NO- mistä nyt puhuttas ?

sitä-tässä-ihmettelen

Mikä meitä piristäis,
kiinostaako meitä enää mikää asia,

19

108

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jatkuu-huomenna-

      Niin se meni tämäki päivä,
      rahaa meni saturainen humpuukiin,
      paree olisi pysyä kotona
      olisi säästyny neki rahat ittellä,
      politikot huutaa kurkkusuorana että ihmisten pitää kuluttaa,
      jotta suomen talous pysyy pystyssä,
      ei taija tuostakaa meikä kiitosta saada politikoilta vaikka satanen meni jonkun pikku kihon taskuun,
      siis taivaan tuuliin,

    • isoäiti_

      **Nousi tuuli tuulemahan ilman rinta riekkumahan** tuli mieleeni mainitsemistasi taivaan tuulista.
      Teksti oli tuulikanteleen rinnuksissa.
      Tämän tuulikanteleen näin Pablo Nerudan huvilamuseossa Isla Negrassa
      Chilessä.
      Mutta mistä kannel oli tiensä löytänyt sinne, oliko joku suomalainen sen lahjoittanut, vai miten? Nobelisti Neruda ei tietääkseni
      koskaan käynyt Suomessa.
      Mainittu huvila kauniin Tyynen meren rannalla ja oli todella mielenkiintoinen paikka moninaisine kokoelmineen. Pablo on haudattu Matilden viereen huvilan rantaan. Yksi mailman kauneista hautapaikoista ehdottomasti.
      Nerudan koti Santiagossa sekä Valparaisossa on myös museona ja
      vierailemisen arvoisia paikkoja.
      Nerudan naisille ja naisista kirjoittamat runot ovat rakastettavia... kauniita...unohtumattomia, eikä muu tuotantokaan varjoon jää, varsinkaan poliittinen.

      P.S Tämän vuoden alussa Chilen viranomaiset avasivat Pablon haudan jo toisen kerran löytääkseen todellisen kuolinsyyn (murhako?) hän sairasti syöpää. Onkohan mysteeri ratkennut - en ole nähnyt uutista.

      • Mukavaa nähdä Sinuakin isoäiti. Olet kuin jonkinlainen perusankkuri palstalla, jonka varassa hätätilassakin toimia.
        Minuakin olet joskus viisaasti ja kohteliaasti opastanut, kiitos!

        Tuulesta tartuit tuulikanteleseen ja päädyit Chileen ja Pablo Nerudaan.

        Minulla on kumma kiinnostus kommunismiin. Niin näyttää olevan muutamilla muillakin. Elin Salvador Allienden kanssa Chilen tapahtumissa. USA pelkäsi kommunismia ja tappoi CIA:n avulla Allienden. Ihan demokraattista tietä Salvador yritti, mutta loppu tuli.

        Suomeen asti oli heijastumia pakolaisina.

        Olen seurannut kuin suurin kirjaimin ihanaa pientä laulajatarta nimeltä Diana Flores. Kuinka voi joku "ämmä soida" niin ihanasti. Tausta on chileläinen ja ilmesesti tänne pakoon muuttaneet vanhemmat.

        Kulttuuri-ihmiset ovat kummasti kommunisteja, minäkin khöm, mukaan lukien. Neruda ja minä emme ole mitään neukkumielisiä vaan vasemmistolaisia, joihin isketään tuo halventava leima.

        Harmi, ettei tällaisista keskustella palstalla.

        Pilmari haukkuu pian höpinöitsijäksi, mutta haukkukon. Itse on! -kö?


      • huom! p.o. haukkukoon!


      • Ramoona_

        Tuulikannel on vanha soitin, ilmeisesti hyvin monessa kulttuurissa tunnettu. Olisikin hienoa saada tietää, miten tuo Kalevalan tekstillä varustettu on Nerudan kotiin päätynyt, ilmeisesti se on kielisoitin. Nerudan kohtalosta en minäkään ole kuullut viimeisiä tietoja. Vaikuttavia vierailukohteita nämä taiteilijakodit ja -haudat, henki tuntuu siellä vielä viipyvän. Eva Ryynäsen ateljeekoti , kirkko ja hauta Paaterissa on yksi tällainen, tuntui pyhiinvaelluspaikalta.

