Mulla on ahdistuneisuushäiriö, joka estää mua elämästä ns. normaalisti. Yksi suuri ahdistuksen aiheuttaja on ollut työ. En ole oikein pystynyt olemaan missään töissä kovin kauaa kun ahdistun jostain niin paljon etten ole nähnyt muuta ulospääsyä kuin irtisanoutuminen. Tämän takia on myös paljon keskenjääneitä opintoja kun en ole pystynyt olemaan harjoitteluissa. Tämä on aiheuttanut valtavaa häpeää. Lisäksi muiden myös läheisten kommentit siitä että olen työnvieroksuja ym. on saanut harkitsemaan jopa itseni tappamista.
Nyt olen pystynyt olemaan nykyisessä työssäni vuoden päivät, mutta mitään muuta mun elämässäni ei sitten enää olekkaan. Olen koko ajan niin väsynyt etten töiden lisäksi jaksa tehdä yhtään mitään. Pakotan itseni tiskaamaan ja pyykkäämään siis tekemään ne ihan pakolliset. Lisäksi syön vain valmisruokia en jaksa tehdä ruokaa. Jos joku pyytää mua johonkin vastaan lähes aina kieltävästi. Jos menen lupautumaan johonkin on meneminen ihan tuskaa. Tämän takia en enää lupaa mennä mihinkään ja ovat ne pyynnötkin vähentyneet, ihmekkös tuo. Mikään ei enää kiinnosta ja kaiken tekeminen tuntuu vaan suorittamiselta ja epämiellyttävältä sellaiselta. Työasiat pyörivät lähes tauotta mielessä ja stressaavat lisäksi nukun huonosti. Töihin kuitenkin menen joka päivä, vaikkei jaksaisi. Pakko mennä sillä en kestä enää sitä häpeää jos tämän työn menetän. Pahalta tuntuu kun joku kysyy "kai sä oot viellä siellä töissä?" sillä asenteella että olisin jo lopettanut kuten niin monta kertaa aiemmin.
Työn lisäksi mua ahdistaa ihmissuhteet. Mulla on vaan muutama ystävä ja sitten liuta sisaruksia. Eli kaikki joiden kanssa olen tekemisissä olen tuntenut lapsesta saakka. En pysty luomaan uusia ihmissuhteita en ystävyys- enkä parisuhdetta. Nuorempana luulin että voisin seurustella mutta ne treffikokeilut olivat niin kamalia että luovuin koko hommasta. En pysty olemaan kenenkään uuden ihmisen seurassa rennosti enkä todellakaan avoimena millään tavalla. Nyt 3-kymppisenä en voisi edes kuvitella meneväni treffeille. Tämä on myös aiheuttanut häpeää, kun ihmetellään että olenko lesbo vai mikä, vaikovaan friikki. Selittäminen on aivan turhaa. En kaipaa parisuhdetta, enkä edes halua.
Syön lääkkeitä ja olen käynyt terapiassa. Peruslääkityksestä ei juuri apua ole mutta rauhoittavista kyllä. Niiden avulla pääsen töihin. Psykiatri ne mulle reilu vuosi sitten määräsi että jos niiden avulla pystyisin olemaan töissä. No niiden avulla pystyin mutten ole voinut vähentää saatikka lopettaa. Syön päivässä n. 30mg ja viikonloppuisin olen ilman. Terapiassa kävin kolmisen vuotta. Sain työkaluja mutta kun ahdistus iskee ne työkalut voi heittää romukoppaan. Siinä vaiheessa kun täriset kuin haavanlehti, oksennuskurkussa, maha sekaisin, epätodellinen olo ja tuntuu kuin sekoaisi siihen paikkaan ei mikään muu auta kuin rauhoittavat. Olen yrittänyt tehdä hengitysharjoituksia ym. mutta kun ei tätä mieltä noin vain rauhoiteta. Terpiaa en enää jaksa aloittaa, olen sielä jo asiani kertonut. Nyt yritän tehdä niinkuin pitää ja helvettiähän tämä on, ei voi muuta sanoa.
Eli tässä ollaan hyvää vauhtia erakoitumassa. Voipi joskus harmittaa mutta tässä vaiheessa ei jaksa edes kiinnostaa vaikka menetänkin ne kaksi ystävää. Eipähän tarvi miettiä mitä ketäkin ajattelee saatikka kuulla mitään mielipiteitä mun paskasta elämästäni.
Ahdistaa aina vaan
13
313
Vastaukset
- näppäräohje
Huh huh.
Tee nyt näin:
Aamulla kun heräät, niin ensteks ajattelet että "tää on loistopäivä, olen onnellinen ja minä sitä porskuttelen iloisesti vaan, en oo mikään nönnö, - vaan minä sitä pärjäilen ja oon iloinen!"
