Mies haluaa, minä en.

Niin.

Tulin tänne lueskelemaan helpotusta omaan pohdintaani ja törmäsin tähän. Oletko saanut jo ratkaistua asian?

Minä olen 34-vuotias, naimisissa oleva nainen ja nyt olis varmaan sopiva elämäntilanne tehdä lapsia. Mutta, rakastan miestäni ja haluan olla hänen kanssaan koko loppuelämäni. Hän riittää mulle ihan mainiosti kaikintavoin. Mutta mutta, en ole varma haluanko lapsia. Oeln sanonut sen hänelle ja kysynyt onko hänellä huijattu olo, jos en haluakaan. Ei kuulemma ole ja päätöksen tulee olla yhteinen.

Minulle tärkeintä on saada olla hänen kanssaan ja jos hän ehdottomasti haluaisi lapsen niin suostuisin hänen takiaan siihen. Lisäksi hän olisi loistava isä, sellainen vanhempi,jota oma isäni ei koskaan ole kyennyt olemaan.

En tiedä miksi minulla ei ole vauvakuumetta ja ikääkin alkaa olla. Riittääkö se vuosien saatossa, että olemme vain kahdestaan? Tai jos erotaan niin olen yksin. Vaikka se ei ole todennäköistä.

Tällasta mm. Mietteitä?

Ainoita asioita, joissa ei voi tehdä parisuhteessa jonkinlaista kompromissia.
Sinulla on hyvinkin 10 vuotta yhtä hedelmällistä aikaa edessäsi kuin nytkin, joten iän puolesta sinun ei tarvitse mitenkään hätäillä.
Voisittekohan vain nauttia hetken toisistanne ja laittaa asian jäähylle? Toisaalta ymmärrän miestä, jos haluaa muuttaa suuntaa.. Lapsettomuus olisi yhtinen suru, mutta mikäli vain toinen ei lähtökohtaisesti kaipaa omia lapsia, on tilanne aika mahdoton.
Erosin itse hieman alta kolmenkymmenen i-ha-nas-ta miehestä tämän asian vuoksi. Hän oli kumppanina mitä upein ja avuliain, tiesin, että hän olisi ottanut paljon vastuuta lapsesta huolehtimisesta, ja oli siis jo kaksinkin asuessa aina tasavertaisena kumppanina kodinhoidossa, siivoiluissa jne. Hauska, komea, älykäs, lämmin, sosiaalisesti taitava, musiikillisesti lahjakas, perheeni rakastama... Mutta minä en voinut luvata, että mieleni saattaa joskus muuttua. Hänellä halu perheeseen li voimakas ja voimistui vuosien myötä. Suuresti surien rikoimme kauniin kotimme ja lähdimme omille teillemme.
Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, olemme parhaita ystäviä. Hänellä on kolme lasta, minulla ei yhtäkään. Vietän toisinaan aikaa hänen esikoisensa kanssa ihan kahdestaankin (niin, minähän siis kyllä pidän lapsista kovasti ja haluan hassutella heidän kanssaan, käydä ystävien lasten kanssa leffassa, kutsua meille yökylään jne) Meille. Niin, minun ja nykyisen mieheni luo. Olemme olleet yhdessä vuosia ja onneksi hänelläkään ei ole ollut lapsihaaveita. Tähän saakka.
Rakastan tätä miestä niin paljon, että olen valmis yrittämään raskautta koska asia on hänelle niin tärkeä. Ja olen itse jo ihan hedelmällisyysiän loppumetreilläkin. On tässä ehditty jo "nauttia" helposta elämästä. On vaihdettu kaupunkeja, nukuttu viikonloppuisin pitkään, lähdetty milloin tahansa takki niskaan heittämällä ulos syömään. Tai sittenkin risteilylle. Nautittu uusien kumppaneiden jännittävyydestä, jääty terassille, pidetty jatkoja, maattu kokonaisia päiviä sängyssä lueskellen tai.. jotain muuta rentouttavaa ja antoisaa puuhastellen. Nautittu siististä ja hiljaisesta kodista, tehty nopeita käännöksiä oma mielihyvä edellä. Harrastettu ihan mitä huvittaa, mihin kellon aikaan vaan.

Katsotaan mitä elämä vielä tuo,
mutta itse olen elänyt täyttä, todella sisältörikasta elämää ilman lapsia jo yli 20 vuotta täysi-ikäisyyden jälkeen. Lapset tuovat elämään varmasti paljon iloa, rakkautta, uusia ihmissuhteita, sisältöä, mutta joillekin on mahdollista saada mielekästä sisältöä myös unelmien työstä, kumppanista, ystävistä ja ystävien lapsista, matkustelusta, sisustamisesta, harrastuksista, lepäilystä, lueskelusta, metsäretkistä, itsensä kehittämisestä, lapsettomien aikuisten ystävien kanssa hengastelusta, lapsiperheellisten ystävien kanssa kylpylälomailusta ja vaikka ja mistä.
Yritän siis sanoa, että jos nuori ihminen kokee elämänsä olevan rikasta ja hyvää jo nyt, ei lasten "hankkimisen" kanssa tarvitse kiirehtiä. 25-vuotias on todella nuori, tulet ajattelemaan näin itsekin, kunhan neljänkympin kynnykselle kerkiät.
Kaikkea hyvää, ole rehellinen itsellesi ja tunteillesi. Uskomatonta mutta totta: myös upeita miehiä saattaa sattua samaan elämään muutamakin :)