pettynyt olo

tuo on niin tavallinen tarina.ette siis puhu keskenänne,et kerro odotuksistasi et siis yhtikäs mistään.ja todellisia tunteitasi et edes viitsi näyttää.mikäli puhut äänensävysi tai ilmeesi lienee alentava ja halveksiva jo alunalkaenkin?

me miehet emme pysty arvailemaan mitä olemme tehneet väärin,mikäli toinen vain simpukkamaisesti sulkeutuu tai odottaa nalkuttavan nasaalilla asenteella aloitetun keskustelun johtavan johonkin rakentavaan parisuhdeterapointiin jolla perätään siis jotakin leelianlepotuoliparisuhdekeskusteluja...... : /

mikäli asutte yhdessä tai olkootkin vain vkl-parisuhde niin kysyisin vain miten sinut pitäisi huomioida arjessa ja kaikessa muussa?

et kai vain edes kännissä tehnyt sitä suhteen välittömästi tuhoavaa kardinaalimunausta sis todellakin kaikkien virheiden äitiä että edes sivulauseessa otit neulanpäätäkin pienemmässä asiassa vertailukohdaksi sen iki-ihqun exäsi?

puhelimessa jätettynä ja eropuhelun kestäessä silti kehuttuna mm.aina ja toistuvasti naisen huomioon ottavana ja taivaisiin naivana rakastajana kehuttuna miehenä voin vakuuttaa suhteen olevan ohitse siinä silmänräpäyksenä kun se niin iki-ihana exäsi astuu näyttämölle.

exän muiston avulla naisen silmissä tipahtaminen george clooneystä byggmax-mieheksi tai jopa ihan pellehermanni röllipeikkokastiin asti ottaa jo tarpeeksi koville.
exä tai vielä pahempi kummitus isi kun ei enää sieltä naisen mielestä poistu.
he tekivät kaiken aina paremmin, ymmärsivät ja lässynlässynjne....

yleensä viimeistään silloin loppuu kaikki arjen apu ja peitto ei enää heilu entiseen malliin.miksi heiluiskaan kun peli on jo menetetty?

tuomalla uuteen suhteeseen exänsä tai isin kummituksen kolmanneksi pyöräksi nainen tekee niin ratkaisevan virheen että ero on väistämättä edessä.

ja tämä on muuttamaton luonnonlaki...

Edellä on erittäin mielenkiintoinen miehen vastaus, ap., se kannattaa lukea parikin kertaa, sillä siinä puhuu se sinunkin miehesi ääni. Tärkeinpänä lauseena tuo "miten sinut pitäisi huomioida arjessa ja kaikessa muussa?" Paino sanalla miten.
Sitä kannattaa hieman analysoida, sillä jatkuvaa huomioimista ei voi vain pitää itsestäänselvänä asiana, joka miehen on osattava sen jälkeen kun kuherruskuukausi on ohi ja arki alkaa. Ethän sinäkään sitä osaa, odotat sitä vain mieheltä jotenkin automaattisesti.
Mikä riittää naiselle huomioksi. Minkä kaiken nainen käsittää huomioksi ja mikä menee häneltä kokonaan ohi. Millaiset ovat naisen huomiontarpeen rajat. Millaisia unelmia on molemmilla, koskien parisuhdetta, yhteiselämää, joka todellisuudessa tapahtuukin vasta arjessa, kun rakastumisen sokea sulautumisvaihe on ohi.
Näistä asioista voi puhua ihan ääneenkin, vaikka joka päivä. Ja koska tykkäät miehestä, voit "opettaa" häntä kaikkein tuntuvimmin oman hellyytesi kautta. Joka päivä, aina ohi kulkiessa, sipaista hänen hiuksiaan, koskettaa hänen käsivarttaan, peppuaan, kartiaansa, pussata poskelle.
Hellyys on vuorovaikutteista eikä se jää huomaamatta. Se kannustaa jatkamaan sitä hellyyttä, jolla te palkitsitte toisianne alussa, ihastuneina ja sitten jo rakastuneina. Se hellyys ei saa kuolla arjessakaan. Hellyys, joka on huomattavasti laajempi käsite kuin vain aktit. Hellyyttä tulee rakkaussuhteessa "tuhlata" kumppaniinsa joka ikinen päivä.

