Olipa kerran seitsemän kääpiötä, joiden elämä oli pelkkää iloa ja laulua. Sitten koitti päivä, jolloin heidät vietiin Auschwitzin keskitysleirille sadistisen natsilääkärin Josef Mengelen käsiin.
Syyskuussa 1944 Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä vietettiin natsilääkärien juhlaa. Josef Mengele oli värvännyt tilaisuuden vetonaulaksi Ovitzin perheen. Sen jäsenistä seitsemän oli alle metrin mittaisia.
Kääpiöiden kulkue asteli lavalle iloisenvärisissä asuissaan ja teatraalisissa meikeissään. Ennen kuin lilliputit ehtivät aloittaa esitystään, Mengele karjaisi: ”Riisuutukaa!”
Pikkuihmisten ei auttanut muu kuin totella. Häpeän puna lehahti heidän kasvoilleen, kun he seisoivat alastomina kirkkaissa valoissa ja natsien nauru kaikui salissa. Illasta tuli heidän elämänsä pahin nöyryytys, jota he eivät milloinkaan unohtaneet.
Ovitzit olivat täysin erilaisia ihmisiä kuin natsien ihannoimat sinisilmäiset, vaaleat ja pitkänhuiskeat arjalaiset superyksilöt. He olivat paitsi lyhytkasvuisia myös juutalaisia. Siitä huolimatta koko perhe selviytyi hengissä Auschwitzista.
Veri vetää lavalle
Ovitzit olivat syntyisin Romaniasta, Transsilvaniasta, Rozavlean kylästä. Se oli osa Itävalta-Unkarin keisarikuntaa.
Suvun ja koko kylän ensimmäinen lyhytkasvuinen oli 1866 syntynyt Shimson Eizik Ovitz.
Shimson oli älykäs ja sivistynyt mies, joka sai hoitaakseen yhteisössään rabbin tehtäviä ja joka tunnettiin musikaalisuudestaan. Hän sai kahdesta avioliitosta kymmenen lasta, joista seitsemän oli lyhytkasvuisia. Lapset perivät isänsä taiteelliset lahjat.
Ovitzit halusivat, että ihmiset tulisivat katsomaan heitä taiteen vuoksi.
Sisarukset – Rozika, Franzika, Avram, Freida, Sarah, Micki, Leah, Elizabeth, Arie ja Piroska (tunnettiin nimellä Perla) muodostivat yhdessä Lilliputti-seurueeksi kutsumansa lauluyhtyeen. 1930-luvun lopulta lähtien he esiintyivät kiertueilla Romaniassa, Unkarissa ja Tshekkoslovakiassa.
Persoonalliset taiteilijat lauloivat romanttisia ja melankolisia lauluja monilla eri kielillä ja säestivät laulua miniatyyrikokoisilla soittimilla. Ovitzit halusivat, että ihmiset tulisivat katsomaan heitä taiteen vuoksi, ei sen vuoksi, että he olivat kääpiöitä, joita töllötetään kuin sirkuselämiä.
Ovitzit olivat erittäin suosittuja. Tunteisiin vetoavilla lauluillaan he ansaitsivat sievoisen omaisuuden. Varakkuudesta kertoo sekin, että he omistivat oman auton, kylänsä ainoan.
”Älkää koskaan erotko”
Ovitzin siskokset kotikylässään Rozavleassa 30-luvun alkupuolella.
Elämäniloiset Ovitzit eivät aavistaneet, että natsit hautoivat samaan aikaan ”lopulliseksi ratkaisuksi” kutsumansa tuhoamissuunnitelman toteuttamista. Sen tavoitteena oli Euroopan kaikkien juutalaisten tappaminen.
Natsien uhreja, jotka päätyivät Auschwitziin tai muulle kuolemanleirille, odotti melko varmasti nopea kuolema. Vain kaikkein työkykyisimmät miehet ja naiset passitettiin orjatyöhön, mutta se oli vain helvetin esikartano ennen kaasukammiota.
