Mkä näistä olisi sinun kompromissisi?

Suuseksi "helppo juttu"... no johan nyt. Mm. seksin saralla toinen osapuoli voi kokea sen verran epämukavuutta, suorastaan inhoa esim. suuseksiin, niin kompromissista ei kannata edes keskustella.

Kyseessä oli asia, jota toinen HALUAA tehdä kerran vuodessa, joten nyt ei ole kyse siitä, etteikö toinen haluaisi ollenkaan. Täten siis suuseksi voidaan laskea esimerkiksi, jota harvemmin haluavankin olisi helppo tehdä vaikka kerran kuukaudessa. Eikös?

Ei tunneta meidänkään suhteessa kompromisseja, nainen päättää ja mun täytyy antaa periksi ja miten käy jollen anna en viitsi edes kertoa...

Niii, mutta tiedätkö.. itse olet muijasi valinnut! Jos akka naputtaa, pomottaa ja joskus vähän kaulimella kolhii niin voit mennä sinne peilin eteen kysymään siltä kaverilta että tarttisko tehdä jotain vai onko ihan ok että näin tapahtuu ?

Itse en ymmärrä parisuhdetta missä kumpikaan sanelee, määräilee eikä asioista keskustella. Itse elän enemmin yksin kuin huonossa seurassa.

Esitän yhden tapauksen (omasta elämästäni) joka sopii tähän aiheeseen.

Avioliitossa mies haluaa seksiä joka päivä, vaimo suostuu vain kerran vuodessa.

Jätin asian tarkoituksella määrittelemättä, että asiaan sisältyisi enemmän filosofista pohdintaa. Kysehän voi olla vaikka seksistä, alkoholista, jostain ruuasta, lenkkeilystä jne...

Ratikkakuski kirjoitti:

Jätin asian tarkoituksella määrittelemättä, että asiaan sisältyisi enemmän filosofista pohdintaa. Kysehän voi olla vaikka seksistä, alkoholista, jostain ruuasta, lenkkeilystä jne...

Lue lisää

Hmm, ai enemmän. Voi myös käydä niin, että määrittelemätöntä asiaa kommentoidaan vähemmän.

Olen myös sitä mieltä, ettei määrittelemätöntä asiaa voi kovin filosofisesti pohtia; etenkään kun ei tunne edes parin persoonaa, eikä tiedä mitä he itse arvostavat sekä itsessään että toisissaan.

Kyhään nyt kuitenkin jonninmoisen vastauksen. Kompromissi on ikävältä kuulostava, useinmiten politiikkaan ja rahaan liittyvä sana. Kun on tarpeeksi monta ihmistä päättämässä, ei voida tehdä kenenkään kannalta hyvää ja mieluisaa ratkaisua, vaan kootaan kaikkien (ryhmien) tarpeista kompromissiratkaisu, joka ei viehätä ketään, mutta jokainen saa vähintään rippeitä jotakuinkin sietämistään asioista :D. Parisuhteessa tilanne on toinen. Itse suosin ratkaisuja, joissa molemmat vastavuoroisesti JOSKUS tekee erinäisiä asioita, joista kumppani pitää, vaikkei itse niistä olisi kovin kiinnostunutkaan. Tärkeintä on kuitenkin, ettei kumpainenkaan puoliso tee itselleen vastenmielisiä asioita vain yrittääkseen miellyttää toista. Se olisi ehdottomasti väärin, etenkin jos rakastaa kumppaniaan... ellei rakasta voi kumppanilta vaatia hyvin rumia ja perin itsekkäitä asioita. Etenkin seksiin, mutta myös kaikkeen muuhun liittyen.

