Jussi TwoSeven, Salla Ikonen

Mitäköhän säkin kuvittelet olevas lässyttämään muiden tekemisistä, kun olet itse aivan uskomattoman alkeellinen juuri siinä taidelajissa, jonka sääntöjä vaadit koko muun maailman noudattavan? Ja harjoitellut olet ilmeisesti jo vuosikausia? Kannattaisikohan käyttää aika niitä omia puutteita miettiessä, kun kerran tuollakin harjoittelulla sun jälki on edelleen jonkun kansanopiston mummon tasoa?

Lässytilää kirjoitti:

Mitäköhän säkin kuvittelet olevas lässyttämään muiden tekemisistä, kun olet itse aivan uskomattoman alkeellinen juuri siinä taidelajissa, jonka sääntöjä vaadit koko muun maailman noudattavan? Ja harjoitellut olet ilmeisesti jo vuosikausia? Kannattaisikohan käyttää aika niitä omia puutteita miettiessä, kun kerran tuollakin harjoittelulla sun jälki on edelleen jonkun kansanopiston mummon tasoa?

Lue lisää

...nyt on aina ollut niin ton "klassisen" perään ja toitottaa siitä aina kun sen paikka on.
En ymmärrä kuinka ne valokuvat muka "vääristävät muotoa". Se ei ole mulle ikinä selvinnyt! Sen sijaan yleensä melkein kaikissa klassisissa teoksissa on suorastaan kummajaisia ja niin vääristyneitä muotoja puhumattakaan anatomioista. En ymmärrä tota Baren logiikkaa.

Kahdessa taiteilijassa on se perus sukupuoliero, että naisella geometria on heikompaa kuin miehellä. Nainen on adjektiivi ja mies on substantiivi. TwoSevenin taide on mustavalkoista ja rytmistä kun tajuaa pintoja valo ja varjojen suhteina. Sallan taide on väriä. Aikaisemmin huomasin kanssa, että naiset käyttävät väriä erinomaisella tavalla. Ehkä he ajattelevat värein ja puhtain pinnoin. Naisilla on enemmän puhtautta kankaalla, tasaisia pintojakin. Mies tummuu, varsinkin yksinäinen mies, sillä mies "ajattelee" maalatessaan, mutta nainen aistii, filosofisesti ilmaistuna.

Epäilemättä ihmetyttää Ikosen rohkea värijuttu, joka on täynnä voimaa. TwoSevenissa on vahvaa mustaa-valkoista juttua. Mutta miehisyyteen kuuluu myös tappelu, oletan, mitä heiltä odotetaan, siis joku väkivaltaa. Kuuluko se TwoSevenin mentaliteettiin?

"Ilmaisun rentous" tarkoittaa varmaa monipuolista otetta, että et ole minkään valokuvan vanki, että osaat piirtää melkeinpä kaiken mitä elämässä on, miten banaalilta se kuulostaakin. Eli ajattelet varista ja saat sen paperille. Ja että on hyvin tehty.

NoohBare kirjoitti:

...nyt on aina ollut niin ton "klassisen" perään ja toitottaa siitä aina kun sen paikka on.
En ymmärrä kuinka ne valokuvat muka "vääristävät muotoa". Se ei ole mulle ikinä selvinnyt! Sen sijaan yleensä melkein kaikissa klassisissa teoksissa on suorastaan kummajaisia ja niin vääristyneitä muotoja puhumattakaan anatomioista. En ymmärrä tota Baren logiikkaa.

Lue lisää

No et kai nyt tietysti voi tietää "lässyttäjä" miten ne valokuvat vääristävät muotoa jos et osaa ollenkaan itse maalata.

Tässä muutama pointti, et pysty katsomaan mallin sivuille jos maalat valokuvasta. Eikä sinulla ole kahta silmää käytettävissä niinkuin elävässämallissa.

Ja sellaiset asiat kuten vaikkapa se että malli liikkuu tai että valaistus vaihtuu hieman (jos käytetään luonnon valoa) voivat olla oikeasti hyviäkin asioita sen maalauksen aidolta näyttämisen kannalta loppujenlopuksi. Koska tuollaiset pienet muuttuvat tekijät pakottavat ajattelemaan muodon ja valon isoja konsepteja.

Ja myönnän toki etten ole mikään klassisen taiteen super osaaja, eivät nämä tyypit joita noissa linkeissäkään olleet. Nostan toisaalta suuresti hattua heille, osaamisesta ja yrittämisestä!