        Olen lasten kanssa askarrellut puun oksaan ja oveen ripustettavia tuulikanteleiksi kutsuttavia tuulen "soittimia" erilaisista luonnonmateriaaleista, lähinnä oksista ja puunpalasista, myös pähkinöitä, käpyjä ja aaltojen hiomia kiviä olemme käyttäneet kumahtelemaan, kalahtelemaan ja kopisemaan. Tehosteeksi on laitettu joskus kilisevää ja helisevää : vanhoja tummuneita hopealusikoita sekä hiekan ja veden hiomia lasinpalasia.

        Eino Leinon runo Tuulikannel kuvaa tällaista tunteiden armoilla olevaa rauhatonta ihmissydäntä, tässä alkua.

        Muut sydämen saivat, ma kantelen,
        muut murehti, nautti, ma en, ma en,
        en kurja ma elää, en kuolla voi,
        kun sykä ei syömeni, soi, vaan soi!

        Kova kohtalo, ankara arpa tuo:
        ei rauhoa yö, ei päivä suo,
        ei armoa aika, ei ijäisyys;
        sama ilkkuva, helkkyvä sydämettyys.


        * * *


    • kyllähän_se_sen_vielä

      Aloittaja taitaa olla aloittelija palstalla, kun ei ole vielä huomannut, mikä keskustelunaihe tällä(kin) palstalla kiehtoo.

      • jospa-tämä-tästä-vielä

        Eipäs puhuta rumia,

        mulla huono päivä, nukuin huonosti, kipeeki vähän jokapaikasta,
        mitähän tänään söis,
        pitäs kai lähtee hiukan kaupungille,
        ensi yönä lääkitsen itteni kunnolla,
        taatusti nukun koko yön,
        otan voimakkaan kipulääkkeen ja nukahtamislääkkeen illalla
        käriydyn peittojen alle tiukasti,
        kauheeta että vanhan pitää olla kipee,
        viikonloppuna ei viittis mennä päivystykseen,
        siellä on kauheet jonot eikä vanha jaksa odottaa vuoroa,
        ne ottaa vanhat ihmiset viimesenä vastaan,
        on senverran kokemusta päivystyspolista,
        viimeksi meinasin kuolla päivystyksessä, sydänki pysähtyi käytävällä jonottaessa,
        onneksi tai harmiksi se alkoi taas toimimaan
        joten täällä pitää kitua vielä
        ei yhtää tiedä kuinka kauan,


    • Minä myllään muistoissani, koska jouduin siirtelemään kalusteita eri oortninkiin huushollissani. Nyt kun raivaan niitä paikoilleen yritän karsia turhaa pois. Mitäs turhaa ne nyt ovat! Eivät mitenkään. Aarteitahan minä vaan olen säilyttänyt.
      Eräässäkin kätkössä oli nippu yli satavuotiaita kirjekuoria, tyhjiä. Mutta niissä on osoitteet! Ei niitä voi hävittää. Päinvastoin pitäisi käydä katsomassa, millaiseksi katu on muuttunut. Fabiaaninkatu, Heikinkatu, Eerikinkatu, Tehtaankatu...
      Ovatkohan samat talot vielä paikallaan.

      • muistelija11

        Heikinkatu taitaa olla historiaa.


      • Minusta Heikinkatu muutettiin. Mannerheimintieksi


      • Niin muutettiin. Mutta 100 v. sitten esi-isä asui Heikinkadulla. Koko Helsinkii loppui Töölöön, ja kesäasunnot sijaitsivat maalla Tapanilassa tai Malmilla. Katajanokka oli alkuaan kalastajien ja sekatyömiesten perheitten asuinalue, jossa ei "parempi väki" edes uskaltanut käydä.


      • noinhan.asia.on

        Eikö olekin erikoista, että monissa kaupungeissamme keskeinen katu kantaa Venäjän ja siis naapurimaan armeijan korkea-arvoisen upseerin nimeä ja että pääkaupungin keskeisellä aukiolla on samaisen naapurimaan hallitsijan patsas?

