En saisi uskoa Jumalaan

Mun psykoosi puhkesi nimenomaan helluntaiseurakunnassa, 17 vuotta sitten.

Siksi en voi olla käsittelemättä uskoa myös terapiassa.

Viimeksi siellä oli puhetta tuosta kaavakkeesta, ja terapeutti sanoi suoraan että he uskovaiset jotka noin tuntevat ovat hänen mielestään sairaita.

Minulla ei ole tunnetta että minua tarkkailtaisiin tai että joku lukisi ajatuksiani.

Ei se välttis hyvä asia ole jos kerta en tunne että Jumala näkee rukoukseni.

Minulla on jäänyt uskoontulosta sellaisia pakkoajatuksia, jolloin tunnen että Jumala puhuu minulle...

Sen siitä sai kun kuvittelin saaneeni silloin 17 vuotta sitten profetoimisen lahjan. Silloin olin iloinen kun sain sanoja jumalalta..

Nykyisin tiedän että ne on vain mun omia ajatuksia.

Mutta ne tulevat välillä väkisin, esim jumala saattaa kysyä multa jotain jolloin alkaa itsensä kanssa juttelu.

Kuulostaako tutulta uskovat? Te luulette omia ajatuksia jumalan puheeksi. Jollain on jopa ääniä. Ne on harhaääniä sanon minä.

Näitä pakkoajatuksia terapiassa on käsitelty viime aikoina. Terapeutti sanoo että se on tosi sairasta- mutta sielunhoitajaystäväni sanoo että se on Jumala, joka puhuu hänellekin samalla tavoin.

Minä en usko siihen, mutta Jumalaan kyllä uskon... en vain tiedä hänen puhuvan minulle, tai kuulevan rukouksiani(ts.lukevan ajatuksiani) tai tarkkailevan minua.

Olen parantunut terapiassa sen verran. Se on vaan ollut ehkä turhankin tehokasta, kun usko meinaa jäädä.

auroraboreallis kirjoitti:

Mun psykoosi puhkesi nimenomaan helluntaiseurakunnassa, 17 vuotta sitten.

Siksi en voi olla käsittelemättä uskoa myös terapiassa.

Viimeksi siellä oli puhetta tuosta kaavakkeesta, ja terapeutti sanoi suoraan että he uskovaiset jotka noin tuntevat ovat hänen mielestään sairaita.

Minulla ei ole tunnetta että minua tarkkailtaisiin tai että joku lukisi ajatuksiani.

Ei se välttis hyvä asia ole jos kerta en tunne että Jumala näkee rukoukseni.

Minulla on jäänyt uskoontulosta sellaisia pakkoajatuksia, jolloin tunnen että Jumala puhuu minulle...

Sen siitä sai kun kuvittelin saaneeni silloin 17 vuotta sitten profetoimisen lahjan. Silloin olin iloinen kun sain sanoja jumalalta..

Nykyisin tiedän että ne on vain mun omia ajatuksia.

Mutta ne tulevat välillä väkisin, esim jumala saattaa kysyä multa jotain jolloin alkaa itsensä kanssa juttelu.

Kuulostaako tutulta uskovat? Te luulette omia ajatuksia jumalan puheeksi. Jollain on jopa ääniä. Ne on harhaääniä sanon minä.

Näitä pakkoajatuksia terapiassa on käsitelty viime aikoina. Terapeutti sanoo että se on tosi sairasta- mutta sielunhoitajaystäväni sanoo että se on Jumala, joka puhuu hänellekin samalla tavoin.

Minä en usko siihen, mutta Jumalaan kyllä uskon... en vain tiedä hänen puhuvan minulle, tai kuulevan rukouksiani(ts.lukevan ajatuksiani) tai tarkkailevan minua.

Olen parantunut terapiassa sen verran. Se on vaan ollut ehkä turhankin tehokasta, kun usko meinaa jäädä.

Lue lisää

Jos ääni tulisi ihmisestä se ei tietenkään tietäisi enempää kuin ihminen.
Kuvitellaan, että ajattelen kysymyksen jota en ole sanonut ääneen kenellekään. Tietenkään toisen ihmisen päästä lähtöisin oleva ääni ei osaisi tähän vastata kun ei tietäisi koko kysymystä.