Jos taiteesta aiotaan puhua niin mun mielestä ensimmäinen juttu on olla kriittinen hyvällä tavalla ja puhua makukysymyksistäkin. Valokuvien käyttökin on tietyllä tapaa makukysymys, koska monet osaavat käyttää niitä melkeimpä niin että ei osaa sanoa, onko valokuvia loppujen lopuksi käytetty vai ei.


Vaikka stopus suoltaa kummalsta google translate juttua yleensä. Niin sen verran komppaan myös tässä että usein huomaa sen, että enemmän löytyy sellaisia naistaiteilijoita jotka käyttävät paljon väriä. Miestaiteilijat usein taas tekevät värittömämpää ja enemmän piirustuskseen pohjautuvaa. Tämä on siis mun oma nojatuolianalyysi

bouguereau2311 kirjoitti:

No et kai nyt tietysti voi tietää "lässyttäjä" miten ne valokuvat vääristävät muotoa jos et osaa ollenkaan itse maalata.

Tässä muutama pointti, et pysty katsomaan mallin sivuille jos maalat valokuvasta. Eikä sinulla ole kahta silmää käytettävissä niinkuin elävässämallissa.

Ja sellaiset asiat kuten vaikkapa se että malli liikkuu tai että valaistus vaihtuu hieman (jos käytetään luonnon valoa) voivat olla oikeasti hyviäkin asioita sen maalauksen aidolta näyttämisen kannalta loppujenlopuksi. Koska tuollaiset pienet muuttuvat tekijät pakottavat ajattelemaan muodon ja valon isoja konsepteja.

Ja myönnän toki etten ole mikään klassisen taiteen super osaaja, eivät nämä tyypit joita noissa linkeissäkään olleet. Nostan toisaalta suuresti hattua heille, osaamisesta ja yrittämisestä!

Jos taiteesta aiotaan puhua niin mun mielestä ensimmäinen juttu on olla kriittinen hyvällä tavalla ja puhua makukysymyksistäkin. Valokuvien käyttökin on tietyllä tapaa makukysymys, koska monet osaavat käyttää niitä melkeimpä niin että ei osaa sanoa, onko valokuvia loppujen lopuksi käytetty vai ei.


Vaikka stopus suoltaa kummalsta google translate juttua yleensä. Niin sen verran komppaan myös tässä että usein huomaa sen, että enemmän löytyy sellaisia naistaiteilijoita jotka käyttävät paljon väriä. Miestaiteilijat usein taas tekevät värittömämpää ja enemmän piirustuskseen pohjautuvaa. Tämä on siis mun oma nojatuolianalyysi

Lue lisää

Mun mielestä fotorealismi on pilannut paljon taiteen katsomista siinä mielessä, että itse paljoa maalamattomat tai taiteen fanittajat, usein tutustuvat ensimmäisenä sellaiseen yksityiskohdilla reviteltyyn ja pehmeillä pensselinvedeoilla toteutettuun fotorealismiin. Todellisuutta voi jäljitellä paljon mielenkiintoisemminkin, esimerkiksi:
http://www.robinsmithartist.com/Paintinggallery/
http://www.nickalm.com/portfolio/oil-gallery-1-24426705
http://www.iliyamirochnik.com/

Itse olen henkilökohtaisesti kyllä sen viimeistellymmän realismityylin fani, mutta toisaalta kai yritän jollain tapaa ammentaa tuonkin tyyppisesti tyylistä. Tämä tyyppi on sellainen jonka maalaustapaa olen kadehtinut viime aikoina:
http://www.gilbertogeraldo.com/index.php/en/galerias

bouguereau2311 kirjoitti:

Mun mielestä fotorealismi on pilannut paljon taiteen katsomista siinä mielessä, että itse paljoa maalamattomat tai taiteen fanittajat, usein tutustuvat ensimmäisenä sellaiseen yksityiskohdilla reviteltyyn ja pehmeillä pensselinvedeoilla toteutettuun fotorealismiin. Todellisuutta voi jäljitellä paljon mielenkiintoisemminkin, esimerkiksi:
http://www.robinsmithartist.com/Paintinggallery/
http://www.nickalm.com/portfolio/oil-gallery-1-24426705
http://www.iliyamirochnik.com/