        Venäjälläkin vallan vaihtuessa vuoden 1990 tienoilla saivat monet patsaat ja katujen nimet kylmää kyytiä.


      • noinhan.asia.on kirjoitti:

        Eikö olekin erikoista, että monissa kaupungeissamme keskeinen katu kantaa Venäjän ja siis naapurimaan armeijan korkea-arvoisen upseerin nimeä ja että pääkaupungin keskeisellä aukiolla on samaisen naapurimaan hallitsijan patsas?

        Venäjälläkin vallan vaihtuessa vuoden 1990 tienoilla saivat monet patsaat ja katujen nimet kylmää kyytiä.

        Tsaarin patsas on kuulemani mukaan ainoa laatuaan koko maailmassa. Mahtaa todella monesta tuntua kummalta, että toisen maan hallitsija on niin pramealla paikalla Helsingissä.
        Vallankumouksen pyörteissä hävitettiin Venäjällä kaikki entistä maailmaa ihannoivat patsaat. Niinhän on tehty kautta aikojen muuallakin maailmassa. Jopa talebanit tuhosivat Buddhan tuhatvuotiset patsaat Afganistanissa.
        Meillä ei ole kannettu kaunaa Aleksanterille, joka sanoi nostavansa Suomen kansan kansakuntien joukkoon.
        Patsas olkoon paikallaan!


    • Kiva kun saa " jutella ".Vaikka teksti ei tulekkaan heti haluttuun kohtaan . Itse tykkäsin kun joku oli Ciilen historiastakin kiinnostunut .
      poikani on käynyt Perheensä kanssa monasti Santiagossa -- hänen lastensa Äiti on Syntynyt sielä - Hän ,poikani sai jo valmiin poikalapsenkin kun tapasi sen "kaunottaren joka on kun nukke " Onni oli että saivat tyttölapsenkin joka on tosiaankin kaunotar . Nyt jo 25 vuotias . Ja isänsä silmäterä . Täälä Isossa kaupungissa ei naisen ole turvallista kulkea yksin . ja Isä kyllä on Heti valmis iltasella kuljettaan tytärtään . Päivällä sentään on rauhallisempaa. Onneksi .

      Sillon kun itse olin vielä työelämässä ja kuljin Yleisilläkulkuneuvoilla -- ensin linjaautolla kunnallisella, ja sitten Tunnelpaanalla - työmatka ei ollut kovin pitkä . ja kesti n ½ tuntia . -- Kotiopäin kävelinkin usein . Oli kiva tutustua Tukholmaan --kun menin heti keskustaan työhön , ja olinkin samassa paikassa 15 vuotta työssä . kun tulin eläkeikään jäin 65 vuotiaana vapaalle . ja pian se aika on mennytkin jo 15 vuotta saanut nauttia eläkkeestäkin

      On se tietysti pikkusen omahyväistä kirjoittaa omasta elämästään -- mutta se aihe on ainakin tuttu -
      U.M

      • vanhuudenhöppänä

        Niistä turhista "aarteista" joita on tullut säästeltyä --nyt olen silläpäällä , että pois sellaista joka ei ole itselleni ,eikä heille jotkane löytää kaapeistani ole tarpeellisia .
        Valokuvia olen heittänyt jo moneen otteeseen ,matkamuistoja on vähän jäljellä .
        Kuvia tulee lastenlastenlapsiltakin niin , että paikkaa ei tahdo olla kaappienpäälläkään -- Makkarin seinässäkin on jo viimeisempiä -
        Huonekkalujakin olen poistanut . Tulee enemmän tilaa .
        Hyvä tuoli on oltava tässä Koneen edessä ja toinen missä katson TV ;tä
        Sohvaa en käytä -- onhan minulla hyvä sänky --,harmittaa vaan jos nukahtaa siihen sohvalle.Mikä on sattunut useammankerran --
        Vahingosta viisastuu ,olen kuullut sanottavan
        Tässähän tätä höpinää taas kerrakseen


      • vanhuudenhöppänä kirjoitti:

        Niistä turhista "aarteista" joita on tullut säästeltyä --nyt olen silläpäällä , että pois sellaista joka ei ole itselleni ,eikä heille jotkane löytää kaapeistani ole tarpeellisia .
        Valokuvia olen heittänyt jo moneen otteeseen ,matkamuistoja on vähän jäljellä .
        Kuvia tulee lastenlastenlapsiltakin niin , että paikkaa ei tahdo olla kaappienpäälläkään -- Makkarin seinässäkin on jo viimeisempiä -
        Huonekkalujakin olen poistanut . Tulee enemmän tilaa .
        Hyvä tuoli on oltava tässä Koneen edessä ja toinen missä katson TV ;tä
        Sohvaa en käytä -- onhan minulla hyvä sänky --,harmittaa vaan jos nukahtaa siihen sohvalle.Mikä on sattunut useammankerran --
        Vahingosta viisastuu ,olen kuullut sanottavan
        Tässähän tätä höpinää taas kerrakseen

        Olen sanonut monasti ennenkin, että joka sukupolvessa tarvitaan se yksi, joka raahaa mukanaan kaikkea aikaisempien sukupolvien aarteita, valokuvia, kirjeitä, esineitä ja muita muistoja. Se osa on minulle langennut. Komeroissani säilyvät 1870-luvulla syntyneen Hilman satiiniset tanssikengät, 1830-luvulla hankittu Wirsikirja. Laatikoittain valokuvia, joissa näkyy henkilöiden ohella 1800-luvun huonekaluja. Sisustustrendit ovat muuttuneet aikojen saatossa. Iloitsen siitä, että monet kuvien huonekaluista ovat nyt käytössä omassa huushollissani. Mutta suren sitä, että jälkikasvut eivät saa mahtumaan huonekaluja koteihinsa, jos eivät heitä tuoreampia mööpeleitä kierrätykseen. Sen jouduin aikanaan itse tekemään. Mutta vähitellen olen havainnut, että huushollini alkaa näyttää vanhain tavarain myymälältä.


      • reppuriika

        Minullakin on nyt ongelma. Sain erittäin repaleisen mummoni Raamatun äitini veljen vaimolta. Sanoi että ota se, kun hän ei koe sitä omakseen, kun lukee omaa kirjaa. Hänen lapset eikä lapsenlapset huoli kaappeihinsa kellastunutta irtolehtikasaa. Ja kun se on suvun hurskaan kantaäidin aarre ja hengenravinto, niin ei sitä voi hävittää.
        Olin hämmentynyt, että mitä minä tuolla teen, kun minulla ei ole lapsia, asunto on ahdas ja eihän minulla ole kuka sen sitten perisi. No nainen sanoi että anna siskoillesi ja heidän lapsille tai kysy sitten äidin elossa olevalta siskolta, että jos hän se ottaisi. Mitä nyt 90-kymppinen mummu tekee vanhalla paperikasalla, kun itselläänkin on monta Raamattua.

        Kirjan antaja menee pian vaikeaan leikkaukseen ja pelkää että miten käy ja sukukalleus jää hänen kontalleen ja vastuulleen ja siksi toi sen minulle. Sanoi, että säilytä sitä nyt sen aikaa, kunnes hän toipuu ja katsotaan sitten ja voiko hän ottaa jälleen takaisin.
        On se kumma että joku näkee jonkin vanhan kirjan pyhäinjäännöksenä olkoon sitten kysymyksenä vaikka Raamattu. Minä kyllä ymmärrän että se on paperitallenne ei itsessään ole taikakalu tai amuletti vaan sen sisältö on pyhää. Kun Raamattu menee resuksi tai likaiseksi, se pitää polttaa tai laittaa kierrätysmateriaalin joukkoon ja ostaa tilalle uusi.
        Pitänee säilyttää kirjaa vielä, ja jos ei enon vaimo sitä takaisin huoli, niin vien sen kyllä paperipussissa energiajätteeseen.