Edelliset kirjitukset ovat täynnä asiaa.
Lisäisin vain tuohon kysymyksen: kuinka kauan seurustelit ko miehen kanssa ennen ystävyytenne edettyä intiimille tasolle. Ts. , tunsitko miestä lainkaan?

Yleensä AINA, kun aloittaa tutustumisen, etenee siitä pikkuhiljaa ystävyysasteelle ja siitä luotettavammemalle ystävyydelle, kestää hyvinkin kauan.
Tuota kaavaa käyttäen oppii tuntemaan aivan rauhassa toisen. Tuolla pidemmällä aikavälillä AINA tulee pikkuhiljaa kummankin luonteispiirteet tipottain esille.
Silloin on aivan eri asemissa päättäessään onko toinen sittenkään minun arvoinen, minulle sopiva.Tai minä toiselle.

Toisen piirteet eivät välttämättä ole pahoja, kuitenkin huomaa että ne eivät sovi juuri minulle. Eikä ystävyyttä viedä intiimille tasolle vaan tuo ystävyys säilyy ystävyytenä.
Kumpikin on hakemassa (ilmeisesti) elinaikaista partneria ja kummankin etsintä jatkuu. Kunnes SE oikea osuu kohdalle.

Säästyy monelta täydellisen tarpeettomalta sydänsurulta, epäsovulta ja tuhoavilta riidoilta. Kumpikin tuota kaavaa käyttäen säilyttää itsearvonsa.

Tuo kaava on koettu ja nähty valtavan hyvin toimivaksi aivan liian monen kohdalla, joten se ei ole kuviteltua huuhaata.

Minulla on miehenä myös pettynyt olo. Tunnen suurta häpeää naiiviudestani ja rakastumisen huuman sokaisemista silmistäni. Nyt kun huuma on ohi, tunteet toista ihmistä kohtaan viilenee päivä päivältä. Tuo nainen ei osoita minkäänlaista kunnioitusta itseäni kohtaan, on viileää kuin jääkaapissa. Jaa että yritinkö? Kyllä. Kaikki yritykset olla se hurmaava puoliso tylytetään alas jääkylmällä asennoitumisella ja ilkeämielisillä sanoilla ja teoilla. Pari kertaa jo melkein lähdetty eri suuntiin mutta aina tämä ihminen saa jollain tavalla pääni kääntymään. Olen jo miettinyt olenko narsistin uhri? Tälle ihmiselle kaikki muu menee minun toiveiden edelle, ei huomioi millään tavalla. Sitten kun on aika sanoa hyvästit, alkaa yksipuoleinen draamaesitys jossa hän on uhri, väärinymmärretty ja avuton. Samoin sovinnon jälkeen alkaa monta päivää kestävä tilitys kuinka heikko itsetunto minulla on ja tunteet ovat vain tunteita jne. Itselläni on takana pitkä suhde, hänellä useita lyhyitä.

niin. Ap:lle, mietipä mihin miehessäsi ihastuit. Mietipä onko tämä asia muuttunut.
Nyt on vuosi kulunut, arki on tullut päälle ja kas, mies ei olekaan sellainen kuin mitä kuvittelit omassa pikku mielessäsi hänen olevan.

Ei ollut edellinen miesystäväsi, eikä tule olemaan seuraavakaan, siis sellainen kuin aluksi kuvittelit hänen olevan.