Itse olen henkilökohtaisesti kyllä sen viimeistellymmän realismityylin fani, mutta toisaalta kai yritän jollain tapaa ammentaa tuonkin tyyppisesti tyylistä. Tämä tyyppi on sellainen jonka maalaustapaa olen kadehtinut viime aikoina:
http://www.gilbertogeraldo.com/index.php/en/galerias

Lue lisää

...et kyllä oo ainoa joka 'kadehdit' Gilberto Geraldon jälkeä. ;) Myöskin tuo Robin Smith on niitä joita itse olen fanittanut ja kauan.
Tiedätkö, myös valokuviin on todella helppo järjestää juurikin noi samat valöörit mitä näissä teoksissa on näkyvillä. Todella taitava maalari osaa ne myös siirtää kankaalle niistä valokuvista etkä pysty sanomaan että ne olisivat maalattu valokuvista. Kysymys on taiteilijan näkökyvyistä.
Taiteilijan on kaiken aikaa itse 'opisteltava' valöörejä esimerkiksi luonnossa liikkuessaan eikä hän 'tuossa koulussa' valmistu käytännössä koskaan. Itselläni on aina tapana pitää pientä luonnoslehtiötä mukanani ja siitä todella on ollut minulle hyötyä kuten siitä pienestä digikamerasta joka on minun vakiovarusteeni.

Se on kyllä totta, että valokuvia voi kyllä käyttää järkevästikkin. Itsekkin kyllä yritän tehdä valokuvista figuureita jotenkin järkevästi.

Tuntuu joskus vaan että joillakin maalareilla jotka ovat alun alkaenkin maalanneet vaan valokuvista ei ole sellaista jotain muotoa korostavaa tapaa esittää muotoa ja valoa. Mutta joo... :D

Fantastista, että löytyy faneja. Oon tosi tykästynyt joihinkin pietarin koulun käyneisiin maalareihin viime aikoina. Toisaalta sielä on niin paljon hajontaa maalaustyyleistä, kun sielä on niitä eri masterskoja. Ehkä eniten just säväyttää tommoset jotka kuitenkin tekee aika realistiseen loppputulokseen pyrkivää. Sielä on sitten niin paljon sellaisia maalareita jotka jotenkin ammentavat siitä venäläisten omasta oudosta ikonimaisesta, tai jostain litteästä tyylistä. Mutta joo...

bouguereau2311 kirjoitti:

Mun mielestä fotorealismi on pilannut paljon taiteen katsomista siinä mielessä, että itse paljoa maalamattomat tai taiteen fanittajat, usein tutustuvat ensimmäisenä sellaiseen yksityiskohdilla reviteltyyn ja pehmeillä pensselinvedeoilla toteutettuun fotorealismiin. Todellisuutta voi jäljitellä paljon mielenkiintoisemminkin, esimerkiksi:
http://www.robinsmithartist.com/Paintinggallery/
http://www.nickalm.com/portfolio/oil-gallery-1-24426705
http://www.iliyamirochnik.com/

Itse olen henkilökohtaisesti kyllä sen viimeistellymmän realismityylin fani, mutta toisaalta kai yritän jollain tapaa ammentaa tuonkin tyyppisesti tyylistä. Tämä tyyppi on sellainen jonka maalaustapaa olen kadehtinut viime aikoina:
http://www.gilbertogeraldo.com/index.php/en/galerias

Lue lisää

robin smithin teoksissa voisi aistia valokuvan käyttöä.
Valokuvan laatu riippuu valokuvakamerasta, tulostimista, ohjelmista, käyttötaidoista. Toiset kamerat tekevät ihosta pinkin, toiset liian oranssisen. Turkulaisen Elvis sarjan luoja M. Laaksosen teokset ovat realistisia, mutta oranssisia. Johtuu valokuvasta. Valokuva usein pettää maalaria, jopa kokenutta. Valokuva yksinkertaistaa, tasoittaa, värittää, sumuttaa tai näyttää liikaa... On kuin työ erikseen kääntää valokuvan kieli luonnolliselle kielelle. Kun oppii mitkä ovat luonnonmukaiset värit, niin sitten käyttää automaattisesti niitä, eikä tarvitsee ajatella ekstraa miten kääntää värejä. Kokonaisvaltaisesti jopa ammattilainen sortuu, kun maalaa vain valokuvasta, jäljettämiseen, koska vaativaa teosta on vaikeaa kääntää koko ajan, milli milliltä uusiksi, kuin olisi jakomielitautia. Siksi, mielestäni, kellertävyys pakostakin pääsee tauluun.

