Rakastunut vai ihastunut?

kyselijä

Nii elikkäs mikä erottaa rakkauden ihastumisesta? Siis kun ei ole koskaan ollut rakastunut, vain ihastunut, niin mikä teistä erottaa sen? Mistä tietää, onko rakastunut vai ihastunut? Koska voi sanoa olevansa rakastunut? Mikä on niiden ero/raja? Mielipiteitä kiitos.. =)

14

2053

    Vastaukset

    • Kopioin jälleen täällä muutamia kertoja esiintyneen oman tekstini, jossa tiivistän mielipiteeni siitä, mitä rakkaus on. Teksti kyllä varmasti paikka paikoin poikkeaa aiheesta, sillä tuo on kirjoitettu lähinnä kuvaamaan mielipidettäni siitä, mitä rakkaus mielestäni on.

      "Minun mielestäni nuorenakin voi rakastaa, mutta rehellisesti sanoen en ole ikinä tavannut 15-vuotta nuorempaa henkilöä, joka todella rakastaisi.

      Minun mielestäni rakkaus on enemmänkin kuin tunne, siihen liittyy vielä paljon enemmänkin. Juuri sen takia rakkautta on edes niin vaikea määritellä, kun meistä kukaan ei tiedä, mitä se varmasti on. Vaikka tietäisi rakastavansa toista, osaako rakkautta silti määritellä? Tuskin. Monien 12-15 -vuotiaiden (pyydän anteeksi kohtalaisen karkeaa yleistystä) kuulee hehkuttavan heidän ihanasta rakkaastaan, ja kuinka sitä ihanaa rakasta niin rakastetaan. Muutaman viikon päästä "suhde" onkin sitten jo historiaa, tämä "poikaystävä" on vihattu, kusipäinen homo. Voiko todellinen rakkaus muuttua noin nopeasti vihaksi? Epäilen suuresti.

      Pitääkö niin hienoa sanaa tuhlata aivan turhaan? Eikö sanan käyttöä voisi säästää siieksi, kun tietää sitä todella tarkoittavansa? Ensimmäiset ihastumiset usein sekoittaa rakastamiseen, mutta vähintään niiden jälkeen pitäisi jo tajuta, ettei rakkaus ja ihastuminen ole sama asia. Ihastuminen voi johtaa rakkauteen, mutta ihastuminen ei ole rakkautta.

      Minäkin olen nuori, 16, ja seurustelen. Seurustelua on takana jo kohtalaisen kauan, ja pikkuhiljaa alkaa todella tuntua siltä, että alkaa tuntea toista enemmän ja enemmän, ja voi todella tarkoittaa sanoja "minä rakastan sinua". Vaikka sanat ovatkin kauniita, ne ovat vielä kauniimpia, kun ne merkitsevät sitä, mitä oikeasti ovat. Minun mielestäni ei ole mitään järkeä tuhlata kauniita sanoja asiaan, joka ei niitä sanoja vastaa.

      Tähän väliin vielä hieman korjaamista kohtaan; "Minun mielestäni nuorenakin voi rakastaa, mutta rehellisesti sanoen en ole ikinä tavannut 15-vuotta nuorempaa henkilöä, joka todella rakastaisi."

      En siis tuolla tekstillä tarkoittanut, ettei alle 15-vuotias mielestäni voisi tietää, mitä rakkaus on. Totesin vain, että en ole tavannut (ainakaan tähänastisen elämäni aikana) alle 15-vuotiasta, joka todella rakastaisi toista ihmistä - tässä tapauksessa tarkoitan poika - tai tyttöystävää. En sulje pois poikkeuksia."
      _____________________________________________

      Tuosta tekstistä voi päätellä pienellä ajattelulla melkoisesti mielikuviani ja mielipiteitäni.

