No rakkaus on sitä, että ymmärtää toista, vaikka olisi vaikeuksia.
Joka aamu on alettava puhtaalta pöydältä ja suukolla.
Mitkä ovat hyvän avioliiton ainekset
JariMäkeläinenn
51
161
Vastaukset
Näin 60 on aika mennyt eikä uusi enää palaa.
Joten se siitä.
Eikö vain.?
H.Varppina se et on suunnilleenkaan samanhenkinen ja se et antaa toiselle tilaa olla oma ihtensä. Ja kunnioittaa toista ja on reheellinen.
- Psykoterapeutitar
En tiedä, kun olen eronnut!
Kaikkia sitä yli kuusikymppiset turhaan enää pohtivat! Jonninjoutavaa!- Psykoterapeutitar
siilimuori4 kirjoitti:
No jos kaikki yli kuuskymppiset eivät ole eronneet :)
Mutta, mitä väliä?
Tunnen monta, jotka eivät ole eronneet ja ihmettelevät, miksi minä olen eronnut. Psykoterapeutitar kirjoitti:
Mutta, mitä väliä?
Tunnen monta, jotka eivät ole eronneet ja ihmettelevät, miksi minä olen eronnut.No aloituksessahan olikin kyse hyvän avioliiton aineksista. Mikä esim sun liitossa oli niin vaikeaa ts. mitä siitä puuttui ollakseen hyvä avioliitto?
- Psykoterapeutitar
siilimuori4 kirjoitti:
No aloituksessahan olikin kyse hyvän avioliiton aineksista. Mikä esim sun liitossa oli niin vaikeaa ts. mitä siitä puuttui ollakseen hyvä avioliitto?
Alunalkaenkin puutui rakkaus ja jatkoin omaa elämääni kuten ennenkin.
En tiedä olisiko ollut "hyvä" liitto, jos alku olisi ollut jotenkin toisenlainen. - OMITUISTA-
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Alunalkaenkin puutui rakkaus ja jatkoin omaa elämääni kuten ennenkin.
En tiedä olisiko ollut "hyvä" liitto, jos alku olisi ollut jotenkin toisenlainen.MIKSI menit naimisiin JOS ei ollu rakkautta, herättää suuria kysymyksi ja ihmetystä ????
- Psykoterapeutitar
OMITUISTA- kirjoitti:
MIKSI menit naimisiin JOS ei ollu rakkautta, herättää suuria kysymyksi ja ihmetystä ????
Kun ei ollut niin väliä ja toinen oli naimisiin menevää tyyppiä.
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Kun ei ollut niin väliä ja toinen oli naimisiin menevää tyyppiä.
Menikö niin että kaveri kosi ja kun ei ollut vliä, heitit kruunaa ja laavaa ja vastasit juu.
Asiahan ei minulle nyt eikä muillekkaan kuulu, mutta uteliaisuudesta kysäsen, missä vaiheessa sitten löytyi liittoon rakkautta.
Älä vastaa jos et halua.- sua-ei-usko-kukaan
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Kun ei ollut niin väliä ja toinen oli naimisiin menevää tyyppiä.
Olipas outo vastaus, "kun ei ollu väliä " höpön höpö,
tuossa on nyt jotain hyvin hämärää, outoa,
kiristitkö kaveria naimisiin vaikka ei ollu rakkautta,
uhkailitko itsemurhalla jos ei mene naimisiin, tämmösiäki on tapahtunu,
jotain hyvin outoa ja omituista,
taijat valehdella ,
et ole koskaan ollukkaa naimisissa, keksit koko jutun,
olet ikäsi ollu vanhapiika,
tai joku ukkomiehen riippa kivi jokun perheen kolmas pyörä, ja suuri kiusa, - Psykoterapeutitar
rosaliiin kirjoitti:
Menikö niin että kaveri kosi ja kun ei ollut vliä, heitit kruunaa ja laavaa ja vastasit juu.
Asiahan ei minulle nyt eikä muillekkaan kuulu, mutta uteliaisuudesta kysäsen, missä vaiheessa sitten löytyi liittoon rakkautta.
