Tuleeko kolmekymppisenä joku kauhea kriisi, että pitää kokea joku ihmeellinen muodonmuutos, vaatteet, vartalo, mies, hiukset ja kaikki uusiksi? Eikös sitä niin väitetä. On tässä vielä onneksi itselle jonkun aikaa tähän kriisiin. *helpotuksen huokaus*
30+ kriisi?
Lady.Mira
11
5100
Vastaukset
- kriisiytynyt
Kolmenkympin paikkeilla on kaikki mahdollisuudet oikein kunnon kriisiin!! Jos elämäntilanteessa on jotain epätyydyttävää, niin tulee pohdittua "pohjamutia" myöten. Itellä alkoi vähän alle 30v:nä oikein suurempikin elämänmuutos, aloin opiskella uudestaan, pukeutumistyyli ja musiikkimaku yms. kaikki on pikkuhiljaa muuttuneet. Ihan synttäreitten lähellä oli sellainen hirveä ahdistus että "jo näin vanha eikä saanut mitään aikaan", mutta nyt se on alkanut helpottaa (ikää jo 31). Ihan uus suhde omaan naiseuteen on myös löytynyt, tuntee itsensä naisellisemmaks ja samalla vahvemmaks. Hieno kriisi, en päivääkään vaihtais pois :)
- M40+
Minulla ei ollut kriisiä silloin, olin niin nuori silloin :). Mutta nyt 40 vuotiaana minulla on juuri sellainen kriisi kun kuvaaat.
- Nainen joka ...
M40+ kirjoitti:
Minulla ei ollut kriisiä silloin, olin niin nuori silloin :). Mutta nyt 40 vuotiaana minulla on juuri sellainen kriisi kun kuvaaat.
jotta usein juuri Naisilla kriisi iskee 30v:na ja Miehillä n.40v...
Itsellänikin oli lievä kriisi,mutta se meni ohi enempiä muutoksia elämässä tehden.
Mutta kun aviopuolisolleni tuli kriisi 40v:na hänen elämänsä meni ihan uusiksi ja tietysti siinä samalla myös koko perheen...
No siitäkin ollaan päästy yli...me erosimme ja nyt minäkin huomaan jotta olen saavuttanut elämässä jotain todella arvokasta ,minulla on lapsi joka minulle on kaikki kaikessa ja minulla ja lapsellani on terveys tallella,ja naisellisuutenikin ei muuta kuin lisääntyy, olen paljon naisellisempi ja ähäkutti ex:llä onkin katsomista, kun hän huomasi mitä menetti ,ei tainna osata arvatakkaan mitä kaikkee ... tässä naisessa piilikään ;)
No pitäköön kippeenään heh...minulla riittää puuhaa, nykyinen mies on tyytyväinenja minä' häneen ja muutenkin elämä hymyilee.
Kriisin tullessa kannattaa olla avoin ja keskustella parskuntien omista tunnoistaan ja odotuksistaan, ei toinen voi olla ajatusten lukija..sitäpaitsi parisuhdetta tulee vaalia ,jottei ala yhdessä olo puulta maistamaan.
Kaikille lukijoille oikeen hyvää vuoden jatkoa. - Lady.Mira
M40+ kirjoitti:
Minulla ei ollut kriisiä silloin, olin niin nuori silloin :). Mutta nyt 40 vuotiaana minulla on juuri sellainen kriisi kun kuvaaat.
Ehkä se onkin jokaiselle omakohtainen tilanne, milloin kriisi tulee tai on tulemati. Voipi olla, että suurimmat 'riskit' on aina täysien kymmenien täyttyessä. Parikymppisenä en muista kokeneeni oikein mitään muutosta sen kummemmin. Nyt alkaa jo vähän kuitenkin tuo kolmenkympin ikä häämöttään pikku hiljaa.
Nainen joka ... kirjoitti:
jotta usein juuri Naisilla kriisi iskee 30v:na ja Miehillä n.40v...
Itsellänikin oli lievä kriisi,mutta se meni ohi enempiä muutoksia elämässä tehden.
Mutta kun aviopuolisolleni tuli kriisi 40v:na hänen elämänsä meni ihan uusiksi ja tietysti siinä samalla myös koko perheen...