Alkoholin suhteen myös kannattaa pitää järki päässä. Tiedän lukuisia pareja, joilla on riitoja toisen alkoholin käytöstä. Harvoin kukaan yrittää saada kumppaniaan juomaan enemmän. Aika harva myöskään tajuaa itse nopeasti olevansa alkoholin suurkuluttaja tai jo alkoholisti. Yleensä toisen huomautukset/varoittelu koetaan jäkättämisenä tai vahtimisena, vaikka siitähän ei ole kyse. Terveessä parisuhteessa toisen "huomauttelu" alkoholin liikakäytöstä otetaan vakavasti. Mutta tähänkään asiaan ei ole kompromissiratkaisua, eikä mitään sinnepäinkään. Itselläni on parisuhteen ehtona, ettei kuppia mene liikaa. Oikeasti liikaa, eikä edes niin paljon mikä mielestäni on liikaa. Ihme kyllä, tässä ei ole ollut mitään ongelmaa parisuhteissani koskaan (olen 50 ).

Jos kumppani haluaa tehdä kanssani jotain minulle "neutraalia", niin tokihan teen. Vastenmieliseen en ryhdy. Samoin odotan myös kumppanin lähtevän messiin minun asioihin, jotka hän kokee neutraalina.

kkty kirjoitti:

Hmm, ai enemmän. Voi myös käydä niin, että määrittelemätöntä asiaa kommentoidaan vähemmän.

Olen myös sitä mieltä, ettei määrittelemätöntä asiaa voi kovin filosofisesti pohtia; etenkään kun ei tunne edes parin persoonaa, eikä tiedä mitä he itse arvostavat sekä itsessään että toisissaan.

Kyhään nyt kuitenkin jonninmoisen vastauksen. Kompromissi on ikävältä kuulostava, useinmiten politiikkaan ja rahaan liittyvä sana. Kun on tarpeeksi monta ihmistä päättämässä, ei voida tehdä kenenkään kannalta hyvää ja mieluisaa ratkaisua, vaan kootaan kaikkien (ryhmien) tarpeista kompromissiratkaisu, joka ei viehätä ketään, mutta jokainen saa vähintään rippeitä jotakuinkin sietämistään asioista :D. Parisuhteessa tilanne on toinen. Itse suosin ratkaisuja, joissa molemmat vastavuoroisesti JOSKUS tekee erinäisiä asioita, joista kumppani pitää, vaikkei itse niistä olisi kovin kiinnostunutkaan. Tärkeintä on kuitenkin, ettei kumpainenkaan puoliso tee itselleen vastenmielisiä asioita vain yrittääkseen miellyttää toista. Se olisi ehdottomasti väärin, etenkin jos rakastaa kumppaniaan... ellei rakasta voi kumppanilta vaatia hyvin rumia ja perin itsekkäitä asioita. Etenkin seksiin, mutta myös kaikkeen muuhun liittyen.

Alkoholin suhteen myös kannattaa pitää järki päässä. Tiedän lukuisia pareja, joilla on riitoja toisen alkoholin käytöstä. Harvoin kukaan yrittää saada kumppaniaan juomaan enemmän. Aika harva myöskään tajuaa itse nopeasti olevansa alkoholin suurkuluttaja tai jo alkoholisti. Yleensä toisen huomautukset/varoittelu koetaan jäkättämisenä tai vahtimisena, vaikka siitähän ei ole kyse. Terveessä parisuhteessa toisen "huomauttelu" alkoholin liikakäytöstä otetaan vakavasti. Mutta tähänkään asiaan ei ole kompromissiratkaisua, eikä mitään sinnepäinkään. Itselläni on parisuhteen ehtona, ettei kuppia mene liikaa. Oikeasti liikaa, eikä edes niin paljon mikä mielestäni on liikaa. Ihme kyllä, tässä ei ole ollut mitään ongelmaa parisuhteissani koskaan (olen 50 ).

Jos kumppani haluaa tehdä kanssani jotain minulle "neutraalia", niin tokihan teen. Vastenmieliseen en ryhdy. Samoin odotan myös kumppanin lähtevän messiin minun asioihin, jotka hän kokee neutraalina.