      Kuitenkin, mielestäni rakkauden erottaa selvästi ihastuksesta. Kun se nimenomainen rakkaus tulee kohdalle, se eroaa tunnemaailmaltaan niin paljon ihastumisesta, ettei sitä edes voi olla huomaamatta. Se on vain niin paljon suurempi tunne ja paljon muutakin, ettei sitä voi olla huomaamatta :)

      Mielestäni eri ihmiset erottavat rakkauden ja ihastuksen eri seikoista, sillä ei ole kahta samanlaista ihmistä - ei ole siis mielestäni kahta samanlaista rakkauttakaan.
      Itse olen erottanut nimenomaan rakkauden ihastuksesta vasta pidemmän ajan päästä, vaikka ei se alussakaan tuntunut samanlaiselta, kuin normaali ihastuminen. Ajan mittaan tästä on kasvanut suurempaa ja kestävämpää, ja toiseen voi todella luottaa. Ihastuksen kohteesta ei koskaan voi olla varma, mutta rakastamaansa ihmiseen luottaa ja hänelle voi olla täysin avoin. Myös toisen tunteminen läpikotaisin merkitsee todella paljon. Ei toista voi rakastaa oikeasti, jos häntä ei tunne.

      Mielestäni voi sanoa rakastavansa/olevansa rakastunut, kun tietää todella, ettei se ole ihastumista vaan rakkautta. Kun toisen todella tuntee. Mielestäni yksi konkreettinen raja ihastumisen ja rakastumisen välillä on se, että rakastamansa ihmisen tuntee yhtä hyvin kuin itsensä, ihastusta ei tunne läheskään kokonaan.

      Siinä muutamia mielipiteitä :)

      • Minun mielestäni taas romanttisilla tunteilla on kolme astetta: ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen. Siis nimenomaan teini-iän jälkeen, mutta mikä ettei tätä luokittelua voisi soveltaa nuorempiinkin =).

        Ihastuminen on sitä, että törmää johonkin mielenkiintoiseen tyyppiin. Siis henkilössä on jotain, joka viehättää suuresti. Jopa niin paljon, että häntä haluaisi suudella. Tässä vaiheessa fyysinen himokin voi olla mukana, ainakin, jos on ihastunut pelkästään toisen ulkonäköön.

        Rakastuminen on ihastumisen seuraava aste. Ei vieläkään tunneta toista aivan tarpeksi, mutta ollaan silti ihan hulluna toiseen. Ei toimita ollenkaan järkevästi, ajatellaan vain toista.

        Rakastaminen on romanttisten suhteitten viimeinen vaihe. Se tulee silloin, kun rakastumishuuma on jo ohi, siis vuoden, parin, kolmen jälkeen. Se on halua olla yhdessä, ei enää hulluutta (rakastuminenhan pistää ihmisen aivokemiat ihan sekaisin). Suunnitellaan pitkälle yhteistä tulevaisuutta, halutaan olla yhdessä, tiedetään että toinen on se oikea ja paras. Rakastamisvaiheessa asutaan yleensä jo yhdessä.

        Miten näistä kolmesta erottaa sen tunnetason, joka milloinkin "vaivaa"? Sillä, miten nopeasti siitä pääsee yli.

        Ihastuminen voi loppua hetkessä, eikä sen "suhteen" loppumista suuremmin surra. Poikkeuksiakin on, mutta silloin voi kyseessä olla esimerkiksi läheisriippuvuus. Siis ei edes haluta olla yksin, pitää aina olla joku siinä vieressä.

        Jos ollaan päästy jo rakastumisvaiheeseen, eron jälkeen ollaankin jo ihan allapäin. Joskus hyvinkin pitkään.

        Ja rakastamisvaihe? Siinä vaiheessa ollaan muutenkin jo totuttu toisen lähelläoloon niin paljon, että pelkästään jo se kirpaisee. Ja elämä menee ihan sekaisin pelkästään jo sen erilleen muuttamisen takia.


      • Baaba kirjoitti:

        Minun mielestäni taas romanttisilla tunteilla on kolme astetta: ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen. Siis nimenomaan teini-iän jälkeen, mutta mikä ettei tätä luokittelua voisi soveltaa nuorempiinkin =).

        Ihastuminen on sitä, että törmää johonkin mielenkiintoiseen tyyppiin. Siis henkilössä on jotain, joka viehättää suuresti. Jopa niin paljon, että häntä haluaisi suudella. Tässä vaiheessa fyysinen himokin voi olla mukana, ainakin, jos on ihastunut pelkästään toisen ulkonäköön.

