"Sopiva" osaamistaso?

Tuossa oli hyvä lista, mutta pitänee painottaa navitaitoja tässä vielä. Mikä siis on riittävä navigoinnin taso? hankala kysymys johon ei löydy insinöörivastausta, mutta jotkain rajaa voisi ola tässä:

PAINOTUS: Kaikki tämä on suhteutettava alueelle jossa liikut!

- Sinun on saatava tietoon missä olet (position määritys), vaikka sähköt ym. kaatuu - niin kuin ne joskus aivan varmasti tekee kun paljon liikkuu.
- Sinun on päästävä sieltä pois turvalliseen satamaan taikka turvallisempaan paikkaan.
- Radiossa osattava hätäliikenne.
- EA kurssi käyty.
- Riittävä EA laukun sisältö.

Kiitos huomautuksesta, näköjään multa hajosi lause- ja ajatusrakenne tuossa kohdassa hiukan; olisi ainakin pitänyt olla mukana sana "joskus". Eli se, mitä varsinaisesti ajoin takaa mutta yrittäessäni pitää tekstiä kohtuullisen mittaisena näköjään ilmaisin aivan poikkeuksellisen epäselvästi: pitää pärjätä järkevästi sellaisten tilanteiden kanssa, joihin todennäköisesti joskus "veneilyurallaan" joutuu. Toisaalta on kyseenalaisempaa, tarvitseeko osata sellaisia taitoja, joita ilman suurin osan veneilijöistä selviää koko ikänsä. Rajanveto tietysti on toisinaan "veteen kustu viiva", lähes jokaiselle taidolle voi kuvitella tilanteen, jossa siitä on vähintään hyötyä, mutta toisaalta niistäkin tilanteista usein voi selvitä ilman ko. taitoa ja toisaalta niihin joutumisen todennäköisyys ei välttämättä ole merkittävä.

Ilmaistakseni asian vähän abstraktimmin, jos ajatellaan jotakin tapahtumaa, joka tilastollisesti sattuu Suomessa yhdelle venekunnalle kerran kesässä, niin miten tarpeellista siihen varautuminen oikeastaan on?

Tälle kirjoitukselle ja asenteelle nostan lippistäni!

itselläni on suuntimakompassi varalta. ei sen puoleen, on minulla tuo gps:kin ja käytänkin sitä myös ahkerasti.

varakompassi kirjoitti:

itselläni on suuntimakompassi varalta. ei sen puoleen, on minulla tuo gps:kin ja käytänkin sitä myös ahkerasti.

Kyllä minullakin on varakompassi, enpä vaan kaivanut sitä esille, kun nenän edessä oli jo valmiiksi sekä gps:n että autopilotin kompassit. Venettäni ei ole katsastettu.

Nyt tulee alkuperäisen aiheen vierestä. Kuinka monta prosenttia veneistä on katsastettu ja kuinka monessa veneessä todellakin on varakompassi?

Nykyaika kirjoitti:

Kyllä minullakin on varakompassi, enpä vaan kaivanut sitä esille, kun nenän edessä oli jo valmiiksi sekä gps:n että autopilotin kompassit. Venettäni ei ole katsastettu.

Nyt tulee alkuperäisen aiheen vierestä. Kuinka monta prosenttia veneistä on katsastettu ja kuinka monessa veneessä todellakin on varakompassi?

Lue lisää

Melkoisen joukon veneitä olen katsastanut ja jokaisesta on ainakin yksi varakompassi löytynyt, enemmistöstä useampikin. Yleisesti ottaen selvästi harvinaisia poikkeuksia ovat olleet ihmiset, jotka vain jotenkin rimaa hipoen koettavat selvittää katsastumääräykset. Keskustelua on syntynyt joistain yksittäisistä varusteista, useimmiten niistä kartioiduista puutapeista, joiden on ajateltu käytettävän pohjaan tulevan reiän tukkimiseen ja siksi naurettavilta tuntuneet.

Jos eksymää ja erantoa ei ole koskaan laskettu, sitä tuskin osaa laskea myöskään tarpeen tullessa ensikerran kohdalle, silloin ei auta ottaa oppikirjaa esille. Kuitenkin esim Porkkalan selkä selvästi kuuluu reviiriisi. Mitä siis tehdään, jos rankkasade tulee vastaan keskellä selkää? Se voi hyvinkin tietää gps:n pimentymistä. Ilman kompassin virheiden tuntemista ei vastarannalle oikeaan paikkaan osu, vaikka lähtöpiste voisi hyvinkin olla tarkkaan tiedossa. Eikä sen suuremman selän ylityksestä tarvitse olla kyse. Täyttää mielestäni hyvinkin sen avaajan ajatuksen tilanteesta, johon hyvinkin mahdollisesti kerran elämässään joutuu. Eli kompassin virheiden tunteminen pitäisi kuulua niihin perustaitoihin, joita nimeämälläsi alueella kulkiessa vaaditaan. Vaikka täydellinen eksymätaulukko on ehdottomasti suositeltava, pitää ainakin olla summittainen käsitys virheistä pääilmansuunnilla.

Sepi kirjoitti:

Melkoisen joukon veneitä olen katsastanut ja jokaisesta on ainakin yksi varakompassi löytynyt, enemmistöstä useampikin. Yleisesti ottaen selvästi harvinaisia poikkeuksia ovat olleet ihmiset, jotka vain jotenkin rimaa hipoen koettavat selvittää katsastumääräykset. Keskustelua on syntynyt joistain yksittäisistä varusteista, useimmiten niistä kartioiduista puutapeista, joiden on ajateltu käytettävän pohjaan tulevan reiän tukkimiseen ja siksi naurettavilta tuntuneet.

Jos eksymää ja erantoa ei ole koskaan laskettu, sitä tuskin osaa laskea myöskään tarpeen tullessa ensikerran kohdalle, silloin ei auta ottaa oppikirjaa esille. Kuitenkin esim Porkkalan selkä selvästi kuuluu reviiriisi. Mitä siis tehdään, jos rankkasade tulee vastaan keskellä selkää? Se voi hyvinkin tietää gps:n pimentymistä. Ilman kompassin virheiden tuntemista ei vastarannalle oikeaan paikkaan osu, vaikka lähtöpiste voisi hyvinkin olla tarkkaan tiedossa. Eikä sen suuremman selän ylityksestä tarvitse olla kyse. Täyttää mielestäni hyvinkin sen avaajan ajatuksen tilanteesta, johon hyvinkin mahdollisesti kerran elämässään joutuu. Eli kompassin virheiden tunteminen pitäisi kuulua niihin perustaitoihin, joita nimeämälläsi alueella kulkiessa vaaditaan. Vaikka täydellinen eksymätaulukko on ehdottomasti suositeltava, pitää ainakin olla summittainen käsitys virheistä pääilmansuunnilla.

Lue lisää

Tuskimpa kukaan todellisuudessa kuvittelee paikkaavansa veneen pohjaan tullutta reikää tappisarjan tapilla - mutta jokaisen asiaa vähän tarkemmin ajatelleen olisi hyvä tarkastaa, että tappisarjasta löytyy todellakin oikean kokoiset tapit omien läpivientien sisämitan mukaan.

2" septin läpiviennistä, tuuppaa aika reilusti vettä kun läpiviennin kara murtuu irti. Siinä kun sitten alkaa puukolla sorvamaan sopivaa.....

Sepi kirjoitti:

Melkoisen joukon veneitä olen katsastanut ja jokaisesta on ainakin yksi varakompassi löytynyt, enemmistöstä useampikin. Yleisesti ottaen selvästi harvinaisia poikkeuksia ovat olleet ihmiset, jotka vain jotenkin rimaa hipoen koettavat selvittää katsastumääräykset. Keskustelua on syntynyt joistain yksittäisistä varusteista, useimmiten niistä kartioiduista puutapeista, joiden on ajateltu käytettävän pohjaan tulevan reiän tukkimiseen ja siksi naurettavilta tuntuneet.

Jos eksymää ja erantoa ei ole koskaan laskettu, sitä tuskin osaa laskea myöskään tarpeen tullessa ensikerran kohdalle, silloin ei auta ottaa oppikirjaa esille. Kuitenkin esim Porkkalan selkä selvästi kuuluu reviiriisi. Mitä siis tehdään, jos rankkasade tulee vastaan keskellä selkää? Se voi hyvinkin tietää gps:n pimentymistä. Ilman kompassin virheiden tuntemista ei vastarannalle oikeaan paikkaan osu, vaikka lähtöpiste voisi hyvinkin olla tarkkaan tiedossa. Eikä sen suuremman selän ylityksestä tarvitse olla kyse. Täyttää mielestäni hyvinkin sen avaajan ajatuksen tilanteesta, johon hyvinkin mahdollisesti kerran elämässään joutuu. Eli kompassin virheiden tunteminen pitäisi kuulua niihin perustaitoihin, joita nimeämälläsi alueella kulkiessa vaaditaan. Vaikka täydellinen eksymätaulukko on ehdottomasti suositeltava, pitää ainakin olla summittainen käsitys virheistä pääilmansuunnilla.

Lue lisää

Olen kyllä eri mieltä, mutta keskustellaan, niin saatan muuttaa mieleni.

Siis keskellä Porkkalan selkää GPS rankkasateen pimentämänä. En omista tutkaa, tietenkin kaikuluotainkin hajoaisi samalla, tuuli veisi paperikartan mennessään ja kännykkä luiskahtasi yli laidan, no mitäs sitten...

- noin huonolla näkyvyydellä pysähtyisin odottelemaan, rankkasade hellittää varmasti.

- tai matka jatkuisi hitaalla nopeudella suunnilleen kohti pohjoista, niin paljon heittoa ei ole etteikö suomalaista maata tulisi vastaan. Ei alkuperäinen oikea kohde, mutta se ei tässä tilanteessa haittaa.

Ps. Kumma kuhina käy satamassa katsastushenkilön kiertäessä. Tavaraa siirtyy veneestä toiseen...

Sepi kirjoitti:

Melkoisen joukon veneitä olen katsastanut ja jokaisesta on ainakin yksi varakompassi löytynyt, enemmistöstä useampikin. Yleisesti ottaen selvästi harvinaisia poikkeuksia ovat olleet ihmiset, jotka vain jotenkin rimaa hipoen koettavat selvittää katsastumääräykset. Keskustelua on syntynyt joistain yksittäisistä varusteista, useimmiten niistä kartioiduista puutapeista, joiden on ajateltu käytettävän pohjaan tulevan reiän tukkimiseen ja siksi naurettavilta tuntuneet.

Jos eksymää ja erantoa ei ole koskaan laskettu, sitä tuskin osaa laskea myöskään tarpeen tullessa ensikerran kohdalle, silloin ei auta ottaa oppikirjaa esille. Kuitenkin esim Porkkalan selkä selvästi kuuluu reviiriisi. Mitä siis tehdään, jos rankkasade tulee vastaan keskellä selkää? Se voi hyvinkin tietää gps:n pimentymistä. Ilman kompassin virheiden tuntemista ei vastarannalle oikeaan paikkaan osu, vaikka lähtöpiste voisi hyvinkin olla tarkkaan tiedossa. Eikä sen suuremman selän ylityksestä tarvitse olla kyse. Täyttää mielestäni hyvinkin sen avaajan ajatuksen tilanteesta, johon hyvinkin mahdollisesti kerran elämässään joutuu. Eli kompassin virheiden tunteminen pitäisi kuulua niihin perustaitoihin, joita nimeämälläsi alueella kulkiessa vaaditaan. Vaikka täydellinen eksymätaulukko on ehdottomasti suositeltava, pitää ainakin olla summittainen käsitys virheistä pääilmansuunnilla.

Lue lisää

Muutkin saavat vastata.

Sepin kuvaama tilanne, iso avoin selkä, näkyvyys ja GPS pimenevät kuin katkaisimesta rankkasateen ajaksi.

Miten nyt aluksi määrität tarkan sijaintisi, jotta voit hyödyntää eksymätaulukkoasi ja osua vastarannalle tarkalleen oikeaan paikkaan ?

Liukuva vene, matkanopeus 40km/h eli etenee 666 metriä/minuutti. Tai purkkari kryssimässä, tilaa on reilusti.

Kuka on merkinnyt sijannin talteen 5 sekunnin välein tai pitänyt kirjaa jokaisesta suunnanmuutoksesta ?

Nykyaika kirjoitti:

Muutkin saavat vastata.

Sepin kuvaama tilanne, iso avoin selkä, näkyvyys ja GPS pimenevät kuin katkaisimesta rankkasateen ajaksi.

Miten nyt aluksi määrität tarkan sijaintisi, jotta voit hyödyntää eksymätaulukkoasi ja osua vastarannalle tarkalleen oikeaan paikkaan ?

Liukuva vene, matkanopeus 40km/h eli etenee 666 metriä/minuutti. Tai purkkari kryssimässä, tilaa on reilusti.

Kuka on merkinnyt sijannin talteen 5 sekunnin välein tai pitänyt kirjaa jokaisesta suunnanmuutoksesta ?

Lue lisää

Rankkasateen ei luulisi tulevan aivan yllätyksenä, eikä gps todennäköisesti putoa kerralla pelistä. Kohtuullisella huolellisuudella sijainti on luettavissa ajoissa ennen sen lopullista pimenemistä. Jääpä ehkä jopa näyttämään viimeistä havaittua suuntaa ja etäisyyttä reittipistellekin. Joskus tuulee sumussakin, sateesta puhumattakaan, joten siellä selällä ei ole kovin mukavat olot seisoskella. Ne muut ehdotetut ongelmat kartan mereen lentämistä myöten liittyvät, eivät minulle auenneet, kyse oli pelkästä sateesta, joskin tavallista sakeammasta. Suunta pohjoiseen tuo takuulla jonkinlaiseen maakosketukseen, ei välttämättä toivotunlaiseen. Siksi se on mielestäni viimeinen suositeltava vaihtoehto, pikemminkin pitäisi nimenomaan pysyä erossa maista. Kaikuluotain on hyödyllinen apu, mutta ei mikään primäärinen navigointilaite. Jäljellähän on joka tapauksessa ne perinteiset keinot, joilla on kautta aikojen selvitty paljon pahemmistakin paikoista. Jos oikea kompassisuunta ei ollut ennalta tiedossa, sen saa selville parissa minuutissa, josta suurin osa menee olinpaikan sijoittamisessa kartalle. Suunnan ja etäisyyden mittaus ja pari yhteenlaskua taas käy hetkessä, eivätkä todellakaan vaadi korkeampaa matematiikkaa. Vaikea keksiä syitä olla asiaa opettelematta. Melko lähelle selän toista reunaa voi jatkaa vaikka sillä normaalilla matkanopeudella ja ruveta hiljentelemään sitten, kun jotain pitäisi olla näkyvissä. Jotain navigointitaidoista takuulla puuttuu, jos matka katkeaa siihen, että gps lakkaa näyttämästä. Se purkkarihan jatkaa tietysti kryssiään sen merkintälaskun varassa, ei tarvitse edes laskeskella keskilatitudeja eikä miettiä trigonometrisiä funktioita.

Voitaisiinhan skenaariota muuttaa sitenkin, että sunnuntaina huomataan, että gps:n paristot ovat lopussa ja viimeiset varaparistot ovat viikonloppuna huvenneet johonkin niin sanottuun parempaan käyttöön. Näkyvyys on heikonlainen, vaikkapa parisataa metriä ja kotimatkalla pitää ylittää kolmen mpk:n selkä...tai kuuden km:n, jos yksikkö on hankala. Ei siis kovin hankalat olosuhteet, mutta vastarannalle silti pitäisi osua alle kymmenen asteen suuntahaarukalla. Pitääkö jäädä saareen odottamaan maanantaita ja parempaa näkyvyyttä, vai opetellaanko mieluummin ne perusasiat?

