Lempi-kirjan kirjoittaja Minna Rytisalo sanoi saaneensa myöntävän vastauksen kahdessa päivässä. Onkohan sit niin, että on turha edes toivoa, jos vastaus viipyy? Vai onko täällä myönteisen kustannuspäätöksen saaneita, jotka ovat odottaneet kauemmin?
Turhako odottaa?
Miääääää
23271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tottakai on. Rytisalon saama vastaus oli poikkeuksellisen nopea, eikä siitäkään ole tietoa, toimiko hänen kässärinsä kummina joku jolla oli suhteita.
Selailin tänään Rytisalon kirjaa kaupassa. Hän kiittää takasivuilla kustannustoimittajaystäväänsä. Useissa kirjablogeissa on myös mainittu että kirjailija on bloggaajan ystävä. Eli romaani on ateljeelukijoiden lukema ja kustannusalaystävän tukema - ei siis yllättävää että päätös tuli 2 päivässä.
Ateljeekriitikko on vähän liian hieno sana kun tarkoitetaan kirjabloggaajia. :)
Älä aliarvioi kirjabloggaajia.
Kirjabloggaajien aliarvioiminen on mahdotonta.
Siis näissä tapauksissa, joissa myöntävä vastaus on tullut päivissä tai parissa viikossa, on AINA kyse siitä että kirjailijalla on jonkinlainen ennakkosuhde kustantamoon ja kustannustoimittajaan. Tämä toki usein jätetään varmuudeksi mainitsematta vaikkapa markkinoinnissa ja Wikipedia-sivuilla, jotta voitaisiin luoda mielikuvaa selvästi muista erottuvasta superlahjakkuudesta.
Toki hyvät tekstit poimitaan kustantamoissa nopeasti, mutta yleensä kestää aikaa, ennen kuin kustannustoimittaja ehtii edes vilkaista tekstiä.
Tuossa kyllä pisti ärsyttämään, kun sanoo Aamulehdessä "Ei romaanin kirjoittaminen vaikeaa ole: kesän kehutuin esikoinen syntyi vartin pätkissä työn ohessa" ja aiemmin Hesarissa sanoi "Tekstiä syntyi vartin pätkissä siellä täällä, Pikku Kakkosen aikana mutta joskus töissäkin. ”Annoin opiskelijoille tekemistä ja sanoin että minulla on tässä näitä Wilma-juttuja”, Rytisalo tunnustaa ja nauraa."
Ei siinä muuta, mutta tuosta "ei-kirjoittavat" ihmiset saavat käsityksen, että noin helppoa se romaanin kirjoittaminen on, jos vaan löytäisin vähän aikaa, niin julkaisu on taattu. Rytisalon lahjakkuutta en kiellä, mutta moni lahjakaskin jää sopimuksetta.
Kyllä se niin on, että nämä jotka saaneet sopimuksen parissa päivässä ovat ennestään jollain tavalla kustantamon "tuttuja". Eli ovat esimerkiksi opiskelleet jossain vaiheessa kriittisessä korkeakoulussa, jossa on kustantamojen väkeä opettajana ja tunnistavat tekstin sen saadessaan. Tai moni on tehnyt toimittajan töitä tai muita kirjoitushommia missä tutustunut muihin kirjoittaviin.
Tiedän kirjailijoita joilla ei ole ollut mitään suhteita ja silloin on mennyt useammasta viikosta kuukausiin.
Luulisi silti, ettei kahdessa päivässä ehdi kässäriä lukemaan. Tai yksi varmaan ehtii ja se sitten vakuuttaa muut, (kaikki markkinointiosaston tyypit yms.) että tää on niin hyvä, että tää me julkaistaan. Ja muut sitten, että okei, kyllä me uskotaan sua.
Vai miksi päätös pitää tehdä niin kiireesti?
Lähettikö Rytisalo tekstin moneen paikkaan, niin että kustantamossa tuli kiire "napata" se muitten nenän edestä? Jos hän lähetti sen vain yhteen, niin miksi reagoivat niin nopeasti? Minulle lähinnä herää ajatus, ettei kustantamossa ollut muuta tekemistä, että ne vaan odottivat, että joku lähettää sinne jotakin, vaikka eihän se niin ole.
En ole vielä lukenut Rytisalon romaania, olen varausjonossa, mutta pakkohan siinä on jotain silmää miellyttävää olla.
Uskon, että ihminen pystyy olemaan sellaisessa mielentilassa, että tekstiä syntyy vartin pätkissä. Tämä kuitenkin vaatii jopa vuosien etukäteisen kypsyttelyn päässä. Toinen romaani ei välttämättä sitten enää synnykään Pikku-Kakkosen aikana. Voi olla, että Rytisalo on tavallaan ennakkoon "kirjoittanut" romaanin päässään, vaikkei ole tätä tietoisesti oivaltanut, ja sitten se vaan hahmottuu nopeasti ja pätkissä paperille. Romaanin kirjoittaminen on kaikkea muuta kuin helppoa, siinä on ripaus yliluonnollistakin mukana. Tähtien on oltava oikeassa asennossa, ennen kuin sanat löytävät oikean muodon. Kyllä Rytisalokin sen varmaan tulee huomaamaan, kunhan uransa etenee.
Rytisalohan kertoi, että hän suunnitteli kirjaa ylioppilaskokeiden valvontojen aikana. Jotkut vaan ovat sellaisia, että tekstiä tulee nopeasti. Minunkin on helppo kirjoittaa, ja sain ekan version kässäristäni tehdyksi kolmessa viikossa, mutta en luultavimmin ole niin lahjakas kuin Rytisalo. Kiva kuitenkin kuulla, että toivoa voi ylläpitää vielä kahden päivän jälkeenkin!
Mitä tämä on?!