Smithin teokset ovat humoristisia. Sitä kun yrittää myös liikaa, niin alkaa satiiri.

Nick Alm on realisti, eikä valokuvan käyttö, jos on mukana ollut, niin se ei näy paljoakaan, paitsi oranssisävyisissä vartaloissa.
Luonnollinen valo on kylmää, oletan, kun katselee muita muotokuvia. Mutta joukossa on paljon mahdollista valokuvasta kopsattuja, koska alaston keho näyttää läpeensä oranssiselta.
Luonnon värit, joita on maalattu suoraan mallista, ovat sopusoinnussa keskenäänsä ja katsojan kanssa. Kysymystä ei herää ja silmä lepää. Lisäksi luonnosta kopsattu malli, mielestäni, elää, eli se ON TILASSA JA AJASSA. Kyseiset laadut tulevat mukaan teokseen. Valokuva on irrallinen otos ja vaatii paljon taitoa saada helposti kopsattu otos luonnollisesti teokseen.

Kun aloitin taiteellisen työni, laitoin selkeän tavoitteen, että en halua käyttää välikäsiä. Osittain koska en jaksanut ja halusin yksinkertaistaa ja mahduttaa päähän muistina minua ympäröiviä asioita. Maalasin mallista ja painoin päähän kuinka ne näyttävät. Tarkoitukseni oli muistaa ja palauttaa ne muistista kun tarvitaan. Esimerkiksi osaatteko piirtää muistista hevosen, entistä naapuria, jota ette ole nähneet vuosia. Rehellinen omalle muistille, minulle tarkoittikin sitä, että MINÄ ITSE osaan laittaa niitä paperille. Tietysti teoksen taso laski siten, että omatekoisuus näkyi. Ehkä taso oli alhaisempi kuin realisteilla, mutta se on se hinta sille, että teki alun alkaen itse. Etenin siis hitaasti, mutta tiedon olisi pitänyt jäädä päähän.

Mirochnikia oli kivaa katsella. Venäjän harmaus periytyy taiteeseen. Harmaat talot, kuluttavaa elämän meno. Se on osittain pohjolaa, edelleen samaa kylmää maata kuin Suomi, jos vertaa Italiaan, jossa on valoa kilokaupalla. Jännää että Mirochnikilla on myös aika keskeneräisiä töitä, että kokeilee. Tommoinen sekaava kuvan rakentaminen EI OLE SUOSIOSSA ostajalla, ajattelen, koska ostaja tahtoo tyhmän selkeää. Itse kuulun sekaviin kanssa, joten teosten myyminen ei kuuluu luonteeseeni. Esimerkki "sekavasta tyylistä" löytyy James Ensorista. Kyse on mentaalisesta erosta kanssa, kuten varmaan Bourguereua tarkoitti. Mirochnikilla voisi kuvitella olevan myös elämässä vastoinkäymisiä.....jännää

Ihmettelen joskus voimalle, jota on Venäjän Kaukaisuksen taiteilijoissa - mustan värin käyttöä ja suoranaista brutaalisuutta. Niko Pirosmani

G. Geraldossa on hemmetisti taitoa, vaikkei ole uberselkeyttä kuten
William Adolph Bouguereau.org:ssa. Sellaista että kuvan jokainen kohta on täydellinen. Geraldo ikään kuin paneutuu pitkään yhteen kohteeseen kadottaen kaiken muun, niin pinnasta tulee epätasainen. Se on sen mentaliteetti, luulen, "hattarainen". Mestareissa on juuri nautinnollista, että kuva elää. Kokonaisuus on huippua, mutta myös kuva elää, eikä ole kuollut yksityiskohtia myöten. Jostakin syystä, nopeatempoisessa maailmassa aika lyhenee, ihmisen pinna ja työaikaa. Romaanit lyhenevät, maalaustaiteesta tulee tuokiomainen ym. että päädytään Japanilaiseen paperitaiteeseen, joka ei vie tilaa, aikaa, on poistettavissa, niin kuin paperitalot, mihin myös Länsimaat lähestyvät - kertakäyttöisuuteen. Siksi ehkä pitkät realismit ovat vaikeita. :-)

Geraldossa on väri, muoto, kompositio mestarillista, mutta jokin selkeys on vaikeasti näkyvissä, yleispäteisyys, joka sopii kaikille....spekuloin. Toisaalta kun teos sopii kaikille, niin siltä puuttuu "vammaisuuden aste". Ja miksi vammaisuuden asteen pitää olla!? No, se nyt vain on.

