osaako kukaan kertoa

Onko sinulla iskiaskipua, kun raahaat jalkaasi?
Kuvauksesi tilanteestasi on kovin tuttu.
Minulla todettiin iskias 1990-luvun alussa (on skolioosi, lapsena murtunut ja arpeutunut häntäluu, vasen jalka pitempi yms). Kivut oli sietämättömät, vasen jalkani eli ihan omaa elämää, eli laahasin sitä perässäni. Kivut olivat pääasiassa alaselässä, vasemmassa pakarassa ja -jalassa. Jalkaan tuli puutumista yms. mikä liittyy iskiakseen.
Nyt 24 vuotta myöhemmin minulla on todettu välilevynpullistuma ja olen leikkausjonossa, koska tämä on pakko leikata, mutta rautaa ei onneksi tarvitse selkääni laittaa.
Kun terveyskeskuslääkäri ei pyynöstäni huolimatta antanut lähetettä fysiatrille tai ortopedille, menin itse Ortoniin ortopedin vastaanotolle. Hän teki kliinisen tutkimuksen ja lähetti magneettikuvaukseen. 48 tunnissa olin saanu diagnoosin, ja paperini magneettikuvani lähetettiin Töölön sairaalaan.
Maksoin tästä rupeamasta yhteensä 320 euroa ja mietin, että näin edullisia tutkimuksia terveyskeskuksessa pidätellään potilaan kivun kustannuksella.

En luota terv.keskukseen kivunhoidossa pätkän vertaa. He sivuuttivat asiani 18kk ajan, kunnes itse hankin diagnoosin. Tosin omalääkärini suuttui siitä, että olin mennyt yksityiselle. Mielestäni tein oikein, koska iskiaskivun syy selvisi ja pääsin leikkausjonoon.
terveyskeskuslääkärit eivät ole kivunhoidon ammattilaisia, mutta jostain syystä he käyttäytyvät kuin olisivat. Jos pääsisi Jukka-Pekka Kourin vastaanotolle, selviäisi syy heti. Hän on niitä harvoja kivunhoidon ammattilaisia Suomessa.
Kipuklinikka on ainoa paikka missä kipua osataan hoitaa, mutta sinne on jonoa. Monet ihmiset kärsivät kroonisesta kivusta, mutta meillä ei ole resulsseja auttaa kaikkia kipupotilaita. Se asia on Suomessa ihan lapsenkengissä.

Olin käynyt terv.keskuksessa asian tiimoilta noin 16 kertaa vuosina 2014-2016, aina vaan ohjattiin fysikaaliseen, vaikka sanoin, että en pysty tekemään heidän treenejään. Tytöt antoivat minulle yleensä 3-4 jumppaliikettä, mutta vain yhdestä selviän kunnialla, eli syvien vatsalihasten vahvistamisesta, koska siinä ei periaatteessa tarvitse tehdä muuta kuin supistaa alavatsan syviä lihaksia, eli ikäänkuin pidättää virtsaa ja vetää vatsaa kohti selkärankaa. Tätä harjoitusta pitää tehdä n. 20 toistoa päivässä. Ei mitenkään ylivoimainen homma, mutta tässä tilanteessa ei myöskään ihan kivutonta minulle.
Tämä on isoin juttu mitä pystyn tekemään, kaikenlainen liikkuminen, jopa tiskaaminen ja muut kotityöt pahentaa kipuja, siivota en voi ollenkaan. Aamut ovat rankkoja, kun en meinaa päästä sängystä ylös. Ja kun vihdoin pääsen, ei vasen jalka kestä astua ja siinä sitä ollaan. Huonekaluihin tukeutuen liikutan itseni lääkekaapille. Pitää odottaa jopa tunti, että kipu-/hermolääkkeet alkaa vaikuttaa.
Viisi kk leikkaukseen tuntuu pitkältä ajalta, mutta jos ei ole varaa maksaa yksityiselle 5000 euroa leikkauksesta, ei voi muuta kuin odottaa.

