KAHVIPIRTTI 126/ 2017

Huomenta ! kyllä värisävyistä huomaa, että on suomen 100 v. juhlavuosi. muutenkin pirtissä kaunista ja tunnelmallista. Tuli takassa kivasti ritisee, se oikesti tehostaa tunnelmaa.
Ihana vadelmakakku oottaa ottajia, mikäpä on kahvin kanssa nautiskella. Tuoksu tuli kauas ulos....
Oikeasti kaupassa kahvipaketteihinkin on tällätty sinivalkoista väriä. uutena-tämän vuoden kunniaksi.

Tuon pikkusyntisen minäkin kuulin ekakerran juuri siellä missä tekin..... nyt sitä soitellaan liki joka ilta. kuten monta muutakin vanhaa kappaletta. Aina se tuo muistoja mieleen..
Eipä haittaa tuo vakkei välillä tunnisteta ,päinvastoin on kiva olla välillä tunnistamaton. Ainahan minä rekkaudun mutta kuten sanoin se vaan välillä katoaa jos aikaa kuluu. Nyt ei ole laskutehtäviä- vaan robotti tiedustelee kuka olet..
Eikä riitä jos sanoo, että minähän se vaan...
Nyt on juotava kahvit kakun kera ettei unohdu...kotimatkalla vasta muistaisin ja mikä harmi.... nam, nam, hyvää on. otankin muutaman tanssi askeleen, kun hijaiset sillat vielä soi.... On meillä kiva pirtti olemassa, voi sentää.

Noinhan se on että joskus on "siipi maassa". Ei sitten mikään onnistu eikä mene toivotulla tavalla. Silloin on tosiaan paras tehdä ym:n tavoin- heittäytyä längilleen.
Piti ihan nauraa noille hauskoille ilmaisuille. Karjalais mummona ymmärsin kyllä hyvin niiden tarkoituksen. Hauskoja ja kuvaavia ilmaisuja.
Sitten toisinaan aurinko paistaa (vaikka räntää sataisi) mieli ei meinaa maassa pysyä, on kuin lentoon lähdössä. Olikohan se semmoista rippikouluikäisenä ???
Jokatapauksessa normaalia ja elämään kuuluvaa nuo mielenkin vaihtelut !

Kiitos kakkukahveista, Onnea uudelle pirtille. Onnea kaikille pirtissä pistäytyjille. Moi !

Päivää tiältäe päen;)

Kyllä minulla on nyt ollut suorastaan KAMALA talavi.

Ei kerennyt vielä entinen mustelma parantua,jonka sain kun sängystsä tipuin.
Toissa iltana ketasin kylppärissä.
Kyllä tietti töitä että pääsin ryömimään puhelimen lähelle ja apua sain soitettua.
Näkkyy pitävän ottoo puhelin kaulaan kun veskiin menee.

Huusin nii kovaa kun jaksoin,että joku olisi tullut kysymään mikä hätänä,mutta ei.
nyt on sitten toinen polvi ja käsi melkein nahattomana,kun sain vedettyä itseni sen perhana puhelimen luo.

Tuo selkäleikkaus ei ollut hyvä minulle.
Noh kyllä se siitä suttaantuu,ainaki jotenkin.:)

Nyt naatiskelen pirtin antimista NAMMMMM.......

Kiitos emännälle ja teille kivoille ystäville.
näkyillään...

Nyt täällä tulee lunta tosi sakeana ja tuuli sitä vielä pyörittelee. Eipä entistä lunta paljon ollutkaan.

Onhan muori77 ollut ongelmissa. Selkävaivat voivat olla monimutkaisia ja vaikutukset varpaista päähän saakka. Niin myös vaivojen hoitotulokset voivat tuntua menneen pieleen. Selkävaivoista on minullakin jotain kokemusta, olen niistä kertonutkin. Toivotaan että muorin vaivat helpottaa ja pääsee normaaliin elämänmenoon.

Hyvä kun "mummoriesu" on rientänyt apuun kohottelemaan Pirttiä näkyville. Sattuuhan sitä, kun osoite hieman muuttuu, että vähän hakusessakin ollaan.

Meikämannen päivä on mennä hujahtanut ilman suurempia kohokohtia, ei pahaa eikä kehuttavaa. Marketissa sain käytyä hyvän sään aikana. Nyt ikkunasta ihailen sankkaa lumenpyöritystä katuvalojen kuumottaessa. Maa ja kadut ovat reilusti valkoisina. Juuri huonoista ajokeleistäkin varoitellaan.

Huomenet, vieläpä ehti helmikuun tuiskut tulla, maa valkoisena ja lisää tuiskuttaa, tuultakin ihan reippaasti.
Kivahan tätä on ikkunasta katsoa, ei mihinkään tarvitse lähteä.
Aslak, Pohjoisen poika nimipäivä sankarina, onnea vaan paljon, sääkin ihan talvinen pohjan pojan kunniaksi.

Teillä etelässäkin sitten taas lunta, näin ynnämuu kerroit, tiellä liikkuville varmasti hankala keli siellä, kohta täälläkin.
Hyvä että pirttiä aina joku nostelee, noita aloituksia kumminkin aika paljon, vaikka ei verrattavissa aiempaan.

Kuohukerma kyllä voimia lisää muorillekin ja toivottavasti kärsit istua ja kisoja katsella.
Ei sitä aina tiedä missä se vaara odottaa ja ei millään menneinä vuosina voinut kuvitella, että ei lattialta ylös pääsisi, tiukkaa tekee minulla myös nouseminen.
Kädet on vahvat, jos jostakin kiinni saan, niillä itseni ylös ponnistan.
Tikkaille olen vielä päässyt, kun tarve tulee, mutta kertahan se on kun alas kupsahdan.
Verhojen laitto se sitä kiipeilyä vaatii ja onhan jotakin tavaraa ylempää otettava.
Surkeita nämä vanhuuden tuomat vaivat ovat.

Noinhan se usein on, että ne pullot joissa voima aineita on, piilotellaan vaimoilta, rohkeusko loppuu, vai eikö miehinen mies sanomista kestä?
Todeksi on tuo todettava omalla kohdallani, en yhtään tykännyt niistä naukkailusta, en tykkää vieläkään.
Kovasti on vaikea ymmärtää tätä miesten tarvetta, naukkailla joskus jopa useastikin.
Onko mies ikuinen jännittäjä ja siihen lääkettä tarvitsee, eikö rentoutuminen muuten onnistu?
Niitä mehuja laimeana kun juot hurskainen, ei mitään harmia ole, vaikka siitä sokerista paljon puhutaankin.
Nyt on todettu, että rasva ei pahasta ole, sokeri enemmän.
Minä itsepäinen aina olen ruuan suhteen ollut, syön mitä mieleni tekee ja juuri niitä kiellettyjä se mieli useinkin tahtoo.

Aivan kamalaa oli kävely eilen, jäätä joka paikassa, oli hiekkaakin, mutta se oli siellä jään alla, onnella kotiin pääsin, jalat vaan kipeytyivät.
Nyt saattaa vaara piillä siellä lumen alla, hitaasti ja varovasti on jalan paikkaa etsittävä.

Johan tässä mieli on valoisampi, jos nyt ei ihan pilviin lennä, kuitenkin elämä taas maistuu.
Sen tiedän, että hevosella on länget, mutta en osaa oikein laiskotteluun sitä yhdistää, näin ne murteet hämärtää.
Hyvin tanssittava kappale se Pikku syntinen on.

Tuliko nyt liikaa sormi pystyssä oltua, ymmärtäkää kaikki hyväksi ja viettäkää mukava päivä, vaikka ikkunasta katsellen;)

Päevee tuas;)

Mitkäs ne ämmänlänget sitte on??

Oon joskus kuullut mainittavan niistäkin.

Kyllä nyt on Lahti esillä.En asu kaukana noista mäistä,on vain tuo mäki välissä.
Tuttuja nuo ladut,kun joskus aikoinaan tuli siellä hiihdeltyä.

Tänään oli pakko lähteä kauppaan,kun se "joku"oli juonut kaikki maidot.

Ilma on ihan mukava pari astetta miinuksella.
Lumentulokin loppui.
Aika vähän sitä on tänä talvena tullutkin.

Naakat ja harakat pitää omia tanssiaisiaan tuossa naaapuritalon katolla.

Nyt maistui pirtin kahveet ja muut makkeet;)
näkyillään...
Pekut ja varpaatkin pystyyn meidän tyttöjen puolesta.

Ämmänlänget oli meilläkin käytössä syntymäpaikkani mökillä. Siinä oli hartioille hiukan sopivaksi muotoiltu lauta, josta roikkui molemmista päistä kettinki tai naru jonka päässä oli koukku. Kaksi vesiämpäriä pistettiin koukkuihin, eikun selkä suoraksi ja matkaan. Ämpäreitä saattoi käsin tukea etteivät ne turhan paljon heilu. Monilla oli pitkäkin vedenkantomatka, kyllä se väline kantamista helpotti. Ammänlänki nimitys kai tuli siitä, että mökin emäntähän parhaastaan joutui vedet kantamaan myös elukoille. Mies/miehet olivat paljon savotoilla.
Täytyy siirtyä telkkarin ääreen ja sen kautta Lahteen!

