Paavalilla vakava masennus?

Välillä huomaa raamatun höpinöistä jotain sellaista, jota ei ole aiemmin älynnytkään ja nyt exap toi eteeni tekstin, jossa en ole aiemmin nähnyt, että mitä siinä todella sanotaan:

http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Room.7.html

>>> 15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. >>>

Mitäpä tässä Paavali koettaa sanoa?

Hänellä on tahto hyvän tekemiseen, mutta hänellä ei ole voimia tehdä hyvää.

Hän tahtoisi tehdä hyvää, mutta hän ei tee, vaan sitä pahaa, jota hän vihaa, niin siihen hänellä voimia sitten riittääkin ja omien sanojensa mukaan hän vieläpä tekee pahaa.

Nytpä on sitten taas riisuttava kristillinen tulkintatraditio pois ja luettava, että mitä siellä oikeasti lukee, koska tietenkin kun me päätämme jonkin tulkintaa ohjaavan ennakkokäsityksen, niin eihän siellä silloin lue mitään kummallista, jos etukäteen päätämme, että jos lukee musta, niin se tarkoittaa valkoinen ja jos lukee murha, niin se tarkoittaa rakkaus.

Tuolla lukee päivän selvästi, että Paavalilla oli vakava masennus ja ehkäpä hänellä oli muitakin mielenterveyden ongelmia, mutta toisaalta en ihmette, sillä sitäpä se yleensä aiheuttaa, kun koettaa selittää oman jumalan pettämisen itselleen parhain päin.

Hän kertoo, että hän on voimaton tekemään hyvää, eli vaikkapa aamulla sanomaan hyvää huomenta lähimäiselleen ja samalla pistämään hieman hymyä sekaan.

Mutta vaikka hän on täysin voimaton tekemään hyvää, niin omien sanojensa mukaan pahaan hänellä kyllä on voimia.

Hän tahtoisi tehdä hyvää, mutta ei ole voimia.

Hän ei tahtoisi tehdä pahaa, mutta hän tekee, eikä se voimattomuus yletä sinne asti.

Mitäpä tämä hyvän tekeminen sitten on, jos tahtoa olisi, mutta ei voimia.

Minulle se on aivan arkipäiväistä jota ei erityisemmin tarvitse ponnistella, eli vaikkapa seisahdu hetkeksi ja pidä ovea auki seuraavallekin tulijalle.

Hymyile naapurille ja sano huomenta.

Näet kaupassa että lähimmäiseltä tipahti hanska, niin sano hänelle, että anteeksi, sinulta taisi juuri tipahtaa hanska, niin hänen ei tarvitse lähteä kassalta sitä sitten etsimään ympäri kauppaa.

Ei vaadi voimia, eikä etenkään jumalallisia taikavoimia, eikä erityisemmin tahtoakaan, vaan aivan normaalia normaalin ihmisen käytöstä.

Kun astut bussiin niin sanot moi kuskille. Vaatiiko tahtoa tai voimia?

Kun olet kassalla, niin sanot kiitos, kun saat kuitin. Vaatiiko tahtoa tai voimia?

Töihin tullessa sanot työkaverille huomenta pienen hymyn kera. Vaatiiko todellakin tahtoa ja voimia?

Exap selitti asian minulle toisessa ketjussa näin:

>>> Jos joku ystävistäsi sanoisi sinulle:

"Sillä minä tiedän, että minussa asuu paljon läskiä eikä juurikaan lihasvoimaa. Tahto salilla käymiseen minulla kyllä on, mutta tahdonvoimaa hyvän suunnitelman toteuttamiseen ei"

... sanoisitko hänelle että hän tarvitsee psykiatrista hoitoa ? Vai sanoisitko: "Joo, sama vika minulla..." >>>>

Vaatiiko perusterveeltä, henkisesti iskussa olevalta ihmiseltä todellakin tahdonvoimaa antaa hymy naapurille ja sanoa samalla huomenta?

Vai onko meillä niin eri käsitys hyvän tekemisestä ja kuinka vaikeaa tai helppoa se on?

Onko hyväntekeminen esim sitä, että kun näet sydänkohtauksen kourissa ihmisen niin teet hänelle torilla kertakäyttöveitsen avulla avosydänleikkauksen ja se onnistuu, niin se vasta on hyvän tekemistä, joten ilman muuta siihen ei kaikilla voimia ole, vaikka tahtoa kyllä olisi. Muu ei ole hyvän tekemistä ollenkaan, eli vanhukselle oven auki pitäminen ei ole hyvän tekemistä, vaan sen pitää olla jotain fyyisesti raskasta, että jokin jumala tai Paavali pitää sitä oikeasti hyvän tekemisenä?

Voiko hyvän tekemistä mitenkään verrata siihen, että lihava ihminen haluaisi laihtua, mutta hänellä ei ole tahdonvoimaa lähteä lenkille?

Minusta exap:n vertaus oli jälleen kerran täysin päätön, eikä siinä ollut logiikan häivääkään, mutta ymmärrän häntä, sillä jos jonkin uskonnon pyhän tekstin älyttömyydestä pitäisi keksiä järkevä vertaus, niin enpä siihen pystyisi minäkään.

Kun Paavalin kirjoituksia omasta onnettomasta tilanteestaan lukee ilman ylimääräisiä tulkintatraditioita niin on selkeät merkit ilmassa, että hän oli hyvin masentunut ihmisparka ja hänellä oli hyvin suuria henkisiä ongelmia ja sitten pitää pitää mielessä, että hän oli yksi kristinuskon oppien pääarkkitehdeistä.

Hän tahtoi tehdä hyvää, mutta voimia ei ollut.

Hän vihasi tehdä pahaa, mutta se onnistui kyllä.

Siinäpä teille tervehenkinen ihminen, jonka opetuksia kannattaa sitten lukea ja opiskella oikein todella huolella.

57

545

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Exap

      Niin, Paavali oli asiasta aivan rehellinen, eikä elänyt itsepetoksessa kuten monet.
      Ja se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, sanotaan ?
      Täysin ilman uskonnollista kontekstia, nykyäänkin, niin monet pitävät oikeana puhua aina totta - ja kappas kippanaa, kun suusta kuitenkin tulee "valkoisia valheita". Se on konkreettinen esimerkki siitä kun tahtoa oikein tekemiseen on, mutta jotenkin ei vaan löydy sitä itsekontrollin voimaa eikä oma ego anna myöden siihen että tunnustaisi tehneensä väärin.
      Paavali puhuu "synnistä joka minussa asuu", mutta ei-uskonnolliseen kontekstiin sovitettuna voidaan puhua vaikkapa "houkutuksesta". Kun joku löytää kadulta kassin jossa on pari tuhatta euroa, niin silloin punnitaan se, onko tuo houkutus vahvempi kuin omatunto - joka "haluaa" tehdä oikein...
      Paavali tässä pohdiskelee hieman samaa aihepiiriä kuin vaikkapa Freud tai Maslow, tosin heidän edelläkävijänään melkein pari vuosituhatta aiemmin. Ja hän päätyy aivan samaan kuin vaikkapa Freud kun ymmärsi että on asioita jotka ovat vahvoja vaikuttimia elämässämme ja saattavat joskus käydä voimakkaammiksi kuin periaatteellinen tahto tehdä niiden normien mukaisesti, joita yksilö tietoisesti pitää oikeina ja pyrkii noudattamaan. "What's on a man's mind ?"
      BM ei voi tätä kuitenkaan hyväksyä, kenties siksi, että vaikka häntä pitäisi Paavalin filosofinen pohdinta sinänsä kiinnostaakin, hänen tarvehierarkiassaan voimakkaampana tuntuu usein olevan uskovien ja Raamatun tekstien mollaaminen.

      • Samoilla linjoilla olen. En näe, että apostoli Paavali oli masentunut tai muistakaan psyykkisistä vaivoista kärsivä (tästähän toisaalla Kai jo mainitsikin).

        Mutta pitäähän Bushmannin näköjään saada päivittäinen kristittyjen, Raamatun ja Jumalan pilkka-annoksensa jostakin revittyä.


      • >>> Ja se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, sanotaan ? >>>

        Itsestäsikö puhut, vai? Ai niin sinähän olet oikea kristitty, niin minusta tietenkin!

        >>> Täysin ilman uskonnollista kontekstia, nykyäänkin, niin monet pitävät oikeana puhua aina totta - ja kappas kippanaa, kun suusta kuitenkin tulee "valkoisia valheita". >>>

        Tästä olemme puhuneet ennenkin. On olemassa moraalitonta toden puhumista ja moraalista valehtelemista. Kuten vaikkapa oveasi hakkaa selkeä tummahipiäinen ihminen ja pyytää päästä sisään. Kohta ovea hakkaa kalju maihinnousukenkiin pukeutunut karpaasi, jolla lukee selässä jotain Soldiers of Odin yms ja kysyy, että oletkos nähnyt tummahipiäistä kaveria tässä lähistöllä.

        Puhutko totta ja annat tumman kaverin hakattavaksi vai lipsautatko tilanteeseen moraalisen ja oikean teon, eli pienen valheen?

        No sinut tuntien ilmiannat tumman kaverin heti, vai kuinka, ja syykin pakottavaan todenpuhumiseen lienee selkeä muukalaisviha ja -kammo.

        Valkoinen valhe voi olla usein paljon parempi vaihtoehto kuin vaikkapa toden puhuminen kun sillä ei ole mitään merkitystä ja kun tietää sen vaihtoehdon vaikkapa loukkaavan toista syvästi.

        >>> Kun joku löytää kadulta kassin jossa on pari tuhatta euroa, niin silloin punnitaan se, onko tuo houkutus vahvempi kuin omatunto - joka "haluaa" tehdä oikein... >>

        Normaali ihminen ei tarvitse tuon pohtimiseen yhdenkään mielikuvituskaverin apua, että mikä on oikein ja mikä on väärin.

        Sinäkö joutuisit suuren pulman eteen? No Paavali lienee sitten sinua varten.

        >>> Se on konkreettinen esimerkki siitä kun tahtoa oikein tekemiseen on, mutta jotenkin ei vaan löydy sitä itsekontrollin voimaa eikä oma ego anna myöden siihen että tunnustaisi tehneensä väärin. >>>

        No tuollainen ihminen tarvitsee sitten tontun, maahisen tai jonkin jumalan avukseen, jos ei itse kykene toimimaan oikein. Niitäpä varten ne nykyään on.

        >> BM ei voi tätä kuitenkaan hyväksyä, kenties siksi, että vaikka häntä pitäisi Paavalin filosofinen pohdinta sinänsä kiinnostaakin, hänen tarvehierarkiassaan voimakkaampana tuntuu usein olevan uskovien ja Raamatun tekstien mollaaminen. >>>

        Ne sekavat löpinät eivät ole olleet kiinnostavia enää missään määrin, kun olen ymmärtänyt lukea sen mitä siellä lukee, enkä ole enää tulkinnut niitä kuten niitä pitää tulkita, jotta niissä olisi edes jokin äly.


      • totuusfriikki7678 kirjoitti:

        Samoilla linjoilla olen. En näe, että apostoli Paavali oli masentunut tai muistakaan psyykkisistä vaivoista kärsivä (tästähän toisaalla Kai jo mainitsikin).

        Mutta pitäähän Bushmannin näköjään saada päivittäinen kristittyjen, Raamatun ja Jumalan pilkka-annoksensa jostakin revittyä.

        >>> Samoilla linjoilla olen. En näe, että apostoli Paavali oli masentunut tai muistakaan psyykkisistä vaivoista kärsivä (tästähän toisaalla Kai jo mainitsikin). >>>

        Kuinka niin?

        Hän tahtoi tehdä hyvää, ei ollut voimia.

        Hän ei tahtonut tehdä pahaa, mutta teki.

        Syyn hän ulkoisti, eli syy oli jokin synti, joka johtuu yhden tunarin töppäilyistä paratiisissa, kun lankesi erään jumalan ansaan, johon taas Paavalilla ei ollut osaa eikä arpaa.

        Ei tuo minusta kovin järkevän ihmisen puhetta ole.