        Rakastuminen on ihastumisen seuraava aste. Ei vieläkään tunneta toista aivan tarpeksi, mutta ollaan silti ihan hulluna toiseen. Ei toimita ollenkaan järkevästi, ajatellaan vain toista.

        Rakastaminen on romanttisten suhteitten viimeinen vaihe. Se tulee silloin, kun rakastumishuuma on jo ohi, siis vuoden, parin, kolmen jälkeen. Se on halua olla yhdessä, ei enää hulluutta (rakastuminenhan pistää ihmisen aivokemiat ihan sekaisin). Suunnitellaan pitkälle yhteistä tulevaisuutta, halutaan olla yhdessä, tiedetään että toinen on se oikea ja paras. Rakastamisvaiheessa asutaan yleensä jo yhdessä.

        Miten näistä kolmesta erottaa sen tunnetason, joka milloinkin "vaivaa"? Sillä, miten nopeasti siitä pääsee yli.

        Ihastuminen voi loppua hetkessä, eikä sen "suhteen" loppumista suuremmin surra. Poikkeuksiakin on, mutta silloin voi kyseessä olla esimerkiksi läheisriippuvuus. Siis ei edes haluta olla yksin, pitää aina olla joku siinä vieressä.

        Jos ollaan päästy jo rakastumisvaiheeseen, eron jälkeen ollaankin jo ihan allapäin. Joskus hyvinkin pitkään.

        Ja rakastamisvaihe? Siinä vaiheessa ollaan muutenkin jo totuttu toisen lähelläoloon niin paljon, että pelkästään jo se kirpaisee. Ja elämä menee ihan sekaisin pelkästään jo sen erilleen muuttamisen takia.

        Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Meinasin vastata viestiin, mutta tässähän se jo tulikin. :)


      • Baaba kirjoitti:

        Minun mielestäni taas romanttisilla tunteilla on kolme astetta: ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen. Siis nimenomaan teini-iän jälkeen, mutta mikä ettei tätä luokittelua voisi soveltaa nuorempiinkin =).

        Ihastuminen on sitä, että törmää johonkin mielenkiintoiseen tyyppiin. Siis henkilössä on jotain, joka viehättää suuresti. Jopa niin paljon, että häntä haluaisi suudella. Tässä vaiheessa fyysinen himokin voi olla mukana, ainakin, jos on ihastunut pelkästään toisen ulkonäköön.

        Rakastuminen on ihastumisen seuraava aste. Ei vieläkään tunneta toista aivan tarpeksi, mutta ollaan silti ihan hulluna toiseen. Ei toimita ollenkaan järkevästi, ajatellaan vain toista.

        Rakastaminen on romanttisten suhteitten viimeinen vaihe. Se tulee silloin, kun rakastumishuuma on jo ohi, siis vuoden, parin, kolmen jälkeen. Se on halua olla yhdessä, ei enää hulluutta (rakastuminenhan pistää ihmisen aivokemiat ihan sekaisin). Suunnitellaan pitkälle yhteistä tulevaisuutta, halutaan olla yhdessä, tiedetään että toinen on se oikea ja paras. Rakastamisvaiheessa asutaan yleensä jo yhdessä.

        Miten näistä kolmesta erottaa sen tunnetason, joka milloinkin "vaivaa"? Sillä, miten nopeasti siitä pääsee yli.

        Ihastuminen voi loppua hetkessä, eikä sen "suhteen" loppumista suuremmin surra. Poikkeuksiakin on, mutta silloin voi kyseessä olla esimerkiksi läheisriippuvuus. Siis ei edes haluta olla yksin, pitää aina olla joku siinä vieressä.

        Jos ollaan päästy jo rakastumisvaiheeseen, eron jälkeen ollaankin jo ihan allapäin. Joskus hyvinkin pitkään.

        Ja rakastamisvaihe? Siinä vaiheessa ollaan muutenkin jo totuttu toisen lähelläoloon niin paljon, että pelkästään jo se kirpaisee. Ja elämä menee ihan sekaisin pelkästään jo sen erilleen muuttamisen takia.