On kuitenkin muutaman kerran käynyt niin, että sekunteja siitä kun olin kysynyt asiaa Herralta ajatuksissani. Niin pyytämättä on tullut profeetta vierelleni ja kertonut vastauksen. Oli kuullut Jumalan äänen joka sanoi kenen luokse mennä. Tällaisissa asioissa harhaääniin uskominen vaatii enemmän uskoa kuin Jumalan puheeseen uskominen.

Kyllä Jumala puhuu ihmisille ääneen ja monella muullakin tavalla. Niin tänään kuin ennenkin, "Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti". Tarvitset uskovan terapeutin. Jos ei sellaista meinaa löytyä niin sitten pitää varmaan alkaa evankelioida terapeutteja ;)

Mr.Johannes kirjoitti:

Jos ääni tulisi ihmisestä se ei tietenkään tietäisi enempää kuin ihminen.
Kuvitellaan, että ajattelen kysymyksen jota en ole sanonut ääneen kenellekään. Tietenkään toisen ihmisen päästä lähtöisin oleva ääni ei osaisi tähän vastata kun ei tietäisi koko kysymystä.

On kuitenkin muutaman kerran käynyt niin, että sekunteja siitä kun olin kysynyt asiaa Herralta ajatuksissani. Niin pyytämättä on tullut profeetta vierelleni ja kertonut vastauksen. Oli kuullut Jumalan äänen joka sanoi kenen luokse mennä. Tällaisissa asioissa harhaääniin uskominen vaatii enemmän uskoa kuin Jumalan puheeseen uskominen.

Kyllä Jumala puhuu ihmisille ääneen ja monella muullakin tavalla. Niin tänään kuin ennenkin, "Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti". Tarvitset uskovan terapeutin. Jos ei sellaista meinaa löytyä niin sitten pitää varmaan alkaa evankelioida terapeutteja ;)

Lue lisää

Ompas ollut jännä sattuma...kaipa se sitten oli Jumalasta. Sinusta pidetään huolta.

auroraboreallis kirjoitti:

Mun psykoosi puhkesi nimenomaan helluntaiseurakunnassa, 17 vuotta sitten.

Siksi en voi olla käsittelemättä uskoa myös terapiassa.

Viimeksi siellä oli puhetta tuosta kaavakkeesta, ja terapeutti sanoi suoraan että he uskovaiset jotka noin tuntevat ovat hänen mielestään sairaita.

Minulla ei ole tunnetta että minua tarkkailtaisiin tai että joku lukisi ajatuksiani.

Ei se välttis hyvä asia ole jos kerta en tunne että Jumala näkee rukoukseni.

Minulla on jäänyt uskoontulosta sellaisia pakkoajatuksia, jolloin tunnen että Jumala puhuu minulle...

Sen siitä sai kun kuvittelin saaneeni silloin 17 vuotta sitten profetoimisen lahjan. Silloin olin iloinen kun sain sanoja jumalalta..

Nykyisin tiedän että ne on vain mun omia ajatuksia.

Mutta ne tulevat välillä väkisin, esim jumala saattaa kysyä multa jotain jolloin alkaa itsensä kanssa juttelu.

Kuulostaako tutulta uskovat? Te luulette omia ajatuksia jumalan puheeksi. Jollain on jopa ääniä. Ne on harhaääniä sanon minä.

Näitä pakkoajatuksia terapiassa on käsitelty viime aikoina. Terapeutti sanoo että se on tosi sairasta- mutta sielunhoitajaystäväni sanoo että se on Jumala, joka puhuu hänellekin samalla tavoin.

Minä en usko siihen, mutta Jumalaan kyllä uskon... en vain tiedä hänen puhuvan minulle, tai kuulevan rukouksiani(ts.lukevan ajatuksiani) tai tarkkailevan minua.

Olen parantunut terapiassa sen verran. Se on vaan ollut ehkä turhankin tehokasta, kun usko meinaa jäädä.