      • näinseon
        bushmanni kirjoitti:

        >>> Samoilla linjoilla olen. En näe, että apostoli Paavali oli masentunut tai muistakaan psyykkisistä vaivoista kärsivä (tästähän toisaalla Kai jo mainitsikin). >>>

        Kuinka niin?

        Hän tahtoi tehdä hyvää, ei ollut voimia.

        Hän ei tahtonut tehdä pahaa, mutta teki.

        Syyn hän ulkoisti, eli syy oli jokin synti, joka johtuu yhden tunarin töppäilyistä paratiisissa, kun lankesi erään jumalan ansaan, johon taas Paavalilla ei ollut osaa eikä arpaa.

        Ei tuo minusta kovin järkevän ihmisen puhetta ole.

        Busman: Sinä et ymmärrä raamattua yhtään, tulkitset oman makusi mukaan.


      • bushmanni kirjoitti:

        >>> Samoilla linjoilla olen. En näe, että apostoli Paavali oli masentunut tai muistakaan psyykkisistä vaivoista kärsivä (tästähän toisaalla Kai jo mainitsikin). >>>

        Kuinka niin?

        Hän tahtoi tehdä hyvää, ei ollut voimia.

        Hän ei tahtonut tehdä pahaa, mutta teki.

        Syyn hän ulkoisti, eli syy oli jokin synti, joka johtuu yhden tunarin töppäilyistä paratiisissa, kun lankesi erään jumalan ansaan, johon taas Paavalilla ei ollut osaa eikä arpaa.

        Ei tuo minusta kovin järkevän ihmisen puhetta ole.

        Et taida ottaa huomioon sitä hengellistä todellisuutta, että Paavalissa, kuten ihmisessä yleensäkin, on se "liha" (= vanha turmeltunut itsekäs syntinen luonto) ja kristityssä, kuten Paavalissa, on sen lisäksi Henki ja uusi luomus Kristuksessa. Nämä kaksi ovat sitten ristiriidassa keskenään niin että "liha" vastustaa Jumalan tahtoa ja haluaa elää synnissä, kun taas uusi luomus ihmisessä tahtoo elää Jumalan tahdon mukaan. Uskovassa ihmisessä käydään lihan ja Hengen taistelua ja kokemus on, että voimaa hyvän tekemiseen ei itsessä ole.

        Pitäisi ottaa huomioon Roomalaiskirjeen kokonaisuus niin siitä ilmenisi, että ei Paavali mikään masentunut ollut tms.


      • totuusfriikki7678 kirjoitti:

        Et taida ottaa huomioon sitä hengellistä todellisuutta, että Paavalissa, kuten ihmisessä yleensäkin, on se "liha" (= vanha turmeltunut itsekäs syntinen luonto) ja kristityssä, kuten Paavalissa, on sen lisäksi Henki ja uusi luomus Kristuksessa. Nämä kaksi ovat sitten ristiriidassa keskenään niin että "liha" vastustaa Jumalan tahtoa ja haluaa elää synnissä, kun taas uusi luomus ihmisessä tahtoo elää Jumalan tahdon mukaan. Uskovassa ihmisessä käydään lihan ja Hengen taistelua ja kokemus on, että voimaa hyvän tekemiseen ei itsessä ole.

        Pitäisi ottaa huomioon Roomalaiskirjeen kokonaisuus niin siitä ilmenisi, että ei Paavali mikään masentunut ollut tms.

        >>> Et taida ottaa huomioon sitä hengellistä todellisuutta, että Paavalissa, kuten ihmisessä yleensäkin, on se "liha" (= vanha turmeltunut itsekäs syntinen luonto) yms yms yms >>>

        No mitäs minä kirjoitin viestini yhdessä kohdassa?

        Kyllä minä ymmärrän sen, että näitä on pakko tulkita määrätyssä ja ennaltasovitussa viitekehyksessä, että ne eivät kertoisi siitä, mistä ne todella kertovat, vaan ennaltasovitussa viitekehyksessä tietenkin musta muuttuu valkoiseksi ja hulluus järkevyydeksi ja masennus tomeruukseksi.

        Jos sinulle tulee ihminen kertomaan kadulla tai missä tahansa että hänen sisällään vaikuttaa voima, joka pakottaa hänet tekemään pahaa ja estää häntä tekemästä hyvää, niin mitäpä sinä tekisit?

        Taputtaisit olalle, että kuule sellaista se on kun tuo lihan turmelus ja blå blå blå, vai juoksisitko karkuun ja lujaa?

        Jostain syystä kun tuollainen hulluus puetaankin uskonnon kaapuun, niin se on ihanan suloista ja juuri sellaista ihmisen pitääkin kokea, että on oikea uskovainen ja parempi kuin nuo side silmillä kulkevat pakanat.


      • totuusfriikki7678 kirjoitti:

        Et taida ottaa huomioon sitä hengellistä todellisuutta, että Paavalissa, kuten ihmisessä yleensäkin, on se "liha" (= vanha turmeltunut itsekäs syntinen luonto) ja kristityssä, kuten Paavalissa, on sen lisäksi Henki ja uusi luomus Kristuksessa. Nämä kaksi ovat sitten ristiriidassa keskenään niin että "liha" vastustaa Jumalan tahtoa ja haluaa elää synnissä, kun taas uusi luomus ihmisessä tahtoo elää Jumalan tahdon mukaan. Uskovassa ihmisessä käydään lihan ja Hengen taistelua ja kokemus on, että voimaa hyvän tekemiseen ei itsessä ole.

        Pitäisi ottaa huomioon Roomalaiskirjeen kokonaisuus niin siitä ilmenisi, että ei Paavali mikään masentunut ollut tms.

        >>> Pitäisi ottaa huomioon Roomalaiskirjeen kokonaisuus niin siitä ilmenisi, että ei Paavali mikään masentunut ollut tms. >>>

        Tuossa pätkässä, minkä lainasin, niin siinä Paavalin mielipide on se, että ihminen on synnin vallassa täysin ja synti pistää ihmisen tekemään sitä sun tätä. Ihminen elää kokonaan vieraan mahdin alaisuudessa, eli synnin, eikä ihminen voi syntiä vastustaa ja jopa Paavali ei kykene syntiä vastaan taistelemaan ja synti on sellainen tyranni, että se pakottaa Paavalinkin tekemään pahaa ja estää häntä tekemästä hyvää.

        Hetkeä myöhemmin Paavali kirjoittaa, että kaikki ihmiset tuomitaan heidän tekojensa mukaan.

        Sehän on äärettömän jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, että synti on ylivoimainen mahti, jota ihminen ei voi vastustaa.

        Sitten tulee hurjaa tekstiä, eli "Jumala on tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta voisi antaa kaikille armahduksen".

        Jumala itse sai aikaan ja itse tarkoitti, että kaikki olisivat syntisiä, jotta saisi sitten pelastaa kaikki.

        Paavalin logiikka koko sopassa on perinteinen "lopusta alkuun" -toimiminen, eli hän kehittää ensin ratkaisun ja sitten hän alkaa luoda sille ratkaisulle oikeaa ongelmaa, johon hänen ajatuksensa sopii ratkaisuksi.

        Välillä hänen ihmiskuvansa on äärettömän pessimistinen ja synkkä. Sitten taas seuraavassa hetkessä ihminen voi elää eettisesti ja täyttää lain eettiset vaatimukset ja Jumalan tahtoa totetuttavia ihmisiä on niin juutalaisissa kuin pakanoissakin sekä kristityissä yms.

        Paavali on ihan perinteinen masentunut ihminen, jolla on jokin ehkäpä autistinen persoonallisuushäiriö, jossa mennään ajatusten ja tunteiden vuoristorataa täysillä mutkaan, ilman logiikan häivääkään.

        Välillä kaikki ovat äärettömän pahoja ja huonoja. Välillä voi elää eettisesti. Ihminen ei voi itselleen mitään, koska synti saa koko ihmisen valtaansa. Ihminen kuitenkin tuomitaan tekojensa perusteella ja juuri väkevästi todistettiin, että ihminen ei voi itse vaikuttaa siihen mitä hän tekee, koska synti hallitsee ja saa ihmisen valtaansa yms yms yms... Jumala on itse tehnyt syntisiä, jotta voisi sitten pelastaa meidät jne jne jne.

        Käsittämätön sekasotku, jossa ei ole yhtään mitään mieltä saatikka järkeä.


      • Paavalin teologiassa synti on suorastaan kosminen turmiomahti, ei vain jokin yksittäinen teko, joita tehdään tai ollaan tekemättä. Paavalin rehellinen kokemus oli, että tämä synti, joka hänessä edelleen asuu tekee sitä pahaa, mitä hän ei tahtoisi tehdä.

        Ja kuten eräs rovasti aikoinaan kirjoitti niin juurikin tämä hengellinen sota paljastaa ja osoittaa uskossa elävän kristityn: eli taistelu lihan ja hengen välillä.

        Ei tähän hengelliseen todellisuuteen tarvitse sotkea mitään psykologisia termejä ja oletuksia jostain jopa autismista.


      • totuusfriikki7678 kirjoitti:

        Paavalin teologiassa synti on suorastaan kosminen turmiomahti, ei vain jokin yksittäinen teko, joita tehdään tai ollaan tekemättä. Paavalin rehellinen kokemus oli, että tämä synti, joka hänessä edelleen asuu tekee sitä pahaa, mitä hän ei tahtoisi tehdä.

        Ja kuten eräs rovasti aikoinaan kirjoitti niin juurikin tämä hengellinen sota paljastaa ja osoittaa uskossa elävän kristityn: eli taistelu lihan ja hengen välillä.

        Ei tähän hengelliseen todellisuuteen tarvitse sotkea mitään psykologisia termejä ja oletuksia jostain jopa autismista.

        Kuinka sitten on mahdollista tuomita ihminen hänen jokaisen sanansa ja jokaisen tekonsa johdosta, jos kerran Jumala on saattanut ihmiset tämän synnin alaisuuteen ja pahaa tuottavan käyttäytymisen vangeiksi, jolle ihminen ei voi mitään, kuten Paavali kirjoittaa?

        Aika sairas Jumala kun ensin pistää kaikki toimimaan vastoin tahtoaan, eli tekemään pahaa ja että ei jaksa tehdä hyvää ja sitten niistä teoista, joille et voi mitään, saat tuomion.


      • Häiriöistä

        Persoonallisuushäiriöistä ja muista psyykkisistä ongelmista kirjoittavan henkilön olisi suotavaa tietää niistä perusasiat.

        Autistinen persoonallisuushäiriö?

        Autismi on keskushermoston kehityshäiriö. Keskushermoston kehityshäiriö eroaa persoonallisuushäiriöstä siten, että ensimmäinen, eli tässä tapauksessa autismi, on neurologinen tila joka ilmenee lapsella ennen kolmen vuoden ikää, kun taas persoonallisuushäiriöt ovat psykologisia ja voivat kehittyä ihmiselle aikuisiälläkin.

        Faktoihin perustumaton väite fyysisestä kehityshäiriöstä kärsivien henkisestä häiriintyneisyydestä ja siihen liitetty negatiivinen assosiaatio oman näkemyksen pönkittämiseksi sopisi useampaankin B-klusterin persoonallisuushäiriöön. Tämä on pelkkä objektiivinen huomio, käytännön havainnollistaminen miten sinunkin kirjoituksistasi voi löytää persoonallisuushäiriön piirteitä mikäli niihin kiinnittää huomiota. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että sinulla olisi persoonallisuushäiriö, vaan kyse saattoi olla rehellisestä tietämättömyydestä, ja etenkin vahva tunnelataus voi johtaa vastaavaan ajattelemattomuuteen lähes kenellä tahansa. Psyykkisesti tasapainoinen ihminen ymmärtää esimerkin pointin ja kykenee katsomaan sitä itsensä ulkopuolelta, persoonallisuushäiriöstä kärsivä ottaisi sen todennäköisesti henkilökohtaisena loukkauksena ja tuntisi tarvetta kompensoida kokemansa nöyryytys.

        Toivottavasti tämä selkeytti edes sen seikan, että toisten leimaaminen persoonallisuushäiriöiseksi kirjoitetun tekstin perusteella on heikko diagnoosipohja. Ja tietysti sen, että fyysinen kehityshäiriö ja persoonallisuushäiriö eivät ole sama asia.