Jos vain mahdollista, suosittelen yksistyisellä ortopedillä tai fysiatrilla käyntiä.
Minä kerjäsin terveyskeskuslääkäreiltä lähetettä tutkimuksiin, mutta koska minua ei kuunneltu, menin omalla rahalla, vaikka en ole kolmeen vuoteen pystynyt olemaan työelämässä.
Sain diagnoosin, tiedän mistä kipuni johtuu. Tiedän, että en voi liikkua ja tehdä asioita ja liikuntakykyni huononee koko ajan, kuljen kepin kanssa kauppaan, siinä kaikki. Mutta tietämättömyys, vetkuttelut ja "buranat" on paljon huonompi vaihtoehto.
Omalääkärini yritti soveltaa minuun klassista kivunhoitoa (hermokilpuääkkeet ja jumppaharjoitukset), kunnes ymmärsi, että ei taida kannattaa, kun en jumppaharjoituksiin taivu. On ihan turha provosoida kipua.
Hän sanoi minulle, etä ainoastaan 5% välilevynpullistumista leikataan, muut hoidetaan klassisella tavalla. Muistutti myös, että monilla ihmisillä on kroonista kipua. Itkin ja sanoin, että minä en ole ne muut. Minä uskon vasta sen mitä kirurgi asiasta sanoo.
Oli loukkaavaa laittaa minun kipuni samaan lokeroon muiden ihmisten kipujen kanssa. Minulla on niin paljon vikaa selässä, että ehkä minä juurikin kuulun siihen 5%, joiden selkä leikataan. Ja näinhän siinä sitten kävikin.

Pieni ristiriita on omalääkärin ja kirurgin ohjeistusten kanssa. Kirurgi käski pudottaa hermokipulääkitystä, koska sivuvaikutukset on niin ikävät. Omalääkärini taas haluaa, että söisin lyricaa 600mg/vrk. Pää on sekaisin lyricasta, joten taidan kuitenkin kuunnella kirurgia tässä asiassa ja ottaa toisena kipulääkkeenä 100mg orudiskapselin.

Tsemppiä toivotan. Parempaa uutta vuotta.

kohta54v kirjoitti:

Onko sinulla iskiaskipua, kun raahaat jalkaasi?
Kuvauksesi tilanteestasi on kovin tuttu.
Minulla todettiin iskias 1990-luvun alussa (on skolioosi, lapsena murtunut ja arpeutunut häntäluu, vasen jalka pitempi yms). Kivut oli sietämättömät, vasen jalkani eli ihan omaa elämää, eli laahasin sitä perässäni. Kivut olivat pääasiassa alaselässä, vasemmassa pakarassa ja -jalassa. Jalkaan tuli puutumista yms. mikä liittyy iskiakseen.
Nyt 24 vuotta myöhemmin minulla on todettu välilevynpullistuma ja olen leikkausjonossa, koska tämä on pakko leikata, mutta rautaa ei onneksi tarvitse selkääni laittaa.
Kun terveyskeskuslääkäri ei pyynöstäni huolimatta antanut lähetettä fysiatrille tai ortopedille, menin itse Ortoniin ortopedin vastaanotolle. Hän teki kliinisen tutkimuksen ja lähetti magneettikuvaukseen. 48 tunnissa olin saanu diagnoosin, ja paperini magneettikuvani lähetettiin Töölön sairaalaan.
Maksoin tästä rupeamasta yhteensä 320 euroa ja mietin, että näin edullisia tutkimuksia terveyskeskuksessa pidätellään potilaan kivun kustannuksella.

En luota terv.keskukseen kivunhoidossa pätkän vertaa. He sivuuttivat asiani 18kk ajan, kunnes itse hankin diagnoosin. Tosin omalääkärini suuttui siitä, että olin mennyt yksityiselle. Mielestäni tein oikein, koska iskiaskivun syy selvisi ja pääsin leikkausjonoon.
terveyskeskuslääkärit eivät ole kivunhoidon ammattilaisia, mutta jostain syystä he käyttäytyvät kuin olisivat. Jos pääsisi Jukka-Pekka Kourin vastaanotolle, selviäisi syy heti. Hän on niitä harvoja kivunhoidon ammattilaisia Suomessa.
Kipuklinikka on ainoa paikka missä kipua osataan hoitaa, mutta sinne on jonoa. Monet ihmiset kärsivät kroonisesta kivusta, mutta meillä ei ole resulsseja auttaa kaikkia kipupotilaita. Se asia on Suomessa ihan lapsenkengissä.

