat nykytaidetta. Mitään mieltä ei kuitenkaan ole sotkea vakiintuneita käytäntöjä lisää jo muutenkin kirjavassa terminologiassa, Oraksen maalukset eivät edusta vallitsevan nimikäytännön mukaista nykytaidetta.

        Oraksen maalaukset ovat tyyliltään klassista realismia, jonka tällaisen lajityypin, asetelmien, mestareita olivat hollantilaisen kultakauden maalarit 1500-1600-luvuilla. Tyylisuuntaus oli vallitseva mm. taideopetuksessa aina viime vuosisadan alkupuolelle saakka, ja monet Suomen kultakauden varsinkin naismaalarit tekivät tällaisia asetelmia, niillä oli omat suosijansa pikkuporvariston piirissä.

        Asetelmat ovat nykyään jääneet täysin tarpeettomasti vähän arvostetuiksi maalauksiksi, vaikka myös niissä taiteilijoilla on kaikki mahdollisuudet luoda uusia ja raikkaita esitystapoja. Yksi modernin maaluksen "isistä", Claude Monet, on loistava esimerkki asetelmien modernisoinnista. Picasso ja Matisse jatkoivat siitä, mihin Monet oli jäänyt vieden asetelmaa yhä kauemmas puhtaasta realismista. Heidän maalauksistaan maksetaan huimia summia ja aivan aiheellisesti niiden laadun vuoksi. Myös suomalaiset modernistit maalasivat hienoja asetelmia, heistä kannattaa mainita esimerkiksi Yrjö Saarinen

        Vanha täysrealistinen asetelma ei kuitenkaan ole vielä mitenkään kuollut, vaan tyyliä opetetaan ja niitä tehdään yhä vanhojen hollantilaisten hengessä, maalauksilla on kaikkialla edelleen tietty ostajakuntansa. Suomessa tätä taidesuuntausta on jo kauan edustanut mm. Jan Palmu, ja nyt myös siis Oras. On muuten mielenkiintoista verrata näiden kahden suomalaistaiteilijan tapaa tulkita vanhaa klassista asetelmaa, näkemykset poikkeavat melkoisesti toisistaan; suosittelen!.

      • Hellanlettas!
        Garina Holmsten kirjoitti:

        Yhdyn täysin mielipiteeseenne! Suomessa on onneksi enää pieni ryhmä näitä "Sepporätyjä" jotka eivät osaa itse hallita omaa käyttäytymistään ja yrittävät ikäänkuin nojata maamme "syviin riveihin" suosion toivossa käsittämättä sitäkään kuinka idioottimaiselta sellainen kuulostaa ja näyttää. Suomen nykynuorison taidekäsitystä ei kannata aliarvioida, siinä lyö helposti kirveensä omaan nilkkaan. Ei mene enää kauaakaan kun tämä ikäpolvi jota kutsutaan "suureksi ikäluokaksi" katoaa vähitellen myös noista vaikutusvaltaisimmista ryhmistä. Tiedämme että heidän joukossaan enää on noita "klassisen taiteen" rakastajia jotka suorastaan hyljeksii taiteessa muita suuntauksia unohtaen että arvoon arvaamattomaan on noussut ihan muut ihanteet niin koulutuksessa ja taiteen arvostuksessa.
        Kultakauden taide ja taiteilijat ovat ihan ansaitusti ansainneet paikkansa kansakunnan kaapin päälle. Sitä puoltaa tosiasit että sinä aikana ei ole ollut teknisiä apuvälineitä niinkuin nykyisin.
        Nykyisin on suorastaan idioottimaista pyrkiä opettelemaan kuvataidetta mikä kilpailee kameroiden kanssa. Siinä jää aina toiseksi, sillä tekniikka kehittyy. Kun tiedämme vielä sen tosiasian että nämä kamerojen kanssa kilpailevat taiteilijat eivät ole mitään ruudinkeksijöitä....mistä muuten on nähty varsinkin täällä hyviä esimerkkejä, niin nämä seikat huomioiden vastaavaa kehitystä tuskin heiltä kannattaa odotella.
        Sen sijaan näitä tällaisia vääntöjä Suomi24 taidepalstoilla kyllä riittää varmaan jatkossakin. Minusta se on kuitenkin hyvä asia, onhan heillä edes jokin kanava missä saada päteä ja olla "muita ylivoimaisesti lahjakkaampi". Muiltahan he eivät koskaan tule saamaankaan kunnioitusta ja ihailua niinkuin jotkin nykytaiteilijat nykyisin.

        ""Suomessa on onneksi enää pieni ryhmä näitä "Sepporätyjä" jotka eivät osaa itse hallita omaa käyttäytymistään ja yrittävät ikäänkuin nojata maamme "syviin riveihin" suosion toivossa käsittämättä sitäkään kuinka idioottimaiselta sellainen kuulostaa ja näyttää.""

        Niin onneksi meillä on sentään vielä pieni joukko näitä Seppo Rätyjä, joiden tulokset puhuvat puolestaan ja siitä heidän kansansuosionsakin juontaa juurensa. Onneksi kaikista ei ole tullut samanlaisia valtion komentamia robotteja.

        ""Suomen nykynuorison taidekäsitystä ei kannata aliarvioida, siinä lyö helposti kirveensä omaan nilkkaan. Ei mene enää kauaakaan kun tämä ikäpolvi jota kutsutaan "suureksi ikäluokaksi" katoaa vähitellen myös noista vaikutusvaltaisimmista ryhmistä. Tiedämme että heidän joukossaan enää on noita "klassisen taiteen" rakastajia jotka suorastaan hyljeksii taiteessa muita suuntauksia unohtaen että arvoon arvaamattomaan on noussut ihan muut ihanteet niin koulutuksessa ja taiteen arvostuksessa.""

        Nykynuorison taidekäsitystä ei todellakaan ole syytä aliarvioida, heille ei ihan mikä tahansa menekään taiteena läpi ja sen kyllä huomaa omista lapsistakin! Nykytaidetta he oitävät lähinnä sotkutaiteena josta he eivät ole kummemmin kiinnostuneet ja ilmiö on maanlaajuinen, ei koske vain omia lapsiani! Suurten ikäluokkien vaikutusvaltaisissa ryhmissä on syntynyt nimenomaan nykytaide jota nykynuoret kutsuvat sotkutaiteeksi ja sen katoaminen on paljon todennäköisempää, kuin perinteisen esittävän taiteen. Onhan taidepoliittisissa linjauksissakin huomioitu ideoiden ja innovatiivisuuden tulevan perinteisen esittävän taiteen parista, koska kaikenlainen sotkeminen on jo tehty ja sitä kautta niiden löytäminen sieltä ei onnistu!

        ""Kun tiedämme vielä sen tosiasian että nämä kamerojen kanssa kilpailevat taiteilijat eivät ole mitään ruudinkeksijöitä....""

        Niin ja sinusta emme tiedä kuin nimimerkin jonka katkeruus esittävää taidetta kohtaan saattaa hyvinkin johtua omien kykyjen puutteesta tehdä esittävää taidetta josta joku olisi kiinnostunut? Vai onko näyttöä jostakin toisesta?

        ""Sen sijaan näitä tällaisia vääntöjä Suomi24 taidepalstoilla kyllä riittää varmaan jatkossakin. Minusta se on kuitenkin hyvä asia, onhan heillä edes jokin kanava missä saada päteä ja olla "muita ylivoimaisesti lahjakkaampi". Muiltahan he eivät koskaan tule saamaankaan kunnioitusta ja ihailua niinkuin jotkin nykytaiteilijat nykyisin.""

        Nimimerkin suojasta on tietenkin hyvin helppo haukkua niitä joilla on kanttia kehua itseänsä, koska itsellä sitä kanttia ei ole! Oma kantti riittää vain nimimerkin suojasta haukkumaan muita ja siten kuvitella saavansa itselleen jotakin. Onneksi näistä on sentään niin helppo nähdä, mistä se kenkä oikeasti puristaa! Olisiko omasta lahjattomuudesta?

      • Henry Moore
        Henry Moore kirjoitti:

        on termi, jota yleensä käytetään viimeisten noin kuudenkymmenen vuoden taidesuuntauksista, jotka selvästi poikkeavat aiemmista. Toki sen voidaan tulkita tarkoittavan kaikkea nykyaikana maalattua, jolloin myös Oraksen maalukset ovat nykytaidetta. Mitään mieltä ei kuitenkaan ole sotkea vakiintuneita käytäntöjä lisää jo muutenkin kirjavassa terminologiassa, Oraksen maalukset eivät edusta vallitsevan nimikäytännön mukaista nykytaidetta.

        Oraksen maalaukset ovat tyyliltään klassista realismia, jonka tällaisen lajityypin, asetelmien, mestareita olivat hollantilaisen kultakauden maalarit 1500-1600-luvuilla. Tyylisuuntaus oli vallitseva mm. taideopetuksessa aina viime vuosisadan alkupuolelle saakka, ja monet Suomen kultakauden varsinkin naismaalarit tekivät tällaisia asetelmia, niillä oli omat suosijansa pikkuporvariston piirissä.

        Asetelmat ovat nykyään jääneet täysin tarpeettomasti vähän arvostetuiksi maalauksiksi, vaikka myös niissä taiteilijoilla on kaikki mahdollisuudet luoda uusia ja raikkaita esitystapoja. Yksi modernin maaluksen "isistä", Claude Monet, on loistava esimerkki asetelmien modernisoinnista. Picasso ja Matisse jatkoivat siitä, mihin Monet oli jäänyt vieden asetelmaa yhä kauemmas puhtaasta realismista. Heidän maalauksistaan maksetaan huimia summia ja aivan aiheellisesti niiden laadun vuoksi. Myös suomalaiset modernistit maalasivat hienoja asetelmia, heistä kannattaa mainita esimerkiksi Yrjö Saarinen

        Vanha täysrealistinen asetelma ei kuitenkaan ole vielä mitenkään kuollut, vaan tyyliä opetetaan ja niitä tehdään yhä vanhojen hollantilaisten hengessä, maalauksilla on kaikkialla edelleen tietty ostajakuntansa. Suomessa tätä taidesuuntausta on jo kauan edustanut mm. Jan Palmu, ja nyt myös siis Oras. On muuten mielenkiintoista verrata näiden kahden suomalaistaiteilijan tapaa tulkita vanhaa klassista asetelmaa, näkemykset poikkeavat melkoisesti toisistaan; suosittelen!.

        vetää länget kaulaan ja panna typeryksen töttöröhattu päähän. Kirjoitin Claude Monet kun piti kirjoittaa Paul Cezanne, korjatuksi sitä ei saa mutta saanhan sentään oikaistuksi mokan.

      • lskjdflksajdflk
        Henry Moore kirjoitti:

        on termi, jota yleensä käytetään viimeisten noin kuudenkymmenen vuoden taidesuuntauksista, jotka selvästi poikkeavat aiemmista. Toki sen voidaan tulkita tarkoittavan kaikkea nykyaikana maalattua, jolloin myös Oraksen maalukset ovat nykytaidetta. Mitään mieltä ei kuitenkaan ole sotkea vakiintuneita käytäntöjä lisää jo muutenkin kirjavassa terminologiassa, Oraksen maalukset eivät edusta vallitsevan nimikäytännön mukaista nykytaidetta.

        Oraksen maalaukset ovat tyyliltään klassista realismia, jonka tällaisen lajityypin, asetelmien, mestareita olivat hollantilaisen kultakauden maalarit 1500-1600-luvuilla. Tyylisuuntaus oli vallitseva mm. taideopetuksessa aina viime vuosisadan alkupuolelle saakka, ja monet Suomen kultakauden varsinkin naismaalarit tekivät tällaisia asetelmia, niillä oli omat suosijansa pikkuporvariston piirissä.

        Asetelmat ovat nykyään jääneet täysin tarpeettomasti vähän arvostetuiksi maalauksiksi, vaikka myös niissä taiteilijoilla on kaikki mahdollisuudet luoda uusia ja raikkaita esitystapoja. Yksi modernin maaluksen "isistä", Claude Monet, on loistava esimerkki asetelmien modernisoinnista. Picasso ja Matisse jatkoivat siitä, mihin Monet oli jäänyt vieden asetelmaa yhä kauemmas puhtaasta realismista. Heidän maalauksistaan maksetaan huimia summia ja aivan aiheellisesti niiden laadun vuoksi. Myös suomalaiset modernistit maalasivat hienoja asetelmia, heistä kannattaa mainita esimerkiksi Yrjö Saarinen

        Vanha täysrealistinen asetelma ei kuitenkaan ole vielä mitenkään kuollut, vaan tyyliä opetetaan ja niitä tehdään yhä vanhojen hollantilaisten hengessä, maalauksilla on kaikkialla edelleen tietty ostajakuntansa. Suomessa tätä taidesuuntausta on jo kauan edustanut mm. Jan Palmu, ja nyt myös siis Oras. On muuten mielenkiintoista verrata näiden kahden suomalaistaiteilijan tapaa tulkita vanhaa klassista asetelmaa, näkemykset poikkeavat melkoisesti toisistaan; suosittelen!.

        ne eivät voi olla 'klassista realismia', eivät sitten millään.

        Ketä tuon 'taidehistoriallisväritteisen pikku löpinän' on tarkoitus lähestyä?

      • Henry Moore
        Garina Holmsten kirjoitti:

        Yhdyn täysin mielipiteeseenne! Suomessa on onneksi enää pieni ryhmä näitä "Sepporätyjä" jotka eivät osaa itse hallita omaa käyttäytymistään ja yrittävät ikäänkuin nojata maamme "syviin riveihin" suosion toivossa käsittämättä sitäkään kuinka idioottimaiselta sellainen kuulostaa ja näyttää. Suomen nykynuorison taidekäsitystä ei kannata aliarvioida, siinä lyö helposti kirveensä omaan nilkkaan. Ei mene enää kauaakaan kun tämä ikäpolvi jota kutsutaan "suureksi ikäluokaksi" katoaa vähitellen myös noista vaikutusvaltaisimmista ryhmistä. Tiedämme että heidän joukossaan enää on noita "klassisen taiteen" rakastajia jotka suorastaan hyljeksii taiteessa muita suuntauksia unohtaen että arvoon arvaamattomaan on noussut ihan muut ihanteet niin koulutuksessa ja taiteen arvostuksessa.
        Kultakauden taide ja taiteilijat ovat ihan ansaitusti ansainneet paikkansa kansakunnan kaapin päälle. Sitä puoltaa tosiasit että sinä aikana ei ole ollut teknisiä apuvälineitä niinkuin nykyisin.
        Nykyisin on suorastaan idioottimaista pyrkiä opettelemaan kuvataidetta mikä kilpailee kameroiden kanssa. Siinä jää aina toiseksi, sillä tekniikka kehittyy. Kun tiedämme vielä sen tosiasian että nämä kamerojen kanssa kilpailevat taiteilijat eivät ole mitään ruudinkeksijöitä....mistä muuten on nähty varsinkin täällä hyviä esimerkkejä, niin nämä seikat huomioiden vastaavaa kehitystä tuskin heiltä kannattaa odotella.
        Sen sijaan näitä tällaisia vääntöjä Suomi24 taidepalstoilla kyllä riittää varmaan jatkossakin. Minusta se on kuitenkin hyvä asia, onhan heillä edes jokin kanava missä saada päteä ja olla "muita ylivoimaisesti lahjakkaampi". Muiltahan he eivät koskaan tule saamaankaan kunnioitusta ja ihailua niinkuin jotkin nykytaiteilijat nykyisin.

        nykytaiteen ja klassisen (tai vanhan) realistisen taiteen välillä ei ole hedelmällistä. Molemmissa tehdään niin hyvää kuin vähemmän hyvää taidetta, hedelmällisempää onkin tehdä vertailuja niiden sisällä kuin niiden välillä. Ei ole liioiteltua sanoa, että nykytaide ja (ankara) realistinen taide eivät ole yhteismitallisia kuten eivät yksittäiset taideteoksetkaan.