    • ShaulhaTarsi

      Raamatun mukaan Sauluksen ainoa "kohtaaminen" tapahtui tiellä Damaskoon. Tämän seurauksena, taisi olla joku ääni, vaati häntä lopettamaan kristittyjen vainoamisen. Ja Saulus menetti näkönsä tapahtuman seurauksena. Näkö palautui vasta kun Ananias asetti kätensä hänen päällensä.
      Nykyinen psykiatria voisi luokitella Sauluksen tapahtumat ristiriitojen, paineiden ja syyllisyyden aiheuttamaksi, ohimeneväksi psykoottiseksi oireeksi. Toistaalta, kertomuksen tarkoitus on vahvistaa Jeesuksen seuraajien uskoa, joten se voi olla tyypillinen keksitty tarina.
      Luulisi tänä päivänä olevan melko selvää, että useampikin taho käytti kuollutta messiasehdokasta hyväkseen laittamalla tämän suuhun yhtä ja toista, jonka alkuperäisyydestä ei ole mitään takeita.
      Paavalilla oli myös fyysinen sairaus, jota "herra ei suostunut pyynnöistä huolimatta poistamaan", joten hänellä oli monenlaista asiaa kannettavanaan. Tietysti myös ihan hengenvaara oli mahdollinen, tosin hän oli Rooman kansalainen, joten se antoi hänelle tiettyä suojaa. Ja voihan se olla, että roomalaisetkin vaikuttivat Paavalin kautta siihen millainen kristinuskosta lopulta muodostui.

      • ShaulhaTarsi

        Tietysti Paavalin jutut eivät kokonaisuudessaan tarkoita ihan sitä mitä aloituksessa nyt esitetään. Hän toi esiin myös sen, miten vaikeaa on tehdä hyvää, kun tahtomattaan aiheuttaa pahaa. Mutta sen lisäksi voi kysyä mikä Paavalia oikein vaivasi, kun hän sanoo:
        7 Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
        8 Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
        9 Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
        Oikeastihan mikään saatanan enkeli ei häntä rusikoinut, eikä heppu taatusti puhunut oikeasti minkään "Herran" kanssa muuten kuin mielessään. Luultavasti Pauluksella oli sairaus, johon ei plasebo-vaikutus tehonnut ja jotenkinhan se piti selittää sitten muille uskoville, miksei pyhä hönkäys toiminutkaan . . .
        Jonkinlainen alttius mielenhäiriöön Pavella siis selvästi oli, mutta sen lisäksi voidaan kysyä tekikö hän työtä käskettyä esim. roomalaisille vai oliko oikeasti hurahtanut? Tätähän on esitetty, että roomalaiset olisivat lanseeranneet koko kristinuskon. Lähinnä tuosta jää ihmettelemään sitä, miksi kristittyjä sitten yleensä olisi rooman toimesta vainottu, jos kyse olisi ollut tarkoituksellisesta ja Rooman hyötykäyttöön ajatellusta uskonnosta.
        Paavali myös pohtii sitä, onko syntiä olemassa ilman lakia. Laki kuitenkin perustuu ihmisen määrityksiin, jotka taas perustuvat siihen miten suurin osa ihmisistä tulkitsee asioita ja tapahtumia. Kukaan ei yleisesti ottaen pidä siitä, että häneltä varastetaan, varsinkaan ne joilla on mistä varastaa, joten lanseerataan laki jonkun jumalan nimiin ja annetaan sille pääkäsky: "Älä varasta". Koska yhteiskuntarauha vaatii sitä ettei tapeta eikä mukiloida, laitetaan käsky: "Älä tapa". Tämä taas on ongelmallinen määräys varsinkin muinaisessa Lähi-Idässä, jossa naapurien valtaaminen oli arkipäivää myös juutalaisille. Onneksi oli profeetat, jotka saattoivat jumalan nimissä antaa poikkeavia tilanteita varten ohjeet, joita noudattaen sitten voitiin naapurikansan miehet tappaa ja naiset ja lapset ottaa orjiksi. Tai tappaa vaikka kaikki, jos se oli tarpeen.
        Eh, niin, ihminen siis tekee väärin vaikkei lakia olisi. Laki vain määrittelee konkreettisemmin mikä kussakin yhteiskunnassa on väärin ja mikä ei.


    • on.helppo.kertoa.totuus

      minulle kerrottiin, että jotkut lukee raamattuaan samalla tavalla kuin piru itse ja ihmettelin että kuinka se piru raamattua lukee ? tämä aloitus selvitti asian. kiitos siitä.

    • karva.kamu

      " Paavali puhuu "synnistä, joka minussa asuu""

      "Luonnollinen" ihminen on osa luomakuntaa, siinä missä muutkin eläjäiset, ja sieltä kumpuavat ne vaikuttimet, jotka ovat toistuvasti moraalilakia vastaan: opportunismi resurssien, ravinnon, suojan, lisääntymisen ja sosiaalisen aseman suhteen. Kaikkea tätä pidetään (myös) kristinuskossa syntiinlankeemuksen seurauksena, jopa niin pitkälle, että koko luomakunnan sanotaan olevan turmeltunut.

      • >>> " Paavali puhuu "synnistä, joka minussa asuu"" >>>

        Niinpä.

        Jos ihminen kuvittelee, että hänessä asuu jokin voima, joka estää häntä tekemästä hyvää ja pakottaa hänet tekemään pahaa, niin kyllä sellainen ihminen on päästään sekaisin vuonna 2016 ja ollut sitä muulloinkin.

        Oikea paikka olisi jokin psykiatrisen hoidon sairaala.

        Mutta pari tuhatta vuotta sitten moiset perustivat uskontoja.


      • Exap
        bushmanni kirjoitti:

        >>> " Paavali puhuu "synnistä, joka minussa asuu"" >>>

        Niinpä.

        Jos ihminen kuvittelee, että hänessä asuu jokin voima, joka estää häntä tekemästä hyvää ja pakottaa hänet tekemään pahaa, niin kyllä sellainen ihminen on päästään sekaisin vuonna 2016 ja ollut sitä muulloinkin.

        Oikea paikka olisi jokin psykiatrisen hoidon sairaala.

        Mutta pari tuhatta vuotta sitten moiset perustivat uskontoja.

        "Jos ihminen kuvittelee, että hänessä asuu jokin voima, joka estää häntä tekemästä hyvää ja pakottaa hänet tekemään pahaa, niin kyllä sellainen ihminen on päästään sekaisin vuonna 2016 ja ollut sitä muulloinkin."
        Jos taas joku ihminen on täysin vakuuttunut ettei ole olemassa mitään voimaa joka saattaisi hänet - no, ihan vaan esimerkiksi - mollaamaan uskovia tai heidän pyhinä pitämiään kirjoituksia tai kirjoittajia, niin pidetäänkö häntä sitten terveenä, sosiaalisena, suvaitsevana sekä toisia ihmisiä ja heidän uskonvapauttaan kunnioittavana henkilönä ?


      • Exap kirjoitti:

        "Jos ihminen kuvittelee, että hänessä asuu jokin voima, joka estää häntä tekemästä hyvää ja pakottaa hänet tekemään pahaa, niin kyllä sellainen ihminen on päästään sekaisin vuonna 2016 ja ollut sitä muulloinkin."
        Jos taas joku ihminen on täysin vakuuttunut ettei ole olemassa mitään voimaa joka saattaisi hänet - no, ihan vaan esimerkiksi - mollaamaan uskovia tai heidän pyhinä pitämiään kirjoituksia tai kirjoittajia, niin pidetäänkö häntä sitten terveenä, sosiaalisena, suvaitsevana sekä toisia ihmisiä ja heidän uskonvapauttaan kunnioittavana henkilönä ?

        Heh.

        Ja sinäkö siis kannatat uskonvapautta ja sitä, että tänne sopii kyllä kaikkia uskontoja ja etenkin niiden muiden jumalien palvojia?

        Vai onko niin että sallit muita uskontoja ja muiden jumalien palvojia, kunhan pysyvät silmistäsi poissa ja tekevät sitä jossain muussa maassa, mielellään mahdollisimman kaukana sinusta ja ystävistäsi?

        Jos ihmistä ohjaa jokin voima tekemään pahaa ja se sama voima estää tekemästä hyvää niin ihminen on päästään sekaisin, naamioidaanpa se minkä tahansa uskonnon dogmien suojaviitan taakse piiloon.


      • Exap
        bushmanni kirjoitti:

        Heh.

        Ja sinäkö siis kannatat uskonvapautta ja sitä, että tänne sopii kyllä kaikkia uskontoja ja etenkin niiden muiden jumalien palvojia?

        Vai onko niin että sallit muita uskontoja ja muiden jumalien palvojia, kunhan pysyvät silmistäsi poissa ja tekevät sitä jossain muussa maassa, mielellään mahdollisimman kaukana sinusta ja ystävistäsi?

        Jos ihmistä ohjaa jokin voima tekemään pahaa ja se sama voima estää tekemästä hyvää niin ihminen on päästään sekaisin, naamioidaanpa se minkä tahansa uskonnon dogmien suojaviitan taakse piiloon.

        No, ehkä suoran vastauksen odottaminen sinulta pilkan sijaan oli yltiöoptimismia.


      • Exap kirjoitti:

        No, ehkä suoran vastauksen odottaminen sinulta pilkan sijaan oli yltiöoptimismia.

        Sitä saa, mitä tilaa.

        Onhan se suloista kun aikuinen mies omaa mielikuvituskaverin ja jota hengissä pitääkseen on joka kommentissa koetettava viedä keskustelua pois aiheesta.

        Onko sinulla kommenttia siitä, että jos vaikkapa joku työkaverisi ilmoittaa että hän ei jaksa enää elää ja toivoo kuolemaa, niin mitäpä tekisit?

        Kannustat että kuule raamatussakin oli yksi Paavali joka kirjoitti ihan samaa että pistä kuule piippu ohimolle, koska kuolema on voitto. Niin se Paavalikin sanoi.

        Vai ajatteletko että ihmisellä taitaa olla jokin hätänä, vaikkapa mieli hiukan sairas. Ehkä masennus?


    • näinseon

      Älä sinä busman ala raamatun opettajaksi. Paavalilla ei ollut mitään masennus tilaa vaan hän sanoi että hän tahtoisi olla vahva mutta paha tahtoo aina voittaa, samoin kuin mekin haluaisimme olla parempia vaan meissä riippuu se synti kiinni että joskus tuntuu toivottomalle, vaikka haluaisimme olla pyhiä mutta tässä lihassa se on mahdottomuus, sillä me tarvitsemme Jeesusta joka päivä avuksemme että voitamme pahan joka tahtoo aina yrittää voittajaksi, mutta Jeesuksen avulla me voitamme pahan vallan niin kuin Paavalikin voitti

      • Vaikuttaa siltä, että Perkele kiusaa pahuuteen erityisesti uskovia, koska teillä hämmästyttävästi näyttää olevan paljon kovemman kamppailun takana olla tekemättä pahaa kuin meillä muilla keskimäärin.
        Eräs naispuolinen fundamentalisti (nykyään tietääkseni ei enää uskomassa) sanoi minulle vuosituhannen vaihteessa, että Perkele on uskovien kimpussa juuri siksi, koska hän jo hallitsee muita. Miksipä Hän omiaan kiusaisi. Logiikkansa tuossakin.:)


    • herää.jo

      Bushmannilla se vasta vakava masennus on - on valittanut kohtaloaan viimeiset 10 vuotta internetissä.

    • Hyvä veli Bushmanni. Teoriasi Paavalin masennuksesta ei saa vahvistusta lainaamasi tekstin kontekstista. Vai kuulostaako seuraava masentuneen miehen puheelta?

