Haaveiden joulu

Tumma yötaivas ja tähdet loistavat. Pakkaslumi narskuu tossujen alla. Kyyti pitää jättää matkan päähän. Huopatossut ovat täynnä lunta kun sinne kömmitään. Se on se tuttu pieni hirsimökki tiettömien taipaleiden takana.

Siellä ei ole sähköä, vesi juoksee vain ämpärissä pitkin polkua järveltä. Ensimmäisenä tehdään polku järvelle ja avanto, kannetaan vettä saunaan ja laitetaan sauna lämpiämään. Puita on saunassa ja tuvassa valmiina. Sitten otetaan ensimmäiset teet lämmikkeeksi, vielä termarista. Tehdään takkaan tuli ja kaminaan toinen. Puretaan reppujen sisällöt, jouluna sinne ei raahata turhia ruokia, ei turhia tavaroita, ei kännyköitä, ei läppäreitä. Ei mitään turhaa. Välttämättömin siellä onkin, joitakin perusruokia viime käynnistä. Nyt tuodaan vain jouluherkut kolmeksi päivää.

Kolme päivä kuunnellaan luontoa, saunotaan vähän väliä, aina kun siltä tuntuu ja sukelletaan hankeen ja taas löylyyn. Sitten siellä valvotaan kynttilöiden valossa melkein koko yö ja nukutaan puoleen päivään. Mukana on vain kirjat ja muistilehtiöt ja kynät. Siellä luetaan, välillä ääneen. Kirjoitetaan jos siltä tuntuu ja ainakin yksi kuva piirretään, päiväkirjaan nimittäin. Puhutaan ja taas puhutaan. Lauletaan joululauluja mitä satutaan muistamaan, onhan siellä huuliharppukin. Yritetään siellä myös kalastaa, joskus onnistaa, nyt ei tarvitse, kylmäsavulohta mukana. Niin, ja kinkkua ja leipää.

Ihana lämpö leviää takasta… voi kun joulu olisi useammin.

Putkassa olisi kiva viettää joulu.
Poliisien kuoro laulaisi joululauluja.
Terävää glögiä saisi selliin.
Sitten sikari ja kahvit.
Poliisipäällikkö olisi Joulupukkina.

Aattelitkos ett' tuo kaikki olisi sinulle yksin järjestetty vai olisiko siellä muitakin osallistujia?

"Ja vanhakin nyt nuortuu", unelmissaan höpisemään.
Olen viettänyt lapsuuteni kaikki joulut "kartanossa" maalaismaisemassa, kantovesi ja ulkohuussi.
Tämän ikäisenä haluan olla mukavammissa olosuhteissa, kyllä koti on jouluna paras paikka.

Meehän kartanolle" tarkoitti meehän pihalle.

Tänä jouluna en jaksa edes haaveilla mistään muusta kuin pommitusten loppumisesta, siviilien evakuoinnista, sotatilan loppumisesta Lähi-Idässä ja muallakin ja että lapset pakolaisleireillä saisivat riittävästi ruokaa ja lämpimän nutun. Pakolaiset saisivat turvapaikan ja hyvän alun uudelle elämälleen yheiskunnissamme joissa heidät otettaisi vastaan avoimin sydämin, terroristit vangittaisiin ja eristettäisiin, syylliset joutuisivat vastuuseen, ihmiset ympäri maailmaa saisivat istua jouluaterialle ilman penlkoa että pommi räjähtää juuri heidän kattojensa päälle.
***
Sitten taas heräsin ja uutisista tuli lisää juttua maailman pahuudesta.
***
Mitä sillä väliä minkälaisissa karhuntaljoissa lumen saartamassa kartanossa kynttilöiden loisteessa, takkatulen loimussa masu täynnä kinkkua ja puuroa minä kieriskelen kun mieltäni askarruttaa muut asiat? Vaikea on istua lihapatojen ääreen kun ajatuksissa liikkuu kuvat nälkäisistä ja palelevista lapsista.

Varpaat vedes, pää hiekas, alla auringon. Pieni tuulenvire vois käydä.
James vois kantaa Ginger Alea ja hunajaisia melonisiivuja.
Niin tumma ollut tää joulunalunen.

Vaan ihan hyvä joulu tässä tulee lapsen perheen kanssa.

Hyvää Joulua puskistoista!
"Tuikkikaa oi joulun tähtöset, kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa" 60 plussalaisten kanssa myös eriti lempeästi.

Haaveiden joulu....
valkoisella hiekalla
lämmin hiekka
kuiskaa cumbian rytmi
tuoksuu anisviina....
yö mustassa puvussaan koristeena miljoona tähteä
huilujen valitus, rummut säestää
kalastajien joulu....

https://www.youtube.com/watch?v=k5995Uymg7E

Kauheeta, mulla ei ole mitään haaveita joulun suhteen. Ei mitään erityistä paikkaa tai kaihoa.
Kait se on sitten näin tarkoitettu. Tää on tässä.

Joulu ja kesä korvessa. Muina aikoina missä milloinkin. Ei kannata vain unelmoida kun on mahdollisuus toteuttaa unelmat.

Eiköhän 1lesken jossain olisi, jos ei ihan unelmiesi mukainen, niin aikakin lähelle tuollainen joulumiljöö. On niitä maatilamatkailukeskuksia, joissa on eläimiä ja pitopalvelua katettuna jouluisella rekvisiitalla.
Tuntuu että olen lukenut jostain viikkolehdestä tai naisten lehdestä juuri tuollaisesta.
Kannattaa ainakin ensi jouluksi alkaa etsimää sopivaa paikkaa. Tietenkin se maksaa mutta rahalla siitä pääsee.