        Ollakseen hyvää molemmat suuntaukset vaativat omansalaista osaamista. Se on vain paljon ilmeisempää realistisen taiteen osalla, koska vertailu on niin helppoa tehdä "näköisyyden" vuoksi, jota usein pidetään kriteerinä maalauksen onnistumiselle. Taiteilija ei kuitenkaan koskaan voi maalaamalla toistaa täsmälleen kuvaamaansa vaan hänen on aina pakko tehdä myönnytyksiä ja tulkintoja niin muotojen kuin värien ja valoarvojenkin suhteen. Maalaus on aina itsenäinen taideteos, taiteilijan tulkinta näkemästään, ei todellisuuden kopio. Edes hyvä valokuva ei toista sitä, minkä ihmissilmä näkee.

        Realistisella taiteella on edelleen vahva jalansija oman aikamme taiteessa, se tavallaan edustaa konservatiivista pysyvyyttä, jotakin jonka tunnemme vanhastaan ja johon voimme luottaa. Tiedämme, että niitä ei kuka hyvänsä osaa tehdä. Otan sille rinnasteiseksi ilmiöksi huonekalut, joita niinikään on sekä perinteisiä vanhoja että moderneja ja nykyaikaisia. Vanhojen tyyli- ja käyttöhuonekalujen taustana on ollut niiden tarkoituksenmukaisuus, sopivuus aiottuun käyttöön. Tästä ei ole sopinut kovin paljon tinkiä olipa tyylisuunta ollut mikä hyvänsä. Niiden tekeminen on ollut aidon käsityötaidon näyttöä, oman alansa osaamista.

        Modernit ja nykyaikaiset huonekalut ovat paljolti karanneet entisen käytettävyyden ja mukavuuden vaatimukselta, tilalle on tullut toisenlaisen estetiikan etsiminen. Samalla on niiden ymmärrettävyys verhoutunut kuten uudemman taiteenkin. Vaikka joidenkin Bauhausin, Le Corbusien tai Alvar Aallon suunnittelemat huonekalut ovat jo aikansa klassikkoja, ei niitä hyvällä tahdollakaan aina voi pitää ergonomisesti hyvinä. Samanaikaisesti on viimeisten viidenkymmenen vuoden aikan kuitenkin kaikkialla, myös Suomessa, ollut lukuisa joukko suunnittelijoita ja tekijöitä, joiden huonekalut täyttävät nykyajan ehdot: muodon estetiikan, mukavuuden ja käyttökelpoisuuden sekä soveltuvuuden massatuotantoon.

        Ihnmisten maku ja arvostukset ovat moninaiset eikä sellaisia auktoriteetteja ole tai kriteereitä ole, jotka voivat kategorisesti asettaa taideteoksia arvojärjestykseen. Omasta mielestään kyllä mutta eivät kenenkään muun puolesta.

      • Henry Moore
        lskjdflksajdflk kirjoitti:

        ne eivät voi olla 'klassista realismia', eivät sitten millään.

        Ketä tuon 'taidehistoriallisväritteisen pikku löpinän' on tarkoitus lähestyä?

        sattuu olemaan kuvataiteen keskustelupalsta ja jokainen kirjoittaa tänne omia näkemyksiään siitä. Tuo 'taidehistoriallisväritteisen pikku löpinä" oli kommentti perin epämääräiseen huomautukseesi nykytaiteesta. Koska tekstisi ei millään tavalla avannut sitä, mitä sillä tarkoitit, löpisin mitä löpisin nyky-/reakistisen taiteen suhteista. Sillä ei lähestytä ketään erityisesti mutta kaikkia yhteisesti. Revi siitä.

      • lkasjljdfasjkd
        Henry Moore kirjoitti:

        sattuu olemaan kuvataiteen keskustelupalsta ja jokainen kirjoittaa tänne omia näkemyksiään siitä. Tuo 'taidehistoriallisväritteisen pikku löpinä" oli kommentti perin epämääräiseen huomautukseesi nykytaiteesta. Koska tekstisi ei millään tavalla avannut sitä, mitä sillä tarkoitit, löpisin mitä löpisin nyky-/reakistisen taiteen suhteista. Sillä ei lähestytä ketään erityisesti mutta kaikkia yhteisesti. Revi siitä.

        voi olla 'klassista realismia'.

      • Henry Moore
        lkasjljdfasjkd kirjoitti:

        voi olla 'klassista realismia'.

        jotta lopetat tyhjän inttämisen: miksi ne eivät voi olla 'klassista realismia' ja mitä muuta kuin perinteistä esittävää realismia ne ovat?

      • asjdlfkjaslkjdf
        Henry Moore kirjoitti:

        jotta lopetat tyhjän inttämisen: miksi ne eivät voi olla 'klassista realismia' ja mitä muuta kuin perinteistä esittävää realismia ne ovat?

        koska sinulla on hienoinen asennevika havaittavissa, taidan pitäytyä kertomasta. Pysyköön palsta tällaisena ja sillä hyvä :)

      • K a i n o
        Henry Moore kirjoitti:

        jotta lopetat tyhjän inttämisen: miksi ne eivät voi olla 'klassista realismia' ja mitä muuta kuin perinteistä esittävää realismia ne ovat?

        Inttäjäkaverisi näyttääkin olevan se sama "peräkammaripoika" mikä täällä hilluu alvariinsa =) Päättelen tuosta hänen vastauksestaan joka ei ollut vastaus. Ei veikkonen, hän ei todellakaan osaa noin vaikeisiin kyssäreihin vastata kun sitä ammattiosaamista ei ole, etkö tuota ole jo huomannut aiempien juttujen tiimoilta. Noin hän piiloutuu :)

      • "Taidemaalari"
        asjdlfkjaslkjdf kirjoitti:

        koska sinulla on hienoinen asennevika havaittavissa, taidan pitäytyä kertomasta. Pysyköön palsta tällaisena ja sillä hyvä :)

        Nuo maalaukset jos niin voi sanoa olisivat tosiaan klassista realismia jos ne olisi sijoitettu niiden jo silloin tunnettujen kuvanrakennusoppien mukaisesti kuvapinnalle.

        Toistan jo aikaisemmin sanomani: Kuvat ovat ikään kuin leikattu valmiiksi maalattua kangasta ja mistä sattuu niin että tavarat menevät puoliksi miten sattuu.
        Lisäksi maalaustapa muistuttaa enemmän valokuvaa kuin maalausta. Kosketuksen jälki ei näy maalauksessa. Vanhat mestarit miettivät tarkoin sijoituksia kuvapinnalla ja usein käänsivät näkymän pystyyn saadakseen kaiken huomion esityksensä sijopittelulle pinnalla.

        Suosittelen koristemaalarin ammattia ja sitäkin siten että toinen asettaa "sabluunat" paikalleen koska kyseisellä henkilöllä ei ole silmää = lahjaa tuohon hommaan valitettavasti.

      • Elitisti.
        Henry Moore kirjoitti:

        nykytaiteen ja klassisen (tai vanhan) realistisen taiteen välillä ei ole hedelmällistä. Molemmissa tehdään niin hyvää kuin vähemmän hyvää taidetta, hedelmällisempää onkin tehdä vertailuja niiden sisällä kuin niiden välillä. Ei ole liioiteltua sanoa, että nykytaide ja (ankara) realistinen taide eivät ole yhteismitallisia kuten eivät yksittäiset taideteoksetkaan.

        Ollakseen hyvää molemmat suuntaukset vaativat omansalaista osaamista. Se on vain paljon ilmeisempää realistisen taiteen osalla, koska vertailu on niin helppoa tehdä "näköisyyden" vuoksi, jota usein pidetään kriteerinä maalauksen onnistumiselle. Taiteilija ei kuitenkaan koskaan voi maalaamalla toistaa täsmälleen kuvaamaansa vaan hänen on aina pakko tehdä myönnytyksiä ja tulkintoja niin muotojen kuin värien ja valoarvojenkin suhteen. Maalaus on aina itsenäinen taideteos, taiteilijan tulkinta näkemästään, ei todellisuuden kopio. Edes hyvä valokuva ei toista sitä, minkä ihmissilmä näkee.

        Realistisella taiteella on edelleen vahva jalansija oman aikamme taiteessa, se tavallaan edustaa konservatiivista pysyvyyttä, jotakin jonka tunnemme vanhastaan ja johon voimme luottaa. Tiedämme, että niitä ei kuka hyvänsä osaa tehdä. Otan sille rinnasteiseksi ilmiöksi huonekalut, joita niinikään on sekä perinteisiä vanhoja että moderneja ja nykyaikaisia. Vanhojen tyyli- ja käyttöhuonekalujen taustana on ollut niiden tarkoituksenmukaisuus, sopivuus aiottuun käyttöön. Tästä ei ole sopinut kovin paljon tinkiä olipa tyylisuunta ollut mikä hyvänsä. Niiden tekeminen on ollut aidon käsityötaidon näyttöä, oman alansa osaamista.

        Modernit ja nykyaikaiset huonekalut ovat paljolti karanneet entisen käytettävyyden ja mukavuuden vaatimukselta, tilalle on tullut toisenlaisen estetiikan etsiminen. Samalla on niiden ymmärrettävyys verhoutunut kuten uudemman taiteenkin. Vaikka joidenkin Bauhausin, Le Corbusien tai Alvar Aallon suunnittelemat huonekalut ovat jo aikansa klassikkoja, ei niitä hyvällä tahdollakaan aina voi pitää ergonomisesti hyvinä. Samanaikaisesti on viimeisten viidenkymmenen vuoden aikan kuitenkin kaikkialla, myös Suomessa, ollut lukuisa joukko suunnittelijoita ja tekijöitä, joiden huonekalut täyttävät nykyajan ehdot: muodon estetiikan, mukavuuden ja käyttökelpoisuuden sekä soveltuvuuden massatuotantoon.

        Ihnmisten maku ja arvostukset ovat moninaiset eikä sellaisia auktoriteetteja ole tai kriteereitä ole, jotka voivat kategorisesti asettaa taideteoksia arvojärjestykseen. Omasta mielestään kyllä mutta eivät kenenkään muun puolesta.

        Kyllähän taidehistoria vaan laittaa taideteokset arvojärjestykseen. Ja se tapahtuu siten että teokset jotka ovat haaleita, vesitettyjä ja tasottomia versioita aiemmista, aikanaan uraauurtavista tyyleistä ja teoksista, jäävät yksinkertaisesti mainitsematta kaikissa niissä medioissa joilla on merkitystä. Syynä tähän ei ole kateus, vaan se että pastissit eivät ole taidehistorian näkökulmasta minkään arvoisia. Kaikki teokset ovat suhteessa aikaisempaan olemassa olevaan taiteeseen. Ainoa poikkeus sääntöön ovat sellaiset tekijät(tai oikeastaan tekijä, koska tiedän vain yhden joka olisi saanut kansainvälistä huomiota), jotka ovat päässeet teknisesti lähes samaan tasoon kuin esim. barokkiajan maalarit. Ja HEIDÄNKIN on täytynyt tuoda mukanaan jokin toinen kulma kuin 1600-luvulla.
        Joka tapauksessa taiteilija ei voi itse päättää siitä onko teos tasokas vai ei, eikä sitä onko hän nero vai ei.Eikä sitä varsinkaan päätä tyrnäväläinen maatalonisäntä joka on ostanut maisemataulun satasella. Näillä palstoilla on mahdotonta kommentoida kriittisesti kenenkään töitä tulematta leimatuksi kateelliseksi panettelijaksi. Aivan kuin teos muuttuisi paremmaksi jos henkilö joka sitä arvioi ei osaa itse maalata. On mielipuolista että kouluja käymättömät ihmiset kuvittelevat olevansa yhtä varteenotettavia taiteen asiantuntijoita kuin sitä vuosikausia ammatikseen analysoineet kriitikot. En tiedä liittyykö ilmiö tähän aikaan, että kaikki kuvittelevat olevansa jonkinlaisia synnynnäisiä neroja joiden ei tarvitse edes vilkaista kirjoja ollakseen yhtä päteviä kuin henkilöt jotka ovat tutkineet asioita 20 vuotta tai enemmän. Kriteerejä on olemassa ja olen perinjuurin onnellinen siitä että henkisesti häiriintyneet eivätkä rahvas pääse määrittelemään yhtään mitään tässä maassa sen enempää kuin lentotaidoton saisi luvan lentää matkustajakonetta vain siksi että hän itse uskoo osaavansa.

      • lksjflkjasdfklj
        K a i n o kirjoitti:

        Inttäjäkaverisi näyttääkin olevan se sama "peräkammaripoika" mikä täällä hilluu alvariinsa =) Päättelen tuosta hänen vastauksestaan joka ei ollut vastaus. Ei veikkonen, hän ei todellakaan osaa noin vaikeisiin kyssäreihin vastata kun sitä ammattiosaamista ei ole, etkö tuota ole jo huomannut aiempien juttujen tiimoilta. Noin hän piiloutuu :)

        tämä palsta on huvittava, oikeasti :) Väität etten osaa vastata omaan kysymykseeni...hohhoijaa
        Mutta mitäpä teitä opettamaan, opetustyöstä nostan yleensä palkkaa.