Aina kun ihastumisvaihe menee ohi, tulee vitutus, miksi se tekee näin tai noin, miksi se ei ole tuollainen tai tällainen. Sitten aletaan muuttamaan toista, vaikka helpommalla päästäisiin, jos hyväksyttäisiin se toinen omana vajavaisena itsenään.

Mietipä jospa antaisit olla ja nyt kyväksyisit miesystäväsi huonot puolet ja keskittyisit enemmän niihin, vielä piilossa oleviin hyviin asioihin joita miehessä on, vaikka nämä asiat eivät näykään. Ne tulevat kyllä sieltä ja mies muuttuu kuin itsestään enemmän sinun haluamaasi suuntaan pikkuhiljaa ilman pakottamistakin.

Jokaisessa meissä on omat vikamme ja puutteemme, sinussakin. Kannattaa miettiä mitkä asiat seurustelukumppanissa ovat hyväksyttävissä, mitkä eivät ja tehdä sen perusteella päätös.

Itse en parisuhdeterapiaan lähtisi ikinä, koska mielestäni miehen ja naisen välillä on määrätynlaista kemiaa joka pitää heidät yhdessä vaikka olisi mikä, tai sitten ei ole.

Omasta elämästäni voin sanoa sen verran, että seurustelin kahden eri miehen kanssa ennenkuin löysin sen oikean, miehellä oli yksi ennen minua. Nyt avioliittoa on takana 43 vuotta, vaikka kukaan ei sitä uskonut kun alttarilla seisottiin.

Olemme miehen kanssa kuin yö ja päivä. Täysin erilaiset.
Minä olen vaalea, mies on tumma. Minä olen lörppö, jatkuvasti äänessä ja halailemassa niin tuttuja kuin vieraitakin, mies on hyvin harvapuheinen eikä ikinä halaile ketään muuta kun minua, lapsiaan ja lastenlapsia, hyvin jäyhä suomalainen. Minä olen tuhlaileva, mies rehellisesti sanottuna täysi kitupiikki ja tämä on asia mistä ollaan käyty keskustelua isoinkin kirjaimin puolin ja toisin.
Minä olen illantorkkuna sängyssä klo 21 ja pystyssä joka aamu klo 5, mies valvoo aina yli puolen yön ja nukkuu mielellään aamuysiin. Mies ottaa saunaoluet aina kun käy saunassa ja isomman kännin muutaman kerran vuodessa, minä olen totaali absolutisti ei ole edes koskaan tehnyt mieli. Mies tykkää tappeluleffoista ja moottoriurheilusta, minua ei voisi vähempää kiinnostaa, katson romanttista hömppää ja huippumalleja, Minä olen sottapytty, mies todella siisti ja nalkuttaa yhä kun joutuu siivoamaan jälkiäni. Mutta on muutama asia joissa olemme 100% samaa mieltä. Ketään ei lyödä, vieraissa ei käydä, lapsista pidetään hyvää huolta ja lastenlapsista sitäkin parempaa, muita ihmisiä autetaan aina jos siihen on mahdollisuus, ketään ei jätetä yksin.
Sen lisäksi meillä on yksi asia joka on pitänyt meidät tiukasti yhdessä, helkkarin hyvä seksi, sitä on ja paljon, eipä ole kumpikaan kieltäytynyt jos toisella tekee mieli vaikka keskellä päivää. Ei tarvitse kuin pikkasen hipaista toisen hiuksia, niin jo kumpikin lämpenee. Niin suurta riitaa ei ole koskaan ollut, etteikö välillä olisi voinut naida jos on siltä tuntunut.

Näillä eväillä on 4 lasta saatu maailmalle kasvatettua. On rakennettu 2 omakotitaloa ja yksi kesämökki yhdessä ja näinä aikoina riitoja oli tosi vähän. Ulkomaillakin olemme reissanneet jo yli 45 maassa. Pahimmillaan olemme olleet tien päällä asuntoautolla yhteen putkeen 6 kk ja ilman traumoja selvinneet siitäkin.