Lue lisää

Aurora, olet nyt siinä tilanteessa, että sinun tulee löytää oma terve usko. Joistakin kommenteistasi olen ollut huomaavinani, että olet jopa sitä vähitellen löytämässä. Jouduin itsekin aloittamaan aikanaan tavallaan alusta ja perkaamaan pois kaikki turhat hengelliset maneerit.

Hengellisissä piireissä on myös epäterveitä ilmiöitä. Kysymys kuuluu: uskonko Raamatun Jumalaan, vai muiden ihmisten tulkintaan Hänestä. Yritänkö sopeutua tiettyyn hengelliseen kulttuuriin ja alanko matkimaan muita?

Jotkut haluavat uskoa olevansa esim. profeettoja, vaikka eivät olekaan. Koska sillä saa itselleen tiettyä hyväksyntää. Oman hengellisyyden todistelulla pyritään näyttämään, että Jumala käyttää minua. Jumalan täytyy riisua ihminen kaikesta tällaisesta, ennen kuin Hän voi oikeasti käyttää ketään.

Jos tällaiseen yhdistyy esim. menneisyyden aiheuttamia psykologisia ongelmia, niin ihminen voi tuntea olevansa hukassa. Eikä hän itsekään tiedä johtuuko paha olo siitä, että yrittää olla muuta kuin on, vaiko vanhoista ongelmista?

Kun nämä asiat alkavat sisimmässä purkautumaan, niin on hyvä ottaakin pientä etäisyyttä. Jumalaa ei tarvitse hylätä, vaikka kyseenalaistaa tietyn hengellisen kulttuurin terveellisyyden itsensä kannalta.

Jumala ei vaadi meiltä suuria hengellisiä suorituksia. Hän rakastaa meitä juuri sellaisena kuin olemme nyt. Saamme levätä siinä tietoisuudessa ja elää ihan tavallista elämää Jumalan johdatuksessa.
Järjen käyttö ei sulje pois hengellisyyttä. Hengellisyyden ei tarvitse olla sitä, että kuvittelee olevansa suuri profeetta tms. Se on pikemminkin päivittäistä luottamusta siihen, että Jumala saattaa meissä hyvän työnsä päätökseen.

Me kaikki olemme tavalla tai toisella rikkinäisiä ja Jumala haluaa parantaa ja vapauttaa meidät. Prosessin pituus riippuu yksittäisen ihmisen ongelmista. Terapia auttaa ajatusten selvittämisessä ja ongelmien syiden ymmärtämisessä. Terve ja tasapainoinen mieli prosessoi myös hengellisyyttä terveemmin.

auroraboreallis kirjoitti:

Ompas ollut jännä sattuma...kaipa se sitten oli Jumalasta. Sinusta pidetään huolta.

Kyllä Jumala meille puhuu Pyhän Henkensä kautta. Kun Jumala ohjaa minua hengellisissä asioissa niin silloin mieleen nousee juuri siihen asiaan sopiva Raamatun paikka. Yksi PH: tehtävistähän on mieleen muistuttaminen. Raamattua täytyy tietenkin lukea, jotta PH pystyisi nostamaan sitä oikeissa tilanteissa mieleen.

Joissakin elämän muutoskohdissa olen kokenut myös saavani ohjausta siitä mihin seuraavaksi mennä. Tällaiset asiat täytyy kuitenkin testata hyvin tarkkaan, eikä lähteä itse koskaan toteuttamaan niitä. Jos asia on todella Jumalasta, niin Jumala avaa oven. Jos näin ei tapahdu, niin ymmärsit väärin. Odottaminen on tärkeää.

Asian tekee monimutkaiseksi se, että kaikki sisimpämme äänet (toiveet ja pyrkimykset) eivät suinkaan ole Jumalasta. Itse käytän tavallisessa elämässä ensisijaisesti Jumalalta saamaani järkeä, koska ei hän sitä pelkäksi koristeeksi ole antanut. Mutta samalla uskon, että Hän pystyy ohjaamaan minua silloin kun siihen tarvetta on Tähän saakka se on toiminut hyvin.