Tässä se ohje. Kun teet näin, niin jopa homma hoituu!
Hyvää Joulua ja kaikkea hyvää sulle! - Jaaahastjaaah
Siinähän se ongelma usein onkin, että kun jaksaminen alkaa huononemaan, niin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota elintapoihin, mutta suurin osa huonontaa niitä entisestään. Kun väsyttää eikä jaksa, niin huono einesruoka vain huonontaa tilannetta.
Kun ei jaksa, niin jaksaminen ei parane kotona sohvalla makaamalla, vaan kunnon kasvattamisella. Tiedän että on vaikea motivoida itseään lähtemään esim väsyneenä lenkille tai salille, mutta se on takuuvarmaa, että kotona makaamalla se jaksaminen ei parane. - Ahistuja
Kuulostaa tosi paljon vastaavilta noi tuntemukset kuin omani... Olen itse juuri tilanteessa, että harkitsen irtisanoutumista. Työt vievät ilon elämästä. En ehdi vapaa-ajalla palautua siitä. Olen miettinyt, että jokin yksin tehtävä työ, ehkäpä vielä mahdollisesti osa-aikaisena voisi olla toimiva vaihtoehto. Kaverien ja sukulaisten reaktio pelottaa, jos työt lopettaisi. En myöskään uskalla irtisanoutua oikein. Koeaika loppuu ihan kohta ja periaatteessa se olisi varmaan viisain tehdä ennen sitä. Karenssit varmaan tulisi niskaan, mutta kaipa sitä säästöillä muutaman kuukauden pystyy elämään. On se elämästä nauttiminen työttömänäkin vaikeaa, kun on huono omatunto ja saa itseään hävetä.
Sinua neuvoisin kuitenkin ennemmin ne työt lopettamaan, jos et pysty elämästä nauttimaan näin. Onko tuttujen mielipiteillä sitten niin väliä? Yhteiskunta painostaa toki tiettyyn suuntaan, mutta kun kaikki eivät sovi samaan muottiin ja silti elämme samassa maailmassa. - ahdistustatäälläkin
Kuulostaa jokseenkin tutulta. Itselläni tosin olot on enemmän kausittaisia, eli joskus on myös hyviä jaksoja.. silloinkin väsyn ja ahdistun, mutta en samassa mittakaavassa kuin huonoina jaksoina. Oon 32 -vuotias ja muistan huonojen kausien alkaneen n. 12 -vuotiaana.
En ole masentunut, mutta paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta oon kärsinyt vuosia. Harrastan myös kotiin erakoitumista, koska väsymys, ahdistus ja paniikki on vienyt lähes kaiken kiinnostuksen ulkomaailmaa kohtaan. Nyt oon esim. koko joulukuun ollut kotona yksin. Nukkunut ja katsellut elokuvia. Lähikaupassa käyn, kun on ihan pakko, rauhoittavien voimalla. Olen myös tässä kuussa ensimmäistä kertaa eläissäni aloittanut ssri -lääkityksen, koska tilanne lipsahti syksyllä tosi pahaksi.
Paras keino selvitä on ottaa iisisti ja olla armollinen itselleen. Ihan vähän edes ulos liikkumaan aina kun jaksaa ja joskus jos on hyvä päivä, niin kaupasta jotain terveellistä ruokaa jne. Itse olen jotenkin hyväksynyt tämän tilanteen.. että mun elämä on täällä neljän seinän sisällä. Ja se, jos mikä on vaarallista. Mitään ratkaisua tilanteeseen en osaa siis antaa, mutta uskon, että ymmärrän tavallaan mitä tarkoitat... life sucks.. - kokeiluakerran
Aamulla pitäisi ensimmäiseksi aukaista verhot tai sälekaihtimet, että valo pääsee sisälle (kohta on valoisampaa).
Sitten tarttee ajatella (vaikka pakottaa ajattelemaan) että tämä on hyvä päivä.
Oikeastaan ahdistuksessa on sama prinsiippi kuin kämpän siivoamisessa.
Pitää pakottaa itsensä siivoamaan se kämppä, - pitää pakottaa itsensä ajattelemaan mukavia ja ajamaan pois se ahdistus.
Kokeile, vaikka kerran!- ahdistustatäälläkin
Niin.. mä kyllä avaan aamusin verhot.
Ja petaan jopa sängyn, laitan päivävaatteet ja juon aamukahvin, pesen hampaat jne. Nää kaikki huonoina aikoina teen itteni pakottamalla. Mutta ei se ahdistus silti ole mihinkään kadonnut. Ja jo yli kymmenen vuotta sitten opin myös hokemaan itelleni "kaikki järjestyy" ja "tää on hyvä päivä". Ei ole sekään ahdistusta poistanut.
