Olen herännyt siihen, että ne vuosien saatossa kokemani ohimenevät tuntemukset ja ajatukset eivät vain mene ohi. Minä olen ja pysyn mieheni ja perheeni kanssa, sillä rakastan heitä ja olen enimmäkseen hetero, mutta olen hyväksynyt, että haluaisin silti kokea muutakin. Minussa on toinenkin kaunis ja aito puoli, salassa. Olisi hienoa jos löytäisin toisen kuin minä, toisen tässä asiassa niin aran ja yhtä (täysin) kokemattoman naisellisen naisen.
Minulla on paljonkin sellaisia tuntemuksia eräästä uudesta ystävättärestäni , mutta en lainkaan tiedä miten täysin hetero hän on. Kertokaa kiltit, miten voisin ja uskaltaisin tässä edetä? Onko teillä toimivia vinkkejä, joilla voisin vihjaista että hän on sisältä ja ulkoa aivan Upea Nainen ja tahtoisin niin paljon häntä hellästi koskettaa... ja silti säilyttää ystävyyden enkä loukkaisi häntä millään tapaa? Tai miten löytäisin toisen, jolla samoja tuntemuksia mielessä?
Haaveissa vainko oot mun
15
209
Vastaukset
- Näinajattelen
Olen tavannut ihmisen, joka on naimisissa ja äiti. En alunperin ollut miettinyt hänestä mitään. En edes kaveria, saati ystävää.
Minua hämmentää se, että jollain tapaa lähennyimme, ihan normaalilla ihmissuhdetasolla. Vähitellen aloin aistia, että välillämme on jotain kemiaa. Jotain, mitä en osannut odottaa. Tarkoitan ihan normaalia kanssakäymistä. Vähitellen huomasin itsestäni, että ilahduin näkemisestä enemmän kuin ennen. En kuitenkaan kokenut, että siinäkään olisi ollut mitään sen suurempaa. Kunnes yhtenä päivänä heräsin uneen, jossa olimme todella läheisiä toisillemme. Siitäpä sitten vaikeudet alkoivat.
Olen jollain tavalla hyväksynyt sen, että tämä suhde on kiistatta erilainen, kuin olin ns. halunnut. Olen silti miettinyt, että tunteet ovat vaivanneet kumpaakin. Mutta en tiedä tiedostaako toinen niitä. Olen jopa turhautunut itseeni ja koittanut jatkaa vanhalla tavalla, silti...olen kokenut häntä kohtaan käsittämätöntä hellyyttä. Tekis mieli kaapata kainaloon. Ja jäädä siihen.
Mutta, koska kyse on kahden naisen välisestä yhteydestä ja myös yhteistyöstä, olen vain elänyt hetken kerrallaan ja antanut asioiden olla. En halua pilata mitään, enkä kuitenkaan uskaltaisi olla aloitteen tekijä. Luotan, että ihmisrt lähestyvät toisiaan omasta tahdostaan, eikä toista voi saada omakseen kuitenkaan, jos on kyse varatusta ihmisestä..- ITRIM
Mielenkiintoinen teksti, sillä se tietyllä tavalla kuvaa tilannetta, jossa itsekin olen ollut joskus elämässäni.
Millä tavalla olette olleet yhteyksissä? Mistä päättelet, että tunteet ovat vaivanneet kumpaakin? Helpostihan saattaa alkaa kuvitella enemmänkin, mutta toisaalta kun ei toisen tunteista aina tiedä.
Oletko itse parisuhteessa? Vai estääkö lähinnä ystäväsi parisuhde ja perhe Sinua syventämästä suhdetta häneen? Tiedätkö yhtään, minkälainen suhde hänellä on puolisoonsa? - Työkaveri
Sinulle, "Näinajattelen". Uskalla tehdä aloite, koskaan ei voi tietää mitä ihanaa siitä seuraisi. Missäköhän päin Suomea sinun tilaanteesi on? Minä olen yrittänyt vihjaista mutta koska itseäänkin pitää suojella, ei voi ihan täysin huutaa tunteitaan :) ihana, kaunis, kahden naisen ystävyys voisi hieman syventyä.. Ota vaan mut kainaloon :) Kyllä sinä ynmärrät vihjeeni jos vain haluat, jos saisin "luvan", vien asiaa kyllä siitä eteenpäin..
- Näinajattelen
ITRIM kirjoitti:
Mielenkiintoinen teksti, sillä se tietyllä tavalla kuvaa tilannetta, jossa itsekin olen ollut joskus elämässäni.