Olin käynyt terv.keskuksessa asian tiimoilta noin 16 kertaa vuosina 2014-2016, aina vaan ohjattiin fysikaaliseen, vaikka sanoin, että en pysty tekemään heidän treenejään. Tytöt antoivat minulle yleensä 3-4 jumppaliikettä, mutta vain yhdestä selviän kunnialla, eli syvien vatsalihasten vahvistamisesta, koska siinä ei periaatteessa tarvitse tehdä muuta kuin supistaa alavatsan syviä lihaksia, eli ikäänkuin pidättää virtsaa ja vetää vatsaa kohti selkärankaa. Tätä harjoitusta pitää tehdä n. 20 toistoa päivässä. Ei mitenkään ylivoimainen homma, mutta tässä tilanteessa ei myöskään ihan kivutonta minulle.
Tämä on isoin juttu mitä pystyn tekemään, kaikenlainen liikkuminen, jopa tiskaaminen ja muut kotityöt pahentaa kipuja, siivota en voi ollenkaan. Aamut ovat rankkoja, kun en meinaa päästä sängystä ylös. Ja kun vihdoin pääsen, ei vasen jalka kestä astua ja siinä sitä ollaan. Huonekaluihin tukeutuen liikutan itseni lääkekaapille. Pitää odottaa jopa tunti, että kipu-/hermolääkkeet alkaa vaikuttaa.
Viisi kk leikkaukseen tuntuu pitkältä ajalta, mutta jos ei ole varaa maksaa yksityiselle 5000 euroa leikkauksesta, ei voi muuta kuin odottaa.

Jos vain mahdollista, suosittelen yksistyisellä ortopedillä tai fysiatrilla käyntiä.
Minä kerjäsin terveyskeskuslääkäreiltä lähetettä tutkimuksiin, mutta koska minua ei kuunneltu, menin omalla rahalla, vaikka en ole kolmeen vuoteen pystynyt olemaan työelämässä.
Sain diagnoosin, tiedän mistä kipuni johtuu. Tiedän, että en voi liikkua ja tehdä asioita ja liikuntakykyni huononee koko ajan, kuljen kepin kanssa kauppaan, siinä kaikki. Mutta tietämättömyys, vetkuttelut ja "buranat" on paljon huonompi vaihtoehto.
Omalääkärini yritti soveltaa minuun klassista kivunhoitoa (hermokilpuääkkeet ja jumppaharjoitukset), kunnes ymmärsi, että ei taida kannattaa, kun en jumppaharjoituksiin taivu. On ihan turha provosoida kipua.
Hän sanoi minulle, etä ainoastaan 5% välilevynpullistumista leikataan, muut hoidetaan klassisella tavalla. Muistutti myös, että monilla ihmisillä on kroonista kipua. Itkin ja sanoin, että minä en ole ne muut. Minä uskon vasta sen mitä kirurgi asiasta sanoo.
Oli loukkaavaa laittaa minun kipuni samaan lokeroon muiden ihmisten kipujen kanssa. Minulla on niin paljon vikaa selässä, että ehkä minä juurikin kuulun siihen 5%, joiden selkä leikataan. Ja näinhän siinä sitten kävikin.

Pieni ristiriita on omalääkärin ja kirurgin ohjeistusten kanssa. Kirurgi käski pudottaa hermokipulääkitystä, koska sivuvaikutukset on niin ikävät. Omalääkärini taas haluaa, että söisin lyricaa 600mg/vrk. Pää on sekaisin lyricasta, joten taidan kuitenkin kuunnella kirurgia tässä asiassa ja ottaa toisena kipulääkkeenä 100mg orudiskapselin.

Tsemppiä toivotan. Parempaa uutta vuotta.

Lue lisää

Kylläpä tuntuu tutulta tarinasi. Odotan luudutusleikkausta joka on tammikuun puolella. Yksityislääkärillä käynti auttoi minuakin pääsemään vasta eteenpäin terveyskeskuksesta. Ortopedi julkisella puolen ei "osannut " auttaa.

Kipupolin asiakkaana olleena tiedän, että sieltä saa kokeiltavaksi jos jonkinlaista pilleriä jolla päänsä sekoittaa turruksiin. Kipua eivät saaneet hoidettua ainakaan minulta. Ortopedi nosti myös kätensä pystyyn eikä lähtenyt leikkaamaan selkääni. Nyt olen menossa selän luudutusleikkaukseen toiseen sairaanhoitopiiriin. Ainahan jokainen tapaus on tietenkin erilainen mutta näin minun kohdallani.