Siitä tavaroiden siirrosta veneestä toiseen katsastusta varten olen kyllä kuullut, mutta jutut viittaavat enemmän urbaaniin legendaan. Sen tiedän varmasti, että omassa seurassani sitä ei tapahdu, enkä muualtakaan tunne ketään, joka moista harjoittaisi. Kuten sanoin, hyvin suuri enemmistö on kiinnostunut omasta turvallisuudestaan, eikä katsastusta suinkaan pidetä ikävänä velvollisuutena, vaan palveluna, jota se todella onkin. Ainakin tässä asiassa uskon enemmän omaan tietooni kuin Nykyajan, joka ei venettään ole katsastanut, joten hän on väistämättä kuulopuheiden varassa.

Sepi kirjoitti:

Rankkasateen ei luulisi tulevan aivan yllätyksenä, eikä gps todennäköisesti putoa kerralla pelistä. Kohtuullisella huolellisuudella sijainti on luettavissa ajoissa ennen sen lopullista pimenemistä. Jääpä ehkä jopa näyttämään viimeistä havaittua suuntaa ja etäisyyttä reittipistellekin. Joskus tuulee sumussakin, sateesta puhumattakaan, joten siellä selällä ei ole kovin mukavat olot seisoskella. Ne muut ehdotetut ongelmat kartan mereen lentämistä myöten liittyvät, eivät minulle auenneet, kyse oli pelkästä sateesta, joskin tavallista sakeammasta. Suunta pohjoiseen tuo takuulla jonkinlaiseen maakosketukseen, ei välttämättä toivotunlaiseen. Siksi se on mielestäni viimeinen suositeltava vaihtoehto, pikemminkin pitäisi nimenomaan pysyä erossa maista. Kaikuluotain on hyödyllinen apu, mutta ei mikään primäärinen navigointilaite. Jäljellähän on joka tapauksessa ne perinteiset keinot, joilla on kautta aikojen selvitty paljon pahemmistakin paikoista. Jos oikea kompassisuunta ei ollut ennalta tiedossa, sen saa selville parissa minuutissa, josta suurin osa menee olinpaikan sijoittamisessa kartalle. Suunnan ja etäisyyden mittaus ja pari yhteenlaskua taas käy hetkessä, eivätkä todellakaan vaadi korkeampaa matematiikkaa. Vaikea keksiä syitä olla asiaa opettelematta. Melko lähelle selän toista reunaa voi jatkaa vaikka sillä normaalilla matkanopeudella ja ruveta hiljentelemään sitten, kun jotain pitäisi olla näkyvissä. Jotain navigointitaidoista takuulla puuttuu, jos matka katkeaa siihen, että gps lakkaa näyttämästä. Se purkkarihan jatkaa tietysti kryssiään sen merkintälaskun varassa, ei tarvitse edes laskeskella keskilatitudeja eikä miettiä trigonometrisiä funktioita.

Voitaisiinhan skenaariota muuttaa sitenkin, että sunnuntaina huomataan, että gps:n paristot ovat lopussa ja viimeiset varaparistot ovat viikonloppuna huvenneet johonkin niin sanottuun parempaan käyttöön. Näkyvyys on heikonlainen, vaikkapa parisataa metriä ja kotimatkalla pitää ylittää kolmen mpk:n selkä...tai kuuden km:n, jos yksikkö on hankala. Ei siis kovin hankalat olosuhteet, mutta vastarannalle silti pitäisi osua alle kymmenen asteen suuntahaarukalla. Pitääkö jäädä saareen odottamaan maanantaita ja parempaa näkyvyyttä, vai opetellaanko mieluummin ne perusasiat?

Siitä tavaroiden siirrosta veneestä toiseen katsastusta varten olen kyllä kuullut, mutta jutut viittaavat enemmän urbaaniin legendaan. Sen tiedän varmasti, että omassa seurassani sitä ei tapahdu, enkä muualtakaan tunne ketään, joka moista harjoittaisi. Kuten sanoin, hyvin suuri enemmistö on kiinnostunut omasta turvallisuudestaan, eikä katsastusta suinkaan pidetä ikävänä velvollisuutena, vaan palveluna, jota se todella onkin. Ainakin tässä asiassa uskon enemmän omaan tietooni kuin Nykyajan, joka ei venettään ole katsastanut, joten hän on väistämättä kuulopuheiden varassa.

Lue lisää

Jaaha, nyt gps ei putoakaan kerralla pelistä, no en siltikään vilkuile gps:ää 5 sekunnin välein sen varalta että kohta pimenee. Joten turha siitä on enää apua hakea paikantamiseen, kun ei tarkalleen tiedä koska gps viimeksi toimi.

Kokeile itse seuraavaa testiä, vaikka Porkkalan selällä. Veneilet ihan normaalisti, pieniä nopeuden ja suunnanmuutoksia viikonloppuruuhkassa muita veneitä väistellessä. Pyydä kaveria painamaan satunnaisessa kohdassa sijaintisi gps:n muistiin ja ilmoittamaan että nyt gps pimeni. Seuraavaksi määritä sijaintisi perinteisin menetelmin tukeutuen muistikuviin ja niihin merkintöihin joita AINA teet saaristossa veneillessäsi. Älä hyödynnä näkyviä kohteita, koska näkyvyyttä ei leikisti ole. Ohjaat koko ajan, otat käsille tarvikkeet paikannukseen, suoritat laskelmat ja vene tietenkin liikkuu paikannustoimenpiteiden aikana. Kerro rehellisesti miten tarkasti paikannus onnistui? Osutko 6 km päässä olevaan seuraavaan kääntöpisteeseen 50m tarkkuudella vai menikö kiville? Onnistuiko edes teoreettisesti, oikeastihan sinun pitäisi ohjata venettäsi tuulessa, aallokossa ja mielellään tarkasti tunnetulla nopeudella.

Miten tarkka on lokisi nopeus/matkanäyttö? Minulla virhe on 0-8% nopeuksilla 30-60 km/h, siis ilman satunnaisia levätärppejä.

Kotona suoritettu teoreettinen pöytänavigointi osuu tarkasti kohteeseen. Paperivene kulkee aina suoraan ja odottelee paikallaan pissatauon ajan.

Olen veneillyt vuosikausia ennen gps:n tuloa kuluttajamarkkinoille. Ostin kyllä gps:n heti ensimmäisten joukossa. Monta moottori- ja purjeveneilijää olen opastanut takaisin väylälle tai satamaan asti sumussa. Yleensä niitä oli aina lauma odottamassa tietyissä "hankalissa" paikoissa, kunnes gps- tai tutkavarusteinen vene osuu paikalle. Yleistä kun gps oli vielä harvinainen, mutta edelleenkin jokakesäinen ilmiö. Tyypillinen hankala paikka on sisälahdessa olevan sataman edusta, kun lyhytkestoinen tiheä aamusumu rajoittaa näkyvyyden muutamaan kymmeneen metriin.

Gps pelkästään paristojen varassa? Kuulostaa omituiselta, mutta näinhän näitä jos-tilanteita saa generoitua.

Jäänkö saareen maanantaiksi? Jos tiedän missä saaressa olen, niin silloin voin paikantaa itseni ja matka jatkuu. Jos en voi paikantaa ja näkyvyys on huono, niin sitten jään vaikka tiistaihin asti.

Ääh, tämä on ihan höpö höpöä, skenaarioita vaihtelevilla parametreillä voi kehitellä vaikka maailman loppuun.


Katsastusosio: Ei minulla ole mitään katsastus- ja seuratoimintaa vastaan, jokainen tyylillään. Olen itse antanut veneestäni lainaksi varusteita katsastusta varten. Olen useassa satamassa keväisin nähnyt ja keskustellut katsastusvarusteiden kierrättämisestä. Istuinpa kerran ystäväni veneessä, katsastaja kysyi puuttuvaa varustetta ja se lainattiin naapurin jo katsastetusta veneestä katsastajan hyväksyessä toimenpiteen. Huomautti kylläkin, että hommaathan tietenkin oman, no tottakai. Hienoa, ettet ole törmännyt tähän ilmiöön, ei sitten ilmeisesti kovinkaan yleistä...

Nykyaika kirjoitti:

Jaaha, nyt gps ei putoakaan kerralla pelistä, no en siltikään vilkuile gps:ää 5 sekunnin välein sen varalta että kohta pimenee. Joten turha siitä on enää apua hakea paikantamiseen, kun ei tarkalleen tiedä koska gps viimeksi toimi.

Kokeile itse seuraavaa testiä, vaikka Porkkalan selällä. Veneilet ihan normaalisti, pieniä nopeuden ja suunnanmuutoksia viikonloppuruuhkassa muita veneitä väistellessä. Pyydä kaveria painamaan satunnaisessa kohdassa sijaintisi gps:n muistiin ja ilmoittamaan että nyt gps pimeni. Seuraavaksi määritä sijaintisi perinteisin menetelmin tukeutuen muistikuviin ja niihin merkintöihin joita AINA teet saaristossa veneillessäsi. Älä hyödynnä näkyviä kohteita, koska näkyvyyttä ei leikisti ole. Ohjaat koko ajan, otat käsille tarvikkeet paikannukseen, suoritat laskelmat ja vene tietenkin liikkuu paikannustoimenpiteiden aikana. Kerro rehellisesti miten tarkasti paikannus onnistui? Osutko 6 km päässä olevaan seuraavaan kääntöpisteeseen 50m tarkkuudella vai menikö kiville? Onnistuiko edes teoreettisesti, oikeastihan sinun pitäisi ohjata venettäsi tuulessa, aallokossa ja mielellään tarkasti tunnetulla nopeudella.

Miten tarkka on lokisi nopeus/matkanäyttö? Minulla virhe on 0-8% nopeuksilla 30-60 km/h, siis ilman satunnaisia levätärppejä.

Kotona suoritettu teoreettinen pöytänavigointi osuu tarkasti kohteeseen. Paperivene kulkee aina suoraan ja odottelee paikallaan pissatauon ajan.

Olen veneillyt vuosikausia ennen gps:n tuloa kuluttajamarkkinoille. Ostin kyllä gps:n heti ensimmäisten joukossa. Monta moottori- ja purjeveneilijää olen opastanut takaisin väylälle tai satamaan asti sumussa. Yleensä niitä oli aina lauma odottamassa tietyissä "hankalissa" paikoissa, kunnes gps- tai tutkavarusteinen vene osuu paikalle. Yleistä kun gps oli vielä harvinainen, mutta edelleenkin jokakesäinen ilmiö. Tyypillinen hankala paikka on sisälahdessa olevan sataman edusta, kun lyhytkestoinen tiheä aamusumu rajoittaa näkyvyyden muutamaan kymmeneen metriin.

Gps pelkästään paristojen varassa? Kuulostaa omituiselta, mutta näinhän näitä jos-tilanteita saa generoitua.

Jäänkö saareen maanantaiksi? Jos tiedän missä saaressa olen, niin silloin voin paikantaa itseni ja matka jatkuu. Jos en voi paikantaa ja näkyvyys on huono, niin sitten jään vaikka tiistaihin asti.

Ääh, tämä on ihan höpö höpöä, skenaarioita vaihtelevilla parametreillä voi kehitellä vaikka maailman loppuun.


Katsastusosio: Ei minulla ole mitään katsastus- ja seuratoimintaa vastaan, jokainen tyylillään. Olen itse antanut veneestäni lainaksi varusteita katsastusta varten. Olen useassa satamassa keväisin nähnyt ja keskustellut katsastusvarusteiden kierrättämisestä. Istuinpa kerran ystäväni veneessä, katsastaja kysyi puuttuvaa varustetta ja se lainattiin naapurin jo katsastetusta veneestä katsastajan hyväksyessä toimenpiteen. Huomautti kylläkin, että hommaathan tietenkin oman, no tottakai. Hienoa, ettet ole törmännyt tähän ilmiöön, ei sitten ilmeisesti kovinkaan yleistä...

Lue lisää

Kuten itse totesit, parametrejä voidaan vaihdella vaikka kuinka paljon. Silti peruskysymys on ihan sama: riittääkö rukkaskurssi silloin, kun yksi menetelmä pettää. Jos kerran lähtöpiste tunnetaan ja seuraava piste on yli 2 mpk:n päässä heikohkossa näkyvyydessä, tarvitaan tarkempi kuin noin suunta.

Loki on kalibroitu parin prosentin tarkkuudella. Hiukan suurempi virhe tulee purjehtiessa eri halsseilla. Levätärppejä en ole juuri havainnut, paitsi sekunnin parin kestoisia.

Hauskimpia sumumuistoja on Hankoon meno ajalla ennen Deccaa. Veneenä pikkuinen purjevene, jolla matka jatkui perämoottoria pöristelemällä sumun ja pläkän tullessa Tvärminnen kohdalla. Puoli tusinaa aiemmin meitä ohittaneita veneitä liittyi jonoon väylän varrelta kuin laulussa pienen elefantin perään. Oli joukossa yksi pikku hinaajakin. Kiltisti jonossa tultiin niin kovaa kuin neliheppainen prutku ja reilu 5 m vesilinja jaksoi vetää aina lähelle Mulania, jossa sumu selkeni ja takaa suhahtelivat taas ohi. Eipä olisi silloin tullut mieleen yrittää lyhyempiäkään pätkiä tietämättä, mitä kompassilukema todella tarkoittaa. Lokin virheistäkään ei ollut väliä, kun lokia ei ollut, nopeus kyllä oli tiedossa riittävällä tarkkuudella.

Sepi kirjoitti:

Kuten itse totesit, parametrejä voidaan vaihdella vaikka kuinka paljon. Silti peruskysymys on ihan sama: riittääkö rukkaskurssi silloin, kun yksi menetelmä pettää. Jos kerran lähtöpiste tunnetaan ja seuraava piste on yli 2 mpk:n päässä heikohkossa näkyvyydessä, tarvitaan tarkempi kuin noin suunta.

Loki on kalibroitu parin prosentin tarkkuudella. Hiukan suurempi virhe tulee purjehtiessa eri halsseilla. Levätärppejä en ole juuri havainnut, paitsi sekunnin parin kestoisia.

Hauskimpia sumumuistoja on Hankoon meno ajalla ennen Deccaa. Veneenä pikkuinen purjevene, jolla matka jatkui perämoottoria pöristelemällä sumun ja pläkän tullessa Tvärminnen kohdalla. Puoli tusinaa aiemmin meitä ohittaneita veneitä liittyi jonoon väylän varrelta kuin laulussa pienen elefantin perään. Oli joukossa yksi pikku hinaajakin. Kiltisti jonossa tultiin niin kovaa kuin neliheppainen prutku ja reilu 5 m vesilinja jaksoi vetää aina lähelle Mulania, jossa sumu selkeni ja takaa suhahtelivat taas ohi. Eipä olisi silloin tullut mieleen yrittää lyhyempiäkään pätkiä tietämättä, mitä kompassilukema todella tarkoittaa. Lokin virheistäkään ei ollut väliä, kun lokia ei ollut, nopeus kyllä oli tiedossa riittävällä tarkkuudella.

Lue lisää

Pikkupoikina käytiin ongella peräprutkulla, ei osattu edes tavata sanoja navigointi tai trigonometria. Ei ollut karttaa eikä kompassia, reissut kuitenkin ulottuivat jopa parinkymmenen kilometrin päähän.

Eipä ollut kelloakaan, joten pimeys yllätti monesti, sade kasteli tai sumu loi jännitettä. Nälkä, jano ja vilu oli monta kertaa. Eksyminen ei kuitenkaan edes käväissyt mielessä, joskus kurssiin tuli tietenkin poikkeamia ja sitten vaan naurahdettiin että toi muuten onkin sen vihaisen-äijän-saari, nyt pitää kääntyä vasemmalle. Säkkipimeässä käsikopelolla rantoja pitkin edettiin ja löydettiin perille. Ei ollut kiire minnekään.

Nykyään on vene täynnä laitteita, tietoa ja taitoa niiden käyttämiseen. Aikuisina viisastellaan että mitäs sitten teet kun ...

Sitten teen niin kuin pikkupoika teki.

Nykyaika kirjoitti:

Jaaha, nyt gps ei putoakaan kerralla pelistä, no en siltikään vilkuile gps:ää 5 sekunnin välein sen varalta että kohta pimenee. Joten turha siitä on enää apua hakea paikantamiseen, kun ei tarkalleen tiedä koska gps viimeksi toimi.

