Koirani on kovasti paukkuarka ja kysyisinkin nyt neuvoja viisaammilta et mitä tehdä??
Namupalat ei kiinnosta lainkaan silloin kun paukkuu, vaikka muuten koira on kovin perso namuille..
Olisi niin kiva saada nuo taipparit läpi ensi syksynä, kun koira nyt kuitenkin on SERT vaille valio......
T: Epätoivoinen
Namupalat ei kiinnosta lainkaan silloin kun paukkuu, vaikka muuten koira on kovin perso namuille..
Olisi niin kiva saada nuo taipparit läpi ensi syksynä, kun koira nyt kuitenkin on SERT vaille valio......
T: Epätoivoinen
Vastaukset 24
Vanhimmat
Koirasi ei ole jalostuskelpoinen. Sen perimä on huono. Paukkusarkuus vakava psyykkisten ominaisuuksien puute. Koirasi hermorakenne, siis rakenne on huono. Kotikoirana olemista piirre ei vakvasti haittaa. Tosin paukkuarkuus voi ilmetä myös pelkoagressiona ja puruherkkyytenä.
Sinun ja Issu56kohan se oli .. välillä tulisi mielenkiintoinen keskustelu, kun Issun mielestä paukkuarkuus on vain kasvatuksen puutetta.
se nyt ihan niin yksinkertaista ole. jos koira pelkää paukkuja, on se aika hankalaa saada olemaan niitä pelkäämättä. Vanhempieni koira esim. joutui syömään rauhoittavia lääkkeitä uutena vuotena, kun meinasi saada muuten sydärin.
asioiden vääristelyt! Tai jatka vain ihan rauhassa koska se on ainut juttu minkä osaat kunnolla tehdä!!!
koskaan sanontaa "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"? Itse kuulutit käytöstapoja ym. juuri hetki sitten ja mitä on oma touhusi? Tosi ikävää.
Nyt sun mielestä se esittämäni esimerkki ilotulitteiden jne pelkäämisestä ei enää olekaan huonoa kasvatusta / kasvatuksen puutetta?
Eli se pätee vaan siihen, että jos Minun koirani / tuttavakoirani käyttäytyvät tietyllä tapaa, se on kasvatuksen puutetta, ja kun muut tekevät samaa, sitten ongelma on ihan eri?
Eli valehteletko, vai oletko muuten vain kiero?
mikä hitto sua oikein vaivaa, kun et osaa mistään riitaa hastamatta keskustella?
Voi voi, kuinka tyhjä sun maailmas onkaan...
kuuntelin uudenvuoden aattona radiosta juttua aiheesta paukkuarkuus. Tosin kyse oli raketeista etupäässä. Haastateltava oli kennelliitosta .... (en muista nimeä). No joka tapauksessa kyseinen henkilö kertoili, että on saatavilla c-kasetteja, joille on nauhoitettuna paukuntaa ja rakettien ujellusta. Näillä on tarkoituksena eräänlainen siedätyshoito. Koita soittaa kennelliittoon, sillä kyllä tuotakin juttua kannattaisi kokeilla!
Kiitos tähän astisista vastauksista..Tuo jalostusjuttu nyt oli ehkä osittain tottakin, mutta mielestäni kovin jyrkkä kannanotto...
Meinaan heti kunhan kerkeän kysyä sitä kasettia Kennelliitosta!!!Kiitos vinkistä!!
Meillä ei ole ikinä vielä ollut uutena vuotena ongelmia, mutta emme ole sellaista tyhmyyttä tehneetkään että olisimme olleet ulkona kuuntelemassa...
jyrkkä kannanotto tosiaan, sillä hyvä hermoisetkin koirat voivat tulla paukkuaroiksi, riippuu paljolti millaisia kokemuksia paukuista on. No sen enempää koirasi hermorakennetta miettimättä, suosittelen sitä siedätyshoitoa. Kuuntelin myös sitä radiosta, enkä myöskään nimeä muista vaikka sitä kokoajan hoettiinkin, mutta kennellitosta se varmasti selviää ja niin kuin joku jo mainitsi, niin tee koiran kanssa jotain miellyttävää kasetin soidessa ja lisää ääntä vähitellen. Tsemppiä sulle!