Älä vastaa jos et halua.En muista, että mitenkään "kosi". Oli vaan sopinut päivän sukulaistensa kanssa ja varannut papin.
Rakkautta ei löytynyt liitossa missään vaiheessa. Liiton ulkopuolella kyllä.
Erosta puhuttiin yhtä vähän, kun naimisiin menosta. Allekirjoitukset vaan monisteisiin ja sitten tuomio avioerosta.
Niin ihmettelen vain, mikä on "hyvä" avioliitto? Psykoterapeutitar kirjoitti:
En muista, että mitenkään "kosi". Oli vaan sopinut päivän sukulaistensa kanssa ja varannut papin.
Rakkautta ei löytynyt liitossa missään vaiheessa. Liiton ulkopuolella kyllä.
Erosta puhuttiin yhtä vähän, kun naimisiin menosta. Allekirjoitukset vaan monisteisiin ja sitten tuomio avioerosta.
Niin ihmettelen vain, mikä on "hyvä" avioliitto?Kyllä sulla varmaan oli ajatus ja odotus ja toive onnesta, onnellisuudesta ja hyvästä ideaalista avioliitosta kun menit yhteen, vai ajattelitko siinä vaiheessakin ettei niin väliä, katsotaan miten tässä käy.
Tuntuu, että nykyään on enemmänkin sellaisia suhteita, joissa kokeillaan ja katsotaan sovitaanko yhteen vai ei. Sitten erotaan jos tympäsee, mitä luulet.Psykoterapeutitar kirjoitti:
Alunalkaenkin puutui rakkaus ja jatkoin omaa elämääni kuten ennenkin.
En tiedä olisiko ollut "hyvä" liitto, jos alku olisi ollut jotenkin toisenlainen.Menit siis naimisiin ihmisen kanssa jota et rakastanut, miks ihmeessä?
- Psykoterapeutitar
siilimuori4 kirjoitti:
Menit siis naimisiin ihmisen kanssa jota et rakastanut, miks ihmeessä?
No, ko toinen ehkä halusi oikein naimisiin. Itse en koskaan ajatellut koko naimisiin menoa. Siinä se meni opiskelun, matkustelun, lapsien ym. nuorena puuhastelun merkeissä, naimisiinmenokin. En siihen nyt sen enempää panostanut, kun kaikki jatkui kuten ennenkin.
Enkä nyt avioliitolta mitään sen ihmeellisempää onnea odottanut. Ei se elämä koskaan ole onnellista ja turvallista ollut, sitä mielenkiintoisempaa ja vaihtelevampaa se on ollut!
En ole toisen varaan onnea ajatellut! Psykoterapeutitar kirjoitti:
No, ko toinen ehkä halusi oikein naimisiin. Itse en koskaan ajatellut koko naimisiin menoa. Siinä se meni opiskelun, matkustelun, lapsien ym. nuorena puuhastelun merkeissä, naimisiinmenokin. En siihen nyt sen enempää panostanut, kun kaikki jatkui kuten ennenkin.
Enkä nyt avioliitolta mitään sen ihmeellisempää onnea odottanut. Ei se elämä koskaan ole onnellista ja turvallista ollut, sitä mielenkiintoisempaa ja vaihtelevampaa se on ollut!
En ole toisen varaan onnea ajatellut!Eli siis alkuunkaan et sitoutunut, annoit vaan mennä.
- Psykoterapeutitar
siilimuori4 kirjoitti:
Eli siis alkuunkaan et sitoutunut, annoit vaan mennä.
Kaksikymppisenä sitä sitoutuu niin moneen juttuun, ettei se naimisiin meno mitään uutta ihmeellistä sitoutumista tarkoittanut. Oli yksi uusi asukas kommuunniin, jossa asuin. Emme koskaan asuneet kahdestaan ja leikkineet kotileikkiä. Elämässä on aina ollut paljon mielenkiintoista tekemistä muutenkin.
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Kaksikymppisenä sitä sitoutuu niin moneen juttuun, ettei se naimisiin meno mitään uutta ihmeellistä sitoutumista tarkoittanut. Oli yksi uusi asukas kommuunniin, jossa asuin. Emme koskaan asuneet kahdestaan ja leikkineet kotileikkiä. Elämässä on aina ollut paljon mielenkiintoista tekemistä muutenkin.
