Ätmit hoi, kertokaa kipupupisteistänne rohkeasti. Oliko isä ankara, äiti surkea?
Ratikka voi vaikka avata pelin.
Kenellä vaikein/katkerin lapsuus?
67
698
Vastaukset
Kiitos, kiitos! Minähän siis olen avioeroperheen lapsi ja äitini oli vieläpä palstan mukaan alinta kastia, eli yksinhuoltaja, koska yhteishuoltajuutta ei varmaan tunnettukaan 80-luvun alussa.
Voinko pistää vittumaisen luonteeni ja kaiken kokemani epäonnen vanhempieni piikkiin?- JossainMuualla
Toki.
Mutta tekstisi ei vielä ollut tarpeeksi uhriutuvaa, sinun pitää harjoitella enemmän. JossainMuualla kirjoitti:
Toki.
Mutta tekstisi ei vielä ollut tarpeeksi uhriutuvaa, sinun pitää harjoitella enemmän.No sehän tässä pahinta vissiin onkin, että kauheasta lapsuudesta huolimatta minusta ei tullut elämän alisuorittajaa vaan ylimielinen paskiainen.
- Rohkeastivaaan
Anna mennä.
Äiti vissiin kehui vittumaiseksi?
- Luolasukeltaja
Minä taas olen ylemmän keskiluokan omakotitaloperheen vanhin lapsi. En muista vanhempieni koskaan riidelleen, kun olin paikalla.
Nykyään he hieman "töksähtelevät".
(Hihitystä )- Luolasukeltaja
Pidän itse onnellista lapsuutta traumaattisena.
( Reps ) - Luolasukeltaja
Luolasukeltaja kirjoitti:
Pidän itse onnellista lapsuutta traumaattisena.
( Reps )Perustelee tätä sillä, että mielestäni liian auvoiset maisemat tapahtumaköuhyydessään ovat lapselle haitaksi.
Olen korjannut gapin.
( Hihitystä )
- ätminki
Isä ryyppäsi ja hakkas äitiä ja minua melkein aina kännipäissään.
- ankaraporvari
Vain melkein aina.
Mikään ei siis estä sinua olemasta vaikka kerrostaloasunnon omistaja, yhteiskunnan ylistämä voittaja.
En mä pärjää tässäkään kilpailussa. Lapsuus oli ihan ok, vaikka olinkin aika surkea lapsi.
- PalstanRuminMies
Paras lapsuus mitä olla voi. Isä ja äiti ei ammatti juoppoja mutta eivät raittiitakaan. Koskaan en ole nähnyt kun isän joskus juovuksissa. Osaavat ottaa kohtuuden rajoissa. Väliin ollaan kyl isän kans pämpätty valomerkkiin saakka näin aikuis elämässä. Sain hyvät lähdöt. Panostettiin että älä tuhlaa koskaan viimeisiäsi vaan säästä aina kun voit. Säästin jopa varusmies ajan päivärahat. Talouden hallinta on näinollen suonut itselleni kohtuu mukavan elämän. Velaksi tai tappiolle ei tarvi elää. "Huolehdi terveydestäsi. Sulla on nyt kaikki ja pidä sitä yllä. Kerran kun menetät kadut sitä lopun elämääsi". Terve elämä on mulle siksi myös tärkeää. Syön kyllä kaikkea kermaa ja voita säästämättä mutta kulutan työn kautta kaikki. Paheena on vetää muutama tupakki pubi reissuissa mut vakituiseen tapaan se ei ole jääny. Terveet geenit periny tupakoivilta sukulaisiltakin. Sotaveteraani pappa vainaa kuoli 90 vuotiaana sota invalidina sanoen aiemmin et hänen tupakointi loppuu silloin kun helsingin sanomat sunnuntai numerossa sen kertoo. Näin myös kävi. Terveiset rakkaille isovanhemmilleni sinne pilven reunoille! Sen minkä vanhempani auttoivat tulevaan sen haluan korvata heille parhaimpana mahdollisena vanhuuden päivinä.
- palstanpohtivinihminen
Paras vastaus ikinä<3 <3 <3
- atännä
Toi nuukuus on kyllä pelottavaa.
- hyvästinkut
atännä kirjoitti:
Toi nuukuus on kyllä pelottavaa.
Joo, tuli mieleen et voi karkoittaa nautintoja arvostavia ihmisiä. Mut se ei kai haittaa, koska vakka kantensa..
- atännä
hyvästinkut kirjoitti:
Joo, tuli mieleen et voi karkoittaa nautintoja arvostavia ihmisiä. Mut se ei kai haittaa, koska vakka kantensa..
"vakka kantensa.." Nimenomaan. Ei parisuhteesta tule mitään, jos elämänarvot ja -tavat ovat aivan erilaisia.
- Kaveriton_nussimaton
Minulla ei lapsenakaan ollut koskaan yhtään kaveria, ja lapsuuden päätteeksi en teini-iässä saanut palkkioksi pillua, kuten normaalisti kuuluu saada.
- oiskonäin
Pillua saat kaupasta, osta fleshlight. Maksulliselta saat myös.
Ihmiset ja ihmissuhteet on eri juttu, mut niitähän sä et kaipaa.
- Pieru-teki-ätmin
Äitillä oli pelottavan isot tissit ja isä piereskeli koko ajan. Lapsuus kului hirveässä pierukaasun katkussa. Ja 7-vuotiaana jouduin näkemään siskon alastomana. Ei mikään ihme, että minusta tuli ätmi.
- nuuuuuh
Paskalle läpälle haisee
Olin ei toivottu lapsi. Sen huomasin jo nuorena kun en saanut mitään tukea. Onneksi sain korvauksia perinnön muodossa
En nyt katkerasta tiedä, mutta onhan siinä joitain ikäviä elementtejä koettuna. Lähinnä nyt koulukiusaaminen, vanhempien riitaiset välit, alkoholi ja väkivalta osana siinä näytelmässä mukana. Ei vanhemmat mulle kamalia ole olleet, mutta toisilleen ja varsinkin isällä on mennyt joskus tosi pahasti överiksi.
