En tiennyt minne palstalle tästä asiasta kirjoittaisin, tämä tuntui kuitenkin parhaimmalta vaihtoehdolta...
Olen todellakin ujo, mutta lähinnä pakosta. Minulla on puhevika.
Ongelma alkoi yläasteella, jolloin minua kiusattiin R-vikani takia. Siitä asti olen keksinyt kaikenlaisia kiertoilmauksia sanoille, joissa kyseinen kirjain esiintyy (voitte uskoa, että olen mestari synonyymien keksijä). Monesti paras vaihtoehto on ollut kuitenkin hiljaa oleminen.
Unelmani on, että voisin puhua mitä vain, ajattelmatta puhumista sen kummemmin. Onkohan täällä muita ihmisiä, kenellä on samantyylinen ongelma??!!
Olisi kiinnostavaa tietää, onko joku mahdollisesti itse harjoitellut "eroon puheviastaan" jollain konstilla. Kertokaa ihmeessä, jos jotain kotikonsteja löytyy!! Kynnys puheopetukseen lähtemiselle näin vanhemmalla iällä on suuri (olen päälle kolmekymppinen), enkä kyllä tiedä onko aikuisille suunnattua puheopetusta olemassakaan...
Pliis, kertokaa kokemuksistanne, jos vastaavanlaisessa tilanteessa olevia löytyy.
Puhevika
46
24888
Vastaukset
- Maijo
Ujo,paitsi että ujoa se ei ole minusta tehnyt,vaikka lapsuus ja nuoruus aika oli kamalaa kaikkine ilkeyksineen.Mutta aikuisiässä en antanut vaivan häiritä,eikä aikuiset kehtaa keljuilla vaik tekis mielikin.Olen jo yli 40v.ja sen olen joutunut pakosta tekemään,et opettelin päristämään ärrää sukunimeni kohdalla,kun ei kukaan saanut selvää.Muuten puhun kuin puhun ja jos ongelmia,sanon suoraan et vaikea sana,kun meitsillä on ärrävika ja huumorillahan se menee.
Mut ei ne lapsuusajan traumat unohdu vaan antaapa niitten olla siellä jossain.Pahemminkin voisi olla.Ja eikun pää pystyyn puhua porottamaan! - sukuvikana
Minulla ja molemmilla sisaruksillani on kaikilla R-vika. Sukunimessä tietysti se kuuluisa R. Eipä tuosta hirveästi ole kiusattu, onneksi, ja tuo huumori kyllä auttaa. Ja nyt, kolmekymppisenä, olen huomannut, että ässäkin suhisee hyvinkin epämääräisesti tietyissä sanoissa. Täytyy alkaa treenaamaan sitä, tuo ärrä on jo toivoton tapaus.
- Emilia
kannattaisi harkita sitä puheterapeuttia? Ammattilaisen avulla on mahdollista selvittää monia ongelmia, esimerkiksi puhevika on mielestäni melkein mahdoton hoitaa itsekseen.
Äläkä ajattele niin, että et voisi ikäsi puolesta ottaa puheopetusta. Itselläni on vähän vinkkelissä olevat hampaat ja olen varautunut hankkimaan hammasraudat näin aikuisiällä. Ei se houkuttele mutta jos hampaat häiritsevät niin ei mielestäni kannata kärsiä niistä. Lapsena en niitä halunnut, koska pelkäsin kiusaamista mutta miksi kärsiä vaivasta kun apua on saatavilla. Sama juttu tuon puhevian kanssa, ei kannata viettää elämäänsä tuppisuuna siksi, ettei kehtaa puhua...Eihän?
Puheterapeutit varmasti ovat nähneet ja tulevat näkemään (kuulemaan?) monenlaista, sitä ei kannata murehtia. Eli rohkeasti vaan. - ärrämies
Minulla oli ennen ärrävika, mutta ei ole enää. Opin sanomaan ärrän noin 3 vuotta sitten ihan yksikseni kotona(koulun puheopetuksesta ei ollut mitään apua).
Sanoin ensin ääneen sanoja, jotka alkoivat R-kirjaimella. Sitten siirryin sanoihin, joissa kyseinen kirjain esiintyy. Ärrän oppimiseen meni n. 2 viikkoa, joka päivä pari tuntia.
