se hulluutta ammattiauttajien mielestä!
Mulle on annettu kaavake jossa kysyttiin "koetko että sinua tarkkaillaan?"
No, kyllähän Jumala kaikkivaltaana tietää mitä teen.
"Koetko että ajatuksiasi luetaan?"
No, kyllähän minä uskon että Jumala näkee mitä mielessäni rukoilen.
Tuo kaavake sai minut luopumaan uskosta osaltaan, silloin.. en halunnut olla mielisairas.
Miltä sinusta tuntuu nyt?
En saisi uskoa Jumalaan
21
79
Vastaukset
- tuttua.tuttua
Sama juttu, kun kerroin kuulevani ääniä - en ole kuuro!
- capiche
Jos tuollaista tapahtuu, niin vaihtakaa ammattiauttajaa. Elämänkatsomuksen kyseenalaistaminen on täysin ammattitaidotonta. Ja teillä on minun lupani sanoa se suoraan näille auttajille.:)
Lomakkeitta ei kannattaisi ylitulkita. Kyselyissä pyritään selvittämään mielenterveysongelman laatua. Esim. onko sinulla oikeita kuuloharhoja tai oletko vainoharhainen (seuraavatko ihmiset sinua). Lomakkeessa ei pyritä selvittämään uskotko Jumalan olevan kaikkivaltias, kaiken näkevä jne.... Nämä asiat on hyvä osata erottaa toisistaan.
Jokaisella ihmisellä on omantunnon ääni, joka on Jumalan puhetta. Mutta se ei ole suinkaan fyysisesti kuultava ääni, vaan ajatustasolla tapahtuva juttu. Jos tämä ääni on Jumalasta, niin se ei puhu koskaan Raamatun ilmoituksen vastaisia asioita.
Toki vakaumuksestaan voi halutessaan terapiassa mainita, mutta sitä on hyödytön puida kovin syvällisesti uskomattoman terapeutin kanssa. Se on hänelle täyttä hebreaa ja voi johtaa vääriin tulkintoihin. Terapiassa on tarkoitus keskittyä psyyken ongelmiin. Ne voivat joskus kyllä olla myös hengellisten ongelmien taustalla. Mutta kun psyyke saadaan kuntoon, niin hengellisyyskin saa mahdollisuuden tervehtyä.
Hyvä sääntö on, että mielenterveyden ongelmia kannattaa käsitellä terapeutilla ja hengellisyyteen liittyviä ongelmia sielunhoidossa. Asiat kannattaa yhdistää vain, jos terapeutti on kristitty.Mun psykoosi puhkesi nimenomaan helluntaiseurakunnassa, 17 vuotta sitten.
Siksi en voi olla käsittelemättä uskoa myös terapiassa.
Viimeksi siellä oli puhetta tuosta kaavakkeesta, ja terapeutti sanoi suoraan että he uskovaiset jotka noin tuntevat ovat hänen mielestään sairaita.
Minulla ei ole tunnetta että minua tarkkailtaisiin tai että joku lukisi ajatuksiani.
Ei se välttis hyvä asia ole jos kerta en tunne että Jumala näkee rukoukseni.
Minulla on jäänyt uskoontulosta sellaisia pakkoajatuksia, jolloin tunnen että Jumala puhuu minulle...
Sen siitä sai kun kuvittelin saaneeni silloin 17 vuotta sitten profetoimisen lahjan. Silloin olin iloinen kun sain sanoja jumalalta..
Nykyisin tiedän että ne on vain mun omia ajatuksia.
Mutta ne tulevat välillä väkisin, esim jumala saattaa kysyä multa jotain jolloin alkaa itsensä kanssa juttelu.
Kuulostaako tutulta uskovat? Te luulette omia ajatuksia jumalan puheeksi. Jollain on jopa ääniä. Ne on harhaääniä sanon minä.
Näitä pakkoajatuksia terapiassa on käsitelty viime aikoina. Terapeutti sanoo että se on tosi sairasta- mutta sielunhoitajaystäväni sanoo että se on Jumala, joka puhuu hänellekin samalla tavoin.