Mirochnikin taulut voivat elää vain hetken, koska likaisuus vanhentaa nopeasti. Likaisuus on taattua kun käyttää siveltimiä. Siksi Venäjällä on ollut suosittua yhteen aikaan palettiveitsellä maalaaminen. Toisaalta sotku viehättää. Se että ammattilainen tutkii ja mitä enemmän tutkii, sitä enemmän sotkee kuin lapsi. Ja se että uskaltaa laittaa itsensä likoon, niin se on myös juttu erikseen. Onko minulla väärät ihanteet, estetiikka? Enpä ole Suomesta muualla asunut, kiitos Työvoimatoimistolle. Ja kukaan ei osta tauluja.

Karl Bryllov on Venäläinen, jolla on iloisempi väriskaala ja luonne kuin muilla maalareilla. "Kevyt ja nautinn

Geraldo on Italialaista koulukuntaa. :-) jota viedään Brazilian aurinkoon. Mielenkiintoista, että yhden tyylisuuntakauden lyhyttä aikajanaa aletaan opiskella kokonaisvaltaisesti ja otetaan pääilmaisukanavakseen. En tiedä pystyisinkö samaan. Selkeä tavoite, joka maksaa rahaa, että mennään Italiaan, opiskellaan 1700-1800 luvun taidetta ja ollaan sen aikakauden mestareita.

Nick Almissa on rentoutta, jota tarkoitin, että hallitsee välittömän tunnelman ilman yrittämisen makua. Ja päälle lisättynä rohkeita siveltimen vetoja. Nick Almissa on jotakin "valkoista" ja jopa pohjoismaalaista...jossakin näkyvissä.

Geraldo voi olla naturalisti.

Kun tahtoo laatua, niin pitää vaatia. Että taiteilija aikansaa laatua, niin vaatimusten pitää olla korkeita. On oltavaa laadukas työhuone, työrauhaa, ammattilainen malli, joka tietää, mitä taiteilija hakee ja tekee niin kuin vaaditaan, ammattivälineet. Ei hosumista vaan vaihe vaiheelta etenemistä. Se on puhdasta työtä. Taulut syntyvät erittäin hitaasti. Laatu maksaa paljon rahaa. Laatua ei saa viikossa, joskus jopa vuodessakaan kuten vuosiotyö omanäyttely. Kun on iso galleria, niin ei vain synny, ellei laadusta tingitään.

Kuka taiteilija uskaltaa vaatia laatua nykyaikana?

Maailmassa on paljon hyviä taiteilijoita. Melkein kaikki. Kun panostaa jokaiseen, niin tuloksia syntyy. Tuskin joku ylittää jossakin, vaan jokaisella on yksityistä panosta. Siksi "paras" tekijä voikin tarkoittaa myös sitä, että osaa tuoda esille asioita tai muita, jotka eivät ole taiteellisia, mutta edesauttavat "paras" käsitettä. Ammattitaito on itsestäänselvyys, mutta sen lisäksi esimerkiksi arkinen asia kuin sukutalo, jota voi käyttää ilmaiseksi, joka on korvaamaton asia, vaikka taiteilijasta riippumaton. Sitten on ihmisen omia ominaisuuksia, jotka edesauttavat "parhaaksi" tulemista. Nykyisin vaaditaan tietokonetaitoja, niin kun oppii niitä jo ennen kouluun menemistä, niin voi kasvaa ihmisenä nopeampaa. Kyse on miten käytämme itseämme tehokkaasti ympäristössä, jossa eletään. Kyse on muistakin asioista kuin vain maalaamisesta. Elämä on kokonaisvaltaista.

taidelinkissäsi on värien tutkimusta. Kolkko toisto ei ole hyväksi, mutta kun syntyy ahaa elämys, niin jopa keskeneräinen työ toimii.