Ainoa henkilökohtainen "katkera" juttu vanhempaa kohtaan on ollut 3-vuotiaana saada kirkasta alkoholia pullollinen niskaan ja silmiin kirveltämään. Meni siinä hiukan usko silloin isän reiluuteen. Se oli känni ääliön temppu. Mä rakastan vanhempiani, mutta välillä on ristiriitaisia tunteita isää kohtaan... vaikka se koittaa aina paikkailla luonteensa tuomia mätiä kohtia jollain hyvikkeellä. Eli yrittää kuitenkin.- Ikis__M
Siksi siis täälläkin lämpenet jännämiehille, olethan jo aiemmin kertonut kuinka isäsi on seurallinen paljon ihmisiä tunteva suurisuu, varmaan liioittelee paljon tarinoissaan ja kun vielä siinä on jännämiesrenttuväkivaltaelementtikin niin sehän on ihan perinteinen jännämies sekin. Eihän tuo sitten oikeastaan ihme ole että teillä eriksen kanssa synkkaa niin hyvin, näet varmaan tiedostamattasi eriksessä jonkinlaista isähahmoa.
- Luolasukeltaja
Mjoo
Aika skeidaa tollanen käytös. Niissä on se huono puoli, etteivät ne katoa lapsen päästä mihinkään, vaan ikään kuin "jalostuvat" siellä juuri tuon ristiriidan vuoksi joksikin lähes konkreettiseksi. Tässä tapauksessa sun kaltaiseksi mukavaksi naiseksi.
Lattean litteä lapsuus tuottaa taas kaikenlaisia sepustelijoita Tellukselle.
(Hihitystä) Ikis__M kirjoitti:
Siksi siis täälläkin lämpenet jännämiehille, olethan jo aiemmin kertonut kuinka isäsi on seurallinen paljon ihmisiä tunteva suurisuu, varmaan liioittelee paljon tarinoissaan ja kun vielä siinä on jännämiesrenttuväkivaltaelementtikin niin sehän on ihan perinteinen jännämies sekin. Eihän tuo sitten oikeastaan ihme ole että teillä eriksen kanssa synkkaa niin hyvin, näet varmaan tiedostamattasi eriksessä jonkinlaista isähahmoa.
Eris sopisi veljeksi. Mä en koe mitenkäänpäin omaa isääni semmoiseksi mieheksi jonka kanssa voisi itse elää. Poimisin siitä ne hyvät puolet, mutta huonot puolet olen pyrkinyt miehistäni karsimaan ne jotka tuo isäni mieleen.
Olenhan sanonut, että olen koittanut ottaa opiksi vanhempieni virheistä. En tehdä niitä perässä.sönkkö kirjoitti:
Eris sopisi veljeksi. Mä en koe mitenkäänpäin omaa isääni semmoiseksi mieheksi jonka kanssa voisi itse elää. Poimisin siitä ne hyvät puolet, mutta huonot puolet olen pyrkinyt miehistäni karsimaan ne jotka tuo isäni mieleen.
Olenhan sanonut, että olen koittanut ottaa opiksi vanhempieni virheistä. En tehdä niitä perässä.Oon meinannut monet kerrat kommentoida jo aiemmin, että jos mulla olisi veli voisin kuvitella sen jotakuinkin Eräketun kaltaiseksi. Mutta totuutta en toki tiedä, mimmoinen se olisi. Tämä vaan mutua kun ei ole veljiä eikä siskojakaan. :)
Tää Eräkettu vatvominen on sanut minusta kyllä jo älyttömät mittasuhteet. Kuinka se nyt voi olla noin kipee akilleenjänne palstalla kirjoittelevana ihmisenä?Luolasukeltaja kirjoitti:
Mjoo
Aika skeidaa tollanen käytös. Niissä on se huono puoli, etteivät ne katoa lapsen päästä mihinkään, vaan ikään kuin "jalostuvat" siellä juuri tuon ristiriidan vuoksi joksikin lähes konkreettiseksi. Tässä tapauksessa sun kaltaiseksi mukavaksi naiseksi.
Lattean litteä lapsuus tuottaa taas kaikenlaisia sepustelijoita Tellukselle.
(Hihitystä)Mjoo, mulla on nyt vanhemmiten vaan nämä ristiriitaisuudet nostaneet päätään. Lapsena vielä meni lapsen naiviudella, kun ei osannut kyseenalaistaa oikeaa ja väärää tekoa ja käytöstä. Sitten lasten myötä mulla on jotenkin jotkut kipeät asiat nousseet mieleen, mitkä on olleet unohduksissa vuosia. En tiedä mitä on tapahtunut.
Olen myös lähentynyt äitini kanssa ilmiömäisesti ja ennen koin etten tunne sitä ihmistä, mutta nykyään tunnen. Jotenkin jotkut asiat vaan on lonkasahtaneet lapsen maailmasta aikuisen realismiksi.
Isäni viinan kaatamiset oli kamala kokemus, koska oli aina isän tyttö ja odotin kuin kuuta nousevaa isää kotiin. Sitten toi temppu, kun menein pyynnöstä innoissani isän luo veti pitkän miinuksen meidän väleihin siinä määrin, ettei isään voikaan luottaa. Mutta joo...ihmisellä on semmoinen luonne kun on..sitä joko sietää tai ei.- Ikis__M
sönkkö kirjoitti:
Eris sopisi veljeksi. Mä en koe mitenkäänpäin omaa isääni semmoiseksi mieheksi jonka kanssa voisi itse elää. Poimisin siitä ne hyvät puolet, mutta huonot puolet olen pyrkinyt miehistäni karsimaan ne jotka tuo isäni mieleen.
Olenhan sanonut, että olen koittanut ottaa opiksi vanhempieni virheistä. En tehdä niitä perässä.Niin se on se tiedostava osuus tuo karsiva mutta tiedostamattasi sallit enemmän kuin moni muu nainen, siis semmoinen joka on kasvanut väkivallattomassa kohtuualkoholillisessa ympäristössä, ja pyrit näkemään väkivaltaisissa rentuissakin jotain hyvää aina. Osaltasi siis jatkat naisten väkivaltarenttusuosio -perinnettä ainakin noin niin kuin hiljaisen hyväksynnän kautta vaikket itsellesi semmoista ottaisi.
Ikis__M kirjoitti:
Niin se on se tiedostava osuus tuo karsiva mutta tiedostamattasi sallit enemmän kuin moni muu nainen, siis semmoinen joka on kasvanut väkivallattomassa kohtuualkoholillisessa ympäristössä, ja pyrit näkemään väkivaltaisissa rentuissakin jotain hyvää aina. Osaltasi siis jatkat naisten väkivaltarenttusuosio -perinnettä ainakin noin niin kuin hiljaisen hyväksynnän kautta vaikket itsellesi semmoista ottaisi.