Keväällä 1944 oli Ovitzien aika ahtautua ankeaan karjankuljetusvaunuun, joka lähti kolkuttelemaan kohti Auschwitzia. Määränpäässä he erottuivat muusta vankijoukosta kuin jalokivet hiekasta. Yhdessä lyhytkasvuisessa ei olisi ollut mitään erikoista, mutta suuren kääpiöperheen saapuminen sai Mengelen haltioihinsa. Hän otti Ovitzit suojelukseensa ja teki heistä lemmikkejään.
Sisarukset muistivat kiitollisina äitinsä Batian kuolinvuoteellaan lausumat sanat: ”Tapahtui mitä tahansa, älkää koskaan erotko toisistanne. Pysykää yhdessä, suojelkaa toinen toisianne ja eläkää toisillenne.”
Kaunis peto
Mengelen suojatteina Ovitzit saivat leirillä tiettyjä etuoikeuksia. Perheenjäseniä ei erotettu toisistaan, vaan koko perhe sai asua samassa parakissa. He eivät joutuneet pitämään vankien raitapukuja, eikä heidän hiuksiaan ajeltu.
Perheelle tarjottu ruoka oli kuitenkin kuvottavaa. Keitossa saattoi kiemurrella matoja.
Jopa tuossa maanpäällisessä helvetissä Ovitzit säilyttivät arvokkuutensa ja ortodoksijuutalaisen identiteettinsä. Loistavissa puvuissaan, teatraalisissa meikeissään ja koruissaan he olivat epätodellinen, surrealistinen näky.
Silmiinpistävän ulkoasun ansiosta kaikki tunnistivat nämä ”elävät nuket” välittömästi erikoisasemasta nauttiviksi Mengelen lemmikeiksi. Eräänlainen maaginen aura suojeli Ovitzeja vaaralta, että heidät olisi yhtäkkiä marssitettu mielivaltaisesti kaasukammioon tai ammuttu.
Lyhytkasvuiset ovat kautta aikojen toimineet hovinarreina kuninkaiden ja ylhäisten hoveissa. Hovinarri oli ainoa, joka uskalsi piikitellä vallanpitäjiä sutkauksillaan. Auschwitzissa Mengele oli kuningas ja kääpiöt hänen huvittamisekseen tarkoitettuja hovinarreja.
Ovitzit tajusivat kuitenkin, että halutessaan Mengele olisi voinut milloin tahansa määrätä koko perheen kaasukammioon. Vaikka kuolemanpelko varjosti kaiken aikaa elämää, perhe ei menettänyt rohkeuttaan ja valoisaa elämänasennettaan. Epätoivon hetkinä sisarukset valoivat toisiinsa toivoa.
”Tohtori Mengele oli kuin elokuvasankari, mutta vieläkin paremman näköin
Auschwitzin seitsemän kääpiötä
1
255
Vastaukset
”Tohtori Mengele oli kuin elokuvasankari, mutta vieläkin paremman näköinen. Kuka tahansa saattoi helposti rakastua häneen. Kukaan hänet nähnyt ei voinut kuvitella, että noiden kauniiden kasvojen takana oli piilossa peto. Hän oli kaunis peto”, Perla Ovitz muisteli myöhemmin.
Hullu tiedemies
Mengele oli komea ja moitteettomasti pukeutunut kauneudenpalvoja, jonka narsistista ylemmyydentuntoa korosti vertailu polvenkorkuisten ihmisten pulleisiin jäseniin.
Tohtoria huvitti kerätä ympärilleen erilaisista friikeistä koostuva kuriositeettigalleria. Kerran hän toi leirille naisen, jolla oli aasinkorvat.
Freida ja Micki Ovitz.
Mengelen julmien ihmiskokeiden tarkoituksena oli ratkaista lyhytkasvuisuuden arvoitus. Mengele suhtautui työhönsä intohimoisesti, ja hän oli vakuuttunut siitä, että hän jättäisi nimensä tieteen historiaan. Hänestä tuli kuitenkin sielunsa paholaiselle myynyt hullu tiedemies, joka ei tuntenut pientäkään sääliä tai armoa koekaniinejaan kohtaan.