Mut kuitenkin naimisiin piti mennä? Oisko ollut vaihtoehto jäädä menemäti jos se ihminen ei mitää sulle merkinnyt sen kummemmin kuin toisetkaan siinä kommuunissa?
- Psykoterapeutitar
siilimuori4 kirjoitti:
Mut kuitenkin naimisiin piti mennä? Oisko ollut vaihtoehto jäädä menemäti jos se ihminen ei mitää sulle merkinnyt sen kummemmin kuin toisetkaan siinä kommuunissa?
Paha enää funtsata ajatuksia neljänkymmnen vuoden taakse. En kyllä tänä päivänäkään osaa sanoa, mikä on viisasta ja mikä ei. Mennä vai olla menemättä! Enkä edelleenkään tiedä, mistä "hyvän" avioliiton tietää, kun naimisiin voi mennä muuten vaan.
- enmilläänkeksi
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Paha enää funtsata ajatuksia neljänkymmnen vuoden taakse. En kyllä tänä päivänäkään osaa sanoa, mikä on viisasta ja mikä ei. Mennä vai olla menemättä! Enkä edelleenkään tiedä, mistä "hyvän" avioliiton tietää, kun naimisiin voi mennä muuten vaan.
Kovasti sinua @Psykoterapeutitar tenttaa palstan nuoriso ☺ Yritetään ymmärtää - kertoisivat omista avioliitoistaan vaan ei niissä näytä onnea olevan kerrottavaksi asti-
Olet mennyt avioliittoon samoihin aikoihin kuin minäkin 70-luvulla. Silloin avoliitto teki tuloaan ainakin yliopisto-opiskelijapiireissä, avioliittoon vihkiminen ei ollut enää mikään suuri juttu vaan sitä vähäteltiin ja mukana oli nuorten kapinointia entisiä itsestäänselvyyksiä vastaan. Seurustelin ja asuimme tavallaan avoliitossa milloin kotipaikkakunnallamme milloin opiskelukaupungissani. Molemmat olimme virallisesti kirjoilla lapsuuskodeissamme. Sovimme, että hankitaanpa lapsi. Mies jo hermoili, että eikö sitä lasta ala kuulumaan, kun ei heti raskaus alkanut. Oli toivottu lapsi. Muutimme yhteen asumaan virallisesti opiskelukaupunkiini ja samantien sain tietää odottavani esikoistamme. Päätimme mennä avioliittoon ennen lapsen syntymää (ettei tartte sönkliä niiden lapsen tunnustamisten kanssa). Otimme kuulutukset. Lapsuusseurakuntamme pappi pyysi luvan meiltä, että vasta vihkimisen jälkeen laittaa viralliseksi ja lehti-ilmoitukseen muuttomme (näyttää puhtoiselta, kun vasta avioparina muutamme yhteen ☺
Sukulaisten suureksi pettymykseksi paikkakunnan lehdessä seurakuntauutisissa julkaistu kuulutuksemme ei johtanut tanssihäihin vaan vähin äänin ja yksi sisarus molemmilla todistajana meidät vihittiin opiskelupaikkakunnalla. Ajeltiin kyllä illaksi kotipaikkakunnalle, kun mun oli kiire tehdä maatilan veroilmoitus vanhemmilleni avuksi. - Psykoterapeutitar
enmilläänkeksi kirjoitti:
Kovasti sinua @Psykoterapeutitar tenttaa palstan nuoriso ☺ Yritetään ymmärtää - kertoisivat omista avioliitoistaan vaan ei niissä näytä onnea olevan kerrottavaksi asti-
Olet mennyt avioliittoon samoihin aikoihin kuin minäkin 70-luvulla. Silloin avoliitto teki tuloaan ainakin yliopisto-opiskelijapiireissä, avioliittoon vihkiminen ei ollut enää mikään suuri juttu vaan sitä vähäteltiin ja mukana oli nuorten kapinointia entisiä itsestäänselvyyksiä vastaan. Seurustelin ja asuimme tavallaan avoliitossa milloin kotipaikkakunnallamme milloin opiskelukaupungissani. Molemmat olimme virallisesti kirjoilla lapsuuskodeissamme. Sovimme, että hankitaanpa lapsi. Mies jo hermoili, että eikö sitä lasta ala kuulumaan, kun ei heti raskaus alkanut. Oli toivottu lapsi. Muutimme yhteen asumaan virallisesti opiskelukaupunkiini ja samantien sain tietää odottavani esikoistamme. Päätimme mennä avioliittoon ennen lapsen syntymää (ettei tartte sönkliä niiden lapsen tunnustamisten kanssa). Otimme kuulutukset. Lapsuusseurakuntamme pappi pyysi luvan meiltä, että vasta vihkimisen jälkeen laittaa viralliseksi ja lehti-ilmoitukseen muuttomme (näyttää puhtoiselta, kun vasta avioparina muutamme yhteen ☺