        Pelottavaa, jos tuon nyt suoralta kädeltä uskoisi, sanoisin että minä olen sitten rakastunut.
        "Ei toimita ollenkaan järkevästi, ajatellaan vain toista."

        Toisaalta, voi olla että olen vain tyhmä, kyllä sitä on joskus esiintynyt silloinkin, kun ihastukseni ei ole ollut paikalla. En kylläkään muista yhtään tapausta... hälläväli Ei tuosta tipu giljotiinia niskaan. Hyvähän tuo teksti oli, mutta koska noita asioita ei voi määritellä helposti, ei tuotakaan sovi painaa kiveen, kuin pöljien ihastujien sydämiinkään. :P Eli en mene lähimpään kukkakauppaan. Katselen vain oman taivaani kirkkainta tähteä, kunnes se lipuu pois. Ajan kanssa se siitä, sitten olen taas vapaa, ajattelemaan ja ihastumaan vaikkapa vaihteekti kauneimpaan kukkaan. Onpahan vaihtelua takakenossa kulkemiselle. ;D


      • Baaba kirjoitti:

        Minun mielestäni taas romanttisilla tunteilla on kolme astetta: ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen. Siis nimenomaan teini-iän jälkeen, mutta mikä ettei tätä luokittelua voisi soveltaa nuorempiinkin =).

        Ihastuminen on sitä, että törmää johonkin mielenkiintoiseen tyyppiin. Siis henkilössä on jotain, joka viehättää suuresti. Jopa niin paljon, että häntä haluaisi suudella. Tässä vaiheessa fyysinen himokin voi olla mukana, ainakin, jos on ihastunut pelkästään toisen ulkonäköön.

        Rakastuminen on ihastumisen seuraava aste. Ei vieläkään tunneta toista aivan tarpeksi, mutta ollaan silti ihan hulluna toiseen. Ei toimita ollenkaan järkevästi, ajatellaan vain toista.

        Rakastaminen on romanttisten suhteitten viimeinen vaihe. Se tulee silloin, kun rakastumishuuma on jo ohi, siis vuoden, parin, kolmen jälkeen. Se on halua olla yhdessä, ei enää hulluutta (rakastuminenhan pistää ihmisen aivokemiat ihan sekaisin). Suunnitellaan pitkälle yhteistä tulevaisuutta, halutaan olla yhdessä, tiedetään että toinen on se oikea ja paras. Rakastamisvaiheessa asutaan yleensä jo yhdessä.

        Miten näistä kolmesta erottaa sen tunnetason, joka milloinkin "vaivaa"? Sillä, miten nopeasti siitä pääsee yli.

        Ihastuminen voi loppua hetkessä, eikä sen "suhteen" loppumista suuremmin surra. Poikkeuksiakin on, mutta silloin voi kyseessä olla esimerkiksi läheisriippuvuus. Siis ei edes haluta olla yksin, pitää aina olla joku siinä vieressä.

        Jos ollaan päästy jo rakastumisvaiheeseen, eron jälkeen ollaankin jo ihan allapäin. Joskus hyvinkin pitkään.

        Ja rakastamisvaihe? Siinä vaiheessa ollaan muutenkin jo totuttu toisen lähelläoloon niin paljon, että pelkästään jo se kirpaisee. Ja elämä menee ihan sekaisin pelkästään jo sen erilleen muuttamisen takia.

        "Ei vieläkään tunneta toista aivan tarpeksi, mutta ollaan silti ihan hulluna toiseen. Ei toimita ollenkaan järkevästi, ajatellaan vain toista."
        - Jos katson omaa tilannetta, niin sitten olisin rakastunut. En tunne kovin hyvin sitä toista, mutta olen hulluna häneen. Ajatukset miettivät vain ja ainoastaan häntä.

        Noinko se menee?


    • tyhmä kysymys..kyllä sen tietää kun on rakastunut..jos tommosia kyselee niin ei oo..