Minä en usko siihen, mutta Jumalaan kyllä uskon... en vain tiedä hänen puhuvan minulle, tai kuulevan rukouksiani(ts.lukevan ajatuksiani) tai tarkkailevan minua.
Olen parantunut terapiassa sen verran. Se on vaan ollut ehkä turhankin tehokasta, kun usko meinaa jäädä.auroraboreallis kirjoitti:
Mun psykoosi puhkesi nimenomaan helluntaiseurakunnassa, 17 vuotta sitten.
Siksi en voi olla käsittelemättä uskoa myös terapiassa.
Viimeksi siellä oli puhetta tuosta kaavakkeesta, ja terapeutti sanoi suoraan että he uskovaiset jotka noin tuntevat ovat hänen mielestään sairaita.
Minulla ei ole tunnetta että minua tarkkailtaisiin tai että joku lukisi ajatuksiani.
Ei se välttis hyvä asia ole jos kerta en tunne että Jumala näkee rukoukseni.
Minulla on jäänyt uskoontulosta sellaisia pakkoajatuksia, jolloin tunnen että Jumala puhuu minulle...
Sen siitä sai kun kuvittelin saaneeni silloin 17 vuotta sitten profetoimisen lahjan. Silloin olin iloinen kun sain sanoja jumalalta..
Nykyisin tiedän että ne on vain mun omia ajatuksia.
Mutta ne tulevat välillä väkisin, esim jumala saattaa kysyä multa jotain jolloin alkaa itsensä kanssa juttelu.
Kuulostaako tutulta uskovat? Te luulette omia ajatuksia jumalan puheeksi. Jollain on jopa ääniä. Ne on harhaääniä sanon minä.
Näitä pakkoajatuksia terapiassa on käsitelty viime aikoina. Terapeutti sanoo että se on tosi sairasta- mutta sielunhoitajaystäväni sanoo että se on Jumala, joka puhuu hänellekin samalla tavoin.
Minä en usko siihen, mutta Jumalaan kyllä uskon... en vain tiedä hänen puhuvan minulle, tai kuulevan rukouksiani(ts.lukevan ajatuksiani) tai tarkkailevan minua.
Olen parantunut terapiassa sen verran. Se on vaan ollut ehkä turhankin tehokasta, kun usko meinaa jäädä.Jos ääni tulisi ihmisestä se ei tietenkään tietäisi enempää kuin ihminen.
Kuvitellaan, että ajattelen kysymyksen jota en ole sanonut ääneen kenellekään. Tietenkään toisen ihmisen päästä lähtöisin oleva ääni ei osaisi tähän vastata kun ei tietäisi koko kysymystä.
On kuitenkin muutaman kerran käynyt niin, että sekunteja siitä kun olin kysynyt asiaa Herralta ajatuksissani. Niin pyytämättä on tullut profeetta vierelleni ja kertonut vastauksen. Oli kuullut Jumalan äänen joka sanoi kenen luokse mennä. Tällaisissa asioissa harhaääniin uskominen vaatii enemmän uskoa kuin Jumalan puheeseen uskominen.
Kyllä Jumala puhuu ihmisille ääneen ja monella muullakin tavalla. Niin tänään kuin ennenkin, "Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti". Tarvitset uskovan terapeutin. Jos ei sellaista meinaa löytyä niin sitten pitää varmaan alkaa evankelioida terapeutteja ;)Mr.Johannes kirjoitti:
Jos ääni tulisi ihmisestä se ei tietenkään tietäisi enempää kuin ihminen.
Kuvitellaan, että ajattelen kysymyksen jota en ole sanonut ääneen kenellekään. Tietenkään toisen ihmisen päästä lähtöisin oleva ääni ei osaisi tähän vastata kun ei tietäisi koko kysymystä.
On kuitenkin muutaman kerran käynyt niin, että sekunteja siitä kun olin kysynyt asiaa Herralta ajatuksissani. Niin pyytämättä on tullut profeetta vierelleni ja kertonut vastauksen. Oli kuullut Jumalan äänen joka sanoi kenen luokse mennä. Tällaisissa asioissa harhaääniin uskominen vaatii enemmän uskoa kuin Jumalan puheeseen uskominen.