Kokeile itse seuraavaa testiä, vaikka Porkkalan selällä. Veneilet ihan normaalisti, pieniä nopeuden ja suunnanmuutoksia viikonloppuruuhkassa muita veneitä väistellessä. Pyydä kaveria painamaan satunnaisessa kohdassa sijaintisi gps:n muistiin ja ilmoittamaan että nyt gps pimeni. Seuraavaksi määritä sijaintisi perinteisin menetelmin tukeutuen muistikuviin ja niihin merkintöihin joita AINA teet saaristossa veneillessäsi. Älä hyödynnä näkyviä kohteita, koska näkyvyyttä ei leikisti ole. Ohjaat koko ajan, otat käsille tarvikkeet paikannukseen, suoritat laskelmat ja vene tietenkin liikkuu paikannustoimenpiteiden aikana. Kerro rehellisesti miten tarkasti paikannus onnistui? Osutko 6 km päässä olevaan seuraavaan kääntöpisteeseen 50m tarkkuudella vai menikö kiville? Onnistuiko edes teoreettisesti, oikeastihan sinun pitäisi ohjata venettäsi tuulessa, aallokossa ja mielellään tarkasti tunnetulla nopeudella.

Miten tarkka on lokisi nopeus/matkanäyttö? Minulla virhe on 0-8% nopeuksilla 30-60 km/h, siis ilman satunnaisia levätärppejä.

Kotona suoritettu teoreettinen pöytänavigointi osuu tarkasti kohteeseen. Paperivene kulkee aina suoraan ja odottelee paikallaan pissatauon ajan.

Olen veneillyt vuosikausia ennen gps:n tuloa kuluttajamarkkinoille. Ostin kyllä gps:n heti ensimmäisten joukossa. Monta moottori- ja purjeveneilijää olen opastanut takaisin väylälle tai satamaan asti sumussa. Yleensä niitä oli aina lauma odottamassa tietyissä "hankalissa" paikoissa, kunnes gps- tai tutkavarusteinen vene osuu paikalle. Yleistä kun gps oli vielä harvinainen, mutta edelleenkin jokakesäinen ilmiö. Tyypillinen hankala paikka on sisälahdessa olevan sataman edusta, kun lyhytkestoinen tiheä aamusumu rajoittaa näkyvyyden muutamaan kymmeneen metriin.

Gps pelkästään paristojen varassa? Kuulostaa omituiselta, mutta näinhän näitä jos-tilanteita saa generoitua.

Jäänkö saareen maanantaiksi? Jos tiedän missä saaressa olen, niin silloin voin paikantaa itseni ja matka jatkuu. Jos en voi paikantaa ja näkyvyys on huono, niin sitten jään vaikka tiistaihin asti.

Ääh, tämä on ihan höpö höpöä, skenaarioita vaihtelevilla parametreillä voi kehitellä vaikka maailman loppuun.


Katsastusosio: Ei minulla ole mitään katsastus- ja seuratoimintaa vastaan, jokainen tyylillään. Olen itse antanut veneestäni lainaksi varusteita katsastusta varten. Olen useassa satamassa keväisin nähnyt ja keskustellut katsastusvarusteiden kierrättämisestä. Istuinpa kerran ystäväni veneessä, katsastaja kysyi puuttuvaa varustetta ja se lainattiin naapurin jo katsastetusta veneestä katsastajan hyväksyessä toimenpiteen. Huomautti kylläkin, että hommaathan tietenkin oman, no tottakai. Hienoa, ettet ole törmännyt tähän ilmiöön, ei sitten ilmeisesti kovinkaan yleistä...

Lue lisää

Otetaan vielä se Porkkalan selkä. Sitä selkää ylittäessä on hyvin poikkeuksellista, että yksikään toinen kulkija sattuisi törmäyskurssille ja pitäisi väistää tai sen toisen pitäisi väistää, sen verran tulee aina hajontaa sen kokoisella selällä. Ja itse kuljen 5-6 kts nopeudella, joten se ylityskin kestää monta kertaa kauemmin kuin Nykyajalla. Oikean suunnan määrittelyn kannalta ei siis pitäisi olla kovin vaikeaa arvioda paikkaa ja etäisyyden voi sitten laskea konservatiivisesti olettaen seuraavan kiintopisteen tulevan vähän todellista aikaisemmin. Pysähtyminenkin on sallittua näiden laskelmien tekoa varten. Jos ei näkyvyys ollut täydellinen selälle lähtiessä, on kai gps:ääkin tullut seurattua hieman tiheämpään...luulisin ainakin.

Nykyaika kirjoitti:

Pikkupoikina käytiin ongella peräprutkulla, ei osattu edes tavata sanoja navigointi tai trigonometria. Ei ollut karttaa eikä kompassia, reissut kuitenkin ulottuivat jopa parinkymmenen kilometrin päähän.

Eipä ollut kelloakaan, joten pimeys yllätti monesti, sade kasteli tai sumu loi jännitettä. Nälkä, jano ja vilu oli monta kertaa. Eksyminen ei kuitenkaan edes käväissyt mielessä, joskus kurssiin tuli tietenkin poikkeamia ja sitten vaan naurahdettiin että toi muuten onkin sen vihaisen-äijän-saari, nyt pitää kääntyä vasemmalle. Säkkipimeässä käsikopelolla rantoja pitkin edettiin ja löydettiin perille. Ei ollut kiire minnekään.

Nykyään on vene täynnä laitteita, tietoa ja taitoa niiden käyttämiseen. Aikuisina viisastellaan että mitäs sitten teet kun ...

Sitten teen niin kuin pikkupoika teki.

Lue lisää

Pikkupoikana oli pikkupoikien vehkeet. Ja jos vähän kolahti siinä käsikopelolla edetessä, ei tullut edes isältä haukkumisia. Omaa vetolaitettasi tuskin haluat varovaisemminkaan kiveen ajaa.

Sepi kirjoitti:

Pikkupoikana oli pikkupoikien vehkeet. Ja jos vähän kolahti siinä käsikopelolla edetessä, ei tullut edes isältä haukkumisia. Omaa vetolaitettasi tuskin haluat varovaisemminkaan kiveen ajaa.

Lue lisää

Keskimäärin pari kertaa kesässä raapaisee, tietoisena riskinä hiljaisella vauhdilla.

En yövy satamissa, enkä opaskirjojen ylikansoitetuissa luonnonsatamissa. Eikä muutenkaan kiinnosta laituri-väylä-laituri tyyppinen ajelu. Etsin aina rauhallisia, mukavan näköisiä rantautumispaikkoja etäällä väylistä. Välillä sitten vähän raapaisee. Samea vesi, tuulen vire tai auringon paiste estää joskus näkemästä riittävästi pinnan alle.

Tuore kala on haluttua retkimuonaa veneessämme, joten senkin takia tulee koluttua lahdelmia ja matalia. Turvallisuuden kanssa ei tietenkään leikitä, kovalla tuulella tai aallokolla marginaalia kasvatetaan.

Minulle vene on puhtaasti käyttöesine. Käytön jälkiä on ja tulee, sisälle ja ulos, saappaat jalassa tai hiekkaisin jaloin. Viikkorahakin on nykyään sillä tasolla, että varapotkuri on mukana. Kovassa vauhdissa ei ole kolissut.

Sepi kirjoitti:

Otetaan vielä se Porkkalan selkä. Sitä selkää ylittäessä on hyvin poikkeuksellista, että yksikään toinen kulkija sattuisi törmäyskurssille ja pitäisi väistää tai sen toisen pitäisi väistää, sen verran tulee aina hajontaa sen kokoisella selällä. Ja itse kuljen 5-6 kts nopeudella, joten se ylityskin kestää monta kertaa kauemmin kuin Nykyajalla. Oikean suunnan määrittelyn kannalta ei siis pitäisi olla kovin vaikeaa arvioda paikkaa ja etäisyyden voi sitten laskea konservatiivisesti olettaen seuraavan kiintopisteen tulevan vähän todellista aikaisemmin. Pysähtyminenkin on sallittua näiden laskelmien tekoa varten. Jos ei näkyvyys ollut täydellinen selälle lähtiessä, on kai gps:ääkin tullut seurattua hieman tiheämpään...luulisin ainakin.

Lue lisää

Veneidemme erilaisuus vaikuttaa ratkaisevasti. Kovemmalla nopeudella varoetäisyydet ja ennakointi muiden veneilijöiden liikkeisiin on varmasti suurempi. Pieniä kurssimuutoksia ja nopeuden vaihtelua minulle tulee käytännössä joka kerta vaikka Porkkalan selällä.

Veneeni on pieni, joten isoja peräaaltoja ottaa vastaan mielummin pehmeästi, vauhtia pois ja pieni käännös. Navakalla tuulella hakee sopivaa kulmaa aaltoihin nähden. Eteneminen ei ole viivasuoraa ja tasanopeuksista.

Purjehtija etsii tuulta, minä välttelen aaltoja. Reittisuunnitelma vaihtuu lennossa matkan aikana.
Muutama kymmenen kilometriä lisää matkan pituuteen ei käytännössä vaikuta mitään matka-aikaan. Isommat siirtymät ajan yhdellä kertaa, esimerkiksi 150 km suunnilleen 4 tuntia rauhallista matkavauhtia. Viikonloppuna voi pyörähtää vaikka Saaristomerelle aurinkoa ottamaan jos Suomenlahdella on pilvistä. Muutaman kerran on lähdetty matalapainetta ja sadetta karkuun, satelliitti- ja säätutkakuvista näkee melko tarkasti mitä, missä ja milloin tapahtuu. Parissa tunnissa ehtii pitkälle, joten säätiedotteita seuraamalla harvoin joutuu "yllättävään" myrskyyn avoimella merellä.

Sepi kirjoitti:

Kuten itse totesit, parametrejä voidaan vaihdella vaikka kuinka paljon. Silti peruskysymys on ihan sama: riittääkö rukkaskurssi silloin, kun yksi menetelmä pettää. Jos kerran lähtöpiste tunnetaan ja seuraava piste on yli 2 mpk:n päässä heikohkossa näkyvyydessä, tarvitaan tarkempi kuin noin suunta.

Loki on kalibroitu parin prosentin tarkkuudella. Hiukan suurempi virhe tulee purjehtiessa eri halsseilla. Levätärppejä en ole juuri havainnut, paitsi sekunnin parin kestoisia.

Hauskimpia sumumuistoja on Hankoon meno ajalla ennen Deccaa. Veneenä pikkuinen purjevene, jolla matka jatkui perämoottoria pöristelemällä sumun ja pläkän tullessa Tvärminnen kohdalla. Puoli tusinaa aiemmin meitä ohittaneita veneitä liittyi jonoon väylän varrelta kuin laulussa pienen elefantin perään. Oli joukossa yksi pikku hinaajakin. Kiltisti jonossa tultiin niin kovaa kuin neliheppainen prutku ja reilu 5 m vesilinja jaksoi vetää aina lähelle Mulania, jossa sumu selkeni ja takaa suhahtelivat taas ohi. Eipä olisi silloin tullut mieleen yrittää lyhyempiäkään pätkiä tietämättä, mitä kompassilukema todella tarkoittaa. Lokin virheistäkään ei ollut väliä, kun lokia ei ollut, nopeus kyllä oli tiedossa riittävällä tarkkuudella.

Lue lisää

Kops ja uppos! Et ilmeisesti osaa suhteuttaa lokin tarkkuuden tärkeyttä laskelmiisi.

Jatketaan Porkkalan selällä, olet tulossa sisään Savinin kohdalla ja tarkoitus jatkaa väylää pitkin Bågaskärin merivartioasemalle. Näkyvyys katoaa Häststenin kohdalla.

Tässä viisi ensimmäistä reittipistettä oikeasta reitistä, pidemmälle et pääsekään. Piirrä rinnalle reitti, jossa lokin pienestä virheestä johtuen ajat jokaisen reittipisteen välin 2 prosenttia liian pitkäksi.

rp_____________________suunta__matka__matka 2%

1__59°51,93'__24°09,45'
2__59°53,86'__24°11,81'___25.3°__2.267__2.312
3__59°55,86'__24°10,40'__334.4°__2.131__2.174
4__59°56,82'__24°07,74'__299.4°__1.643__1.676
5__59°57,31'__24°02,84'__275.1°__2.506__2.556

Reitti luotu MeriCD Pietari-Tukholma. Asetukset ovat WGS84, kompassisuunta, reittipisteiden väliset etäisyydet meripeninkulmina.

Näkyys 100 metriä, joten yhtään merimerkkiä et reitin varrella näe. Muutama kivi reitille osuu juuri ennen viimeistä reittipistettä, itseasiassa jo pienemmälläkin virheellä.

Sepi, tässä esimerkissä sait tarkan lähtöpisteen keskeltä väylää. Ajoit koko ajan tarkalleen oikeaan suuntaan, eksymätaulukkosi toimi asteen kymmenyksen tarkkuudella. Veneesi kääntyi kuin paikallaan uuteen suuntaan. Ajanottosi sujui sadasosan tarkkuudella.

Käytössäsi oli myös realistinen loki. Ilman lokia olisit luultavasti välttynyt kiviltä, kun osaat itse arvioida nopeuden riittävällä tarkkuudella.

Nykyaika kirjoitti:

Kops ja uppos! Et ilmeisesti osaa suhteuttaa lokin tarkkuuden tärkeyttä laskelmiisi.

Jatketaan Porkkalan selällä, olet tulossa sisään Savinin kohdalla ja tarkoitus jatkaa väylää pitkin Bågaskärin merivartioasemalle. Näkyvyys katoaa Häststenin kohdalla.

Tässä viisi ensimmäistä reittipistettä oikeasta reitistä, pidemmälle et pääsekään. Piirrä rinnalle reitti, jossa lokin pienestä virheestä johtuen ajat jokaisen reittipisteen välin 2 prosenttia liian pitkäksi.

rp_____________________suunta__matka__matka 2%

1__59°51,93'__24°09,45'
2__59°53,86'__24°11,81'___25.3°__2.267__2.312
3__59°55,86'__24°10,40'__334.4°__2.131__2.174
4__59°56,82'__24°07,74'__299.4°__1.643__1.676
5__59°57,31'__24°02,84'__275.1°__2.506__2.556

Reitti luotu MeriCD Pietari-Tukholma. Asetukset ovat WGS84, kompassisuunta, reittipisteiden väliset etäisyydet meripeninkulmina.

Näkyys 100 metriä, joten yhtään merimerkkiä et reitin varrella näe. Muutama kivi reitille osuu juuri ennen viimeistä reittipistettä, itseasiassa jo pienemmälläkin virheellä.

Sepi, tässä esimerkissä sait tarkan lähtöpisteen keskeltä väylää. Ajoit koko ajan tarkalleen oikeaan suuntaan, eksymätaulukkosi toimi asteen kymmenyksen tarkkuudella. Veneesi kääntyi kuin paikallaan uuteen suuntaan. Ajanottosi sujui sadasosan tarkkuudella.

Käytössäsi oli myös realistinen loki. Ilman lokia olisit luultavasti välttynyt kiviltä, kun osaat itse arvioida nopeuden riittävällä tarkkuudella.

Lue lisää

Noissa oloissa joko haetaan matkalla Fjärdgrund näkyviin ja varmennetaan sijainti, tai jos ei onnistu, otetaan ainakin suunta väljempään paikkaan kohti Inkoota. Ehdotit lähes 10 mpk parin mutkan kanssa keskelle kivikkoa paikkaa välillä tarkistamatta jostain kiintopisteestä, se tuskin on sen hyvän merimiestavan mukaista. Realismia on hyvä harrastaa navigoinnin tarkkuudessakin. Mitenkähän itsellesi olisi käynyt ottaessasi aiemmin ehdottamallasi tavalla suunnan vain pohjoisen puolelle samasta paikasta? Nyt puutut 2 % virheeseen, mutta alunperin olit sitä mieltä, että 10 asteen virheellä tai ehkä suuremmallakaan suunnassa ei ole merkitystä. Osaatko sanoa, kuinka suuria heittoja kompassissi eksymäkäyrässä on?