Tuskin nämä nykynuoret osaa kuvitellakaan, miten ennen joutui töitä tekemään. Kaikilla voimillaan kantamaan vedet puut, kaiken, pitkistäkin matkoista. Vielä äitini nuoruudessa oli tuvissa lautalattiat, joita hangattiin hiekan kanssa puhtaaksi- ainakin jouluksi ja juhannukseski ne piti olla mahdolisimman valkeat. Tuplaikkunat- muistan itsekkin kun niitä toisia ikkunoita otettiin kesiksi pois. Oli työmaa pestä liimajälkiä jotka liimapaperi jätti, ja jotka laitettiin että olisi talven tiivis eikä tuuli pääsisi raoista sisään.
On sitä paljon tehty turhaakin työtä. Mutta taas : aikansa kutakin.

Itse ihmettelen aina sitä: kuka kumma meillä yhtenään tyhjentelee maitotölkkejä jauhopusseja ja kauraryynipaketteja, kaikenlaista roinaa kertyy koko ajan roskiin vietäväksi. Kai sitä itse on niin "syöppö" ei vaan huomaa, ennenkuin tyhjät putinat on valmiita roskiin...niin sen täytyy olla. Ainakaan kukaan ei ole tunnustanut osalisuutta asiaan. Hei, nyt tulikin jo ilmoittautuminen tehtyä, joten heippa !

Kristiina 23 : " Ämmänlängillä meilläkin saunavedet kannettiin, mutta muistaakseni siinä oli saavi keskellä ja ne länget tietenkin olkaimilla, vai mites se olikaan?" Meilläpäin tuon tapainen "kuljetusväline" oli korento. Pätevä,
jos touhussa oli kaksi henkeä. Korennossa oli riuku, siihen oli keskelle kiinnitetty u- mallisilla kiinnikkeillä poikittainen välipuu joka pääsi kallistelemaan joka suuntaan vapaasti. Välipuu pujotettiin korvon/saavin kahvoihin ja eikun molemmat kantajat riuku olalle ja saavi keikkui välissä. Kun välipuu pääsi kalistumaan joka suuntaan, vesisaavi haki hyvin paikkansa vaikka kantajat olisivat olleet eri kokoisia. Vanhaan aikaan korvot/ saavit olivat puisia, niinpä korvake tehtiin, niin että vastakkaiset kaksilautaa jätettiin pitemmäksi ja siitä muodosettiin kahva. Ehdin muutaman korvon tehdäkin, pidin siitä näpertelystä.

Kävin telkkarin välityksellä Lahdessa. Hyvinhän suomalaisetkin hiihtivät, mutta ei riittänyt mitaliin.

Huomenta lumisesta Savosta ja lisää hissukseen satelee, pakkasta seitsemän astetta.
Luonto on nyt ihan talvisen näköinen, mutta kohta päivällä jo aurinko ihmeitä alkaa tekemään.
Kokeilin Facebookissa neuvottua tomaatin kasvatusta, ei onnistu, siinä laitettiin tomaatit siivuina multaan, uusiksi menee yritys.
Täytynee tehdä entisellä tavalla, ottaa siemenet tomaatista ja kuivattaa ne, sitten multaan, näin on onnistunut aiemmin.
Taitaa taas olla entisen kertausta;)
Mullassa tonkiminen se kuitenkin sormia syyhyttää, joka kevät sama homma.

Vanhoissa elokuvissa noita kaikenlaisia "työn helpotuksia näkee" korento täälläkin päin tutulta kuulostaa.
Paljon on kuullut tai lukenut noista vanhoista työkaluista, vaikka ei kaikkia ole nähnytkään.

Hyvää vettä teillä olikin hurskainen, kun lähteestä sitä saitte, miten hyvin sitten pyykille sopi?
Järvivesi kai sitä parasta pyykkärille olisi, sopiva pehmeys kai siinä siihen asiaan.

Hevosista en tiedä mitään, mutta olen ymmärtänyt, että aisat hevosen sivuilla, eikös niihin sitten kiinnitetty se reki tai muu vedettävä.
Minä puolestani kauhistelen hevosen suussa olevia kuolaimia, eikö se tee kipeää hevoselle?
Kyllä hevosilla on elämä ennen ollut raskasta ja kohtelu monesti aika surullista, niin kuin on eläimillä vielä tänäkin päivänä, kun sattuu huonot isännät ja emännät.
Eläin suojelu lakihan on muuttumassa.

Niinhän se oli ennen, kuten meri-kukka kertoi, suursiivoukset oli todella sanansa mittaisia, jos tänäkin päivänä voimia kysyy kaikista apuvälineistä huolimatta.
Noita maalla tapahtuvia lattian pesuja en ole kokenut, kun ei koskaan tupaa omistettu, mutta tuplien vaihtoa ja pesua olen seurannut kotona.
Juurikaan en muista joutuneeni hommissa olemaan, äiti oli kotiäiti ja ehti tehdä työt itse.
Elokuvista kyllä olen nähnyt, ei siis tuntemattomia ole.
Kyllä sitä lapsenlikkana aloiteltiin nuoruudessani tuo työn "nuuska" (oliko Päätaloa) ja sitä tehden sitä on työtä ollut, monenlaistakin, ei aina mahdollisuuksia valita, sinne mentiin missä työtä oli.
Pitkiä työ rupeemia sitä ennen onnistui saamaan, nyt melkein vaan pätkätöinä kaikki.
Yli neljäkymmentä vuotta ja muutama työpaikka vaan., tosin oli niitä lyhyitäkin työsuhteita ja parhaana aikana kolmeenkin paikkaan samana päivänä joutui menemään.

Minulta unohtuu tuo urheilun katsominen useinkin, joku muu ohjelma kiinnostaa.
Tuo Ylen jupakka taitaa poikia uusia hankaluuksia, onhan joskus tuo median anti ollut vähän liioiteltua, toivoisi että rehellinen tieto levittäytyisi maailmalle.
Kaikki nuo salajuonet ja pimittämiset kenenkään kohdalla ei oikeaa kuvaa asian tiimoilta anna.
Onko ihmiset tulleet niin hieno hipiäisiksi, että totuus on asia mitä ei saisi millään oikein esille tuoda, sitten puhutaan vastuusta sun muusta, puheensa jokainen vastatkoon.
Varovainen puheissaan saa olla täällä arjenkin elämässä, väärin ymmärryksiä helposti tulee.

Hyvä että muori jo kaupoille kykenee, koeta nyt erikoisvarovainen olla, vaikka ei se vahinko kello kaulassa tule.

Näyttäisi sää kirkastuvan, siinä se mieli nousee ja hymy herkistyy, olisi vaan joku jolle hymyilisi, peilin eteen ei ilkeä mennä itselleen virnistelemään;)
Tehkää päivästänne mukava, aika paljon siihen voi itse vaikuttaa.

Juuri niin, tällä hetkellä mieluisimpia katsottavia ovat juuri nuo Olipa kerran elämä ja pitääkö olla huolissaan . jälkimäisessä ohjelmassa kerran 3 v. poika kysyi: pitääkö olla huolissaan jos ovi jää auki ? Hyvin voi kuvitella kun lähisuvussa on 3 .vuotiaita, isä tai äiti on marahtanut että laita se ovi KIINNI. Niin poika halusi kysyä pitääkö siitä olla huolissaan. Sen ikäiset ovat tosi sanavalmiita ja olevinaan "viisaita". Kivalla tavalla osasivat vastailla pikkupojalle.
Ainahan se vähän riippuu ketä kulloinkin ohjelmassa on. Varsinkin siinä Elämä jutussa vaihtuukin aina osallistujat. Molemmat on hauskasti melko asiaohjelmia.
Noin viikon uuisetkin on joskus hauska. Trump on ahkerasti "tapetilla" ja ihan aiheesta !

Ei meidän ikäluokat ole joutuneet ihan niin koville kuin vanhempamme. Silloin 1900 luvun alkupuolella sitä lattioita hiekalla hankaltiin- silloin äitini nuoruudessa, hän kertoi tehneensä niin, äitinsä määräyksestä.
Lapsena asuimme Vaasan lähellä, silloin tuotiin juomavesi Vaasasta suurilla tonkilla.
Sieltä muistan myös, kun keväällä otettiin pieni porsas jota syysmyöhään kasvateltiin. Perheelle joululihat ja talveksikin. Se ihana pieni vaaleanpunainen possu pääsi jotenkin karkuun. Koko kylän väki oli sitä jahtaamassa. Se raukka vinkui ja juoksenteli semmoista kuivan ojan pohjaa ja porukka perässä. Ees taas .Olis hyvää kuvamateriaalia saanut jos olis kännykät kameroineen olleet olemassa.
Saatiin lopulta kiinni. Olin n. 5v silloin ja on aikuisena naurattanut monesti- ihan kuin "hölmöläisten" perhe töytäili, mutta pakkohan se oli kiinnikin saada, koska kasvamaan oli ostettu.
Se oli oikeaa elämää se !!
Olisihan niitä kivoja muistoja vaikka kirjaksi asti, varmaan meillä jokaisella.
Kantamalla se vesi navettaan elukoille vietiin. Samoin pyykkitupiin ja jäisellä vedellä kädet sinisinä minäkin pyykkiä huuhtelin talvipakkasessa. Mut eipä mitää täällä tähdellä sitä vaan yhä keikutaan ikäänkuin ei mitään.
Nyt on suu soikeena selitetty jos jotain joten, Heippatrallaa....