    • Millon vaan tuntuu että on rakastunu.Ei siinä oo mitään rajaa.Se on ihan henkilökohtasta.Sillon oot rakastunu kun tuntuu siltä :) Mut toi oli mun mielipide :P

      • jos on ihastunut johonkin, ihastuneelle se ihastuksen kohde on maailman täydellisin ihminen, lähes virheetön.
        jos on rakastunut johonkin, rakastunut huomaa sen rakastuksen kohteen virheet ja rakastaa häntä silti, vaikka virheitä olisi enemmän kuin ansioita.

        oma kysymys: jos on ihastunut (olen ihastunut ja ihastukseni kohde on mielestäni kaikkein täydellisin ihminen koko maailmassa) voiko se johtaa aitoon rakkauteen?


      • asdfghasdfasdfadfads kirjoitti:

        jos on ihastunut johonkin, ihastuneelle se ihastuksen kohde on maailman täydellisin ihminen, lähes virheetön.
        jos on rakastunut johonkin, rakastunut huomaa sen rakastuksen kohteen virheet ja rakastaa häntä silti, vaikka virheitä olisi enemmän kuin ansioita.

        oma kysymys: jos on ihastunut (olen ihastunut ja ihastukseni kohde on mielestäni kaikkein täydellisin ihminen koko maailmassa) voiko se johtaa aitoon rakkauteen?

        Tottakai voi. Ainahan ensin ollaan ihastuneita enne rakastumista.


    • Ihastuminen on sitä, kun olet silleen "Oi kun se on söpö, kiva ja komee!siis iik!!" ja rakastuminen on "Se on tosi mukava, mä tykkään siitä tosi paljon!" Huom, huomaa äänensävy...

      • Itse en tuohon usko.(siis siihen, etta ihastuminen olisi vain ulkonakoa kohtaan) Olen 20-vuotias ja taitaa olla nuo 'iiiks komee' fiilikset ohi mutta ajattelen lakkaamatta erasta henkiloa, jonka kanssa olemme jutelleet syntyja syvia, ja ensimmaisen keskustelun jalkeen oli jo ihan tajuttoman inoissani koko tyypista, koska vihdoin tapasin ihmisen, joka oli vain niin mielenkiintoinen, inspiroiva ja samantyyppinen kuin mina, jonka kanssa voin jutella omana itsenani ihan kaikesta. Ihmettelin, mikas fiilis tuo niin suuri innostus oli, enhan ollut kuitenkaan kiinnostunut hanen ulkonaostaan, ja siispa paattelin ettei tama mitaan ihastumistakaan ole. Seuraavan tapaamiskerran aikana olin yhtakkia aluksi todella hermostunut ja ujo, jalleen todella lumoutunut keskusteluistamme, jotka kestivat 6h tauotta. Huomasin vasta tassa vaiheessa, kun olin 'ihastunut' hanen persoonaansa, etta mitas kummaa, hanhan on myos todella ihanan nakoinen. Ja rakastumisena en tietenkaan tata pida, olen jopa kyseenalaistanut olenko ihastunut, mutta koska koko ajan vatsanpohjassa perhosia, en ole syonyt kunnolla viikkoon (sen jalkeen kun tapasimme), ajattelen hanta ihan koko ajan ja todella tuskainen olo, niin nyt alan uskoa etta olisin ihastunut..


      • rakkaus on mysteeri. kirjoitti:

        Itse en tuohon usko.(siis siihen, etta ihastuminen olisi vain ulkonakoa kohtaan) Olen 20-vuotias ja taitaa olla nuo 'iiiks komee' fiilikset ohi mutta ajattelen lakkaamatta erasta henkiloa, jonka kanssa olemme jutelleet syntyja syvia, ja ensimmaisen keskustelun jalkeen oli jo ihan tajuttoman inoissani koko tyypista, koska vihdoin tapasin ihmisen, joka oli vain niin mielenkiintoinen, inspiroiva ja samantyyppinen kuin mina, jonka kanssa voin jutella omana itsenani ihan kaikesta. Ihmettelin, mikas fiilis tuo niin suuri innostus oli, enhan ollut kuitenkaan kiinnostunut hanen ulkonaostaan, ja siispa paattelin ettei tama mitaan ihastumistakaan ole. Seuraavan tapaamiskerran aikana olin yhtakkia aluksi todella hermostunut ja ujo, jalleen todella lumoutunut keskusteluistamme, jotka kestivat 6h tauotta. Huomasin vasta tassa vaiheessa, kun olin 'ihastunut' hanen persoonaansa, etta mitas kummaa, hanhan on myos todella ihanan nakoinen. Ja rakastumisena en tietenkaan tata pida, olen jopa kyseenalaistanut olenko ihastunut, mutta koska koko ajan vatsanpohjassa perhosia, en ole syonyt kunnolla viikkoon (sen jalkeen kun tapasimme), ajattelen hanta ihan koko ajan ja todella tuskainen olo, niin nyt alan uskoa etta olisin ihastunut..