Sanoit, etteivät namit koiraasi kiinnosta. Springerit hyvin tuntevana väitän, että koira menee solmuun ja enemmänkin ruuan vuoksi. En minäkään heti palkan tilille saatuani lähtisi 10 eurolla tekemään isoa siivousurakkaa, mutta tilin saldon lähennellessä nollaa moinen työ kyllä kiinnostaisi varmasti. Eli jätä koira ruokkimatta (esim jos annat kahdesti päivässä, jätä aamuruoka antamatta) ja sitten menet iltapäivällä/illan suussa ihanan herkkuaterian kanssa ulos (paikkaan missä voi ampua), sitten pamahtaa (aluksi tietysti kaukana) ja koira saa silloin ruuan. Pikkuhiljaa sitten ampumaääni tulee lähemmäs. Ideaalitilanteessa (ja jos on kiire oppia) jokainen ruokinta tapahtuu paukahduksen aikana. Uskon sinun tuntevan Pavolovin ja ehdollistumiset eli siitä on kysymys (paukahdus=ruokaa).
Tämä toimii kun sen tekee oikein. Lisäapua voi kysyä palveluskoirapuolelta, monilla palveluskoirilla on tämä ongelma ja heillä on paljon vinkkejä.
muistaisin nähneeni lemmikkieläin liikkeessä ennen uuttavuotta jotain valmisteita paukku arkuuteen... piti kai aloittaa pari viikkoa ennen uuttavuotta niitten käyttö.. tarkkaan en muista mut kai kannattaa kysellä ja kokeilla... Oisko jotain luontaistuotteita...
JOS KOIRASI PELKÄÄ PAUKKUJA, NIIN TODENNÄKÖISESTI KUN JOSSAIN PAUKAHTAA, NIIN KOIRA KATSOO ENSIN SINUN REAGTIOITASI! ÄLÄ OLE HUOMAAVINAAN KOIRAA, VAIKKA SE TULISI JALKOJESI JUUREEN!
JATKA OMIA PUUHIASI! MUTTA ÄLÄ EDES KATSO KOIRAA!
KOSKA NÄIN KOIRA AJATTELEE, ETTÄ KOSKA SINÄ ET REAGOINUT MITENKÄÄN, EI SE VOINUT OLLA VAARALLISTA!!!
TÄMÄ ON TUTKITTU JUTTU, KOIRAKIRJASTA!
Joudun viemään koirani maalle evakkoon aina uutena vuonna.Vielä pitäis olla siedätyshoitoja koirille,kun pennut ampuvat niin että hanget ovat mustana ja pihat täynnä sälää.Käsitykseni mukaan on olemassa jokin aikaraja koska saa paukutella.Täällä Vantaalla aikarajoitusta ei noudateta ja sota alkaa aina heti joulun tietämillä.Turha paukuttelu on ilkivaltaa ja koirien pelottelua.