      Paavali iloitsee (luvussa 5) siitä, että ”meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.” Tämä antaa riemua jopa ahdingossa, koska siihenkin liittyy toivoa ja silloinkin voi kokea Jumalan antaneen rakkautensa. Edelleen (luvussa 6) hän toteaa iloitsevansa siitä, että Kristus on tuonut vapauden synnistä ja antanut lahjana iankaikkisen elämän ja koko luvun 7 pointti on kertoa, että jos joku tuntee heikkoutta, hänen ei tarvitse siitä murehtia, koska ”olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina. ”

      Paavalin tekstiin liittyy siis laajempi yhteys, joka osoittaa, ettei heikkouden tunteminen ole jatkuva tai normaali hänen tilansa ja että hän kirjoittaa toisia varten, jotka saattavat heikkoutta tuntea ja ovat siksi vaarassa masentua, kun heistä ehkä tuntuu etteivät täytä sitä mittaa, jonka ovat elämälleen asettaneet. Mutta hän päättää luvun siihen ajatukseen, että hänet on vapautettu Kristuksen tähden näistä vaatimuksista. Luvussa kahdeksan hän kertoo Jumalan johtavan ja antavan voimaa ja ettei mikään, elämä tai kuolema, eivät mitkään asiat voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Sekin kaikkea muuta kuin masentuneen ja henkisistä ongelmista kärsivän puhetta.

      Tekstin kokonaissävy on valoisa ja lainaamasi teksti kyvyttömyydestä tehdä, mitä haluaa on selvästi annettu esimerkiksi, jonka tarkoitus on vapauttaa sellainen tekstin lukija, joka tuntee (hetkellisesti tai kroonisesti), ettei pysty haluamaansa tekemään.

      Toinen asia, jossa veli Bushmanni on (ehkä pahemmin) väärässä, on kuvitelma siitä, että tässä on henkilö, joka taistelee jonkun pikkuasian kanssa. Kyllähän sitä on helppo sanoa iloinen hyvää huomenta bussikuskille. Mutta kaiketi jokaisen elämässä suurempia asioita, jotka eivät ole helppoja. Paavali selvästi puhuu tällaisista vaikeista asioista, ja siksi Exapin esimerkki läskistä ja kuntosalista ei ole päätön niin kuin väität. Päätön on ehdotuksesi, ettei tässä ole kysymys kummemmasta kuin oven avaamisesta toiselle tai naapurille hymyily. Tuollaiset kommentit osoittavat aika pinnallista käsitystä kristillisestä rakkaudesta. Eiväthän tällaiset asiat vaadi keneltäkään normaalilta ihmiseltä erityistä ponnistusta. Koko tämä argumentti on arvoton.

      Kaikillehan muuten läski ei ole ongelma, mutta jokaisella on asioita, joiden edessä he tuntevat itsensä voimattomiksi. Näiden lisäksi kristillinen usko antaa uskovalle vielä uusia tavoitteita, joista jotkut saattavat olla vaikeita. Lisäksi Paavali nimenomaan kirjoittaa vapauttaakseen sellaisen, joka jonkun vaikean asian kanssa taistelee, mutta tekee sen käyttämällä joskus itse läpikäymäänsä ongelmaa esimerkkinä. Näin kirjoittaa se, joka on mieleltään terve, ei masentunut ja sairas henkilö.

      Millaisia oikeasti vaikeat asiat sitten ovat. Oletan niiden tässä liittyvän kahteen asiaan. Ensinnäkin addiktioista vapautuminen on vaikeaa kristityllekin, Ihan tieteellisillä tutkimuksilla on osoitettu päihteiden ja prostituution näytelleen aika suurta osaa tavallisten roomalaisten elämässä. Ei ollut helppo tulla kristityksi, jos oli jäänyt koukkuun. Roomassa miehiä oli paljon enemmän kuin naisia, ehkä jopa 10:7, ja prostituoitujen käyttäminen yleistä myös naimisissa olevien keskuudessa). Juhlia, naisia, päihteitä (käytössä lienee ollut ainakin tusina erilaisia huumeita, joista suurta osaa käytettiin viinin terästäjinä) riitti, myynti oli vapaata ja hinnat halpoja. Oletettavasti jotkut Rooman kristityistäkin olivat näitä ahkerasti harrastaneet ja jääneet menneiden huvitustensa vangeiksi ja tarvitsivat kipeästi rohkaisua kristilliseen elämäänsä.

      Mutta on kyse muustakin. Kaikkia kristittyjä koskee vaikeus rakastaa. Kristillinen rakkaushan ei merkitse vain ystävällisyyttä naapurille tai työkaverille vaan niidenkin rakastamista, jotka eivät ole rakastettavia. Tässä kristityt surkeasti epäonnistuvat, nykyään niin pahasti, että koko ajatus on unohdettu. Niin Jeesukselle kuin Paavalillekin tämä kuitenkin on kristillisen rakkauden alku. Anteeksi annetaan silloinkin, kun se on liki mahdotonta. Paavalin malli rakkaudesta peittää kaiken, kaikessa toivoo kaikessa kärsii, eikä tällainen rakkaus ole helppoa. Kerran toisensa jälkeen uskovat ihmiset toteavat, että Paavalin tässä antama esimerkki ja erityisesti lupaukset rauhasta ja vapaudesta heitä rohkaisevat, kun saavat muistutuksia siitä, kuinka elämä rakkauden sijaan niin luonnostaan pyörii vain omien tarpeiden ympärillä.

      Kai

      • Exap

        Upea kirjoitus, ja puhdasta asiaa !


      • Kai toikin ansiokkaasti esille, että Paavalia riivasi myös tyypillinen kaksisuuntainen mielialahäiriö, eli maanis-depressiivisyys.. Kuuluu masennuksen oireisiin selkeästi.

        Häiriöille on ominaista toisiaan vaihtelevin välein seuraavat masennus- ja maniajaksot.

        >>> Paavali iloitsee (luvussa 5) siitä jne >>>

        Yhdessä luvussa Paavali on täynnä tuskaa ihmisen käsittämättömästä riittämättömyydestä ja pahuudesta, jonka vallassa koko maailma on. Jokainen ihminen on läpeensä paha, ei edes pientä toivoa. Hetken päästä jokainen ihminen ei olekaan paha, vaan on ihmisiä, jotka kykenevät elämään eettisesti ja noudattamaan Jumalan ohjeita.

        Yhdessä vaiheessa Paavali esittää, että synti on jokin persoonallinen voima, joka ottaa koko ihmisen valtaansa niin, että edes Paavali itse ei voi päättää tekojaan ja tekemisiään, vaan synti pakottaa hänet tekemään vastoin tahtoaan pahaa ja sitä hyvää, mitä Paavali haluaisi tehdä, niin siihen hän ei kykene tämän sisäisen demoninsa vaikutuksesta.

        Hetken päästä hän lohduttautuu sillä, että jokainen ihminen tuomitaan kuitenkin tekojensa mukaan, vaikka on juuri todistanut väkevästi, että ihminen ei ole vastuussa omista teoistaan, koska synti on niin raju ja voimakas voima ihmisen sisällä, että se pistää ihmisen toimimaan vastoin omaa tahtoaan.

        Ei yhtään mitään järkeä taikka logiikkaa, vaan selkeän maanis-depressiivisen ihmisen tuottamaa aineistoa.

        Kirjeessä filippiläisille Paavali pohtii vakavasti itsemurhaa.

        Hän kirjoittaa, että kuolema on voitto! En tiedä, kumman valitsisin, kirjoittaa Paavali. Elämä vai kuolema. Jälleen kerran maanis-depressiivinen vaihe on vahvasti depression puolella.

        Haluan lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta, kirjoittaa Paavali. Tapan itseni siis, jos suomeksi sanotaan.

        Kun jälleen kerran riisumme tästä kaiken tulkintatradition, niin mitäpä Kai tekisi kun tapaisi seurakuntalaisen, joka kertoo selvin sanoin, että hän haluaa lähteä täältä ja ei jaksa enää elää?

        Kerrotko, että kuule Kristus on voitto ja ei muuta kuin köyden jatkoksi vaan?

        Vai ohjaisitko hänet kenties saamaan apua masennukseen?

        Filippiläiskirjein osoittaa selkeät maanis-depsissiivisyyden merkit, jotka kulkevat masennuksen kanssa käsi kädessä.

        Yhdessä hetkessä haudotaan itsemurhaa ja toisessa ollaan taas tarmoa täynnä jatkamassa työtä yhteisen hyvän eteen.

        Elämä ei ollut muutenkaan helppoa, sillä vaikka Kristuksen piti korjata kaikki, niin Paavali kirjoittaa Kristuksen seuraajille muka lohdutuksena, että te saatte kärsiäkin vielä Kristuksen puolesta.

        Mikäs ihmeen sovittaja se Kristus oli, kun kannattajien piti kuitenkin edelleen vieläpä kärsiä hänen puolestaan?

        Samoin Paavalin näkemykset tuonpuoleisesta ja tulevasta taivaasta vaihtelivat päivästä ja viikosta toiseen. Hän odotti, odotti ja odotti ja muutteli näkemyksiään fiiliksensä mukaan, eli missä vaiheessa maanisuutta tai depsessiivisyyttä nyt sattui kulloinkin olemaan.

        Yhdessä vaiheessa vain osa Kristuksen kannattajista ehtii kuolla ennen kuin hän palaa takaisin hoitamaan hommat loppuun.

        Seuraavassa hetkessä lopullinen ratkaisu on jossain masentavan hamassa tulevaisuudessa.

        Yhdessä välissä Kristuksen valtakunta on maan päällä ihan hetken kuluttua.

        Toisessa hetkessä se on jossain määrittelemättömässä tulevaisuudessa tuonpuoleisessa, tarkemmin määrittelemättömässä paikassa toisessa ulottovuudessa jne.

        Maaninen, depressiivinen. Tahtoo kuolla, täynnä tarmoa. Pahuutta kaikkialla, eipä sittenkään.


      • >>> Lisäksi Paavali nimenomaan kirjoittaa vapauttaakseen sellaisen, joka jonkun vaikean asian kanssa taistelee, mutta tekee sen käyttämällä joskus itse läpikäymäänsä ongelmaa esimerkkinä. Näin kirjoittaa se, joka on mieleltään terve, ei masentunut ja sairas henkilö. >>>

        Paavalin mielen järkkymisestä ja hänen mielensä maanisuuden ja depressiivisyyden välisestä kamppailusta on hänen kirjeensä esimerkkejä pullollaan.

        Hän kirjoitti Korintista lähettämässään Roomalaiskirjeessä, että synti ei ole enää teidän herranne, sillä te ette ole enää lain vaan armon alaisia.

        Hän maalaa kuvaa, että ei-kristityt juutalaiset ovat oikeita syntisäkkejä, pahoja läpeensä ja he eivät pysty täyttämään lakia, mutta kristityt täyttävät hengessä kaiken!

        Kuitenkin hänelle oli juuri saatettu tietoon, että Korintin seurakunnassa on havaittu sellaista haureutta, jota ei tavata edes pakanakansojen keskuudessa. Kristitty veli saattoi olla siveetön, ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai jopa riistäjä.

        Joten sopii täydellisesti masentuneen ihmisen mielenkuvaan tuollainen, että vaikka hänelle oli kerrottu seurakunnan masentavasta tilanteessa rehellinen arvio, hän silti vastoin hänelle ilmoitettua maalailee kuvaa voitetusta synnistä, vaikka hän tiesi että todellisuus on jotain aivan muuta. Edes pakanakansat eivät harrasta sellaista irstautta mitä kristityt siellä tekivät ja kuitenkin hän lähettelee kirjeita, että olette voittaneet synnin, hurraa.

        Paavali kirjoittaa, että _kaikki_ ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi ja ei ole ketään, joka tekee hyvää.

        Hetken päästä hän kirjoittaa, että pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä mitä laki vaatii.

        Maaninen-depressiivinen, maaninen-depressiivinen, maaninen.....

        Pahimmassa depressiossa Paavali kirjoittaa täysin suoraan, että Jumala on tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta voisi antaa kaikille armahduksen.

        http://www.evl.fi/raamattu/1992/Room.11.html

        Synti onkin todellisuudessa Jumalan omien motiivien ja tarkoitusperien seuraus ja Jumala sai aikaan, että kaikki ovat syntisiä, jotta voisi sitten näyttäytyä suurena armon tuojana ja pelastaa kaikki.