Kyllä Jumala puhuu ihmisille ääneen ja monella muullakin tavalla. Niin tänään kuin ennenkin, "Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti". Tarvitset uskovan terapeutin. Jos ei sellaista meinaa löytyä niin sitten pitää varmaan alkaa evankelioida terapeutteja ;)Ompas ollut jännä sattuma...kaipa se sitten oli Jumalasta. Sinusta pidetään huolta.
- capiche
auroraboreallis kirjoitti:
Mun psykoosi puhkesi nimenomaan helluntaiseurakunnassa, 17 vuotta sitten.
Siksi en voi olla käsittelemättä uskoa myös terapiassa.
Viimeksi siellä oli puhetta tuosta kaavakkeesta, ja terapeutti sanoi suoraan että he uskovaiset jotka noin tuntevat ovat hänen mielestään sairaita.
Minulla ei ole tunnetta että minua tarkkailtaisiin tai että joku lukisi ajatuksiani.
Ei se välttis hyvä asia ole jos kerta en tunne että Jumala näkee rukoukseni.
Minulla on jäänyt uskoontulosta sellaisia pakkoajatuksia, jolloin tunnen että Jumala puhuu minulle...
Sen siitä sai kun kuvittelin saaneeni silloin 17 vuotta sitten profetoimisen lahjan. Silloin olin iloinen kun sain sanoja jumalalta..
Nykyisin tiedän että ne on vain mun omia ajatuksia.
Mutta ne tulevat välillä väkisin, esim jumala saattaa kysyä multa jotain jolloin alkaa itsensä kanssa juttelu.
Kuulostaako tutulta uskovat? Te luulette omia ajatuksia jumalan puheeksi. Jollain on jopa ääniä. Ne on harhaääniä sanon minä.
Näitä pakkoajatuksia terapiassa on käsitelty viime aikoina. Terapeutti sanoo että se on tosi sairasta- mutta sielunhoitajaystäväni sanoo että se on Jumala, joka puhuu hänellekin samalla tavoin.
Minä en usko siihen, mutta Jumalaan kyllä uskon... en vain tiedä hänen puhuvan minulle, tai kuulevan rukouksiani(ts.lukevan ajatuksiani) tai tarkkailevan minua.
Olen parantunut terapiassa sen verran. Se on vaan ollut ehkä turhankin tehokasta, kun usko meinaa jäädä.Aurora, olet nyt siinä tilanteessa, että sinun tulee löytää oma terve usko. Joistakin kommenteistasi olen ollut huomaavinani, että olet jopa sitä vähitellen löytämässä. Jouduin itsekin aloittamaan aikanaan tavallaan alusta ja perkaamaan pois kaikki turhat hengelliset maneerit.
Hengellisissä piireissä on myös epäterveitä ilmiöitä. Kysymys kuuluu: uskonko Raamatun Jumalaan, vai muiden ihmisten tulkintaan Hänestä. Yritänkö sopeutua tiettyyn hengelliseen kulttuuriin ja alanko matkimaan muita?
Jotkut haluavat uskoa olevansa esim. profeettoja, vaikka eivät olekaan. Koska sillä saa itselleen tiettyä hyväksyntää. Oman hengellisyyden todistelulla pyritään näyttämään, että Jumala käyttää minua. Jumalan täytyy riisua ihminen kaikesta tällaisesta, ennen kuin Hän voi oikeasti käyttää ketään.
Jos tällaiseen yhdistyy esim. menneisyyden aiheuttamia psykologisia ongelmia, niin ihminen voi tuntea olevansa hukassa. Eikä hän itsekään tiedä johtuuko paha olo siitä, että yrittää olla muuta kuin on, vaiko vanhoista ongelmista?
Kun nämä asiat alkavat sisimmässä purkautumaan, niin on hyvä ottaakin pientä etäisyyttä. Jumalaa ei tarvitse hylätä, vaikka kyseenalaistaa tietyn hengellisen kulttuurin terveellisyyden itsensä kannalta.
Jumala ei vaadi meiltä suuria hengellisiä suorituksia. Hän rakastaa meitä juuri sellaisena kuin olemme nyt. Saamme levätä siinä tietoisuudessa ja elää ihan tavallista elämää Jumalan johdatuksessa.