Ymmärrän pointin ja suosittelen sitä itekin ihmisille, mutta ikävä kyllä se ei kaikkien kohdalla auta. Tai auttaa varmasti sen verran, ettei tilanne pääse ihan tolkuttoman pahaksi (joskin mulla se pääsi silti).
En halua lynkata positiivisen ajattelun voimaa ja sitä sanomaa jakavaa ihmisiä, mutta trust me.. mä olen yrittänyt.
- eihättää
Hyvä noinkin!
Olet pitänyt kuitenkin ulkoiset puitteet aisoissa, - ja se on hyvä jo se!
Elämä on oikeastaan aika vaivalloista. Kaikilla ihmisillä on huonot hetket. Elämä on "välillä huttuu, välillä lettuu".
Kuitenkin rutiinit auttaa. Vaikka sinulla silti on ahdistusta, niin et ole antanut tilanteen retkahtaa.
Luulisin että pitäisi vain hyväksyä kaikki tunteet, ne ahdistuksen tunteetkin ja sitten vaan rutiinilla porskutella eteenpäin.
Välillä on kivaa ja välillä ei oo. Sitähän se elämä on.
Jos jättäisit sängyn petaamatyta, hampaat harjaamatta ym ja aatteleisit että onpa kurjaa, - niin mitenpä olisi tilanteesi?
Yritä vaan edelleenkin, se aurinko tulee paistamaan sun "risukasaan", usko vain.
Olet hyvä tyyppi!
Hyvää Joulua, funtsitaan lisää yhdessä!- ahdistustatäälläkin
Joo, rutiinit auttaa. Se on ehkä ainoo asia mitä voisin oikeesti suositella kaikille ahdistuksesta ja paniikista kärsiville. Että yrittää pitää viimiseen asti päivissään edes jonkin järjestyksen.
Vaikeinta on silti päivät (kuten tänään), jolloin päiväjärjestyksestä huolimatta kaikki ahdistaa aamusta iltaan. Tuntuu kuin kurkussa olis jokin iso pala, hengittäminen on vaikeaa ja sisuskalut tärisee.. Ei elämän pitäis mun mielestä olla pelkkää rauhottavien napsimista kotona. Jotenkin tosi surullista, että voidakseen maata sohvalla, joutuu ottamaan rauhottavan. Oon vaan tosi väsynyt tähän kaikkeen. Ja vihainen.
Yrittäminen ja taas yrittäminen ja yrittäminen on se, mikä väsyttää ja pistää vihaks. Kuten aloittajakin viestissään totesi, "ahdistus kun iskee, voi kaikki työkalut heittää romukoppaan..". Turhauttavaa edes opetella mitään keinoja hillitä ahdistusta, kun on niin monesti joutunut pettymään niiden toimimattomuuteen pahimman olon iskiessä. No, onneks lääkäriltä saa ainakin toistaiseks vielä noita rauhottavia.
- isohalauskaikille
Auttaisin jos tietäisin miten!
Luulisin että ajan kanssa pääset/pääsette eroon ahdistuksesta.
Niin monella on vaikeeta, kun vain tietäisitte. Ihmisen kai pitää käydä läpi kaikki syöverit. Mutta kyllä se päivä koittaa kun elo seestyy.
Ite oon käynyt läpi kaikki syöverit, mutta nyt on mukavasti.
Milloin huomasit eka kerran että olit ahdistunut? Oliko jotain tapahtunut?
Ehkä auttaisi jos kelaisit (ja kaikki muutkin) takaisinpäin ja muisteleisitte. Jostahan se ahdistus johtuu!
Kun saa selville syyn, niin voi ruveta purkamaan sitä ja keksiä keinoja tulevaisuuden varalle. Joskus auttaa kun vain kirjoittaa ylös, analysoi ja sitten järkeilee vaan.
Kun se on niin, että meillä kaikilla ihmisillä on omat ongelmamme. Niin oli varmaan myös vanhemmillamme, ja he eivät vain kyenneet parempaan. Tarttee hyväksyä tilanne.
Juu, ja kun kirjaat kaiken, niin voithan julkaista myöhemmin kirjan: "Näin voitin ahdistuneisuuden!" Saat vielä muutaman sentinkin vaivanpalkaksi!
Monella kirjailijalla on ollut tosi vaivalloiset, ankeat ja ahdistuneet olot.
Se on hyvä että sinulla on rutiinit ja jaksat yrittää! Mahtavaa! Vaikka ottaa hanttiin, niin sinä vain yrität!
Ja onhan se hyvä että sinun ei tartte mennä jollekin suljetulle osastolle, vaan voit yrittää itseksesi. Niin moni joutuu hoitoon. - Ajattele ja vertaa oloasi!