Siis isä joi viikonloppuisin, ei arkena. Ei se koskaan töistäkään pois ollut viinan takia, mutta kaveripiiri oli viinaa menevää. Tilanne muuttui, kun muutimme kaupungista maalle, se olikin yksi syy vaikkei vanhemmat sitä sano, että muutettiin maalle ja jätettiin vanhat kuviot taakse.
Vaikkei se rahallisesti sitten helppoa ollut maallakaan. Mutta suhde selvisi ja paskaporukat jäi menneisyyteen. Isä raitistui. Ja on raitis, vaikka hankala edelleen tavallaan.
Mä en hyväksy, muttamyöskään puutu muiden elämään. Mä ajattelen, että jokaisen oppimisen takana on oivaltaa itse ei kaataa korvasta sisään.sönkkö kirjoitti:
Siis isä joi viikonloppuisin, ei arkena. Ei se koskaan töistäkään pois ollut viinan takia, mutta kaveripiiri oli viinaa menevää. Tilanne muuttui, kun muutimme kaupungista maalle, se olikin yksi syy vaikkei vanhemmat sitä sano, että muutettiin maalle ja jätettiin vanhat kuviot taakse.
Vaikkei se rahallisesti sitten helppoa ollut maallakaan. Mutta suhde selvisi ja paskaporukat jäi menneisyyteen. Isä raitistui. Ja on raitis, vaikka hankala edelleen tavallaan.
Mä en hyväksy, muttamyöskään puutu muiden elämään. Mä ajattelen, että jokaisen oppimisen takana on oivaltaa itse ei kaataa korvasta sisään.Äitiä kohtaan näin kaksi kertaa isän nostavan kättä, mutta tiedän että ennen mua jo oli olut kertoja kun isä oli äidille pahana. Mustasukkainen ja humalassa ihan kamala. Pääasiassa se tappeli miesten kanssa, nyrkkisankari.
- Ikis__M
sönkkö kirjoitti:
Oon meinannut monet kerrat kommentoida jo aiemmin, että jos mulla olisi veli voisin kuvitella sen jotakuinkin Eräketun kaltaiseksi. Mutta totuutta en toki tiedä, mimmoinen se olisi. Tämä vaan mutua kun ei ole veljiä eikä siskojakaan. :)
Tää Eräkettu vatvominen on sanut minusta kyllä jo älyttömät mittasuhteet. Kuinka se nyt voi olla noin kipee akilleenjänne palstalla kirjoittelevana ihmisenä?"Tää Eräkettu vatvominen on sanut minusta kyllä jo älyttömät mittasuhteet. Kuinka se nyt voi olla noin kipee akilleenjänne palstalla kirjoittelevana ihmisenä? "
No kun siis se käytäntö maailmassa että naiset tykkää väkivaltaisista rentuista vaikka ne vaatii meiltä kilteiltä miehiltä virheettömyyttä ja vieläpä syyttävät meitä kilttejä niitten renttujen tekemisistä niin ärsyttäähän se, sinä olet tässä vain suhteellisen viaton välikappale ja eris nyt sattuu vain olemaan palstan virallinen jännämies juttujensa perusteella :D - Ikis__M
sönkkö kirjoitti:
Siis isä joi viikonloppuisin, ei arkena. Ei se koskaan töistäkään pois ollut viinan takia, mutta kaveripiiri oli viinaa menevää. Tilanne muuttui, kun muutimme kaupungista maalle, se olikin yksi syy vaikkei vanhemmat sitä sano, että muutettiin maalle ja jätettiin vanhat kuviot taakse.
Vaikkei se rahallisesti sitten helppoa ollut maallakaan. Mutta suhde selvisi ja paskaporukat jäi menneisyyteen. Isä raitistui. Ja on raitis, vaikka hankala edelleen tavallaan.
Mä en hyväksy, muttamyöskään puutu muiden elämään. Mä ajattelen, että jokaisen oppimisen takana on oivaltaa itse ei kaataa korvasta sisään.Tuo maalle muutto varmaan sitten oli oikea ratkaisu kuitenkin, ehkä isäsi tajusi että mene perhe ja pikkuhiljaa terveys jos ei lähde niistä kuvioista. Lasten, tai siis lapsen, tuolla ylempänä sanot ettei veljiä ja siskoja, ja äitisi kannalta olisi saattanut kuitenkin olla ihan paras ratkaisu että äitisi olisi jättänyt nyrkkisankarin ja etsinyt jonkun kiltin & kunnollisen elättäjäaisurin jonka kanssa olisi ollut helppo elää ja isäsi jännämiehenä olisi saanut ansionsa mukaan kun olisi jätetty, nyt on päässyt vähän kuin koira veräjästä ilman vastuunottoa tekosistaan.
Ikis__M kirjoitti:
"Tää Eräkettu vatvominen on sanut minusta kyllä jo älyttömät mittasuhteet. Kuinka se nyt voi olla noin kipee akilleenjänne palstalla kirjoittelevana ihmisenä? "
No kun siis se käytäntö maailmassa että naiset tykkää väkivaltaisista rentuista vaikka ne vaatii meiltä kilteiltä miehiltä virheettömyyttä ja vieläpä syyttävät meitä kilttejä niitten renttujen tekemisistä niin ärsyttäähän se, sinä olet tässä vain suhteellisen viaton välikappale ja eris nyt sattuu vain olemaan palstan virallinen jännämies juttujensa perusteella :DJaaha. Mä luulen, että naiset tykkää vaan selkeistä ja simppelistä miehistä, joita on helppo tajuta. Ihan yleisellä tasolla, nuo väkivaltaan hurahtavat naiset sitten ovat oma lajinsa. :)
En sotkisi sitä nyt ihmisten kanssa toimeentulemiseen. On toimeentulemista ja on sitten muuta kiinnostusta. Sä nyt vaan tukitset, että kun Eräketulla on historiansa joka kohahduttaa, niin se on se syy miksi sen kanssa naiset keskustelee. Unohdat tyystin, sen että kertomatta hirstoriastaankin se kuitekin osaisi varmaan aika sujuvasti kysyä ja vastata. Tilannetaju on yksi tärkeä osa keskustelua...tajuaa mistä toinen puhuu. Yleensä jos ihmiset kauheesti koittaa salailla jotain itsestään, ne muuttu epäselviksi ja kommunikointi on johdattelevaa tai kiertelevää eikä se silloin välttis suju. ehkä avoimuus on se juttu?
Aidosti paskakin on helpompi suhtautua, kun paska joka yrittää piilotella paskuuttaan. Enkä nyt tarkoita että kukaan teistä oisi paska, vaan esimerkkinä mikä on selkeetä.