Järjen käyttö ei sulje pois hengellisyyttä. Hengellisyyden ei tarvitse olla sitä, että kuvittelee olevansa suuri profeetta tms. Se on pikemminkin päivittäistä luottamusta siihen, että Jumala saattaa meissä hyvän työnsä päätökseen.
Me kaikki olemme tavalla tai toisella rikkinäisiä ja Jumala haluaa parantaa ja vapauttaa meidät. Prosessin pituus riippuu yksittäisen ihmisen ongelmista. Terapia auttaa ajatusten selvittämisessä ja ongelmien syiden ymmärtämisessä. Terve ja tasapainoinen mieli prosessoi myös hengellisyyttä terveemmin. - capiche
auroraboreallis kirjoitti:
Ompas ollut jännä sattuma...kaipa se sitten oli Jumalasta. Sinusta pidetään huolta.
Kyllä Jumala meille puhuu Pyhän Henkensä kautta. Kun Jumala ohjaa minua hengellisissä asioissa niin silloin mieleen nousee juuri siihen asiaan sopiva Raamatun paikka. Yksi PH: tehtävistähän on mieleen muistuttaminen. Raamattua täytyy tietenkin lukea, jotta PH pystyisi nostamaan sitä oikeissa tilanteissa mieleen.
Joissakin elämän muutoskohdissa olen kokenut myös saavani ohjausta siitä mihin seuraavaksi mennä. Tällaiset asiat täytyy kuitenkin testata hyvin tarkkaan, eikä lähteä itse koskaan toteuttamaan niitä. Jos asia on todella Jumalasta, niin Jumala avaa oven. Jos näin ei tapahdu, niin ymmärsit väärin. Odottaminen on tärkeää.
Asian tekee monimutkaiseksi se, että kaikki sisimpämme äänet (toiveet ja pyrkimykset) eivät suinkaan ole Jumalasta. Itse käytän tavallisessa elämässä ensisijaisesti Jumalalta saamaani järkeä, koska ei hän sitä pelkäksi koristeeksi ole antanut. Mutta samalla uskon, että Hän pystyy ohjaamaan minua silloin kun siihen tarvetta on Tähän saakka se on toiminut hyvin.
Ongelmia syntyy silloin, kun uskova hurahtaa niin pahasti, että luulee jokaisen ajatuksensa tulevan suoraan Jumalalta. Ja pyrkii hyvässä lykyssä vielä hallitsemaan muita ajatuksillaan. Tällainen hengellisyys on tietenkin erittäin epätervettä. Ja sen taustalla voi myös olla, paitsi ylpeyden syntiä, myös psykologisia ongelmia.
Yliluonnollisiin juttuihin liikaa keskittyminen kertoo jo sinällään tasapainottomuudesta. Terve hengellisyys on luonnollista, kuin hengittäminen. Se ei ole epätoivoista pinnistelyä, eikä jalat metrin maanpinnan yläpuolella liihottamista.
- lohdutettu
Minulla todettiin useita vuosia sitten kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka puhkesi oikein kukoistukseensa erittäin vaikeiden elämäntilanteiden myötä. Olin uskossa, kun puhkesi ensimmäinen voimakkaampi hypomaaninen vaihe ja uskoni raukesi tyhjiin. Hypomaaninen vaihe kohdistuikin sitten toiseen sukupuoleen ja sai aikaan miltei eron puolisostani. Sitä kesti pari-kolme kuukautta ja sitten sukelsin masennukseen. Näitä jaksoja näin voimakkaina seurasi muutamia, kunnes todettiin, että minulla on tämä kaksisuuntainen. Sain lääkityksen ja tilanne saatiin asettumaan, tosin lievinä näitä mielialan vaihteluita oli. Samaan aikaan lievänä ollut paniikkihäiriö voimistui ja sain erittäin voimakkaita paniikkikohtauksia. Siihenkin auttoi lääkitys.
Kun elämämme alkoi muilta osin tasaantua, tasaantui myös kaksisuuntainen ja paniikkihäiriöt. Vuosia söin lääkkeitä. Kuitenkin kaipasin sitä yhteyttä Jumalaan, joka minulla oli ollut ja rukoilin asian puolesta.