      • tämä on hupaa :)
        Elitisti. kirjoitti:

        Kyllähän taidehistoria vaan laittaa taideteokset arvojärjestykseen. Ja se tapahtuu siten että teokset jotka ovat haaleita, vesitettyjä ja tasottomia versioita aiemmista, aikanaan uraauurtavista tyyleistä ja teoksista, jäävät yksinkertaisesti mainitsematta kaikissa niissä medioissa joilla on merkitystä. Syynä tähän ei ole kateus, vaan se että pastissit eivät ole taidehistorian näkökulmasta minkään arvoisia. Kaikki teokset ovat suhteessa aikaisempaan olemassa olevaan taiteeseen. Ainoa poikkeus sääntöön ovat sellaiset tekijät(tai oikeastaan tekijä, koska tiedän vain yhden joka olisi saanut kansainvälistä huomiota), jotka ovat päässeet teknisesti lähes samaan tasoon kuin esim. barokkiajan maalarit. Ja HEIDÄNKIN on täytynyt tuoda mukanaan jokin toinen kulma kuin 1600-luvulla.
        Joka tapauksessa taiteilija ei voi itse päättää siitä onko teos tasokas vai ei, eikä sitä onko hän nero vai ei.Eikä sitä varsinkaan päätä tyrnäväläinen maatalonisäntä joka on ostanut maisemataulun satasella. Näillä palstoilla on mahdotonta kommentoida kriittisesti kenenkään töitä tulematta leimatuksi kateelliseksi panettelijaksi. Aivan kuin teos muuttuisi paremmaksi jos henkilö joka sitä arvioi ei osaa itse maalata. On mielipuolista että kouluja käymättömät ihmiset kuvittelevat olevansa yhtä varteenotettavia taiteen asiantuntijoita kuin sitä vuosikausia ammatikseen analysoineet kriitikot. En tiedä liittyykö ilmiö tähän aikaan, että kaikki kuvittelevat olevansa jonkinlaisia synnynnäisiä neroja joiden ei tarvitse edes vilkaista kirjoja ollakseen yhtä päteviä kuin henkilöt jotka ovat tutkineet asioita 20 vuotta tai enemmän. Kriteerejä on olemassa ja olen perinjuurin onnellinen siitä että henkisesti häiriintyneet eivätkä rahvas pääse määrittelemään yhtään mitään tässä maassa sen enempää kuin lentotaidoton saisi luvan lentää matkustajakonetta vain siksi että hän itse uskoo osaavansa.

        pastisseja viljellään ahkeraan, eivätkä ne sulje teoksia mitenkään huonompaan kategoriaan.

        Tottakai jokainen tajuaa kriteerien olemassaolon, ihmettelen vain jos kirjoittaja itse on olevinaan jonkinlainen taiteentuntija/alan ihminen, miksi ihmeessä hän on huolissaan niiden ihmisten luuloista jotka eivät taidemaailmassa pyöri? Eliitti ja rahvas, kummallista ja teennäistä vastakkainasettelua. Jos alkaa määrittämään ostajakuntaa siten että maanviljelijä Jussi, joka on seudun paras maidontuottaja lypsyrobotteineen, ei ole oikeutettu ostamaan teoksia, niin tulee kuule poika nopeasti tie vastaan...
        Et ole tainnut sitten päästä mihinkään kunnolla sisälle...puhut puuta heinää ja itket sitä jos naapurin martta on ostanut pensselit ja öljyvärit ja tykkää maalata.

      • Henry Moore
        asjdlfkjaslkjdf kirjoitti:

        koska sinulla on hienoinen asennevika havaittavissa, taidan pitäytyä kertomasta. Pysyköön palsta tällaisena ja sillä hyvä :)

        keskustelut, joita varten kai täällä ollaan, katkeavat juuri esittämlläsi tavalla: esitetään asiaton henkilöön menevä letkautus ja luovutaan keskustelusta joko sitä tekosyynä käyttäen tai muuten vain. Siitä jää helposti mielikuva, että tiedot ja taidot jatkaa keskustelua puuttuvat.

        Silmäilin läpi tämän ketjun vastaukseni ja yritin löytää sitä asennevikaa, jonka esitit syyksi kesken heittämiseen, mutta en sitä itse löydä. Voisitko ystävällisesti kertoa, miten se näkyy, jotta voin välttää sellaisella tarpeettoman provosoinnin.

      • olivetree
        Henry Moore kirjoitti:

        on termi, jota yleensä käytetään viimeisten noin kuudenkymmenen vuoden taidesuuntauksista, jotka selvästi poikkeavat aiemmista. Toki sen voidaan tulkita tarkoittavan kaikkea nykyaikana maalattua, jolloin myös Oraksen maalukset ovat nykytaidetta. Mitään mieltä ei kuitenkaan ole sotkea vakiintuneita käytäntöjä lisää jo muutenkin kirjavassa terminologiassa, Oraksen maalukset eivät edusta vallitsevan nimikäytännön mukaista nykytaidetta.

        Oraksen maalaukset ovat tyyliltään klassista realismia, jonka tällaisen lajityypin, asetelmien, mestareita olivat hollantilaisen kultakauden maalarit 1500-1600-luvuilla. Tyylisuuntaus oli vallitseva mm. taideopetuksessa aina viime vuosisadan alkupuolelle saakka, ja monet Suomen kultakauden varsinkin naismaalarit tekivät tällaisia asetelmia, niillä oli omat suosijansa pikkuporvariston piirissä.

        Asetelmat ovat nykyään jääneet täysin tarpeettomasti vähän arvostetuiksi maalauksiksi, vaikka myös niissä taiteilijoilla on kaikki mahdollisuudet luoda uusia ja raikkaita esitystapoja. Yksi modernin maaluksen "isistä", Claude Monet, on loistava esimerkki asetelmien modernisoinnista. Picasso ja Matisse jatkoivat siitä, mihin Monet oli jäänyt vieden asetelmaa yhä kauemmas puhtaasta realismista. Heidän maalauksistaan maksetaan huimia summia ja aivan aiheellisesti niiden laadun vuoksi. Myös suomalaiset modernistit maalasivat hienoja asetelmia, heistä kannattaa mainita esimerkiksi Yrjö Saarinen

        Vanha täysrealistinen asetelma ei kuitenkaan ole vielä mitenkään kuollut, vaan tyyliä opetetaan ja niitä tehdään yhä vanhojen hollantilaisten hengessä, maalauksilla on kaikkialla edelleen tietty ostajakuntansa. Suomessa tätä taidesuuntausta on jo kauan edustanut mm. Jan Palmu, ja nyt myös siis Oras. On muuten mielenkiintoista verrata näiden kahden suomalaistaiteilijan tapaa tulkita vanhaa klassista asetelmaa, näkemykset poikkeavat melkoisesti toisistaan; suosittelen!.

        Kyllä mäkin näkisin että eivät tosiaankaan edusta nykytaidetta siinä ismin mielessä. Nämä työt on vähän väliinputoajan roolissa, yritetään tehdä hyvällä tekniikalla ja samalla jotain sisältöäkin haetaan. Mielestäni kummassakaan ei oikein onnistuta.
        Mä ajattelen myös että on huonoja ja hyviä maalauksia, hyvin maalattuja ja huonosti maalattuja. Voiko maalaus olla onnistunut tai epäonnistunut. Taiteilijan mielestä jokin teos voi olla usein hyvinkin onnistunut, mutta katsoja ei välttämättä saa siitä mitään irti. Itse usein lähestyn taideteosta odottaen että se puhuttelee jollain tasolla, että siitä voi löytää jotain joka koskettaa ja parhaimmillaan vie mukanaan. Jos kuitenkin mitään kosketuspintaa ei löydy en voi sanoa että maalaus on onnistunut. Mielestäni hyvässä maalauksessa yhdistyvät tekniikka ja sisältö, tosin jos vain toista näistä on paljon tarjolla teos voi silti toimia.
        Mä peräänkuuluttaisinkin sitä teknistä osaamista vielä enemmän. Yleensäkin tämänpäivän taiteessa tekninen osaaminen tai taito jätetään usein aivan puolitiehen. Mun mielestä taito voi yksittäisellä tekijällä parhaimmillaan muuttua taiteen sisällöksi tai ainakin kantaa sitä hyvin pitkälle. Jos ottaisi esimerkiksi vaikkapa keraamikon joka tekee vaaseja. Jos joku keraamikko pystyisi tekemään yhtä kauniita vaaseja kuin vaikkapa antiikin kreikassa tai vastaavaan aikaan Kiinassa. Nämä esineet ovat ainakin taidetta minulle, ne puhuttelevat hyvin monella tasolla. Käsityö taiteessa on melkolailla unohdettu. Tälaisen taidon opettelua ei enää nähdä mielekkääksi, tavallaan se ei ole trendikästä.
        Mä näkisin että tässä mielessä vanha realismi on aika pitkälle kuollut. Harva tekee enää niin teknillisesti syvää taidetta että se puhuttelisi, tai pystyisi herättämään aitoa ihmetystä.

      • Elitisti.
        tämä on hupaa :) kirjoitti:

        pastisseja viljellään ahkeraan, eivätkä ne sulje teoksia mitenkään huonompaan kategoriaan.

        Tottakai jokainen tajuaa kriteerien olemassaolon, ihmettelen vain jos kirjoittaja itse on olevinaan jonkinlainen taiteentuntija/alan ihminen, miksi ihmeessä hän on huolissaan niiden ihmisten luuloista jotka eivät taidemaailmassa pyöri? Eliitti ja rahvas, kummallista ja teennäistä vastakkainasettelua. Jos alkaa määrittämään ostajakuntaa siten että maanviljelijä Jussi, joka on seudun paras maidontuottaja lypsyrobotteineen, ei ole oikeutettu ostamaan teoksia, niin tulee kuule poika nopeasti tie vastaan...
        Et ole tainnut sitten päästä mihinkään kunnolla sisälle...puhut puuta heinää ja itket sitä jos naapurin martta on ostanut pensselit ja öljyvärit ja tykkää maalata.

        Sisään on päästy eikä luojan kiitos ole tarvinnut kuunnella turvenuijien tinkaamista ja viisastelua enää vuosikausiin kun henkilökunta hoitaa myynnin. Ja vitut niitä kriteerejä tunnustetaan, vähän väliä törmää nuoriin ja vanhoihin "taiteilijoihin" jotka näkevät omat työnsä yhtä tasokkaina kuin minkä tahansa kirjoihin päätyneen mestarin. "Mä teen eri lailla, mutta yhtä hyvin, niinku mun omalla tavalla" on peruste pähkinänkuoressa. Johan sinäkin vastustat vastakkainasettelua. Enkä sanonut mitään sellaista etteikö maajussilla olisi oikeutta ostaa taidetta, vaan ilmaisin olevani onnellinen siitä että taiteen laadun määrittelevät muut kuin asiakkaat.
        Toritaiteella ei totisesti ole mitään pääsyä sektorille jossa toimin,joten hyvä kysymys on se, että miksi näiden palstojen pölinät saavat raivon partaalle. Aloitan lukemisen itseäni viihdyttääkseni ja olen 10 minuutin kuluttua helvetin pahalla päällä.
        Hämmästelen edelleen tuota että arvostelu johtaa siihen oletukseen välittömästi että arvostelija olisi kateellinen arvostelemilleen kohteille. Täten kaiketi, jos teen valituksen vaikkapa naapurin sekakäyttäjästä, olen todellisuudessa tälle rappioalkoholistille vain kateellinen koska en itse ole osannut tuhota päihteillä elämääni.

      • hubahubaa
        Elitisti. kirjoitti:

        Sisään on päästy eikä luojan kiitos ole tarvinnut kuunnella turvenuijien tinkaamista ja viisastelua enää vuosikausiin kun henkilökunta hoitaa myynnin. Ja vitut niitä kriteerejä tunnustetaan, vähän väliä törmää nuoriin ja vanhoihin "taiteilijoihin" jotka näkevät omat työnsä yhtä tasokkaina kuin minkä tahansa kirjoihin päätyneen mestarin. "Mä teen eri lailla, mutta yhtä hyvin, niinku mun omalla tavalla" on peruste pähkinänkuoressa. Johan sinäkin vastustat vastakkainasettelua. Enkä sanonut mitään sellaista etteikö maajussilla olisi oikeutta ostaa taidetta, vaan ilmaisin olevani onnellinen siitä että taiteen laadun määrittelevät muut kuin asiakkaat.
        Toritaiteella ei totisesti ole mitään pääsyä sektorille jossa toimin,joten hyvä kysymys on se, että miksi näiden palstojen pölinät saavat raivon partaalle. Aloitan lukemisen itseäni viihdyttääkseni ja olen 10 minuutin kuluttua helvetin pahalla päällä.
        Hämmästelen edelleen tuota että arvostelu johtaa siihen oletukseen välittömästi että arvostelija olisi kateellinen arvostelemilleen kohteille. Täten kaiketi, jos teen valituksen vaikkapa naapurin sekakäyttäjästä, olen todellisuudessa tälle rappioalkoholistille vain kateellinen koska en itse ole osannut tuhota päihteillä elämääni.

        tulet tänne siis viihdyttämään itseäsi.

        On jokaisen oma valinta, missä määrin toisten ihmisten puheet ovat itikan ininää tai elämää suurempaa möykettä omissa korvissa.

        Taide on edelleen yhtä vapaata kuin esim. yrityksen perustaminen. Näkemysten kapeudelle ei voi mitään, mutta onhan yrittäjissäkin kukkapurkkien maalareista aina designosaston johtajiin asti. Olisi typerää ja ylimielistä kieltää taidetta joltain ihmisryhmältä, samoin mielipiteitä taiteesta. Tosiasiassa nämä harrastelijat ovat niitä jotka työllistävät monia ammattilaisia mm. opetustyön kautta.

        En siis käsitä miksi otat asiat noin vakavasti. Jos joku ei ymmärrä niin en mä ainakaan jaksa alkaa opettaan. Joitakin potentiaalisia tapauksia saatan hieman oikaista oikeille urille...mutta eipä se muuten ole mun elämäntehtävä.

        Taide yleensäkin ponnistaa sisältönsä ja arvonsa elämästä. Onko sun tehtävä tehdä taidetta vain siksi että saat olla ylimielinen? Hatara hatara pohja...

      • E
        hubahubaa kirjoitti:

        tulet tänne siis viihdyttämään itseäsi.

        On jokaisen oma valinta, missä määrin toisten ihmisten puheet ovat itikan ininää tai elämää suurempaa möykettä omissa korvissa.

        Taide on edelleen yhtä vapaata kuin esim. yrityksen perustaminen. Näkemysten kapeudelle ei voi mitään, mutta onhan yrittäjissäkin kukkapurkkien maalareista aina designosaston johtajiin asti. Olisi typerää ja ylimielistä kieltää taidetta joltain ihmisryhmältä, samoin mielipiteitä taiteesta. Tosiasiassa nämä harrastelijat ovat niitä jotka työllistävät monia ammattilaisia mm. opetustyön kautta.

        En siis käsitä miksi otat asiat noin vakavasti. Jos joku ei ymmärrä niin en mä ainakaan jaksa alkaa opettaan. Joitakin potentiaalisia tapauksia saatan hieman oikaista oikeille urille...mutta eipä se muuten ole mun elämäntehtävä.

        Taide yleensäkin ponnistaa sisältönsä ja arvonsa elämästä. Onko sun tehtävä tehdä taidetta vain siksi että saat olla ylimielinen? Hatara hatara pohja...

        Juu olen samaa mieltä että jos joku saa taide-elämyksen, aivan sama mistä, en minä ole kukaan sitä pois ottamaan. Olet oikeassa. Syy typerään postaukseeni oli kaiketi se että taide on minulle tärkeää. Tärkeintä oikeastaan. Elämä. Ja tunnelma nousee aina kun siitä keskustelen. Liikaakin, myönnetään. Täytynee etsiä muita huvituksia.