Sukulaisten suureksi pettymykseksi paikkakunnan lehdessä seurakuntauutisissa julkaistu kuulutuksemme ei johtanut tanssihäihin vaan vähin äänin ja yksi sisarus molemmilla todistajana meidät vihittiin opiskelupaikkakunnalla. Ajeltiin kyllä illaksi kotipaikkakunnalle, kun mun oli kiire tehdä maatilan veroilmoitus vanhemmilleni avuksi.Just näin! Samat fiilikset! Hommaa riitti ja avioon meno oli yksi homma opiskelun, työn, politikoinnin, lapsien lomassa. Hyvä, jos kyseisellä vuosikymmenellä edes kehtasi sanoa naimisiin menneensä! Elämä oli muualla, kun "romanttisessa rakkaudessa"!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Paha enää funtsata ajatuksia neljänkymmnen vuoden taakse. En kyllä tänä päivänäkään osaa sanoa, mikä on viisasta ja mikä ei. Mennä vai olla menemättä! Enkä edelleenkään tiedä, mistä "hyvän" avioliiton tietää, kun naimisiin voi mennä muuten vaan.
Voiko naimisiin mennä "muuten vaan" kolhoosikaverin kanssa ilman mitään sen kummempia rakkauksia?
enmilläänkeksi kirjoitti:
Kovasti sinua @Psykoterapeutitar tenttaa palstan nuoriso ☺ Yritetään ymmärtää - kertoisivat omista avioliitoistaan vaan ei niissä näytä onnea olevan kerrottavaksi asti-
Olet mennyt avioliittoon samoihin aikoihin kuin minäkin 70-luvulla. Silloin avoliitto teki tuloaan ainakin yliopisto-opiskelijapiireissä, avioliittoon vihkiminen ei ollut enää mikään suuri juttu vaan sitä vähäteltiin ja mukana oli nuorten kapinointia entisiä itsestäänselvyyksiä vastaan. Seurustelin ja asuimme tavallaan avoliitossa milloin kotipaikkakunnallamme milloin opiskelukaupungissani. Molemmat olimme virallisesti kirjoilla lapsuuskodeissamme. Sovimme, että hankitaanpa lapsi. Mies jo hermoili, että eikö sitä lasta ala kuulumaan, kun ei heti raskaus alkanut. Oli toivottu lapsi. Muutimme yhteen asumaan virallisesti opiskelukaupunkiini ja samantien sain tietää odottavani esikoistamme. Päätimme mennä avioliittoon ennen lapsen syntymää (ettei tartte sönkliä niiden lapsen tunnustamisten kanssa). Otimme kuulutukset. Lapsuusseurakuntamme pappi pyysi luvan meiltä, että vasta vihkimisen jälkeen laittaa viralliseksi ja lehti-ilmoitukseen muuttomme (näyttää puhtoiselta, kun vasta avioparina muutamme yhteen ☺
Sukulaisten suureksi pettymykseksi paikkakunnan lehdessä seurakuntauutisissa julkaistu kuulutuksemme ei johtanut tanssihäihin vaan vähin äänin ja yksi sisarus molemmilla todistajana meidät vihittiin opiskelupaikkakunnalla. Ajeltiin kyllä illaksi kotipaikkakunnalle, kun mun oli kiire tehdä maatilan veroilmoitus vanhemmilleni avuksi.En minä tenttaa, kritisoi enkä moralisoi, mua vaan kiinnostaa tietää ihmisten kohtalot ja ajatuskuviot ja se on eri asia kuin tenttaus. Kai sitä asioista voi keskutella keskustelupalstalla ilman et aletaan käydä kinttuun kii vai kuinka :D?.