Noin viikon uutiset ovat minustakin ihan virkistäviä katsella ja kuunnella. Huumoriakin tulee sopivassa muodossa. Saattaa olla, että kaikkia tosikkoja se ei miellytä.

Olisihan niistä vanhoista ajoista muistoja ja juttuja. Sitä elämänmatkaa olen väliin kirotenkin tehnyt, mutta ei se sittenkään kaikki yhtä tympeää ollut. Nyt en kuitenkaan aloita muistelemaan. Jonkun toisen kerran, jos siltä tuntuu.

Nyt olen joutunut hyväksymään, että muistini pätkii. Se tulee esille päivittäisissä asioissa, ei niinkään vanhoissa tapahtumissa. Niistä on tullut voimakkaampia muistijälkiä ja kasvattavina kokemuksinahan ne ovat toimineet. Omat tunaroinnitkin ovat olleet hyödyllisinä ohjaamassa ja hyvät onnistumiset kannustamassa. Tuota...taitaa olla parasta lopetella kirjoitusyritykset. Päiväkin on ollut "työntäyteinen" - siihenhän en paljon tarvitsekaan! Katsellaan...

Lauantai aamun rauhaa, tähän aikaan vielä hiljaista on.
Lunta on tullut ja hyvin vähäisesti yhä tulee.
Tiellä on ollut hankalaa eilen, tiet on luokiteltu numeroin ja ykkösestä kun aloittavat, vie pitkälle päivään ennen kuin viimeisen numeron tie on aurattu.
Pakkasta peräti kaksitoista astetta, kai nyt liukkaudet on tältä erää kärsitty.
Kaunis päivä on tulossa, niin vähäistä sade on, että aurinko voittaa.

Minä tykkään noista samoista ohjelmista, ehkä Pitääkö olla huolissaan on mieleisin.
Noin viikon uutiset voisi vähän hiljempää toimittaa, muuten sekin menettelee;)
Tuo muistin pätkiminen on huomattavasti lisääntynyt minullakin, joskus ihan tuskaannuttaa, kun ei mieleen tule, vaikka kuinka selvä asia olisi.
Kai se vaan koko ajan tämä vaiva lisääntyy, olisi opittava sen kanssa elämään.

Parasta elämässä taitaa olla tuo ilta ja sänkyyn kutsu, yritän sinnitellä aina vähän pidempään valvoa, mutta kyllä se sänky vie voiton, no sitten aamulla aika varhain myös pois sieltä herättää.

Tulitikkuja lainaamassa elokuva oli myös sitä possun ajoa ja töitä teetti sekin;)
Muistan äitini kertoneen, että porsaita vieressään nukuttivat, kun oli niin kylmät ne piikojen nukkuma paikat.
Muistelen, että sika oli meilläkin liiterissä karsinassa, ainakin pässi oli, jos ei omaa kasvattia, ostettiin sian puolikas jostain maalta ja tiinuun suolattiin.
Kovaa työtä oli vanhempien elämä, mutta aina oli ruokaa pöydässä mahan täysi, jotenkin äidillä kyky laittaa vielä maukasta maistuvaa, vaikka ei komerossa ihmeitä tarpeita ollut.
Tulihan sitä sivusta seurattua, niin perunajauhon, lihahyytelön kuin saippuankin teot, mitään ei hukkaan heitetty.
Lauantai oli viikon kohokohta, kun leipää, joskus pullaa ja laatikoita äiti teki, se tuoksu jo huumasi.
Heti sodan jälkeen pulla oli harvinaista, Amerikasta tullutta maissia vehnäjauhoihin sekoitettiin, pulla oli keltaista.
En muista oliko hyvää, kaiketi ei, kun ei mieleen ole jäänyt.
Pyykin pesusta olen jo kertonut monta kertaa, mukava yhdessä olo sekin, en pakkasella kuitenkaan järvessä ole tarvinnut sormia palennuttaa, silti nivelrikot sormiin on tullut.
Nyt taitaa venyä viesti, samaa muistojen rikkautta, kuin meri-kukalla ja niistä riittää tarinaa.
Tuttua varmaan kaikille, olen samaa jauhanut menneinä vuosina.

Nyt alan lähtöä tehdä kauppaan, en koko viikolla ole käynyt ja nyt jääkaapissa palaa vain valo.
En ole oikein saanut selville mikä ruoka se maistuisi, jospa kaupassa selviäisi, tulisi joku mieliteko, tuota nyt on tehtävä.
Valot on jo aika päivää saanut sammuttaa ja tuo keltainen lamppu tuolla taivaalla päivästä kirkkaan tekee ja mielen pilviin nostaa, tätä se on elämä;)
Aurinkoista päivää teille jokaiselle.

Päivästäni hupeni suurin osa urheilulle. Vaikka en myönnä, että olisi pakonomainen tarve jököttää tv- ääressä kisoja katsomassa, mutta kun muutakaan erikoisen tärkeätä ei ollut niin katselinpa. Enpä tee selostusta, onhan ne tullut ja tulee uutisista. Ehdin sentään käydä markkinoilla. Aatteen myyjiä oli joka puljasta, vaikka vielähän vaaleihin on aikaa. Enemmän kiinnostuin kukkokauppiaasta. Ostin pienen kukon ja karpaloita litran. Siinä markkinahankinnat.

Saunasta tulin aivan äskettäin. Kyllähän monen tunnin urheiluni jälkeen sauna maittoi. Tuntuu että päiväni on täysi. Palailen toisella kertaa.

Kyllä täälläkin kaunis pakkaspäivä on ollut, tuli tuosta mieleen pekkaspäivät niitä oli joskus työelämässä,olivat palkallisia vapaapäiviä. Ei taida enää olla ainakaan samannimisenä.
Vanhoja asioita muistellessa, samanlaista se meilläkin elämä oli sotaaikana, oli lehmäkin jonkinaikaa vanhaksi tultua sekin syötiin, samoin oli sika vuosittain ja lampaita, kanojakin kotona oli pieni navetta johon ne mahtuivat. Kyllä ne oli tarpeeseen kun meitä oli iso porukka, aina meilläkin oli sotaaikana ja sen jälkeenkin syömistä, siitä äiti piti huolta. Oli tuvassa sellainen iso leivinuuni, siellä leivät paistettiin, lihat ja laatikot valmistui. Petunat juurikkaat ja marjapensaat pihassa, samoin omena ja luumupuut.
!922 äiti ja isä ostivat sen paikan ja siellä oli myös sähköt jo silloin.
No meillä oli myös radio jo ainakin sotaaikana, jopa kuultiin Moskovan radiosta Tiltuakin.
Savusauna oli pihassa siellä pyykit pesivät, samoin muistan kun saippuaa padassa tehtiin. Ja makoisat löylyt siellä sai vaikka savusauna olikin, myöhemmin siitä tehtiin normaali sauna piippuineen.
Eipä uskoisi siellä se on vieläkin pihan koristeena, punamullalla malattuna, tuolla facebookissa on ottamani kuva muutaman vuoden takaa. siellä nyt asuu veljeni vaimo 1971 valmistuneessa tiilitalossa. Kaunis paikka jossa käymme usein varsinkin kesäisin.
Tänään olen vain loikoillut ja parannellut kipeää polveani, sekä samassa katsekkut noita Lahden kisoja.
Tuli taas kirjautumis ongelmia vaikka varmaan kirjauduin.

Sunnuntaiaamun hiljaisuutta ja kauniina alkavaa päivää, kymmenen pakkasastetta ja aurinko jo korkealla.
Valoja ei tänä aamuna herättyäni tarvinnutkaan laittaa, niin valoisaa jo on.
Tasan kuukausi ja kesä aikaan taas siirrytään.
Meinasi laskiaispäivä toivotus unohtua kokonaan, tänään laskiaista vietetään, siis mäkeen joka kynsi;)

Mukava on lukea noita vanhoja aikoja koskevia juttuja, sen minkä niiltä ajoilta on muisti tallentanut.
Kun ajattelee, että itse on näitä asioita nähnyt ja kokenut, ihmetellä pitää, miten nopeasti maailma onkaan muuttunut.
Muuttuu yhä kovenevalla tahdilla, ei enää minun ikäinen mukaan ehdi.
En olisi parikymmenetä vuotta sitten osannut ajatellakaan, että tässä sitä vaan näpyttelen:)
Pankki automaattien tulosta se muistini mukaan alkoi nämä tieto laitteiden käyttö.
Matka kirjoitus kone oli ensimmäinen harjoittelu laite, tälle näpyttelylle.

