Erosin nyt syksyllä avopuolisostani. Olimme noin neljä vuotta yhdessä. Olo on aivan järkyttävä.. varsinkin kun kuulun erityisherkkien joukkoon ja tunnen kaikki tunteet hyvin voimakkaasti. Rakastin ja rakastan miestä aivan älyttömästi. Jo ensi tapaamisesta lähtien tuntui, kuin olisimme tunteneet aina.. olimme, kuin vanhoja ystäviä. Tämä oli se suhde, johon olisin halunnut panostaa ja jonka eteen olisin halunnut tehdä työtä. En usko, että tällaista sielunkumppanuutta löytää ihan milloin vain.. entiseni kuitenkin uskoo löytävänsä itselleen sopivamman naisen, vaikka myönsi itsekkin välillämme olevan jotain syvää ja aitoa sielunkumppanuutta.
Suhteemme viimeisen puoli vuotta oli tasaista hidasta laskua kohti "tuhoa." Tunsin itseni riittämättömäksi kaikinpuolin.. huonoksi ihmiseksi.. yksinäiseksi. Kumppanini ei enää panostanut meihin ja viihtyi vain omissa oloissaan, vaikka annoin hänelle tietoisesti paljon tilaa ja omaa aikaa. Ajattelin kaiken vian olevan minussa ja olevani vain vainoharhainen. Huomasinkin jossain vaiheessa pelänneeni ja miettiväni, että ennemmin tai myöhemmin pelkoni, turvattomuuden tunteeni ja huono itsetuntoni tulee kaatamaan tämän suhteen. Ja lopulta se myrskyn silmä tuli eteen.. hän vain räjähti ..ja ensimmäisiä kertoja koko suhteemme aikana hän päästi kaiken vihan ja ajatuksensa ulos.. mukaan luettuna erotoiveensa. En ollut hänen naismakuaan.. enkä tarpeeksi itsevarma ja huono itsetuntoni raivostutti häntä. Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojen alta, vaikka ilmapiiri olikin ollut painostava jo pidemmän aikaa.
Tätä edeltävä suhteeni (joka kesti vain vuoden) päättyi samoihin tuntemuksiin, joita koin tämänkin suhteen lopulla. Silloinen kumppanini valehdella ja vältellä minua.. Silloin olin myös hyvin surullinen ja tuskissani ja koin riittämättömyyttä ja itseinhoa.
Kysymys, joka on jäänyt leijumaan ilmaan, onkin se, että tuleeko huono itsetuntoni tuhoamaan kaikki suhteeni aina.. vai onko huono suhde se syy, joka on tuhonnut itsetuntoni.. tässä on tärkeää huomata se, että olen aina ollut parhaimmillani ja itsevarma/vahva silloin, kun olen tutustunut näihin miehiin. Eli lähtökohdat ovat olleet täysin erillaiset. Minulla on taustalla rankkaa henkistä kiusaamista peruskoulusta.. ja se trauma saattaa vaikuttaa näin aikuisiälläkin. Pelkään, että kaikki suhteeni tulevat olemaan tuomittuja jatkossakin omasta syystäni. Pelkään rakastua.. pelkään, että aito rakkaudellinen parisuhde ei ole mahdollista minun elämässäni. Pelkään, että en löydä ihmistä, joka hyväksyisi huonoja puoliani ja rakastaisi minua tällaisena.. virheellisenä.
On ehkä typerää ajatella asioita näin pitkälle.
Olen jo reippaasti yli parikymppinen nainen ja tunnen itseni jo vanhaksi ja kykenemättömäksi löytää itselleni elämänkumppania, jonka kanssa voisin rakentaa jotain aitoa ja sitoutua.. tämä nykyinen eksäni oli todella suuri rakkaus minulle. En halua menettää häntä elämästäni ja hän myös haluaa aidosti olla ystäväni, mutta en tiedä miten se on mahdollista. Hän on paras ystäväni, mutta rakastan häntä.. miten opin rakastamaan häntä vain ystävänä. Hänen puoleltaan sitä ongelmaa ei ole, mutta minun puoleltani tulee olemaan vaikeaa. Hirveän kivulias ajatus sekin, sitten kun hän löytää sen itselleen oikean ja sopivan naisen.. naisen jonka veroinen minä en ollut.
Ja muistutan vain itseäni siitä, kuinka en riittänyt ja kuinka huono naisystävä olin.. ihmiselle jota oikeasti rakastin niin syvästi.
Tällainen vuodatus. Onko kellään samantapaisia kokemuksia? Miten toimisin tämän ystävyyden kanssa?
avoero, sen syyt, huono itsetunto ja ystävyys
7
488
Vastaukset
- No.joo
Uskon että syy on huonossa itsetunnossasi. Olen kolmekymppinen ja takana kaksi useamman vuoden suhdetta, jotka huono itsetuntoni tuhosi. Tunsin itseni arvottomaksi ja riittämättömäksi, vaikka mies olisi tehnyt mitä tai ollut minkälainen tahansa. Se oli kumppaneille vaan liian raskasta kannatella toista ihmistä ja lopulta he kyllästyivät. Odotin liikaa miesten tekevän minut onnelliseksi ja kokonaiseksi. Opin tämän äidiltäni joka on aivan samanlainen, edelleen yli 60-vuotiaana. Itse olen siitä päässyt ja toisen eron jälkeen pistin itseni kuntoon, itsetuntoni on nyt hyvä ja olen valmis olemaan tasa-arvoinen kumppani jollekin ihanalle miehelle, kunhan sellainen vastaan tulee :) On vain ja ainoastaan minun itseni tehtävä tehdä itseni onnelliseksi ja tyytyväiseksi!