Hunajaa, suklaata ja ketsuppia. Pippuria ihan ripaus, ja suolaa sellaisen kyyneleen verran. Ei enempää. Haudutetaan lämmöllä, kuumennetaan tarvittaessa ja syötetään toiselle, ei omaan suukkiin kaikki.
Ilmankos en ole avioliitossa, ei kukaan tuollaista söisi. Paitsi mä. Toinen joka tätä söisi on viel hukassa.- Muruinen-mies
Kyllä minäkin otan viledan käteen ja vähintään kerran päivässä pyyhin pullan -ja leivän muruset pöydältä. On helppo alkaa murustelemaan uutta puhtaalle pöydälle.
Muruinen-mies kirjoitti:
Kyllä minäkin otan viledan käteen ja vähintään kerran päivässä pyyhin pullan -ja leivän muruset pöydältä. On helppo alkaa murustelemaan uutta puhtaalle pöydälle.
Luulen että monet Murut tykkää just viledasta, miehen kädessä varsinkin :)
- Muruinen-mies
Minulla pysyy kädessä...
Luuta
Harja
Rikkakola
Letku - siis imurin letku
Vasara ja naula kerrallaan
Leipä, voi ja kahvimuki
Jne
- Kokeilkaapa
HALU SIETÄÄ toista ihmistä !!!!!!
- Heikunkeikku
Tilan antaminen toiselle.
No ei toki, en tarkottanut sänkyä.
Sängyssä nukutaan joko umpisolmussa tai leikitään lusikoita.
Muissa asioissa on hyvä, että ei yritä muuttaa toista, vaan antaa kumppanin olla semmonen ku on.
Yhessä touhuilu ja pussailut ja taputtelut ja "kyllä- oot- tehnyt- yli-hyvää-ruokaa"-jutustelut. Sen semmosta.
Sitten kun toisella on omia juttujaan, niin antaa sen keskittyä niihin.- Amazooni
Sinähän olet kaikkea muuta kuin "heikunkeikun"!
Oletko todella elänyt kuten tarinoit?
Minulla ovat miehet täyttäneet vain käytännöllisen tarpeen.
Työkalulatikko kainalossa saavat tulla ja raha kännyyn ja ULOS!
Kuulun ITSEPÖLYTTYVIIN kasveihin! Niin! - Lepsoko-oot
Sää oot ruottalainen lepsonen
- Amazooni
Lepsoko-oot kirjoitti:
Sää oot ruottalainen lepsonen
Ajatuskin inhottaa! Minulla on muuta kiinnostavaa elämässä kuin seksi miesten ja naisten välillä. Eipä siitä paljon saa, kun lukee täälläkin elämänkokemuksia ja -näkemyksiä. Voi raukkoja!
Mitä homoseksuaalisuuteen tulee, niin uskon hormoonien ja
muiden syiden, joihin itse ei voi vaikuttaa olevan siihen syynä.
Esim pojilla voi olla feminiinen, piipittävä ääni, joka kuulostaa
miehelle luonnottomalta. Tai muita ominaisuuksia.
Monissa maissa, jotka ovat käyneet läpi sotia, naiset ovat
joutuneet ottamaan miesten työt kotosalla.Suomi, Jugoslavia...
Menepä ajamaan traktorilla hame päällä. Hoitamaan eläimiä.
Olosuhteet ovat voimistaneet heidän miehiset ominaisuutensa.
Itse olen joutunut päättämään monista asioista lapsena kotona.
Olen aina elänyt yksin ja niin ollen olen herra ja rouva talossani.