        Minullekin kävi juuri noin! Ihanaa löytää sellainen joka pystyy selittämään nämä tunteet :) olen pitkään miettinyt että olenko ihastunut lainkaan vaikka ihan hulluna omaan kultaan olen :D
        Oudointa on kuitenkin se että pystyn olemaan ilman häntä viikot kun hän on armeijassa, mutta sitten juhlistan niitä yhteisiä hetkiä lomilla :) Se ei siis satu olla erossa, ellei sitten olla samassa huoneessa. En ole myöskään syönyt kunnolla vaikka joulu onkin x) kuukaudessa kaksi-kolme kiloa katoavat vain kun unohtaa syödä.
        Kiitos vielä verbaalisista taidoistasi :) ja hyvää uuttavuotta kaikille!


      • Hulluna:3 kirjoitti:

        Minullekin kävi juuri noin! Ihanaa löytää sellainen joka pystyy selittämään nämä tunteet :) olen pitkään miettinyt että olenko ihastunut lainkaan vaikka ihan hulluna omaan kultaan olen :D
        Oudointa on kuitenkin se että pystyn olemaan ilman häntä viikot kun hän on armeijassa, mutta sitten juhlistan niitä yhteisiä hetkiä lomilla :) Se ei siis satu olla erossa, ellei sitten olla samassa huoneessa. En ole myöskään syönyt kunnolla vaikka joulu onkin x) kuukaudessa kaksi-kolme kiloa katoavat vain kun unohtaa syödä.
        Kiitos vielä verbaalisista taidoistasi :) ja hyvää uuttavuotta kaikille!

        Tämä on voitu sanoa jo, en jaksanut lukea kaikkia viestejä läpi. Kun ihastun (anteeksi nyt vain) katson ensin kasvoja, persettä yms. Ja silloin huomaan että tuo on täydellinen ihminen. Kun rakastun, niin vaikka hänellä olisi pienet rinnat ym. n. "heikkoja kohtia, niin en niistä välittäisi, koska luonne ratkaisee.


    • Täällä kun puhutaan ettei teinit ja nuoret voisi olla rakastuneita niin HUHHUH! Ihmisiä mekin ollaan, ettekä te voi yleistää ettei alle 15 vuotias voi olla rakastunut vaan he ovat AINA ihastuneita : -O otti ohan päähän tuo kommenntti, sllä tosi usein nuoria aliarvioidaan ja väheksytään.

      Itse olen 14 (täytän syksyllä 15) ja olen tuntenut nykyisen "poikaystäväni" yli 2 vuotta. Tilannettamme on vaikea selittää. Eri uskontomme estää julkisen seurustelun, ja ulkopuolisille olemme vain todella hyviä ystäviä, ja vain lähimmät ystävät tietävät todellisen tilanteen. Siis sen että suhteemme on jotain lähempää kuin todella hyvää ystävyyttä.

      Että kyllä nuoretkin pystyvät todella välittämään toisesta, vaikeissakin tilanteissa ; -)

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kotisiivous vähintään 40e/h

      Suomen kotityöpalveluyhdistys ry mukaan alin kannattava hinta siivouksesta on 40e/h. Tämä on outoa, koska puhdistusaineita ja vettä kuluu 1h aikana k
      Maailman menoa
      175
      3942
    2. Puma hakee uutta elättäjää.

      Nyt on nahkahousut jalassa ja Kämpissä uuteen nousuun. Taitaa olla uus lompakko hakusessa kv-staralla.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      156
      1939