Millä tavalla olette olleet yhteyksissä? Mistä päättelet, että tunteet ovat vaivanneet kumpaakin? Helpostihan saattaa alkaa kuvitella enemmänkin, mutta toisaalta kun ei toisen tunteista aina tiedä.
Oletko itse parisuhteessa? Vai estääkö lähinnä ystäväsi parisuhde ja perhe Sinua syventämästä suhdetta häneen? Tiedätkö yhtään, minkälainen suhde hänellä on puolisoonsa?En usko, että kuvittelen kaiken. Sitä kemiaa ei voi kuvitella. Uskon, että Hän on tiedostanut tilanteen, mutta on pitäytynyt omassa perheessään, se lienee kuitenkin oikein.
Uskottomuus ei varmaankaan ole positiivinen asia?
Siksipä en voi asiaa edesauttaa enempää. - Elämäonihmeellistä
Näinajattelen kirjoitti:
En usko, että kuvittelen kaiken. Sitä kemiaa ei voi kuvitella. Uskon, että Hän on tiedostanut tilanteen, mutta on pitäytynyt omassa perheessään, se lienee kuitenkin oikein.
Uskottomuus ei varmaankaan ole positiivinen asia?
Siksipä en voi asiaa edesauttaa enempää.Tilanteesi on kuin suoraan omasta elämästäni, se toinen on myös naimisissa. Lapsia ei onneksi ole, eikä näillä näkymin tule. Välillämme on ollut jo jonkin aikaa aistittavissa oleva ihmeellinen jännite, kaikenlaista flirttiäkin ollut puolin ja toisin. En usko, että olen itsekään kaikkea kuvitellut/tulkinnut täysin väärin, niin selkeä yhteys meilläkin minun mielestäni on ollut. Molemmat tiedustamme kuitenkin tilanteen, hän on naimisissa enkä usko, että koskaan miestään jättää. En häntä enää piakkoin tule myöskään näkemään niin usein kuin olen näihin päiviin asti nähnyt, hän on tosin tehnyt selväksi, että haluaa minua jatkossakin nähdä. Tämä tilanne on niin raivostuttava, mutta samaan aikaan niin ihana. Olen nauttinut jokaisesta päivästä, jolloin olen saanut olla hänen lähellään. Ja juuri tuo uskottomuus, ei olisi oikein, jos pyrkisin asiassa etenemään. Tekisin toisaalta mitä vain vaikka vain pususta, vaikka tiedustan että se on väärin.. Annan kuitenkin vapaat kädet tulevaisuudelle meidän kahden suhteen, joskus tunteet vievät, joskus järki. Uskon myös että pystyisin tyytymään pelkkään ystävyyteen, jos muuhun ei koskaan olisi mahdollisuutta.
- ITRIM
Näinajattelen kirjoitti:
En usko, että kuvittelen kaiken. Sitä kemiaa ei voi kuvitella. Uskon, että Hän on tiedostanut tilanteen, mutta on pitäytynyt omassa perheessään, se lienee kuitenkin oikein.
Uskottomuus ei varmaankaan ole positiivinen asia?
Siksipä en voi asiaa edesauttaa enempää.Joo, kemiaa ei voi kuvitella, kyllähän sen normaalisti aistii jos toinen on mukana enemmänkin kuin vain hyvänä ystävänä.
Uskottomuuteen eri ihmiset suhtautuvat eri tavoin. Mentaalisesti uskottomuus voi olla rankkaa, varsinkin jos tunteet lisääntyvät uutta kumppania kohtaan ja oma puoliso samalla kärsii siitä! Mulla on puolison kanssa aika avoimet välit.
Oon ite parisuhteessa miehen kanssa ja meillä on 12-vuotias poika. Mulla on läheinen naisystävä (naimisissa, lähes täysikäistä lasta) jonka kanssa meillä on tosi luottamuksellinen suhde - siis voidaan puhua ihan kaikesta. Me molemmat ollaan biseksuaaleja. Mutta en oo ihastunut häneen, vaikka ollaan joskus aina välillä halailtu, suudeltu tai oltu vaan kainalokkain ja katsottu niin yhdessä leffaa. Hän haluaisi suhteesta enemmän mutta tietää kyllä täysin missä mennään (oikeasti oon tällä hetkellä ihastunut ihan toiseen ihmiseen). Oon hänestä tosi onnellinen kuitenkin: on ihanaa kun mulla on hänen kaltainen ystävä.