        Äärettömän sekavan ihmisen tuotoksia ja vaikea kuvitella kuin vakava masennus, joka saa ihmisen kirjoittamaan, että kaikki pahuus ja synti on oman Jumalan aikaansaannosta, jotta hän voisi sitten pelastaa kaikki hyvää hyvyyttään.


      • eivoimuutasanoa

        Olet totaalinen kusipää.


      • Pyhpyh
        eivoimuutasanoa kirjoitti:

        Olet totaalinen kusipää.

        Bushmanni on profeetta! Sinä olet matkalla kadotukseen kusinesi.


      • bushmanni kirjoitti:

        Kai toikin ansiokkaasti esille, että Paavalia riivasi myös tyypillinen kaksisuuntainen mielialahäiriö, eli maanis-depressiivisyys.. Kuuluu masennuksen oireisiin selkeästi.

        Häiriöille on ominaista toisiaan vaihtelevin välein seuraavat masennus- ja maniajaksot.

        >>> Paavali iloitsee (luvussa 5) siitä jne >>>

        Yhdessä luvussa Paavali on täynnä tuskaa ihmisen käsittämättömästä riittämättömyydestä ja pahuudesta, jonka vallassa koko maailma on. Jokainen ihminen on läpeensä paha, ei edes pientä toivoa. Hetken päästä jokainen ihminen ei olekaan paha, vaan on ihmisiä, jotka kykenevät elämään eettisesti ja noudattamaan Jumalan ohjeita.

        Yhdessä vaiheessa Paavali esittää, että synti on jokin persoonallinen voima, joka ottaa koko ihmisen valtaansa niin, että edes Paavali itse ei voi päättää tekojaan ja tekemisiään, vaan synti pakottaa hänet tekemään vastoin tahtoaan pahaa ja sitä hyvää, mitä Paavali haluaisi tehdä, niin siihen hän ei kykene tämän sisäisen demoninsa vaikutuksesta.

        Hetken päästä hän lohduttautuu sillä, että jokainen ihminen tuomitaan kuitenkin tekojensa mukaan, vaikka on juuri todistanut väkevästi, että ihminen ei ole vastuussa omista teoistaan, koska synti on niin raju ja voimakas voima ihmisen sisällä, että se pistää ihmisen toimimaan vastoin omaa tahtoaan.

        Ei yhtään mitään järkeä taikka logiikkaa, vaan selkeän maanis-depressiivisen ihmisen tuottamaa aineistoa.

        Kirjeessä filippiläisille Paavali pohtii vakavasti itsemurhaa.

        Hän kirjoittaa, että kuolema on voitto! En tiedä, kumman valitsisin, kirjoittaa Paavali. Elämä vai kuolema. Jälleen kerran maanis-depressiivinen vaihe on vahvasti depression puolella.

        Haluan lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta, kirjoittaa Paavali. Tapan itseni siis, jos suomeksi sanotaan.

        Kun jälleen kerran riisumme tästä kaiken tulkintatradition, niin mitäpä Kai tekisi kun tapaisi seurakuntalaisen, joka kertoo selvin sanoin, että hän haluaa lähteä täältä ja ei jaksa enää elää?

        Kerrotko, että kuule Kristus on voitto ja ei muuta kuin köyden jatkoksi vaan?

        Vai ohjaisitko hänet kenties saamaan apua masennukseen?

        Filippiläiskirjein osoittaa selkeät maanis-depsissiivisyyden merkit, jotka kulkevat masennuksen kanssa käsi kädessä.

        Yhdessä hetkessä haudotaan itsemurhaa ja toisessa ollaan taas tarmoa täynnä jatkamassa työtä yhteisen hyvän eteen.

        Elämä ei ollut muutenkaan helppoa, sillä vaikka Kristuksen piti korjata kaikki, niin Paavali kirjoittaa Kristuksen seuraajille muka lohdutuksena, että te saatte kärsiäkin vielä Kristuksen puolesta.

        Mikäs ihmeen sovittaja se Kristus oli, kun kannattajien piti kuitenkin edelleen vieläpä kärsiä hänen puolestaan?

        Samoin Paavalin näkemykset tuonpuoleisesta ja tulevasta taivaasta vaihtelivat päivästä ja viikosta toiseen. Hän odotti, odotti ja odotti ja muutteli näkemyksiään fiiliksensä mukaan, eli missä vaiheessa maanisuutta tai depsessiivisyyttä nyt sattui kulloinkin olemaan.

        Yhdessä vaiheessa vain osa Kristuksen kannattajista ehtii kuolla ennen kuin hän palaa takaisin hoitamaan hommat loppuun.

        Seuraavassa hetkessä lopullinen ratkaisu on jossain masentavan hamassa tulevaisuudessa.

        Yhdessä välissä Kristuksen valtakunta on maan päällä ihan hetken kuluttua.

        Toisessa hetkessä se on jossain määrittelemättömässä tulevaisuudessa tuonpuoleisessa, tarkemmin määrittelemättömässä paikassa toisessa ulottovuudessa jne.

        Maaninen, depressiivinen. Tahtoo kuolla, täynnä tarmoa. Pahuutta kaikkialla, eipä sittenkään.

        On varmaankin ihan mukava poimia jonkun kirjoituksista yksi lause sieltä ja toinen täältä ja niiden pohjalta läiskiä mielenterveysdiagnooseja katsomatta kokonaisuutta. Huvittavaksi tämä muuttuu silloin, kun joku tekee tätä ihan tosissaan, niin kuin veli Bushmanni näyttää tekevän.

        Kun mielenkiinnolla odotamme, milloin tulevat seuraavat diagnoosit Paavalin skitsofreniasta, paranoiasta tai vaikka andistuneisuushäiriöistä, voinemme myös olla kiitollisia siitä, ettei veli Bushmanni ole suomalaisesta mielenterveysdiagnostiikasta vastuussa. Samalla periaatteellahan yhden jos toisenkin palstalle kirjoittavan, myös veli Bushmannin, voisi yksittäisiä lauseita niputtaalla leimata ties millä mielenterveyshäiriönimikkeellä.

        Paavali on mielenkiintoinen ja ristiriitainen persoona. Oli tuskin helppo ihminen, mutta vähän hankalat tyypit saavat jotakin aikaan. Mutta kaksisuuntainen mielialahäiriö??? Katsotaan tekstiä. Hän toivottaa Filippiläiskirjeen alussa armoa ja rauhaa. Kiittää filippiläisiä heidän innostaan. Kertoo olevansa vankilassa ja mahdollinen kuolemantuomio odottaa. Niin pitkä ja ikävä prosessi, että on tullut mieleen, että olisi mukavampi lähteä taivaaseen. Mutta ei sittenkään. On vielä liikaa työtä tehtävänä ja mukavia ihmisiä (kuten filippiläiset), joiden kanssa sitä tehdä. Tästä mennään rohkeasti eteepäin. Sitten teksti jatkuu, tehkää minun iloni täydelliseksi ja osoittakaa myötätuntoa, yksimielisyyttä ja rakkautta jne… Jos tämä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin sellainen on kaikilla ihmisillä.

        Paavali kirjoittaa vankilatuntemuksiaan, jotka minusta tuntuvat täysin normaaleilta. Epänormaalia olisi, jos joku ei vastaavassa tlanteessa kuoleman mahdollisuuden edessä vähän ikuisuuttakin miettisi. Filippiläiskirjehän lienee koko Raamatun valoisin epistola.

        Jos joku asia on normaalia, sellaista, mitä lähes kaikki vastaavassa tilanteessa tekisivät, se ei enää ole häiriö tai sairaus. Vähän syvempää analyysiä ennen uusia diagnooseja, please.

        Kai :-)


      • Kai_A kirjoitti:

        On varmaankin ihan mukava poimia jonkun kirjoituksista yksi lause sieltä ja toinen täältä ja niiden pohjalta läiskiä mielenterveysdiagnooseja katsomatta kokonaisuutta. Huvittavaksi tämä muuttuu silloin, kun joku tekee tätä ihan tosissaan, niin kuin veli Bushmanni näyttää tekevän.

        Kun mielenkiinnolla odotamme, milloin tulevat seuraavat diagnoosit Paavalin skitsofreniasta, paranoiasta tai vaikka andistuneisuushäiriöistä, voinemme myös olla kiitollisia siitä, ettei veli Bushmanni ole suomalaisesta mielenterveysdiagnostiikasta vastuussa. Samalla periaatteellahan yhden jos toisenkin palstalle kirjoittavan, myös veli Bushmannin, voisi yksittäisiä lauseita niputtaalla leimata ties millä mielenterveyshäiriönimikkeellä.

        Paavali on mielenkiintoinen ja ristiriitainen persoona. Oli tuskin helppo ihminen, mutta vähän hankalat tyypit saavat jotakin aikaan. Mutta kaksisuuntainen mielialahäiriö??? Katsotaan tekstiä. Hän toivottaa Filippiläiskirjeen alussa armoa ja rauhaa. Kiittää filippiläisiä heidän innostaan. Kertoo olevansa vankilassa ja mahdollinen kuolemantuomio odottaa. Niin pitkä ja ikävä prosessi, että on tullut mieleen, että olisi mukavampi lähteä taivaaseen. Mutta ei sittenkään. On vielä liikaa työtä tehtävänä ja mukavia ihmisiä (kuten filippiläiset), joiden kanssa sitä tehdä. Tästä mennään rohkeasti eteepäin. Sitten teksti jatkuu, tehkää minun iloni täydelliseksi ja osoittakaa myötätuntoa, yksimielisyyttä ja rakkautta jne… Jos tämä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin sellainen on kaikilla ihmisillä.

        Paavali kirjoittaa vankilatuntemuksiaan, jotka minusta tuntuvat täysin normaaleilta. Epänormaalia olisi, jos joku ei vastaavassa tlanteessa kuoleman mahdollisuuden edessä vähän ikuisuuttakin miettisi. Filippiläiskirjehän lienee koko Raamatun valoisin epistola.

        Jos joku asia on normaalia, sellaista, mitä lähes kaikki vastaavassa tilanteessa tekisivät, se ei enää ole häiriö tai sairaus. Vähän syvempää analyysiä ennen uusia diagnooseja, please.

        Kai :-)

        >>> On varmaankin ihan mukava poimia jonkun kirjoituksista yksi lause sieltä ja toinen täältä ja niiden pohjalta läiskiä mielenterveysdiagnooseja katsomatta kokonaisuutta. Huvittavaksi tämä muuttuu silloin, kun joku tekee tätä ihan tosissaan, niin kuin veli Bushmanni näyttää tekevän. >>>

        Minusta ei ole huvittavaa, kun mies kirjoittaa, että hän ei jaksa enää elää, vaan kuolema olisi hänelle voitto, mutta jos sinusta itsemurhan hautominen on huvittavaa, niin toivottavasti olet kaltaistesi seurassa.

        Eli lähipiirissäsi itsemurhaa hautovalle vain taputat selkään, että olet sinä hauska mies kuule?

        Ihan normaalia näissä piireissä sanoisit?

        Kun luoksesi tulee seurakuntalainen, joka ilmoittaa, että ei jaksa elää ja on riutuneen näköinen, ei jaksa enää pitää edes itsestään huolta, niin sanot vain, että kuule noilla ajatuksilla on meidän piireissä tuhansien vuosien historia, että älä jaksa marista, ihan normaalia tuntemusta kristitylle?

        Vai mitä koetit sanoa?


      • Kai_A kirjoitti:

        On varmaankin ihan mukava poimia jonkun kirjoituksista yksi lause sieltä ja toinen täältä ja niiden pohjalta läiskiä mielenterveysdiagnooseja katsomatta kokonaisuutta. Huvittavaksi tämä muuttuu silloin, kun joku tekee tätä ihan tosissaan, niin kuin veli Bushmanni näyttää tekevän.

        Kun mielenkiinnolla odotamme, milloin tulevat seuraavat diagnoosit Paavalin skitsofreniasta, paranoiasta tai vaikka andistuneisuushäiriöistä, voinemme myös olla kiitollisia siitä, ettei veli Bushmanni ole suomalaisesta mielenterveysdiagnostiikasta vastuussa. Samalla periaatteellahan yhden jos toisenkin palstalle kirjoittavan, myös veli Bushmannin, voisi yksittäisiä lauseita niputtaalla leimata ties millä mielenterveyshäiriönimikkeellä.