      • Tieto.on.valtaa
        reppuriika kirjoitti:

        Minullakin on nyt ongelma. Sain erittäin repaleisen mummoni Raamatun äitini veljen vaimolta. Sanoi että ota se, kun hän ei koe sitä omakseen, kun lukee omaa kirjaa. Hänen lapset eikä lapsenlapset huoli kaappeihinsa kellastunutta irtolehtikasaa. Ja kun se on suvun hurskaan kantaäidin aarre ja hengenravinto, niin ei sitä voi hävittää.
        Olin hämmentynyt, että mitä minä tuolla teen, kun minulla ei ole lapsia, asunto on ahdas ja eihän minulla ole kuka sen sitten perisi. No nainen sanoi että anna siskoillesi ja heidän lapsille tai kysy sitten äidin elossa olevalta siskolta, että jos hän se ottaisi. Mitä nyt 90-kymppinen mummu tekee vanhalla paperikasalla, kun itselläänkin on monta Raamattua.

        Kirjan antaja menee pian vaikeaan leikkaukseen ja pelkää että miten käy ja sukukalleus jää hänen kontalleen ja vastuulleen ja siksi toi sen minulle. Sanoi, että säilytä sitä nyt sen aikaa, kunnes hän toipuu ja katsotaan sitten ja voiko hän ottaa jälleen takaisin.
        On se kumma että joku näkee jonkin vanhan kirjan pyhäinjäännöksenä olkoon sitten kysymyksenä vaikka Raamattu. Minä kyllä ymmärrän että se on paperitallenne ei itsessään ole taikakalu tai amuletti vaan sen sisältö on pyhää. Kun Raamattu menee resuksi tai likaiseksi, se pitää polttaa tai laittaa kierrätysmateriaalin joukkoon ja ostaa tilalle uusi.
        Pitänee säilyttää kirjaa vielä, ja jos ei enon vaimo sitä takaisin huoli, niin vien sen kyllä paperipussissa energiajätteeseen.

        Sr on vaan sillä lailla, että Raamattu on niitä kirjoja, joita ei julkea panna kierrätykseen ja energiajätteisiin. Luulen, että Raamatun hävittämiseen on jotain omia säädöksiäkin, kuten Suomen lipun hävittämisessäkin.
        Minullekin on Raamattuja siunaantunut monen edesmenneen suvun jäsenen jälkeen alkaen omasta isoisästäni, jonka Raamattu on painettu joskus 1880-luvulla. Mitään rahallista arvoa kirjoilla ei ole, ja pari on ollut kovassa käytössäkin, selät irronneet ja silkkipaperiset sivut koirankorvilla.
        Eräs sukulaiseni oli ostanut ulkomailta Raamattuja. Vein ne kirjastooon, koska asuinalueellamme on paljon maahanmuuttajia, ehkä ovat tarpeen. Tai lahjoittakoot sitten ilmaiskirjojen joukossa.


    • kukakon

      Voidaankirjoittaa vaikka Raamatusta

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Täytyi haukkuu sut lyttyyn

      En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti
      Ikävä
      64
      1887
    2. SINÄ nainen hyvin läheltä

      Pidän sinusta. Mutta mene ensin juttelemaan lääkärin luokse, ja hoida itsesi kuntoon. Sit kun sä olet kunnossa, niin mä
      Ikävä
      79
      1267
    3. Et voi olla loputtomasti hiljaa

      Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto
      Ikävä
      78
      1204
    4. 45
      1115
    5. Nainen mitä tekisit

      Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa
      Sinkut
      160
      982
    6. Ajatus aamuun

      Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen
      Ikävä
      71
      969
    7. Siis ei ole edes mahdollista

      että ei törmätä, ei sit millään vaikka päällä hyppisi
      Ikävä
      44
      910
    8. Martina kauniina lehtihaastattelussa

      Martina antoi hyväntuulisen haastattelun lehteen. Tyylikkäitä kuvia ja kivoja vaatteita kauniilla Martinalla.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      183
      853
    9. J-miehelle

      haluan kertoa että olet edelleen mulle rakas. Ajattelen sinua päivittäin kulta.
      Ikävä
      58
      848
    10. Minä en luota sinuun yhtään nainen

      ja aistin että yrität taas satuttaa henkisesti koska tiedät että olet heikkouteni joten siksi tein mitä tein mutta en ki
      Ikävä
      39
      844
    Aihe