Kalakukkokos oli ynnämuun ostos, vai joku muu sisusteinen?
Hiihtoja minä myös katselin ja olihan se upeaa katsottavaa, kai tänäänkin tulee katsottua.
Ulos kyllä pitäisi lähteä on niin mahtavan kaunis päivä, pakkasen laskua odotan.

Hurskainen etsii ja etsii, milloin mitäkin, meneehän siinä kivasti aikaa siinäkin, pelkään pahoin, että etsimistä vaan lisääntyy, kun nuo vuodet vierivät.
Minä aina sanon itselleni, että muista nyt tämä mihin jonkun tavaran kädestäni lasken, mutta toisin käy, ei muistu ja etsimistä sitten riittää.
Eilen etsin kynää, millä puhelimen kirjoituksessa käytän, sormeni ei meinaa millään oikeaa kohdetta löytää, kynä oivallinen apu kumisine päineen.
Liian aikaista on muutto lintujen tulo, toivottavasti ei suurempia joukkoja kuitenkaan ilmaannu.

Miksipä ei juttukaverina voisi hiirikin olla, ei se ainakaan vastaan väitä;)
Vaikeassa paikassa on kotisi ollutKristiina23 ja vielä noin ikäviä naapureita, myöhään on sähköt sinne kotiisi tullut, ei osaa edes kuvitella, kun aina tämän sähkön piirissä on elänyt.
Muistan sen kylläkin, kun katkaisijan alla oli lappu missä muistutettiin sammuttaa sähkö ja kulutus pienenä pitää.
Isä iltaisin aina komensi valot pois, kun vielä olisi halu olla lukea, ei voi tämän päivän nuoriso edes ymmärtää tämän kaltaista elämää.

Nyt piste tämän aamun kirjoittelulle, tulkaa muistoja muistelemaan edelleen;)
Aina jotakin saa lukea, mistä itsellä ei minkään laista kuvaa ole.
Töllötetään nyt kovasti, varpaatkin pystyssä, jospa meidän edustajat onnistuisivat hyvin.
Nyt ennen kisojen alkua mahdolliset lenkit tehtävä ja auringon säteet nautittava, hyvin ehtii, mukavaa kisa päivää.

Päivää! Tapoihini nähden jo näin varhain. Nyt sattuu olemaan sopiva hetki, ulkokävelyltä juuri tulin. Hyvä keli n. 0. C ,vähän ripsi lunta, on jo aiemminkin satanut. Oli syytä varoa liukkauttakin.

Vahoista ajoistani olen jo kertonut. Jos lyhyt kertaus kuitenkin. Meille kotipaikalleni ei tullut sähköjä, eikä siellä ole vieläkään. Jos paikkaa voi kyläksi kutsua, hajallaanhan mökit olivat, kilometri näyttää olleen sopiva välimatka 12 mökin kylässä. Yhtään vakituista asukasta ei siellä enää ole ollut hyvin moneen vuoteen. Tie tuli lähelle joskus 70- luvun tienoilla. Metsäfirmat parturoivat metsiään, kuljetus oli siirtynyt kumipyörien päälle, ne tarvitsivat tien. Se kiirehti tien valmistumista n. 12 km pätkälle.

Kansakouluun oli matkaa 7km asumatonta korpea ja suota. Siitä vähintäin 14 km päivittäisestä matkasta oli se hyöty että opin hiihtämään. Tuskin olin mikään erikoinen lahjakkuus, mutta rutiini auttoi, kiusasin paikallisissa kyläkilpailussa poikia ja tulihan niitä lusikoita palkintona. Tietysti minulla oli erikoishyvät sukset. Tein ensimmäiset kilpasukseni 13 vuotiaana itse, aivan tervausta myöten. Kun oli vielä kippurakärkiset tallukkaat mäystimiin pujottaa ja varmuudeksi kannantakaset narusta, hyvä oli lasketella. Arvokkaimmaksi suorituksekseni jäi kolmas sija kansakoulujen välisissä kisoissa. Osanottajia oli sarjassani lähes 60 koostuivat 27 kansakoulusta. Olihan silloin jo suksisiteitä ja monoja, ei kärkijoukoissa ollut muita tallukkaissa hiihtäjiä.

No niin...nyt tuli jo muisteluiden mukana kehuttuakin. Vaikka eläminen niissä vanhoissa ympyröissä ei kovin kaksista ollut, muistuuhan sieltä mieleen hyviäkin päiviä ja ihan jaksojakin. Kun ei ollut haittana vertauskohteita parempaan elämään, saattoi väliin tuntea tyytyväisyyttä pienestäkin, potattivellistä ja leivästä, joka kävi hyvin kun musersi vellin sekaan. Saattoi voi pöydästä puuttua. Ja aurinkohan sielläkin puolueettomasti paistoi.

Pianhan ne kisat Lahdessa alkaakin. Täytynee katsella.

Huomenta uuden viikon alkuun ja maanantai päivään.
Pilviseltä näyttää aamu, ei yhtään eilisen veroiselta, pakkasta seitsemän astetta.
Jäiköhän helmikuun tuiskut tähän, vaikka vieläpä ehtii, kun kiirettä pitää.
Eilen jäi harmittamaan se melko varma kulta mikä olisi tullut, kovan yrityksen jälkeen iso pettymys.
Voihan sanoa, että mitäpä tuo haittaa, mutta urheilijan kannalta katsoen todella ikävää, näin epä urheilullisen ihmisenkin mielestä.
Näitä pettymyksiä syntyy.

Niin ne kylät autioituvat, kaikki työn ja koulutuksen vuoksi liikepaikoille siirtyy.
Eipä valot tuikkineet ynnämuun lapsuuskodin lähettyvillä, ei tainnut naapuria näkyä, jos vaikka sähköt olisi ollutkin.
Vaikeaa ajatella tuota sähköttömyyttä ja sen puutetta, miten siellä mitään tarkkaa pystyi tekemään, hämärän kökköä vaan illat istuttiin.
Nuo metsäauto tiet olivat hyviä marjaan meno mahdollisuuksia, jos ei puomia eteen oltu laitettu.
Säästyi pitkiltä hankalilta metsässä rämpimisiltä, pääsi marjapaikkaan helpolla.
Saloilta niitä marjoja aina löytyi.

Hiljaista on pirtin liikehdintä ollut, hieno ilma ja nuo kisat varmaan syy vähäiseen oven käyntiin.
No onhan kilpaileva firmakin tullut, mikäs siinä reilu kilpailu ei pahasta, odotan nyt aamun avausta myös siellä pirtissä, joka jo juoksu numeron kättelyssä aloitti parempana.

Voikaa hyvin ja nyt kun on valinnan vapaus, avatkaa tutun pirtin ovi, tai käykää kilpailevaan yritykseen;)

Illan tervehdys aurinkoisen päivän jälkeen. Oli kuin kevätpäivä konsanaan.
Avasin jo naapuritontin pirtin, en ehtinyt edes kynnykselle kun totesin etten peremmälle menekkään. Kaikki näytti niin vieraalta...........
Ja täällähän se meidän oma pirttikin on, lämpimänä ja vieraanvaraisena.

Tänään kokeilin joko selviän jumppatunnista. sanoin kyllä "vetäjälle" että jos pinnaan niin se johtuu tästä kädestä... Aika hyvin selvisin. (kun itse sanon )))).
Komean sään vuoksi piti vielä tehdä kävelylenkki.
Yksi vanhin lapsenlapsi (Tampereelta) kävi vielä juhlimassa isoisäänsä. Ruokaa ja kakkukahvija. Viikonloppuna ei ehtinyt toisten mukaan. Siinäpä tämän päivän aikaansaannokset ovatkin. Onhan tuo aika joskus turhempaankin mennyt.
Nyt siirryn selailemaan tähtitanssijoita. Nauhalta on hyvä katsoa, saa kekailla eteenpäin kaiken mitä ei viitsi tuijottaa-- nopeuttaa kummasti- mainokset sun muut yli vaan.
Mukavaa iltaa kaikille.

Hämärtyvää maanantaita!

Onhan tässä taas hurahtanut moniaita aikoja, enkä ole saanut mitään tekstiä aikaan, vaikka muistaakseni lupailin parantaa tapani. No nyt ainakin aloitan.

Suurinpiirtein kaikkien huulilla on tänään se dramaattinen miesten hiihto eiliseltä päivältä. Itsekin tuon mielipiteeni julki lyhyesti: törkeästi tehty meidän hiihtäjälle!!!

Muutamia vuosia sitten saattoi lähteä hiihtämään ihan tuosta pensasmaan vierestä tuohon lähipellolle.olettaen että oli lunta. Nyt ei lumesta ole juurikaan tietoa, ei puutarhassa eikä pelloilla. Saattaahan sitä toki vielä sataa, mutta tuskin kovinkaan paljoa. Kummallisiksi ovat nämä talvet käyneet, outoa outoa!

Edelleen kaipailen punatulkkuja lintulaudoillemme, ei yhtään lintua koko syksynä eikä talvena. Ja onhan noita ollut muina talvina, edes muutama, vaan ei nyt. Ukko-fasaani käväisi jouluaattona, eikä sitäkään sen jälkeen ole näkynyt.Tuossa aika lähellä on sellainen pelto, jossa niitä on esim yhtenä syksynä ollut muistaaakseni kerralla 18 lintua, siinä oli paljon poikasia mukana, jo isoja, aikuisten kokoisia.