        Paavali on mielenkiintoinen ja ristiriitainen persoona. Oli tuskin helppo ihminen, mutta vähän hankalat tyypit saavat jotakin aikaan. Mutta kaksisuuntainen mielialahäiriö??? Katsotaan tekstiä. Hän toivottaa Filippiläiskirjeen alussa armoa ja rauhaa. Kiittää filippiläisiä heidän innostaan. Kertoo olevansa vankilassa ja mahdollinen kuolemantuomio odottaa. Niin pitkä ja ikävä prosessi, että on tullut mieleen, että olisi mukavampi lähteä taivaaseen. Mutta ei sittenkään. On vielä liikaa työtä tehtävänä ja mukavia ihmisiä (kuten filippiläiset), joiden kanssa sitä tehdä. Tästä mennään rohkeasti eteepäin. Sitten teksti jatkuu, tehkää minun iloni täydelliseksi ja osoittakaa myötätuntoa, yksimielisyyttä ja rakkautta jne… Jos tämä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin sellainen on kaikilla ihmisillä.

        Paavali kirjoittaa vankilatuntemuksiaan, jotka minusta tuntuvat täysin normaaleilta. Epänormaalia olisi, jos joku ei vastaavassa tlanteessa kuoleman mahdollisuuden edessä vähän ikuisuuttakin miettisi. Filippiläiskirjehän lienee koko Raamatun valoisin epistola.

        Jos joku asia on normaalia, sellaista, mitä lähes kaikki vastaavassa tilanteessa tekisivät, se ei enää ole häiriö tai sairaus. Vähän syvempää analyysiä ennen uusia diagnooseja, please.

        Kai :-)

        Kaista on huvittava lukea toisen itsemurha-aikeista ja se on Kaista täysin normaalia haluta tappaa itsenä jossain tilanteissa mitä elämä tuo tullessaan, mutta nyt kirjoitan teille, joista se ei ole normaalia missään tilanteessa, niin että jospa te muut ymmärtäisitte mitä ajan takaa.

        Kain viestistä voisi päätellä, että esimerkiksi vankiloissa jos vankii tulee marisemaan, että hän haluaa tappaa itsensä, niin hänelle vain sanottaisiin, että höpöhöpö, niinhän te kaikki täällä marisette, se kuuluu asiaan.

        Oletteko tätä mieltä? Onko normaalia haluta kuolla vankilassa, tai onko normaalia tehdä itsemurha vankilassa?

        Vai olisiko niin, että kun joku vanki sanoo tällaista ääneen tai kirjoittaa paperille, niin asioihin puututaan tai ainakin pitäisi puuttua, eikä se kenestäkään ole normaalia, joka nyt vain kuuluu vankilaan?

        Joten se mitä koetan sanoa, liittyy siihen, että miten te ajattelette asioista uskontonne viitekehyksessä ja miten samasta asiasta kyseisen viitekehyksen ulkopuolella.

        Eli mitä se kertoo uskonnostanne tai teistä, jos teidän pitää uskontonne kertomusten viitekehyksessä ajatella, että itsemurhaa hautovalla miehellä on kaikki ihan hyvin ja hänen haaveensa itsensä tappamisesta nyt vain kuuluvat asiaan ja ovat ihan normaalia käytöstä tuossa tilanteessa, johon hän on joutunut, eikä ole mitään ongelmia tai mitään mahdollista mielenterveyden järkkymistä kyseessä.

        Jos teidän oma lapsenne kertoo teille, että hän ei jaksa enää elää ja kuolema on hänelle voitto ja hän toivoo pääsensä taivaaseen nopeammin itsemurhan kautta, niin miksi ihmeessä teidän pitäisi ajatella asiasta oman lapsenne kanssa eri tavalla kuin Paavalin kertoman kohdalla?

        Tämä on se pointti, jota teidän pitäisi ajatella, jotka siihen vielä kykenette.

        Mitä se kertoo Kaista, että hänen on pakko väheksyä ja naureskella toisen haaveille tappaa itsensä, vaikkakin se on tapahtunut muutama tuhat vuotta sitten ja että se kuule nyt vain kuuluu asiaan ja on ihan normaalia?

        Mitä se kertoo Kaista, että hänen pitää naureskella minun ajatuksilleni Paavalin itsemurha-aikeista?

        Jos joku henkilö X tulee Kaille kertomaan henkilön Y itsemurha-aikeista, niin suhtautuisko Kai samoin asiaan, että naureskelisi ja väittäisi, että ehkäpä henkilöllä X onkin ongelma mielenterveyden kanssa, kun Y:n itsemurha-aikeet nyt sattuvat olemaan ihan normaaleja ajatuksia hänen kyseisessä elämänvaiheessaan?

        Olisiko se normaalia Kain läheisen kohdalla?

        Jos ei olisi, niin miksi ne on normaalia jonkin toisen ihmisen kohdalla, vaikkakin se on tarina muutaman tuhannen vuoden takaa?

        Jos vanki haluaa vankilassa tappaa itsensä, niin onko se todellakin normaalia, joka kuuluu normaalina ajatusmallina siihen ympäristöön, että eipä siitä nyt sen enempää? Vai tarvitsisko se ihminen hoitoa siitä huolimatta?

        Joten jos joudut muuttamaan lähestymistapaasi uskontosi viitekehyksessä johonkin asiaan, etkä ajattelisi niin uskontosi viitekehyksen ulkopuolella, niin mitä se ajattelumallin pakollinen muuttaminen kertoo sinusta ja mitä se kertoo uskonnostasi?


      • Hyvä veli Bushmanni, eihän se ole huvittavaa, kun joku on vakavissaan itsetuhoinen. Huvittavaa on se, että joku jota pitää täysjärkisenä lukee itsemurhaa sanoihin, joissa ei sitä ole! Missä Paavali itsemurhasta puhuu. Taidat keksiä omia Paavalin sanoja, kun Raamatusta ei tukea äkkijyrkille kannoillesi löydy.

        Kun olin katsomassa saattohoidossa olevaa ystävää, syöpäpotilasta, joku hänelle vielä puhui kotiin lähdöstä, johon hän vastasi, ettei täältä lähdetä kuin taivaan kotiin. Leveä hymy naamallaan, paikalla olijat hymyilivät ja minäkin mukana, eikä kenellekään tullut edes mieleen, että hän näin sanoessaan hautoisi itsemurhaa. Eikä ollut syytäkään.

        Kun Paavali sanoo, että hänellä olisi halu jo täältä lähteä, mutta päättänyt olla rohkea, luottaa siihen, että uskovien tähden saa vielä jatkaa. Sanoo riemuitsevansa jo nyt siitä, että hänen kahleittensakin aikana evankeliumi on tuonut voittoja ja riemuitsee ajatuksesta, että voi vielä olla filippiläistenkin kanssa... mitä ihmeen kaksisuuntaista tässä on. Ja missä se itsemurha on???

        Maaninen vauhkoaa ja touhuaa ja vauhkoaa vielä lisää... masentunut ruikuttaa ja ruikuttaa ja vieläkin ruikuttaa. Tämä ei ole kumpaakaan. Diagnoosisi on vieläkin väärä ja turhaan syytät uskovia siitä, että heillä on "mielikuvitusolento" palvottavana, kun itselläsikin näyttää olevan mielikuvituspaavali... :)

        Kai


      • Kai_A kirjoitti:

        Hyvä veli Bushmanni, eihän se ole huvittavaa, kun joku on vakavissaan itsetuhoinen. Huvittavaa on se, että joku jota pitää täysjärkisenä lukee itsemurhaa sanoihin, joissa ei sitä ole! Missä Paavali itsemurhasta puhuu. Taidat keksiä omia Paavalin sanoja, kun Raamatusta ei tukea äkkijyrkille kannoillesi löydy.

        Kun olin katsomassa saattohoidossa olevaa ystävää, syöpäpotilasta, joku hänelle vielä puhui kotiin lähdöstä, johon hän vastasi, ettei täältä lähdetä kuin taivaan kotiin. Leveä hymy naamallaan, paikalla olijat hymyilivät ja minäkin mukana, eikä kenellekään tullut edes mieleen, että hän näin sanoessaan hautoisi itsemurhaa. Eikä ollut syytäkään.

        Kun Paavali sanoo, että hänellä olisi halu jo täältä lähteä, mutta päättänyt olla rohkea, luottaa siihen, että uskovien tähden saa vielä jatkaa. Sanoo riemuitsevansa jo nyt siitä, että hänen kahleittensakin aikana evankeliumi on tuonut voittoja ja riemuitsee ajatuksesta, että voi vielä olla filippiläistenkin kanssa... mitä ihmeen kaksisuuntaista tässä on. Ja missä se itsemurha on???

        Maaninen vauhkoaa ja touhuaa ja vauhkoaa vielä lisää... masentunut ruikuttaa ja ruikuttaa ja vieläkin ruikuttaa. Tämä ei ole kumpaakaan. Diagnoosisi on vieläkin väärä ja turhaan syytät uskovia siitä, että heillä on "mielikuvitusolento" palvottavana, kun itselläsikin näyttää olevan mielikuvituspaavali... :)

        Kai

        >>> Missä Paavali itsemurhasta puhuu. Taidat keksiä omia Paavalin sanoja, kun Raamatusta ei tukea äkkijyrkille kannoillesi löydy. >>>

        Lähdetäänpä testaamaan sitä, mitä juuri edellisessä viestissäni esitän.

        Pistäpäs Kai nyt silmät kiinni, tai lue vielä muutama rivi ja pistä sitten silmät kiinni.

        Luoksesi tulee seurakuntalainen, harras seurakuntalainen Erkki Esimerkki, joka on hieman nuutuneen oloinen. Hänen olemuksensa on jo niin kouriintuntuvan raihnainen, että olet saanut muilta seurakuntalaisilta palautetta siitä, että hän on muuttunut araksi, pelokkaaksi ja syököhän enää mitään.

        Hän tulee luoksesi ja sanoo, Kai, minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Tiedäthän? Kuolema on voitto! En tiedä mitä teen? Jos jään tänne, voin ehkä ensi viikolla saarnata Kristuksesta, mutta toivon, että en joudu häpeään, jäänpä eloon taikka kuolen. Kai, kuolema on voitto!

        Kai, en tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta.

        Kun Erkki olisi tämän sinulle sanonut, niin mitä mietisit?

        Koettaisitko saada Erkille kenties apua ja koettaa saattaa hänet vaikkapa kaupungin mielenterveystyön piiriin vai taputatko selkään vain ja sanot, että oletpa sinä hassu! Erkki, äläpäs nyt kujeile, vanha veikko. Sinulla on tuo huumori ollut aina hyvin hallussa, senkin velmu! Erkki, olet hauska!

        Vai sanotko juuri noiden sanojen jälkeen, mitä Erkki sinulle kertoi, että nyt Erkki, otapas takki ja lähdetään hakemaan sinulle apua!

        Vastauksesi jälkeen me katsomme kirjeestä filippiläisille, sen ensimmäisestä jakeesta, että mitäs se Paavali sanoi ja sitten testaamme sitä, että onko suhtautumisesi sama normaalissa elämässä verrattuna uskonnolliseen kontekstiin.

        Samoilla sanoilla onko Erkki itsetuhoinen vai eikö ole, kun hän lausuu sinulle sanatarkasti samoja lauseita kuin Paavali mainitsemassani kirjeessä.

        Jos Erkki sinusta ei ole itsetuhoinen, niin johtuuko se siitä, että et halua Paavalinkaan olevan itsetuhoinen vai mikä on selitys?

        Tai sitten Erkki on samoilla sanoilla itsetuhoinen, mutta Paavali ei ole, niin siihenkin tietenkin haluaisin jonkinlaisen loogisen perustelun, että miksi näin ajattelet.

        Sinun ei tarvitse kertoa minulle, että tulkintatradition mukaan kyseessä ei ole Paavalin ajatus itsemurhasta, vaan hän odottaa joko vapautusta tai mestausta, johon hänen vankilatuomionsa päättyisi.