      • Henry Moore
        Elitisti. kirjoitti:

        Kyllähän taidehistoria vaan laittaa taideteokset arvojärjestykseen. Ja se tapahtuu siten että teokset jotka ovat haaleita, vesitettyjä ja tasottomia versioita aiemmista, aikanaan uraauurtavista tyyleistä ja teoksista, jäävät yksinkertaisesti mainitsematta kaikissa niissä medioissa joilla on merkitystä. Syynä tähän ei ole kateus, vaan se että pastissit eivät ole taidehistorian näkökulmasta minkään arvoisia. Kaikki teokset ovat suhteessa aikaisempaan olemassa olevaan taiteeseen. Ainoa poikkeus sääntöön ovat sellaiset tekijät(tai oikeastaan tekijä, koska tiedän vain yhden joka olisi saanut kansainvälistä huomiota), jotka ovat päässeet teknisesti lähes samaan tasoon kuin esim. barokkiajan maalarit. Ja HEIDÄNKIN on täytynyt tuoda mukanaan jokin toinen kulma kuin 1600-luvulla.
        Joka tapauksessa taiteilija ei voi itse päättää siitä onko teos tasokas vai ei, eikä sitä onko hän nero vai ei.Eikä sitä varsinkaan päätä tyrnäväläinen maatalonisäntä joka on ostanut maisemataulun satasella. Näillä palstoilla on mahdotonta kommentoida kriittisesti kenenkään töitä tulematta leimatuksi kateelliseksi panettelijaksi. Aivan kuin teos muuttuisi paremmaksi jos henkilö joka sitä arvioi ei osaa itse maalata. On mielipuolista että kouluja käymättömät ihmiset kuvittelevat olevansa yhtä varteenotettavia taiteen asiantuntijoita kuin sitä vuosikausia ammatikseen analysoineet kriitikot. En tiedä liittyykö ilmiö tähän aikaan, että kaikki kuvittelevat olevansa jonkinlaisia synnynnäisiä neroja joiden ei tarvitse edes vilkaista kirjoja ollakseen yhtä päteviä kuin henkilöt jotka ovat tutkineet asioita 20 vuotta tai enemmän. Kriteerejä on olemassa ja olen perinjuurin onnellinen siitä että henkisesti häiriintyneet eivätkä rahvas pääse määrittelemään yhtään mitään tässä maassa sen enempää kuin lentotaidoton saisi luvan lentää matkustajakonetta vain siksi että hän itse uskoo osaavansa.

        sanoessasi, että "Kyllähän taidehistoria vaan laittaa taideteokset arvojärjestykseen.". Taidehistoria on kuitenkin ihmiskunnan kollektiivinen muisti, jossa kultakin aikakaudelta jää tietyt teokset pinnalle valtaosan muista jäädessä enemmän tai vähemmän unohduksiin. Tarkoitin kuitenkin sitä, että omassa ajassaan kukaan ei ole ehdoton auktoriteetti, eikä hänellä tai kenelläkään muulla ole sellaisia universaaleja kriteereitä, joilla teokset voitaisiin rankata paremmuuden mukaan.

        Lisäksi taidehiostoriakin tunnustaa erehtyväisyytensä, vanhoja teoksia sekä poimitaan mukaan että poistetaan muistista, milloin mistäkin syystä, eikä sekään rankkaa eri aikakausien ja tyylien teoksia keskenään, taide on hyvin rajalliselta osaltaan yhteismitallista, keskenään vertailukelpoista.

        Kirjoitat "On mielipuolista että kouluja käymättömät ihmiset kuvittelevat olevansa yhtä varteenotettavia taiteen asiantuntijoita kuin sitä vuosikausia ammatikseen analysoineet kriitikot. En tiedä liittyykö ilmiö tähän aikaan, että kaikki kuvittelevat olevansa jonkinlaisia synnynnäisiä neroja joiden ei tarvitse edes vilkaista kirjoja ollakseen yhtä päteviä kuin henkilöt jotka ovat tutkineet asioita 20 vuotta tai enemmän."

        Tekstisi on aika provosoivaa, muuten en kai siihen tarttuisikaan. Enpä juuri muista nähneeni tai kuulleeni tavallisten tossuntallaajien väittäneen olevansa asiantuntijoita pätevämpiä. Sen sijaan he kyllä ovat täysin päteviä sanomaan sen, mistä he pitävät ja mistä eivät, mikä heidän mielestään on hyvää ja mikä huonoa taidetta, eikä kukaan voi väittää heidän olevan väärässä Heillä on omat kriteerinsä aivan kuten asiantuntijoillakin, ei ehkä perin rationaalisia ja analysoivia mutta sitäkin enemmän tunneperäisiä. Ja aivan samoin kuin rahvas myös asiantuntijat ovat keskenään erimielisiä taiteen suhteen ja niin pitää ollakin, eikä se erimielisyys suinkaan ole todiste toisten puutteellisesta pätevyydestä.

        Toinen kärjistyksesi on myös provosoiva eli "Kriteerejä on olemassa ja olen perinjuurin onnellinen siitä että henkisesti häiriintyneet eivätkä rahvas pääse määrittelemään yhtään mitään tässä maassa sen enempää kuin lentotaidoton saisi luvan lentää matkustajakonetta vain siksi että hän itse uskoo osaavansa."

        Kyllä he vain pääsevät kaikessa taiteessa siinä, missä he joko massalla tai rahalla tai molemmilla yhdessä voivat vaikuttaa. Erinomaisina esimerkkeinä ovat mm. kuvataiteen suurnäyttelyt, erilaiset konsertit ja muut musiikkiesitykset sekä vastaavat taidetapahtumat. Ne eivät voi olla vaikuttamatta oman aikansa taiteisiin, joskus suoraan, joskus välillisesti tai viiveellä. Vertaus lentäjiin on pahasti ontuva, se ei ole millään tavalla yhteismitallinen taiteen arvioinnin kanssa. Lentämisessä on kyse ihmisten turvallisuudesta ja tarkkaan säännellystä toiminnasta, taide on kaikin tavoin täysin vapaa niin ammattilaisille kuin koko muulle yhteisölle.

      • E
        Henry Moore kirjoitti:

        sanoessasi, että "Kyllähän taidehistoria vaan laittaa taideteokset arvojärjestykseen.". Taidehistoria on kuitenkin ihmiskunnan kollektiivinen muisti, jossa kultakin aikakaudelta jää tietyt teokset pinnalle valtaosan muista jäädessä enemmän tai vähemmän unohduksiin. Tarkoitin kuitenkin sitä, että omassa ajassaan kukaan ei ole ehdoton auktoriteetti, eikä hänellä tai kenelläkään muulla ole sellaisia universaaleja kriteereitä, joilla teokset voitaisiin rankata paremmuuden mukaan.

        Lisäksi taidehiostoriakin tunnustaa erehtyväisyytensä, vanhoja teoksia sekä poimitaan mukaan että poistetaan muistista, milloin mistäkin syystä, eikä sekään rankkaa eri aikakausien ja tyylien teoksia keskenään, taide on hyvin rajalliselta osaltaan yhteismitallista, keskenään vertailukelpoista.

        Kirjoitat "On mielipuolista että kouluja käymättömät ihmiset kuvittelevat olevansa yhtä varteenotettavia taiteen asiantuntijoita kuin sitä vuosikausia ammatikseen analysoineet kriitikot. En tiedä liittyykö ilmiö tähän aikaan, että kaikki kuvittelevat olevansa jonkinlaisia synnynnäisiä neroja joiden ei tarvitse edes vilkaista kirjoja ollakseen yhtä päteviä kuin henkilöt jotka ovat tutkineet asioita 20 vuotta tai enemmän."

        Tekstisi on aika provosoivaa, muuten en kai siihen tarttuisikaan. Enpä juuri muista nähneeni tai kuulleeni tavallisten tossuntallaajien väittäneen olevansa asiantuntijoita pätevämpiä. Sen sijaan he kyllä ovat täysin päteviä sanomaan sen, mistä he pitävät ja mistä eivät, mikä heidän mielestään on hyvää ja mikä huonoa taidetta, eikä kukaan voi väittää heidän olevan väärässä Heillä on omat kriteerinsä aivan kuten asiantuntijoillakin, ei ehkä perin rationaalisia ja analysoivia mutta sitäkin enemmän tunneperäisiä. Ja aivan samoin kuin rahvas myös asiantuntijat ovat keskenään erimielisiä taiteen suhteen ja niin pitää ollakin, eikä se erimielisyys suinkaan ole todiste toisten puutteellisesta pätevyydestä.

        Toinen kärjistyksesi on myös provosoiva eli "Kriteerejä on olemassa ja olen perinjuurin onnellinen siitä että henkisesti häiriintyneet eivätkä rahvas pääse määrittelemään yhtään mitään tässä maassa sen enempää kuin lentotaidoton saisi luvan lentää matkustajakonetta vain siksi että hän itse uskoo osaavansa."

        Kyllä he vain pääsevät kaikessa taiteessa siinä, missä he joko massalla tai rahalla tai molemmilla yhdessä voivat vaikuttaa. Erinomaisina esimerkkeinä ovat mm. kuvataiteen suurnäyttelyt, erilaiset konsertit ja muut musiikkiesitykset sekä vastaavat taidetapahtumat. Ne eivät voi olla vaikuttamatta oman aikansa taiteisiin, joskus suoraan, joskus välillisesti tai viiveellä. Vertaus lentäjiin on pahasti ontuva, se ei ole millään tavalla yhteismitallinen taiteen arvioinnin kanssa. Lentämisessä on kyse ihmisten turvallisuudesta ja tarkkaan säännellystä toiminnasta, taide on kaikin tavoin täysin vapaa niin ammattilaisille kuin koko muulle yhteisölle.

        Olen samaa mieltä siitä että kuvataiteen ollessa sellaista rosollia kuin se on, on mahdotonta ennustaa mikä ilmaisutapa kasvaa taidehistorian näkökulmasta merkittävimmäksi kun tämän ajan taiteellista ominaislaatua tullaan jälkikäteen analysoimaan. Ehkäpä tämän ajan taidetta tullaan luonnehtimaan sekavaksi. Mutta jos asiaa tarkastellaan vain taidehistorian näkökulmasta, niinkuin tarkoitukseni tässä ketjussa oli, niin nykytaiteesta on löydettävissä tyylisuuntia jotka osuvat taidehistorialliselle janalle niiden käydessä selvästi dialogia sen taiteen kanssa jota on tehty viimeisen 50 vuoden aikana. Puhun nyt taiteesta joka on noteerattu virallisilla foorumeilla ja joka on määrittänyt oman vuosikymmenensä olennaisinta taideilmiötä. Saattanee johtua koulutuksestani, etten henkilökohtaisesti pidä olennaisena niitä teoksia jotka eivät ole anlyyttisella tavalla suhteessa aiempaan taiteeseen. Koulussani lähdettiin siitä että taiteilija on suhteessa taiteeseen joka kansainvälisesti on luokiteltu kunkin aikakauden huipuksi, eli niiden tekijöiden teoksiin joista ns. virallinen länsimainen taidehistoria muodostuu. Muilla ei ole merkitystä vakavan taiteen tekemisen kanssa.
        Olen edelleen sitä mieltä, että massat määräävät siitä mikä minkäkin hengentuotteen rahallinen arvo on, mutta taiteellisen relevanssin määrittelevät tutkijat. Taide muuttaa muotoaan riippumatta siitä onko se rahallisesti kannattavaa vai ei, ja kiinnostavimmaksi taiteeksi nostetaan useimmiten se joka kommentoi aiempaa taidetta uudesta kulmasta ja käsittelee vanhoja asioita uudella, omalle ajalle ominaisella tavalla. Tässä ajassa onkin mielestäni kyseenalaisia piirteitä siinä suhteessa että "uusi" on jonkinlainen laatutakuu, samoin kuin taiteilijan nuoruus. Monesti korjataan jotakin mikä ei ole rikki, ja vanhat ratkaisut ovat pätevämpiä kuin uudet.
        Olen myös vieläkin sitä mieltä, että massojen viihde ja taide ovat oma sektorinsa, korkeakulttuurin kehitykseen ne eivät vaikuta muutoin kuin ehkä tutkimuksina. Lukaiseppa vaikka "Parnassoa" ja katso pohditaanko siellä bestseller dekkareiden merkittävyyttä sanataiteelle minkä verran.
        Kuvataiteessa vapaudet ovat monesti näennäisiä. Taiteilija SAA tetysti tehdä mitä haluaa, mutta viralliselle kentälle ei pääsyä ole mikäli tietyt kriteerit eivät täyty. Työntekijäksi taideinstituutioihin pääseminen ei myöskään onnistu ilman asianmukaista koulutusta. Tätä halusin vertauksellani sanoa. Eli vaikka kuinka polkisi jalkaansa, niin kuvaiteessa on kriteerejä jotka eivät kansan mielipiteistä ole riippuvaisia.

      • "Taidemaalari"
        E kirjoitti:

        Olen samaa mieltä siitä että kuvataiteen ollessa sellaista rosollia kuin se on, on mahdotonta ennustaa mikä ilmaisutapa kasvaa taidehistorian näkökulmasta merkittävimmäksi kun tämän ajan taiteellista ominaislaatua tullaan jälkikäteen analysoimaan. Ehkäpä tämän ajan taidetta tullaan luonnehtimaan sekavaksi. Mutta jos asiaa tarkastellaan vain taidehistorian näkökulmasta, niinkuin tarkoitukseni tässä ketjussa oli, niin nykytaiteesta on löydettävissä tyylisuuntia jotka osuvat taidehistorialliselle janalle niiden käydessä selvästi dialogia sen taiteen kanssa jota on tehty viimeisen 50 vuoden aikana. Puhun nyt taiteesta joka on noteerattu virallisilla foorumeilla ja joka on määrittänyt oman vuosikymmenensä olennaisinta taideilmiötä. Saattanee johtua koulutuksestani, etten henkilökohtaisesti pidä olennaisena niitä teoksia jotka eivät ole anlyyttisella tavalla suhteessa aiempaan taiteeseen. Koulussani lähdettiin siitä että taiteilija on suhteessa taiteeseen joka kansainvälisesti on luokiteltu kunkin aikakauden huipuksi, eli niiden tekijöiden teoksiin joista ns. virallinen länsimainen taidehistoria muodostuu. Muilla ei ole merkitystä vakavan taiteen tekemisen kanssa.
        Olen edelleen sitä mieltä, että massat määräävät siitä mikä minkäkin hengentuotteen rahallinen arvo on, mutta taiteellisen relevanssin määrittelevät tutkijat. Taide muuttaa muotoaan riippumatta siitä onko se rahallisesti kannattavaa vai ei, ja kiinnostavimmaksi taiteeksi nostetaan useimmiten se joka kommentoi aiempaa taidetta uudesta kulmasta ja käsittelee vanhoja asioita uudella, omalle ajalle ominaisella tavalla. Tässä ajassa onkin mielestäni kyseenalaisia piirteitä siinä suhteessa että "uusi" on jonkinlainen laatutakuu, samoin kuin taiteilijan nuoruus. Monesti korjataan jotakin mikä ei ole rikki, ja vanhat ratkaisut ovat pätevämpiä kuin uudet.
        Olen myös vieläkin sitä mieltä, että massojen viihde ja taide ovat oma sektorinsa, korkeakulttuurin kehitykseen ne eivät vaikuta muutoin kuin ehkä tutkimuksina. Lukaiseppa vaikka "Parnassoa" ja katso pohditaanko siellä bestseller dekkareiden merkittävyyttä sanataiteelle minkä verran.
        Kuvataiteessa vapaudet ovat monesti näennäisiä. Taiteilija SAA tetysti tehdä mitä haluaa, mutta viralliselle kentälle ei pääsyä ole mikäli tietyt kriteerit eivät täyty. Työntekijäksi taideinstituutioihin pääseminen ei myöskään onnistu ilman asianmukaista koulutusta. Tätä halusin vertauksellani sanoa. Eli vaikka kuinka polkisi jalkaansa, niin kuvaiteessa on kriteerejä jotka eivät kansan mielipiteistä ole riippuvaisia.

        mitä en jaksanut ruveta selvittämään. Olen katsellut tätä kuvataiteen inflaatiota jo kuusikymmentä vuotta ja ihmetyttää nämä nuorison kuvittelemat oikotiet tähän ammattiin mikä juontaa tuhansien vuosien taakse.
        Kun katson jonkun maalauksia ei minulla ole mitään tunnelatausta puolesta tai vastaan vaan ammatin tuomalla kokemuksella eikä siihen vaikuta mitkään kateustekijät niin kuin täällä usein tuodaan esille vaan ainoastaan työn laatu ja tyylisuunta koska onhan sen asetuttava taiteen historian kenttään ja vaikkapa uutena tulokkaana jos sillä on kantava perusajatus.