Sepi kirjoitti:

Noissa oloissa joko haetaan matkalla Fjärdgrund näkyviin ja varmennetaan sijainti, tai jos ei onnistu, otetaan ainakin suunta väljempään paikkaan kohti Inkoota. Ehdotit lähes 10 mpk parin mutkan kanssa keskelle kivikkoa paikkaa välillä tarkistamatta jostain kiintopisteestä, se tuskin on sen hyvän merimiestavan mukaista. Realismia on hyvä harrastaa navigoinnin tarkkuudessakin. Mitenkähän itsellesi olisi käynyt ottaessasi aiemmin ehdottamallasi tavalla suunnan vain pohjoisen puolelle samasta paikasta? Nyt puutut 2 % virheeseen, mutta alunperin olit sitä mieltä, että 10 asteen virheellä tai ehkä suuremmallakaan suunnassa ei ole merkitystä. Osaatko sanoa, kuinka suuria heittoja kompassissi eksymäkäyrässä on?

Lue lisää

Itse jo totesitkin, että 8 mpk muutamalla käännöksellä on liian vaativa suoritus kompassinavigoijalle. Mielestäni 100m tarkkuus ei ole liikaa vaadittu sumuisessa saaristossa. Elikkä yhteensä 200m leveän väylän "rajojen" sisällä olisi kiva pysyä. Muussa tapauksessa voi ihan yhtä hyvin koluta näkyviä rantoja pitkin.

Kerro sinä mikä on realistinen suoritus. Voitko listata minulle kaikki suoritukseen virhettä aiheuttavat elementit ja hyväksyttävät virheiden suuruudet.

Lokivirhe nn %
Etäisyyden arviointivirhe lähellä näkyvään kohteeseen nn metriä?
Kompassivirhe eksymätaulukolla nn astetta?
Ajotarkkuus kompassisuuntaan nn astetta?
Käännöksen osuminen just kohdalleen nn metriä/sekuntia?
Veneen eteneminen/ajelehtiminen laskutoimitusten aikana nn metriä?
Jotain muuta nn metriä/sekuntia/astetta???

Paljonko tuli yhteensä, mikä on siis pisin mahdollinen suora matka jos tavoite on 100m tarkkuus?

Entäs edes yhdellä 45 asteen käännöksellä? Ei laiteta enempää käännöksiä, koska niiden kanssa tuli jo vaikeuksia.


Kompassia olen satunnaisesti vertaillut gps:n kompassiin, muutama aste heittoa yleensä, yli 10 asteen lukemia en ole havainnut.

Nykyaika kirjoitti:

Itse jo totesitkin, että 8 mpk muutamalla käännöksellä on liian vaativa suoritus kompassinavigoijalle. Mielestäni 100m tarkkuus ei ole liikaa vaadittu sumuisessa saaristossa. Elikkä yhteensä 200m leveän väylän "rajojen" sisällä olisi kiva pysyä. Muussa tapauksessa voi ihan yhtä hyvin koluta näkyviä rantoja pitkin.

Kerro sinä mikä on realistinen suoritus. Voitko listata minulle kaikki suoritukseen virhettä aiheuttavat elementit ja hyväksyttävät virheiden suuruudet.

Lokivirhe nn %
Etäisyyden arviointivirhe lähellä näkyvään kohteeseen nn metriä?
Kompassivirhe eksymätaulukolla nn astetta?
Ajotarkkuus kompassisuuntaan nn astetta?
Käännöksen osuminen just kohdalleen nn metriä/sekuntia?
Veneen eteneminen/ajelehtiminen laskutoimitusten aikana nn metriä?
Jotain muuta nn metriä/sekuntia/astetta???

Paljonko tuli yhteensä, mikä on siis pisin mahdollinen suora matka jos tavoite on 100m tarkkuus?

Entäs edes yhdellä 45 asteen käännöksellä? Ei laiteta enempää käännöksiä, koska niiden kanssa tuli jo vaikeuksia.


Kompassia olen satunnaisesti vertaillut gps:n kompassiin, muutama aste heittoa yleensä, yli 10 asteen lukemia en ole havainnut.

Lue lisää

Kerropa sinä ensin, onko niillä hallittavissa olevilla kompassivirheillä mielestäsi käytännön merkitystä, mietitään sitten noita muita rajoja.

Sepi kirjoitti:

Kerropa sinä ensin, onko niillä hallittavissa olevilla kompassivirheillä mielestäsi käytännön merkitystä, mietitään sitten noita muita rajoja.

Anna speksit edelliseen kysymykseeni, niin sittenhän saamme vastauksen. Sinähän se olet erannon ja eksymätaulukon tarpeellisuutta korostanut. Minun kantani asiaan pitäisi jo olla selvillä. Muistutan vielä, että nyt liikutaan saaristossa ja rannikon läheisyydessä, ei avomerellä. Joten löydätkö itsekään saaresta kotiin sunnuntai-illaksi muuten kuin pikkupoika-menetelmällä?

Huomioithan myös mahdollisen virheen kartassa. Sanotaan vaikkapa että kivi onkin oikeasti 10m päässä karttaan merkitystä kohdasta.

Lisäksi voimme olettaa, että paperikartalta mittaillessa tapahtuu ainakin yksi 0,5mm virhe, siis luonnossa 25m. Jos tämä tuntuu kohtuuttomalta virheeltä, niin speksaa realistisesti.

Nykyaika kirjoitti:

Anna speksit edelliseen kysymykseeni, niin sittenhän saamme vastauksen. Sinähän se olet erannon ja eksymätaulukon tarpeellisuutta korostanut. Minun kantani asiaan pitäisi jo olla selvillä. Muistutan vielä, että nyt liikutaan saaristossa ja rannikon läheisyydessä, ei avomerellä. Joten löydätkö itsekään saaresta kotiin sunnuntai-illaksi muuten kuin pikkupoika-menetelmällä?

Huomioithan myös mahdollisen virheen kartassa. Sanotaan vaikkapa että kivi onkin oikeasti 10m päässä karttaan merkitystä kohdasta.

Lisäksi voimme olettaa, että paperikartalta mittaillessa tapahtuu ainakin yksi 0,5mm virhe, siis luonnossa 25m. Jos tämä tuntuu kohtuuttomalta virheeltä, niin speksaa realistisesti.

Lue lisää

Kaikesta päättäen et ole koskaan käyttänyt muuta kuin pikkupoikamenetelmää. Siksi tuntuvat tehtävätkin mahdottomilta. Virhemarginaalit ovat riippuvaisia olosuhteista ja arvioitava tapaus tapaukselta ja valinnat tehtävä sen mukaan. Sen kuuluisan Porkkalan selän yli pääsee 100 m näkyvyydessä, mutta typerää on valita reitti, joka päättyy vedenalaisten kivien ympäröimään väylänmutkaan. Sinne ei mennä, ellei se jostain syystä ole se pienin paha. En kylläkään sellaisesta esimerkkiä keksi. Saaristoon ja rannikon läheisyyteen kuuluu enimmäkseen alle 1 mpk osuuksia, joissa suunnistustarkkuus on kymmeniä metrejä, eikä 200 m leveässä väylässä pysyminen tuota ongelmia, vaatii vain jonkin verran tarkkuutta ja työtä. Mutta saarten välistä löytyy myös pieniä selkiä, joiden takia 10 asteen virhe suunnassa lähentelee jo katastrofia. Sen virheen päälle kun voi vielä tulla vaikeammin arvioitavat tekijät kuten sorto ja ohjailusta aiheutuvat.

Pikkupoikamenetelmää en ole pikkupoikapäivien jälkeen harrastanut, kun välineet ovat muuttuneet ja tehneet sen liian riskialttiiksi. Saareen ja saaresta kotiin on osattu pimeässä, sateessa, sumussa ja tuulessa. Ihan niinkuin meitä aikasemmatkin sukupolvet ovat osanneet.

Sepi kirjoitti:

Kaikesta päättäen et ole koskaan käyttänyt muuta kuin pikkupoikamenetelmää. Siksi tuntuvat tehtävätkin mahdottomilta. Virhemarginaalit ovat riippuvaisia olosuhteista ja arvioitava tapaus tapaukselta ja valinnat tehtävä sen mukaan. Sen kuuluisan Porkkalan selän yli pääsee 100 m näkyvyydessä, mutta typerää on valita reitti, joka päättyy vedenalaisten kivien ympäröimään väylänmutkaan. Sinne ei mennä, ellei se jostain syystä ole se pienin paha. En kylläkään sellaisesta esimerkkiä keksi. Saaristoon ja rannikon läheisyyteen kuuluu enimmäkseen alle 1 mpk osuuksia, joissa suunnistustarkkuus on kymmeniä metrejä, eikä 200 m leveässä väylässä pysyminen tuota ongelmia, vaatii vain jonkin verran tarkkuutta ja työtä. Mutta saarten välistä löytyy myös pieniä selkiä, joiden takia 10 asteen virhe suunnassa lähentelee jo katastrofia. Sen virheen päälle kun voi vielä tulla vaikeammin arvioitavat tekijät kuten sorto ja ohjailusta aiheutuvat.

Pikkupoikamenetelmää en ole pikkupoikapäivien jälkeen harrastanut, kun välineet ovat muuttuneet ja tehneet sen liian riskialttiiksi. Saareen ja saaresta kotiin on osattu pimeässä, sateessa, sumussa ja tuulessa. Ihan niinkuin meitä aikasemmatkin sukupolvet ovat osanneet.

Lue lisää

Luettelit itsestäänselvyyksiä. Tottakai navigointiin vaikuttavat virhemarginaalit vesillä ovat riippuvaisia monesta asiasta.

Siksi kysyinkin arvioita, jotta voisin muodostaa käsityksen kompassinavigoinnin riskeistä.

Tarkennan päätökseen vaikuttavia seikkoja. Ei virtausta, ei aallokkoa, ei tuulta, ajat moottorilla 5 solmua. Tiedät lähtöpisteen koordinaatit niin tarkasti kuin kartalta voit mitata, mutta matkalla et voi tarkistaa sijantia minkään näkyvän kiintopisteen avulla.

Miten tarkasti osut 1 mpk:n etäisyydellä olevaan pisteeseen?

Pisteen molemmin puolin 100m päässä on kartalla näkyvät, mutta vesillä merkitsemättömät vedenalaiset kivet. Ihan realistinen skenaario saaristossamme. Lähdetkö matkaan vai et? Miksi?

Mitkä kaikki seikat vaikuttivat virhemarginaaliin ja miten paljon?

Sepi, sinulla on oltava näistä parametreistä jonkinlainen tarkempi käsitys, tai muuten olet itsekin kykenemätön tekemään faktoihin perustuvia päätöksiä. Eipä pelkällä eksymätaulukolla ole paljonkaan merkitystä, jos muut parametrit jätetään huomioimatta tai ravistellaan hihasta.

Mietipä samalla mitä menetelmiä saaristolaiset käyttivät sukupolvia sitten. Merimuseo on varmasti kiinnostunut Myrskyluodon Maijan eksymätaulukosta. Tai sitten en ymmärtänyt viittaustasi aikaisempiin sukupolviin.

Osaako kukaan arvioida kysymiäni asioita?

Nykyaika kirjoitti:

Luettelit itsestäänselvyyksiä. Tottakai navigointiin vaikuttavat virhemarginaalit vesillä ovat riippuvaisia monesta asiasta.

Siksi kysyinkin arvioita, jotta voisin muodostaa käsityksen kompassinavigoinnin riskeistä.

Tarkennan päätökseen vaikuttavia seikkoja. Ei virtausta, ei aallokkoa, ei tuulta, ajat moottorilla 5 solmua. Tiedät lähtöpisteen koordinaatit niin tarkasti kuin kartalta voit mitata, mutta matkalla et voi tarkistaa sijantia minkään näkyvän kiintopisteen avulla.

Miten tarkasti osut 1 mpk:n etäisyydellä olevaan pisteeseen?

Pisteen molemmin puolin 100m päässä on kartalla näkyvät, mutta vesillä merkitsemättömät vedenalaiset kivet. Ihan realistinen skenaario saaristossamme. Lähdetkö matkaan vai et? Miksi?

Mitkä kaikki seikat vaikuttivat virhemarginaaliin ja miten paljon?

Sepi, sinulla on oltava näistä parametreistä jonkinlainen tarkempi käsitys, tai muuten olet itsekin kykenemätön tekemään faktoihin perustuvia päätöksiä. Eipä pelkällä eksymätaulukolla ole paljonkaan merkitystä, jos muut parametrit jätetään huomioimatta tai ravistellaan hihasta.

Mietipä samalla mitä menetelmiä saaristolaiset käyttivät sukupolvia sitten. Merimuseo on varmasti kiinnostunut Myrskyluodon Maijan eksymätaulukosta. Tai sitten en ymmärtänyt viittaustasi aikaisempiin sukupolviin.

Osaako kukaan arvioida kysymiäni asioita?

Lue lisää

Lasketaanpa sitten. Ensinnäkin 1° virhe on mailin päässä n. 30 m. Eksymätaulukon voi hyvin tehdä alle 1° virheellä, mutta oletetaan nyt se karkeasti tehdyksi ja virhettä ±1°, erantohan tunnetaan jopa parinkymmenen kaariminuutin tarkkuudella, joten siitä ei tässä väliä. Annetuissa olosuhteissa ohjailu on pidettävissä myös siinä parin asteen haarukassa, siis toinen ±1°. Kohtuullinen todennäköisyys, että virheet kompensoivat toisiaan, muuta kun aina ei niin käy, voidaan siis helposti olla sinne kivien väliin tullessa 60 m sivussa ja kolisee. Sitten se lokivirhe vielä. Siihen pariin prosenttiin pitää varautua ja olettaa, että ollaan paikalla 40 m todellista aikaisemmin, siis noin 15 s, eikä tehtävän kannalta merkittävää. Yli 50 %:in todennäköisyydellä menee hyvin, mutta se on kaukana riittävästä, pitää siis ottaa muita avuja käyttöön. Jos kerran kivien välistä todella menee kulkukelpoinen väylä, lähestyttäessä ehkä hyvinkin löydettävissä kaikuluotaimella tunnistettavia muotoja tai ajettavissa pitkin syvyyskäyrää. Näkyvissä olevista saarista saadaan ehkä määriteltyä jokin paikantava linja tai otettua suuntima. Jossain oloissa kuulostakin on apua. Joka tapauksessa vaikea paikka kirkkaallakin säällä, vaikka näkyvyydestähän tässä tehtävänannossa ei pitäisi olla juuri hyötyä. Ilman tarkkaa suuntaa oltaisiin kuitenkin menossa viereisen kiviparin väliin parin-kolmen sadan metrin päähän ja jatkon kannalta täysin eksyksissä.

Siitä realismista sitten. Kartalla 100 m päässä olevien kivien karttamerkit melkein hipovat toisiaan. Pari kertaa olen kokeillut gps:n kanssa, miten vastaavan levyiseen reimarien väliin olisi osunut tarkasti kartalta poimituilla koordinaateilla. Toisella kertaa olisi sokea usko vienyt ainakin kepin väärälle puolen, ehkä kivelle. Olkoonkin, että se sattui aikaan ennen "hiekotuksen" poistamista järjestelmästä ja tarkkuuden parantumista, en edelleenkään sillä menetelmällä oudosta paikasta niin kulkisi. Tuttuun paikkaan kyllä, kun reittipiste on siinä kivien välissä ollessa määritelty ja pariin kertaan varmennettu. Gps:n eduksi jää edelleen se, että tarkkuus ei riipu siitä, mistä ja ja miten siihen kapeikkoon ollaan tultu. Meno kahden vedenalaisen kiven välistä ilman näkyviä kiintopisteitä edustaa takuulla vastuuntunnon puutetta, väylällähän sellaista paikkaa ei voi olla. Pikkupoikamenetelmäkään ei päde, kun kerran ollaan keskellä selkää ja menetelmä koluaa rantoja pitkin.