        Se on ihan kelpo selitys, mutta kun siellä kuitenkin lukee jotain muuta:

        >>> Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. 22 Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. ---> En tiedä, kumman valitsisin, 23 olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. <-----

        Yksi keino olisi ollut, että hän olisi saattanuti itsensä sellaiseen tilanteeseen esimerkiksi omalla käytöksellään, että sotilaat olisivat surmanneet hänet. Se olisi kylläkin ollut myös itsemurha, jos hän olisi omilla toimillaan saanut sen aikaan.

        Mitä minä tuon ajan vankeudesta ja oikeudesta mitään tiedän, niin se, että päättyykö vankeustuomio mestaukseen vai vapautukseen, ei ollut kuitenkaan vangin itsensä päätettävissä kuin vain ja ainoastaan yhdellä keinolla ja silloinkaan et voinut valita vapautusta vaan kuoleman.

        Paavali ei kirjoittanut, että en tiedä, kumpi kohtaloni on, vapautus vai teloitus, mutta jos minut vapautetaan, jatkan evankeliumin viemistä ja jos minut teloitetaan, se on voitto Kristuksessa, viitaten tietenkin tulevaan martyyrin kohtaloon.

        Hän kirjoitti, että hän ei tiedä kumman hän valitsee, kuoleman vai elämän, olen kahden vaiheilla.

        Joten nyt sinun on mietittävä Erkkiä, että jos seurakuntalainen Erkki Esimerkki kertoo sinulle samat sanat, niin ymmärrätkö ja tulkitsetko hänen sanansa samoin kuin täsmälleen samat sanat Paavalilta vai joudutko tulkitsemaan samat sanat eri tavalla näissä tilanteissa.

        Jos joudut, niin mitä se kertoo uskostasi?


      • KaiAa
        bushmanni kirjoitti:

        >>> Missä Paavali itsemurhasta puhuu. Taidat keksiä omia Paavalin sanoja, kun Raamatusta ei tukea äkkijyrkille kannoillesi löydy. >>>

        Lähdetäänpä testaamaan sitä, mitä juuri edellisessä viestissäni esitän.

        Pistäpäs Kai nyt silmät kiinni, tai lue vielä muutama rivi ja pistä sitten silmät kiinni.

        Luoksesi tulee seurakuntalainen, harras seurakuntalainen Erkki Esimerkki, joka on hieman nuutuneen oloinen. Hänen olemuksensa on jo niin kouriintuntuvan raihnainen, että olet saanut muilta seurakuntalaisilta palautetta siitä, että hän on muuttunut araksi, pelokkaaksi ja syököhän enää mitään.

        Hän tulee luoksesi ja sanoo, Kai, minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Tiedäthän? Kuolema on voitto! En tiedä mitä teen? Jos jään tänne, voin ehkä ensi viikolla saarnata Kristuksesta, mutta toivon, että en joudu häpeään, jäänpä eloon taikka kuolen. Kai, kuolema on voitto!

        Kai, en tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta.

        Kun Erkki olisi tämän sinulle sanonut, niin mitä mietisit?

        Koettaisitko saada Erkille kenties apua ja koettaa saattaa hänet vaikkapa kaupungin mielenterveystyön piiriin vai taputatko selkään vain ja sanot, että oletpa sinä hassu! Erkki, äläpäs nyt kujeile, vanha veikko. Sinulla on tuo huumori ollut aina hyvin hallussa, senkin velmu! Erkki, olet hauska!

        Vai sanotko juuri noiden sanojen jälkeen, mitä Erkki sinulle kertoi, että nyt Erkki, otapas takki ja lähdetään hakemaan sinulle apua!

        Vastauksesi jälkeen me katsomme kirjeestä filippiläisille, sen ensimmäisestä jakeesta, että mitäs se Paavali sanoi ja sitten testaamme sitä, että onko suhtautumisesi sama normaalissa elämässä verrattuna uskonnolliseen kontekstiin.

        Samoilla sanoilla onko Erkki itsetuhoinen vai eikö ole, kun hän lausuu sinulle sanatarkasti samoja lauseita kuin Paavali mainitsemassani kirjeessä.

        Jos Erkki sinusta ei ole itsetuhoinen, niin johtuuko se siitä, että et halua Paavalinkaan olevan itsetuhoinen vai mikä on selitys?

        Tai sitten Erkki on samoilla sanoilla itsetuhoinen, mutta Paavali ei ole, niin siihenkin tietenkin haluaisin jonkinlaisen loogisen perustelun, että miksi näin ajattelet.

        Sinun ei tarvitse kertoa minulle, että tulkintatradition mukaan kyseessä ei ole Paavalin ajatus itsemurhasta, vaan hän odottaa joko vapautusta tai mestausta, johon hänen vankilatuomionsa päättyisi.

        Se on ihan kelpo selitys, mutta kun siellä kuitenkin lukee jotain muuta:

        >>> Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. 22 Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. ---> En tiedä, kumman valitsisin, 23 olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. <-----

        Yksi keino olisi ollut, että hän olisi saattanuti itsensä sellaiseen tilanteeseen esimerkiksi omalla käytöksellään, että sotilaat olisivat surmanneet hänet. Se olisi kylläkin ollut myös itsemurha, jos hän olisi omilla toimillaan saanut sen aikaan.

        Mitä minä tuon ajan vankeudesta ja oikeudesta mitään tiedän, niin se, että päättyykö vankeustuomio mestaukseen vai vapautukseen, ei ollut kuitenkaan vangin itsensä päätettävissä kuin vain ja ainoastaan yhdellä keinolla ja silloinkaan et voinut valita vapautusta vaan kuoleman.

        Paavali ei kirjoittanut, että en tiedä, kumpi kohtaloni on, vapautus vai teloitus, mutta jos minut vapautetaan, jatkan evankeliumin viemistä ja jos minut teloitetaan, se on voitto Kristuksessa, viitaten tietenkin tulevaan martyyrin kohtaloon.

        Hän kirjoitti, että hän ei tiedä kumman hän valitsee, kuoleman vai elämän, olen kahden vaiheilla.

        Joten nyt sinun on mietittävä Erkkiä, että jos seurakuntalainen Erkki Esimerkki kertoo sinulle samat sanat, niin ymmärrätkö ja tulkitsetko hänen sanansa samoin kuin täsmälleen samat sanat Paavalilta vai joudutko tulkitsemaan samat sanat eri tavalla näissä tilanteissa.

        Jos joudut, niin mitä se kertoo uskostasi?

        Hyvä veli Bushmanni, kommenttisi olisivat aivan oikein, jos Paavali olisi murtuneen oloinen niinkuin sinun Erkkisi on. Erkin lähettäisin kiireen vilkkaa mielenterveystoimistoon ja antaisin tukea parhaani mukaan. Mutta kun minun tekstini Paavali ei ole murtunut, vaan on Juuri sanonut riemuitsevansa ja kohta seuraavissa kappaleissa riemuitsee lisää, mielenterveystoimisto olisi hänelle väärä paikka.

        Montako kertaa Paavali ilosta tai riemusta tai kiitollisuudesta filippiläiskirjeessä kirjoittaa? 21 kertaa, vaikka on pienenpieni kirje. Iloitkaa aina Herrassa, vieläkin minä sanon teille, iloitkaa. Vieläkin Filippiläiskirje kuuluu koko Raamatun valoisimpiin kirjeisiin.

        Veli Bushmannin kannattaisi palata raamattuoppiin - sehän voisi olla verrattoman hauskaa niin hänelle itselleen kuin opettajallekin.

        Kai


      • KaiAa kirjoitti:

        Hyvä veli Bushmanni, kommenttisi olisivat aivan oikein, jos Paavali olisi murtuneen oloinen niinkuin sinun Erkkisi on. Erkin lähettäisin kiireen vilkkaa mielenterveystoimistoon ja antaisin tukea parhaani mukaan. Mutta kun minun tekstini Paavali ei ole murtunut, vaan on Juuri sanonut riemuitsevansa ja kohta seuraavissa kappaleissa riemuitsee lisää, mielenterveystoimisto olisi hänelle väärä paikka.

        Montako kertaa Paavali ilosta tai riemusta tai kiitollisuudesta filippiläiskirjeessä kirjoittaa? 21 kertaa, vaikka on pienenpieni kirje. Iloitkaa aina Herrassa, vieläkin minä sanon teille, iloitkaa. Vieläkin Filippiläiskirje kuuluu koko Raamatun valoisimpiin kirjeisiin.

        Veli Bushmannin kannattaisi palata raamattuoppiin - sehän voisi olla verrattoman hauskaa niin hänelle itselleen kuin opettajallekin.

        Kai

        No minusta ihminen on aika murtuneen oloinen jos hän pohtii että jatkanko elämää vai kuolenko ja etenkin kun tämä pohdinta selkeästi tapahtuu siinä kontekstissä, että pohtija itse päättäisi elämänsä.

        Mitä tulee Paavalin kirjoisiin yleisesti, että nehän ovat yhtä tunteiden vuoristorataa ja ajatusten vuoristorataa ja vaatii melkoista kristillistä tulkintatraditiota että ei kykene näkemään sitä, mitä ne kertovat.

        Jeesuksen paluu, kuoleman jälkeinen elämä, ruumis kuoleman jälkeen, ihmisen olomuoto kuoleman jälkeen, uusi maa Maan päällä vai jossain muualla.... yhtä sekasotkua ja sillisalaattia, jossa usein jopa seuraava luku kumoaa täysin edellisen kirjoitetun asian tai että Paavalin ajatuksia on täysin mahdotonta sovittaa yhteen eri jakeissa.

        Mutta kun me otamme huomioon uskontojen pakollisen luku- ja tulkintatradition, niin onhan se kiva odotella erilaisia asioita ja olla näkemättä ilmiselviä asioita, jotka todistavat, että odottelu on täysin turhaa.

        >> Veli Bushmannin kannattaisi palata raamattuoppiin - sehän voisi olla verrattoman hauskaa niin hänelle itselleen kuin opettajallekin. >>>

        Juu. Eiköhän tämä riitä tästä asiasta. Raamattua kannattaa lukea silmät auki, niin sieltä huomaa vaikka mitä ihmeellistä ja se ei todellakaan imartele niiden asioiden kirjoittajia saatikka kokonaissanomaa.


    • Ensiksikin: Paavali oli oikein ihminen joka tavoitteli rehellisyyttä - ennen kääntymystään vainosi kristittyjä (silloisen vakaumuksensa mukaan) ja tajuttuaan kuinka väärässä hän oli ja järkiinsä tultuaan yritti kykyjensä mukaan auttaa ihmisiä ymmärtämään evankeliumia ja jokainen tunnustaa kai että ilman Paavalia olisi Raamattu paljon vaikeampi ymmärtää. Ainakin minulle on asia näin.

      Mitä tulee bushmannin olettamaan Paavalin masennuksen siitä voi sanoa, että se ei ollut sen kummempi "masennus" kuin tavallisilla ihmisillä silloin tällöin voi olla. Paavali käytti itseään esimerkkinä opettaessaan ihmisille Jumalan tahtoa - ja rehellisesti täytyy jokaisen tunnustaa että Paavali oli ennen kaikkea rehellinen ihminen joka ymmärsi Raamattua erittäin hyvin - ja hänellä ei selvästikään ollut minkäänlaista tarvetta koristella sanojaan sen enempää silloin kun hän kirjoitti itsestään kuin kun hän kirjoitti muista.

      Paavalille oli evankeliumin levittäminen ja ihmisten opettaminen tärkeintä ja kaikki muu sen jälkeen.

      Bushmannin tapana onkin lukea Raamattua siten, että hän ohittaa joko tahallaan tai ymmärtämättömyyttään Raamatun tarkoituksen - sen mistä koko Raamattu koko kirja(sto) kertoo - nimittäin Jumalan lupaaman syntisen ihmisen lunastuksen ja sitä kautta pelastuksen kuolemasta elämään. Raamattu kertoo kuinka tämä tuli mahdolliseksi ja miksi lunastus voi toimia .. Kaiken tämän bushmanni ohittaa ja siksi Raamatusta tuleekin hänelle jonkinlainen sekava kirjakokoelma josta hän poimii lauseen sieltä toisen täältä ja kritisoi niitä sitten ..

      alex

    • huamentataas

      Jeesus kärs ite paremmin.