Sitten tein sen, mitä ei saisi tehdä. Purin itseltäni lääkityksen, enkä puhunut siitä terapeutilleni mitään. Meni noin kaksi kuukautta ja yhtäkkiä Jumala veti minut takaisin luokseen. Elämä muuttui. Jumala myös vahvisti antamansa työkutsun.
Kaksisuuntainen ja paniikkihäiriöt ovat yhä lievinä elämässäni. Mutta nyt osaan aika paljon "hallita" niitä. Osaan tunnistaa vaiheet, missä mennään. Ja jos tilanne vaatii, aloitan uudelleen lääkityksen.
Kun sitten kerroin terapeutille, että olen saanut palata takaisin Jumalan luo ja uskostani yleensä, hän kehoitti minua pysymään uskossani ja sanoi, että se on todella hyvä asia. Sen suhteen olen kokenut hyväksyntää terapeutiltani. Hän jopa voimakkaasti korosti, että pysy siinä uskossa!
Minua on monesti lohduttanut Paavalille annettu lupaus, jonka olen myös ottanut itselleni:
2 Kor. 2:9. Mutta hän sanoi minulle: "Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden kerskaan mieluummin heikkoudestani, jotta Kristuksen voima lepäisi ylläni.
Toinen kohta on samasta kirjeestä:
2 Kor. 1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala.
4. Hän lohduttaa meitä kaikissa ahdistuksissamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka ovat kaikenlaisissa ahdistuksissa.
Nyt olenkin huomannut, että srk:ssa on monia ihmisiä, jotka tarvitsevat lohdutusta ja rinnalla kulkemista. Olen kohdannut monia uskovia, joita on käsketty parantumaan ja kyselty, että mitä syntiä he ovat tehneet, kun ovat sairaita. Mielestäni näin toimivat uskovat eivät ole uskovia lainkaan. Jumala on myös lohdutuksen Jumala!
Se, että sairastaa psyykkistä sairautta, ei ole sen kummempaa kuin diabetes tai sydänsairaudet. Kuitenkin näissä kaikissa tarvitsemme lohdutusta Jumalalta. Usein Jumala käyttää lohdutuksen välikappaleina meitä ihmisiä. Tätä lohdutusta tarvitset myös sinä "auroraboreallis".
Rukoilen, että Jumala ohjaa luoksesi ihmisiä, joille Hän on antanut taidon lohduttaa ja kulkea rinnallasi.Jaa..mä olen siitä erikoinen tapaus että mulla on kokemusta asioista molemmin puolin pöytää. Olen mielenterveyshoitaja..
Hoitaja minussa ei hyväksy sitä että jätit lääkkeet... siis kuten tiedät sinulla on yhä se kaksisuuntainen, mutta toinen puoli minussa ajattelee sitä käytäntöä-että ei siitä mitään pahaa seurannut..
Olet hienosti selviytynyt ongelmistasi.
Olet siis selviytyjä.
Kirjoituksesi oli ihana ja kiitos siitä.- capiche
auroraboreallis kirjoitti:
Jaa..mä olen siitä erikoinen tapaus että mulla on kokemusta asioista molemmin puolin pöytää. Olen mielenterveyshoitaja..
Hoitaja minussa ei hyväksy sitä että jätit lääkkeet... siis kuten tiedät sinulla on yhä se kaksisuuntainen, mutta toinen puoli minussa ajattelee sitä käytäntöä-että ei siitä mitään pahaa seurannut..
Olet hienosti selviytynyt ongelmistasi.
Olet siis selviytyjä.
Kirjoituksesi oli ihana ja kiitos siitä.AB minulla on samanlaista taustaa. Tein nuorena "harharetken" mielenterveyspuolelle, ennenkuin Jumala sitten johti varsinaiseen ammattiini. Yritin siis ensin seurata äitini jalanjälkiä mielenterveyshoitajana.:)
Minulla on näistä asioista monipuolista kokemusta. Edesmennyt isäni oli väkivaltainen alkoholisti ja skitsofreenikko. Elin lapsuuteni puukkoja ja kirveitä väistellen jatkuvassa pelossa. Uskovainen äitini oli ainoa asia, joka toi hiukan turvaa. Reagoin kokemuksiini parikymppisenä sitkeällä masennuksella. Jos elää 20 vuotta pelossa, niin eihän se voi olla jälkiä jättämättä.