Myrskyluodon Maijalla ei tainnut olla eksymätaulukkoa, eikä liiemmin karttaakaan. Mentiin niitä reittejä, joita oli opittu kulkemaan paikallistiedon varassa, ihan niinkuin itsekin pikkupoikana. Toisaalta, jos olet sen viimeisen osan lukenut, veneestä lopulta löytyi vain mereltä löydetty luukku. Sellaista sattui siihen aikaan monelle. Polynesialaisilla ei ollut senkään vertaa teknisiä välineitä ja pystyivät silti toistuvasti löytämään pienetkin saaret valtameren toiselta puolen. Muutama ihminen osaa siellä taidon vieläkin perimätiedon perusteella. Omalla isoisälläni oli jo kohtalaisen tarkka kartta ja kompassi, joten mielestäni viittaus edellisiin sukupolviin on ihan monikossa oikeutettu. Sitä aiemmilla sukupolvilla nämä asiat jätettiin merenkulun ammattilaisille.

Sepi kirjoitti:

Lasketaanpa sitten. Ensinnäkin 1° virhe on mailin päässä n. 30 m. Eksymätaulukon voi hyvin tehdä alle 1° virheellä, mutta oletetaan nyt se karkeasti tehdyksi ja virhettä ±1°, erantohan tunnetaan jopa parinkymmenen kaariminuutin tarkkuudella, joten siitä ei tässä väliä. Annetuissa olosuhteissa ohjailu on pidettävissä myös siinä parin asteen haarukassa, siis toinen ±1°. Kohtuullinen todennäköisyys, että virheet kompensoivat toisiaan, muuta kun aina ei niin käy, voidaan siis helposti olla sinne kivien väliin tullessa 60 m sivussa ja kolisee. Sitten se lokivirhe vielä. Siihen pariin prosenttiin pitää varautua ja olettaa, että ollaan paikalla 40 m todellista aikaisemmin, siis noin 15 s, eikä tehtävän kannalta merkittävää. Yli 50 %:in todennäköisyydellä menee hyvin, mutta se on kaukana riittävästä, pitää siis ottaa muita avuja käyttöön. Jos kerran kivien välistä todella menee kulkukelpoinen väylä, lähestyttäessä ehkä hyvinkin löydettävissä kaikuluotaimella tunnistettavia muotoja tai ajettavissa pitkin syvyyskäyrää. Näkyvissä olevista saarista saadaan ehkä määriteltyä jokin paikantava linja tai otettua suuntima. Jossain oloissa kuulostakin on apua. Joka tapauksessa vaikea paikka kirkkaallakin säällä, vaikka näkyvyydestähän tässä tehtävänannossa ei pitäisi olla juuri hyötyä. Ilman tarkkaa suuntaa oltaisiin kuitenkin menossa viereisen kiviparin väliin parin-kolmen sadan metrin päähän ja jatkon kannalta täysin eksyksissä.

Siitä realismista sitten. Kartalla 100 m päässä olevien kivien karttamerkit melkein hipovat toisiaan. Pari kertaa olen kokeillut gps:n kanssa, miten vastaavan levyiseen reimarien väliin olisi osunut tarkasti kartalta poimituilla koordinaateilla. Toisella kertaa olisi sokea usko vienyt ainakin kepin väärälle puolen, ehkä kivelle. Olkoonkin, että se sattui aikaan ennen "hiekotuksen" poistamista järjestelmästä ja tarkkuuden parantumista, en edelleenkään sillä menetelmällä oudosta paikasta niin kulkisi. Tuttuun paikkaan kyllä, kun reittipiste on siinä kivien välissä ollessa määritelty ja pariin kertaan varmennettu. Gps:n eduksi jää edelleen se, että tarkkuus ei riipu siitä, mistä ja ja miten siihen kapeikkoon ollaan tultu. Meno kahden vedenalaisen kiven välistä ilman näkyviä kiintopisteitä edustaa takuulla vastuuntunnon puutetta, väylällähän sellaista paikkaa ei voi olla. Pikkupoikamenetelmäkään ei päde, kun kerran ollaan keskellä selkää ja menetelmä koluaa rantoja pitkin.

Myrskyluodon Maijalla ei tainnut olla eksymätaulukkoa, eikä liiemmin karttaakaan. Mentiin niitä reittejä, joita oli opittu kulkemaan paikallistiedon varassa, ihan niinkuin itsekin pikkupoikana. Toisaalta, jos olet sen viimeisen osan lukenut, veneestä lopulta löytyi vain mereltä löydetty luukku. Sellaista sattui siihen aikaan monelle. Polynesialaisilla ei ollut senkään vertaa teknisiä välineitä ja pystyivät silti toistuvasti löytämään pienetkin saaret valtameren toiselta puolen. Muutama ihminen osaa siellä taidon vieläkin perimätiedon perusteella. Omalla isoisälläni oli jo kohtalaisen tarkka kartta ja kompassi, joten mielestäni viittaus edellisiin sukupolviin on ihan monikossa oikeutettu. Sitä aiemmilla sukupolvilla nämä asiat jätettiin merenkulun ammattilaisille.

Lue lisää

Tuota polynesialaisten hommaa olen aina ihmetellyt. Jotkut saaristakin kun vielä ovat niin matalia, etteivät näy kovinkaan kauaksi merelle.

No, eipä ole ilmeisesti kukaan tehnyt tilastoa niistä ihmisistä, jotka jäivät tulematta perille. Vain perille päässeet olivat sankareita ja pääsivät aikakirjoihin.

aos kirjoitti:

Tuota polynesialaisten hommaa olen aina ihmetellyt. Jotkut saaristakin kun vielä ovat niin matalia, etteivät näy kovinkaan kauaksi merelle.

No, eipä ole ilmeisesti kukaan tehnyt tilastoa niistä ihmisistä, jotka jäivät tulematta perille. Vain perille päässeet olivat sankareita ja pääsivät aikakirjoihin.

Lue lisää

Toisaalta se oli nimenomaan isältä pojalle peritty taito, joten ihan yksittäisiä sankariteot eivät voineet olla. Taito oli kyllä korkealle arvostettu, se navigaattori oli heimonsa mahtimiehiä. Temppu on jopa dokumentoidusti toistettu 10-20 v sitten, hämmästyttää edelleen. Uusi Seelantikin on pahuksen pieni läiskä kartalla vaikkapa Tahitilta lähtiessä, pikku atolleista puhumattakaan.

Sepi kirjoitti:

Lasketaanpa sitten. Ensinnäkin 1° virhe on mailin päässä n. 30 m. Eksymätaulukon voi hyvin tehdä alle 1° virheellä, mutta oletetaan nyt se karkeasti tehdyksi ja virhettä ±1°, erantohan tunnetaan jopa parinkymmenen kaariminuutin tarkkuudella, joten siitä ei tässä väliä. Annetuissa olosuhteissa ohjailu on pidettävissä myös siinä parin asteen haarukassa, siis toinen ±1°. Kohtuullinen todennäköisyys, että virheet kompensoivat toisiaan, muuta kun aina ei niin käy, voidaan siis helposti olla sinne kivien väliin tullessa 60 m sivussa ja kolisee. Sitten se lokivirhe vielä. Siihen pariin prosenttiin pitää varautua ja olettaa, että ollaan paikalla 40 m todellista aikaisemmin, siis noin 15 s, eikä tehtävän kannalta merkittävää. Yli 50 %:in todennäköisyydellä menee hyvin, mutta se on kaukana riittävästä, pitää siis ottaa muita avuja käyttöön. Jos kerran kivien välistä todella menee kulkukelpoinen väylä, lähestyttäessä ehkä hyvinkin löydettävissä kaikuluotaimella tunnistettavia muotoja tai ajettavissa pitkin syvyyskäyrää. Näkyvissä olevista saarista saadaan ehkä määriteltyä jokin paikantava linja tai otettua suuntima. Jossain oloissa kuulostakin on apua. Joka tapauksessa vaikea paikka kirkkaallakin säällä, vaikka näkyvyydestähän tässä tehtävänannossa ei pitäisi olla juuri hyötyä. Ilman tarkkaa suuntaa oltaisiin kuitenkin menossa viereisen kiviparin väliin parin-kolmen sadan metrin päähän ja jatkon kannalta täysin eksyksissä.

Siitä realismista sitten. Kartalla 100 m päässä olevien kivien karttamerkit melkein hipovat toisiaan. Pari kertaa olen kokeillut gps:n kanssa, miten vastaavan levyiseen reimarien väliin olisi osunut tarkasti kartalta poimituilla koordinaateilla. Toisella kertaa olisi sokea usko vienyt ainakin kepin väärälle puolen, ehkä kivelle. Olkoonkin, että se sattui aikaan ennen "hiekotuksen" poistamista järjestelmästä ja tarkkuuden parantumista, en edelleenkään sillä menetelmällä oudosta paikasta niin kulkisi. Tuttuun paikkaan kyllä, kun reittipiste on siinä kivien välissä ollessa määritelty ja pariin kertaan varmennettu. Gps:n eduksi jää edelleen se, että tarkkuus ei riipu siitä, mistä ja ja miten siihen kapeikkoon ollaan tultu. Meno kahden vedenalaisen kiven välistä ilman näkyviä kiintopisteitä edustaa takuulla vastuuntunnon puutetta, väylällähän sellaista paikkaa ei voi olla. Pikkupoikamenetelmäkään ei päde, kun kerran ollaan keskellä selkää ja menetelmä koluaa rantoja pitkin.

Myrskyluodon Maijalla ei tainnut olla eksymätaulukkoa, eikä liiemmin karttaakaan. Mentiin niitä reittejä, joita oli opittu kulkemaan paikallistiedon varassa, ihan niinkuin itsekin pikkupoikana. Toisaalta, jos olet sen viimeisen osan lukenut, veneestä lopulta löytyi vain mereltä löydetty luukku. Sellaista sattui siihen aikaan monelle. Polynesialaisilla ei ollut senkään vertaa teknisiä välineitä ja pystyivät silti toistuvasti löytämään pienetkin saaret valtameren toiselta puolen. Muutama ihminen osaa siellä taidon vieläkin perimätiedon perusteella. Omalla isoisälläni oli jo kohtalaisen tarkka kartta ja kompassi, joten mielestäni viittaus edellisiin sukupolviin on ihan monikossa oikeutettu. Sitä aiemmilla sukupolvilla nämä asiat jätettiin merenkulun ammattilaisille.

Lue lisää

Kiitos ihan oikeasti. Tarkoitus olikin hieman herätellä aivonystyröitä, mukaanlukien omat. Mitättömän pieniltä tuntuvat asiat saavat merkitystä kun ne lasketaan yhteen. Pysyminen 200m leveällä väylällä 1 mpk:n matkan tuntui ainakin minusta melko realistiselta tavoitteelta.

Laitan tähän vielä yhden esimerkin, olosuhteet samat kuin edellä. Pisteestä A pisteeseen B matkaa 0.5 mpk, käännytään edelleen pisteeseen C johon matkaa 0.5 mpk.

Paikannusvirheet pisteessä A:
- etäisyydenarviointivirhe 10m.
- karttavirhe 10m.

Mittavirhe kartalta:
Mittausvälineistä ja lyijykynällä piirretyn viivan paksuudesta johtuen ainakin 0,5mm.
- mittavirhe 25m

Karttavirhe pistettä C reunustavissa kivissä:
- karttavirhe 10m 10m.

Eksymätaulukon virhe 1°, toistuu molemmilla osuuksilla:
- eksymävirhe 15m 15m.

Ohjailuvirhe 1°, toistuu molemmilla osuuksilla:
- ohjailuvirhe 15m 15m.

Lokivirhe 2 prosenttia kääntöpisteessä B:
- lokivirhe 20m.

Käännöksessä tapahtuva sorto:
- käännössorto 10m.

Veneen leveys 3m.

SUMMA:
Huonolla tuurilla virheet summaantuvat toisiinsa vain toiselle puolelle suunniteltua reittiä (kummalle?), joten väylän leveyden tulisi olla vähintään 300m pisteen C kohdalla.

Menikö oikein, jos taas tunaroin niin oikaiskaa.

Tottakai esimerkki on keksitty ja eksymätaulukko tässäkin pienentää marginaalia. Melkoinen fakiiri saa silti olla, jos aina osuu kymmenien metrien tarkkuudella edes lyhyellä matkalla. No, jokainen voi itse parametroida kuten haluaa. Lisätkää ja poistakaa oman kokemuksen mukaan. Arvioikaa myös puuskainen tuuli ja aallokko, sekä kaikkien veneessä suoritettavien toimenpiteiden mahdollinen vaikutus.

Turvallista navigointia!

Nykyaika kirjoitti:

Kiitos ihan oikeasti. Tarkoitus olikin hieman herätellä aivonystyröitä, mukaanlukien omat. Mitättömän pieniltä tuntuvat asiat saavat merkitystä kun ne lasketaan yhteen. Pysyminen 200m leveällä väylällä 1 mpk:n matkan tuntui ainakin minusta melko realistiselta tavoitteelta.

Laitan tähän vielä yhden esimerkin, olosuhteet samat kuin edellä. Pisteestä A pisteeseen B matkaa 0.5 mpk, käännytään edelleen pisteeseen C johon matkaa 0.5 mpk.

Paikannusvirheet pisteessä A:
- etäisyydenarviointivirhe 10m.
- karttavirhe 10m.

Mittavirhe kartalta:
Mittausvälineistä ja lyijykynällä piirretyn viivan paksuudesta johtuen ainakin 0,5mm.
- mittavirhe 25m

Karttavirhe pistettä C reunustavissa kivissä:
- karttavirhe 10m 10m.

Eksymätaulukon virhe 1°, toistuu molemmilla osuuksilla:
- eksymävirhe 15m 15m.

Ohjailuvirhe 1°, toistuu molemmilla osuuksilla:
- ohjailuvirhe 15m 15m.

Lokivirhe 2 prosenttia kääntöpisteessä B:
- lokivirhe 20m.

Käännöksessä tapahtuva sorto:
- käännössorto 10m.

Veneen leveys 3m.

SUMMA:
Huonolla tuurilla virheet summaantuvat toisiinsa vain toiselle puolelle suunniteltua reittiä (kummalle?), joten väylän leveyden tulisi olla vähintään 300m pisteen C kohdalla.

Menikö oikein, jos taas tunaroin niin oikaiskaa.

Tottakai esimerkki on keksitty ja eksymätaulukko tässäkin pienentää marginaalia. Melkoinen fakiiri saa silti olla, jos aina osuu kymmenien metrien tarkkuudella edes lyhyellä matkalla. No, jokainen voi itse parametroida kuten haluaa. Lisätkää ja poistakaa oman kokemuksen mukaan. Arvioikaa myös puuskainen tuuli ja aallokko, sekä kaikkien veneessä suoritettavien toimenpiteiden mahdollinen vaikutus.

Turvallista navigointia!

Lue lisää

Pohdiskellaan vielä huonoa tuuria ja todennäköisyyttä.

Edellisessä esimerkissä A-B-C oli käsittääkseni 10 parametria, jotka vaikuttavat jommalle kummalle puolelle reittiä.

Todennäköisyys sille, että kaikki virheet osuvat samalle puolelle on lienee 2 potenssiin 10 = 1024.

Voidaan olettaa, että pahin mahdollinen tärppää kun puolet vaihtoehdoista on käyty läpi, 1024/2 = 512.

Jos ajaa vain reitin A-B, niin vaikuttavien parametrien lukumäärä on 6 kappaletta. Joten samalle puolelle reittiä 2 potenssiin 6 = 32. Osuu kohdalle 32/2 = 16.

Menikö oikein?

Virhemarginaalit eri parametreille eivät ole yhtä suuria ja oletin että ne esiintyvät joka kerta. Joku voisi laskea kuinka paljon reitiltä ollaan todennäköisesti vähintäänkin sivussa joka toinen kerta?