Onnea opiskeluun, kaikki on mahdollista, jopa oppia sanomaan R-kirjain oikein.- ex-ärrävikainen
oli meikäläiselläkin pitkään ärrävika, rupesin muistaakseni käyttämään itsekseni oikein ylikorostetusti sitä ärrää. jossain vaiheessa se vain "katosi".
kyllä se siitä. - RRR
ex-ärrävikainen kirjoitti:
oli meikäläiselläkin pitkään ärrävika, rupesin muistaakseni käyttämään itsekseni oikein ylikorostetusti sitä ärrää. jossain vaiheessa se vain "katosi".
kyllä se siitä.minullaki on sama ongelma ku edellisillä
- Kyllä sen oppii!
Mikäli kielessä ei ole fyysistä poikkeavuutta, joka aiheuttaa hankaluuksia saada kieli ylös kitalakeen, niin R:n oppiminen ei pitäisi olla vaikeata.
Mulla on heikot lihakset kielessä, niin R:n oppiminen on ollut tosi hankalaa. Jos jättää harjoitusten teon muutamaksi päivää, niin huomaa aina, että paljon hankalampaa sanoa R:ää.
Ite kävin viime keväällä puheterapeutilla ja sain kieliharjoitteita. Suosittelen, että mene sinäkin!
Itse opettelin kotona jo muutama vuosi sitten kurkkuärrän sijaan kielellä surisevaa ärrää, ja onnistuin saamaan tekniikan jonkinlaiseen kuntoon, mutta hankaluuteta oli juuri se, että oli kankea kieli.
Nykyään normaali ärrä tulee automaattisesti puheeseen, mutta välillä tulee R sanoissa pysähdyksiä, kun joutuu nostamaan kielen väkisin ylhäälle. Eikä R:ni ole täysin niin voimallinen kuin normaalisti, mutta pääasia, että osaan jo sanoa sen. - Tuttua
Minulla oli samainen ärrä-vika lapsena ja kärsin siitä suunnattomasti koulussa. Siitä pilkattiin ja sille naurettiin. Häpesin ja minusta tuli hiljainen hissukka isossa porukassa. Pääsin sitten kouluaikana puheopetukseen, jossa kävin varmaan pari vuotta, mutta se tosiaan tuotti tulosta. Opin kuin opinkin sen ärrän sanomaan. Vielä joskus saattaa aikuisena ärrä hieman sorahtaa, mutta ei niin pahasti, että sen joku huomaisi.
Mene ihmeessä sinne puheopetukseen, sillä se tosiaan auttaa, vaikka aikaa se viekin. Ei siinä ole mitään hävettävää, vaikka aikuinen ihminen käy siellä. Tasan tarkkaan opit sen ärrän sanomaan, kun sitkeästi harjoittelet ja yrität. - Kuunteleppa
vain Tarja Halosta...eipä ole tainnut käydä puheopetuksessa, mutta juttu luistaa eikä taida itse edes välittää siitä ärrästä !
- Ujo pupu
Minulle tuli myös mieleen Tarja Halonen, oikeastaan se puhetyyli ja -"vika" mielestäni jopa sopii hänen persoonaansa.
Myös muita puhevikaisia löytyy ihan julkisista hommista, kuten se arvostettu asianajaja (Vuori?).
Puheterapeutin puoleen kantsii varmasti kääntyä, jos asia vaivaa paljon. Ei sinne ole mitään ikärajoja!
Ise joskus änkyttelen, varsinkin uusissa ja pelottavissa tilanteissa, joissa pitäisi (muka) olla kovinkin fiksu ja sosiaalinen, esim. työhaastattelu. - fgyfyh
mulla on puhevika harjottelen tässä nyt taisin äskön sanoo sen oikein siis ärrän jeeeeeeeeeeeee
- ärrin murrin
Minulla on sama ongelma, ja nimen omaan kiertoilmauksia tulee käytettyä todella paljon. Monesti jää jokin hauska tai tärkeä juttu sanomatta ihan siksi ettei asiaa voisi esittää luontevasti ilman ärräilyä. Olen ollut sikäli onnekkaassa asemassa, ettei minua ole puheviastani koskaan kiusattu, mutta olen tehnyt siitä merkittävän itsetunto-ongelman tästä huolimatta.
Ala-asteella kävin puheopetuksessa, jossa harjoiteltiin sitä ihme dn-dn-dn -ääntelyä, jossa kieli tärisee kitalaessa. Opittuani sen, puheopetus loppui. Mitä ihmettä? Luulin että tarkoituksena oli opetella R. Jos sanoisin vaikka "porkkana" käyttäen em. äännettä, niin ei se hemmetti vie kuulosta yhtään siltä kuin puhekykyisten sanoessa sama. "Podkkana" :E
Mistä päin suuta sen r-äänteen pitäisi edes tulla? Kuulostaa minulta ihan kurkusta raapaistulta, ja niin olen aina yrittänyt sitä opetella sanomaan.- sdgfsfd
"Mistä päin suuta sen r-äänteen pitäisi edes tulla?"