Oikeastaan jokaisen ihmisen pitää yrittää joka ikinen päivä!
Jatketaan funtsailuja.
Joulu on joka tapauksessa tulossa.
Eikä sen tartte olla ollenkaan "ahdistuksen huippu", - vaan voi mennä Joulukirkkoon, laulaa joululauluja, syödä puuroa.
Jos on yksinäinen, niin ei tartte olla katkera. Voi ostaa itelleen joululahjan.
Ja herkutella jouluruualla, ostaa vaikka suklaata tai jotain muuta.
Googelilla on ihania joululauluja!
Joulurauhaa sinulle ja kaikille muillekin tällä palstalla kamppaileville!
Iso halaus teille kaikille! - Bbjack
Mikä siinä työssä ahdistaa? Kannattaa miettiä kunnolla ja kirjata vaikka oikein paperille mitkä asiat siinä työssä aiheuttaa ahdistusta sinulle. Ja sitten voi koittaa muuttaa työtä siten että ainakin niitä pahimpia asioita saisi pois itseltä. Jos ei saa ratkaistua ahdistusongelmaa niin täytyy koittaa vaihtaa sellaiseen työhön jossa niitä listattuja tai itselle potentiaalisia muitakaan ahdistavia tekijäitä ei ole.
Eli proseduuri järjestyksessä menee näin:
1. Ahdistavien tekijöiden selvittäminen
2. Nykyisen työn muuttaminen
3. Sopivamman työn etsiminen
4. Koulutus uuteen sopivampaan työhön
Älkää jääkö työpaikkaan jossa voitte huonosti, se ei vaan kannata kokemusta on. Pelkkäirtisanoutuminen on huono ratkaisu ongelmaan. Lääkärit antaa tabuja vaan jotka ei ratkase itse ongelmaa.
Duunin muuttaminen voi olla vaikeeta. Monesti pomot vaa ajatelee jos ei tykkää niin voi lähteä pois. Mulla oli just tämmöne duuni, mitään ei voinu muuttaa muka kun ei vaan haluttu. No tajusin et voin muuttaa vain itseäni. Muutin asenteeni vastaamaan pomojen asennetta, jos ei työntekijä kelpaa niin voi antaa kenkää. No kenkää tuli sitten lopulta vuosien päästä vasta mutta noina vuosina en kärsinyt enkä ajatellut vapaaajalla duunia ollenkaan. Työ loppu kun duunin ovi meni selän takana kiinni joka päivä, tottakai loppuhan myös pslkanmaksu samalla. Lopetin myös hurhan stressaamisen työssä ja toimin pomojen ohjeiden mukaan. Tosin ohjeet oli huonot ja asiat tuppas menee pieleen yleensä. Mutta mulle ihan sama olinhan vain töissä enkä yrittäjä. Pahinta mitä voi seurata on saada kenkää. Kenkää tuli siis mutta ei paljoa edes harmittanut. Maailma on työpaikkoja täynnä. Olisin tietysti voinut toimia itsekin ylläolevan ohjeeni mukaan ja vaihtaa työpaikkaa. En vain halunnut koska työpaikassani oli paljon hyvääkin ja sain oman asenteenikin kohdalleen juuri siihen työpaikkaan sopivaksi, minun etujen kannalta siis.
Yrittäjät saattaapi kiristellä hampaitaan tätä lukiessaan mutta jospa tästä olisi jotain apua. - hyviäajatuksia
Tosi hyviä neuvoja!
Kiitos!
Rauhallista Joulua kaikille!
Kyllä asiat suttautuvat ja aina parempaan päin! - äkkiä.neuvomaan
keissa, missä olet
- kokemusopettaa
hyviä ohjeita enimmäkseen sait.
Lisäisin siihen vielä sen että itse pitää ola aktiivinen, ei varmaan kukaan tule kotiisi sinua helppimään.
Toinen tärkeä on että ajattelet: Minä hyvä.
kolmas tärkeä on että lähdet ulos liikkumaan. Ei tarvitse juosta, riittää kun kävelet tunnin reippaita lenkkejä muutaman kerran viikossa. Kunto kohenee ja pään täyttävät positiiviset ajatukset. Mieliala paranee jo pelkästään tällä ohjeella aivan toiseksi.
Neljäs ohje: Etsi ystäviä tasapainoisten joukosta. Ei pidä mennä samankaltaisten joukkoon vaan etsit jonkin aivan uuden harrastuspiirin jossa tutustut uusiin ihmisiin.
Viides ohje: Käytä päätäsi äläkä jätä sitä rappiolle.
"Terve sielu terveessä ruumiissa" on ohje tuhansien vuosien takaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1417939Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde432061Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja252000- 911663
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1801595Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1071060Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik5999- 51960
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28840- 34832