Mä luulen, että useinpien miesten ongelma on se, että kun juttu lähtisi liikkeelle ne perääntyy ja odottelee kauhuissaan mitähän seuraavaksi, kun homma pitäisi pitää liikkeellä, eikä perääntyä tai taantua katselemaan. Jos ei miettis liikaa maalia, voisi homma toimia.Ikis__M kirjoitti:
Tuo maalle muutto varmaan sitten oli oikea ratkaisu kuitenkin, ehkä isäsi tajusi että mene perhe ja pikkuhiljaa terveys jos ei lähde niistä kuvioista. Lasten, tai siis lapsen, tuolla ylempänä sanot ettei veljiä ja siskoja, ja äitisi kannalta olisi saattanut kuitenkin olla ihan paras ratkaisu että äitisi olisi jättänyt nyrkkisankarin ja etsinyt jonkun kiltin & kunnollisen elättäjäaisurin jonka kanssa olisi ollut helppo elää ja isäsi jännämiehenä olisi saanut ansionsa mukaan kun olisi jätetty, nyt on päässyt vähän kuin koira veräjästä ilman vastuunottoa tekosistaan.
Joo, luultavasti noin. Olenkin äidille sanonut monesti ja isällekin, että kyllä äiti olisn voinut helpommankin kumppanin valita. Isäkin tietää olevansa hankala luonne. Ja äiti taas liian sitkeä. Mutta ennen oltiin semmoisia, että yhteen mentiin ja yhteen jäätiin. Yhdessä tahkottiin...
Ei nyt isäkään pelkästään huonoksi ole ollut, se on tosiaan kuitenkin aina tehnyt kaikkensa mm. mun takiani. Auttanut kaikessa ja pitää meidän puolia henkeen ja vereen. Mutta vetää kaikki mukanaan, jos sen maailma repee...sönkkö kirjoitti:
Joo, luultavasti noin. Olenkin äidille sanonut monesti ja isällekin, että kyllä äiti olisn voinut helpommankin kumppanin valita. Isäkin tietää olevansa hankala luonne. Ja äiti taas liian sitkeä. Mutta ennen oltiin semmoisia, että yhteen mentiin ja yhteen jäätiin. Yhdessä tahkottiin...
Ei nyt isäkään pelkästään huonoksi ole ollut, se on tosiaan kuitenkin aina tehnyt kaikkensa mm. mun takiani. Auttanut kaikessa ja pitää meidän puolia henkeen ja vereen. Mutta vetää kaikki mukanaan, jos sen maailma repee...Ts. mä näen, että äiti on se vahva joka on pitänyt jaloillaan ja isä se joka on näennäisesti vahva, mutta luonteeltaan heikko. Joka olisi mennyt ties minne, jos äiti olisi antanut sen vaan mennä. Fyysisesti vahva ei aina ole henkisesti vahva ja pärjäävä, se tarvii sitä fyysisesti mutta henkisesti vahvempaa rinnalleen ollakseen kokonainen ja vahva. :)
Ts. henkinen vahvuus on valttia.- Luolasukeltaja
sönkkö kirjoitti:
Joo, luultavasti noin. Olenkin äidille sanonut monesti ja isällekin, että kyllä äiti olisn voinut helpommankin kumppanin valita. Isäkin tietää olevansa hankala luonne. Ja äiti taas liian sitkeä. Mutta ennen oltiin semmoisia, että yhteen mentiin ja yhteen jäätiin. Yhdessä tahkottiin...
Ei nyt isäkään pelkästään huonoksi ole ollut, se on tosiaan kuitenkin aina tehnyt kaikkensa mm. mun takiani. Auttanut kaikessa ja pitää meidän puolia henkeen ja vereen. Mutta vetää kaikki mukanaan, jos sen maailma repee...Kyllä. Perhe on yksikkö joka ponnistelee samaan suuntaan sisäisissä väännöissään.
Erinomaista puhetta Sönköltä. - Ikis__M
sönkkö kirjoitti:
Ts. mä näen, että äiti on se vahva joka on pitänyt jaloillaan ja isä se joka on näennäisesti vahva, mutta luonteeltaan heikko. Joka olisi mennyt ties minne, jos äiti olisi antanut sen vaan mennä. Fyysisesti vahva ei aina ole henkisesti vahva ja pärjäävä, se tarvii sitä fyysisesti mutta henkisesti vahvempaa rinnalleen ollakseen kokonainen ja vahva. :)
Ts. henkinen vahvuus on valttia.Noinhan se varmasti on, enpä itsekään muista että olisinko koskaan tavannut henkisesti vahvaa jännämiestä, ne loppupelissä taitaa olla aika heikkoja itkupillejä kaikki ja siksikin naisten suosiossa kun ne "näyttää tunteensa" ja ovat "herkkiä" ja sitten niille sallitaan kaikki paskiaisen temput niiden varjolla, Taas me henkisesti vahvat joiden ei tarvitse riehua silmittömästi todistaaksemme jotain nähdään kylminä ja tunteettomina kun ei aleta parkumaan jokaisesta vastoinkäymisestä niin ei se henkinen vahvuus kyllä meille miehille ole valttia ainakaan parisuhdemarkkinoilla :(
- Luolasukeltaja
Luolasukeltaja kirjoitti:
Kyllä. Perhe on yksikkö joka ponnistelee samaan suuntaan sisäisissä väännöissään.
Erinomaista puhetta Sönköltä.Muutenkin nainen tämän yksikön todellisena leaderina on enemmän totta kuin epätotta. Siis se on yleisempää, joka ainakin mun korviin kuulostaa täysin luonnolliselta.
Mut siis tää on vain mielipide Ikis__M kirjoitti:
Noinhan se varmasti on, enpä itsekään muista että olisinko koskaan tavannut henkisesti vahvaa jännämiestä, ne loppupelissä taitaa olla aika heikkoja itkupillejä kaikki ja siksikin naisten suosiossa kun ne "näyttää tunteensa" ja ovat "herkkiä" ja sitten niille sallitaan kaikki paskiaisen temput niiden varjolla, Taas me henkisesti vahvat joiden ei tarvitse riehua silmittömästi todistaaksemme jotain nähdään kylminä ja tunteettomina kun ei aleta parkumaan jokaisesta vastoinkäymisestä niin ei se henkinen vahvuus kyllä meille miehille ole valttia ainakaan parisuhdemarkkinoilla :(
No ainakin mun isällä on sellaiset kotilosuhteet olleet, että on saanut enemmän vihaa kuin rakkautta vanhemmiltaa osaksi, itsetunnon jatkuvaa nujertamista solvauksilla, satuttamalla, uskonnolla yms pelottelulla, etten ihmettele miksi se on mimmoinen se on. Jollain toisella sitten oma stoorinsa.