Kieli pitää nostaa ylähampaiden taakse kohtaan, jossa kitalaki alkaa tekeen kuoppaa, eli siihen reunalle. Sitten vaan jännität kieltä sitä reunakohoumaa vasten ja puhallat ilmaa ulos. Yritä matkia vaikka ampiaisen surinaa. - ärrin murrin
sdgfsfd kirjoitti:
"Mistä päin suuta sen r-äänteen pitäisi edes tulla?"
Kieli pitää nostaa ylähampaiden taakse kohtaan, jossa kitalaki alkaa tekeen kuoppaa, eli siihen reunalle. Sitten vaan jännität kieltä sitä reunakohoumaa vasten ja puhallat ilmaa ulos. Yritä matkia vaikka ampiaisen surinaa.Eli siis kyse on juuri siitä "täry"-äänteestä mitä puheopetuksessa harjoiteltiin. Osaanhan minä sen. Ei se minusta kyllä kuulosta yhtään samalta kuin muiden sanoessa ärrän. Ellei sitten tarkoituksena ole jotenkin aikaansaada vain yksi sellainen tärähdys :p
Se voikin olla hankalampi juttu.
Olen aina kuvitellut ärrän tulevan kurkusta, vähän niin kuin muristessa. - latexci
sdgfsfd kirjoitti:
"Mistä päin suuta sen r-äänteen pitäisi edes tulla?"
Kieli pitää nostaa ylähampaiden taakse kohtaan, jossa kitalaki alkaa tekeen kuoppaa, eli siihen reunalle. Sitten vaan jännität kieltä sitä reunakohoumaa vasten ja puhallat ilmaa ulos. Yritä matkia vaikka ampiaisen surinaa.sama juttu toimii. minulla itselläni on ollut r-vika jo ihan vauva iästä lähtien. ala asteella sain kaikki 6 vuotta opetusta ja kävin itsekkin puhe vikaa muualla hoitamassa. koskaan en tullut oppineeksi. tuon saman opin mutten ole vielä kerennyt testata :D tack
- gfdhf
ärrin murrin kirjoitti:
Eli siis kyse on juuri siitä "täry"-äänteestä mitä puheopetuksessa harjoiteltiin. Osaanhan minä sen. Ei se minusta kyllä kuulosta yhtään samalta kuin muiden sanoessa ärrän. Ellei sitten tarkoituksena ole jotenkin aikaansaada vain yksi sellainen tärähdys :p
Se voikin olla hankalampi juttu.
Olen aina kuvitellut ärrän tulevan kurkusta, vähän niin kuin muristessa.http://www.teuva.fi/koulut/sepan_ahjo/puheope.html
Tuolla on kohta missä näytetään miten ärrä sanotaan.
- Angel
hei mulla on kanssa ollut toi r-vika jo ala-asteesta asti..ei se nyt niin paha ole mutta välillä häiritsee tai paremminkin hävettää.. onko muita saman ongelman kanssa olevia..mulle voi mailata jos haluaa vaihtaa ajatuksia..niin oon muuten [email protected]..
- haluanoppiasenkirjaimen
Minulla on ''kurkkuärrä'' ja minuä hävettää se tosi paljon. Kävin 2 vuotta puheopetuksessa mutta kun menin uuteen kouluun en saanut enää opetusta.Kotona joskus kun ei ole muutakaan tekemistä opettelen sitä puolisen tuntia..osaan ''tärryttää'' mutta en osaa laittaa sitä sanoihin. yleensä kun sanon drrrrr siihen alkuun tulee vähän niinkuin H
- Sortaja93
Voin sanoa, että SE on jo yhtä helvettiä. Olisi edes miehekäs R-vika, mutta ei...
- ihmisellä
Voikohan joillain ihmisillä olla liian iso kieli tms. itselläni on ärrä-vika, mutta pystyn lausumaan kohtuu hyvin paljon sanoja joissa on r. Mutta puheeni saattaa joskus "puuroutua" hetkeksi näiden vaikeiden är sanojen yhteydessä. Minusta tuntuu että minulla on liian iso kieli joka voisi olla yksi syy tai joku muu fyysinen vika ehkä.
- Liian iso kieli
Mulla on tässä viimesen ehkä kahden vuoden mittaan alkanut mietityttämään tämä ongelma, tai siis tämä selitys niihin kummiin ongelmiin, joita mulla on. Ehkä mulla tosiaan on liian iso kieli.