Ongelmia syntyy silloin, kun uskova hurahtaa niin pahasti, että luulee jokaisen ajatuksensa tulevan suoraan Jumalalta. Ja pyrkii hyvässä lykyssä vielä hallitsemaan muita ajatuksillaan. Tällainen hengellisyys on tietenkin erittäin epätervettä. Ja sen taustalla voi myös olla, paitsi ylpeyden syntiä, myös psykologisia ongelmia.

Yliluonnollisiin juttuihin liikaa keskittyminen kertoo jo sinällään tasapainottomuudesta. Terve hengellisyys on luonnollista, kuin hengittäminen. Se ei ole epätoivoista pinnistelyä, eikä jalat metrin maanpinnan yläpuolella liihottamista.

Jaa..mä olen siitä erikoinen tapaus että mulla on kokemusta asioista molemmin puolin pöytää. Olen mielenterveyshoitaja..

Hoitaja minussa ei hyväksy sitä että jätit lääkkeet... siis kuten tiedät sinulla on yhä se kaksisuuntainen, mutta toinen puoli minussa ajattelee sitä käytäntöä-että ei siitä mitään pahaa seurannut..

Olet hienosti selviytynyt ongelmistasi.

Olet siis selviytyjä.

Kirjoituksesi oli ihana ja kiitos siitä.

auroraboreallis kirjoitti:

Jaa..mä olen siitä erikoinen tapaus että mulla on kokemusta asioista molemmin puolin pöytää. Olen mielenterveyshoitaja..

Hoitaja minussa ei hyväksy sitä että jätit lääkkeet... siis kuten tiedät sinulla on yhä se kaksisuuntainen, mutta toinen puoli minussa ajattelee sitä käytäntöä-että ei siitä mitään pahaa seurannut..

Olet hienosti selviytynyt ongelmistasi.

Olet siis selviytyjä.

Kirjoituksesi oli ihana ja kiitos siitä.

Lue lisää

AB minulla on samanlaista taustaa. Tein nuorena "harharetken" mielenterveyspuolelle, ennenkuin Jumala sitten johti varsinaiseen ammattiini. Yritin siis ensin seurata äitini jalanjälkiä mielenterveyshoitajana.:)

Minulla on näistä asioista monipuolista kokemusta. Edesmennyt isäni oli väkivaltainen alkoholisti ja skitsofreenikko. Elin lapsuuteni puukkoja ja kirveitä väistellen jatkuvassa pelossa. Uskovainen äitini oli ainoa asia, joka toi hiukan turvaa. Reagoin kokemuksiini parikymppisenä sitkeällä masennuksella. Jos elää 20 vuotta pelossa, niin eihän se voi olla jälkiä jättämättä.

Tiedän oikein hyvin, että parantumiseen menee aikaa. Jumalalle kiitos, Hän kuitenkin vapautti ja paransi minut. En ole ollut masentunut kymmeniin vuosiin. Parantuminen tapahtui ikäänkuin salassa sen jälkeen, kun lakkasin itse huolehtimasta siitä.

Parantumisprosessissa opin paljon itsestäni, uskostani ja luottamuksesta Jumalaan. Sain myös ymmärrystä niitä kohtaan, joiden ongelmat eivät ratkea silmänräpäyksessä jonkun ihmeen kautta.

Tsemppiä Aurora! Jumalalla ei ole toivottomia tapauksia. Kannattaa käyttää niitä mahdollisuuksia mitä lääketieteellä on tarjota ja ottaa asiat päivä kerrallaan. Loppu on Jumalan kädessä.

Lohdutetun kanssa on myös samoja kokemuksia.

Jumala on johtanut vuosien varrella luokseni epäterveen hengellisyyden vahingoittamia ihmisiä. Kuten niitä, joita on syyllistetty, koska he eivät ole parantuneet silmänräpäyksessä.

Itse en näitä henkilöitä kuitenkaan etsi, sillä vain Jumala tietää kenelle juuri minä olen sopiva rinnallakulkijaksi. Nämä asiat ovat herkkiä ja kyse on aina hiukan henkilökemiastakin. Kaikki eivät pysty auttamaan kaikkia.