Nykyaika kirjoitti:

Kiitos ihan oikeasti. Tarkoitus olikin hieman herätellä aivonystyröitä, mukaanlukien omat. Mitättömän pieniltä tuntuvat asiat saavat merkitystä kun ne lasketaan yhteen. Pysyminen 200m leveällä väylällä 1 mpk:n matkan tuntui ainakin minusta melko realistiselta tavoitteelta.

Laitan tähän vielä yhden esimerkin, olosuhteet samat kuin edellä. Pisteestä A pisteeseen B matkaa 0.5 mpk, käännytään edelleen pisteeseen C johon matkaa 0.5 mpk.

Paikannusvirheet pisteessä A:
- etäisyydenarviointivirhe 10m.
- karttavirhe 10m.

Mittavirhe kartalta:
Mittausvälineistä ja lyijykynällä piirretyn viivan paksuudesta johtuen ainakin 0,5mm.
- mittavirhe 25m

Karttavirhe pistettä C reunustavissa kivissä:
- karttavirhe 10m 10m.

Eksymätaulukon virhe 1°, toistuu molemmilla osuuksilla:
- eksymävirhe 15m 15m.

Ohjailuvirhe 1°, toistuu molemmilla osuuksilla:
- ohjailuvirhe 15m 15m.

Lokivirhe 2 prosenttia kääntöpisteessä B:
- lokivirhe 20m.

Käännöksessä tapahtuva sorto:
- käännössorto 10m.

Veneen leveys 3m.

SUMMA:
Huonolla tuurilla virheet summaantuvat toisiinsa vain toiselle puolelle suunniteltua reittiä (kummalle?), joten väylän leveyden tulisi olla vähintään 300m pisteen C kohdalla.

Menikö oikein, jos taas tunaroin niin oikaiskaa.

Tottakai esimerkki on keksitty ja eksymätaulukko tässäkin pienentää marginaalia. Melkoinen fakiiri saa silti olla, jos aina osuu kymmenien metrien tarkkuudella edes lyhyellä matkalla. No, jokainen voi itse parametroida kuten haluaa. Lisätkää ja poistakaa oman kokemuksen mukaan. Arvioikaa myös puuskainen tuuli ja aallokko, sekä kaikkien veneessä suoritettavien toimenpiteiden mahdollinen vaikutus.

Turvallista navigointia!

Lue lisää

Tuskin tuossa mitään virhettä oli. Siitä näkee, että vaikeaksi menee, kun etäisyydet kovin kasvavat tai pienenevät. Näkee sen sitten kartalta mittaamalla, mutta etäisyyksien arviointi heittää usein pahastikin, tässä tapauksessa mietinnät väylän leveydestä. Kun väylä kapenee alle 100 m leveäksi, se mielletään jo tosi kapeikoksi. Onneksi normaalit kulkuväylät ovat huomattavasti leveämpiä. Esimerkkien tarkkuudet olivat optimiolosuhteissa, todellisuudessa virheet ovat useimmiten isompia, mutta niin ovat sitten toleranssitkin. Jos niin ei olisi, olisin minäkin jos en ihan hukkunut, niin ainakin särkenyt monta hyvää venettä kiville. Kuitenkin ainoa kivelleajo oli olosuhteissa, joissa kaikki oli hyvin hallinnassa, paitsi se kivi, jota merenmittaajilta oli jäänyt huomaamatta.

Varokaa silti, sillä kun maksajaa kysellään, on väylä virallisen määritelmän mukaan yllättävän kapea kaista sen piirretyn viivan kahta puolta, siis se osuus, josta merenkululaitos ottaa vastuun.

Turvallista navigointia toivotan minäkin.

Nykyaika kirjoitti:

Kiitos ihan oikeasti. Tarkoitus olikin hieman herätellä aivonystyröitä, mukaanlukien omat. Mitättömän pieniltä tuntuvat asiat saavat merkitystä kun ne lasketaan yhteen. Pysyminen 200m leveällä väylällä 1 mpk:n matkan tuntui ainakin minusta melko realistiselta tavoitteelta.

Laitan tähän vielä yhden esimerkin, olosuhteet samat kuin edellä. Pisteestä A pisteeseen B matkaa 0.5 mpk, käännytään edelleen pisteeseen C johon matkaa 0.5 mpk.

Paikannusvirheet pisteessä A:
- etäisyydenarviointivirhe 10m.
- karttavirhe 10m.

Mittavirhe kartalta:
Mittausvälineistä ja lyijykynällä piirretyn viivan paksuudesta johtuen ainakin 0,5mm.
- mittavirhe 25m

Karttavirhe pistettä C reunustavissa kivissä:
- karttavirhe 10m 10m.

Eksymätaulukon virhe 1°, toistuu molemmilla osuuksilla:
- eksymävirhe 15m 15m.

Ohjailuvirhe 1°, toistuu molemmilla osuuksilla:
- ohjailuvirhe 15m 15m.

Lokivirhe 2 prosenttia kääntöpisteessä B:
- lokivirhe 20m.

Käännöksessä tapahtuva sorto:
- käännössorto 10m.

Veneen leveys 3m.

SUMMA:
Huonolla tuurilla virheet summaantuvat toisiinsa vain toiselle puolelle suunniteltua reittiä (kummalle?), joten väylän leveyden tulisi olla vähintään 300m pisteen C kohdalla.

Menikö oikein, jos taas tunaroin niin oikaiskaa.

Tottakai esimerkki on keksitty ja eksymätaulukko tässäkin pienentää marginaalia. Melkoinen fakiiri saa silti olla, jos aina osuu kymmenien metrien tarkkuudella edes lyhyellä matkalla. No, jokainen voi itse parametroida kuten haluaa. Lisätkää ja poistakaa oman kokemuksen mukaan. Arvioikaa myös puuskainen tuuli ja aallokko, sekä kaikkien veneessä suoritettavien toimenpiteiden mahdollinen vaikutus.

Turvallista navigointia!

Lue lisää

Korjaan hieman tuota edellistä todennäköisyyslaskelmaa.

Saadut arvot voi jakaa vielä kahdella, koska virhe voi sattua kummalle tahansa puolelle.

Näin ollen pahin mahdollinen tapahtuu reitillä A-B-C joka 256. kerta ja reitillä A-B joka 8. kerta.

Nykyaika kirjoitti:

Jaaha, nyt gps ei putoakaan kerralla pelistä, no en siltikään vilkuile gps:ää 5 sekunnin välein sen varalta että kohta pimenee. Joten turha siitä on enää apua hakea paikantamiseen, kun ei tarkalleen tiedä koska gps viimeksi toimi.

Kokeile itse seuraavaa testiä, vaikka Porkkalan selällä. Veneilet ihan normaalisti, pieniä nopeuden ja suunnanmuutoksia viikonloppuruuhkassa muita veneitä väistellessä. Pyydä kaveria painamaan satunnaisessa kohdassa sijaintisi gps:n muistiin ja ilmoittamaan että nyt gps pimeni. Seuraavaksi määritä sijaintisi perinteisin menetelmin tukeutuen muistikuviin ja niihin merkintöihin joita AINA teet saaristossa veneillessäsi. Älä hyödynnä näkyviä kohteita, koska näkyvyyttä ei leikisti ole. Ohjaat koko ajan, otat käsille tarvikkeet paikannukseen, suoritat laskelmat ja vene tietenkin liikkuu paikannustoimenpiteiden aikana. Kerro rehellisesti miten tarkasti paikannus onnistui? Osutko 6 km päässä olevaan seuraavaan kääntöpisteeseen 50m tarkkuudella vai menikö kiville? Onnistuiko edes teoreettisesti, oikeastihan sinun pitäisi ohjata venettäsi tuulessa, aallokossa ja mielellään tarkasti tunnetulla nopeudella.

Miten tarkka on lokisi nopeus/matkanäyttö? Minulla virhe on 0-8% nopeuksilla 30-60 km/h, siis ilman satunnaisia levätärppejä.

Kotona suoritettu teoreettinen pöytänavigointi osuu tarkasti kohteeseen. Paperivene kulkee aina suoraan ja odottelee paikallaan pissatauon ajan.

Olen veneillyt vuosikausia ennen gps:n tuloa kuluttajamarkkinoille. Ostin kyllä gps:n heti ensimmäisten joukossa. Monta moottori- ja purjeveneilijää olen opastanut takaisin väylälle tai satamaan asti sumussa. Yleensä niitä oli aina lauma odottamassa tietyissä "hankalissa" paikoissa, kunnes gps- tai tutkavarusteinen vene osuu paikalle. Yleistä kun gps oli vielä harvinainen, mutta edelleenkin jokakesäinen ilmiö. Tyypillinen hankala paikka on sisälahdessa olevan sataman edusta, kun lyhytkestoinen tiheä aamusumu rajoittaa näkyvyyden muutamaan kymmeneen metriin.

Gps pelkästään paristojen varassa? Kuulostaa omituiselta, mutta näinhän näitä jos-tilanteita saa generoitua.

Jäänkö saareen maanantaiksi? Jos tiedän missä saaressa olen, niin silloin voin paikantaa itseni ja matka jatkuu. Jos en voi paikantaa ja näkyvyys on huono, niin sitten jään vaikka tiistaihin asti.

Ääh, tämä on ihan höpö höpöä, skenaarioita vaihtelevilla parametreillä voi kehitellä vaikka maailman loppuun.


Katsastusosio: Ei minulla ole mitään katsastus- ja seuratoimintaa vastaan, jokainen tyylillään. Olen itse antanut veneestäni lainaksi varusteita katsastusta varten. Olen useassa satamassa keväisin nähnyt ja keskustellut katsastusvarusteiden kierrättämisestä. Istuinpa kerran ystäväni veneessä, katsastaja kysyi puuttuvaa varustetta ja se lainattiin naapurin jo katsastetusta veneestä katsastajan hyväksyessä toimenpiteen. Huomautti kylläkin, että hommaathan tietenkin oman, no tottakai. Hienoa, ettet ole törmännyt tähän ilmiöön, ei sitten ilmeisesti kovinkaan yleistä...

Lue lisää

En jaksanut koko aikaa seurata keskustelua, mutta nyt sattumalta huomasin että puhutaan katsastuksesta ja varusteiden kierrättämisestä.
Tähän sanoisin että en omassa seurassani ole ko. ilmiötä havainnut. Olemme seuran saaressa pitäneet ns. varusteiltoja, eli huolletaan esimerkiksi paukkuliivejä tai tutkitaan hätäraketteja/soihtuja syystä että miten ne tulisi laukaista tyypistä riippuen. Kyllä ne liivit ja raketit/soihdut yhtäaikaa kaikista veneistä ovat paikalla olleet. Eli en ole henkilökohtaisesti havainnut moista käytöstä. Laituriparlamentin tyhjäntoimittajien väittämänä kyllä olen asiasta kuullut.
Muuten katsastussäännöissä mainitaan että " aluksen kippari on vastuussa siitä että alus täyttää katsastusvaatimukset muulloinkin kuin vain katasastustilanteessa". Mikäli esimerkiksi "omaiset" ratsaavat aluksen kulussa eikä pakollisia lainvaatimia varusteita löydy, niin maksusitoumus rapsahtaa. Ei tuommoisella käytöksellä katsastusmiestä "kuseteta", vaan sillä kippari ainoastaan vaarantaa oman ja miehistönsä hengen. Erittäin vastuutonta käytöstä moinen.

Katsastusmies-1 kirjoitti:

En jaksanut koko aikaa seurata keskustelua, mutta nyt sattumalta huomasin että puhutaan katsastuksesta ja varusteiden kierrättämisestä.
Tähän sanoisin että en omassa seurassani ole ko. ilmiötä havainnut. Olemme seuran saaressa pitäneet ns. varusteiltoja, eli huolletaan esimerkiksi paukkuliivejä tai tutkitaan hätäraketteja/soihtuja syystä että miten ne tulisi laukaista tyypistä riippuen. Kyllä ne liivit ja raketit/soihdut yhtäaikaa kaikista veneistä ovat paikalla olleet. Eli en ole henkilökohtaisesti havainnut moista käytöstä. Laituriparlamentin tyhjäntoimittajien väittämänä kyllä olen asiasta kuullut.
Muuten katsastussäännöissä mainitaan että " aluksen kippari on vastuussa siitä että alus täyttää katsastusvaatimukset muulloinkin kuin vain katasastustilanteessa". Mikäli esimerkiksi "omaiset" ratsaavat aluksen kulussa eikä pakollisia lainvaatimia varusteita löydy, niin maksusitoumus rapsahtaa. Ei tuommoisella käytöksellä katsastusmiestä "kuseteta", vaan sillä kippari ainoastaan vaarantaa oman ja miehistönsä hengen. Erittäin vastuutonta käytöstä moinen.

Lue lisää

Ymmärsinkö nyt oikein. Jäi nimittäin mielikuva, että väität viranomaisten puuttuvan vapaaehtoisten katsastusvarustusten puuttumiseen.

Uskallan epäillä, että silloin viranomainen ylittää valtuutensa ja sakkopäätös menee nurin hallinto-oikeudessa.

Löytyisikö vähän perusteluja?

Katsastusmies-1 kirjoitti:

En jaksanut koko aikaa seurata keskustelua, mutta nyt sattumalta huomasin että puhutaan katsastuksesta ja varusteiden kierrättämisestä.
Tähän sanoisin että en omassa seurassani ole ko. ilmiötä havainnut. Olemme seuran saaressa pitäneet ns. varusteiltoja, eli huolletaan esimerkiksi paukkuliivejä tai tutkitaan hätäraketteja/soihtuja syystä että miten ne tulisi laukaista tyypistä riippuen. Kyllä ne liivit ja raketit/soihdut yhtäaikaa kaikista veneistä ovat paikalla olleet. Eli en ole henkilökohtaisesti havainnut moista käytöstä. Laituriparlamentin tyhjäntoimittajien väittämänä kyllä olen asiasta kuullut.
Muuten katsastussäännöissä mainitaan että " aluksen kippari on vastuussa siitä että alus täyttää katsastusvaatimukset muulloinkin kuin vain katasastustilanteessa". Mikäli esimerkiksi "omaiset" ratsaavat aluksen kulussa eikä pakollisia lainvaatimia varusteita löydy, niin maksusitoumus rapsahtaa. Ei tuommoisella käytöksellä katsastusmiestä "kuseteta", vaan sillä kippari ainoastaan vaarantaa oman ja miehistönsä hengen. Erittäin vastuutonta käytöstä moinen.

Lue lisää

Minäkin aloin ihmetellä, mistä on kotoisin käsitys, että katsastusvarusteiden vuoksi voisi tulla sakot?
Olitkos se muuten sinä, joka kerran väitti merivartijoiden sakottaneen tai ainakin huomauttaneen passintarkastuksessa puuttuvasta katsastustarrasta? Ja kun nyt tuli puheeksi, niin missä kohtaa katsastussääntöjä sanotaan, että tarran pitää olla a) esillä yleensä b) laiturille näkyvissä (kuten samoissa yhteyksissä joku väitti, en muista olitko se sinä)? Minä en nimittäin ole löytänyt katsastusvaatimuksista sellaista mainintaa, mikä toki voi johtua vain huolimattomasta lukemisestakin...

Katsastusmies-1 kirjoitti:

En jaksanut koko aikaa seurata keskustelua, mutta nyt sattumalta huomasin että puhutaan katsastuksesta ja varusteiden kierrättämisestä.
Tähän sanoisin että en omassa seurassani ole ko. ilmiötä havainnut. Olemme seuran saaressa pitäneet ns. varusteiltoja, eli huolletaan esimerkiksi paukkuliivejä tai tutkitaan hätäraketteja/soihtuja syystä että miten ne tulisi laukaista tyypistä riippuen. Kyllä ne liivit ja raketit/soihdut yhtäaikaa kaikista veneistä ovat paikalla olleet. Eli en ole henkilökohtaisesti havainnut moista käytöstä. Laituriparlamentin tyhjäntoimittajien väittämänä kyllä olen asiasta kuullut.
Muuten katsastussäännöissä mainitaan että " aluksen kippari on vastuussa siitä että alus täyttää katsastusvaatimukset muulloinkin kuin vain katasastustilanteessa". Mikäli esimerkiksi "omaiset" ratsaavat aluksen kulussa eikä pakollisia lainvaatimia varusteita löydy, niin maksusitoumus rapsahtaa. Ei tuommoisella käytöksellä katsastusmiestä "kuseteta", vaan sillä kippari ainoastaan vaarantaa oman ja miehistönsä hengen. Erittäin vastuutonta käytöstä moinen.