Olen kai aina kuorsannut jossain määrin nukkuessani, mutta nykyään jos nukun "edes vähän" selälläni alan kuorsaamaan ihan varmasti, itsekin tiedostan sen ja herään siihen. Leuan painuminen taakse kurkunpäätä kohti aiheuttaa saman, jotein isot kitarisat kai vois olla yks selitys, mutta mulla kuulema ei oo. Kun ihmettelin asiaa yleislääkärille, hän katsoi suuhun ja sanoi että ihan normaalilta näyttää.
Siis tarkennuksena: sisään hengitys ei ole ollenkaan ongelma, vaan se kun pitäis hengittää ulospäin. Silloin on kaikki tukossa.
Liian iso kieli tuntuis muutenkin sopivan pariin hulluun oireeseen, kuten että en juuri pysty nykään pesemään hampaitani samalla tavoin perusteellisesti kuin ennen, ilman pahaa yökkäysrefleksiä.. Vielä joku vuosi sitten ei ollut tätä ongelmaa. Jokseenkin ärsyttävää kun kuitenkin kaks kertaa päivässä haluaisin harjata hampaat.
Ja yleensä kieli tuntuu kans aina nukkuessa painavan vasten hampaita, tai olevan jossain hampaiden välissä joka tapauksessa, jos en "asettele" leukaa kunnolla esim. tyynyä vasten. Unissani usein myös puren kieleeni, välillä hyvin kivuliaasti.
Ärsyttää. Voiko muka ihmisen kieli kasvaa "yhtäkkiä" jostain kumman syystä? - aaaponpuoli
kuuntelin hiljattain info jossa lääkäri kertoi että liian iso lta tuntuva kieli viittaa Jodin puutokseen.
nimim. Toinen isokielinen.
Laitoin iodine:a tilaukseen..
- vikainen
mulla on tullut nyt parin kuukauden aikana sama juttu, mutta minulla ei ole mitään sanavikoja.. joskus kun puhun ääneen minua ujostuttaa/ jopa pelottaa puhua.. eli en ole itsevarma puhuessani, koska tulee virheitä. esim s kirjainta yritän kiertää. minustakin oisi kiva jos voisin vaan puhua mitä mieleen tulee, mutta olen yleensä vain hiljaa... olen ajatellut että menisi terapeutille, mutta en ole vielä uskoltanut puhua kenellekkään viastani, vaikka tiedän sen muiden huomaavan.
- Ärrätön
Itseäni on alkanut viime aikoina vaivaamaan se etten osaa ärrää. Kun olin ala-asteella, kävin puhe terapeutilla joka melkein sai minut oppimaan ärrän, mutta sitten terapeutti lähti lomille ja minä ilman opetusta. Ala-asteen lopulla sitä jatkettiin podkkana harjoituksilla mutta se loppui siihen kun menin yläasteelle. Nyt menen syksyllä ammattikouluun ja olisihan se kiva kun oppis sanoo sen ennen sitä. Kaverit pilkkas ala-asteella, joka jätti kyllä esiintymiskammon. Muutama viikko sitten kaveri hieman huvikseen pilkkas ihan vähän vain mutta se veti mielen maahan. Aika arka paikka mulla.
Onko mitään linkkejä sivustoille jossa sitä vois harjoitella?- voih
Minulla ei ole R tai S kirjainten kanssa ongelmaa. Ongelma saattaa olla yksittäisissä lauseissa, lauseet ja sanat ikäänkuin jäävät mongertamaan suuhuni ja kuulostan kuin olisin humalassa. Teen asiakaspalvelutyötä ja se on todella tuskaista, kun kaikki keskittyminen menee siihen että mietin mitä muut ajattelevat puheestani ja saako asiakas mitään selvää. Lisäksi minulla on suuria vaikeuksia lausua oma nimeni. Voiko tämä kaikki johtua huonosta itsetunnosta vai mistä ? Ongelma on pahenuntunut kovasti viimeisen kahden vuoden aikana. En ole uskaltanut puhua asiasta kenellekään. Ongelmaa ei juuri ole kun olen yksin, mutta jos joudun soittamaan johokin viralliseen paikkaan vaikka kotona ollessani, saattaa ongelma jälleen tulla esiin ainakin nimeni sanomisessa. Mitä teen ?