      • Yksi kysymys?
        E kirjoitti:

        Olen samaa mieltä siitä että kuvataiteen ollessa sellaista rosollia kuin se on, on mahdotonta ennustaa mikä ilmaisutapa kasvaa taidehistorian näkökulmasta merkittävimmäksi kun tämän ajan taiteellista ominaislaatua tullaan jälkikäteen analysoimaan. Ehkäpä tämän ajan taidetta tullaan luonnehtimaan sekavaksi. Mutta jos asiaa tarkastellaan vain taidehistorian näkökulmasta, niinkuin tarkoitukseni tässä ketjussa oli, niin nykytaiteesta on löydettävissä tyylisuuntia jotka osuvat taidehistorialliselle janalle niiden käydessä selvästi dialogia sen taiteen kanssa jota on tehty viimeisen 50 vuoden aikana. Puhun nyt taiteesta joka on noteerattu virallisilla foorumeilla ja joka on määrittänyt oman vuosikymmenensä olennaisinta taideilmiötä. Saattanee johtua koulutuksestani, etten henkilökohtaisesti pidä olennaisena niitä teoksia jotka eivät ole anlyyttisella tavalla suhteessa aiempaan taiteeseen. Koulussani lähdettiin siitä että taiteilija on suhteessa taiteeseen joka kansainvälisesti on luokiteltu kunkin aikakauden huipuksi, eli niiden tekijöiden teoksiin joista ns. virallinen länsimainen taidehistoria muodostuu. Muilla ei ole merkitystä vakavan taiteen tekemisen kanssa.
        Olen edelleen sitä mieltä, että massat määräävät siitä mikä minkäkin hengentuotteen rahallinen arvo on, mutta taiteellisen relevanssin määrittelevät tutkijat. Taide muuttaa muotoaan riippumatta siitä onko se rahallisesti kannattavaa vai ei, ja kiinnostavimmaksi taiteeksi nostetaan useimmiten se joka kommentoi aiempaa taidetta uudesta kulmasta ja käsittelee vanhoja asioita uudella, omalle ajalle ominaisella tavalla. Tässä ajassa onkin mielestäni kyseenalaisia piirteitä siinä suhteessa että "uusi" on jonkinlainen laatutakuu, samoin kuin taiteilijan nuoruus. Monesti korjataan jotakin mikä ei ole rikki, ja vanhat ratkaisut ovat pätevämpiä kuin uudet.
        Olen myös vieläkin sitä mieltä, että massojen viihde ja taide ovat oma sektorinsa, korkeakulttuurin kehitykseen ne eivät vaikuta muutoin kuin ehkä tutkimuksina. Lukaiseppa vaikka "Parnassoa" ja katso pohditaanko siellä bestseller dekkareiden merkittävyyttä sanataiteelle minkä verran.
        Kuvataiteessa vapaudet ovat monesti näennäisiä. Taiteilija SAA tetysti tehdä mitä haluaa, mutta viralliselle kentälle ei pääsyä ole mikäli tietyt kriteerit eivät täyty. Työntekijäksi taideinstituutioihin pääseminen ei myöskään onnistu ilman asianmukaista koulutusta. Tätä halusin vertauksellani sanoa. Eli vaikka kuinka polkisi jalkaansa, niin kuvaiteessa on kriteerejä jotka eivät kansan mielipiteistä ole riippuvaisia.

        ""Kuvataiteessa vapaudet ovat monesti näennäisiä. Taiteilija SAA tetysti tehdä mitä haluaa, mutta viralliselle kentälle ei pääsyä ole mikäli tietyt kriteerit eivät täyty. Työntekijäksi taideinstituutioihin pääseminen ei myöskään onnistu ilman asianmukaista koulutusta. Tätä halusin vertauksellani sanoa. Eli vaikka kuinka polkisi jalkaansa, niin kuvaiteessa on kriteerejä jotka eivät kansan mielipiteistä ole riippuvaisia.""

        Oletko kuitenkaan koskaan miettinyt miksi kuvataiteelle on annettu tällainen "virallinen" asema ja palveleeko se oikeasti itse taidetta, vai olisiko sillä aivan joku muu tarkoitus ja mikä se voisi olla?

      • E.
        Yksi kysymys? kirjoitti:

        ""Kuvataiteessa vapaudet ovat monesti näennäisiä. Taiteilija SAA tetysti tehdä mitä haluaa, mutta viralliselle kentälle ei pääsyä ole mikäli tietyt kriteerit eivät täyty. Työntekijäksi taideinstituutioihin pääseminen ei myöskään onnistu ilman asianmukaista koulutusta. Tätä halusin vertauksellani sanoa. Eli vaikka kuinka polkisi jalkaansa, niin kuvaiteessa on kriteerejä jotka eivät kansan mielipiteistä ole riippuvaisia.""

        Oletko kuitenkaan koskaan miettinyt miksi kuvataiteelle on annettu tällainen "virallinen" asema ja palveleeko se oikeasti itse taidetta, vai olisiko sillä aivan joku muu tarkoitus ja mikä se voisi olla?

        Olen miettinyt, mutta koetan olla tuhlaamatta liikaa aikaa moisiin pohdintoihin, koska niistä ei ole mitään hyötyä. Asiat ovat niinkuin ovat. Pitää vain tehdä parhaansa. Yleensä jos työni hylätään, niin syypää löytyy peilistä. Taso ei ole riittänyt. Siksi käynkin paljon museoissa, joissa omahyväiset harhat omasta tasosta häviävät nopeasti kun katson mestarin työtä.
        Moorelle vielä: pitkällä aikavälillä taiteilijat vaikuttavat kansan taidekäsityksiin, ei toisinpäin. Esimerkkejä: Gallen- Kallelan ja kumppaneiden naturalismia pidettiin omana aikanaan pöyristyttävänä ja rumana, tänäpäivänä se on kansalle taiteen normi.( Joskin asia on muuttumassa). Abstraktia maalausta pidettiin fiaskona, nyttemmin ns. sisustusabstrakti tyyli myy kaikista parhaiten. Ikeasta sitä on saatavana valmiiksi painettuna kankaalle. Nopeammin prosessi toteutuu muodissa: se mikä alkaa haute couturena päätyy nopeasti vesitettynä ja kansantajuisena versiona halpahallin vaatepuille.

      • Niinpä?
        E. kirjoitti:

        Olen miettinyt, mutta koetan olla tuhlaamatta liikaa aikaa moisiin pohdintoihin, koska niistä ei ole mitään hyötyä. Asiat ovat niinkuin ovat. Pitää vain tehdä parhaansa. Yleensä jos työni hylätään, niin syypää löytyy peilistä. Taso ei ole riittänyt. Siksi käynkin paljon museoissa, joissa omahyväiset harhat omasta tasosta häviävät nopeasti kun katson mestarin työtä.
        Moorelle vielä: pitkällä aikavälillä taiteilijat vaikuttavat kansan taidekäsityksiin, ei toisinpäin. Esimerkkejä: Gallen- Kallelan ja kumppaneiden naturalismia pidettiin omana aikanaan pöyristyttävänä ja rumana, tänäpäivänä se on kansalle taiteen normi.( Joskin asia on muuttumassa). Abstraktia maalausta pidettiin fiaskona, nyttemmin ns. sisustusabstrakti tyyli myy kaikista parhaiten. Ikeasta sitä on saatavana valmiiksi painettuna kankaalle. Nopeammin prosessi toteutuu muodissa: se mikä alkaa haute couturena päätyy nopeasti vesitettynä ja kansantajuisena versiona halpahallin vaatepuille.

        ""Olen miettinyt, mutta koetan olla tuhlaamatta liikaa aikaa moisiin pohdintoihin, koska niistä ei ole mitään hyötyä. Asiat ovat niinkuin ovat.""

        Mielenkiintoinen näkemys taiteilijalta jonka pitäisi katsoa asioita uudesta näkökulmasta eikä tyytyä toisen valmiiksi muodostamaan näkemykseen! Mikäli sitten olet taiteilija ensinkään?`

        ""Siksi käynkin paljon museoissa, joissa omahyväiset harhat omasta tasosta häviävät nopeasti kun katson mestarin työtä.""

        Onko siis niin ettei valmiiden ratkaisujen kopioiminenkaan onnistu?

      • Henry Moore
        E. kirjoitti:

        Olen miettinyt, mutta koetan olla tuhlaamatta liikaa aikaa moisiin pohdintoihin, koska niistä ei ole mitään hyötyä. Asiat ovat niinkuin ovat. Pitää vain tehdä parhaansa. Yleensä jos työni hylätään, niin syypää löytyy peilistä. Taso ei ole riittänyt. Siksi käynkin paljon museoissa, joissa omahyväiset harhat omasta tasosta häviävät nopeasti kun katson mestarin työtä.
        Moorelle vielä: pitkällä aikavälillä taiteilijat vaikuttavat kansan taidekäsityksiin, ei toisinpäin. Esimerkkejä: Gallen- Kallelan ja kumppaneiden naturalismia pidettiin omana aikanaan pöyristyttävänä ja rumana, tänäpäivänä se on kansalle taiteen normi.( Joskin asia on muuttumassa). Abstraktia maalausta pidettiin fiaskona, nyttemmin ns. sisustusabstrakti tyyli myy kaikista parhaiten. Ikeasta sitä on saatavana valmiiksi painettuna kankaalle. Nopeammin prosessi toteutuu muodissa: se mikä alkaa haute couturena päätyy nopeasti vesitettynä ja kansantajuisena versiona halpahallin vaatepuille.

        pitkällä aikavälillä taiteilijat vaikuttavat kansan taidekäsityksiin, taidettahan ei olisi ellei olisi taiteilijoita. Mutta kyllä vaikutus kulkee myös toisin päin, kuten jo aiemmin totesin; määrällisesti suurimman osan taidetta ostaa kuitenkin ns. suuri yleisö ja samalla myös ruokkii määrällisesti eniten taiteilijoita ja, tunnetusti: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

        Esimerkkinä edellisestä kirjoitat: "Gallen-Kallelan ja kumppaneiden naturalismia pidettiin omana aikanaan pöyristyttävänä ja rumana, tänäpäivänä se on kansalle taiteen normi." Sen johdosta tekisin pari kysymystä: ketkä pitivät rumana, kriitikot vai , kuten sanot, kansa, ja keitä olivat nuo "kumppanit? Lisäkysymyksenä vielä, että miten paljon ylimalkaan arvelet "kansan" tunteneen silloin sen ajan taidetta ?

        Ehkä kannattaisi keskustella myös Gallen-Kallelan taiteen eri kausista, kun puhutaan hänen suosiostaan niin kansan kuin kriitikoiden keskuudessa. Hänhän oli melkoinen kameleontti siinä suhteessa verrattuna esimerkiksi kolleegaansa Edelfeldtiin.

      • E.
        Niinpä? kirjoitti:

        ""Olen miettinyt, mutta koetan olla tuhlaamatta liikaa aikaa moisiin pohdintoihin, koska niistä ei ole mitään hyötyä. Asiat ovat niinkuin ovat.""

        Mielenkiintoinen näkemys taiteilijalta jonka pitäisi katsoa asioita uudesta näkökulmasta eikä tyytyä toisen valmiiksi muodostamaan näkemykseen! Mikäli sitten olet taiteilija ensinkään?`

        ""Siksi käynkin paljon museoissa, joissa omahyväiset harhat omasta tasosta häviävät nopeasti kun katson mestarin työtä.""

        Onko siis niin ettei valmiiden ratkaisujen kopioiminenkaan onnistu?

        En valitettavasti ymmärrä mitä ajat takaa. Taidamme puhua eri asioista.

      • E.
        Henry Moore kirjoitti:

        pitkällä aikavälillä taiteilijat vaikuttavat kansan taidekäsityksiin, taidettahan ei olisi ellei olisi taiteilijoita. Mutta kyllä vaikutus kulkee myös toisin päin, kuten jo aiemmin totesin; määrällisesti suurimman osan taidetta ostaa kuitenkin ns. suuri yleisö ja samalla myös ruokkii määrällisesti eniten taiteilijoita ja, tunnetusti: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

        Esimerkkinä edellisestä kirjoitat: "Gallen-Kallelan ja kumppaneiden naturalismia pidettiin omana aikanaan pöyristyttävänä ja rumana, tänäpäivänä se on kansalle taiteen normi." Sen johdosta tekisin pari kysymystä: ketkä pitivät rumana, kriitikot vai , kuten sanot, kansa, ja keitä olivat nuo "kumppanit? Lisäkysymyksenä vielä, että miten paljon ylimalkaan arvelet "kansan" tunteneen silloin sen ajan taidetta ?

        Ehkä kannattaisi keskustella myös Gallen-Kallelan taiteen eri kausista, kun puhutaan hänen suosiostaan niin kansan kuin kriitikoiden keskuudessa. Hänhän oli melkoinen kameleontti siinä suhteessa verrattuna esimerkiksi kolleegaansa Edelfeldtiin.

        Markkinavoimat huonontavat kaikkien taiteenlajien laatua.Jokaisen taiteilijan luulisi tietävän tämän.Kaikista myyvimmät elokuvat, kirjat ja levyt ovat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta paskaa läpikotaisin.Kuvataide ei ole poikkeus. Onneksi vakavaa taidetta tuetaan apurahoilla. Taide joka menee aluksi yli hilseen muuttuu ajan myötä konventioksi. Taiteilijat sivistävät kansaa kehittyneemmällä näkemyksellään ja luovat ideaalit ja Kansa omaksuu ne.
        Kun puhun Gallenista ja naturalismista niin viittaan luonnollisesti Gallenin naturalistiseen kauteen. Jos kerran et ole lukenut läksyjäsi tuon paremmin, niin unohdetaan kultakauden taidekäsitykset. Sanon kuitenkin esimerkkinä että "Ruokolahden eukkoja " pidettiin karkeana ja Schjerfbeckin yms. taiteilijoiden töitä haukuttiin, kuten kaikkea naturalismia euroopassa aluksi koska niissä kuvattiin arkea eikä ideaalia johon oli totuttu. Gallen tosin oli sen verran myöhempi taiteilija että naturalismi oli tainnut hänen aikanaan saada jo laajempaa hyväksyntää euroopassa. " Akkaa ja kissaa" pidettiin kuitenkin järkyttävänä.
        Joka tapauksessa esim. Schjerfbeckin työt myivät huonosti hänen elinaikanaan, mutta mikä onkaan hänen asemansa taidehistoriassamme nyt?