Lue lisää

Asiaa. Jäin miettimään, että taidan parisuhteessani tehdä kompromisseja aika vähän. Jos suostuu tekemään jotain neutraalia, onko se edes kompromissi? Sovin toki asioista puolisoni kanssa, mutta eikös kompromissi yleensä mielletä niin, että kaikki osapuolet antavat periksi, luopuvat joistakin "vaatimuksistaan"? Mistä tullaan siihen, voiko toiselta oikeastaan mitään vaatimalla vaatia...tai onko se järkevää. Perustuuko oma parisuhteemme siis siihen, että odotuksemme ovat jo valmiiksi olleet samankaltaisia vai siihen, että olemme molemmat vähitellen hioutuneet vai siihen, että "annamme" toisillemme tilaa?

Kevättähtimö kirjoitti:

Asiaa. Jäin miettimään, että taidan parisuhteessani tehdä kompromisseja aika vähän. Jos suostuu tekemään jotain neutraalia, onko se edes kompromissi? Sovin toki asioista puolisoni kanssa, mutta eikös kompromissi yleensä mielletä niin, että kaikki osapuolet antavat periksi, luopuvat joistakin "vaatimuksistaan"? Mistä tullaan siihen, voiko toiselta oikeastaan mitään vaatimalla vaatia...tai onko se järkevää. Perustuuko oma parisuhteemme siis siihen, että odotuksemme ovat jo valmiiksi olleet samankaltaisia vai siihen, että olemme molemmat vähitellen hioutuneet vai siihen, että "annamme" toisillemme tilaa?

Lue lisää

Ei parisuhteessa voi vaatia toiselta mitään. Voi toivoa, ehdottaa tai houkutella ;). Jopa sovitella, mutta jos menee painostukseksi tai jopa pakottamisen puolelle, niin asia rupeaa hiertämään suhdetta. Oli se mikä tahansa.

mikatre66 kirjoitti:

Esitän yhden tapauksen (omasta elämästäni) joka sopii tähän aiheeseen.

Avioliitossa mies haluaa seksiä joka päivä, vaimo suostuu vain kerran vuodessa.

"Avioliitossa ainoa "kompromissi", on vaimon tahto.
Siihen on miehen mukauduttava"

"Avioliitossa mies haluaa seksiä joka päivä, vaimo suostuu vain kerran vuodessa."

Hei taas mikatre66.

Miehen (eikä naisen) ole mukauduttava puolison tahtoon. Halutessaan niin voi tehdä, mutta jos se tuntuu jatkuvalta yksipuoliselta pakkopullalta, sinun täytyy erota. Ei ole pakko mukautua, ei ole pakko jatkaa liittoa. Niin se vaan kuule on. Ja ero ei ole helppoa myöskään.

Minusta seksi puolison kanssa kerran vuodessa on sama kuin ei ollenkaan. Tieteilijät ovat myös tutkineet, että halukkaan halukkuus seksiin kuolee ajan kanssa. Ellei sitten "hairahdu" salasuhteeseen, syrjähyppyihin tms. Tai eroa ja ala uuteen seksilliseen parisuhteeseen. Aika jännää, että olet sopeutunut jo vuosia ja vielä haluat seksiä vaimosi kanssa. Itseäni jurppisi sen verran, että seksihaluni keskittyisivät toisiin miehiin, ellei mieheni vaivautuisi sekstailuun kanssani. En voisi kuvitella itseäni seksittömään suhteeseen.

Ystäväni (nainen) erosi juuri parisuhteestaan, koska mies ei halunnut seksiä. Mies olisi halunnut jatkaa suhdetta kuitenkin, joskaan ei hyväksynyt myöskään ns. avointa suhdetta. Ystäväni olisi tietysti voinut jatkaa suhteessa, sanoa "tähän naisen on mukauduttava", mutta onneksi hän ei tehnyt niin. Elämäänsä tyytymättömät ihmiset tulevat katkeriksi jossain vaiheessa.

Joskus yhteinen näkemys voi olla se, että puolisot ovat asiasta eri mieltä eikä asiasta kannata sen enempää keskustella, mikäli erimielisyys ei kohtuuttomasti haittaa arkea eikä liity perustavanlaatuisiin elämänarvoihin.

Meillä tehtiin just kompromissi ulkomaan reissuista, muija olis halunnu kolme reissua ja meikä vain yhden, niin päädyttiin kahteen reissuun keväällä kaupunkikohde ja syksyllä lämpimään espanjaan.