Naakkoja täällä kyllä lentelee melkein riesaksi asti , onhan täällä Naakan kaupunginosakin,ja Naakankuja. Liukasta laskiaista huomiselle päivälle!!! Pysykää pystyssä te jotka menette mäkeen. Itse menen tuohon kolmen talon päähän hiuksiani lyhennyttämään.

Mukavoo alakanutta viikkoo ja kevväesijä ilimoja!!!! paulamaria

Vain hetken pällistelin, kun Kahvipirttiä hain. Tarkoituksella harhautukseksi joku väsäsi "kopsun." Hupinsa kullakin.

Eihän ne kotiseudullani valot naapurista tuikkineet, kuten SkillaN epäili. Karbiittilamppu oli jonkin aikaa, öljylyhty ja öljylamppu, mutta polttoainettakin täytyi säästää. Päreitäkin käytettiin varalähteenä. Myöhemmin 50- luvun alkupuolella petroolin saanti korjautui ja valolähteeksi tuli petromax- lamppu. Siihen pumpattiin ilmanpaine öjysäiliöön ja valolähteenä oli "sukka." Jonkunlainen kaasulamppuhan se. Kirkas valo siinä oli, alkuun haittasi pieni kohina lampusta, mutta tottuihan siihen. Kyllä näilläkin valoilla pärjättiin jotenkuten. Eikä se pieniä iltapuhteen askareita häirinnyt, vaikka valot olivat himmeinä.

Marketista otin silakkafileitä. Onhan ne syötäviä kun jauhossa pyörittelee ja voissa paistaa. Syntyperästäni johtuen, ei silakat muikuille pärjää. Se on tottumuskysymys.

Lahden kisoista tuli suuri puheenaihe viestiprintin lopun "kolarista", josta johtuen suomalaiset ehkä menettivät voiton. Ehkä tunteet ryöpsähtivät turhankin kuumina. Printtihiidossa tapahtuu usein, eihän tämä ollut eka kerta nyt Lahdessakaan. Tuomaristo on haastatellut osapuolet ja tutkinut videot. Mitään tuomiota ei tullut. Tuttu sanonta "se kuuluu tämän kilpailun luonteeseen." Kaipa tuomaristolla on ko. tapauksesta parhaat tiedot ja säännöt.

Hyvä kelihän oli tänään kalassa käydä. Näin se talvi hupenee. Ylihuomenna voi jo kesärenkaat autoon vaihtaa. En kuitenkaan hätäile. Katsellaan...

Onhan tämä nyt oikea paikka, ynnämuu ei varmaan hevillä eksy 🙂

Kukahan haluaa sekoittaa pakkaa, joku vaihtelunhaluinenko, vai miksi? Hällä kai väliä, kunhan löytää tutun paikan tuttuine ihmisineen. Joskus jotkut kirjoittavat ettei heille merkitse nimet mitään, minä en heihin kuulu,..kyllä minulle käy tutuksi toisen ajatusmaailma ja mielipiteet. Jotakin pysyväähän ihminen kaipaa kuitenkin, jokin pohja pitää elämällä olla.
Se joka käsittää nämä palstat irrallisiksi ilman todellisuutta, on ihan väärässä! Ihan olen todellinen tässä istuissani.

Muistui mieleeni joulut tuolla Pihlajakoskella, mummon vielä eläessä. Ei siellä sähköä ollut 40-luvulla, saunasta kun tultiin, heijastui pirtin ikkunasta valoa hangelle niin lempeänä. Eihän se sähkövalon vertaista ollut kohdevaloineen, niinkuin nyt joka työpisteen luona keittiössäni, mutta riittävä kuitenkin. En tiedä mikä lamppu se pirttipöydän keskellä katosta roikkui, alas se vedettiin, ja puntti kolisi hirsiseinää vasten muistan.

Eihän minullakaan ollut saaressa sähköä, kaunis tummansininen öljylamppu kuupalla oli pöydällä, ja ulkovalonakin myrskylyhty verannalla, joka otettiin mukaan vessareissulle elokuisina iltoina.

Hauskaa minusta oli lisätä öljyä, nostaa sammutettuna puuvillaista sydäntä, ja putsatakin sitä karstasta.

Huomenna menen viimeiseen soluhoitoon, kun sitä jouduttiin lykkäämään kuumeilun vuoksi. Vointi on kyllä hyvä,..ehkä antavat vielä sädehoitoakin kohdistettuna, sen päättää Meilahden tiimi Hesassa.

Kiitollinen olen hyvästä hoidosta ja kivasta kohtelusta😋 saavutetuista tuloksista tietty ennenkaikkea!

Hei taas, pari päivää menee taas hieman väsyneempänä, mutta ruuat on tehtynä ja kämppäkin kunnossa. Mikäpä tässä on sitten huilatessakaan,... heippaa 🌺

Pidän ilman muuta ruunen härskinä temppuna tuota kilpailevan kahvipirtin kyhäämistä. Vielä ilkeää nostaa provoketjuaan.

Tuota se "palstakuninkuuden" ylläpitäminen käytännössä on.

Huomenta helmikuun viimeiseen ja Kalevalan päivään ja vielä laskiaistiistaihin.
Yrittää lunta/räntää sataa, pakkasta pari astetta joko se on entisen surmaa tuo lumen tulo?
Sanonta kuuluu, mikä ilma laskiaisena, sitä sären kudussa, en osaa tulkita, mutta ei ainakaan enää pakkasta;)
Helpolla tämän talven lumet sulaa ja jos kevät oikealla tavalla tulee, pääsiäisenä jo sulat maat, no ehtiipä vielä vaikka mihin tuo niin arvaamaton luonto.
Lueskelin tuolla vanhaa "keskustelukoppia" ja yllätyin ihan miten paljon pahaa mieltä on pirtin olemassa olo saanut aikaan ja aina olen ajatellut, että vain yksi ketju palstalla, tänne sopii toisten joukkoon.
Ärtymystä aiheuttaa jälleen ja alkaakin tuntua turhanpäiväiseltä koko pirtti, kuinka paljon sitten palstan tilanne muuttuisi, jos pirtti häipyisi?
Eräänlaista "terapiaa" tämä on varmaan ollut minulle, kuten siellä kirjoitettiin, mutta eipä ole ollut kenellekään harmia tarkoitusta aikaan saada, sepä siitä.

"Surullista. katsoa", mainitsit palstakuninkuuden voihan se sitäkin olla, ainakin kivenä kengässä olen ollut ja tunnun olevan.
Itse en millään hänen palstalla oloansa ole hankaloittanut.

Sini-sirkku onpa mukava kuulla, että viimeinen hoito sinulla ja kaikki on hyvin mennyt, se oma mieliala myös sairauksien voittamisessa auttaa.
Kyllä minä myös ihan oikeana ihmisenä koneen edessä osaan sinut kuvitella, sini-sirkku, hymysuisena ja iloisena.

En minä kokisi kovin pahana tuota saman näköistä leninkiä vaikka juhlissa, eri kantajat, voi olla että toinen paremmin kantaa ja saa huomion;)
Uskomattomalta nuo entisten aikojen muistelut tuntuu ja kuitenkin ne on koettu jollakin tapaa kaikki tämän ikäset.
Paljon muistoja sinulla Kristiina23 onkin, olen minä kuullut noista pitkistä koulumatkoista, kun peräkkäin lumihangessa kuljettiin ja polkua tallatiin, itse en ole tarvinnut näin tehdä.

Ei haittaa hurskainen, tämä on tätä elämää, ei sen kummempaa.
Hyvähän se on kaikki vaihtoehdot käydä katsomassa, luulen että tarkoitus olikin saada sekoilua aikaan, hyvä että kumminkin pirttiin takaisin löysit;)
Valkoiset viinimarjat ovat muutenkin makeampia kuin punaset, niitä vaan vähemmän tarjolla.

Näistä Lahden kisoista jäi ikävän puoleinen muisto tuosta kultamitalin mahdollisuudesta, mutta vielä on mahdollisuus sekin saada.
Eipä juurikaan pikkulintuja näissä minunkaan maisemissa, varpunen ja talitintti joskus vilahtaa.

Ei oikein onnistuneet tähtitanssijat jotka eka kerralla pisteet keräsi, näin osat vaihtuvat, mielestäni ei oikea pari pois pudonnut.

Meillä oli myös kaasulamppu alkuun mökillä ja minä sitä pelkäsin, että räjähtää.
Kaasulla myös grillattiin ja minä aina pieni pelko mielessä sen kanssa touhuilin.
Kirkas valo olikin.
Sitten sähköt vedettiin ja kaikki turvallista, vaikka onhan vaaroja sähkön kanssa joskus, mutta en sitä osaa pelätä.

Matkahuolto lähetti viestin paketti tullut, sitäpä lähden nyt noutamaan ja jos pidemmän mutkan kautta kuljen, tulee se niin tärkeä lenkki myös tehtyä.
Nyt valoisuus sai aikaan" herätyksen" pienestä lenkkeilystä, kuinka kauan toimii, saa nähdä.
Iloista laskiaista, mäkeen kellä edellytyksiä on.