Tässä yksi asiallinen neuvo kokemuspohjalta. Jos asuinpaikkasi lähellä on ampumarata, armeijan harjoitusalue tai jos itse omistat jotain paukutteluvälineitä , niin toimi näin. Vie koirasi sellaiselle etäisyydelle paukkeen ollessa käynnissä, missä se ei panikoi. Eli aluksi riittävän kauas. Huomioi, että koirasi kuulee huomattavasti paremmin kuin sinä. Touhua, leiki ja vietä aikaasi sillä alueella. Lyhennä välimatkaa paukkeeseen ajan kanssa. Jos hosut liikaa, niin joudut palaamaan alkuasetelmaan. Jos sinulla on mahdollisuus jonkun tutun kassa tehdä tämä totuttaminen, niin ehdottomasti jollakin järeämmällä aseella, koska koiran korviin käy enemmän pienikaliiberisen aseen kimeä ääni. Jos koirasi reagoi ukonilman ääneen, niin aloita hyvin varoen tämä totuttaminen. Kaikki ääni mitä se ei ymmärrä, mistä se tulee, on pelottavaa. Ja vaikka näkisikin , niin se ehkä reagoi. Kaikkein tärkeintä on läheisyys ja se, että koira vaistoaa sen, että SINÄ et pelkää. (eikä tietysti kukaan läsnäolija). En toki tiedä koirasi ikää enkä taustaa, millaiset sen jokapäiväiset olosuhteet ovat, mutta olen jo kauan kouluttanut paukkuarkoja koiria sietämään huomattavsti paremmin yht´äkkisiä kovia ääniä. Välttämättä paukkuarkuus ei ole mikään synnynnäinen vika, vaan tottumattomuus sen tekee. Äkilliset kovat äänet ovat sille liian outoja. Toivon sydämestäni, että onnistut ja kysy ihmeessä lisää, jos tuntuu pahalta. Kaupoissa myytävät pienikaliiberiset starttipistoolit ovat tosi pahoja koiran korvalle.
Minulla olisi hyvätkin mahdollisuudet harjoitella tuota pauketta ihan "yksityisesti"...Veljeni on kapiainen ja pääsemme kyllä ampumaradalle harjoittelemaan ihan keskenämme. Ja silloin olisi kyllä kyseessä ihan järeät aseet. Ei nyt sentään ihan tykit....Heh,heh!!!Siellä olisi hyvä säännöstellä sitä välimatkaa ja ampumisen määrää..Vai mitä olet mieltä??Koirani on melkein 3 v vanha. Se ei ole ikinä kyllä pelästynyt mitään ainakaan tietääkseni, mutta arkuus pauketta kohtaan ilmeni kun rupesimme harjoittelemaan taippareihin.Kiitos tiedoistasi ja niin toivon minäkin sydämestäni, että onnistun.
Hei! Mielestäni armeijan ampumarata on erinomainen paikka harjoitteluun. Aloita mieluummin liian kaukaa kuin liian läheltä. Lähde vaikka kävelylle kohti ampumarataa ja seuraa koirasi käytöstä. Heti kun näet sen reagoivan paukkeeseen, käänny takaisin päin ja palaa taas takaisin ääntä kohti kun koira on rauhoittunut. Juttele rauhallisesti sille. Ei tyyliin ei mitään hätää vaan katsoppa kuin kivan näköistä täällä on, eikö ole nätti kivi jne. positiivisesti ja iloisesti. Edestakainen kävely vähitellen lähestyen olisi paras. Koira edelleenkin pelkää pienikaliiberisen aseen kimeää ääntä. Palkitse koiraasi aina välillä, siten miten olet tähänkin saakka palkinnut, aina kun se käyttäytyy hyvin. Makupalat, halaukset tms, Pääasia, että tilanne on koiran mielestä ihan luonnollinen. Myöhemmin voit vaikka jutella puhelimeen leppoisasti tai jutustella kaverisi kanssa ja pian huomaatkin istuvasi ampumaradan reunalla koiran kanssa ja kumpikaan ei huomioi pauketta. Älä reagoi paukkeeseen äläkä jännitä, niin koirasikin oppii ottamaan asian rennosti.