- Ärrä vikainen
Minuakin kiusataan kun en osaa sanoa ärrää.. Olen ala-asteella ja kaikki meidän luokkalaiset kiusaavat minua siitä ja jopa minua nuoremmat kiusaavat siitä. >:( .. Haluaisin oppia ärrän mutta ku en opi.. Kävin kouluterveyden hoitajalla ja se opetti minua mutta en oppinut sitä.. Enää se ei edes pidä minulle niitä tunteja.´. Nyt saan kärsiä kiusattavana.. >:( :(
- ---
Moi! :) Minulla on myös Puhevika,on ollut ihan pienestä asti :( ja joka päivä minua kiusataan siitä,ja olen käyny monta kertaa Puheterapiassa.. mutta Kyl Puheterapia ois hyvä paikka! :)
- vielä puhevikainen
Minulla on sekä R- että S- vika, joskin ärrän osaan jo sanoa joissakin sanoissa. Mutta on sitä olemassa pahempiakin asioita, jokaisella on omat vikansa. Olis silti todella kiva oppia sanomaan ne,(R edistyykin siis jo hyvää vauhtia, mutta S on hankalampi) koska se helpottaisi kommunikointia.
Pahin asia puheviassa on se, että ison(ja tuntemattoman) porukan edessä pelkää huomion kiinnittyvän vain siihen vikaan, ei itse asiaan. Ja itsetuntoonhan se vaikuttaa, ei viitsi olla kovin sosiaallinen, kun ajattelee ihmisten joko huvittuvan tai ärsyyntyvän viasta. Tiedän toki etteivät ihmiset yleensä niin ajattele, mutta tositilanteessa se usein unohtuu.
Mutta kuten sanoin on olemassa pahempiakin asioita; pari tyyppiä luokallani on kiusannut minua ja pitkään pidin heitä vain ääliöinä, mutta saatuani kuulla heidän taustoistaan, lähinnä säälin heitä. Minun ongelmani ei ole mitään verrattuna heidän ongelmiinsa, minä voin suurin ponnistuksin opetella puheviat pois, mutta he eivät pääse(todennäköisesti) ikinä viallisesta luonteestaan.
Yleensä kiusaajilla on itsellään asioita huonosti ja sen takia etsivät vikoja muista.
- ärrävikanen3333
Mistään puheterapeutista ei vittu ole apua... Olen 6 vuotta harjoitellut ammattilaisen kanssa enkä osaa sitä saatanan R-kirjainta sanoa vieläkään. On se kumma kun tollasiin mennään luottamaan.
- yogg
Todellisuudessa R-vika ei ole mikään big deal. En oikeastaan edes kiinnitä ikinä huomiota siihen onko jollakulla ärrävika vai ei. Itseasiassa sellainen persoonallinen tapa puhua on oikeastaan vain hienoa. En osaa nähdä siinä negatiivista. Nuorilla on vain tapana jaotella ihmisiä tuollaisten poikkeavuuksien perusteella, jotta itse voisi olla "tavallinen" ja sulautua massaan. Paskaa sanon minä. En jaksa uskoa että vanhempana kukaan täysjärkinen ihminen pitäisi sinua mitenkään huonompana puhevikasi takia (vierastan sanaa vika, koska se on vain tapa sanoa tuo vaikea kirjain). Jos joku nauraa tai kiusaa sinua puhevikasi takia, niin ompa kyllä typerä.
- En otaa tanoo ällää
Olen "potenut" samaa ongelmaa koko ikäni, vaikka aika ajoin olen onnistunut kiertämään ja jopa "unohtamaan" koko vian. Vasta viime aikoina oma R-vikani alkanut toden teolla masentaa, sillä en vain pysty muodostamaan sitä "pärinää" oikealla tavalla.
Niissä harvoissa ala-asteen luokkatoverisuhteissa vika ei haitannut mitenkään, mutta haaveet dubbausnäyttelemisestä lienee syytä jättää. En vain edusta sitä hyvän puhujan ihannetta, jota halutaan joka tuutissa myydä. Jo muutaman kerran "väärä" ärrän muodostaminen on kuulostanut äänitteissä suorastaan nöyryyttävältä.
Miten voin ylipäänsä olla kenellekään tärkeä, jos en kykene puhumaan oikein!? Ihme kyllä jotkut voivat. Mutta mistä minä enää puhevikaisena löydän ystävää, kun kaikki tavoittelevat täydellisyyttä. Tai mistä tietää, jos joku palautteellaan vaikka sohaiseekin tuohon "akilleen kantapäähän?" - tässä elämässäkö
Kyllä se nöyryyttää,kun on keski-ikäinen eikä osaa ärrää,minua on kiusattu koulussa ,mm.opettajat,omat sisarukset ja työpaikolla.olen joutunut vaihtamaan työpaikkaa vian takia.
