Ramoona kulta purjeveneineen!

Isonasiskona oloa olen saanut harjoitella, onhan minulla kuusi nuorempaa sisarusta. Tuntuu hyvältä kuulla, että kommenttini on joskus ajatuksiasi selkiyttänyt. Miksen Sinua ymmärtäisi, vaikka itse en niin impulsiivinen ja temperamenttinen olekaan. Höpinöiksi en kirjoituksiasi kutsuisi, väriä ja lennokkuutta niissä on. Sitäpaitsi höpinätkin ovat ihan paikallaan , ei tämän niin totista tarvitse ollakaan.

Jaamme rakkauden meren avaruuteen, kyllä purjeveneessäni tilaa on. Merellä ajatuksen solahtavat helposti ansaitsemiinsa mittasuhteisiin, tuntee pienuutensa ja olevansa pieni osa suurta kaikkeutta. Rakastamasi Eestin rannikolla voi nähdä, miten aurinko laskee meren syliin. Näin kevään valossa maa, taivas ja meri näyttävät sulautuvan yhteen.

Keväinen tervehdys Suomenlahden rannikolta sinne Näsijärven rannalle tämän Saima Harmajan runon myötä :

LUMOUS

Oi kuulautta näiden kevätöiden,
kun kaikki taivaan valo ikävöiden
maan päällä viipyy, hennomatta pois,
kun heleimmillään hymyy kevään multa,
kun puistot hohtavat ja arkaa tulta
säteilee ikkunat, kuin lumotut ne ois.
Ui punertuen pilvet meren yli,
se syvään hengittää, niin kuultavana syli,
se, kirkas, taivaan armautta juo.
Hymyssä auerten en nähdä saata,
mi vettä, valoa, mi taivasta tai maata.

Jää pilvi rantaan, säde mullan luo,
ja siipi kantaa aavain ääriin asti.
Niin säde lienen, tuuli, lintunen -
Mut kesken kirkkauden taivaisen
maan kevään tuomet kukkii huumaavasti.
Ma mitä lienen? Miksi tänne jäinkään?
Min lumouksen silmissäsi näinkään?
Mua mikä sitoo? Valo aaltoon vaipuu,
yö kevään, nuoruus, rakkaus ja kaipuu -
Mik' on tää murhe, joka ahdistaa?
Niin kaunis olet, taivas, kaunis, maa -

Saima Harmajan nuoruutta varjosti sairaus ja hän kuoli ennen kuin ehti täyttää 24 vuotta, en hänen ajatusmaailmaansa minäkään tunne erityisemmin yhteyttä. Hänen luontokuvansa ovat kuitenkin mielestäni hyvin herkkiä ja aitoja.

Kristiinalle vastaan, että höpsis, mikään palstasovittelija en ole kokenut olevani enkä sitä roolia missään tapauksessa halua. Mutta niin fraasi kuin onkin, viihdyn erilaisten ihmisten seurassa...ja samaahan meissä toki myös paljon on. Omien sisarusteni kanssa tietysti lapsena nahisteltiin , mutta saimme tasapuolisen kohtelun vanhemmilta, se on hyvä pohja sisaruudelle. Eikä meidän isompienkaan tarvinnut vastuuta pienemmistä kantaa, toki avuksi olimme . Olemme paljon yhteydessä toisiimme perhekuntinemme vieläkin, perintöjäkään ei tullut riideltäväksi asti. Hyvistä suhteista en itselleni ota kiitosta, oikeastaan perheen vanhin poika, minua vähän nuorempi, on suvun kokoaja. Tietysti meillä on kodin perintönä samanlaista arvopohjaa. Huumorilla mennään meidän klaanissakin , meissä on monenlaista luonnetta ja elämäntyyliä.

Miten ihanaa on saada lukea lyriikkaa, niin runoudessa kuin saariston maisemakuvauksessakin. Niin tuttua on minullekin tuo taivaan äärettömyys meren yllä, missä puhtaat kallioiset saaret tuulten siivoamina nousevat vedestä.

Täällä sain nähdä harmalokkien häälennon kauneutta,...jäin ihmeissäni katsomaan niiden uljasta liitoa ikkunani ohi..... Vitivalkoinen alaosa levitettyine valtavine siipineen oli kaunis näky sinistä taivasta vasten, niiden kaarrellessa vuorotellen kuin tanssien.