Tiedän oikein hyvin, että parantumiseen menee aikaa. Jumalalle kiitos, Hän kuitenkin vapautti ja paransi minut. En ole ollut masentunut kymmeniin vuosiin. Parantuminen tapahtui ikäänkuin salassa sen jälkeen, kun lakkasin itse huolehtimasta siitä.
Parantumisprosessissa opin paljon itsestäni, uskostani ja luottamuksesta Jumalaan. Sain myös ymmärrystä niitä kohtaan, joiden ongelmat eivät ratkea silmänräpäyksessä jonkun ihmeen kautta.
Tsemppiä Aurora! Jumalalla ei ole toivottomia tapauksia. Kannattaa käyttää niitä mahdollisuuksia mitä lääketieteellä on tarjota ja ottaa asiat päivä kerrallaan. Loppu on Jumalan kädessä. - capiche
Lohdutetun kanssa on myös samoja kokemuksia.
Jumala on johtanut vuosien varrella luokseni epäterveen hengellisyyden vahingoittamia ihmisiä. Kuten niitä, joita on syyllistetty, koska he eivät ole parantuneet silmänräpäyksessä.
Itse en näitä henkilöitä kuitenkaan etsi, sillä vain Jumala tietää kenelle juuri minä olen sopiva rinnallakulkijaksi. Nämä asiat ovat herkkiä ja kyse on aina hiukan henkilökemiastakin. Kaikki eivät pysty auttamaan kaikkia.
Jumalan maailmassa ikävätkään kokemukset eivät mene hukkaan. Sillä ne kasvattavat, jos niiden antaa kasvattaa. Suurin este kasvamiselle lienee katkeruus. Oikealla asenteella kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.
- oikein.meni
Olen ammattiautajien kanssa samaa mieltä. Jos kuvittelet että joku tarkkailee sinua jatkuvasti, olet sairas. Se ett kyseisen sairauden paketoi uskonnoksi, ei muuta sitä, että se on sairasta.
En kuvittele että joku tarkkailee minua jatkuvasti:)
Mutta oletan että Jumala on kaikkitietävä, siis tietää minutkin. Ja sinut.
- uskossajeesukseenpyhään
Joko te ymmärrätte sen että nämä lääkäriksi itseään tituleeraavat edustavat synkintä pimeyttä! Ainut lääkäri on KRISTUS JEESUS! Lopun aikoja elellään kun hullutuksesta tehdään normaalia ja normaalista hullutusta!
MINUT ON LEIMATTU kun näin PAHALLA ihmisellä HÄNNÄN. Minulla on lahja, JUMALALTA saatu, voin nähdä demonit ihmisiksi naamioituneena!- uhnnhu
Mistä sit johtuu että sairaalat ovat täynnä Jumalaan uskovia jos Jeesus on ainoa lääkäri? Sairaalassako Jeesuksella on vastaanotto?
- capiche
uhnnhu kirjoitti:
Mistä sit johtuu että sairaalat ovat täynnä Jumalaan uskovia jos Jeesus on ainoa lääkäri? Sairaalassako Jeesuksella on vastaanotto?
Jumala on aina käyttänyt ihmisiä välineenään, olivat he sitten lääkäreitä tai muita auttajia. Jos uskovalla on jalka poikki, antaako hän sen luutua käyttökelvottomaksi odottaessaan, että Jumala tekee ihmeen. Sehän olisi sulaa hulluutta, kun voi mennä ensiapuun laittamaan luut paikalleen. Ei terve usko johda tällaisiin mielettömyyksiin.
Psyyken ongelmat eivät poikkea fyysisistä ongelmista. Niissä on erityisen tärkeää ymmärtää ongelman alkusyy. Jos psyykkisten ongelmien päälle laitetaan vain laastari, tai ne kielletään, niin ongelma tuhoaa ihmisen elämän. Se on kuin jätettäisiin mätänevä haava aiheuttamaan verenmyrkytyksen.