Veljeni nauroivat, että minusta on vaikeaa tehdä miestä.
Mutta kun äidistä pääsin eroon, en enää ikinä antaisi NAISEN
sanella minulle ehtoja yksityiselämässäni.
Toisaalta, kukaan mies ei ole koskaan yrittänyt päättää puolestani.
Olen seurustellut herrasmiesten kanssa, jotka antoivat minun valita.
Luuletteko vain miehille vapauden olevan elintärkeää?
Minä en alkaisi kenellekään palkattomaksi piiaksi.
Oli eronnut mies, useamman lapsen huoltaja.
Rassu erehtyi kosimaan. Sanoin: Kotiapulaiseksi voin alkaa,
mutta en vaimoksi. Hänellä oli varaa vain vaimoon :-DDD!
- enmilläänkeksi
Rakkaus :D
- Rakkaus.ja
Sukupuolinen vietti :D
- yksinkertaista
No, parisuhde tietenkin!
- Jeeeeeeees
Mitkä ovat hyvän avioliiton ainekset?
Keskeinen aines koostuu kahdesta sanasta: KYLLÄ RAKKAANI. - ALLIIII
Arabi mies !
- tööttt
Seksuaalimoraaali tai sen puute
- noi ihmiskunnan ikiaikaiset ainoaksi tärkeeksi nimetyt synnit
- hoh hoijaa - voi samperi - kaikk tekemättömät työt taas odottaa. No, kehtoisko tuota miettiä enää moista,
Parasta on kun aloittaa aamun niistä ruttuisista lakanoista puoliltä päiviltä.
Puhdas pöytä... käyhän sekin.
Aamuisin on myös hyvä vilkaista peiliin ja sitten vasta kumppaniin, ei sen vuoksi, että tukka olisi hyvin vaan, koska sitä ollaan toinen toistensa peilejä,
Suukot ja suurelmat, niitä voi lennättää aina, oli sitten pöytä puhdas tai ei.- Elämästä-selviää-ja-ei
Eipä ole tullut päästyä avioliittoon vielä tähän ikään. Mutta parisuhteet ovat olleet antoisia ja riittoisia. Kantapäitä yhteen ei ole tarvinnut laittaa mökä mielessä, eroamaan on pystynyt järki jytässä.
- tööttt
Särmikkyys eiku sharmikkuus
- en kyllä iknä tykänny noista pullonsirpaleista ja niillä leikkijöistäkään
- etupäässä vain putsasivat immeiset varoistaan ja kuormittivat terveydenhuoltoa nuijimalla immeisten päitä ja persuuuksia hajalle - enempikin aineittenhurmahenkisesti.
Jos jossain nelikenttä ihmisten vahvuudet-heikkoudet -uhat-mahdollisuudet- kentässä joka paikassa aloitettaisiin ensin uhkien ja mahdollisuuksien miettimisestä, päästäisiin pikemmin perille mill tavoin noi ekaksmainitut ominaisuudet olis paremmin käytössä
- pääsis tass immeiset nujakoimaan kui voisi parhaiten hyödyntää pienempiään - hyh hyh...Jos ihmissuhteissa tai vaikka parisuhteissakin aina aloittaisi sieltä uhkat ja heikkoudet osioista, monelta jäisi elämä elämättä, epäilen niin. Se riittää jos tiedostaa ne asiat ja sitten elää näiden kahden paremman, kauniimman ja onnellisemman elämän antavan osion tahtiin. Koska ajattelen, että toinen ihminen on toiselle mahdollisuus ja vahvuuksissaan tykevat toisiaan, varsinkin jos avioliittoa ajatellaan niin kuin aloituksessa kyseltiin.