Tähän luottamukselliseen naissuhteeseen mut vei asteittainen lähestyminen. Olin tutustunut työn kautta tähän ystävään, jonka kanssa vähitellen tutustuttiin paremmin. Kävi sitten jossakin vaiheessa vain niin, että kerran tavatessamme hän avautui siitä, että hän on ollut joskus ihastunut naiseen ja että hänellä on ollut vakava suhde tämän kanssa. Kun hän kertoi tästä, niin minun oli helppo jatkaa ja kertoa omista ihastumisistani. Siitä lähtikin oikeastaan meidän suhteemme syventyminen ja nyt ollaan jo pitkään oltu parhaita ystäviä.
Mutta kyllä tämä tilanne on mulla vähitellen mennyt siihen, että en enää tunne juurikaan miehiin vetoa. En ole enää viiteentoista vuoteen ihastunut miehiin (edellisen kerran siis mun omaan puolisooni joskus silloin 15 vuotta sitten) ja kaikki ihastumiset ovat olleetkin systemaattisesti naisiin. Seksiä on ollut miehen kanssa viimeksi tosi kauan aikaa sitten. Tunnen häntä kohtaan kyllä ystävyyttä ja meillä on toimiva kommunikaatio ja ihan asiallinen yhteys. Hän kyllä varmasti toivoisi enemmän seksuaalista yhteyttä, mutta minua ei se kovinkaan enää kiinnosta.
Haaveilen kuitenkin koko ajan siitä, että voisin jonakin päivänä elää rakastamani naisen kanssa. En tiedä, miten se sitten jonakin päivänä olisi mahdollista. Ehkä tämä on valheellista elämää, mutta elämä on vain vähitellen, vuosien kuluessa ajautunut tähän uomaan. Ehkä oonkin vähitellen liukumassa lesbouteen. - Neuvoton34
Minulla on vähän vastaavanlainen tilanne on mies ja lapsia enkä haluaisi perhettä rikkoa, mutta vuosien saatossa en ole enää oikein tuntenut vetoa miehiin ja olenkin miettinyt että olenko muuttumassa kokonaan lesboksi. Ihastukset ovat olleet ainoastaan naisia. Seksistäkään en enää oikein nauti hänen kanssaan. Lapset ovat kuitenkin minulle tärkeimpiä ja pelkäänkin että jos siirtyisin naissuhteeseen lapset kärsisivät siitä. Välillä kaipaan kuitenkin naista niin paljon etten tiedä miten pitkään voin olla näin. Olen kyllä kertonut miehelleni että tunnen vetoa naisiin ja että haluaisin kokeilla olla naisen kanssa, mutta hän pelkäsi että jäisin sille tielle.
- ITRIM
Itse en pelkää, että naissuhteeseen siirtyminen aiheuttaisi lapselle kärsimystä. On ihan se ja sama, onko uusi suhde miehen vai naisen kanssa. Pikemminkin kärsimystä voisi aiheuttaa perheen hajoaminen ja vanhempien asuminen toisistaan erillään.
Mulla on elämässä kausia, jolloin oon niin töissä ja muissa jutuissa kiinni, etten kauheasti ajattele parisuhteen toimivuutta. Mutta sitten jos käy niin kuin nyt on käynyt (että oon pahasti ihastunut erääseen naiseen), niin tilanne jotenkin eskaloituu ja muuttuu. Alkaa haaveilla enemmästä ja tulee jotenkin pettyneeksi oman elämän kuvioihin. Huoh. Jokaisen elämässä kai sitten omat ongelmansa. - Kyselijäeksyksissä
Työkaveri kirjoitti:
Sinulle, "Näinajattelen". Uskalla tehdä aloite, koskaan ei voi tietää mitä ihanaa siitä seuraisi. Missäköhän päin Suomea sinun tilaanteesi on? Minä olen yrittänyt vihjaista mutta koska itseäänkin pitää suojella, ei voi ihan täysin huutaa tunteitaan :) ihana, kaunis, kahden naisen ystävyys voisi hieman syventyä.. Ota vaan mut kainaloon :) Kyllä sinä ynmärrät vihjeeni jos vain haluat, jos saisin "luvan", vien asiaa kyllä siitä eteenpäin..
Mitkä merkit on tulkittavissa vihjeiksi? Aloite on aika vaikea tehdä
- Neuvoton34
ITRIM kirjoitti:
Itse en pelkää, että naissuhteeseen siirtyminen aiheuttaisi lapselle kärsimystä. On ihan se ja sama, onko uusi suhde miehen vai naisen kanssa. Pikemminkin kärsimystä voisi aiheuttaa perheen hajoaminen ja vanhempien asuminen toisistaan erillään.