- terveys_ensin_kuntoon
Jospa opettelisit ensin seisomaan omilla jaloillasi. Ei kukaan jaksa kannatella aikuista ihmistä vuodesta toiseen. Sinun tehtäväsi on ensisijaisesti pitää ensin omasta mielenterveydestäsi huolta ja vasta sitten toisista.
Joten mitäpä jos suuntaisit mielenterveystoimistoon, hankkisit itsellesi apua sieltä ja vasta sitten miettisit parisuhteita. - kokemustaonkyllä
Äärimmäisen harvoin rakastuminen kestää koko elämän. Suhde/avioliitto on pitemmän päälle älyllä jatkamista. Turha haikailla jotain "romanttista" elämä on yleensä arkea ilman suuria tunteita. Kun kerran on yhteen menty siinä pysytään, on vajaan 50-vuoden kokemus.
No ymmärrän, että juopon, pössyttelijän ja pettäjän kanssa yhteiselämä ei onnistu.
Heti suhteen alussa sinä näet onko toinen sekopää vai normaali hyväksyttävä ihminen. Älä kuvittele pystyväsi muuttamaan huonoilla/vahingollisilla ominaisuuksilla varustettua ihmistä paremmaksi. Yksinkertaisesti hylkää heti kättelyssä sekopäät. tuo huono itsetunto on kyllä vaikea asia. Monesti ihmetellään, miksi esim lihava kumppani ei kelpaa vaikka sydän olisi kultaa.
Fyysisen vastenmielisyyden lisäksi kuvaan voi tulla lihavan kumppanin itsetunto. Ei voi mennä uimahalliin, ei voi mennä saunomaan kavereiden luokse, ei voi mennä rannalle, ei voi katsoa missikisoja, koska toisen itsetunto on niin heikko, että pelkää vertailua itsensä ja muiden vällillä.- Oppeliini1
Olet tainnut aiemminkin kertoilla täällä huonosta itsetunnostasi. Lähes kaikkien vastaukset samaa luokkaa: muuta tietoisesti ajattelutyyliäsi, kukaan ei jaksa jatkuvasti kuunnella samaa niskaan kaadettavaa negatiivisutta joka vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
Huonosta itsetunnosta VOI ja TÄYTYYKIN päästä eroon. Ikuinen itsenä alentaminen on asianomaisen harkitusti kehittävää ja ruokkivaa rikollisuutta itseään kohtaan. Me jokainen olemme saaneet lahjaksi toimin kehon, aivot ja mieli mukaanlukien.
Elämisentarkotus EI ole halventaa ja pilata tuota arvokasta lahjaa. Sinun täytyy alkaa suuntaamaan ajatuksesi negatiivisuuden sijasta positiivisiksi.
Mikä tahaansa ilkeä ajatus tunkeekin ajatuksiisi, käännä se HETI positiiviseksi ja kauniiksi, kiitä Luojaasi terveestä olemuksestasi, näkevistä silmistä, kuulevista korvista. Mieti miten voisit olla avuksi muille, tuossa sinä itse olisit suurin saaja, miten voisit kehittää itseäsi vielä lisää ( kurssit, koulutus, harrastukset jne) ja tee sen eteen : osallistumalla
Treenauksen tuloksen esiin tulee auttavainen, kaunis, positiivinen henkilö tuon nykyisen itsea ja muita jatkuvalla loalla saastuttava olion sijaan. - Kettupolku1978
Mulla pisti ekana silmään erityisherkkä sana. Sellaista ei olekkaan, on vain erilaisia ihmisiä! Se on vaan uusi muotisana. Eräskin tuttuni käyttää sitä herättääkseen mielenkiinnon itseensä. Ja häntä kuva parhaisten erityisen ilkeä.
Huono itsetunto tuhoaa paljon. On kokemusta. Hankkiudu ensin siitä eroon. - Erityisherkänero
Kiitos vastauksista. Ymmärrän kyllä viestinne pointin. Olin aika poissa tolaltani, kun kirjoitin kaiken tuon, eikä minulla ollut ketään kenen kanssa voisin keskustella kyseisestä asiasta. Olen pitänyt suhteeni hyvin yksityisenä loppuun asti.. En kehdannut yhtäkkiä vain avautua jollekkin tutuilleni, jotka kyselivät jatkuvasti häistä ja perheen perustamisista yms vakavasta. Tosin varmasti jotkut myös epäili, sillä kumppanini nuorempana osapuolena, oli vielä aikamoinen bilehile. Tutustuessamme hän myönsi omaavansa pelimiesmaineen menneisyydessään, mutta tulleensa sitten järkiinsä haluavansa jotain vakavempaa. Ehkä myös hänen menneisyytensä alkoi ajan kanssa vaivaamaan itsetuntoani, vaikka hän ei ollutkaan enää sama mies, kuin silloin joskus.
Tiedän, että menneiden ei pitäisi antaa vaikuttaa, mutta se alkoi silti vaivaamaan. Mietin jatkuvasti kaupungilla liikkuessamme, että milloin vastaan tulee hänen yhdenillanjuttujaan. Ihan naurettavaa..
Ei tämä suhde tietenkään enää tästä miksikään muutu, mutta kova ikävä jää miestä kohtaan.
Koitan hoitaa itsetuntoni kuntoon ja unohdan parisuhteet.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1191652
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991488Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy36891Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M29849Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?38801Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm50776Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s43728Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56728Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37720Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet37690