"Jos kyse on seksistä, niin itsetyydytystä voi harrastaa niin paljon kuin haluaa. Pettää ei saa."

Ai jos toinen haluaa kerran vuodessa niin toinen on vapaa itsetyydytykseen vaikka päivittäin...? Voihan vitsi. Ideaalinen näkemys haluttomalta, mutta varsin epärealistinen. Käytännössä "pettää ei saa" ei toimi. Tai korjaan; se toimii tasan tarkkaan siihen asti kunnes toinen kyllästyy runkkaamaan. Itsetyydytykseen ei parisuhdetta tarvita.

Kukapa joka päivä jaksaisi toisen murheita kuunnella ja kotitöitä tehdä, kun vähemmälläkin tulee toimeen.

Eikö kompromissi ole ratkaisu?

Juuri näin. Lisäisin vielä, että jos haluaa seksiä vähintään kerran päivässä, mieluummin enemmän, ja runkkaa myös on todennäköisesti seksiriippuvainen.

Joskus itselleen päivän selvät asiat voivat toisille ihan hepreaaa...
Anyway, ensinnäkin molemmilla pitää olla ajatus että asioista sovitaan. Ja tämä todella tarkoittaa että SOVITAAN! Ihmiset kun tuppaa sanomaan toista ja toimimaan toisin, koska eivät ole sisäistäneet ajatusta aidosti tai eivät edes ajattele asiaa niin. Jos asiaa ei haluta molemmin puolin todella ratkaista yhdessä, on kyseessä jokin muu kuin kompromissi.

Tämän jälkeen molemmat osaa katsoa asiaa myös toisen kannalta. Tottakaii se omamielipide on joissain asioissa melko vahva mutta silti, pitäisi kyetä tajuamaan toisen ihmisen näkökulmaa.

Sitten vain asioista puhutaan eikä mieluiten koroteta ääntä. Asiasta puhutaan, ymmäretään toisenkin ajatuksen maailmaa ja sovitaan.

Ja tietysti, laajemmalla kaavalla katsottuna, on myös parisuhteen edunmukaista että jolleii asia ole todella itselleen tärkeä, voi joskus joustaa enemmän kuin toinen tai jos ihan sama melkein niin toimia kuten toinen haluaa. Tietysti, tämä pitää toisinaan toimia myös toistenperi.

Seksiä lukuun ottamatta on useimmiten luvallista tehdä lähes mitä vaan ilman kumppaniakin, mutta silti erilaiset mieltymykset aiheuttavat erimielisyyksiä. Vaikkapa kasvissyöjän ja pihvinpurijan perheateriat. Moni kun haluaa elää symbioosissa nimenomaan oman mieltymyksensä mukaan.

Höh, no jos olikin tollanen, niin juu; kumpikin voi järkätä oman ruokavalion mukaiset vermeet jääkaappiin, ei sellasista kompromisseja tarvita.

MrBolivar kirjoitti:

Joskus itselleen päivän selvät asiat voivat toisille ihan hepreaaa...
Anyway, ensinnäkin molemmilla pitää olla ajatus että asioista sovitaan. Ja tämä todella tarkoittaa että SOVITAAN! Ihmiset kun tuppaa sanomaan toista ja toimimaan toisin, koska eivät ole sisäistäneet ajatusta aidosti tai eivät edes ajattele asiaa niin. Jos asiaa ei haluta molemmin puolin todella ratkaista yhdessä, on kyseessä jokin muu kuin kompromissi.

Tämän jälkeen molemmat osaa katsoa asiaa myös toisen kannalta. Tottakaii se omamielipide on joissain asioissa melko vahva mutta silti, pitäisi kyetä tajuamaan toisen ihmisen näkökulmaa.

Sitten vain asioista puhutaan eikä mieluiten koroteta ääntä. Asiasta puhutaan, ymmäretään toisenkin ajatuksen maailmaa ja sovitaan.

