Hei.
Mä olen löytänyt ihanan miehen vierelleni ja yhteistä elämää meillä on vasta hetki takana. Puheeksi on tullut mahdollinen perheenlisäys joskus tulevaisuudessa. Ollaan molemmat 25-vuotiaita niin sinäänsä asia rupeaa olemaan ajankohtainen, vaikka ei vielä meidän suhteessa. Itse ennen halusin lapsia, mutta nyt parikymppisestä lähtien olen ajatellut, että en halua lapsia. Ei musta ole siihen, en halua olla sidottuna pieneen ihmisenalkuun. Mies on tehnyt kantansa selväksi, hän haluaa perheen. Asiasta on vaikea keskustella, sillä tosiaan yhdessä eletty vasta muutamia kuukausia. Mutta mä tahtoisin miehen ymmärtävän jo tässä vaiheen, että meillä ei välttämättä ole perhettä kymmenen vuoden päästä, että mä en välttämättä ikinä niitä lapsia halua. Mutta mies on sitä mieltä, että kyllä mun mieli muuttuu. Mitäs jos ei muutu?
Mä tykkään miehestä todella paljon ja tahtoisin katsoa, mihin tämä meidän suhde menee. Mutta. Mä en halua olla se, joka estää häneltä perheen perustamisen. Voihan se olla, että mun mieli tulee vielä muuttumaan, mutta mitä jos ei.. Pelkään myös sitä, että tulevaisuudessa mies rupeaa painostamaan minua tässä lapsi asiassa ja sitten niitä pyöräytetään.. Mitäs jos mä sitten katkeroidun? Mitä jos mä en suostu niitä lapsia tekemään ja mies katkeroituu?
Tykkään kyllä lapsista, kyse ei ole siitä. Kummilapseni on mulle tärkein maailmassa ja hänen kanssaan vietän säännöllisesti aikaa. Mutta jotenkin en vaan koe, että omia lapsia haluaisin. En ainakaan vielä, enkä välttämättä ikinä.
Kannattaako tässä 'tuhlata' minun ja miehen aikaa, kun tulevaisuuden suunnitelmat on niin erilaiset. Jotenkin vaan sellainen fiilis, että jos mun mieli ei tästä muutu niin erohan tässä on edessä. Joko nyt piakkoin tai sitten kun lapsenteko on oikeasti ajankohtainen juttu.
Mies haluaa, minä en.
3
89
Vastaukset
- eimuutalisättävää
Niin.
- Sapsii
Tulin tänne lueskelemaan helpotusta omaan pohdintaani ja törmäsin tähän. Oletko saanut jo ratkaistua asian?
Minä olen 34-vuotias, naimisissa oleva nainen ja nyt olis varmaan sopiva elämäntilanne tehdä lapsia. Mutta, rakastan miestäni ja haluan olla hänen kanssaan koko loppuelämäni. Hän riittää mulle ihan mainiosti kaikintavoin. Mutta mutta, en ole varma haluanko lapsia. Oeln sanonut sen hänelle ja kysynyt onko hänellä huijattu olo, jos en haluakaan. Ei kuulemma ole ja päätöksen tulee olla yhteinen.
Minulle tärkeintä on saada olla hänen kanssaan ja jos hän ehdottomasti haluaisi lapsen niin suostuisin hänen takiaan siihen. Lisäksi hän olisi loistava isä, sellainen vanhempi,jota oma isäni ei koskaan ole kyennyt olemaan.
En tiedä miksi minulla ei ole vauvakuumetta ja ikääkin alkaa olla. Riittääkö se vuosien saatossa, että olemme vain kahdestaan? Tai jos erotaan niin olen yksin. Vaikka se ei ole todennäköistä.
Tällasta mm. Mietteitä? - eikompromissia
Ainoita asioita, joissa ei voi tehdä parisuhteessa jonkinlaista kompromissia.
Sinulla on hyvinkin 10 vuotta yhtä hedelmällistä aikaa edessäsi kuin nytkin, joten iän puolesta sinun ei tarvitse mitenkään hätäillä.