Lue lisää

Jokin aika sitten valittelit, että haluamasi Katsastusmies-nimimerkki oli varattu ja siksi jouduit tyytymään Katsastusmies-1 nimeen.

Totuus tulee tässä:
Oma veneseurasi teki tempun. Ovat saaneet tarpeekseen wannabe-katsastusmies esiintymisestäsi.

Nykyaika kirjoitti:

Jokin aika sitten valittelit, että haluamasi Katsastusmies-nimimerkki oli varattu ja siksi jouduit tyytymään Katsastusmies-1 nimeen.

Totuus tulee tässä:
Oma veneseurasi teki tempun. Ovat saaneet tarpeekseen wannabe-katsastusmies esiintymisestäsi.

Lue lisää

Kopmmentti 1:Jospas arvon Nimimerkit jotka vastasivat viestiini lukisivat kerran vielä vastaukseni ja sitten keskusteltaisiin mistä varusteista puhuin viranomaisten yhteydessä.
Kommentti 2: Kyllä veneseuran perälipun käyttämisestä ilman että vene on seuraan katsastettu on jaettu sakkoja. Senverran siinäkin heitti alkuperäisestä asiasta.
Kommentti 3: Nimimerkkini oli itseni varaama ymmärtämättäni. minulla on ollut Postilaatikko Suomi24:ssä jo kauan ja juuri tuolla nikillä. Se toimii edelleenkin, mutta siihen tuli vahingossa tuo -1 liitteeksi tänne keskusteluun, mutta kun en ole viitsinyt sitä enää takaisinkaan muuttaa.
hymyä huuleen, talvitelakointi on jo yli puolenvälin, eli ollaan jo "paremmalla" puolella talvea sen suhteen :)

Katsastusmies-1 kirjoitti:

Kopmmentti 1:Jospas arvon Nimimerkit jotka vastasivat viestiini lukisivat kerran vielä vastaukseni ja sitten keskusteltaisiin mistä varusteista puhuin viranomaisten yhteydessä.
Kommentti 2: Kyllä veneseuran perälipun käyttämisestä ilman että vene on seuraan katsastettu on jaettu sakkoja. Senverran siinäkin heitti alkuperäisestä asiasta.
Kommentti 3: Nimimerkkini oli itseni varaama ymmärtämättäni. minulla on ollut Postilaatikko Suomi24:ssä jo kauan ja juuri tuolla nikillä. Se toimii edelleenkin, mutta siihen tuli vahingossa tuo -1 liitteeksi tänne keskusteluun, mutta kun en ole viitsinyt sitä enää takaisinkaan muuttaa.
hymyä huuleen, talvitelakointi on jo yli puolenvälin, eli ollaan jo "paremmalla" puolella talvea sen suhteen :)

Lue lisää

No, sanotaan, että kommenttisi oli puoliksi oikein ja puoliksi naurettava. Alkuperäisen tekstisi 2 peräkkäistä lausetta: "Muuten katsastussäännöissä mainitaan että " aluksen kippari on vastuussa siitä että alus täyttää katsastusvaatimukset muulloinkin kuin vain katasastustilanteessa". Mikäli esimerkiksi "omaiset" ratsaavat aluksen kulussa eikä pakollisia lainvaatimia varusteita löydy, niin maksusitoumus rapsahtaa."
Eli se oikeassaolopuolikkaasi: kieltämättä puhut viranomaisiin viittaavassa lauseessa lakisääteisistä etkä katsastusvarusteista. Ja sitten se naurettava puolikkaasi: kun 1. lauseessa puhut kipparin vastuusta katsastusvarusteiden suhteen ja seuraavassa lauseessa viranomaisista ja lisäksi sanot sitä "esimerkiksi", niin mikäli tarkoituksesi todella oli olla luomatta sellaista käsitystä, että viranomaiset vahtaisivat katsastusvarusteita, niin sinun lienee aiheellista hankkiutua jollekin kirjoittamiskurssille.

JRxxx kirjoitti:

No, sanotaan, että kommenttisi oli puoliksi oikein ja puoliksi naurettava. Alkuperäisen tekstisi 2 peräkkäistä lausetta: "Muuten katsastussäännöissä mainitaan että " aluksen kippari on vastuussa siitä että alus täyttää katsastusvaatimukset muulloinkin kuin vain katasastustilanteessa". Mikäli esimerkiksi "omaiset" ratsaavat aluksen kulussa eikä pakollisia lainvaatimia varusteita löydy, niin maksusitoumus rapsahtaa."
Eli se oikeassaolopuolikkaasi: kieltämättä puhut viranomaisiin viittaavassa lauseessa lakisääteisistä etkä katsastusvarusteista. Ja sitten se naurettava puolikkaasi: kun 1. lauseessa puhut kipparin vastuusta katsastusvarusteiden suhteen ja seuraavassa lauseessa viranomaisista ja lisäksi sanot sitä "esimerkiksi", niin mikäli tarkoituksesi todella oli olla luomatta sellaista käsitystä, että viranomaiset vahtaisivat katsastusvarusteita, niin sinun lienee aiheellista hankkiutua jollekin kirjoittamiskurssille.

Lue lisää

Täytyy myöntää, että tekstissä ei ollut virhettä. Olisi pitänyt lukea se lause lauseelta eikä yhtenä asiana, kuten yhdessä kappaleessa oleva teksti helposti ymmärretään.

Joko taitava yritys tai huonosti kirjoitettu.

Katsastusmies-1 kirjoitti:

Kopmmentti 1:Jospas arvon Nimimerkit jotka vastasivat viestiini lukisivat kerran vielä vastaukseni ja sitten keskusteltaisiin mistä varusteista puhuin viranomaisten yhteydessä.
Kommentti 2: Kyllä veneseuran perälipun käyttämisestä ilman että vene on seuraan katsastettu on jaettu sakkoja. Senverran siinäkin heitti alkuperäisestä asiasta.
Kommentti 3: Nimimerkkini oli itseni varaama ymmärtämättäni. minulla on ollut Postilaatikko Suomi24:ssä jo kauan ja juuri tuolla nikillä. Se toimii edelleenkin, mutta siihen tuli vahingossa tuo -1 liitteeksi tänne keskusteluun, mutta kun en ole viitsinyt sitä enää takaisinkaan muuttaa.
hymyä huuleen, talvitelakointi on jo yli puolenvälin, eli ollaan jo "paremmalla" puolella talvea sen suhteen :)

Lue lisää

Nopea haku toi esille kesäkuussa 2004 nimimerkillä "Katsastusmies" kirjoitetun viestin, jossa sanottiin näin: "Samoin tulee myös vuositarra tarkistettua. Sen käyttämättömyydestä ei sakoteta ilmeisesti, mutta takuulla huomautetaan."
Eli haastan edelleen sinut esittämään a) yhdenkin esimerkin viranomaisten esittämästä tuollaisesta huomautuksesta b) sen perusteet lainsäädännössä ja c) katsastussäännöissä olevan kohdan, jossa määrätään käyttämään tarraa?

JRxxx kirjoitti:

No, sanotaan, että kommenttisi oli puoliksi oikein ja puoliksi naurettava. Alkuperäisen tekstisi 2 peräkkäistä lausetta: "Muuten katsastussäännöissä mainitaan että " aluksen kippari on vastuussa siitä että alus täyttää katsastusvaatimukset muulloinkin kuin vain katasastustilanteessa". Mikäli esimerkiksi "omaiset" ratsaavat aluksen kulussa eikä pakollisia lainvaatimia varusteita löydy, niin maksusitoumus rapsahtaa."
Eli se oikeassaolopuolikkaasi: kieltämättä puhut viranomaisiin viittaavassa lauseessa lakisääteisistä etkä katsastusvarusteista. Ja sitten se naurettava puolikkaasi: kun 1. lauseessa puhut kipparin vastuusta katsastusvarusteiden suhteen ja seuraavassa lauseessa viranomaisista ja lisäksi sanot sitä "esimerkiksi", niin mikäli tarkoituksesi todella oli olla luomatta sellaista käsitystä, että viranomaiset vahtaisivat katsastusvarusteita, niin sinun lienee aiheellista hankkiutua jollekin kirjoittamiskurssille.

Lue lisää

No, sanotaan, että kommenttisi oli puoliksi oikein ja puoliksi naurettava. Tosin en nyt heti keksi, mikä siinä erityisesti meni oikein, mutta naurettavaksi teet itsesi yrittämällä esittää tekstin viaksi sen väärin ymmärtämistä. Sitä yleensä sanotaan selittelyksi ja aivan aiheesta.

Katsastusmies-1 kirjoitti:

Kopmmentti 1:Jospas arvon Nimimerkit jotka vastasivat viestiini lukisivat kerran vielä vastaukseni ja sitten keskusteltaisiin mistä varusteista puhuin viranomaisten yhteydessä.
Kommentti 2: Kyllä veneseuran perälipun käyttämisestä ilman että vene on seuraan katsastettu on jaettu sakkoja. Senverran siinäkin heitti alkuperäisestä asiasta.
Kommentti 3: Nimimerkkini oli itseni varaama ymmärtämättäni. minulla on ollut Postilaatikko Suomi24:ssä jo kauan ja juuri tuolla nikillä. Se toimii edelleenkin, mutta siihen tuli vahingossa tuo -1 liitteeksi tänne keskusteluun, mutta kun en ole viitsinyt sitä enää takaisinkaan muuttaa.
hymyä huuleen, talvitelakointi on jo yli puolenvälin, eli ollaan jo "paremmalla" puolella talvea sen suhteen :)

Lue lisää

Katsastusmiehen kolme peräkkäistä lausetta:

1) Muuten katsastussäännöissä mainitaan että " aluksen kippari on vastuussa siitä että alus täyttää katsastusvaatimukset muulloinkin kuin vain katasastustilanteessa".

- Lause on tarua. Selasin Suomen Venelyiliiton Katsastusopas/Katsastussäännöt julkaisun, enkä moista asiaa löytänyt. Tarkka lukija voi korjata väitteeni.


2) Mikäli esimerkiksi "omaiset" ratsaavat aluksen kulussa eikä pakollisia lainvaatimia varusteita löydy, niin maksusitoumus rapsahtaa.

- Lause on totta, mutta ei liity mitenkään edellisen lauseen aiheeseen eli katsastukseen.


3a) Ei tuommoisella käytöksellä katsastusmiestä "kuseteta",...

- Edellisen lauseen viimeinen asia oli sakotus, joten Katsastusmies ilmeisesti hieman kehaisee taidoillaan välttää sakot kun lakisääteisissä varusteissa on puutteita.


3b) ...vaan sillä kippari ainoastaan vaarantaa oman ja miehistönsä hengen.

- Lausahdus on tarua, sillä sakkolappu veneessä ei itsessään suoranaisesti vaaranna kenenkään henkeä.

Asiat ymmärretään niin kuin ne on kirjoitettu ;)

-----

Analyysi Veneilyliiton katsastusoppaasta:

Sisältöä yhteensä 36 sivua, josta 4 sivua kansilehteä ja sisällysluetteloa, 19 sivua katsastukseen liittyvää asiaa ja 13 sivua liputusohjetta.

Selkeäksi ykkösasiaksi on yllätyksekseni nostettu LIPUTUSOHJE. Mitään muuta yksittäistä turvallisuusasiaa ei käsitellä yhtä seikkaperäisesti. Oletan että opas on laadittu yhteistyössä kohderyhmänsä kanssa. Katsastusmieskin painotti liputusasiaa oikein sakkoesimerkillä tässä perustaidot- ja turvallisuuskeskustellussa.

Nykyaika kirjoitti:

Katsastusmiehen kolme peräkkäistä lausetta:

1) Muuten katsastussäännöissä mainitaan että " aluksen kippari on vastuussa siitä että alus täyttää katsastusvaatimukset muulloinkin kuin vain katasastustilanteessa".

- Lause on tarua. Selasin Suomen Venelyiliiton Katsastusopas/Katsastussäännöt julkaisun, enkä moista asiaa löytänyt. Tarkka lukija voi korjata väitteeni.


2) Mikäli esimerkiksi "omaiset" ratsaavat aluksen kulussa eikä pakollisia lainvaatimia varusteita löydy, niin maksusitoumus rapsahtaa.

- Lause on totta, mutta ei liity mitenkään edellisen lauseen aiheeseen eli katsastukseen.


3a) Ei tuommoisella käytöksellä katsastusmiestä "kuseteta",...

- Edellisen lauseen viimeinen asia oli sakotus, joten Katsastusmies ilmeisesti hieman kehaisee taidoillaan välttää sakot kun lakisääteisissä varusteissa on puutteita.


3b) ...vaan sillä kippari ainoastaan vaarantaa oman ja miehistönsä hengen.

- Lausahdus on tarua, sillä sakkolappu veneessä ei itsessään suoranaisesti vaaranna kenenkään henkeä.

Asiat ymmärretään niin kuin ne on kirjoitettu ;)

-----

Analyysi Veneilyliiton katsastusoppaasta:

Sisältöä yhteensä 36 sivua, josta 4 sivua kansilehteä ja sisällysluetteloa, 19 sivua katsastukseen liittyvää asiaa ja 13 sivua liputusohjetta.

Selkeäksi ykkösasiaksi on yllätyksekseni nostettu LIPUTUSOHJE. Mitään muuta yksittäistä turvallisuusasiaa ei käsitellä yhtä seikkaperäisesti. Oletan että opas on laadittu yhteistyössä kohderyhmänsä kanssa. Katsastusmieskin painotti liputusasiaa oikein sakkoesimerkillä tässä perustaidot- ja turvallisuuskeskustellussa.

Lue lisää

Keskustelun asiallisuus katosi jossakin vaiheessa. Tällä hetkellä päähuomio kiinnittyy "inkvisiittorieden" äidinkieleen < Ei Katsastusmiehen äidinkieleen :)>
Tämänkaltaisena keskustelu ei edistä turvallisuutta eikä muutakaan veneilyyn littyvää MINUN MIELESTÄNI (suuret kirjaimet osoittamassa näsäviisaille että kyseessä on vain ja ainoastaan henkilökohtainen mielipiteeni johon minulla on oikeus sanoo kuka mitä tahansa) ja kaikki vastaväitteet leimaan jo etukäteen "naurettaviksi".

Hyvää veneilykauden odotusta niille joilla vene on ja mielivät ensikesänä jäleen veneillä

P.S. On turha vastata tähän kommenttiin kun en lue tätä keskustelua enää.

Katsastusmies-1 kirjoitti:

Keskustelun asiallisuus katosi jossakin vaiheessa. Tällä hetkellä päähuomio kiinnittyy "inkvisiittorieden" äidinkieleen < Ei Katsastusmiehen äidinkieleen :)>
Tämänkaltaisena keskustelu ei edistä turvallisuutta eikä muutakaan veneilyyn littyvää MINUN MIELESTÄNI (suuret kirjaimet osoittamassa näsäviisaille että kyseessä on vain ja ainoastaan henkilökohtainen mielipiteeni johon minulla on oikeus sanoo kuka mitä tahansa) ja kaikki vastaväitteet leimaan jo etukäteen "naurettaviksi".

Hyvää veneilykauden odotusta niille joilla vene on ja mielivät ensikesänä jäleen veneillä

P.S. On turha vastata tähän kommenttiin kun en lue tätä keskustelua enää.