Liukasta laskiaista!

Kyllähän siellä varmaan on oikeinkin liukasta, aion kyllä pysytellä sisätiloissa tämän päivän, kaiken varalta. Harmaata ja usvaista meillä, ei tietoakaan auringosta, ainakaan tänään.

Mutta kerronpa, mikä otus vieraili pihapiirissämm eilen illalla: itse kettu repolainen. sievät jäljet lumella, niin tässä pihan puolella kin tuolla kadun puolellakin. Syömistä varmaan etsiskeli.

Kohta on maastouduttava töllön äärelle, seuraamaan naisten hiihtoa, on se niin jännää! Toivottavasti Suomen tytöille käy hyvin, meillä on jo lippu salossa valmiina(virallinen liputuspäivä). Toisen kerran lisää. paulamaria

Viime viikonloppuna tuli mäkeäkin laskettua, tosin vain vesiliukuja kylpylässä, jossa riehaannuin nuorison kanssa vesileikkeihin. Lunta tuprutteli vielä eilenkin, joten sää on ollut mukavan talvinen ja maisema valkea, saivat etelän hiihtolomalaiset talven makua. Nyt on taas plussalla ja huomiseksi sadetta märässä olomuodossa povaillaan. Tänään olen liukastellut hallitusti vain matkalla kirjastoon, asumme mäellä ja tie oli vielä hiekoittamaton. Laskiaispullakiintiö täyttyi jo, nuorison kanssa leivottiin iso taikina , tänään tarjoan itselleni kahvileiväksi vain omenaviipaleilla päällytetyn hapankorpun.

Tähtitanssien tuomarointi tuntuu pätevältä ja ihan nätisti koettavat antaa palautetta, varsinkin Kiira on hyvin herttainen, yleisö antaa myös säälipisteitä. Kovin tunteella ja tosissaan tanssijat kilpailevat, nähdään pettymyksen ja ilonkin kyyneleitä sekä hurjia tuuletuksia. Naiset voivat ehkä helmoihinsa ja hepeneisiinsä kätkeä askelvirheitään paremmin kuin miehet, isompikokoisiakin daameja nostellaan näyttävästi ilmaan . Jotenkin Pepen eleettömyys ja totisuus on sympaattista, ikänestorikin hän on . Ei ole oikein suosikkiparia vielä muodostunut, keskenään tasaisia pareja on monta , hauska seurata kehitystä ja erilaisissa tansseissa onnistumista.

Salpausselän kisoja olen satunnaisesti seurannut, sen parisprinttikolarinkin näin. Tuntuu että sivakkalajeja on liikaa, suksimista yksin ja parittain, sprinttinä ja eripitkäämatkaa, pyssyn tai mäkihypyn kanssa ja ilman, perinteistä ja vapaata. Mäkihyppyä seuraisin vaikka paikan päällä, siinä on hohtoa ja uljautta, mäkikotkien rohkeutta ja tyyliä. Olin koulutyttönä Puijon kisoissa ja ihastuin Veikko Kankkoseen, taisin ihan untakin hänestä nähdä. ;) Viime kesänä käytiin Puijolla maisemia katsomassa, ja samaan aikaan siellä oli muovimäessä korkean tason harjoittelijoita, tuuli vain vinkui, kun kotkat suhahtivat ohi lentäen korkeuksiin ja laskeutuen hallitusti monttuun. Siinä ihan mäen kupessa otettiin videokuvaa. Vahinko vaan, että lajilla on enää niin vähän harrastajia.

Hyvää laskiaistiistaita ja Kalevalan päivää !
Isäni oli tämän päivän nimipäiväsankari, Onni-nimi on annettu suvun kahdelle poikalapselle sen jälkeen. Uusi nimipäivän viettäjä on Sisu, hyvinhän sekin tähän suomalaisen kulttuurin päivään sopii.

"Sivusilmä"katselua minäkin olen harrastanut kisojen suhteen. Satuin kuitenkin katsomaan nuo miesten törmäykset ennen maalisuoraa ja tänään naisten 10 km kisan.
Harmittavaa on nuo törmäykset mutta tapahtunutta ei voi muuttaa.
Toisista kisoista, niistä tanssien tapahtuvista kisoista. Kivasti tuomarit sanoivat Hanna Sumarille; olit niin ulkona kuin ikinä, yhtään askelta ei osunut kohdilleen. Siltä se kyllä näyttikin. Luulin heidän tippuvan ekana mutta eipäs vaan.... Kansa oli sanonut sanottavansa !

Eihän sitä sähkön kanssa herrasteltu meilläkään. 50 luvun alkuaikoina tuli kaasuvaloja. Kattoon laitettiin roikkumaan lyhdyn näköinen, jossa oli "sukka" mikä piti sytyttää. pikkuhiljaa kirkastui ja oli lopuksi erittäin kirkas !
Sähkö kun saatiin, tuli myös tuo radio :pikkumatti. Kuka muistaa sellaisen ? Hyvin pienikokoinen ja asemia pöyriteltiin-eikä niitä montaa ollutkaan.
Ainakin venäjän tiltun mongerrus kuului monesti ylitse muiden. Isämme säännösteli ankarasti radion aukioloa. Ettei vaan mitään riettauksia tullut lasten korville.
Tosi hauskalta tuntuu nyt-- mitähän silloin olisi edes ollut radiossa mikä ei kuultavaksi sopinut ????
Jumalan palvelukset sai kuunnella. Mutta ei kevytmielisiä iskelmiä.
Näin jälkikäteen aikuisena/vanhana kaikki sen aikainen meininki tuntuu aika liioitetulta. Mutta aikansa kutakin.
Laskiainen meni räntä ja vesisateessa. Hyvä kun meni. Sain sentään pyykättyä tänään kaikenlaista, nyt lähdenkin tutkimusretkelle joko ovat mankeloitavassa kunossa !
Ainakin liinat ja lakanat ja mitä niitä nyt onkaan. Heippa

Laskiainen meni ilman laskettelua. Ei tullut edes liukastumisen ansiosta mukkelia. Niin...ja tänään liehui lippu tangossa merkkinä että on Kalevalan päivä. Jäi kaivamatta hyllystäni se Kansalliseeppos. Olisi kai pitänyt lukea muutama säe vaikka tyhjälle katsomolle.

Älä ole moksiskaan, `hurskainen`, sattuuhan sitä, että tule harhaan johdetuksi. Eteenpäin vaan! Luin minäkin vähän harppoen SkillaniN mainitseman "keskustelukopin." Olihan tuossa monet maininnat Kahvipirtistä, toisia se jäytää jatkuvasti ja toiset ottavat ihan asiallisesti. Tuskinpa tuota kannatta kovin vakavasti ottaa. Koetaan vaan pitää Pirtti pystyssä ja näkösällä. Se keskustelu on varmaan käyty silloin, kun en ollut tietokonetta lähelläkään. Niin aikoihin olin pitkiä pätkiä korvessa kesäpäiviäni viettämässä. Siltä se tuntui, etten ollut sitä ketjua aiemmin lukenut.

Ei mennyt naisten 10 km Lahdessa odotusten mukaisesti. Kannattaakohan yleensäkään asettaa ennakkoon isoja tavoitteita? Pitäähän olla rohkeita tavoitteita, sanotaan. Mutta niitä seuraa selittely, kun kauas kuvitellusta jäädään. Niin nytkin, luin päivän parhaat kisaselitykset netin iltapäivälehdistä.

Ja se paikallinen säätieto. Kaduilla aaltoili vesi, kun se vaateriin hakeutui. Lämmintä oli 2 - 5 c. Leppoisa keli oli kävellä, tietysti marketissa.

Laskiaista vaan kaikille, minäkin lähdin apteekkiin, otin toiseen käteen sauvan on vähän niinkuin lähtisi laskiasimäkeen. Tosiasiassa otin sen kävelysauvaksi kun menin autolle ja asialle apteekkiin. Polvi edelleen haittaa kävelemistä, mutta ei autolla ajamista.
Nuo reseptillä olevat apteekkitavarat on itse noudettava tai on oltava valtakirja jos muille hankkii.
Pihvisilakoita minäkin hankin Supermarketista 688 g tuli kun pyysin 600 g
kaikki on paistettu muttei syöyy, kyllä ne hyviä olivat maustetussa vehnäjauhoissa selkäpuoli ja väliin tilliä eikun voilla paistaakyllä ne syötäviä on. Huono tuuri ostettaessa aina yksi silakka yli tai liian vähän, joutuu sen silakan yksin paistamaan samoilla mausteilla.
Noita muikkuja en itse ole muuten ostanut kuin joskus torilla öljyssä paistettuja, mutta ei ne minusta kovin hyviä ole olleet.
Kuten olen kertonut meillä oli sähköt asunnossamme jo paljon ennen minun syntymää, mutta saunassa ei koskaan, öljylamppu ja sotaaikana päreet, kyllähän pärekkin valaisi se laitettiin toisesta päästä hirrenrakoon.