Voisittekohan vain nauttia hetken toisistanne ja laittaa asian jäähylle? Toisaalta ymmärrän miestä, jos haluaa muuttaa suuntaa.. Lapsettomuus olisi yhtinen suru, mutta mikäli vain toinen ei lähtökohtaisesti kaipaa omia lapsia, on tilanne aika mahdoton.
Erosin itse hieman alta kolmenkymmenen i-ha-nas-ta miehestä tämän asian vuoksi. Hän oli kumppanina mitä upein ja avuliain, tiesin, että hän olisi ottanut paljon vastuuta lapsesta huolehtimisesta, ja oli siis jo kaksinkin asuessa aina tasavertaisena kumppanina kodinhoidossa, siivoiluissa jne. Hauska, komea, älykäs, lämmin, sosiaalisesti taitava, musiikillisesti lahjakas, perheeni rakastama... Mutta minä en voinut luvata, että mieleni saattaa joskus muuttua. Hänellä halu perheeseen li voimakas ja voimistui vuosien myötä. Suuresti surien rikoimme kauniin kotimme ja lähdimme omille teillemme.
Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, olemme parhaita ystäviä. Hänellä on kolme lasta, minulla ei yhtäkään. Vietän toisinaan aikaa hänen esikoisensa kanssa ihan kahdestaankin (niin, minähän siis kyllä pidän lapsista kovasti ja haluan hassutella heidän kanssaan, käydä ystävien lasten kanssa leffassa, kutsua meille yökylään jne) Meille. Niin, minun ja nykyisen mieheni luo. Olemme olleet yhdessä vuosia ja onneksi hänelläkään ei ole ollut lapsihaaveita. Tähän saakka.
Rakastan tätä miestä niin paljon, että olen valmis yrittämään raskautta koska asia on hänelle niin tärkeä. Ja olen itse jo ihan hedelmällisyysiän loppumetreilläkin. On tässä ehditty jo "nauttia" helposta elämästä. On vaihdettu kaupunkeja, nukuttu viikonloppuisin pitkään, lähdetty milloin tahansa takki niskaan heittämällä ulos syömään. Tai sittenkin risteilylle. Nautittu uusien kumppaneiden jännittävyydestä, jääty terassille, pidetty jatkoja, maattu kokonaisia päiviä sängyssä lueskellen tai.. jotain muuta rentouttavaa ja antoisaa puuhastellen. Nautittu siististä ja hiljaisesta kodista, tehty nopeita käännöksiä oma mielihyvä edellä. Harrastettu ihan mitä huvittaa, mihin kellon aikaan vaan.
Katsotaan mitä elämä vielä tuo,
mutta itse olen elänyt täyttä, todella sisältörikasta elämää ilman lapsia jo yli 20 vuotta täysi-ikäisyyden jälkeen. Lapset tuovat elämään varmasti paljon iloa, rakkautta, uusia ihmissuhteita, sisältöä, mutta joillekin on mahdollista saada mielekästä sisältöä myös unelmien työstä, kumppanista, ystävistä ja ystävien lapsista, matkustelusta, sisustamisesta, harrastuksista, lepäilystä, lueskelusta, metsäretkistä, itsensä kehittämisestä, lapsettomien aikuisten ystävien kanssa hengastelusta, lapsiperheellisten ystävien kanssa kylpylälomailusta ja vaikka ja mistä.
Yritän siis sanoa, että jos nuori ihminen kokee elämänsä olevan rikasta ja hyvää jo nyt, ei lasten "hankkimisen" kanssa tarvitse kiirehtiä. 25-vuotias on todella nuori, tulet ajattelemaan näin itsekin, kunhan neljänkympin kynnykselle kerkiät.
Kaikkea hyvää, ole rehellinen itsellesi ja tunteillesi. Uskomatonta mutta totta: myös upeita miehiä saattaa sattua samaan elämään muutamakin :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän422217Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p511738Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,401553- 431511
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.31469Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k81454Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis41440Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin31371Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä51281Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta81245