Jumalan maailmassa ikävätkään kokemukset eivät mene hukkaan. Sillä ne kasvattavat, jos niiden antaa kasvattaa. Suurin este kasvamiselle lienee katkeruus. Oikealla asenteella kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.

En kuvittele että joku tarkkailee minua jatkuvasti:)

Mutta oletan että Jumala on kaikkitietävä, siis tietää minutkin. Ja sinut.

Mistä sit johtuu että sairaalat ovat täynnä Jumalaan uskovia jos Jeesus on ainoa lääkäri? Sairaalassako Jeesuksella on vastaanotto?

uhnnhu kirjoitti:

Mistä sit johtuu että sairaalat ovat täynnä Jumalaan uskovia jos Jeesus on ainoa lääkäri? Sairaalassako Jeesuksella on vastaanotto?

Jumala on aina käyttänyt ihmisiä välineenään, olivat he sitten lääkäreitä tai muita auttajia. Jos uskovalla on jalka poikki, antaako hän sen luutua käyttökelvottomaksi odottaessaan, että Jumala tekee ihmeen. Sehän olisi sulaa hulluutta, kun voi mennä ensiapuun laittamaan luut paikalleen. Ei terve usko johda tällaisiin mielettömyyksiin.

Psyyken ongelmat eivät poikkea fyysisistä ongelmista. Niissä on erityisen tärkeää ymmärtää ongelman alkusyy. Jos psyykkisten ongelmien päälle laitetaan vain laastari, tai ne kielletään, niin ongelma tuhoaa ihmisen elämän. Se on kuin jätettäisiin mätänevä haava aiheuttamaan verenmyrkytyksen.

On myös erotettava psykologiset ongelmat varsinaisista mielen sairauksista. Sen voi tehdä vain asiantuntija. Psykiatriset sairaudet johtuvat aivotutkimuksen mukaan fyysisistä aivotoiminnan häiriöistä. Tällainen henkiö tarvitsee lääkkeensä, jos aikoo viettää normaalia elämää. Ihan niinkuin diabeetikko tarvitsee insuliininsa.

Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä hengellisen elämän kanssa. Ihminen voi palvella kokosydämisesti Jumalaa, oli hän sairas tai terve. Paavalillakin oli pistin lihassa, jotkut epäilevät sitä epilepsiaksi. Jumala ei poistanut vaivaa Paavaliltakaan rukouksista huolimatta. Hän vain totesi: Minun armossani on sinulle kyllin, sillä Minun voimani tulee täydelliseksi sinun heikkoudessasi.

Kuka vainoaa? Onko se esm.ateisti joka ei jaa uskoasi ja on eri mieltä?
Vai onko hän ihminen joka saa olla vapaasti eri mieltä, ilman että hänet leimattaisiin vainoajaksi?

Usko toki Jumalaan, ehkä minäkin jollain tavalla. Sinun uskonnollista maailmankuvaasi saattaisin tosin pitää epätotena ja muutenkin kipeänä. Mutta tuskin sinua itseäsi mielisairaana.

Tuskin sentään kuulet ääniä ja näet näkyjä. Ehkä et suolla höpöprofetioitakaan mukamas suoraan Jumalalta sinulle tulleina. Monet vapaiden suuntien ja helluntailaisuuden väestä kun tekevät niin ja se heittää jo nuppivian puolelle.

Mutta jos sinäkin sanoisit kuten ylempänä kuvailin, että sinulla on "henkilökohtainen suhde Jeesukseen" ihan samalla tasolla kuin arjessa tuntemiisi ihmisiin tai Pyhä Henki johdattaa sinua yliluonnollisesti suoraan edes siihen oikeaan raamatuntulkintaan....... niin silloin sinulla saattaa mun mielestä olla jonkin asteinen psykologinen ongelma. Jos taas ymmärrät niin, että et ihan konkreettisesti selaista tarkoita ja että se on vain uskonsuuntasi sanontatapa joka sinun oletetaan sanovan..... parempi niin. Kunhan joskus uskovaiset myöntäisivät sen.