Näin vinkkinä
Jokaisen olisi hyvä rakastaa sitä ihmistä jonka kanssa elämänsä jakaa.
Tehkääpä pieni testi: Kun heräätte aamulla ennen puolisoanne, katsokaa nukkuvaa kumppanianne, läikähtääkö rinnassasi lämmin tunne, että hei minähän tykkään tuosta tyypistä, vaikka se osaakin olla välillä sairaan ärsyttävä.
Jos tuota tykkäämis-tunnetta ei tule monenkaan katselukerran jälkeen, kannattaa miettiä onko vika omassa pääkopassa ja samalla voi miettiä enemmänkin, mitä omalta elämältään haluaa ja kenen kanssa sitä sen loppuelämän viettää.

Tilanne on tämä. Kun suhde vakiintuu alkuhuuman jälkeen on kysyttävä itseltään rakastanko kumppania ja tehdä ratkaisu sen mukaan. Jokaisessa on omat virheensä - sinussakin - rakkaus on aina kahden kauppa, se pitää toimia molempien osalta, ennen kuin todella sitoutuu.

Aloittaja lienee nätti ja herttainen, sellainen perusnaisellinen jollaisista miehet tykkää.
Jotakin maskuliinista macho-isähahmoa hakemassa miesmarkkinoilta?
Nyt reippaasti eroat ja jätät miehen etsimään toista kotiorjaa, komea mies sen pian bongaakin.
Mitä yhteistä näille kahdelle parisuhde-episodille on? Sinä!
On ehkä hyvä pysyä jonkin aikaa yksinasuvana. Samalla kehitä jämäkkyyttä persoonaasi. Olet ehkä tehnyt sen virheen, että suhteen alussa olet ollut ihannevaimo, kiltti ja huomaavainen. Puolen vuoden jälkeen huomaat että suhteenne on kuin äidin ja laiskan teinipojan, sinä raadat kaiken ja mies passivoituu ja laiskistuu päiv'ä päivältä.

Opettele olemaan vaikeampi, vaativampi. Mieti joka kohdassa jaksanko tätä työnjakoa seuraavat kaksikymmentä vuotta tai sitten kun on kaksi lasta. Otat vain miehen joka mukisematta tekee puolet kaikesta arkisesta työstä. Parane kiltin tytön syndroomasta, tästä on kirjojakin kirjoitettu.

Ei parisuhde ole pusipusi-hanihani-hommaa, se on tylsää perusarkea, tavallisuutta, sitä että köllähdetään yhdessä samaan sänkyyn illalla ja pidetään kimpassa hauskaa silloin tällöin, mutta noin yleensä molemmat taapertavat työssä, harrastuksissa, kotona, muksujen kanssa jos sellaisia on tullut hankittua.

Olen nyt ollut naimisissa yhden ja saman miehen kanssa 43 vuotta ja siinä se mies on minun rinnallani kulkenut omana itsenään, kelvannut minulle sellaisena kuin mitä se on aina ollut. Eikä mies ole minuakaan lähtenyt muuttamaan vaikka olen äkkipikainen kiukuttelija aina ollut.
Mies ei meillä kukkia osta, ei muista merkkipäiviä eikä ostele lahjojakaan kuin kerran 10 vuodessa jos sitäkään. Hän on sitä mieltä, että miksi pitäisi, koska minä voin koska tahansa ostaa itselleni sitä mitä haluan häneltä lupaa kysymättä joten..... miksi hänen pitäisi minulle lahjoja ostaa hän sanoi, kun sitä kerran valitin. Oikeassahan hän on tuossa asiassa.

Pitäisi osata katsoa pikkujuttujen yli ja miettiä mitä toisessa arvostaa, eikä aina sitä, mikä on omasta mielestä hänessä pielessä.

Ero noilla pelimerkeillä. Jo tossa vaiheessa noin niin ei hyvä.