Heikko itsetunto voi ilmetä tommoisena hervottomana egon pönkityksenä ja isottelulla. Tulee vähän narsistimaisia oireita ja marttyyrimaista käytöstä. Mutku minä....minä minä minä. Sitten parisuhteessa se voi mennä siihen, että ottaa näennäisesti johtajan paikan ja toinen on liian kiltti ja sietää toisen ailahteluja. Se röyhkeys purkaa sitä väärien ihmisten päälle...oikeasti sinne kotiin vois mennä sanomaan vanhemmilleen suorat anat. Vittu kun teitte mun elämästä helvettiä, mutta noi ei oikeasti itsekään aina tajua mistä kaikki sai alkunsa.
Mä olen isälle sanonut monet kerrat mitä on puhuttu, että sun itsetuntos on jo lapsena rikottu kaikesta kertomasta päätellen. Ei ole tavallaan ihmi että itse olet rakentanut tommoisen suojakuoren ja torjut muita ennen kuin ne torjuu sinut jne. Pienikin loukkaus on sodanjulistus jne. :)
Ei kestä yhtään eriävää mielipidettä ja on hyökkäävä heti, kun tuntee olonsa uhatuksi. Kai se pieni poika siellä jossain huutaa edellen, vanhempiaan näkemään hänet ja rakastamaan eikä syrjimään ja sortamaan. Ja kyllä mä isovanhempani tiedän, ulkokultaisia ja kieroja tapauksia olleet aina. En ole pystynyt arvostamaan niitä...- Ikis__M
sönkkö kirjoitti:
No ainakin mun isällä on sellaiset kotilosuhteet olleet, että on saanut enemmän vihaa kuin rakkautta vanhemmiltaa osaksi, itsetunnon jatkuvaa nujertamista solvauksilla, satuttamalla, uskonnolla yms pelottelulla, etten ihmettele miksi se on mimmoinen se on. Jollain toisella sitten oma stoorinsa.
Heikko itsetunto voi ilmetä tommoisena hervottomana egon pönkityksenä ja isottelulla. Tulee vähän narsistimaisia oireita ja marttyyrimaista käytöstä. Mutku minä....minä minä minä. Sitten parisuhteessa se voi mennä siihen, että ottaa näennäisesti johtajan paikan ja toinen on liian kiltti ja sietää toisen ailahteluja. Se röyhkeys purkaa sitä väärien ihmisten päälle...oikeasti sinne kotiin vois mennä sanomaan vanhemmilleen suorat anat. Vittu kun teitte mun elämästä helvettiä, mutta noi ei oikeasti itsekään aina tajua mistä kaikki sai alkunsa.
Mä olen isälle sanonut monet kerrat mitä on puhuttu, että sun itsetuntos on jo lapsena rikottu kaikesta kertomasta päätellen. Ei ole tavallaan ihmi että itse olet rakentanut tommoisen suojakuoren ja torjut muita ennen kuin ne torjuu sinut jne. Pienikin loukkaus on sodanjulistus jne. :)
Ei kestä yhtään eriävää mielipidettä ja on hyökkäävä heti, kun tuntee olonsa uhatuksi. Kai se pieni poika siellä jossain huutaa edellen, vanhempiaan näkemään hänet ja rakastamaan eikä syrjimään ja sortamaan. Ja kyllä mä isovanhempani tiedän, ulkokultaisia ja kieroja tapauksia olleet aina. En ole pystynyt arvostamaan niitä...Huomaatko nyt itsekin miten puolustelet isäsi epäasiallista käytöstä ja näet uhrina? Toki varmaan vanhempien nujertaminen on vaikuttanut mutta itseasiassa jos et puolustelisi ja olisit yksinomaan tuominnut ne röyhkeät purkaukset olisi se ehkä opettanut olemaan iisimmin ja korjaamaan käytöstä, nyt kun ikäänkuin annat oikeutuksen perustelemalla lapsuuden huonolla kohtelulla voi isäsi turvallisin mielin jatkaa jännäilyään kun se "ei ole hänessä vika vaan muissa" ja sitäkautta oikeastaan teet karhunpalveluksen kun ei ole mitänä tarvetta muuttua tai korjata itseään.
Ikis__M kirjoitti:
Huomaatko nyt itsekin miten puolustelet isäsi epäasiallista käytöstä ja näet uhrina? Toki varmaan vanhempien nujertaminen on vaikuttanut mutta itseasiassa jos et puolustelisi ja olisit yksinomaan tuominnut ne röyhkeät purkaukset olisi se ehkä opettanut olemaan iisimmin ja korjaamaan käytöstä, nyt kun ikäänkuin annat oikeutuksen perustelemalla lapsuuden huonolla kohtelulla voi isäsi turvallisin mielin jatkaa jännäilyään kun se "ei ole hänessä vika vaan muissa" ja sitäkautta oikeastaan teet karhunpalveluksen kun ei ole mitänä tarvetta muuttua tai korjata itseään.
Kaikki lähtee ymmärtämisestä, paraneminen. Ymmärtäminen ei ole sama asia kuin hyväksyminen. Mutta jos kukaan ei ymmärrä mistä mikäkin johtuu, tuomitsee kaiken tajuamatta miksi. Ei se johda kuin pahempiin ongelmiin. :)
Mulla on voimakas tarve tajuta ihmisluontoa ja kaivaa se hyvä nurjertamaan se paha. On se isääkin auttanut ja nykyään pystyy jo reilummin myöntämään olleensa väärässä ja osaa pyytää anteeksi asioita joita ennen oikeutti surutta itsellen.
Perustelemaan miksi mitäkin ja katumaan tekojaan.
Kuuroille on turha puhua, niille on turha huutaa. Pitää löytää joku muu tie ymmärryksen väyläksi.
Isä on lapselle aina isä, on helpompaa tuomita tuiki tuntematon kuin isä. Ristiriita syntyykin siitä, että se jota rakastat et voi hyväksyä sen tapoja toimia ennen tai jälkeen. Jos se olis joku muu kuin mun isä, mä voisin olla näkemättä koko ihmistä.