Kokeita varten lyhytkasvuiset pantiin makaamaan alastomina vatsalleen tutkimuspöydille. He odottivat kauhun vallassa, mihin kohtaan heidän arkaa lihaansa Mengele ja tätä avustavat lääkärit tökkäisivät piikkinsä, veitsensä tai ruiskunsa. Kaikki tehtiin ilman puudutusta tai nukutusta.
Perla Ovitz on kertonut, että Mengelellä ja muilla natsilääkäreillä oli tapana kaataa heidän korviinsa kiehuvaa tai jääkylmää vettä. Myrkyllisillä tipoilla sokaistiin silmiä, terveitä hampaita kiskottiin irti, hiukset ja silmäripset nypittiin irti. Uhreista laskettiin valtavia verimääriä, naispuolisia lyhytkasvuisia ja vammaisia naisia pakkosteriloitiin.
Kerran Ovitzit näkivät, kuinka Mengele kidutti kaksi lyhytkasvuista kuoliaaksi. Murhan jälkeen ruumiit keitettiin ja liha irrotettiin luista. Luurangot lähetettiin näyttelyesineiksi berliiniläiseen museoon.
Kaikkeen tuohon oli tiedeyhteisön tuki. Saksan akateemiset laitokset rahoittivat Mengelen tutkimustyötä.
Hullun tiedemiehen sadistinen leikittely elävillä ihmisillä ei kuitenkaan ratkaissut lyhytkasvuisuuden arvoitusta.
Ikuinen trauma
Vuoden 1944 syksyllä venäläisten joukot lähestyivät Auschwitzia. Mengele tunki tutkimuksistaan kertovat dokumentit kahteen matkalaukkuun ja pakeni kuolemanleiristä tammikuussa 1945.
Puna-armeijan tulo vapautti vangit. Ovitzit viettivät kuukausia venäläisellä pakolaisleirillä, ennen kuin he pääsivät kotikyläänsä Rozavleaan elokuussa 1945.
Ovitzit muuttivat lähes autioituneesta Rozavleasta ensin läheiseen Sighethin kaupunkiin. Sieltä matka jatkui Belgian Antwerpeniin. Viimein pysyvä kotipaikka löytyi Israelin Haifasta.
Mengelen hahmo hallitsi heidän painajaisiaan loppuun saakka.
Lilliputit olivat palanneet parrasvaloihin ja vetivät kaikkialla salit täyteen ilta toisensa jälkeen. Kun kiertue-elämä alkoi käydä liian raskaaksi, Ovitzit ostivat kaksi elokuvavateatteria. He yrittivät olla ajattelematta liiaksi menneisyyttä, vaikka Mengelen hahmo hallitsikin heidän painajaisiaan loppuun saakka.
Mengele piileskeli vuosikausia Etelä-Amerikassa joutumatta koskaan tuomiolle rikoksistaan. Hän hukkui helmikuussa 1979 saatuaan uidessaan halvauksen. Uutisen kuultuaan Perla Ovitz puhkesi kyyneliin. Kokemistaan kärsimyksistä huolimatta hänen hyvä sydämensä ei kyennyt tuntemaan vihaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle1115077Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖493322Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle853069Näin kun katsoit salaa ja
Hymyilit sieltä kaukaa 😍☺️ mutta hämmennyin ja tilanne oli niin nopeaa ohi etten oikeen kerennyt mukaan 😢 säteilit ku382298- 811797
Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.411550450 000 ulosotossa
Suomessa on tällä hetkellä ennätysmäärä ihmisiä ulosotossa. Viime vuonna heitä oli yli puoli miljoonaa. Kuluvan vuoden1211474Eduskunnasta tippuneet kokoomuslaiset nostavat eniten sopeutumisrahaa. Kyllä veroeurot kelpaavat.
Sopeutumisraha on eduskuntatyön päättymisen jälkeen maksettava etuus, jonka tarkoituksena on tukea entisiä kansanedustaj1191149- 161109
Miehen taloudellinen tilanne ja
halu tarjota suojaa kaikin tavoin on usein perheen selkäranka. Siksi naisen ei ikinä pitäisi jättää huomiotta miehen rah431077