Voi että olen hakenut apua:puheterapeuteilta,kokeillut hypnosia ja ..opetellut ohjeiden mukaan itsekseni,jos oikeus ja kohtuus toteutuisi olisi minun jo pitänyt oppia...
kyllä aikuiset vielä jaksaa olla ilkeitä,työpaikoilla matkitaan selän takana juoruillaan.
Arvet on niin syvät,että olen kerran jo kokeillut itsariakin..
Ikinä ei voi puhua normaalisti ja se ainainen pelko kaikissa sosiaalisissa tilanteissa.
Olen vielä kerran ajatellut mennä esim.foniatrian erikoislääkärille,auttaisikohan se.Olisiko teillä suositella jotain? - juujuujuujuujuujuuju
Meijän suvussa on semmonen vika, että puhutaan paljon.
Mä puhun paljon ja mulla s-vika ja r-vika. Ai niin joo ja mä puhun vielä nopeesti.
Tulos on tässä:
-Mo mun nimi (esim. jarrrrno kuussssissssto).
-Siis mikä?
-Jarrrrno Kuusssssisssto
-Niin, mikä?
-Mulla on puhevika, mä voin kirjottaa sen lapulle.
Toi on niin turhauttaa. Rippikoulussa kaveri pelasti mut viiden toiston jälkeen.
Mua ei olla kiusattu varsinaisesti, mutta pilailu kurkku ärrällä ja lässyttämällä ottaa koville ja esitän ottavani sen vitsillä, mutta sisällä se tuntuu pahalta ja tekis mieli leipoo niiden naamaa. Oman puheenkuuntelu tuntuu niin pahalta, että ottaa sydämmestä. Mä en kestä kuulla miltä mä kuulostan muitten korvista.
Mä on 16-vuotias poika.
Mä luulen, että jos jumala on olemassa niin se tekee tän mulle tahaltaan.
Mä oon lyhyt, S ja r vika, korkea ja kova ääni, epäonnekas kaikessa, oon huono oppimaan.
Kaikki meijän suvussa uskaltaa ottaa tuntemattomiin ihmisiin puhekontaktia paitsi minä.- juuuuuuuahaha
sinuna koettaisin edes oppia tuon ässän. olen itse r-vikainen nuorimies ja olen elänyt elämäni juuri käyttämättä tuota kirjainta ollenkaan. tuskaa se on ja olenkin joskus aika hiljainen mutta kavereita kuitenkin on. en itsekään hävennyt puhevikaa pienenä mutta sitten kun siitä alkoi saaman kuittailuja niin kyllähän se otti syvältä.
- sickpuppy
mulla on vain s-vika ja se on alkanut viime aikoina häiritseen mua. ennen siitä ei paljon kukaan huomautellut, mutta viime aikana useampi ihminen on huomauttanut siitä. ihmiset, jotka olen tuntenut pitkään, sanovat etteivät enää huomaa sitä koska he ovat siihen niin tottuneita. mutta aina kun tapaan uusia ihmisiä, siitä huomautetaan. asia on siinä, etten tiedä ollenkaan kuinka paha s-vikani on ja onko se todella niin helposti huomattava.. en usko että voin kuitenkaan enää oppia sitä, kun olen 16-vuotias ja asun ulkomailla enkä tiedä missä täällä tarjottaisiin mitään terapiaa siihen..
- Miks hävetä?
Ei se puhe sinusta huonoa tee, puhumattomuus voi tehdä! kuuntele tuo
http://www.youtube.com/watch?v=xcDazi8f6l8
Ei tätäkään poikaa pahentanut :) ja aika söpön kuuloinen vielä, samoin kuin eräs miestuttavani jolla on saman tyylinen R. No minusta kaikkien vaan ei tarttee olla samanlaisia kuin suurin osa. Yksilöt on hyviä, jopa toivottuja.
Eikä se ole R-vika. - ärrrrä vikainen
Minä olen päässyt yli puheviastani vaikka olin koulukiusattukin sen takia. Siis en enää häpeile asiaa. Se on osa minua, mitä sitten? Jos se jotain muuta häiritsee, on se hänen ongelma eikä minun! Toki minullekin käy välillä noloja tilanteita kun joku ei meinaa saada selvää jostain sanasta puhevian takia, mutta ei se maailmaa kaada. Nimessänikin on kyseinen kirjain.