Pesintäaika onkin alkamassa juuri nyt, joten rantaruohikossa on vaatimaton pesä varmaan piilossa.

Kallioluodoilla oli saaristossa alkukesällä joka kalliokoloon painautuneina harmaan pörröisiä poikasia.

Kerran tuon nähtyämme, emme enää nousseet luodoille , lokit hyökkäilivätvät kohti rohkeasti kirkuen hätääntyneinä.

Mutta tuota häätanssia en koskaan nähnyt saaristossa, jäin vasta myöhemmin saarelle lasten kanssa, koulujen kesäloman alkaessa.

Vavahduttava tuo Katri Valan Kukkiva maa ! Samaa juovuttavaa huumaa on juhannusyän valkolehdokin ja suopursun tuoksussa ja kun tuomet ovat pakahtua kukkapilvissään. Alkukesän runsaus on ylenpalttista, ja miten hyvin ihmiselämää voikaan kukkaan verrata. Sanottakoon elämänjanoa ja elämäniloa voimakkaimmillaan vaikka elämänhulluudeksi.

Lasse Mårtenson purjeveneineen on ollut tuttu näky Espoon ja Tammisaaren vesillä. Ei ihme, että purjehdussävellykset ovat hänelle luontuneet, Myrskyluodon Maija hänen luomuksensa myös. Näin vanhemmiten sanoituksille antaa ehä enemmän arvoa, meillä on monia neroja sillä alueella.

Suuri taiteilijasielu Riki Sorsa on pitkään taistellut syöpää vastaan .
On sanottu, että rakkaus on ihmisen koti.
Monia riipaisevia kotiinpaluun kuvauksia on sanoin ja sävelin kuvattu. Tämä Joki saa joka kerta minut liikuttuneeksi, onhan joella elämää symboloiva merkitys.

https://www.youtube.com/watch?v=RCU8qmj839E

Kevät keikkuen tulevi, sillä ainakin tuo lämpötila keikkuu ylös ja alas ja samoin tekee aurinko, välillä paistaa täydeltä terältä välillä pilvien taa piiloutuu.
Mutta kevään merkit hyvin näkyvät ja kuuluvat, muuttolinnut palanneet sirkuttelemaan. Kun aamuyöllä parvekkeen oven laitan raolleen mustarastaan huilumainen laulu kuuluu voimakkaana makuukamariini. Tässä lähellä on paljon sini- ja valkovuokkoja sekä kieloja ja kevätesikoita. Nyt jo sinivuokot kukkivat runsaasti.
Pienihän tämä Turku on, näin laitakaupungilla kolmen kilsan päässä keskustasta on jo luonto lähellä, mustikoita ja sieniäkin tuossa puolen kilometrin päässä hyvänä vuotena poimittavissa.

Kun luin tätä susmorsiamen ketjua niin tulin siihen tulokseen että nyt on palstaystävilläni kevättä rinnassa ja tunteet pinnassa, ihan runoja olette kirjoitelleet.
Tuomessa vihreät lehtisilmut kätkevät jo valkoiset kukkatertut sisälleen. Pähkinäpensaat kukkivat allergikkojen riesana. Kun tuo kevät vauhtiin pääsee ei sitä mikään pidättele. Voima siirtyy vanhaankin auttamattomasti, se on tuo valoisuus ja luonnon herääminen, se tempaa mukaansa. Tänä keväänä kyllä menen Ruissaloon, paikkaan jossa kukkii valkolehdokkeja. Kerran tein 'runonkin' tänne niistä. Se tuoksu näet tuo mieleeni nuoruuden kesäyöt.
Tuli tässä mieleen koivun mahla, oletteko sitä maistaneet. Luin mahlasta jutun tämän päivän Turun Sanomista. Joskus lapsena sain maistaa, mutta ei isä halunnut sitä koivusta valuttaa, sillä hänestä se mahla kuului koivulle.
Kai tuo kevät minullekin tepposen teki kun pitkästä aikaa rekisteröidyin. Laitan liitteeksi linkin cattleyjoista joista valitsen profiilikuvan itselleni. Ihania nuo orkideat.

https://www.google.fi/search?hl=fi&site=imghp&tbm=isch&source=hp&biw=1262&bih=662&q=cattleyja&oq=cattleyja&gs_l=img.3...1981.32600.0.38441.13.9.1.3.2.0.1217.3655.3j3j6-2j1.9.0....0...1ac.1.64.img..0.9.2350.gpwdf5kGjHE