Rakkaus ei ole mustavalkoista etenkään, kun kyse on samasta lihasta ja verestä. Veri on vettä sakeampaa. Mitä mä olisin lapsena voinut tehdä, että mun isä olisi mua lapsena totellut? En mä olis mitenkään voinut häntä estää. Mutta nyt mä voin puhua asioista ja kuunnellaan toisiamme puolin ja toisin. Se antaa meille kykyä ymmärtää ja nähdä, kasvaa ja kehittyä ihmisinä. :)Ikis__M kirjoitti:
Huomaatko nyt itsekin miten puolustelet isäsi epäasiallista käytöstä ja näet uhrina? Toki varmaan vanhempien nujertaminen on vaikuttanut mutta itseasiassa jos et puolustelisi ja olisit yksinomaan tuominnut ne röyhkeät purkaukset olisi se ehkä opettanut olemaan iisimmin ja korjaamaan käytöstä, nyt kun ikäänkuin annat oikeutuksen perustelemalla lapsuuden huonolla kohtelulla voi isäsi turvallisin mielin jatkaa jännäilyään kun se "ei ole hänessä vika vaan muissa" ja sitäkautta oikeastaan teet karhunpalveluksen kun ei ole mitänä tarvetta muuttua tai korjata itseään.
Eikä mun isä jännäile, se on paha suustaan mutta ketä se nyt pelottaa. Ei mua ainakaan. :)
Ei se ketään lyö, jollei ole uhattuna konkreettisesti tai sen perhe ole uhattuna. Se on nykyään vanhan miehen murinaa ja känkkäränkkää, johon mulla ainakin on keinot jo olemassa. Äitikin osaa sille jo sanoa, että pidä nyt turpasi kiinni, jos se äityy liiaksi louskuttamaan suutaan. Ja se on sillä hyvä. :)
Mutta nyt ulos.- Testamentti
sönkkö kirjoitti:
Eikä mun isä jännäile, se on paha suustaan mutta ketä se nyt pelottaa. Ei mua ainakaan. :)
Ei se ketään lyö, jollei ole uhattuna konkreettisesti tai sen perhe ole uhattuna. Se on nykyään vanhan miehen murinaa ja känkkäränkkää, johon mulla ainakin on keinot jo olemassa. Äitikin osaa sille jo sanoa, että pidä nyt turpasi kiinni, jos se äityy liiaksi louskuttamaan suutaan. Ja se on sillä hyvä. :)
Mutta nyt ulos.Pakeneminen ulos ikävästä tilanteesta? Pakeneminen ja pelko ei toivottavasti ole jälkeläistesi elämää.
Testamentti kirjoitti:
Pakeneminen ulos ikävästä tilanteesta? Pakeneminen ja pelko ei toivottavasti ole jälkeläistesi elämää.
Mun konsti ei ole pakeneminen vaan suoraan sanominen ja otan sitten vastaan mitä sanoo, jos sanoo. Olen täällä nytkin vanhempieni kotona ja mitään ongelmaa tässä nytkään ole. Isoisä lepertee lapsenlapsilleen ja keittelee kahvia. :)
Mun lapsilla on muutenkin erilaiset oltavat, meillä ei dokata eikä riidellä. Me on kumpikin nähty pentuna mihin semmoset jutut johtaa, eikä semmosta elämää lapsille tahdota. Eli ei tarvi elää kuin vanhempansa, voi valita sen toisen tien.
Ottaa vanhempiensa mokista omaan onkeensa.Testamentti kirjoitti:
Pakeneminen ulos ikävästä tilanteesta? Pakeneminen ja pelko ei toivottavasti ole jälkeläistesi elämää.
Niin ja piti kirjoittaman, etten mä ole isääni koskaan osannut pelätä. En ole aina tykännyt hänestä, kun on ollut kelju. Mutta pelko ei ole mulle tuttua kotona. Stressi kyllä on.
- hjjhkh
Pullo kirkasta viinaa 3-vuotiaan silmiin - menisi nykyään mahdollisesti törkeänä pahoinpitelynä.
Tykkään ja tsemppaan sua Sönkkö, ymmärryksesi isääsi kohtaan kuitenkin soundaa snadisti tukholmansyndroomalta... hjjhkh kirjoitti:
Pullo kirkasta viinaa 3-vuotiaan silmiin - menisi nykyään mahdollisesti törkeänä pahoinpitelynä.
Tykkään ja tsemppaan sua Sönkkö, ymmärryksesi isääsi kohtaan kuitenkin soundaa snadisti tukholmansyndroomalta...Varmaan. Asiat mitkä tapahtuu lapsena tahtoo tasaantua, kun elämä rahoittuu. Mä olen ollut 13-vuotias, kun muutettiin maalle ja meidän elämä sai perheenä ihan uuden suunnan. Sen jälkeen on tapahtunut paljon hyvää. Sitä ennenkin tapahtui myös paljon hyvää, ne känniörvellykset oli ikäviä ja sekavia. Mutta ne ei ole koko meidän perheen elämä. Eikä puhuta rappioalkkiksista. Vaan sen 80-luvun tyylistä jossa baarikulttuuri oli ihan normaalia relaamista. En muista yhtään perhettä 50 asunnon talossa missä joku perheestä ei olisi joskus dokannut tai useamminkin, minusta se oli monien perheenisien tapa relata.
Äkkiähän ne ihmiset kuitenkin näkee vallitsevana olotilana, vaikka niin ei ole. Se, että isä on ollut huono puoliso tiettyjen mittapuiden mukaan, hän on isänä ollut kuitenkin pääasiassa hyvä isä. Tuo kerta humalateko ei vesitä sitä kaikkea hyvää.
Mun mielestä ei ole tukholmasyndrooma, vaan käsitys ettei ihmisen huono yksittäinen teko määritä kaikkea.
kaikille ei viinakset sovi, ne laukaisee paskan käytöksen. Joten vitutusjuomana se ei useinkaan toimi, pahentaa vaan. Ihmisen pitäisi itse tajuta, että kontrolli pettää huonossa seurassa ja päihtyneenä. Ongelmat ei ratkee juomalla eikä pakenemalla.- atännä
sönkkö kirjoitti:
Varmaan. Asiat mitkä tapahtuu lapsena tahtoo tasaantua, kun elämä rahoittuu. Mä olen ollut 13-vuotias, kun muutettiin maalle ja meidän elämä sai perheenä ihan uuden suunnan. Sen jälkeen on tapahtunut paljon hyvää. Sitä ennenkin tapahtui myös paljon hyvää, ne känniörvellykset oli ikäviä ja sekavia. Mutta ne ei ole koko meidän perheen elämä. Eikä puhuta rappioalkkiksista. Vaan sen 80-luvun tyylistä jossa baarikulttuuri oli ihan normaalia relaamista. En muista yhtään perhettä 50 asunnon talossa missä joku perheestä ei olisi joskus dokannut tai useamminkin, minusta se oli monien perheenisien tapa relata.