    • valehtelijalle

      Bushmanni kirjoittaa taas täyttä paskaa.

      • näin.uskovaisilla

        "Bushmanni kirjoittaa taas täyttä paskaa."
        Ja sitten ne perustelut väitteillesi? Missä ne ovat?
        Teillä uskovaisilla on vain tapana muuttaa totuus valheeksi ja tosinpäin, joten kannanottosi ei enempää selityksiä kaivanne?


      • näinhänolenymmärtänyt

        Eikös Paavali ollut hyvin oppinut mies ja viisas mies sillä Jumala valitsi hänet palvelijakseen koska hänellä oli tietoa ja taitoa.


    • teologi.vahvisti

      Kai Arasolahan tuossa edellä vahvisti, että Paavali kärsi vakavasta skitsofreniasta, mielialan vaihdellessa yhtenään. Välillä masentunut ja huonolla tuulella ja sitten taas lauleskeli niitä näitä teltta pystyssä.

      • paskojalle

        Puhut täyttä paskaa.


    • "Ensinnäkin addiktioista vapautuminen on vaikeaa kristityllekin..."
      Tuossa kommentissaan Kai Arasola taisi tahtomattaan osua kerrankin naulan kantaan?
      Lähes joka asiasta voi tulla riippuvaiseksi ja uskonlahkon jäsenyys ei tee siinäkään mitään poikkeusta. Raamatun tarinoista ja niihin uskomisesta voi tulla vakava addiktio. Kun mennään sitten Raamatun tarinoiden tulkinnallisiin kysymyksiin, niin riippuvuus sen kuin vain syvenee ja niistä USA:sta tuotetuista lahkon opinkohdista muodostuu addiktio, joista vapautuminen on vaikeaa, kun sitä esim. ruokitaan joka viikko lauantaisin tapahtuvissa tilaisuuksissa. Tietysti lahkon pastorikunta on tästä riippuvuudesta mielissään, koska se tuottaa rahaa lahkon pohjattomaan kassaan. Uskonnollisuudesta ja lahkon piirissä olemisesta muodostuu useimmille peliriippuvuuteen verrattavissa oleva addiktio, jolla riippuvuudella ei itse jumalien kanssa ole mitään tekemistä.

      • Ei näitä teidän juttujanne voi nauramatta lukea --- kovasti puhutaan toisista palstalaisista ja Paavalista ja tiedä häntä keistä kaikista .. mutta itsestänne ette puhu kuin jos nyt joskus sattumalta kehaisette aina silloin tällöin .. :))

        Eikö jo olisi korkea aika vilkaista peiliin ... meinaan jos joku on yhdellä palstalla toistamassa sitä samaa erittäin yksinkertaista väitettään kohta 10 vuotta niin ...?? Siis :)) peili esiin .. nämä tämäntapaiset kirjoitukset kuin tämäkin adventtiairueen vastaus ... sopivat niin hyvin niiden kirjoittajiin itseensä joten jos (siis jos) sen vaikka näkyisi siellä peilikuvassa. .

        alex


    • PaavaliOnOikeassa

      Katso bushmanni edes lähikonteksti. Paavali opettaa tässä lain ja vanhurskautuksen suhdetta. Miten ihminen tulee lain alaisuudesta Jumalan armon alle.
      Pronominilla "minä" on tässä ajatuksena hän ja kaikki ihmiset. Laki johdattaa kaikki ihmiset samalla tavalla synnintunnnon kautta armon tuntemiseen. Lue koko Room. 7 luku ja lopeta viisastelu.
      Ellet sitten halua ymmärtää tahallasi väärin ja siten yritä vaikuttaa muihinkin (et ole ainoa tässä lajissa täällä). Mihin tällä pyrit?

      • sehänontäysinselvää

        Totta kai se tahallaan vääristelee Raamattua, koska vihaa Jumalaa, vihaa uskovia ja vihaa Raamattua.


      • sehänontäysinselvää kirjoitti:

        Totta kai se tahallaan vääristelee Raamattua, koska vihaa Jumalaa, vihaa uskovia ja vihaa Raamattua.

        Siltä näyttää. voihan sen energiansa niinkin käyttää. Minä en viihtyisi näillä palstoilla, jos vihaisin Jumalaa. Se noissa vihaajissa onkin ihmetykseni aihe, että päivystävät täällä.
        Yksikin perskärpänen seurasi mua joka palstalle ja ympäröi kaikki julkaisuni vihapuheillaan. Piti vaihtaa nimimerkki, mutta kyllä se luultavasti pian hoksaa mut taas.


    • BlackBerryWay

      Uskonveli Pietarin suositus Paavalista:
      2.Piet.3:14 Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä; 15 ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös
      meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; 16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
      17 Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, 18 ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.
      Älkäämme me olko näitä tietämättömiä ja vakaantumattomia niin kuin aloittaja!

    • roomalaistenkristus

      Luepa Jobin kirja mitä masennukseen ja saatanaan tulee. Siinä keskustelee Jumala juutalaiset ja Job. Sanoihan saatana Evallekin että sanoiko jumala tosiaan niin. Se on tuo epäuskon käärme. Jos olet jumalan poika. Oletko itse olemassa luotuna Tässä valmiissa maailmassa. Missä sinä olit kun minä tämän kaiken loin. Kysyy jumala Jobilta. Paavali oli paikalla kun apostoli stefanus kivitettiin . Juutalaisesta Saulista tuli Kristitty Paul Damascon tiellä . Roomassa oltiin jo lähetysmatkalla . Paavali lihassaan kärsi Jeesuksen tähden kun häntä mm.ruoskittiin ja juutalaiset yrittä tappaa hänet. Sana rististä on hullutus kadotukseen menijöille tänäänkin. Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen niin sinä pelastut niin myös sinun perhekuntasi. Kun Jeesus tuli esirippu repesi. Pakanoitten valkeus . Eläinuhria enää tarvita kun messias on itse sovitus. Epäuskonsynti . Nuhdellaan tuota epäuskonhenkeä Jeesuksen nimessä amen . Sydämensilmät aukeaa. Ristillä Jumalan viha syntiä kohtaan mutta rakkaus syntistä kohtaan kohtasi. Paul kasvoi kristukseen uskosta uskoon . Sairaita parani Paulin kätten kautta kun Jumala paransi . Se on se voima .

    • kasvakristukseen

      Tähän sopii Youtube Petrus ahonen silmät täydellisen rakkauden. Antautua antaa Jeesuksen pelastaa eikä yritä itse parannella itseään.

    • synninpäästö

      Roomalaisille se kirjoittaa että kristitty on vapautettu Jeesuksen kautta laista. Se on se iloinen uutinen. Meitä ei tuomita . Room7. Saulista tuli pauli joka kuulkaa joutui mihin vaan Jeesuksen tähden niin haaksirikkoon saarelle kuin ruoskittavaksi kuin vankilaankin . Ajatelkaa entinen juutalaisrabbi joka vainosi kristittyjä törmäsi Jeesukseen sai uuden nimen ja alkoi todistaa Jeesuksen olevan messias josta profeetat kirjoitti/ kertoi. Vanhanliiton juutalainen fariseus sai turpiinsa juutalaisilta kun todisti Jeesuksesta. Ihmiseksi syntynyt ristiinnaulittu . Rakastakaa Nasaretilaista Jeesusta syntien sovittajaa sillä siinä on anteeksianto . Synnit saa anteeksi uskomalla Jeesukseen . Risti armahtaa. Ristinsä veren kautta pelastaa. Jokainen ihminen on rikkonut lain . Jeesuksessa on anteeksianto. Juhlikaa Jeesusta iloitkaa siitä lahjasta. Paavalissa erottuu hyvin vanhaliitto uusiliitto. Uusi on parempi. Kristitty on maapallon onnellisin ihminen . Saatana ja lakiuskoiset syyttää. Raamattu sanoo se on täytetty. Oot sovitettu. Pääset taivaaseen. Ilouutinen Jeesus sovitti jo syntisi . Se on tehty.

    • ristinsäverisovittaa

      Paavali saarnasi näitä anteeksisaaneita jotka kääntyili takaisin lakiliittoon pysymään kristuksessa uudessa liitossa. Galatalaiskirjeet. Hebrealaiskirjeet .

    • lahapelastus

      Pauli kirjoitti filippiläisille että iloitkaa aina Herrassa Jeesuksessa. Ei se masentunut ollut . Kärsi kovia Jeesusta vastustajien tähden. Oli vankilassakin . Entinen juutalainen rabbipappi vaihtoi Jeesukseen ... Paavali oli laivalla joka upposi eikä pelännyt. Apostolit oli Jeesuksen kanssa ristiinaulitsemisen aikoihin . Temppelikin tuhottiin sitten kun siellä uhrattiin elukoita eikä niitä eläinuhreja enää tarvita kun Jeesus. Siksi sanotaan että judetmuslimit lankesivat pois armosta . Jeesuksessa saa synnit anteeksi . Risti sovittaa.

    • näin.näen

      Bushman kirjoittaa oivallisesti auki oman elämänsä suuren tragedian. Hän kuvaa millaiseen tilaan ihminen jää, kun usko sammuu. Hänen kirjoituksensa ovat lähtöisin omasta ahdistuksesta, pelosta ja pakkomielteisestä yrityksestä kääntää hengellinen, inhimilliseen tulkintaan. Tavoitteena on saada aikaan keskustelua asiasta, jonka hän itsekin ymmärtää, mutta ei voi enää uskoa.

      Menneet ovat menneitä, valitettavasti. Hengellisiä ei selitetä inhimillisellä ymmärryksellä vaan Hengellä joka uskovassa elää ja vaikuttaa. Bushman tietää tämän vallan hyvin, mutta tieto tuottaa suurta tuskaa.

      Pakko sanoa, että olet sidottu tälle palstalle vääryyden siteillä. Sinut on sitonut se joka on ihmistä voimakkaampi, palvelemaan omaa tahtoaan. Tämän "herran" tahto on heittää eripuraa, epäilystä, epäuskoa ja kaikkea sitä, joka erottaa ja hajottaa.

      Tämän herran, jota myös vastustajaksi kutsutaan, juonet eivät ole uskovalle tuntemattomat, eivät alkuunkaan.

    • Ajattelija1234

      En ole koskaan ajatellut, että Paavalilla olisi ollut tuollaisia masennus oireita. Mutta Jobista kylläkin, tuli aika lähelle itseä hänen puolustus puheet ja muut.

    • Danielsson

      Eikä vain Job vaan myös Daniel, joka murehti useaan otteeseen sitä, kuinka ihmiset hänen ympärillään ovat unohtaneet Jumalan. Eikä mitään pikku murehtimista vaan ihan kunnon masentuneen puhetta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Täytyi haukkuu sut lyttyyn

      En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti
      Ikävä
      61
      1663
    2. 44
      1003
    3. SINÄ nainen hyvin läheltä

      Pidän sinusta. Mutta mene ensin juttelemaan lääkärin luokse, ja hoida itsesi kuntoon. Sit kun sä olet kunnossa, niin mä
      Ikävä
      62
      958
    4. Ajatus aamuun

      Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen
      Ikävä
      71
      929
    5. Et voi olla loputtomasti hiljaa

      Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto
      Ikävä
      60
      898
    6. Nainen mitä tekisit

      Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa
      Sinkut
      158
      879
    7. Siis ei ole edes mahdollista

      että ei törmätä, ei sit millään vaikka päällä hyppisi
      Ikävä
      44
      840
    8. Martina kauniina lehtihaastattelussa

      Martina antoi hyväntuulisen haastattelun lehteen. Tyylikkäitä kuvia ja kivoja vaatteita kauniilla Martinalla.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      182
      785
    9. J-miehelle

      haluan kertoa että olet edelleen mulle rakas. Ajattelen sinua päivittäin kulta.
      Ikävä
      58
      768
    10. Minä en luota sinuun yhtään nainen

      ja aistin että yrität taas satuttaa henkisesti koska tiedät että olet heikkouteni joten siksi tein mitä tein mutta en ki
      Ikävä
      34
      752
    Aihe