      • ohis***
        Niinpä? kirjoitti:

        ""Olen miettinyt, mutta koetan olla tuhlaamatta liikaa aikaa moisiin pohdintoihin, koska niistä ei ole mitään hyötyä. Asiat ovat niinkuin ovat.""

        Mielenkiintoinen näkemys taiteilijalta jonka pitäisi katsoa asioita uudesta näkökulmasta eikä tyytyä toisen valmiiksi muodostamaan näkemykseen! Mikäli sitten olet taiteilija ensinkään?`

        ""Siksi käynkin paljon museoissa, joissa omahyväiset harhat omasta tasosta häviävät nopeasti kun katson mestarin työtä.""

        Onko siis niin ettei valmiiden ratkaisujen kopioiminenkaan onnistu?

        taidekentällä on turhaa. Katsos, raamit on ne mitkä on annettu. Jokaisella on mahdollisuus kiivetä niissä puitteissa eteenpäin jos rahkeita ja ahkeruutta riittää.

        Näkee kun tekijä vs. ei-tekijä käy keskustelua.

      • Henry Moore
        E. kirjoitti:

        Markkinavoimat huonontavat kaikkien taiteenlajien laatua.Jokaisen taiteilijan luulisi tietävän tämän.Kaikista myyvimmät elokuvat, kirjat ja levyt ovat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta paskaa läpikotaisin.Kuvataide ei ole poikkeus. Onneksi vakavaa taidetta tuetaan apurahoilla. Taide joka menee aluksi yli hilseen muuttuu ajan myötä konventioksi. Taiteilijat sivistävät kansaa kehittyneemmällä näkemyksellään ja luovat ideaalit ja Kansa omaksuu ne.
        Kun puhun Gallenista ja naturalismista niin viittaan luonnollisesti Gallenin naturalistiseen kauteen. Jos kerran et ole lukenut läksyjäsi tuon paremmin, niin unohdetaan kultakauden taidekäsitykset. Sanon kuitenkin esimerkkinä että "Ruokolahden eukkoja " pidettiin karkeana ja Schjerfbeckin yms. taiteilijoiden töitä haukuttiin, kuten kaikkea naturalismia euroopassa aluksi koska niissä kuvattiin arkea eikä ideaalia johon oli totuttu. Gallen tosin oli sen verran myöhempi taiteilija että naturalismi oli tainnut hänen aikanaan saada jo laajempaa hyväksyntää euroopassa. " Akkaa ja kissaa" pidettiin kuitenkin järkyttävänä.
        Joka tapauksessa esim. Schjerfbeckin työt myivät huonosti hänen elinaikanaan, mutta mikä onkaan hänen asemansa taidehistoriassamme nyt?

        ymmärrä, miksi letkauttelet "läksyjen lukemisesta", mutta et vastaa tehtyihin kysymyksiin.

        Kun kysyn ketkä pitivät karkeana , kriitkot vai kansa, vastaat; "pidettiin karkeana", "töitä haukuttiin" ja "pidettiin kuitenkin järkyttävänä". Kun kysyn Gallenin kumppaneita mainitset "Schjerfbeckin yms. taiteilijoiden". Kun kysyn kuinka paljon kansa ylimalkaan tuohon aikaan tunsi oman aikansa taidetta, et vastaa mitään.

        Voisin kääntää takaisin, että, kenellehän se letkautus läksyjen lukemisesta kuuluisi oikein osoittaa, mutta en taida rohjeta. Keskustelkaamme siis mieluummin asiallisesti sekä omaksi että lukijoiden iloksi ja miksei ylösvalistukseksikin.

      • E.
        Henry Moore kirjoitti:

        ymmärrä, miksi letkauttelet "läksyjen lukemisesta", mutta et vastaa tehtyihin kysymyksiin.

        Kun kysyn ketkä pitivät karkeana , kriitkot vai kansa, vastaat; "pidettiin karkeana", "töitä haukuttiin" ja "pidettiin kuitenkin järkyttävänä". Kun kysyn Gallenin kumppaneita mainitset "Schjerfbeckin yms. taiteilijoiden". Kun kysyn kuinka paljon kansa ylimalkaan tuohon aikaan tunsi oman aikansa taidetta, et vastaa mitään.

        Voisin kääntää takaisin, että, kenellehän se letkautus läksyjen lukemisesta kuuluisi oikein osoittaa, mutta en taida rohjeta. Keskustelkaamme siis mieluummin asiallisesti sekä omaksi että lukijoiden iloksi ja miksei ylösvalistukseksikin.

        Heh! Myönnettäköön että piti palata läksyjen ääreen tarkastamaan muistelemaani etten puhu läpiä päähäni. Schjerfbeckin "Pikkusiskoaan syöttävä poika", Westermarkin " Silittäjättäriä" ja gallenin " Akka ja kissa" mainitaan töinä jotka saivat kirpeää arvostelua. Tässä yhteydessä otan esimerkiksi sellaisia taiteilijoita, jotka olivat omaksuneet pariisissa uusia tyylejä jotka olivat tuntemattomampia suomessa. Taiteilijoita ei meikäläisittäin ollut tuolloin erityisen paljon, joten lista on lyhyt. Naturalistisen liikkeen yhteydessä voidaan puhua myös impressionismista, koska se kumpusi samankaltaisista tavoitteista,( " Arjen sankarit " kirjan mukaan).Lainaan tässä suoraan Valkosen " Kultakausi" kirjaa :"Suomalaistaiteilijat eivät ahkerista Pariisin- opinnoistaan huolimatta edenneet kovin syvälle impressionismiin, sillä heidän kotiyleisönsä ja mesenaattinsa pitivät vähäisempiäkin uudistuksia paheksuttavan rohkeina."
        Kirjoissa puhutaan " yleisöstä", ja voinemme pitää tämän "yleisön" mielipidettä verrannollisena "kansan" mielipiteeseen. Vaihdan tässä termin "valistumattoman taideyleisön mielipiteeksi". Historian mukaan paheksuvaa kritiikkiä tuli sekä kriitikoilta että yleisöltä.

      • p*skiainen
        E. kirjoitti:

        Heh! Myönnettäköön että piti palata läksyjen ääreen tarkastamaan muistelemaani etten puhu läpiä päähäni. Schjerfbeckin "Pikkusiskoaan syöttävä poika", Westermarkin " Silittäjättäriä" ja gallenin " Akka ja kissa" mainitaan töinä jotka saivat kirpeää arvostelua. Tässä yhteydessä otan esimerkiksi sellaisia taiteilijoita, jotka olivat omaksuneet pariisissa uusia tyylejä jotka olivat tuntemattomampia suomessa. Taiteilijoita ei meikäläisittäin ollut tuolloin erityisen paljon, joten lista on lyhyt. Naturalistisen liikkeen yhteydessä voidaan puhua myös impressionismista, koska se kumpusi samankaltaisista tavoitteista,( " Arjen sankarit " kirjan mukaan).Lainaan tässä suoraan Valkosen " Kultakausi" kirjaa :"Suomalaistaiteilijat eivät ahkerista Pariisin- opinnoistaan huolimatta edenneet kovin syvälle impressionismiin, sillä heidän kotiyleisönsä ja mesenaattinsa pitivät vähäisempiäkin uudistuksia paheksuttavan rohkeina."
        Kirjoissa puhutaan " yleisöstä", ja voinemme pitää tämän "yleisön" mielipidettä verrannollisena "kansan" mielipiteeseen. Vaihdan tässä termin "valistumattoman taideyleisön mielipiteeksi". Historian mukaan paheksuvaa kritiikkiä tuli sekä kriitikoilta että yleisöltä.

        Tämmöstä tämän keskustelun täällä pitäisikin olla. Asiallisia perusteltuja vastauksia vaikka aihe välillä kuumeneekin.
        Kiitos!

      • olivetree
        E. kirjoitti:

        Heh! Myönnettäköön että piti palata läksyjen ääreen tarkastamaan muistelemaani etten puhu läpiä päähäni. Schjerfbeckin "Pikkusiskoaan syöttävä poika", Westermarkin " Silittäjättäriä" ja gallenin " Akka ja kissa" mainitaan töinä jotka saivat kirpeää arvostelua. Tässä yhteydessä otan esimerkiksi sellaisia taiteilijoita, jotka olivat omaksuneet pariisissa uusia tyylejä jotka olivat tuntemattomampia suomessa. Taiteilijoita ei meikäläisittäin ollut tuolloin erityisen paljon, joten lista on lyhyt. Naturalistisen liikkeen yhteydessä voidaan puhua myös impressionismista, koska se kumpusi samankaltaisista tavoitteista,( " Arjen sankarit " kirjan mukaan).Lainaan tässä suoraan Valkosen " Kultakausi" kirjaa :"Suomalaistaiteilijat eivät ahkerista Pariisin- opinnoistaan huolimatta edenneet kovin syvälle impressionismiin, sillä heidän kotiyleisönsä ja mesenaattinsa pitivät vähäisempiäkin uudistuksia paheksuttavan rohkeina."
        Kirjoissa puhutaan " yleisöstä", ja voinemme pitää tämän "yleisön" mielipidettä verrannollisena "kansan" mielipiteeseen. Vaihdan tässä termin "valistumattoman taideyleisön mielipiteeksi". Historian mukaan paheksuvaa kritiikkiä tuli sekä kriitikoilta että yleisöltä.

        Kylläpä aika rankasti tulkitaan taidehistoriaa. Naturalismi ja impressionismi ei mielestäni kumpua samanlaisista tavoitteista. Impressio on näkemys jostain, omakohtainen näköhavainto. Naturalismi, luonnonmukaisuus on realistisesti kuvatun kohteen kuvaamista sen luonnonmukaisessa ympäristössä.

        Gallen-Kallela sai loppujenlopuksi tehdä aika pitkälle mitä halusi. Naistaiteilijat eivät, mun mielestä tässä on nimenomaan takana se mitä eri sukupuolet saivat eri aikoina kuvata ja miten. Ei suomalaisista taiteilijoista kukaan mitään todella shokeeraavaa tehnyt. Mielenkiintoista on myös se, että kun siirryttiin 1900 luvun puolelle, niin naistaiteilijoiden asema tuntui vain heikkenevän. Ja miksi ajan taiteilijoista juuri kukaan ei mennyt mukaan impressionismin etujoukkoon? Ehkä osin siksi että monet tuon ajan suomalaiset taiteilijat itse pitivät impressionisteja pahimpina taiteen raiskaajina.
        Markkinavoimat voivat heikentää taidetta, mutta voi olla myös niin että rahallinen turvallisuudentunne voi mahdollistaa taiteilijan yhä syvemmän keskittymisen taiteen tekoon. Näitäkin taidehistoriasta löytyy. Kyllä se on aika hienoa että joku joskus omaa taidetta ostaakin eikä kaikki duunit jää johonkin ullakolle pölyttymään. Ei aina tarvi kärsiä jossain nälkäkuoleman partaalla että pystyy tekemään todellista taidetta.

        Tämä kaikki vaan siksi, että taidehistoria ei ole ihan niin mustavalkoista.

      • Henry Moore
        E. kirjoitti:

        Heh! Myönnettäköön että piti palata läksyjen ääreen tarkastamaan muistelemaani etten puhu läpiä päähäni. Schjerfbeckin "Pikkusiskoaan syöttävä poika", Westermarkin " Silittäjättäriä" ja gallenin " Akka ja kissa" mainitaan töinä jotka saivat kirpeää arvostelua. Tässä yhteydessä otan esimerkiksi sellaisia taiteilijoita, jotka olivat omaksuneet pariisissa uusia tyylejä jotka olivat tuntemattomampia suomessa. Taiteilijoita ei meikäläisittäin ollut tuolloin erityisen paljon, joten lista on lyhyt. Naturalistisen liikkeen yhteydessä voidaan puhua myös impressionismista, koska se kumpusi samankaltaisista tavoitteista,( " Arjen sankarit " kirjan mukaan).Lainaan tässä suoraan Valkosen " Kultakausi" kirjaa :"Suomalaistaiteilijat eivät ahkerista Pariisin- opinnoistaan huolimatta edenneet kovin syvälle impressionismiin, sillä heidän kotiyleisönsä ja mesenaattinsa pitivät vähäisempiäkin uudistuksia paheksuttavan rohkeina."
        Kirjoissa puhutaan " yleisöstä", ja voinemme pitää tämän "yleisön" mielipidettä verrannollisena "kansan" mielipiteeseen. Vaihdan tässä termin "valistumattoman taideyleisön mielipiteeksi". Historian mukaan paheksuvaa kritiikkiä tuli sekä kriitikoilta että yleisöltä.

        kiitos aluksi kun vastasit. Palaankin vielä pari askelta taakse päin samaan viestii. Kirjoitit siinä

        "Gallen-Kallelan ja kumppaneiden naturalismia pidettiin omana aikanaan pöyristyttävänä ja rumana, tänäpäivänä se on kansalle taiteen normi."

        Näinhän oli laita näiden Suomen taiteen "esi-avantgardistien" kohdalla, he olivat maassaan todellisia edelläkävijöitä, joiden muuttunutta taidetta ei heti osattu arvostaa. Huvittavaa kylläkin näen siinä samalla yhden yleisemmänkin ilmiön: eron kriitikoiden ja yleisön sekä taiteilijoiden palkitsijoiden välillä.

        Niin Gallén kuin Shchjerfbeck saivat ymmärrystä apurahoja ja palkintoja jakavilta samaan aikaan kun kriitikot ja yleisö olivat ymmällä sellaisen uuden taiteen edessä, joka myöhemmin on osoittautunut oman aikansa parhaaksi. Tämä sama näyttää yhä toistuvan, palkinnot ja apurahat menevät muille kuin kriitikoiden ja yleisön suosikeille. Vaikka kyse ei olekaan kaupallisuudesta, niin tuki kohdistuu vastoin yleistä mielipidettä. Yleisö ei niinkään ole ottanut opikseen, eikä kai koskaan otakaan, mutta ainakin osa kriitikoista on tullut varovaiseksi kohdatessaan uutta ja outoa, ja tuntuu ottavan kannaksi "wait and see".
        Kannattaa siis seurata apurahoja ja palkintoja saavia, heissä ovat tulevaisuuden nimet.

      • E.
        Henry Moore kirjoitti:

        kiitos aluksi kun vastasit. Palaankin vielä pari askelta taakse päin samaan viestii. Kirjoitit siinä

        "Gallen-Kallelan ja kumppaneiden naturalismia pidettiin omana aikanaan pöyristyttävänä ja rumana, tänäpäivänä se on kansalle taiteen normi."