No siitäkin ollaan päästy yli...me erosimme ja nyt minäkin huomaan jotta olen saavuttanut elämässä jotain todella arvokasta ,minulla on lapsi joka minulle on kaikki kaikessa ja minulla ja lapsellani on terveys tallella,ja naisellisuutenikin ei muuta kuin lisääntyy, olen paljon naisellisempi ja ähäkutti ex:llä onkin katsomista, kun hän huomasi mitä menetti ,ei tainna osata arvatakkaan mitä kaikkee ... tässä naisessa piilikään ;)
No pitäköön kippeenään heh...minulla riittää puuhaa, nykyinen mies on tyytyväinenja minä' häneen ja muutenkin elämä hymyilee.
Kriisin tullessa kannattaa olla avoin ja keskustella parskuntien omista tunnoistaan ja odotuksistaan, ei toinen voi olla ajatusten lukija..sitäpaitsi parisuhdetta tulee vaalia ,jottei ala yhdessä olo puulta maistamaan.
Kaikille lukijoille oikeen hyvää vuoden jatkoa.huomannut että tällä ns."kolmenkympin kriisin" ajankohdalla olisi jotain tekemistä sukupuolen kanssa, jos tällaista kriisiä nyt yleensäkään on olemassa. Ehkäpä tämä "kriisilegenda" on syntynyt siitä että kolmekymppisenä ihminen pystyy jo arvioimaan kriittisemmin "nuoruuden" tekojaan: saattaa tulla mieleen että kesken jääneet opinnot olisi hyvä sattaa loppuun tai että nuorena naimisiinmeno/perheen perustaminen onkin tapahtunut hätiköiden väärän henkilön kanssa tms. Tarve aloittaa elämässään jotain uutta ja parempaa voi syntyä kenelle tahansa milloin tahansa, ikään tai sukupuoleen katsomatta. On aika mustavalkoista osoittaa että naisten "kriisi" tulee 30-kymppisenä ja miesten 40-kymppisenä: tai ehkäpä se on naisille hyvä tekosyy syyllistää miestä parisuhdekriisissä jotta ei tarvisisi etsiä syitä itsestään. Miehenä voin todeta, että siinä vaiheessa on parempi "nostaa kytkintä" kun homma ei enää toimi kun jäädä kitumaan ja kuluttamaan parhaita vuosiaan huonossa parisuhteessa.
- yli kolmekymppinen jo
Ongelman saa jos haluaa missä iässä tahansa .
Turhaa puhetta koko 30 kriisi . Elä elämääsi täysillä ,ole positiivinen ja iloinen, siinä paras ohje eteenpäin ja muuta ei tarvitsekkaan .
Ongelmia tulee elämään jokaiselle iästä ei kannata tehdä ongelmaa mitenkään jokaisessa iässä on oma ihana puolensa ja voin sanoa että kolmekymppisenä ihminen elää sitä parasta aikaa mitä ikinä voi olla
Hyvää talvi-iltaa sinulle - n40+
se tulee nelikymppisenä!
- Eli
Kolmenkympin kriisi tulee nelikymppisenä?
- tai ei ollenkaan...
30v tuli ja meni. Kriisiä ei oo näkyny eikä kuulunu. Mut aattelinkii hanskata 3kympin kriisin sit yhtäaikaa 5kympin villityksen kanssa ;-) Ei mitään hätää siis vielä moneen vuoteen :-)
- heidi68
Kaksseiskana tarvi saada lasten isä vaihtoon,mietin sitä 4 vuotta ja sain toteuttaa sen nyt 37na sama homma edessä, ihan niinku joku pakkomielle... ja aina oon miettiny et ei enää mitään vakavaa suhdetta koskaan..!
- Samppa72
Tän tyyppiset on hyvinpitkälti itse luotuja,lähinnä se mitä oma mieli sanoo tai miten elämää eletään ja millä arvoilla sitä eletään kautta kriisejä kehittyy.
Jos omaa sellaisen niin sanotu *nuori trendikäs ja menevä*joka ammentaa koko nuoruus elämän erilaisia arvoja mediasta ja muodista ja huomaa yhtäkkiä että ei olekkaan enää nuori ja ihminen jotenkin viisastuu samman aikaan yrittää taistella sitä ajatusta vastaan silloin ollaan siinä vaiheessa alkaa itsetunto rapisee ja ei hyväksy itsensä sellaisena kun on.
Toinen on että on elänyt nuoruutensa valheelisuudella identtiteetillä jka huomaa että se ei sovikkaan minulle,eli itsensä hyväksyminen.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1271914
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi1001660Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy561266Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?531145Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M31988Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm51893Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s47886Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet44852Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37820Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56798