Hei, En jaksanut kahlata koko viestiketjua läpi, ehkä joku toinenkin on jo ehdottanut seuraavaa: Koira ehdollistetaan paukkuihin. Tilaa Hui kauhistus! -CD-levy. Tarkoitettu koiran äänikammon hoitoon. Levyllä on 4 raitaa jokainen 20 minuuttia
- vihellykset, suhaukset ja rasahdukset
- räjähdykset ja pamaukset
- täydellinen ilotulitus
- yksittäisiä ilotulituksen ääniä, joita käytetään osan 2 vastaehdollistamisharjoituksissa
Ensin 1. raitaa soitetaan niin hiljaa, että koira juuri ja juuri kuulee sen, sitten kovennetaan ääntä, sitten vasta kun koira ei reagoi mitenkään siihen kun levyä soitetaan lujaa, aletaan ehdollistamaan sitä. Tuolta voit tilata:
http://www.koiranomi.com/terapia7.htm
Minusta on hassua, että siihen tarvitsee cd:n... en tarkoita nyt vain tuota pratin vastausta, vaan muitakin. Nykyaikaisen ihmisen ratkaisu ongelmiin. Olisikohan saman tien interaktiivinen dvd, joka kouluttaisi koiran kokonaan :) Harvemmin niitä paukkuja sisätiloissa kuuluu, mennäänkö seuraavaksi cd-soittimen kanssa ulos ja soitetaan siellä, jotta koira ei pelkäisi vieraassakaan ympäristössä.. En toki väitä, etteikö cd voisi olla extreme pelkokertoimiselle koiralle hyvä alku, mutta itse lähtisin kyllä liikkeelle ihan oikean elämän kautta (varsinkin springerin kanssa, joka ei yleisesti ole paukkuarka rotu ja sen pitäisi päin vastoin innostua paukahduksen kuullessaan).
Ei millään pahalla, mutta kokeiltu on, eli nauhalta tuleva ääni ei vastaa todellisuutta. Jäi myös minulla sanomatta, että lopussa koirasi täytyisi olla pitemmässä narussa eli periaatteessa olisi niin sanotusti yksin ja lähes vapaa. Jos se pelkää, se reagoi ja tulee sinun luokse tai yrittää karkuun eli tilanteesta pois. Eli kokeessa koirasi ei ole ihan sinun vierellä ja opeta se olemaan vähän kauempana. Aikaa menee mutta tottuu kyllä.
Olet oikeassa, seuraavaksi pitää mennä sen mankan kanssa ulos, että koira tottuu ääniin myös ulkona. Tämän jälkeen se ehdollistetaan ulkona. Tämän jälkeen vasta live-äänet. Tää on kyllä pitkä ja kivinen tie. Kyllä varmaan voi käyttää myös maalaisjärkeä ja koittaa totuttaa koira esim. ampumaradan läheisyydessä ilmaiseksi, mutta koti on kuitenkin se ympäristö, jossa se vähiten pelkää ja minusta ehdollistaminen on helppo alkaa sieltä. En kyllä keksi miten tuot ilman cd:tä kotiin ilotulitusääniä tarpeeksi hiljaisena. Itse aion kokeilla tämän tien loppuun asti. Springeri ei ole minulle tuttu rotu, mutta eiköhän niitä paukkuarkoja yksilöitä esiinny ihan joka rodussa. Paukkuarkuudessa on vain se vika, että useimmiten se saattaa lähteä leviämään myös muihin pelkoihin. Toivottavasti keino löytyy pelon lievittämiselle ja poistamiselle.
Spanieleiden taipumuskokeissa ei ammuta raketteja vaan oikealla pyssyllä ja taippareihinhan spiigeli oli koiransa kanssa menossa.
Niin, paukkuarkuutta varmasti löytyy rodusta kuin rodusta (oppimis- tai siis oppimattomuuskysymys useimmiten), tarkoitin, että springeri ei yleisesti ole paukkuarka rotu, on rotuja, joilla paukkuarkuus on hyvin hyvin yleistä (esim. colliet).
Kyllä pyssyllä ammutaan. Viimeksi käytin walesinspringerspanielin taipparissa ja läpi meni kerralla. Siellä koirat vietiin metsän reunaan jokainen eri puuhun kiinni ja omistajat tulivat metsäpolulle takaisin. Näköetäisyys koiraan oli, ja näin pystyin seuraamaan koiran käytöstä. Eikä se pamaus heti tullut, vaan odottelimme jonkin aikaa ja sitten pamahti. Ei ollut ilotulitusrakettia näkyvillä.