- elämä-ON-kaikkea-
Eipä tiedä osaisiko enään rakastua kehenkää,
oma poistui tuonpuoleiseen,
eikä uudesta ole osannu edes vielä haaveilla,
voi olla että aikuistuessaan ihmisistä tulee itsekkäitä
eikä enään sopeudu parisuhteeseen,
" vanha koira ei uusia temppuja opi " näin sanotaan,
ainostaan nuorena, nuoruuden rakkaus voi kestää koko elämän ajan,
niin kesti meilläki yli viisikymmentä vuotta
ehti kulua ennenkuin toinen joutui lähtemään tuonelan kususta tuonpuoleiseen,
onnistunu avioliitto vaatii älykkyyttä,
pitkää pinnaa,
sopeutumiskykyä,
ottaa toinenki huomioon kaikessa,
riitoja tulee, kyllästymistä, tympääntymistä,
vieraita katellaan heti tilaisuuden tullen
varsinki miehet käyttävät tarjokkaat hyväkseen,
se vaatii todella älykkyyttä ja pitkää pinna selvitellä asioita missä oikeesti mennään ja mikä on yhteinen tarkotus avioliitossa,
avoimuus ja luottamus on kultaaki kalliimpaa silloin
kun on käyty vieraissa,
ja halutaan jatkaa yhteistä avioliittoa kaikesta huolimatta, - Reseptille-menee
A i n e k s e t?
Yksi muna
Lusikallinen...vehnäjauhoja
Piirakka - riisillä
Piparia
Ripaus sokeria
Sekoitetaan keskenään
Vatkataan kunnes on kuohkeaa
Haudutetaan kainalolämmössä muutama minuutti Nuorena solmittu liitto ei aina kestä elinikää. Ihminen muuttuu iän mukana.
Kun viihtyy yhdessä ei siihen tarvitse mitään kommervenkkejä, on vain hyvä olla.Täytyy sanoa että, en tiedä, eikä minun tarvitsekaan tietää. En ole ajatellut neuvoa ketään, enkä mennä naimisiin. Mitään siltä alueelta en tiedä.
60 vanhenpien lapset työntävät yhä enenevässä määrin lapsiaan kaduille.
Kehoittaen heitä menemään muitten ihmisten rahojen elätiksi.
-
Nuo nuoret eivät mene töihin halvemmalla elin-tasolla, minkä vanhenpansa soivat.
Edes tiskaaminen ei heille kelpaa.
Joten Suomi on ajautunut tilanteeseen missä maahan on löydyttävä työn-tekijöitä.
Suomella ei ole enää varaa kalliisiin asian-tuntijoihin.
Vaatimiinsa palkkoihin.hunksz kirjoitti:
60 vanhenpien lapset työntävät yhä enenevässä määrin lapsiaan kaduille.
Kehoittaen heitä menemään muitten ihmisten rahojen elätiksi.
-
Nuo nuoret eivät mene töihin halvemmalla elin-tasolla, minkä vanhenpansa soivat.
Edes tiskaaminen ei heille kelpaa.
Joten Suomi on ajautunut tilanteeseen missä maahan on löydyttävä työn-tekijöitä.
Suomella ei ole enää varaa kalliisiin asian-tuntijoihin.
Vaatimiinsa palkkoihin."Nuo nuoret eivät mene töihin halvemmalla elin-tasolla, minkä vanhenpansa soivat.
Edes tiskaaminen ei heille kelpaa."
JESS, asiaa!
- Tavuviiva
Yksinkertaista kirjoitti, että hyvä parisuhde. Oonpa samaa mieltä. Miettikääpä, millaista sattumankauppaa on "siihenoikeaan" törmääminen. Aivan älyttömän omituista. Ja rakastuminen. Onko se ensisilmäyksellistä? Ne ensimmäiset vaikutelmatkin voi olla aivan järjettömiä. Miks sydän rupeaa läpättämään ylikierroksilla.....
Seiskytluvulla tuli avoliitto (ensin susipariksi haukuttiin), mutta ei piitattu. Hyvä on harjoitella ensin. Sitten tulivat maistraattivihkimiset. Viisi minuuttia ja spädäm, sitä oli rouva. En voisi kuvitellakaan mitään ensitreffejä alttarilla. Ja nyt pistän pahan: eikös tuollaista vihkimystä suorittava pappi ole kuin sutenööri. Miten kirkko tällaista voi hyväksyä? Ihme touhua minusta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?871704- 851212
- 1101113
- 67896
- 102861
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56808- 47721
- 36712
Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis47661- 33653