Nuorena poikana oli siinä maalaiskylässä tapana ajella reikiajelulla, siihen kelpuuttivat minutkin mukaan ne talonpojat joilla oli hevosia. Kylän nuoriso oli mukana monen hevosen voimalla.
Hiihtoja katselin minäkin tänään, mutta kyllä muilla suksi luisti paremmin jotain oli vialla.
No päiviä on vielä jäljellä ja monta mitallia jakamati, Suomi saanut jo pari luulisi vielä ainakin yhden tulevan.
Katsellaan!

Huomenta kahden asteen lämmöstä ja hyvin jäisistä maisemista.
Hiekotussoraa kuluu, mutta nyt jo suuntana kevät ja aurinko jäätiköille kyytiä antaa, ensimmäinen kevät kuukausi alkamassa.
Mietin että miten osaisi ilmi tuoda ajatukseni, kertomani, jos en saisi käyttää "minä"muotoa kirjoituksissani?
Jos viestini koskee minun mielipidettä, minun koettua elämää, en varmaan voine muuten ilmaista niitä omikseni.
Joku lady tuolla jossakin mainitsi kyllästyneensä minä, minä kirjoituksiin, myös savolaisuuden esiin tuomisista.
Kuitenkin viestini suurimmaksi osaksi tätä omaa kertomaani on, kokemuksiani ja tapahtumia oloistani.
Paljon muuhun en pysty pienen tieto määräni myötä ja tätä minä, minä jutustelua saatte vaan kestää;)
Kärsimystä jollekin tämä tuottaa;)

Aika harvoin silakoita ostan, mutta saman havainnon olen tehnyt kuin Latekin, pari puoliksi melkein aina jää;)
Ei onnistunut hiihdot toivotulla tavalla, vaikka yritin jännätä minä myös.

En varmaan minäkään ollut tuota ketjua lukenut vaikka mukana olen ollut, ei sitä joka ketjua jaksa läpi käydä, tuohon aikaan sitä lunta tupaan tuli melkein joka ketjussa.
Jos oikein herkkä hipiäinen olisin, olisi pirtin pito minulta jäänyt ajat sitten, nyt tätä vaan jatkaa totuttuun tapaan ja omia ajatuksia viestittää ja kantaa toisten kirjoituksiin yrittää ottaa.
On ihan mukava, että pirttiin kirjoittajat ovat rauhaa rakastavia, ei päällimmäisenä tuo toisten mollaaminen, vaan hyväksyntää ja arvon antoa jokaisen viesteille.
Virheistäkään ei numeroa tehdä.

Ramoona muistelit Puijon kisoja, ne olikin ennen tapahtumana suosittu, nyt on varjo entisestä.
Radion ääressä sitä istuin ja kanavia etsin, kun välillä hävisivät, tai häiriöitä tuli.
Jännittävää oli kuunnella hiihtoja ja mäenlaskua, vaikka en urheilu ihminen ole koskaan ollut, kyllä kaikki tämän tapainen piti seurata.
Niitä tapahtumia kun ei suuresta maailmasta kovin paljon ollut kuullut.
Tutun kuuloinen tuo pikkumatti on, mistä meri-kukka mainitsit, mutta en muista meillä olleen, oli sellainen munan muotoinen alareuna tasainen, iso rumilus.
Lauantai toivotut oli kuunneltava ja kovaa, liiankin kovaa, siitä sain aina torut.
Maanantai iltaisin kuuntelin kuunnelmat, samalla jo silloin neule kädessä, muistan isälleni tehneeni ainakin lipoverin, paljon muutakin.
Kirkon menot totta kai kuuluivat, äiti niitä kuunteli, siinä sivussa sitten minäkin.

Kettu aika harvoin liikepaikalle uskaltaa, mutta kai tämä nykyaika tuo villipedotkin pihapiiriin.
Onhan sudet ja karhutkin ihmis asumuksien lähelle tupanneet.

Tuo selkäsauna siskollesi hurskainen oli kyllä liian vähästä annettu, mutta tänä päivänä sitä joskus toivoisi pientä kurin palautusta näille kullanmuruille.
Kuuntelin eilen nuorisi tentin telkkarista, vaaleja koskien, sielläkin toivottiin opettajille mahdollisuuksia tarttua kiusaajien tekemisiin jollakin tapaa.
Vaikea juttu on tänä päivänä, on menty jo niin paljon vikaan.

No niin nyt sitten taas pitkä loruilu, joillekin liikaa, mutta olen todennut, lyhyesti en osaa.
Päivän jatkoja, viettäkää vaikka laiskotellen, ulos meno riskaapeliä liukkauden vuoksi.

Päevee.

En tiijä onko hyvä;)
Aamulla satoi vettä,oikein lorisemalla.

Puijon kisoissa sitä oltiin joka vuosi,huutamassa ja kiljumassa.
Olen syntyisin Kuopiosta,siellä osan koulujanikin käynyt.

Plussan puolella mittarit nyt.

Kyllähän täällä on sita kisahulinaa tuolla kaupungilla,ei ole minua inspiroinut.
Ennen kun asuimme tuolla mäkien lähellä niitä tuli paremmin seurattua.

Radiosta kuuntelin selostuksia ja kiikarilla katsoimme hyppyjä

Ensi yönä pitäisi sitten tulla uusi kanava kaapeliin,saa nyt nähdä miten toimii.

Hernesoppaa menen nyt syömään,nammm...
näkyillään...

Märkää ja hämärää, mutta lutuinen ulkoilusää oikein pukeutuneena. Kyllähän sitä koivuherraa sai lapsena maistaa itsekukin. nykymittapuun näkökulmasta ihan joutavista aiheista. Pitää kuitenkin ajatella että parhaan ymmärryksensä mukaan vanhemmat yrittivät kasvattaa meistä kunnon kansalaisia. Silloin ajateltiin niin eikä muusta paljon tiedettykään. Ja tuostako nyt lienen pilaantunut minäkään.
Siinä se tuli tuo sana: minä. Oliskohan pitänyt sanoa sinä ?? Oikeassa olet Skillan. Pakko jos itsestään puhuu. Muttei välitetä palstan kommenteista. Kai heillä ei ole muuta tekemistä, kuin arvioida pirtin sanomisia .

Katsoin Kanta.fi sivua ja totesin että 1.1. 2017 alkaen kaikki vakituisessa käytössä olevat preseptit ovat voimassa aina kaksi vuotta. Sehän helpottaa kun ei tarvi kyttäillä uusimispäivää niin usein. Vaikka ne pystyykin itse uusimaan omilla sivuillaan.
Tässä tämä ilmoittautuminen taisikin olla. Se on sitten heippa.

Seurasin Lahden hiihtoja. Iivo Niskanen teki hyvän hiihdon ja hyvin hiihtivät toisetkin suomalaiset hiihtäjät. Voi hyvin onnitella!

Minäminä juttu puhkahtaa täällä usein esille syyllistävässä mielessä. SkillaN ja M-K jo käsittelivät tätä.Tottahan se, mitenkäs muuten omista asioistaan, kokemistaan ja kuulemistaan kertoisi . Sama se on monesti muissakin jutuissa.Kun ottaa johonkin kantaa tai sanoo mielipiteensä, on minusta aivan järkeen käypää sanoa tai kirjoittaa "minänä." Siinä tulee samalla otettua selvästi vastuu. Mitäpä minä näitä selittelen. Voihan olla, että minullakin on puutteita esiintymisopissa. Jotenkin vähäpätöisenä kiusantekojuttuna tulee tuo "minämimästä"mätkimisyritys.

Nyt on hankalaa kirjoittamiseni. Sepitin tätä konetta....kappas vaan, ajatteleeko tämä rakkine. Nyt alkoi toimimaan niinkuin pitääkin. Ei sittenkään, kummallista.
Täytyy jatkaa sepittämistä... Heippa!

Tälle "paperille" teen koekäyttöäni. Näyttää nyt pelaavan. Minun oli tarkoitus helppokäyttötoiminnoista korjata hiiren toimintaa. Siinä lipsahti päälle kirjoituksen puhetoiminta. Mykistin puheen, mutta silti tuli jokaisen lyömäni kirjaimen ympärille sininen suorakaide. Sehän vain sotki kirjoittamistani. Aika pianpa löysin kikan tunarointini poistamiseksi. Hiiren sain paremmin toimimaan. Koe tuli tehdyksi, toimii. Palaan huomenna tänne, ellei tule ylvoimasii esteitä. Hyvää yötä hyvissä ajoin!

Päivä jo valennut, märkää ja sohjoista, lämmön puolella yhden asteen verran tämän aamun lukemat.
Puissa on märkää lunta ja ne näyttävät satumoisilta, oksat alas riippuen, märän rännän paineessa.
Vesi virtaa tiellä ja varmaan melkoiseen ikävää tallustella tuolla sohjossa.