Mulla on elämässä kausia, jolloin oon niin töissä ja muissa jutuissa kiinni, etten kauheasti ajattele parisuhteen toimivuutta. Mutta sitten jos käy niin kuin nyt on käynyt (että oon pahasti ihastunut erääseen naiseen), niin tilanne jotenkin eskaloituu ja muuttuu. Alkaa haaveilla enemmästä ja tulee jotenkin pettyneeksi oman elämän kuvioihin. Huoh. Jokaisen elämässä kai sitten omat ongelmansa.Luulen että suhde naiseen ei sinällään lapsia haittaisi, mutta pelkään vain että heitä kiusattaisiin sen takia. Minullakin on naispuolinen ystävätär joka on bi ja jolla on ollut ajoittain naispuolisia ihastuksia. Me ollaan aika samanlaisia monessa suhteessa ja ollaankin oltu viimeaikoina tekemisissä enemmän. Periaatteessa voisin kuvitella olevani hänen kanssaan, mutta en oikein tiedä uskallanko riskeerata hyvää ystävyyttä kokeillakseni sitä. Ehkä se sitten tapahtuu jos on tapahtuakseen..
- ITRIM
Neuvoton34 kirjoitti:
Luulen että suhde naiseen ei sinällään lapsia haittaisi, mutta pelkään vain että heitä kiusattaisiin sen takia. Minullakin on naispuolinen ystävätär joka on bi ja jolla on ollut ajoittain naispuolisia ihastuksia. Me ollaan aika samanlaisia monessa suhteessa ja ollaankin oltu viimeaikoina tekemisissä enemmän. Periaatteessa voisin kuvitella olevani hänen kanssaan, mutta en oikein tiedä uskallanko riskeerata hyvää ystävyyttä kokeillakseni sitä. Ehkä se sitten tapahtuu jos on tapahtuakseen..
Mun poikani luokalla on lapsi, jolla on vanhempina naispari. Kukaan ei oo koskaan kiusannut lasta - eikä tietysti näin pitäisikään. Harmi, että tällaisia asioita vielä pitää ylipäänsä alkaa ajatella, että yhteiskunta ei oo vielä niin suvaitsevainen. Se on tosi surullista. Jonakin päivänä on toisin.
Mikset uskalla riskeerata naisystäväsi kanssa? Johtuuko se omasta muusta elämästäsi? - Neuvoton34
Hänkin on parisuhteessa miehen kanssa ja minusta tuntuu ettei hän olisi valmis jättämään miestä. Heillä on yhteinen yrityskin. Hän voisi olla hyvinkin kokeilunhaluinen, mutta pelkään myös vähän omia fiiliksiäni jälkeenpäin, jos jotain tapahtuisi. Ja miten kaveruus onnistuisi sen jälkeen? En kuitenkaan haluaisi menettää häntä. Voisinko salata sen mieheltäni jos jäisin hänen luokseen? Kaverit ovat sanoneet että minun pitäisi kokeilla olla naisen kanssa, niin ainakin varmuudella tietäisin haluanko sitä. Ihan hyvä kuulla ettei naispariskuntien lapsia välttämättä kiusata.
- Saakovaieikö
Kiinnostaa minuakin tietää, miten edetä vastaavassa tilanteessa. Ei ole kyllä toisen tunteita mukavaa miettiä. Siis itsensä kanssa.
- alkup
Taas haaveeni heräsivät hänestä. Sain tietää jotain elämäntilanteestaan minkä vuoksi olen entistä suuremmassa kiusauksessa. Hän on niin ihana <3 Hän tahtoo minut nyt tavata. Ystävänä kai. Mutta miten ihmeessä viestisin tunteistani niin etten karkota enkä loukkaa? Oletus on hetero ennen kuin tiedän muuta. Olen bi. Kertokaa please. Upea Nainen.
- mikkolatk
Näytä vähäisen jos sulla on kaipausta suukko korvalle kaulalle.Ei tarvitse mennä viellä pidemälle.Jos hän pitää sinusta hän näyttää kyllä sen.Olen mies henkilö saataa tunua oudolle että minä olen kiinostunut.Vaimoni on bi hänellä on naisuhde elän sinä sivussa.Olisin onnelinen jos saisin kahden naisen ystävyyden vahvistaa.
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1424565- 932169
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152081Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi791947Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421562Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541532VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1071410- 751336
- 1011317
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201119