Äkkiähän ne ihmiset kuitenkin näkee vallitsevana olotilana, vaikka niin ei ole. Se, että isä on ollut huono puoliso tiettyjen mittapuiden mukaan, hän on isänä ollut kuitenkin pääasiassa hyvä isä. Tuo kerta humalateko ei vesitä sitä kaikkea hyvää.
Mun mielestä ei ole tukholmasyndrooma, vaan käsitys ettei ihmisen huono yksittäinen teko määritä kaikkea.
kaikille ei viinakset sovi, ne laukaisee paskan käytöksen. Joten vitutusjuomana se ei useinkaan toimi, pahentaa vaan. Ihmisen pitäisi itse tajuta, että kontrolli pettää huonossa seurassa ja päihtyneenä. Ongelmat ei ratkee juomalla eikä pakenemalla."..vaan käsitys ettei ihmisen huono yksittäinen teko määritä kaikkea. "
Just noin. :) hjjhkh kirjoitti:
Pullo kirkasta viinaa 3-vuotiaan silmiin - menisi nykyään mahdollisesti törkeänä pahoinpitelynä.
Tykkään ja tsemppaan sua Sönkkö, ymmärryksesi isääsi kohtaan kuitenkin soundaa snadisti tukholmansyndroomalta...Päähän se viinan kaatoi, mutta nesteenä se valuu myös sitä pitkin silmiin ja pitkin vaatteille. Ei nyt suoraan silmiin sitä kaatanut tai ajatuksella edes että satuttaa minua. Tyhmyyttään, ei osannut ajatella että se on typerää ja menee myös silmiin. Onko joku koskaan nähnyt kännipäistä järjenjättiläistä? Mä en ole. Kyllä kaikista tulee tyhmiä humalassa. Mikä poikkeus tuo olisi. :)
Jos ihminen on humalassa tyhmä kuin vasemman jalan saapas, olisi ehkä hyvä olla selvinpäin. Onneksi faijakin tajusi lopulta sen, että sen idiootti puoli saa voimaa juomista. Ei osaa miettiä mitä tekee, eikä hillitä itseään.
Enemmän mua harmittaa mutsin puolesta, joka sekään ei elä kyllä katkerana vanhoja muistellen. Ne on erottamattomat, niin sodassa kun rakkaudessakin. Kumma juttu, mitä en aina tajua mutta ehkä mun ei tarvikaan tajuta. :)
Mä en kestäsi kaikkea sitä mitä äiti on kestänyt.atännä kirjoitti:
"..vaan käsitys ettei ihmisen huono yksittäinen teko määritä kaikkea. "
Just noin. :)Jep. Riippuen teosta ja sen vakavuudesta anteeksikin voi antaa, joka osaa. Kokonaiskuva on niin iso kuva, ettei se aina kaikille aukea yleisössä istumalla. :)
Vanhemmat riitelivät koko lapsuuteni jatkuvasti. Isä oli lähes aina töissä. En ikinä kuullut isältä kehuja oikein mistään, mutta melko pienistä asioista sai kuunnella huutoa, millä oli itsetuntoa lyttäävä vaikutus. Myöhemmin olen huomannut hänessä monia narsisteille tyypillisiä piirteitä. Äitillä puhjesi jo varhain masennus ja hänellä on epävakaa persoonallisuushäiriö. Hän jäi lopulta sairaseläkkeelle jolloin vastuu perheemme taloudesta jäi isän harteille. Äidillä on ollut ainakin kolme itsemurhayritystä talousasioista seuranneiden perheriitojen seurauksena.
En juurikaan viihtynyt kotioloissa, mutta sen sijaan olin paljon äitini vanhempien seurassa vaikka myös mummullani oli samat mielenterveysongelmat kuin äidilläni. Olin kuitenkin heidän suosikkilapsenlapsensa ja he paapoivat minua vähän liikaakin. He sairastuivat kuitenkin molemmat lopulta alzheimerin tautiin ja tätä nykyä niin sekavassa tilassa, että ovat käytännössä poistuneet elämästäni.
Olin ala-asteella koulukiusattu, jonka seurauksena sairastuin masennukseen ja sen jälkeen minun on ollut hyvin vaikeaa muodostaa ihmissuhteita. Lukiossa pääsin kuitenkin mukaan yhteen porukkaan, joka kuitenkin jäi masennuksen uuden puhkeamisen ja lukion päättymisen myötä ja siitä lähtien olen ollut kaveriton nyt noin kymmenen vuotta.- Naisasialooseri1
Nuo naisten"itsemurhayritykset"tiedetään, ne ovat teinihuorien tapa hakea huomiota ja myös aikuiset naiset käyttävät noita ämmämäisiä menetelmiä eli pillereitä ja viina. Miten, joku voi yrittää itsemurhaa kolme kertaa siinä onnistumatta jos oikeasti haluaa lähteä?
Mies tekee sen miehekkäästi ja varmalla tavalla eikä "yritä" mitään? Naisasialooseri1 kirjoitti:
Nuo naisten"itsemurhayritykset"tiedetään, ne ovat teinihuorien tapa hakea huomiota ja myös aikuiset naiset käyttävät noita ämmämäisiä menetelmiä eli pillereitä ja viina. Miten, joku voi yrittää itsemurhaa kolme kertaa siinä onnistumatta jos oikeasti haluaa lähteä?
Mies tekee sen miehekkäästi ja varmalla tavalla eikä "yritä" mitään?Kieltämättä tuossa varmaan ainakin osittain oli jotain sairasta huomiohakuisuutta. Vaikka oikeilta yrityksiltä ne lapsena tuntuivatkin. Metodina oli tosiaan lääkkeet ja kerran yritti avata ranteensakin. Mutta yksikään noista yrityksistä ei ollut harkittu vaan riidan jälkeisessä tunnemyrskyssä tehtyjä ja se selittää osittain epäonnistumisen.
- äitinionhuorataioli
Tämähän plumpsahti syvälle
(Hih) Palstan naisilla on kokemuksia jännämiehistä mutta eivät myönnä että aika monet muut naiset rakastaa jännämiehiä eikä meitä kunnollisia miehiä
Min muutin peruskoulun jälkeen omaan kämppään kun kotona alkoi olemaan asiat huonosti. Siinä sitten meni yli 10 vuotta kun en vanhempiani edes nähnyt kertaakaan.
- RUTS_sanoo_suku
Äiti ei antanut minun nussia siskoani, vaikka olisin halunnut. Isä suhtautui asiaan ymmärtäväisesti, koska sääli runkkaripoikaansa ja itsekin himoitsi omaa tytärtään, mutta äiti oli perheen voimahahmo, ja uhkasi pistää kaikki suvun rahat menemään, niin että perinnöksi ei jää mitään, jos nussin siskoani.
Niinpä en koskaan päässyt siskon päälle ähkimään. Nykyään sisko on jo rupsahtanut ja poikinut yhden äpärän jännälle kitaranrämpyttäjälle, minkä jälkeen meni naimisiin oikein aisurin perikuvan kanssa: lyhyen, kaljuuntuvan, rillipäisen, mutta varakkaan nörttiolmi-insinöörin, jonka poikuuden hän varmaan vei.
Elämäni meni pilalle, koska en saanut pimppiä siskolta. Yhä vieläkin joskus nostalgisissa tunnelmissa vetelen siskon teininaisaikaisille bikinikuville. - Raakatotuus
En pärjää tässä kisassa alkuunkaan. Varhaislapsuuteni oli onnellinen. Opettajaäidillä oli pitkät kesälomat, yrittäjäisä ei juuri koskaan ollut fyysisesti kaukana. Naapurissa oli parisen vuotta vanhempi tyttö kenen kanssa leikin joka päivä.
Mutta se tyttö muutti pois kun olin noin 5v, ja paria vuotta myöhemmin alkoi oma koulu. Kuvaavaa oli, että jo ensimmäisenä koulupäivänä bussipysäkillä ajattelin yhdestä pojasta että tuon kanssa tulee vielä ongelmia. Olin oikeassa. Luokaltani vastaavia löytyi vielä puolisen tusinaa lisää. Mun oikea isä on juoppo..
Äiti otti toisen miehen...
Mun oikea isä kuoli keväällä 2016 viinaan.- Kepeätmullat
Malja muistolleen.
- Sönkkisvoittoon
Onko nyt niin, että Sönköllä oli kuin olikin kovin lapsuus??
Empä usko, että oli. Mä kun en koe lapsuuttani erityisen kauheaksi vaan melkolailla hyväksi mitä perheeseen tulee. Vanhempien sooloiluista huolimatta. Luulen, että sellaisella on ollut pahin lapsuus, joka on lapsena jäänyt vaille vanhempiensa rakkautta ja tukea. Mä olen saanut kumpaakin, rakkautta ja tukea.
Noi kaksi asiaa on lapselle erityisen tärkeitä asioita, vaikka muu maailma pyöri miten tahansa päin ympärillä. Ilman noita asioita moni asia menee vaikeeksi.- psykoanalyytikko
sönkkö kirjoitti:
Empä usko, että oli. Mä kun en koe lapsuuttani erityisen kauheaksi vaan melkolailla hyväksi mitä perheeseen tulee. Vanhempien sooloiluista huolimatta. Luulen, että sellaisella on ollut pahin lapsuus, joka on lapsena jäänyt vaille vanhempiensa rakkautta ja tukea. Mä olen saanut kumpaakin, rakkautta ja tukea.
Noi kaksi asiaa on lapselle erityisen tärkeitä asioita, vaikka muu maailma pyöri miten tahansa päin ympärillä. Ilman noita asioita moni asia menee vaikeeksi.Minkä merkkiä oli päähäsi kaadettu viinapullo? Kossu? Muistaako "old man"?
psykoanalyytikko kirjoitti:
Minkä merkkiä oli päähäsi kaadettu viinapullo? Kossu? Muistaako "old man"?
Kossua tai vodkaa, niitä se isukki joi. :)
sönkkö kirjoitti:
Kossua tai vodkaa, niitä se isukki joi. :)
Nykyään baarikaapissa on pari pulloa konjakkia tai viskiä. Niitä ottaa yskälääke mitan verran flunsaan tai lämmikkeeksi, tyyliin 1-4 kertaa vuodessa. Eikä rähise. Joskus kyllä hermostuu ihan selvinpäin ihmisiin, jotka koittaa holhota jossain asioissa. Tai tuputtaa neuvojaan kysymättä liian hanakasti. :)
Usein ne on naisia, jotka käkättää jotain "ämmämäistä ylimielistä ja koppavaa viisastelua". Asiakaspalvelija, joka on vähemmän asiakaspalveluhenkinen on usein tämmöinen ärsytyksen kohde. Tai joku viraston työntekijä.
Mimmosen psykoanalyysin saat tehtyä?- psykoanalyytikko
sönkkö kirjoitti:
Nykyään baarikaapissa on pari pulloa konjakkia tai viskiä. Niitä ottaa yskälääke mitan verran flunsaan tai lämmikkeeksi, tyyliin 1-4 kertaa vuodessa. Eikä rähise. Joskus kyllä hermostuu ihan selvinpäin ihmisiin, jotka koittaa holhota jossain asioissa. Tai tuputtaa neuvojaan kysymättä liian hanakasti. :)
Usein ne on naisia, jotka käkättää jotain "ämmämäistä ylimielistä ja koppavaa viisastelua". Asiakaspalvelija, joka on vähemmän asiakaspalveluhenkinen on usein tämmöinen ärsytyksen kohde. Tai joku viraston työntekijä.
Mimmosen psykoanalyysin saat tehtyä?Ei ois vipata pari egee mulle ja reiskalle?
psykoanalyytikko kirjoitti:
Ei ois vipata pari egee mulle ja reiskalle?
Vois mulla se pari egeä just olla. paljonko maksat korkoa? :)
- mies__86_
Rivitalon lapsi Espoosta jolla on kaksi nuorempaa veljeä. Vanhemmat osoittivat paljon rakkautta eivätkä koskaan juoneet paljon. Lapsuuteni oli onnellinen lukuunottamatta kiusatuksi joutumista ylästeella ja yksinäisyyttä lukioaikoina. Omia patoutumiani olen ajan saatossa oppinut käsittelemmän rakentavasti, pitkälti omin päin. Olen päättänyt pärjätä elämässä hyvin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu4684167Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3181732- 1171567
En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n891494Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991428Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n601395- 521356
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi991272- 451119
Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa341098