On myös erotettava psykologiset ongelmat varsinaisista mielen sairauksista. Sen voi tehdä vain asiantuntija. Psykiatriset sairaudet johtuvat aivotutkimuksen mukaan fyysisistä aivotoiminnan häiriöistä. Tällainen henkiö tarvitsee lääkkeensä, jos aikoo viettää normaalia elämää. Ihan niinkuin diabeetikko tarvitsee insuliininsa.
Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä hengellisen elämän kanssa. Ihminen voi palvella kokosydämisesti Jumalaa, oli hän sairas tai terve. Paavalillakin oli pistin lihassa, jotkut epäilevät sitä epilepsiaksi. Jumala ei poistanut vaivaa Paavaliltakaan rukouksista huolimatta. Hän vain totesi: Minun armossani on sinulle kyllin, sillä Minun voimani tulee täydelliseksi sinun heikkoudessasi.
- RealSana
Ajatukset eivät ole rukousta, eikä Jumala siinä mielessä lue ajatuksia. Psykoterapian juuret ovat muinaisen Egyptin pappien temppeleissä. Paavalin pistin oli pahat ihmiset, jotka vainosivat ja pahoinpitelivät Paavalia. "maan asukkaita tieltänne, niin ne, jotka te heistä jätätte jäljelle, tulevat teille okaiksi silmiinne ja tutkaimiksi kylkiinne, ja he ahdistavat teitä siinä maassa, jossa te asutte." Vainoavat ihmiset ovat okaita ja tutkaimia.
Kuka vainoaa? Onko se esm.ateisti joka ei jaa uskoasi ja on eri mieltä?
Vai onko hän ihminen joka saa olla vapaasti eri mieltä, ilman että hänet leimattaisiin vainoajaksi?
- Rapanhapakko
Minusta nämä uskovaisten väittämät, että koska ovat "uudestisyntyneitä" heillä on "henkilökohtainen suhde Jeesukseen" tai että "Pyhä Henki ohjaa heitä" ovat paremminkin sen kulttuurin sisäisiä sanontoja. Joissa sanoille kuten henkilökohtainen tunteminen ja asioiden tietäminen annetaankin ihan normaalista poikkeava merkitys. En ole koskaan nähnyt, että he sitä "yliuonnollista" kautta saisivat mitään uutta faktatietoa. Ylitse sen, jota jo Raamatusta lukevat, oppivat muilta uskovaisilta ja itse ihmisinä miettivät. Sellaiselle vain yritetään antaa jotain jumalallista auktoriteettia, vaikka ulos tuleekin tavanomaisia "kaanaankielen" kliseitä. Eikä faktaa vaikkapa luonnontieteestä, historiasta, Raamatun historiasta tai oikeastaan mitään ylimaallista faktatietoa edes henkilökohtaisista asioita.
Uskovaiselle joka väittää, että hänellä on "henkilökohtainen suhde Jeesukseen" ja "tuntee Jeesuksen henkilökohtaisesti" sanon:
Tyypillinen "kaanaankielen" ylimielinen hokema. Ja valheellinen sellainen. Kyllä sinä tiedät, ettet "tunne Jeesusta henkilökohtaisesti" kuten tunnet tosielämän ihmisiä ja tapaat heitä. Ei Jeesus sulle oikeasti mitään puhu etkä häntä ole oikeasti tavannut. Mitä voitaisiin testatakin saatko Jeesukselta mitään faktatietoa ihmisten opettaman kaanaankielen ja lukemiesi raamatunlauseiden lisäksi.
Korkeintaan voitaisiin sanoa, että pidät Jeesuksesta ja tykkäät omasta tulkinnastasi mitä Jeesus sanoi ja teki. Vastaa sitä kuin että jotain elävää tai kuollutta julkisuuden henkilöä voi fanittaa ja kokea häneen henkistä yhteyttä. Kuten minäkin koen henkistä yhteyttä joihinkin kirjailijoihin ja poprokkareihin. Mutta se ei tarkoita, että "tunnet hänet HENKILÖKOHTAISESTI".