Ja jos saisin palailla ajassa taaksepäin, niin minun joulu olisi kaukainen lapsuuteni joulu. Ei se koti kummainen ollut. Pari huonetta, tupakeittiö ja kammari ja ullakolla soppi, jossa kesällä voi nukkua. Ei isä saanut aikaiseksi rakentaa sinne lämmitettävää huonetta, kun me tytöt jo ehdittiin kasvaa toiselle kymmenelle, asuntolaan oppikouluun ja sitten pois kotoa. Paras ja rakas se paikka pihakoivuineen, kukkaketoineen kuitenkin oli.

Joulua valmisteltiin viikkoja ja olihan se mukavaa aikaa, kun vanhemmat olivat poissa työaskareistaan muutaman päivän, kävi enoja, setä ja tätejä ja serkkuja. Ja ne koulun joulujuhlat ovat jääneet mieleen. Myös tapaniajelullekin päästiin joskus hevospelin. On sellainen muisto, että silloin vanhemmilla, myös isällä oli aikaa olla yhdessä perheen kanssa. Sitä oltiin ja puuhailtiin yhdessä; koristeltiin kuusta, kuunneltiin musaa, leikkiin, pelattiin ja vain hassuteltiin. Kaikki oli vain niin erilaista kuin arkena. Ja tietenkin kun oli olemassa isä ja äiti, siskot, koira ja kissa ja koti. Vaikka olin pitkään avioliitossa, niin en koskaan kokenut sitä fiilistä jouluna mieheni kanssa kuin mitä se oli lapsuuden kodissa.

Minulla on muistoissa jonkinlainen pyhäntuntu joulussa vaikka perhe ei ollut uskonnollinen. Kyllä se tunti läpi, miksi joulua vietetään; seinätauluissa, radio-ohjelmissa, ym. Kyllä se pukkijännitys- ja hössötyskin oli, mutta se nivoutui siihen tunnelman joukkoon hauskana leikkinä.
Kyllä minäkin voisin viettää joulua jossain matkailuyrityksessä maa seudulla. Minnekään kaukomaille lomarannoille en kyllä jouluna lähtisi, kun ei kaipaa sinne muulloinkaan.

Joskus tuntuu, että Jouluun ladataan niin paljon toiveita, että pakosta pettymys tulee.
Mutta ihmisellä on huono muisti, vuoden päästä taas.
Kummallista, että ruoka näyttelee niin suurta osaa kaikessa juhlimisessa, etenkin Joulunvietossa.
Aika moni pystyy syömään, mitä haluttaa joa päivä.
Mikä olisi minun haaveiden Joulu.
Ei taida paljon haaveita olla.
Joskus muinoin oli isältä peritty hevonen lemmikkinä. Sen ainoa työ oli joulukuusenhaku.
Suuri Suomenhevonen oli isotöinen lemmikkinä, ja rekiretki kovalla pakkasella aika kylmää kyytiä.
Kyllä se tämäkin Joulu menee, ilman suuria haaveita.

Olen tässä justiinsa alkanut aloittelemaan sellaista joulua kuin haluankin, rentoa sellaista (helpoimman kautta).
En tunne minkäänlaisia ympäristön pakotteita viettää erilaista joulua kuin itse haluan.
Enkä näe mitään syytä haaveilla muunlaisesta joulusta kuin minulla on, sillä olen tähän ylityytyväinen; kumpikin lapseni jouluna kotona kanssani terveinä ja hengissä.

Tänään aloitettiin jouluvalmistelut; nostin viimeiseltään verhot ikkunoihin, tein joulusiivouksen (=imuroin ja luuttusin lattiat, pyyhiin vähän pölyjä ja kuurasin vessanpytynkin) ja heitin puhtaita mattoja lattioille. Lapset kävivät leipomassa joulutorttuja ja laittamassa kuusen pystyyn. Tullessaan toivat mitä eilen unohdin jouluruokaostoksilla käydessäni ostaa.

Kohta alan paketoimaan lahjoja. Ei niitä paljon ole, käy nopeasti.

Huomenna näkyy näytettävän meidänkin suomalaisella kanavalla Päätalofilmi heti kohta joulurauhanjulistuksen jälkeen ja ennen Kalle Ankaa, mikä on likoille samaa kuin joulurauhanjulistus minulle, Joulun alku.

Siinä samalla on paisti jo varmaan valmistunut ja lanttulaatikko lämminnyt uunissa syömäkuntoon, kun Kalle Anka loppuu. Syödään aika normaali ateria kynttilöitten valossa, avataan lahjapaketit ja keskitytään pelaamaan ostamaani peliä"Vem vet mest". Ehkä vielä jotain muutakin peliä. Meillä niitä on paljon. Samalla kuunnellaan joululauluja taustalta.

Illalla sitten, kun tyttäret ovat menneet käymään kotonaan nukkumassa loppuyön, sytytän kynttilän, tuijotan sen liekkiin ja annan ajatusteni laukata omia teitään.

Seuraava päivä sitten tuo tullessaan mitä tuo... Sithä sen näkkee.

Rauhaisaa joulua ja iloista mieltä kaikille palstalaisille.

Haaveideni Joulu, jaa-a. Jotenkin iän myötä Joulun merkitys huvennut ja joulutunnelmaan aina ja aina vaan vaikeampi päästä. Olen miettinyt omia jouluperinteitäni ja karsinut niitä reilusti. Oli eri asia kun lapset olivat pieniä ja helle täytyi joulua laittaa ja samalla koko perheelle, nyt kun väki on vähentynyt, valmistautuminenkin on vähentynyt. Olen nin sanotusti riisunut Jouluani kovalla kädellä jo useamman vuoden aikana. Ja tyytyväisyyteni on lisääntynyt.
Turvallista Joulua kaikelle väelle :).