Esimerkiksi kun hengailee vain miesten kanssa, niin huomaa tekevänsä miehekkäitä asioita. Huomaa että ei pääsee pidemmälle kuin miehen mentaliteetti on. Tai mies vääristää puuttuvaa naisen mentaliteettia näköisekseen. Eli miesjengi väsyy yksitoikkoisuuteen. Kun nainen on mukana, niin myös köyhä, yksinäinen, nero, nuori, maailmanvalloittaja taiteilija kokee läpimurtoja työssään, ajattelussaan. Siksi yksitoikkoisuus on vaarallista, koska loppuu sanottavaa. Pitää avata kortit ja astua tuntemattomaan. :-) filofilosofi sanoo hyvää päivää

nopea yhteiskunta sittenkin antaa periksi. Akryyliväri on parempi kuin vaivalloinen öljyväri, joka vielä kellastuu. Akryyli ei, mutta sanovat, että kylmässä kärsii, mitä öljy kestää paremmin.

Nopea yhteiskunta ja siihen sovitettu elämää. Kaiken pitäisi olla käden ulottuvissa. Miksi sitten emme tee ultrarealistista?

Ei tullut vielä tilausta yhteiskunnalta.


Ennen vanhaan onnistunut teos olisi voinut kestää kymmeniä vuosia.

Voithan sä käyttää mallia ja valokuvaa välillä. Ei sitä mallia koko ajaksi tarvitse vuokrata? Kankaat kyllä kannattaa pohjustaa muuten öljy tunkeutuu nopeammin kankaaseen ja alkaa hapertaa sitä. Siis tarkoitan tietenkin kunnon aitoa jänisliima ja aidolla gessolla (ei muovipohjaista koska vihaat akryylia). Luulen kyllä että tiedät nämä jutut: http://luomisentuskaa.blogspot.fi/2008/02/pohjustelua.html

homonyymistelijä kirjoitti:

Voithan sä käyttää mallia ja valokuvaa välillä. Ei sitä mallia koko ajaksi tarvitse vuokrata? Kankaat kyllä kannattaa pohjustaa muuten öljy tunkeutuu nopeammin kankaaseen ja alkaa hapertaa sitä. Siis tarkoitan tietenkin kunnon aitoa jänisliima ja aidolla gessolla (ei muovipohjaista koska vihaat akryylia). Luulen kyllä että tiedät nämä jutut: http://luomisentuskaa.blogspot.fi/2008/02/pohjustelua.html

Lue lisää

Hieno perusteellinen blogi, jossa näkyy osaaminen. Perusteellinen ei tarkoita totaalista vaan riittävää. :-)

Pidin matkustelukuvista.

Maalauksissa on sähköistä ylläriä, mikä on taiteilijan talenttia, omalaatua.

Ja käsittämätön abstraktitaso! Joka visuaalisesti on kauniskin!!

:-)

homonyymistelijä kirjoitti:

Voithan sä käyttää mallia ja valokuvaa välillä. Ei sitä mallia koko ajaksi tarvitse vuokrata? Kankaat kyllä kannattaa pohjustaa muuten öljy tunkeutuu nopeammin kankaaseen ja alkaa hapertaa sitä. Siis tarkoitan tietenkin kunnon aitoa jänisliima ja aidolla gessolla (ei muovipohjaista koska vihaat akryylia). Luulen kyllä että tiedät nämä jutut: http://luomisentuskaa.blogspot.fi/2008/02/pohjustelua.html

Lue lisää

ehkä sekoitin muihin tekijoihin juttujakin, on aika mennä keskittymisvaikeus tutkimuksiin...ja sakkojen maksuun

huudamme vain valitettavasti usein...jotkut kasvot tuttuja. terkkuja merkkuja teille ja perkkuja, turkuun varsinaiseen suomeen

emme lannistu vaan taidetta teemme, onnea toivooomme, joo

taidetta edistämme

vitsi kun jäi jumiin suomi24:ään

onko projektia antaa?

stopus kirjoitti:

ehkä sekoitin muihin tekijoihin juttujakin, on aika mennä keskittymisvaikeus tutkimuksiin...ja sakkojen maksuun

huudamme vain valitettavasti usein...jotkut kasvot tuttuja. terkkuja merkkuja teille ja perkkuja, turkuun varsinaiseen suomeen

emme lannistu vaan taidetta teemme, onnea toivooomme, joo

taidetta edistämme

vitsi kun jäi jumiin suomi24:ään

onko projektia antaa?

Lue lisää

jos olisi kk kansalaispalkkaa puhtaana käteen, niin ei olisi sekopäisyyttä, ei, menisi maailmalle hei!!

myyrmäen muraali on parannettu
ei ole enää libressea vaan on vanhaa mummo