Röyhkeää jekutusta sellainen puhe uskovaisilta. Ajetellaanpa, että joku sanoisi tuntevansa Sauli Niinistön henkilökohtaisesti ja julkaisisi tekstiä mitä Sauli Niinistö on hänelle henkilökohtaisesti kertonut. Silloin on todella parempi, että tunnet Saulin henkilökohtaisesti, muuten joudut hankaluuksiin.
Uskovaisilla taas ei ole mitään estoja kertoa tuntevansa Jeesuksen henkilökohtaisesti ja selittää mitä Jeesus tai Pyhä Henki on muka heille kertonut ihan suoraan eikä vain Raamatun ja uskovaisten ihmisten tulkintana. Tuollainen viitaa siihen, etteivät sellaiset uskovaiset saati "profetoijat" oikeasti kunnioita Jumalaa tai Jeesusta. Eivätkä vakavasti uskokaan niihin tosiolevina olentoina, kuten Sauli Niinistö oikeasti on heille todellinen ihminen.
Ehkä sellainen puhetyyli on kulttuurinne tapa. Mutta voi siihen liittyä oikeita henkisiäkin häiriöitä. Joita karismaatikko-uskovaisten yhteisö ei yritäkään hillitä, vaan päinvastoin palkitsee sellaisesta. Tulokset lähestyvät äärikarismaatikoilla joskus aitoa skitsofreniaa.
Psykiatrisesta puolesta pari hyvää artikkelia.
Lääkäriseura Duodecimin julkaisu
Hannu Lauerma: "Uskonnollinen kokemus vai psykiatrinen oire?"
http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo91931&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=
Kari Kuula: "Uskonto ja mielenterveys"
http://www.karikuula.com/119 - pitkäänhellari
Vastaisin tuollaiseen kysymykseen, että uskon ettei kukaan ihminen tarkkaa, mutta uskon Jumalaan ja Hän näkee. Kyllä terve psykiatria ymmärtää ja erottaa ihmisen uskonnolliset vakaumukset sairaaloisista fantasioista ja harhoista.
- Rapanhapakko
Usko toki Jumalaan, ehkä minäkin jollain tavalla. Sinun uskonnollista maailmankuvaasi saattaisin tosin pitää epätotena ja muutenkin kipeänä. Mutta tuskin sinua itseäsi mielisairaana.
Tuskin sentään kuulet ääniä ja näet näkyjä. Ehkä et suolla höpöprofetioitakaan mukamas suoraan Jumalalta sinulle tulleina. Monet vapaiden suuntien ja helluntailaisuuden väestä kun tekevät niin ja se heittää jo nuppivian puolelle.
Mutta jos sinäkin sanoisit kuten ylempänä kuvailin, että sinulla on "henkilökohtainen suhde Jeesukseen" ihan samalla tasolla kuin arjessa tuntemiisi ihmisiin tai Pyhä Henki johdattaa sinua yliluonnollisesti suoraan edes siihen oikeaan raamatuntulkintaan....... niin silloin sinulla saattaa mun mielestä olla jonkin asteinen psykologinen ongelma. Jos taas ymmärrät niin, että et ihan konkreettisesti selaista tarkoita ja että se on vain uskonsuuntasi sanontatapa joka sinun oletetaan sanovan..... parempi niin. Kunhan joskus uskovaiset myöntäisivät sen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt3177160- 582184
- 331611
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että271429- 1111143
IS Viikonloppu 29.-30.6.2024
Melko hyvä 3- -tasoiseksi merkitty Kovis Jari Keräseltä. Pääkuvan merkitys on varsin vähäinen rajoittuen alakulman aukio721135Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia. Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA hel3311018- 15863
Tässä viimeinen mahdollisuutesi nainen
Kysyä tai sanoa minulle, jos jotain jäi vuosien takaisista. Sen verran meillä oli kuitenkin jotain, että välillä mietin50855Miksei persut järjesteä koskaan miekkareita tai kulkueita?
Pelkäävätkö saavansa pataansa, ja sen vuoksi vain öyhöttävät netissä? Ei öyhöttämisellä muuteta maailmaa. Pitää olla ak274787