        Näinhän oli laita näiden Suomen taiteen "esi-avantgardistien" kohdalla, he olivat maassaan todellisia edelläkävijöitä, joiden muuttunutta taidetta ei heti osattu arvostaa. Huvittavaa kylläkin näen siinä samalla yhden yleisemmänkin ilmiön: eron kriitikoiden ja yleisön sekä taiteilijoiden palkitsijoiden välillä.

        Niin Gallén kuin Shchjerfbeck saivat ymmärrystä apurahoja ja palkintoja jakavilta samaan aikaan kun kriitikot ja yleisö olivat ymmällä sellaisen uuden taiteen edessä, joka myöhemmin on osoittautunut oman aikansa parhaaksi. Tämä sama näyttää yhä toistuvan, palkinnot ja apurahat menevät muille kuin kriitikoiden ja yleisön suosikeille. Vaikka kyse ei olekaan kaupallisuudesta, niin tuki kohdistuu vastoin yleistä mielipidettä. Yleisö ei niinkään ole ottanut opikseen, eikä kai koskaan otakaan, mutta ainakin osa kriitikoista on tullut varovaiseksi kohdatessaan uutta ja outoa, ja tuntuu ottavan kannaksi "wait and see".
        Kannattaa siis seurata apurahoja ja palkintoja saavia, heissä ovat tulevaisuuden nimet.

        Olivetreelle haluan sanoa että impressionismista ja naturalismista voi siinä mielessä puhua samassa yhteydessä että myös impressionismissa pyrittiin totuudellisuuteen tavoin joihin ei oltu totuttu, erityisesti väri-ilmiöitä kuvattaessa, ja myös impressionistit ottivat aiheensa mielellään oman aikansa arjesta. Mutta puhuin edellämainituista suuntauksista vain tehdäkseni esimerkin tyyleistä jotka saivat aluksi suurtakin vastustusta mutta ovat nyt taiteellisia konventioita.
        Naistaiteilijoiden teokset saivat tosiaan osakseen arvostelua paljolti siitä syystä että aiheet olivat naistaiteilijoille sopimattomia, mutta eivät siltä miehetkään säästyneet.
        Olen samaa mieltä etteivät asiat ole niin mustavalkoisia. Ilman rahaa ei tietenkään synny yhtään mitään, eikä myyvä taide ole automaattisesti huonoa.

        Ja Moorelle pahoittelut aiemmasta töykeydestä ja provokatiivisuudesta.

      • Henry Moore
        E. kirjoitti:

        Olivetreelle haluan sanoa että impressionismista ja naturalismista voi siinä mielessä puhua samassa yhteydessä että myös impressionismissa pyrittiin totuudellisuuteen tavoin joihin ei oltu totuttu, erityisesti väri-ilmiöitä kuvattaessa, ja myös impressionistit ottivat aiheensa mielellään oman aikansa arjesta. Mutta puhuin edellämainituista suuntauksista vain tehdäkseni esimerkin tyyleistä jotka saivat aluksi suurtakin vastustusta mutta ovat nyt taiteellisia konventioita.
        Naistaiteilijoiden teokset saivat tosiaan osakseen arvostelua paljolti siitä syystä että aiheet olivat naistaiteilijoille sopimattomia, mutta eivät siltä miehetkään säästyneet.
        Olen samaa mieltä etteivät asiat ole niin mustavalkoisia. Ilman rahaa ei tietenkään synny yhtään mitään, eikä myyvä taide ole automaattisesti huonoa.

        Ja Moorelle pahoittelut aiemmasta töykeydestä ja provokatiivisuudesta.

        itsehillintä pettää, milloin syystä, milloin syyttä. Hienoa on kuitenkin, että vaihteeksi voi täälläkin taas keskustella vaikka näin sivupoluille otsikosta eksyenkin. Sain tästäkin kimmokkeen kaivaa Gallenin ja Shjerfbeckin suurten Ateneum-näyttelyiden näyttelykirjat esille ja palauttaa siten mieleen jo unohtuneita faktoja. Ilo on minun puolellani, kiitos siitä.

      • olivetree
        E. kirjoitti:

        Olivetreelle haluan sanoa että impressionismista ja naturalismista voi siinä mielessä puhua samassa yhteydessä että myös impressionismissa pyrittiin totuudellisuuteen tavoin joihin ei oltu totuttu, erityisesti väri-ilmiöitä kuvattaessa, ja myös impressionistit ottivat aiheensa mielellään oman aikansa arjesta. Mutta puhuin edellämainituista suuntauksista vain tehdäkseni esimerkin tyyleistä jotka saivat aluksi suurtakin vastustusta mutta ovat nyt taiteellisia konventioita.
        Naistaiteilijoiden teokset saivat tosiaan osakseen arvostelua paljolti siitä syystä että aiheet olivat naistaiteilijoille sopimattomia, mutta eivät siltä miehetkään säästyneet.
        Olen samaa mieltä etteivät asiat ole niin mustavalkoisia. Ilman rahaa ei tietenkään synny yhtään mitään, eikä myyvä taide ole automaattisesti huonoa.

        Ja Moorelle pahoittelut aiemmasta töykeydestä ja provokatiivisuudesta.

        taidehistoriaa voi nähdä niin monella tapaa, ja ismitkit ovat vähän kuin veteen piirrettyjä viivoja rajoineen. Ymmärrän kyllä että otit nämä ismit esimerkeiksi ja impressionismin kohdalla asia on varmasti näin. Naturalismi on mielestäni vähän monimutkaisempi. Naturalismi oli mielestäni jatkoa realismille ja klassismille, kun taas impressionismi oli nimenomaan irtiotto menneestä. Tosin ei vielä niin rankasti kuin ekspressionismin kohdalla. Tuon ajan akatemioissa ja salonkinäyttelyissä naturalismi oli suuressa suosiossa. Vanhat historiamaalaukset jotka olivat kovin yleisön suosiossa voisi kai lukea osin myös naturalismin pariin.

        Mä itse uskon että tällaisia uusia suuria ismejä ei enää nähdä, vaan taide vaan pirstaloituu entisestään ja lainaa mennyttä postmoderniin henkeen.

      • "Taidemaalari"
        olivetree kirjoitti:

        taidehistoriaa voi nähdä niin monella tapaa, ja ismitkit ovat vähän kuin veteen piirrettyjä viivoja rajoineen. Ymmärrän kyllä että otit nämä ismit esimerkeiksi ja impressionismin kohdalla asia on varmasti näin. Naturalismi on mielestäni vähän monimutkaisempi. Naturalismi oli mielestäni jatkoa realismille ja klassismille, kun taas impressionismi oli nimenomaan irtiotto menneestä. Tosin ei vielä niin rankasti kuin ekspressionismin kohdalla. Tuon ajan akatemioissa ja salonkinäyttelyissä naturalismi oli suuressa suosiossa. Vanhat historiamaalaukset jotka olivat kovin yleisön suosiossa voisi kai lukea osin myös naturalismin pariin.

        Mä itse uskon että tällaisia uusia suuria ismejä ei enää nähdä, vaan taide vaan pirstaloituu entisestään ja lainaa mennyttä postmoderniin henkeen.

        näistä suomalaisista maalareista ja heidän töistään, mutta miltä ne näyttävät katsottuna maailmalta käsin.

        Heistä ei ole mitään mainintaa Maalaustaiteen historiankirjassa, koska he ilmeisesti elivät omaa kansallisromantista aikaansa, kun muualla liikuttiin näissä tyylisuunnissa mistä historiankirjat kirjoittavat.
        Kyllä täällä muutamat yrittivät seurata uusia virtauksia mutta heidät vaiettiin kuoliaaksi näiden vallassa olevien ”taiteentuntijoiden” toimesta.

        Tämä sama sekava tilanne jatkuu yhä nykyään ja luulen sen johtuvan maalaustaiteen historian vähäisestä tuntemuksesta.

      • lkasdfajskdflöjkas
        "Taidemaalari" kirjoitti:

        Nuo maalaukset jos niin voi sanoa olisivat tosiaan klassista realismia jos ne olisi sijoitettu niiden jo silloin tunnettujen kuvanrakennusoppien mukaisesti kuvapinnalle.

        Toistan jo aikaisemmin sanomani: Kuvat ovat ikään kuin leikattu valmiiksi maalattua kangasta ja mistä sattuu niin että tavarat menevät puoliksi miten sattuu.
        Lisäksi maalaustapa muistuttaa enemmän valokuvaa kuin maalausta. Kosketuksen jälki ei näy maalauksessa. Vanhat mestarit miettivät tarkoin sijoituksia kuvapinnalla ja usein käänsivät näkymän pystyyn saadakseen kaiken huomion esityksensä sijopittelulle pinnalla.

        Suosittelen koristemaalarin ammattia ja sitäkin siten että toinen asettaa "sabluunat" paikalleen koska kyseisellä henkilöllä ei ole silmää = lahjaa tuohon hommaan valitettavasti.

        aidat ja seipäät sekaisin kuin saunalyhty.

        Ensinnäkin klassinen realismi käsitteenä täysin pielessä.

        Toiseksi, Johanna Oras on nykytaiteilija.

        Kolmanneksi, on todella karkeaa väittää ettei hänellä ole silmää/lahjaa. Sinun pikkuruisen maailmankuvasi perusteella aika heikko väite.

        Ihmettelen miksi edes kommentoin, mutta tämä on kuitenkin julkinen palsta, ja palstaa lukevien on hyvä ymmärtää etteivät läheskään kaikki kirjoittajat hallitse edes yleissivistystä kuin kouluarvosanalla vitosen tasolla.

      • Vähemmän enemmän
        sldkfjlkasjdjfkasld kirjoitti:

        mummot samalla viivalla' -argumentti nyt ei oikein vakuuta tietämyksen suhteen.
        Eikä myöskään 'Asiaa ei voi edes kaunistella eikä silotella sillä totuutta ei ole useampia valittavaksi tuosta asiasta kuten onneen ei ole oikotietä'. -Pelkkää sanahelinää. Tyhjänpäiväistä kahvipöytäjaarittelua. TUO on mummojen puhetta! Perusteluja, todellista kritiikkiä..???

        Kuka tahansa muuten voi olla taiteilija. Miksi ei voisi olla? Toiset paahtavat taidekouluja yli 10 vuotta kykenemättä silti tuottamaan. Tulee maistereita ja tohtoreita, ja osa päätyy jaarittelemaan muiden tuotoksista kun eivät kykene (tai halua) tuottaa taidetta. Samoin osalle riittää opettajan työ. Yhdelle riittää yksi kurssi ja ura aukeaa siitä.
        Mikä sinä olet määrittämään kenenkään lahjoja? Oletkos joku taiteen ylikriitikko olevinasi? Kaikkien yläpuolella? Lahjakkuutta ei katsos voi survoa yhteen muottiin ja sanoa että tästä muotista valmistuneet ovat jotain ja muut eivät mitään.
        Kuka tahansa voi olla taiteilija. TAide on vapaus, jokaisella on vapaus ostaa sitä taidetta mitä haluaa. Ja jokaisella on vapaus tuottaa taidetta.

        Jos sinä pelkäät sitä että ihmisille tulee harhakäsityksiä, et silloin tiedä ihmisistä mitään. Aliarvioit pahasti ihmisten harkintakykyä ja kykyä ymmärtää taiteen päälle. Kuvittelet kovasti olevasi joku suuren tietämyksen ja salaisuuden vartija. Ja oletat ettei kukaan muu tiedä mistään mitään. Sellaiselle on olemassa nimikin, mutta jääköön se mainitsematta...Toki ymmärrän jos asiakaskuntasi muodostuu niistä joille täytyy kaikki taiteen perusteet selittää erikseen...ja pelätä että joku torinlaidan jussi kilpailee samoista markkinoista...:)

        Taiteen tekeminen vaatii; työtilaa, näyttelymahdollisuuksia ym. ja kaikkeen tarvii rahaa, paljon rahaa. Lahjakkaita taiteilijoita on ilman rahoitusta, keskinkertaisella voi olla nätti naama ja hyvä markkinoija.

        Onneksi hyvä taideopetus tuottaa jatkossa hyvän yleisön, jota ei voi huijata.

      • Toi on....
        Vähemmän enemmän kirjoitti:

        Taiteen tekeminen vaatii; työtilaa, näyttelymahdollisuuksia ym. ja kaikkeen tarvii rahaa, paljon rahaa. Lahjakkaita taiteilijoita on ilman rahoitusta, keskinkertaisella voi olla nätti naama ja hyvä markkinoija.

        Onneksi hyvä taideopetus tuottaa jatkossa hyvän yleisön, jota ei voi huijata.

        ....sun oma mielipiteesi Markku pidä toi!!! XD

      • Jo tällöin olette..
        "Taidemaalari" kirjoitti:

        kuvataiteista. Yhdyn maisterin mielipiteeseen. Miksi maalata valokuvia ja sellaisenaan ymmärtämättä maalauspinnan sommittelusta mitään kun ei valokuvaajakaan ole ymmärtänyt? Kuvat ovat ikään kuin leikattu valmiiksi maalattua kangasta ja mistä sattuu niin että tavarat menevät puoliksi miten sattuu.
        Kannattaisi lukea taiteen historiaa ennen kuin alkaa mitään kankaalle tai muulle alustalle väkertämään.
        Taidemaalaus ei ole käsityötä vaan siinä pitää olla aivot mukana.

        ...pelanneet noita pelejänne!!!! Aika kateellisia paskoja ootte ML ja JT!
        Luulisi hävettävän!

    • Hiljakaisa

      Katsoinpa kyseisen taiteilijan kotisivut,nähtyäni hänet eilen televisiossa.
      Hänellä on muototajua, siis on hyvä piirtäjä, jälki on sujuvaa. Lopputulos on aina kova, jopa räikeä. Palettia pitäisi pelkistää, kun muotoa korostetaan niin paljon. Myös sommittelu on kaoottinen, kun rojua on kuin Raatteen tiellä. En löydä mitään flaamilaiseen perinteeseen liittyvää. Valon käsittelyssä varsinkaan.
      Joistakin kukkatauluista tulee mieleen konfektirasian kansikuva.
      Taiteilijan tavoitteet ovat kaupallisuudessa, ja mikäs siinä, markkinointi on ollutkin tehokasta. Kuitenkin: Kiiruhda hitaammin.

    • ohikulkia vaan

      Mun mielestä noista tulee esille mahtavaa kuvitusta, jotenkin ei kolahda tuo "taide" nimike noihin töihin. Kuvituksena aika maistuvaa :)

      • Kouluja käynyt

        Ymmärrän täysin "Elitistiä". Itsekin saan hepulin siitä että jotakin tällaista kuin Oraksen taide kritiikittömäsit ylistetään (monen vuoden ajan ensin naistenlehdissä, nyt sähköisessä mediassa). Asiantuntijoiden puhe ei pääse kuuluviin.
        Itselleni tulee fyysisesti paha olo tällaisesta puolivillaisesta reklaamitaiteesta. En ole mitenkään ammattikriitikko, mutta... Oikeasti, se voi mennä niinkin päin, että vastaanottajan (tällaisen tavallisen tallaajan) oma kokemus ja tunne sanoo sen - ja oman näkemyksen perusteella on helpottavaa kuulla myös asiantunteva kriittinen sana tästä taiteesta -julkisuudessahan on esillä tämä muu hymistely.
        Miksi helppoheikki medialle kelpaa kaikki. Yksi syy on (tai ainakin perustelu) on että Oraksen tauluja on myyty - ja oikein Ranskan Rivieralla! Olisikin mielenkiintoista tietää mitä he niissä näkevät. Itse en oikein ymmärrä.