En enää edes mieti että minun pitäisi oppia R. Minä olen tälläinen. En aiemmin olisi voinut kuvitella että pääsen yli tästä häpeästä, mutta niin vaan kävi. Elämässäni on suurempiakin ongelmia kuin yksi KIRRRRJAIN!! - opetelkaa puhuu
Hahahha vitu vammaset homot
- entäs sinä
OPETTELE KIRJOITTAMAAN!
- ennemmin_hiljaa_
No siis opin kyllä ala-asteella sanomaan ärrän suhteellisen helpostikin mutta kyllä sen huomaa että ärrä vika on vieläkin. Siis osaan kyllä sanoa ärrän ei siinä sinänsä mitään, mutta kyllä sen useimmiten kuulee. Varsinkin uusien ihmisten kanssa loppuu rohkeus lausua r kunnolla voimakkaasti, eli oikein koska pelkää että silloin mokaa ja kaikki kuulee sen kun sanoo ärrän kovaa. Eli on näennäisesti turvallisempaa sanoa se hiljaa ja epävarmasti jolloin varmasti mokaa. Ja sitten joissakin lauseissa joutuu pitämään pienen tauon sanojen välissä jos r sattuu olemaan ikävästi joidenkin kirjainten välissä. Esim. "Ferrari" on yksi vaikeimmista sanoista mitä voin kuvitella ja nimistä Harri.
- rrrrrrrrrr3
Mulla on ollut koko ikäni puhevika ja olen nyt ylä-asteella. Olen aina sanonut R kirjaimen oudosti... eli kurkusta. Olen harjoitellut todella paljon muttei silti ole auttanut. Ja ylä-asteellahan kiusaaminen vasta pahenikin ja ala-astekkin oli jo liian paha. Nyt tuntuu etten osaa enään sanoa s:ääkään kunnolla ja puhekkin menee sössötykseksi. Mitä asialle voi tehdä?
- yksivaan1
Itse olen jo parikymppinen mies ja olen koko elämäni ollut "hiljainen". Puhumattomuuteni ei johdu sinänsä siitä, että olisin ujo vaan pahasta puheviastani. Lapsena minua kiusattiin siitä jatkuvasti ja se on myös vaikuttanut aikuisiällä sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa. Jos keskustelen jonkun kanssa niin yritän välttää kaikki r-sanoja ja jos niiden välttäminen on vaikeaa niin en yleensä vain sano mitään tai sanon "en tiedä".
Ette voi käsittää miten ahdistavaa se on (tai ehkä osa pystyy), kun ihmiset kysyvät "mitä?" joka kerta jos lausun jonkun sanan väärin ja sitten joudun toistamaan saman sanan uudestaan, joskus useampaakin otteeseen... varmaan pahin asia on, että nimessäni on myös tuo pahuksen kirjain. Joskus hermostun niin paljon, että myös muukin osa puheesta saattaa muuttua epäselväksi ja puuroutua. Puheviallani on valtava vaikutus itseluottamukseeni, luultavasti isompi kuin osa odottaisi.
Olen huomannut, että ihmiset välttelevät ja jopa vähättelevät ihmistä jolla on puhevika. Puheterapiaan en pääse ja itse en pysty maksamaan tuhottoman kalliita puheterapeuttimaksuja (lähemmäksi 100e/tunti). Olen itse koettanut harjoittaa tuota jo pidemmän aikaa, mutta vielä en ainakaan ole onnistunut.
Isoin haave elämässäni oli, että jonain päivänä voisin puhua ilman, että joutuisin miettimään jokaista lausettani tarkasti ja ihmiset ymmärtäisivät minua heti ensimmäisellä kerralla. - minussavikaa?
Melko samoissa fiiliksissä mennään kuin edellinenkin kirjoittaja. Olen yli 20-vuotias mies ja olen ollut lapsesta asti aina hieman hiljainen tyyppi sosiaalisissa tilanteissa ja esiintymisissä. Ujo nyt en sinällään koe minäkään olevani, vaan puhevika rajoittaa todella paljon ulosantiani. Yritän monesti kiertää r-sanat, mikä on välillä todella hankalaa, eikä aina kaikkea sanottavaa voi vaan sanoa ilman ärrää.
Ärrää opettelin toki jo ala-asteellakin erityisopettajan kanssa, mutta tuntui, että puheopetus oli hänelle jonkinlainen pakkopulla, enkä oikein viihtynyt hänen seurassaan. Ajattelin myös lapsena, että eikö se ole sitten kaikista ihmisistä (perhe ja kaverit) outoa kun nyt sitten yhtäkkiä osaisin sanoa ärrän? Ja koulumaailma oli ala-aste aikaan välillä julmakin ja kun yritin puhua ärrää niin kuin erityisopettaja oli opettanut, niin saatoinkin sanoa vaikka sanan raketti kuulostaen daketilta ja siitäkös heti naljailtiin. Ei sitä sitten huvittanut opetella.
Ala-asteaikaan sanoin ärrän kurkkuärränä mutta yläasteella päätin rueta harjoittelemaan itsekseni "tavallista" ärrää. 7 ja 8-luokilla ärrä sorisi melkolailla ja äikän opekin jo patisti menemään puheterapeutille. Aika masentavaa kuulla tuollaista opelta. 9-luokalla koin mielestäni sanovani ärrän jo ihan ok. Lukioaikaan ajattelin, että eipä tässä nyt mitään ongelmaa enää olekaan. Kuitenkin huomasin välillä kun pidin esitystä, jotakin saattoi hymyilyttää. Eli ajattelin, että helkkari sentään, ei se vika ole näköjään mihinkään lähtenyt.
Nyt olen korkeakoulussa ja aina välillä mietin miten sanon ärrän. Se hankaloittaa todella paljon kommunikointia, sillä jos vaikkapa pitää kertoa mitä tein esim viime kesänä, niin puhe muuttuu helposti puuroutuvaksi ja puhumisen sijaan keskityn enemmän siihen miten sanon ärrän. Saatan välillä jopa unohtaa mistä oli puhetta kun keskityin ärrän sanomiseen. Mulla on sama fiilis kyllä myös tuon itseluottamuksen kanssa. Minusta tuntuu, että minua vähätellään tai naureskellaan itsekseen kun sanon ärrän. Olen myös selvästi huomannut, että kun olen yrittänyt vaikkapa kertoa jonkun hauskan jutun missä siis joutuu sanomaan ärriä, niin ei minua ole koettu mitenkään hauskana.
Myös jotkut hyvätkin kaverini saattavat toistaa jonkun sanomani ärräpitoisen sanan muka ollakseen hauskoja, mutta ei se todellakaan ole hauskaa. Tuollaiset jutut ne vaan laskee itsetuntoa. Olen kyllä nyt ajatellut, että kun seuraavan kerran tulee tuollainen tilanne vastaan, niin otan sen kyllä puheeksi.
Ja sukunimenihän alkaa tietysti r-kirjaimella... Tänään kokeilin lukea tekstin pätkän netistä ja nauhoitin sen kännykän nauhurilla. Puheeni kuulosti mielestäni jopa suurimmaksi osaksi ihan hyvältä, mutta toki ärrä välillä sorahti, muttei mielestäni mitenkään pahasti. On vaikea itse arvioida osaanko sanoa ärrää edes ok-tasolla. Kumppanini mielestä minulla ei ole ärrävikaa, mutta luulen, että hän on vain jo tottunut ärrääni, eikä siksi kiinnitä siihen huomiota. Ja tosiaan on niitä vaikeita sanojakin mitä pitää sanoa, kuten draama tai ferrari..
Kiitos teille kaikille, ketkä olette jakaneet kokemuksianne tänne. Koen todellakin välillä olevani yksin tämän asian kanssa, joten oli lohduttavaa lukea etten ole ainoa tämän asian suhteen. Tsemppiä teille kaikille!
ps. En tuomitsisi teistä tai pilkkaisi ketään teistä jos kuulisin teidän puhuvan :) - Huijaat
No jos on pakkoa tuo, silloin kaikki sairaat ovat pakosti ujoja!!
Eli puhut potaskaa. Sama juttu on minullakin, joten et ole ainut! :)
Uusien ihmisten kanssa puhuessa esimerkiksi välttelen kovasti kyseistä kirjainta ja yritän keksiä vaihtoehtoisia sanoja(joskus kuitenkin siinä huonosti onnistuen).
Nykyään olen kuitenkin alkanut hyväksymään tilanteen, paitsi tietenkin treffeillä käydessä ;)
Puheterapeuttia kokeilin ala-asteella, R-kirjain onnistuu aika hyvin yksinään, mutta sanoissa kuulostaa varsin karsealta.- the man
Mulla on dysleksia. Puhe kuulostaa siltä, kuin olis kännissä. Jotkut ei tajua, mitä sanon, useimmat tajuaa. Vika on noissa ymmärtämättömyystapauksissa aika usein kuulijan omassa päässä, ei mun.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .593215Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen472921Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631242739Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi3541837- 711104
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito101091Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.193991Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde26830- 44829
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että101822