Lue lisää

Luulen ymmärtäväni katsastusmiehen viestin sanoman. Rekisteröimätön Nykyaika kirjoittaa
napakasti, mutta joukossa on kyllä näsäilyä ja
hiukan panetteluakin :-( (wannabe...)
Pysytään poissa kivikoista omilla konsteillamme ja autetaan tarvittaessa toisiamme ! ;-)

Katsastusmies-1 kirjoitti:

Keskustelun asiallisuus katosi jossakin vaiheessa. Tällä hetkellä päähuomio kiinnittyy "inkvisiittorieden" äidinkieleen < Ei Katsastusmiehen äidinkieleen :)>
Tämänkaltaisena keskustelu ei edistä turvallisuutta eikä muutakaan veneilyyn littyvää MINUN MIELESTÄNI (suuret kirjaimet osoittamassa näsäviisaille että kyseessä on vain ja ainoastaan henkilökohtainen mielipiteeni johon minulla on oikeus sanoo kuka mitä tahansa) ja kaikki vastaväitteet leimaan jo etukäteen "naurettaviksi".

Hyvää veneilykauden odotusta niille joilla vene on ja mielivät ensikesänä jäleen veneillä

P.S. On turha vastata tähän kommenttiin kun en lue tätä keskustelua enää.

Lue lisää

... en pyydä, koska aloitit keskustelun "Laituriparlamentin tyhjäntoimittajat" viittauksella. Ei varmasti ollut äidinkielellinen lipsahdus, vaikka nyt pakenetkin sen suojiin.

Avauskirjoituksesi asiavirheitä et myönnä, kommentoi tai oikaise, joten se omasta asiallisuudestasi.

P.S. Minä kyllä luen vastaukset. Valistakaa jos kirjoitustyylini ahdistaa, ymmärrän kyllä olla hiljaa tai vähintäänkin vaihtaa nimimerkkiä.

tuossa edellämainitussa tullut tärkeimmät,sitten tietysti se Köpikseen ajelia ei pärjää saaristossa kun on tottunut isoihin ymyröihin,on vettä ja etäisyyksiä,risteilee kapeikossa ja ihmettelee kun autopilotista huolimatta on kivillä:)eiköhän se vanha sanonta huolellisesta perheenisästä ja hänen ajattelutavasta auta varsin pitkään.

Kyllä auttamiskykyä edellytetään myös tieliikenteessä. Toivottavasti sen sanoo jo maalaisjärkikin mutta jos joku ei pidä toisen auttamista tarpeellisena niin jälkikäteen löytyy pykäliä vastuun välttelijöiden kanssa keskusteluun leivättömän pöydän ääressä. Jälkiviisaus on sitä huonointa lajia viistauutta joten onneksi suurin osa vesillä liikkujista auttaa ensin ja miettii vasta myöhemmin vastuita, kustannuksia ja lakipykäliä. Tieliikenteessä ei aina näin ole.


Tieliikennelaki 4 LUKU Liikenneonnettomuus ja varotoimet

57 §
Yleinen auttamisvelvollisuus
Jos joku on liikenneonnettomuuden johdosta joutunut sellaiseen tilaan, että on välttämätöntä heti kuljettaa hänet saamaan hoitoa, jokainen ajoneuvon kuljettaja on velvollinen kuljettamaan hänet. Jos ajoneuvo ei sovellu turvalliseen kuljetukseen ja tarkoituksenmukaisempi kuljetus on saatavissa, kuljettajan on kuitenkin avustettava kuljetuksen järjestämisessä.

58 §
Onnettomuuteen osallisen auttamisvelvollisuus
Tienkäyttäjän, joka syystään tai syyttään on joutunut osalliseksi liikenneonnettomuuteen, on heti pysähdyttävä ja kykynsä mukaan avustettava vahingoittuneita tai avuttomaan tilaan jääneitä sekä muutoinkin osallistuttava niihin toimenpiteisiin, joihin onnettomuus antaa aihetta.


Merilaki 6. luku

11§ Merihädässä olevan auttaminen

Päällikkö, joka tapaa merihädässä olevan, on velvollinen, jos se käy päinsä aiheuttamatta vakavaa vaaraa omalle alukselle tai laivaväelle taikka muille aluksessa oleville, antamaan kaikkea apua, mikä on mahdollista ja tarpeellista hädänalaisen pelastamiseksi.

Jos päällikkö muutoin on saanut tietää jonkun olevan merihädässä tai jos hän on saanut tietää jostakin meriliikennettä uhkaavasta vaarasta, on hän velvollinen ryhtymään toimenpiteisiin hädässä olevan pelastamiseksi tai vaaran torjumiseksi, mikäli se voi tapahtua aiheuttamatta vakavaa vaaraa omalle alukselle tai laivaväelle taikka muille aluksessa oleville.

Meripelastaja kirjoitti:

Kyllä auttamiskykyä edellytetään myös tieliikenteessä. Toivottavasti sen sanoo jo maalaisjärkikin mutta jos joku ei pidä toisen auttamista tarpeellisena niin jälkikäteen löytyy pykäliä vastuun välttelijöiden kanssa keskusteluun leivättömän pöydän ääressä. Jälkiviisaus on sitä huonointa lajia viistauutta joten onneksi suurin osa vesillä liikkujista auttaa ensin ja miettii vasta myöhemmin vastuita, kustannuksia ja lakipykäliä. Tieliikenteessä ei aina näin ole.


Tieliikennelaki 4 LUKU Liikenneonnettomuus ja varotoimet

57 §
Yleinen auttamisvelvollisuus
Jos joku on liikenneonnettomuuden johdosta joutunut sellaiseen tilaan, että on välttämätöntä heti kuljettaa hänet saamaan hoitoa, jokainen ajoneuvon kuljettaja on velvollinen kuljettamaan hänet. Jos ajoneuvo ei sovellu turvalliseen kuljetukseen ja tarkoituksenmukaisempi kuljetus on saatavissa, kuljettajan on kuitenkin avustettava kuljetuksen järjestämisessä.

58 §
Onnettomuuteen osallisen auttamisvelvollisuus
Tienkäyttäjän, joka syystään tai syyttään on joutunut osalliseksi liikenneonnettomuuteen, on heti pysähdyttävä ja kykynsä mukaan avustettava vahingoittuneita tai avuttomaan tilaan jääneitä sekä muutoinkin osallistuttava niihin toimenpiteisiin, joihin onnettomuus antaa aihetta.


Merilaki 6. luku

11§ Merihädässä olevan auttaminen

Päällikkö, joka tapaa merihädässä olevan, on velvollinen, jos se käy päinsä aiheuttamatta vakavaa vaaraa omalle alukselle tai laivaväelle taikka muille aluksessa oleville, antamaan kaikkea apua, mikä on mahdollista ja tarpeellista hädänalaisen pelastamiseksi.

Jos päällikkö muutoin on saanut tietää jonkun olevan merihädässä tai jos hän on saanut tietää jostakin meriliikennettä uhkaavasta vaarasta, on hän velvollinen ryhtymään toimenpiteisiin hädässä olevan pelastamiseksi tai vaaran torjumiseksi, mikäli se voi tapahtua aiheuttamatta vakavaa vaaraa omalle alukselle tai laivaväelle taikka muille aluksessa oleville.

Lue lisää

Eihän siitä ollutkaan kysymys ettei autettaisi vaan oli kysymys siitä kun joku kysyy mitä veneilyn aloittamiseen riittävää osaamistasoa niin luetteloissa on moottorirempasta rungon laminointiin ja ensiapupuolella sydämensiirtoihin saakka. Ja perusteluna käytetään sitä että vaikka et itse tarvitsisikaan niin joku muu voi tarvita apuasi.
Ymmärrän 20 vuoden veneilykokemuksen perusteella olosuhteiden eron maanteillä ja vesillä. Vesillä omatoimisuuden tarve on tietysti suurempi mutta kyllä sielläkin riittää että autetaan välittömästä vaarasta pois ja autetaan hankkimaan parempaa apua niihin mihin ei itse pystytä.
Tuntuu tämä palsta menneen erilaisten täydellisten ihmisten pätemistarpeen tyydyttämisfoorumiksi missä kukin keksii mitä ihmeellisimpiä vaatimuksia milloin navigointiin, turvallisuuteen, veneen kokoon, varusteiden laatuun, miehistön määrään nähden ja sitten huutokaupanomaisesti kilvan korotellaan vaatimustasoa ilman mitään rajoja.

No tietysti aina voi lokki paskantaa GPS:n antenniin ja mennä pois pelistä. Aina voi muikku uida lokin anturiin. Aina voi hieno Tag Heuer kello kolahtaa rikki pöydän kulmaan. Aina voi kompassin pieni neula mennä epäkuntoon. Aina voi kahvikuppi pudota tutkan näyttöruudulle. Aina voit tulla vastaan 10000000 yksilön parvi turtanoita vastaan joka tukkii jäähdytysvedenottoaukon ja moottori menee särki. Aina voi P-A tankkiin pudota vaikka tekohammas ja hajottaa moottorin.

Mutta kaikki tuo on aika epätodennäköistä. Itse olen rannikkolaivuri veneestä löytyy kaikki tarvittava ei mitään turhaa, ennen kun laitan koneet käymään katon öljyt ja että löpöä on tarpeeksi. Olen veneillyt 17 vuotta ja aina päästy satamaan ehjin nahoin. Pohjakosketuksia saatu vain luonnonrantoihin mentäessä.

Että pitäkää koneet kunnossa ja varautukaa pahimpaan. Kylä se siitä sitten. Turha ottaa paineita siitä että parvi turtanoita tulee vastaan.

Kalle kirjoitti:

No tietysti aina voi lokki paskantaa GPS:n antenniin ja mennä pois pelistä. Aina voi muikku uida lokin anturiin. Aina voi hieno Tag Heuer kello kolahtaa rikki pöydän kulmaan. Aina voi kompassin pieni neula mennä epäkuntoon. Aina voi kahvikuppi pudota tutkan näyttöruudulle. Aina voit tulla vastaan 10000000 yksilön parvi turtanoita vastaan joka tukkii jäähdytysvedenottoaukon ja moottori menee särki. Aina voi P-A tankkiin pudota vaikka tekohammas ja hajottaa moottorin.

Mutta kaikki tuo on aika epätodennäköistä. Itse olen rannikkolaivuri veneestä löytyy kaikki tarvittava ei mitään turhaa, ennen kun laitan koneet käymään katon öljyt ja että löpöä on tarpeeksi. Olen veneillyt 17 vuotta ja aina päästy satamaan ehjin nahoin. Pohjakosketuksia saatu vain luonnonrantoihin mentäessä.

Että pitäkää koneet kunnossa ja varautukaa pahimpaan. Kylä se siitä sitten. Turha ottaa paineita siitä että parvi turtanoita tulee vastaan.

Lue lisää

sammakko ui jäähdytysvesiputkeen,eli olen kanssasi samaa mieltä,ei turhaa stressiä ei huolimattomuutta muttei kymmeniä valvottuja öitä yhden tunnin venematkan takia.mikä muuten on tuo turtana?tars tietää että osaa varautua.järki ja maltti sekä näistä johdettu heinäntekojärki eiköhän se oo siinä,meinasin unohtaa pursiseuralipun,sillä veneitä ajellaan.

Kalle kirjoitti:

No tietysti aina voi lokki paskantaa GPS:n antenniin ja mennä pois pelistä. Aina voi muikku uida lokin anturiin. Aina voi hieno Tag Heuer kello kolahtaa rikki pöydän kulmaan. Aina voi kompassin pieni neula mennä epäkuntoon. Aina voi kahvikuppi pudota tutkan näyttöruudulle. Aina voit tulla vastaan 10000000 yksilön parvi turtanoita vastaan joka tukkii jäähdytysvedenottoaukon ja moottori menee särki. Aina voi P-A tankkiin pudota vaikka tekohammas ja hajottaa moottorin.

Mutta kaikki tuo on aika epätodennäköistä. Itse olen rannikkolaivuri veneestä löytyy kaikki tarvittava ei mitään turhaa, ennen kun laitan koneet käymään katon öljyt ja että löpöä on tarpeeksi. Olen veneillyt 17 vuotta ja aina päästy satamaan ehjin nahoin. Pohjakosketuksia saatu vain luonnonrantoihin mentäessä.

Että pitäkää koneet kunnossa ja varautukaa pahimpaan. Kylä se siitä sitten. Turha ottaa paineita siitä että parvi turtanoita tulee vastaan.

Lue lisää

sun kans olis mukava veneillä jos vaimos sallii nimittäin noilla eväillä pääsee pitkälle.tosin tagheuer kelloa ei vielä ole mutta hankin tuossa kevätpuolella,lokinpaska gps laitteella ei näköjänsä vaikuta mutta kahvi puhelimella sammutta laitteen,arvaa kumman,tekohampaita ei ole,puuttuvia kylläkin.arvaa muuten istuuko lentokonekuski kellon ja harpin kans ja suunnittelee missä tokio on.

Kalle kirjoitti:

No tietysti aina voi lokki paskantaa GPS:n antenniin ja mennä pois pelistä. Aina voi muikku uida lokin anturiin. Aina voi hieno Tag Heuer kello kolahtaa rikki pöydän kulmaan. Aina voi kompassin pieni neula mennä epäkuntoon. Aina voi kahvikuppi pudota tutkan näyttöruudulle. Aina voit tulla vastaan 10000000 yksilön parvi turtanoita vastaan joka tukkii jäähdytysvedenottoaukon ja moottori menee särki. Aina voi P-A tankkiin pudota vaikka tekohammas ja hajottaa moottorin.

Mutta kaikki tuo on aika epätodennäköistä. Itse olen rannikkolaivuri veneestä löytyy kaikki tarvittava ei mitään turhaa, ennen kun laitan koneet käymään katon öljyt ja että löpöä on tarpeeksi. Olen veneillyt 17 vuotta ja aina päästy satamaan ehjin nahoin. Pohjakosketuksia saatu vain luonnonrantoihin mentäessä.

Että pitäkää koneet kunnossa ja varautukaa pahimpaan. Kylä se siitä sitten. Turha ottaa paineita siitä että parvi turtanoita tulee vastaan.

Lue lisää

Nyt unohtui sinulta täysin meteorin itämereen syöksymisen aiheuttama tsunamivaara. Tämän vuoksi rantautuessa pitää veneet kuljettaa aina vähintään 3 kilometin päähän rantaviivasta ja pohjammaalla pitemmälle.

irvi kirjoitti:

sammakko ui jäähdytysvesiputkeen,eli olen kanssasi samaa mieltä,ei turhaa stressiä ei huolimattomuutta muttei kymmeniä valvottuja öitä yhden tunnin venematkan takia.mikä muuten on tuo turtana?tars tietää että osaa varautua.järki ja maltti sekä näistä johdettu heinäntekojärki eiköhän se oo siinä,meinasin unohtaa pursiseuralipun,sillä veneitä ajellaan.

Lue lisää

Turtana on joku kala Aku Ankka -lehdestä. Ei vissiin oo olemassakaan niinku oikeasti, vissiin vastaa silliä.

Hankolainen kirjoitti:

Nyt unohtui sinulta täysin meteorin itämereen syöksymisen aiheuttama tsunamivaara. Tämän vuoksi rantautuessa pitää veneet kuljettaa aina vähintään 3 kilometin päähän rantaviivasta ja pohjammaalla pitemmälle.

Lue lisää

juuri kun sain turtanahuolet hoidettua niin sitten vielä tämäkin,em.ongelman takia vältän jatkossa pohjanmaalla veneilyä.

Tuossahan oli jopa kaksi ja puoli riviä tekstiäkin. Harvinaista herkkua teiltä hyvä numero****.
No tekstisi oli kyllä hieman, miten nyt sanoisi - haulikolla roiskautettua? , mutta kuitenkin enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Voisitko nyt, kun olet saanut suonen auki, hieman avata sielusi meille maisemaa ja kertoa, mikä saa sinut vääntämään auki näitä vanhoja keskusteluja?
Mikäli nyt olet se ainoa oikea numero**** ?
Kaikesta huolimatta hyvää ja tuotteliasta jatkoa valitsemallesi tielle.
Terveisin nimimerkki - ihmettelijä.