Ja tietysti, laajemmalla kaavalla katsottuna, on myös parisuhteen edunmukaista että jolleii asia ole todella itselleen tärkeä, voi joskus joustaa enemmän kuin toinen tai jos ihan sama melkein niin toimia kuten toinen haluaa. Tietysti, tämä pitää toisinaan toimia myös toistenperi.

Lue lisää

"Jos asiaa ei haluta molemmin puolin todella ratkaista yhdessä, on kyseessä jokin muu kuin kompromissi."

Niin, ja tuollaisia asioita löytyy monista suhteista pilvin pimein. Itseasiassa olen sitä mieltä, että juuri tällaista "ei-haluta-ratkaista-yhdessä" -asioista on avioeron alku ja juuri. Jo aikojen alusta suhteessa toinen on vain unohtanut itsensä, ja asettanut puolison tarpeet edelle. Usein myös edelleasetettu puoliso vetoaa, ettei juuri NYT voi tehdä kompromisseja ja miettiä toisen tarpeita, syystä että........... niitähän riittää. Yleensä syyt kuulostavat myös kovin järkeviltä. Mutta elämäntilanteen muuttuessa kaikki jatkuu samalla tavalla. Kun asia nostetaan joskus vuosienkin päästä uudelleen tarkasteluun, siitä seuraa isompi tai pienempi kriisi.

Monilla pareilla on suhteen alku esim. tällainen: molemmat opiskelevat, rahaa ei ole liiaksi asti. Sitten valmistutaan ja hakeudutaan työelämään. Mitä molemmat haluavat tämän jälkeen, siitä päätetään yhdessä. Hommataan asunto, otetaan laina, perustetaan perhe. Kun lapset on siinä, toisen mielestä hyvään kasvatukseen kuuluu mökkeily. Toisen mielestä ei kuulu välttämättä ollenkaan, mutta hän myöntyy puolison tahtoon. Ei mökkeilystä haittaakaan ole, lapsille. Mökkeilyä rakastava puolisko sen sijaan lisää ruutia mökkeilyyn ajan kanssa. Hän haluaa, että perhe viettää siellä kaiket lomat ja viikonloput. Jossain vaiheessa ei-mökki-puoliso alkaa suorastaan voida pahoin mökkeilystä. Lapset ovat isompia, heitäkään ei enää mökkeily kiinnosta. Ei mökki puoliso kertoo palavasta halustaan (jonka sanoisi jo vuosia sitten) matkustaa NYT. Hän ei enää halua tuhlata kaikkia lomiaan ja vapaa-aikaansa mökkeilyyn, josta ei pidä. Tulee kriisi ja avioero.

Tai tällainen: pariskunta on tavannut jo nuorena urheilupiireissä. Molemmat aktiiviurheilijoita, urheilu yhdistää. Perustetaan perhe. Nainen jää kotiin hoitamaan lapsia. Mies käy töissä ja urheilee. Kun lapset ovat muutaman vuoden ikäisiä, nainen haluaa aloittaa kunnon treenin, monta kertaa viikossa. Mutta tukiverkoston puutteessa se tietäisi miehelle sitä, että hän ei voi treenata päivittäin. Jonkunhan lapsia täytyy hoitaa... Tulee kriisi ja avioero.

Tai tällainen: Saman alan ihmiset kohdanneet sielunkumppanin. Molemmat rakastavat toisten lisäksi ammattiaan ja matkustamista. Tehdään töitä, matkustellaan, yhdessä ja erikseen. Välillä ehditään harrastamaan muutakin. Miehen työn vuoksi asutaan parissa maassa. Nainen tylsistyy toisessa maassa; hän jatko-opiskelee, mutta kaipaisi muutakin. Toisessa maassa on paremmin, myös nainen saa töitä. Muutetaan Suomeen, ostetaan talo, lapset syntyvät. Mies on aina töissä tai työmatkalla. Jos on kotona, mies viettää asiakkaiden kanssa vapaa-aikansa. Asiakkaat ovat kesälomallakin jossain muodossa mukana perheen kanssa - tai mies heidän kanssaan, nainen lasten kanssa. Mies ei halua vähentää työmatkoja eikä ottaa enemmän vastuuta lapsista. Tulee kriisi ja avioero.