Ei kukaan opettaja sano oppilaille, että "tekee Wilma-hommia ja kirjoittaakin kirjaa.
Ylioppilaskokeessa valvotaan, ei suunnitella omaa kirjaa.
Mistä nämä väitteet ovat peräisin? Mollataan toisen työmoraalia.
xebyr: seuraa keskeisiä kulttuurikanavia niin ei tarvi mollata viattomia :D
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1469932185613
Pyydän anteeksi.
Tuntui vaan uskomattomalta, että joku tekee työajalla omia hommia ja kehtaa vielä tunnustaa sen.
Joo sitä on ihmetelty. Mutta Rytisalon kirja valmistui niin älyttömällä vauhdilla, että jokin vastaanpanematon luovuuden aalto vei hänet hetkeksi mennessään kuin lastun lainehilla.
Muistelen lukeneeni, että Lauri Viidan rakennusmiehen työt tuppasivat menemään siihen, että hän rustaili laudanpätkiin runoja. Viidan perikunnalle pahoittelut, jos näin ei ollut, mutta vaikka olisikin ollut, so what. Silloisesta lintsaamisesta jäi jäljelle hyvä tarina ja surta kirjallisuutta.
No joo, ylioppilaskokeessa ei valvoja saa lukea tai tehdä kirjoitushommia. Hänen tulee istua ja tuijottaa oppilaita. Mutta kukaan ei estä pään sisäisiä toimintoja, eli mielikuvitusta rullaamasta :).
Kirjoituksissa oman pään sisäisiä toimintoja kukaan ei voi estää, mutta oppitunnilla opettajan tulee olla oppilaita varten. Ei voi sanoa tekevänsä Wilma-juttuja, jos kirjoitteleekin omiaan. Työnantajana ärähtäisin tässä kohtaa. Sitä työtä teet työajalla, mistä sinulle palkka maksetaan. Vapaa-aika erikseen.
Sääliä aina saa osakseen, mutta kateus pitää ansaita. Jos joku on ylittänyt kustannuskynnyksen suhteiden avulla, sitä sopiikin kadehtia. Mutta toisaalta: on sen oltava hyväkin. Siinähän suosittelijat laittavat oman arvostelukynsä peliin. Enpä suosittelisi tuttavaanikaan työpaikkaan, jos en olisi vakuuttunut siitä, että hän hoitaa hommansa niin, etten joudu häpeämään.
Itse en ole nähnyt ketjussa kateutta.
Itse kadehdin ja siksi kai näen kateutta muidenkin kommenteissa. Onhan selvää, että ilman suosittelijoita kustantajan löytyminen olisi kestänyt kauemmin. Eikä ehkä olisi löytynytkään sieltä suuresta kasasta.
Luin Lempin, eikä se tehnyt minuun vaikutusta. Aihe on viime vuosina liian kaluttu, ja varsinkin viimeinen monologi ei jaksanut kantaa. Lopetus hätäinen, vaikka sitä olisi voinut kehitellä. Surkea verrattuna Katja Ketun Kätilöön.
Kirjoita ite parempi!
Mun mielestä se loppu oli just hyvä. Parani siis loppua kohti.
Ei Lempi muhunkaan mitään MIELETÖNTÄ vaikutusta tehnyt.
Olen ylipäätään kyllästynyt näkökulmatekniikkaan ja leffoista tuttuun tapaan pätkiä kirja kohtauksiksi eli muutaman sivun pätkiksi. On kivempi lukea sellaisia vanhan koulukunnan -yksi näkökulma, ja tarina etenee kronologisesti-tyyppisesti kirjoitettuja romaaneja. Tuntuu siltä, että nykylukijaa pidetään lähtökohtaisesti niin keskittymiskyvyttömänä, että yksinkertaisestakin juonesta pitää tehdä dekkari ja saada siihen hirveästi jännitysmomentteja. Kustantamostahan tämä idea varmaan on lähtöisin.
Lempistä olisi saanut myös hyvin toisen tyyppisen tarinan, jopa traagisemman, erilaisella kerrontaratkaisulla, vaikka "koukku" olisikin paljastettu heti. Tai kerrottu asiat kronologisesti kaikkitietävän kertojan suulla. Rytisalo kuitenkin kirjoittaa kauniisti.
Oli Lempi kuitenkin keskivertoa parempi. Kätilö on jotenkin hirveän vaikea tarina, jossa lukijan pitää olla koko ajan skarppina, vaikka se on selvästi vaatinut pidemmän taustatyön ja muokkausta kuin Lempi.
Lempi oli nopealukuinen juuri siksi, kun koko ajan odotin, että milloin päästään asiaan. Hirveän katkeraa tekstiä sillä piikatytöllä. Tuli jotenkin mieleen Marja-Liisa Vartion Hänen olivat linnut. Tuollaista pään sisäistä monologia on loppujen lopuksi helppo kirjoittaa.
Kyllä Tommi Kinnunen näistä kahdesta kuusamolaisesta opettajaesikoiskirjailijasta vie kirkkaan voiton.
Lempin tapaus vahvistaa käsitystäni siitä, että kiireessä ei synny priimaa. Jos Rytisalo olisi kypsytellyt romaaniaan parikin vuotta, niin siitä olisi oikeasti voinut saada huikaisevan tarkkanäköisen psykologisen ihmiskuvauksen. Nyt se oli sellainen "kahden illan ajanviete".
Hyvin arvioit: olen ihan samaa mieltä. Ja siksi juuri en tykännyt lopusta, kun minun mielestäni sen olisi voinut toisenlaisella kerrontaratkaisulla saada vaikuttavammaksi - osasit avata tämän mielipiteeni paremmin. Minunkin mielestäni Kinnusen esikoinen oli huomattavasti kypsempi.