      • ohis_

        Kuvituskin on taidetta.
        Se on kuvitustaidetta. :)
        Oras on kuitenkin enimmäkseen 'sisustustaiteilija'. Toisaalta niin on moni muukin joka haluaa myydä töitä...

    • 10 + F, häh?

      No, onhan ne aika hirveitä. Sori vaan mielipiteeni. Varsinkin ne nallet, tulee kylmät väreet ajatuksestakin.

      Joku sanoi, että kerätköön vaan rahat pois niiltä, jotka maksaa, on sen ansainnut (mistä en väitä yhtään kyllä vastaan). Tuolla sanottiin, että hinnat n. 3000 euroa, mutta eihän se nyt ole paljonkaan, eikä ainakaan mikään kiskurihinta, kun taas aletaan laskemaan mitä sen maalauksen tekeminen, aika ja kulut ovat.

      Mä en ymmärrä niiden taidekilpailujen voittoja, mutta ilmeisesti kuuluu joihinkin ulkomaalaisiin taideyhdistyksiin, joiden palkintoja...joten se siitä.

      Mutta makuasioita nämäkin voi olla, joten vaikka ei minun makuuni olekaan, niin kaikkea hyvää henkilölle ja mukavaa, että taiteella voi myös saada elannon.

      • Artistx

        Joo etenkin nallet - moni lapsi maalaa paremmin.

        Oon seurannut kun osto- ja myyntiliike myi kuukausia Oraksen tauluja n.400€/kpl eikä kukaan ostanut.

      • Tää on sua....
        Artistx kirjoitti:

        Joo etenkin nallet - moni lapsi maalaa paremmin.

        Oon seurannut kun osto- ja myyntiliike myi kuukausia Oraksen tauluja n.400€/kpl eikä kukaan ostanut.

        ....taas ihan tyypimmillään!!! Pidä toi! XD Kateus loistaa niin rivien välistä! XD

    • Ei Rembrandt

      kuinka tauluja tykätään?

      - hei, pekka, huusi ystävä, mitä kuuluu?

      - oikein paljon hyvin, katri, kiitos, tänään viimeistelin parhaan tauluni. Tulkaa tänään Nokian johto kokousten jälkeen Tarja Halosen seurassa kahville.

      Illalla ystävät kehuvat nokia pomolle hienoja Picasso tauluja. Niin vain on tapana illalliskutsuissa. Johtaja vakuuttuu. Ostaa.

      - Olet mahtava taiteilija Pekka! Minä en tiedä mitään taiteesta, koska koko aikani käytän pörssiin. Minulla on yksi Minna MTV 3:lla, joka voisi laittaa sinut uutisiin. Tahdotko?

      - Mikäs siinä. Paitsi että Martti Ahtisaari osti tauluni, niin myös on mukava saattaa näitä hienon hienoja töitä laajemmalle.

      Pekka, pomo, ystävä ja muut ajelivat virka-autossa Esplanadilla. Pekka katseli Romanialaista akateemista maalaria kadulla. Silmissä hämäsi kun muotokuva tuntui ohikulkijalta eikä maalilta.
      Nopeasti Pekka veti katseen kultaiseen rannekelloon. Miksi muka en ripustaisi Louvreen?

      • Van Gogh jää

        Kuinka Vincent van Gogh jää kehystysliikkeeseen.



        Puoliksi sokea iäkäs rouva astelee sisään.

        - Onko punaisia kukkaasetelmia, ei kovin kalliita?

        Lauri ottaa mahtavasta sadan kuvan laatikosta asetelman.

        klo 12 nuori mies astuu sisälle, kyselee WC:tä

        klo 13 keski-ikäinen harrastelija maalari kaksi tuntia keskustelee
        mitä maalia hänen pitää käyttää. Ostaa tuubin valkoista 100 eurolla.

        Kadulla on vilinä. Lapset syövät jäätelöä, miehet iskevät naisia, naiset shoppailevat.

        klo 15.51 ovi kilisee ja puliukko entinen taideopettaja astuu sisälle. Katsoo imevästi Van Goghia, sanoo: Perhana! ja astele ulos.

      • taidetta yhdessä
        Van Gogh jää kirjoitti:

        Kuinka Vincent van Gogh jää kehystysliikkeeseen.



        Puoliksi sokea iäkäs rouva astelee sisään.

        - Onko punaisia kukkaasetelmia, ei kovin kalliita?

        Lauri ottaa mahtavasta sadan kuvan laatikosta asetelman.

        klo 12 nuori mies astuu sisälle, kyselee WC:tä

        klo 13 keski-ikäinen harrastelija maalari kaksi tuntia keskustelee
        mitä maalia hänen pitää käyttää. Ostaa tuubin valkoista 100 eurolla.

        Kadulla on vilinä. Lapset syövät jäätelöä, miehet iskevät naisia, naiset shoppailevat.

        klo 15.51 ovi kilisee ja puliukko entinen taideopettaja astuu sisälle. Katsoo imevästi Van Goghia, sanoo: Perhana! ja astele ulos.

        Kaikki Suomen taiteilijat maalatkaa samantapaisia tauluja, ettei jää mitäään vaihtoehtoja. Kokeilumielessä noin vuoden. Esim. maalausaiheet: sydän, mäntymaisema ym.

        Miksi toitottaa omaa erityisyyttään?. Ollaan yhdessä ja tehdään samaa, niin harrastelijat ja ammattilaiset ovat kavereita New Yorkin menestyvässä näyttelyssä.

      • pakkotaidetyö
        taidetta yhdessä kirjoitti:

        Kaikki Suomen taiteilijat maalatkaa samantapaisia tauluja, ettei jää mitäään vaihtoehtoja. Kokeilumielessä noin vuoden. Esim. maalausaiheet: sydän, mäntymaisema ym.

        Miksi toitottaa omaa erityisyyttään?. Ollaan yhdessä ja tehdään samaa, niin harrastelijat ja ammattilaiset ovat kavereita New Yorkin menestyvässä näyttelyssä.

        suomalainen tykkää valkoisista seinistä. Suomessa on ehkä 3000 kuvataiteilijaa. Työttömiä ovat monet. Suomessa on helevetisti tilaustyömahdollisuutta. Valtio haluaa työllistää taiteilijat toisiin aloihin. Miksi ei yrittäisi työllistää yhteishengessä monen kymmenen vuoden ajanjaksolla julkisin taidekuvituksiin ja reklamoida maailmaalle? Poliittinen älykäs veto kohdistaa taiteilijapalkkioita Maalaa Suomi! hankkeesseen. Hukutaan siis taiteeseen Suomi Pariisi henkeen. Konservatiivit taas yhteispeliin.

        Väsyttää taiteilija vapaus. Anna työ! Hieno tulee, sydämellä teen. Muuten 3000 taiteilijaa surkistuu.

    • pace1

      Olen myos kuvataidealalla. Taiteilija Oras on opiskellut taidealan oppilaitoksissa. Han on myos oppinut maalaustekniikan. Sen nakee heti. Lisaksi han osaa myyda taulujaan. Han elaa tyollaan. Aika moni taiteilja ei ela tyollaan. Mita muuta voidaan taiteilijalta "vaatia", etta hanta voi taiteilijaksi kutsua? Jotenkin saalittavaa tama keskustelu. Jos leipuri osaa tehda pullaa ja myyda sita niin mita muuta hanelta pitaisi viela vaatia? Papilta nyt voi olettaa opintojen ohella jotain hengellistakin puolta, mutta ei jokainen pappikaan osaa saarnata...Tsemppia! Nizza on kaunis paikka.

    • prokuraattori

      Taitaa Johanna itse sieltä Nizzasta kirjoitella :D :D :D :D

      • Entäs sitten...

        ..."proku"!!! Te sen toisen peräkamaripoikakaverisi kanssa syyllistytte aina ja jatkuvasti paljonkin tökeämpiin väärinkäytöksiin.
        Niinkuin säkin tiedät, Johanna on kova luu taidemaailmassa ja on raivannut ansionsa ja suosionsa kovalla työllä ja lahjakkuudellaan, eikä ole kadehtinut koskaan kenenkään kolleegansa menestystä näissä taidepiireissä niinkuin te pipertäjäpuuhastelijat jotka itse olette 'ylentäneet' itsenne lahjakkaiksi. Missään se ei kuitenkaan näy!?
        Niin että puuhastelkaa vaan te niitä "juttujanne".....laittakaa taas vaikkapa joku solvausvideo tubeen....se on ainoaa taidetta mitä te osaatte!

      • Tavallista!
        Entäs sitten... kirjoitti:

        ..."proku"!!! Te sen toisen peräkamaripoikakaverisi kanssa syyllistytte aina ja jatkuvasti paljonkin tökeämpiin väärinkäytöksiin.
        Niinkuin säkin tiedät, Johanna on kova luu taidemaailmassa ja on raivannut ansionsa ja suosionsa kovalla työllä ja lahjakkuudellaan, eikä ole kadehtinut koskaan kenenkään kolleegansa menestystä näissä taidepiireissä niinkuin te pipertäjäpuuhastelijat jotka itse olette 'ylentäneet' itsenne lahjakkaiksi. Missään se ei kuitenkaan näy!?
        Niin että puuhastelkaa vaan te niitä "juttujanne".....laittakaa taas vaikkapa joku solvausvideo tubeen....se on ainoaa taidetta mitä te osaatte!

        Täällä Suomessahan tuollainen kateus on ihan tavallista! Jos joku menestyy sellaisessa missä itse on yrittänyt tehdä kaikkensa, niin ruvetaan- tai ainakin yritetään kaikin mahdollisin keinoin yrittää saada häntä huonoon valoon muiden silmissä.
        Onneksi nämä "nykyajan mestarit" ymmärtävät yskän ja vain hiukan kohottavat olkapäitään ja jatkavat maailmanvalloitustaan.
        Itse olen aina ihaillut Oraksen lahjakkuutta sekä taidetta mitä hän tekee. Hänellä tuntuu olevan "Midaksen kosketus" taiteen teossa. Siinä missä meikäläinen taistelee toimeentulonsa kanssa taiteen alalla, Johanna vuolee kultaa omassa "lännessään" ja olen vilpittömän onnellinen hänen puolestaan. Eipähän kukaan ainakaan pysty valittamaan että että häntä pidetään pystyssä "julkisin varoin"- niinkuin tällä palstalla jatkuvasti jauhetaan ihan vain muutaman jälkeenjääneen idiootin taholta.
        Hävettää olla Suomalainen!

    • Hävettää
      • Semmonenx

        Taidat olla itse Johanna Oras?

        Suomessa on paljon hyviä taiteilijoita, joitten soisi pääsevän esille.
        Mutta, jos tarjotaan keskinkertaista - ei se siitä parane vaikka olisi näyttelyä Louvressa ym. Rahalla saa ja hevosella pääsee -mutta taide ei synny ilman taitoa ja lahjakkuutta.

      • Henry Moore

        Mikä on virallinen taidekenttä ja minkä kohtalon saavat? Tarkoittanet opetusministeriön taideasioita hoitavia viranhaltijoita ja valtion taidemuseoiden toimihenkilöitä vai lasketko mukaan myös taidetoimikuntien jäsenet, jotka eivät tosin toimi virkavastuulla? Minkälaisen kohtalon nämä "osaajat ja yritteliäät taiteilijat" saavat näiltä em. toimijoilta?

        Mitä tekemistä tällä on Orasen ja hänen haastattelunsa kanssa?

      • Lopettaisit jo...
        Semmonenx kirjoitti:

        Taidat olla itse Johanna Oras?

        Suomessa on paljon hyviä taiteilijoita, joitten soisi pääsevän esille.
        Mutta, jos tarjotaan keskinkertaista - ei se siitä parane vaikka olisi näyttelyä Louvressa ym. Rahalla saa ja hevosella pääsee -mutta taide ei synny ilman taitoa ja lahjakkuutta.

        ...Markku noi höpötyksesi lahjakkuudesta kun et itse sitä ole etkä pysty näyttämään kuka on lahjakas! Taidat olla niitä jotka pääsee vain Aasilla hehhehheh.

    • Waisman.
      • Henry Moore

        Taidemuseoiden yhtenä tehtävänä on tallentaa omalta taiteen kentältään hyvä läpileikkaus taiteen muutoksesta ajan saatossa. Näin kaikkien museoiden yhteensä keräämät teokset antavat hyvän kuvan kunkin ajankohdan taiteesta.

        Kokemuksesta tiedämme, että koko taiteen kenttä ei voi kiinnostaa kaikkia. Siksi museoidenkin kokoelmissa on "jokaiselle jotakin", yksi pitää yhdesta eikä arvosta jotakin muuta, ja jollakin toisella on juuri päinvastainen näkemys samoista teoksista ja tyyleistä. Siksi kai tuo sinunkin esittämäsi teos on museoon ostettu (jos se nyt on museossa, sitähän tuosta linkistä ei näe), se on ollut yksi tyypillinen oman aikansa taideteos.

        Yhden esimerkin ottaminen edustamaan suurta joukkoa ei anna minkäänlaista kokonaiskuvaa koko joukosta, yhtä vähän kuin vaikkapa joku Helvetin Enkeleiden jäsen edustamaan Suomen kansaa. Kyllä Guggenheimin säätiön kokoelmien tuhansissa teoksissakin on paljon muuta ja täysin erilaista kuin tuo viittaamasi sinänsä mielenkiintoinen kuva.

    • pilkkavasara

      Kävelen paljon metsässä enkä ole nähnyt ainuttakaan hänen työtään. En muuten järven rannallakaan.

    • Hurrikani

      Oras osoittaa töillään sen, että tauluja voi maalata vaikka ei olekaan taiteilija.

    • Anonyymi

      Turhaa on intoilu mieltymyksistä, ns viralliset tavoittelevat, että joku loisi niin ainutlaatuista, jota kukaan toinen ei tekisi ja mikä puhuttelisi ihmisiä vielä kolmensadan vuoden kuluttuakin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mies kateissa Lapualla

      Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla
      Lapua
      114
      5895

    2. Poliisi tutkii murhaa Paltamossa

      Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta
      Paltamo
      32
      4007

    3. Olenko joka hetki

      Ajatuksissasi?
      Ikävä
      82
      3342

    4. Jos me voitais puhua

      Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä
      Ihastuminen
      18
      2966

    5. Jenna meni seksilakkoon

      "Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t
      Maailman menoa
      250
      2017

    6. Joo nyt mä sen tajuan

      Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?
      Ikävä
      88
      1984

    7. Mikä sinua ja

      kaivattuasi yhdistää ?
      Ikävä
      142
      1771

    8. Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."

      Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui
      Maailman menoa
      42
      1743

    9. Olipa ihana rakas

      ❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau
      Ikävä
      8
      1686

    10. Vain yksi elämä

      Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu
      Ikävä
      88
      1549
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt