Löin takaisin.

Mitäpitäisiajatella

Aloin seurustelemaan miesystävän kanssa muutama vuosi takaperin. Ensimmäinen tönäisy sattui 3kk kohdalla. Hän oli humalassa ja olimme tulleet juuri minun asunnolleni. Hän ehdotti suihkua, johon suostuin. Hän kävi suihkussa ja meni saunan puolelle. Kysyin, mitä hän tekee. Hän sanoi, että voisin ottaa häneltä suihin. Sanoin, ei. Hän intti ja intti. Vastaukseni oli kuitenkin ei. Hän tuli saunasta otti pyyhkeen ja kun olin myös ottamassa pyyhettä ja siirryin lähemmäksi häntä. Hän paiskasi minut seinää päin ja pääni kolahti seinään niin voimalla, että tipahdin lattialle. Katsoin hetken häntä tyrmistyneenä. Hän ei sanonut mitään. Paineli vain ulos suihkusta. Hän oli mennyt sänkyyn ja menin hänen viereensä. Hän otti minua päästä kiinni ja väkisin tunki naamani hänen penikseensä. Hän pakotti minut ottamaan häneltä suihin.

Noh minä tyhmänä nuorena likkana pistin tämän kaiken liiallisen humalan piikkiin. Ettei hän oikeasti voisi olla tuollainen. Meni pari vuotta eteenpäin ja aina silloin tällöin hän humalassa minua töni pitkin seiniä, piti seinää vasten käsivarsista tai muuta lievää pahoinpitelyä. Ikinä hän ei lyönyt.

Kolmannen vuoden kohdalla hän baari-illan jälkeen töni minua rajusti asfalttiin ja siitä oli puoli kylkeä mustana. Sitten pamahdin paksuksi. Eräänä kauniina päivänä hän tuli taas juopuneena kotia ja riuhtaisi minut kädestä sängylle. Minä nousin ylös ja latasin niin täysiä häntä oikealla nyrkillä naamaan kuin vain suinkin lähti. Hänen päänsä nytkähti ja hän horjahti vähän taaksepäin. Hän vähän riepotteli minua käsistä ja veti tukasta sen jälkeen.

Sitten erottiin. Sitten palattiin takaisin yhteen. Enää hän ei ole koskenut minuun kertaakaan. Vauva syntyi ja kaikki oli hyvin kunnes yhtenä iltana alkoi tappelu, jostakin mitättömästä asiasta ja hän hieman vauhdikkaasti meidän vauvamme laittoi hoitopöydälle. Vauva ei alkanut itkemään eikä häneen sattunut, mutta se näytti äidin silmissä hirveältä! Minulla napsahti ja olin aikeissa huitaista miestäni, mutta hän otti minua kurkusta kiinni ja piti kauempana. Rauhotuin siinä vähän ja menin hoitamaan vauvaa ja sanoin miehelleni, että hän voi häipyä.

Hän lähti ja tuli takaisin noin tunnin kuluttua. Juttelimme asian selväksi.

Erosimme ihan muista syistä, kuin väkivallan takia. Haluaisin hänet takaisin. Pyysin häntä palaamaan, mutta hänellä on nyt jo uusi nainen.

En tiedä, pitäisikö tästä olla kiitollinen vai ei, ettei hän enää tule takaisin? Rakastan häntä edelleen, eikähän ollut vaankuin humalassa väkivaltainen. On sitä olemassa pahempiakin miehiä, jotka hakkaa selvinpäinkin. Ja hän oli muuten hyvä mies ja hyvä isä.

11

415

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kohti-parempaa

      Mitäkö pitäisi ajatella? No lapsen parasta! Ja oman mielenterveydenkin parasta.
      Te puritte exän kanssa negatiivisia tunteita toisiinne ja väkivalta sai koko ajan rajumpia piirteitä; siitä oli jo muodostumassa paha tapa.
      Tämä on totuus, joten eipä luulisi olevan kaipuuta takaisin sellaiseen kumppanuuteen.

      Surutyö kestää oman aikansa, mutta sitä ei kannata pitkittää oma-aloitteisella muistojen kultaamisella. Keskity nyt vaan täysillä lapseesi, josta olet yksin vastuussa.

      Valitse seuraava mieskumppanisi erityisen viisaasti, valitse sellainen mies jota ei viina vie. Ja muista ehkäisy.
      Ne periaatteet jo tasoittavat elämää aika lailla helpommaksi elää kuin mitä se juuri päättynyt suhde tarjosi.

      Eikä kannata verrata väkivaltaa vielä pahempaan väkivaltaan, vaan väkivallattomuuteen! Sen piirissä lapsenkin on turvallista elää ja varttua. Väkivalta ei ole rakkautta, se on kyvyttömyyttä purkaa negatiivisia tunteita muuten kuin fyysisellä voimalla.
      Väkivalta satuttaa aina niin tekijää kuin uhriakin.

    • EiVäkivaltaaYhtään

      Ensinnäkin, lapsen pelastuminen väkivaltaisesta ympäristöstä on ollut kaikkein tärkeintä. Toiseksi, sinä olet jo kokenut niin paljon väkivaltaa sen exäsi toimesta, että älä hyvä nainen haikaile mokoman perään enää!

    • Vittu mikä huomiohuora kun kusettaa

      • Kukakohan se täällä huora on :)


      • AnimeFreak kirjoitti:

        Kukakohan se täällä huora on :)

        Katotko sää ees animea kunnolla vai ootko sää niitä pikkulapsia jotka kattoo vaan digimonia telkasta


      • NAZI_LEADER kirjoitti:

        Katotko sää ees animea kunnolla vai ootko sää niitä pikkulapsia jotka kattoo vaan digimonia telkasta

        Ite oon omistanut koko elämäni animelle


      • NAZI_LEADER kirjoitti:

        Katotko sää ees animea kunnolla vai ootko sää niitä pikkulapsia jotka kattoo vaan digimonia telkasta

        Ugh joku digimon en kyll oo yhtään jaksoa kattonu


    • Väkivallatonjatylsä

      "Hän paiskasi minut seinää päin ja pääni kolahti seinään niin voimalla, että tipahdin lattialle." "Hän otti minua päästä kiinni ja väkisin tunki naamani hänen penikseensä. Hän pakotti minut ottamaan häneltä suihin."

      "Meni pari vuotta eteenpäin ja aina silloin tällöin hän humalassa minua töni pitkin seiniä, piti seinää vasten käsivarsista tai muuta lievää pahoinpitelyä. Ikinä hän ei lyönyt."

      "töni minua rajusti asfalttiin ja siitä oli puoli kylkeä mustana. Sitten pamahdin paksuksi. Eräänä kauniina päivänä hän tuli taas juopuneena kotia ja riuhtaisi minut kädestä sängylle. Minä nousin ylös ja latasin niin täysiä häntä oikealla nyrkillä naamaan kuin vain suinkin lähti. Hänen päänsä nytkähti ja hän horjahti vähän taaksepäin. Hän vähän riepotteli minua käsistä ja veti tukasta sen jälkeen."

      "hän hieman vauhdikkaasti meidän vauvamme laittoi hoitopöydälle. Vauva ei alkanut itkemään eikä häneen sattunut, mutta se näytti äidin silmissä hirveältä! Minulla napsahti ja olin aikeissa huitaista miestäni, mutta hän otti minua kurkusta kiinni ja piti kauempana."

      "Erosimme ...Haluaisin hänet takaisin. Pyysin häntä palaamaan,"

      " Rakastan häntä edelleen, eikähän ollut vaankuin humalassa väkivaltainen. On sitä olemassa pahempiakin miehiä, jotka hakkaa selvinpäinkin. Ja hän oli muuten hyvä mies ja hyvä isä."

      Naisen viisaus paljastuu tästä, onnea valitsemallasi tiellä. Toivottavasti saat miehesi takaisin.

    • päätäseinään

      A LOVE STORY:

      Ensimmäinen tönäisy sattui 3kk kohdalla.
      Hän paiskasi minut seinää päin ja pääni kolahti seinään niin voimalla, että tipahdin lattialle.
      Hän pakotti minut ottamaan häneltä suihin.
      Noh minä tyhmänä nuorena likkana pistin tämän kaiken liiallisen humalan piikkiin.
      Meni pari vuotta eteenpäin ja aina silloin tällöin hän humalassa minua töni pitkin seiniä, piti seinää vasten käsivarsista tai muuta lievää pahoinpitelyä.
      Kolmannen vuoden kohdalla hän baari-illan jälkeen töni minua rajusti asfalttiin ja siitä oli puoli kylkeä mustana.
      Hän vähän riepotteli minua käsistä ja veti tukasta sen jälkeen.
      ...ja hän hieman vauhdikkaasti meidän vauvamme laittoi hoitopöydälle.

      On sitä olemassa pahempiakin miehiä, jotka hakkaa selvinpäinkin. Ja hän oli muuten hyvä mies ja hyvä isä.

      The End.

      Syntymätön lapsi ansaitsee Äidin joka välittää/rakastaa/pitää huolta. Pahoinpiteilijälle alistuvaa odottavaa "äitiä"pitäisi rankaista lapsen pahoinpitelystä ja tekijää molempien. Äly ja lisääntyminen eivät ole synonyymejä millään tasolla mitattuna....

      Alkoholistit, narkit ja väkivaltaisiin miehiin kiintyvät lapsikieltoon. Omat oikeidet on niin ihana jutska, mutta entä LAPSEN...?

    • huonoseon

      Mikä hyvä isä on sellainen joka lyö lastensa äitiä?

    • eräskokenut

      ET enää ikinä ota takaisin!!!! Itse erosin juuri tuon kaltaisesta suhteesta ennen kuin sain lapsen. Olin ihan tarpeeksi kauan suhteessa tietääkseni etten enää koskaan luottaisi häneen ettei hän jonain päivänä tulevaisuudessa saattaisi napsahtaa enkä voinut kuvitellakaan lasta siihen. Hän myös lopetti fyysisen väkivallan ja viimeinen yhteinen vuotemme oli paras koskaan. Siksi ero teki myös kipeää mutta halusin myös antaa muuttuneelle hänelle mahdollisuuden onneen jonkun muun kanssa sillä meillä oli synkkä historia joka ei koskaan menisi pois. Ja itse halusin myös löytää ihmisen josta voisin olla varma ettei minua satuta. Mutta kun on lapsi kuvioissa, on vieläkin tärkeämpää enää olla ottamatta sitä pientäkään riskiä että napsahtaa. Eli sure menetyksesi ja mene elämässä eteenpäin. Tiedän toki kokemuksesta että se on vaikeaa etenkin kun mies on kyennyt lopettamaan väkivallan pitkäksi ajaksi ja toivo herää. Mutta juuri siksi on paras keskittyä nyt lapseesi ja itseesi. Rakkauden aika tulee myöhemmin kun olet viimein päästänyt irti tuosta väkivaltaisesta miehestä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tukalaa kuumuutta

      Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh
      Ikävä
      43
      2987
    2. Ensi kesänä

      Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta
      Ikävä
      61
      2921
    3. Sinä, ihastukseni

      Mitä haluaisit tehdä kanssani ensimmäisenä?
      Ihastuminen
      42
      2357
    4. Tiedät ettei tule toimimaan.

      Mielenterveys ei kummallakaan kestä.
      Ikävä
      31
      1853
    5. Okei, myönnetään,

      Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘
      Ikävä
      25
      1709
    6. Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.

      Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      72
      1644
    7. Onko kaivatullasi

      himmeä kuuppa?
      Ikävä
      48
      1576
    8. Mihin hävisi

      Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä
      Iisalmi
      77
      1255
    9. On jo heinäkuun viimeinen päivä.

      En taida nähdä sinua koskaan.
      Rakkaus ja rakastaminen
      36
      1236
    10. Lähtikö korvat

      puhtaaksi vaikusta?
      Tuusniemi
      79
      1070
    Aihe