Ynnämuu kone mekaanikkona, mikäpä siinä, kun sellaiset taidot omaa, tämmöinen tumpelo ei mitään osaa korjata.
Taisi tulla minulle ongelma, kun tuota minä sanaa yritän jotenkin muuhun muuttaa, eipä vaan onnistu, joten olen edelleen vaan minä,minä.
Esimerkkejä voisivat osaavat antaa;)

Yhden ainoan kerran se vitsa minun takalistoani kuritti, kai sen puutteen vuoksi näin itsekeskeiseksi jäin;)
Ei niistä piiskan lyönneistä traumoja jäänyt, ei kai jäisi nytkään, väkivaltainen kohtelu aivan eri asia.
Pitää minun myös katsastaa tuo, Kanta.fi, osaisinko uusia itse tarpeitani.

Oli se kyynelehtimisen paikka oikeasti tuo kultamitali, mahtava suoritus nuorelle miehelle ja hieno oli myös norjalaisten onnittelu.
Ehkä näin pahoillaan oloaan myös toivat julki siitä edellisen kullan häviämisestä.
Olihan tämä mitali mannaa, harmi, että Jauhojärvi ei siitä ehkä lohtua itselle saa menetetyn kullan suhteen.

Varmaan kaupungilla enemmän ihmisiä liikkuu siellä Lahden maisemissa, eikun muori sinne mukaan rollaatorin kanssa;)

Katselin eilen noita pekoni viipaleita minäkin ostaakseni, mutta jäi sitten, jotakin muuta sijaan löysin.
Laivalla aina tuota paistettua pekonia aamiaisen yhteydessä, hyvin näkyy kauppansa tekevän ja hyvää onkin, kun oikein rapeaksi on paistettu
Nopea tapa saada vatsa täyteen.

Nyt pitäisi lähteä tuohon lähikauppaan täydentämään varastoa ja ostamaan lämpimiä piirakoita.
Ovat kovin suosittuja juuri paistettuja, voilla voideltuja ja ei hinnan kiroissa, 0,29 kappale.
Nyt ei auta kupsahdella, voi paikat kastua, siis varoen liikkeelle, kun ulos lähdette.

Sama sää kuin siellä Varkaudesa. Hämärää ja tuhnuista vesikeliä. En ole vielä tänään nokkaani ulos pistänyt, mutta vesi lotisee ikkunalautoihin. Vielä tästä kauppareissullekin lähden kunhan aika on oikea.
Tuli Iivon voittokisat tietenkin katsottua. Hieno Iivo ! Oli kovin ansaittu mitali kaiken suhmuroinnin jälkeen.
Tänäänkin on mielenkiintoista, kaikki mäkimiehet pääsivät jatkoon. Naisten viestikin kiinnostaa ja mitähän sitä vielä oli............? liikutuihan siinä eilen monikin ja huusivat kyllä kotiyleisöstäkin kun voittaja selvisi.
Tänään lienee "en mitään"päivä. Suurin työ (pieni) lienee tuo puolivalmiin ruuan pöytään asettaminen. Sehän on vaan pelkästään kivaa hommaa.

Onhan se hyvä kun sen verran on konemekaanikon taitoja ym:lla ettei joka vaivaan tarvitse kutsua vierasta tekijää, Meillä jos ongelmaa on koneen kanssa, kutsutaan poikaa apuun- ellei itse selvitä siitä. Vähintäinkin soitan ja kysyn : mitä minä nyt teen ??????? Harvoin on enää tarvinnut sellaista apua.
Kuten voi huomata ei juurikaan asiaa ollut, kunhan jaarittelin, mutta nyt se loppuu.
Hyvää torstaipäivän jatkoa kaikille.

Taisipa kirjoittelustani jäädä SkillaNille ja meri-kukalle väärä käsitys. Kyllähän minä korjailen, "sepittelen" kaikenlaista. En ole pitänyt kirjaa kumpaa on tullut tehdyksi enemmän, sutta vai onnistunutta. Hyvä olisi jos olisi tasan. Tietokone on konstaillut vähän väliä. Joskus olen itse möhlinyt koneen " sekopäiseksi", joskus "korjatessani". Yritys korjata vie tavattomasti aikaa ja kokeilua kun täsmätietoa ei ole päähäni puuttunut. Olen kuitenkin selvinnyt kaikista rimaa hipoen "hiellä ja tuskalla." Vain kerran olen pyytänyt apua, sitä on saatavilla ihan talkoohengessä. Minäminä hengessä tykkään, että parhaiten oppii vanhoilla aivoillakin kun tekee itse - jos se on suinkin mahdollista. Että sellainen "mekaanikkohan" minä", en suosittele kenellekään.

Naiset hiihtivät hyvin viestissä. Mitali se on pronssikin, vaikka jos luulot ovat suuret se voi tuntua hävityltä.

Hyvä talvipäivähän täällä oli tänään. Vettäkin satoi ja lumet alkavat olla rippeinä. Näin käy kun yöllä ei pakasta ja päivällä on 5. Eipä nyt ole suurempia kerrottavia. Täytynee vilkaista mäkihyppyä. Pitää olla melkoinen obtimisti jos suomalaisille mäessä mitalia odottelee. Katsellaan...kuka mitäkin!

Täytyy kertoa työkunnosta melkein olematon tälläkertaa, vielä joitakin kotihommia tullut tehtyä, on tuo polvi vain kohta pariviikkoa vihoitellut.olenhan saanut senverran apua pojiltani, että ovat kumpikin kerran käyneet kaupassa. Toki enemmänkin olisi tarjolla jos tosiaan tarvetta olisi.
No osa kotihommista vähän rempallaan, mutta ei se kovinpaljon haittaa.
Noissa konehommissa tulen jotenkuten toimeen, apu on lähellä jos tarvitsee, senttiäkään ei ole korjauksiin mennyt.
Kisoja minäkin katsellut ihan lepo asennossa, tulihan se mitalli tänäänkin ehkei ihan toivottu, mutta kuitenkin, taisi se kolmas lenkki jotenkin epäonnistua. Hyvä kuitenkin. Mäkimiehet mukana , mutta ei siitä sen enempää. Ehkä taas huomenna saadaan jonkinvärinen.

Huomenta jälleen, säätilassa ei suuria muutoksia, nollan tietämillä mennään ja taivas melko harmaa.
Kaikesta huolimatta kevään aistii.

Onhan se työteho hävinnyt ja kaikki tapahtuu hitaasti ja melko rauhallisesti nykyään.
Ennen jaksoi, nyt jo puolilta päivin veto on pois, mutta onhan tätä aikaa ja päivä on seuraavakin;)

Kyllä se taitaa olla niin, että miehillä jo sisäinen tieto ja taito on parempi kuin meillä naisilla, vaikka kaiketi on paras puhua vaan itsestään.
On naisia jotka hallitsevat kaikkia miehille suunnattuja töitä, myös näitä tekniikan ihmeitä.
Ynnämuu puhuu asiaa, kokeilemalla ja yritystä yrityksen päälle se on varmaan paras tapa oppia.
Kohdallani on myönnettävä, että ymmärrykseen ei mahdu nämä aina muuttuvat tieto tekniset nimikkeet ja muut tarvittavat.
Onnekseni kone on pelannut tyydyttävästi, päivitykset automaattisesti toimii ja hyvin olen pärjännyt.

Kovin on paljon euroja hurskaiselta uponnut tähän koneen kanssa toimimiseen, en ole laskenut kuluja, mutta en noihin lukemiin kyllä pääse, vaikka tulostimen mukaan laskisin.
Ystävä piiriini kuuluu tietokone opettaja, jos toppi koneeseen tulee, apua saan häneltä.

Riesa tuli Latelle tuosta polvesta, niin se tuppaa olemaan, että siinäkin hommassa aikaa kuluu parantumisessa.

Ajattelin tuota viesti hiihtoa, mistä pronssi tuli, miten kokeekaan heikoin lenkki hiihtonsa, varmasti parhaansa yritti hän myös, mutta voi olla, että paha mieli siitä hopean häviöstä, ehkä syykseen kokee.
Toivottavasti kaverit innostavat jatkoon ja voi se joku päivä täysi onnistuminen hänelläkin edessä.
Hienoa kumminkin, että mitali tuli, ne kun osaavat toisetkin tuon hiihdon.

Nyt näyttää ilma kirkastuvan, näin varmaan meri-kukan maisemissa myös ja näin kauppareissu ehkä kastumatta pystytään tekemään, olen viruttanut kauppa matkani pidemmän kaavan mukaiseksi ja näin tulee pieni lenkki tehtyä.
Viikonloppu taas edessä ja maaliskuu hyvällä alulla, niin se aika rientää.
Kaikkea mukavaa päiväänne;)

Hiihtokisoja katsellessa tänään tuhrasin monta tuntia. Eipä ne tuntini kovin arvokkaita ole, ei sovi sanonta että " aika on rahaa". Hurskainen arvioi, että hänen työkunnostaan on enintäin 10% jäljellä. Voin olla samaa mieltä, tosin niilläkin tehoprosenteilla kerrostaloeläkeläisen hommat hoituu. Kunhan senkin verran saisi tarvittaessa tehoja irti. Muuten - aika sitkeästi Latea polvivamma vaivaa.

Hiihtokisoista ei mitaleita suomalaisille irronnut kummastakaan viestilajista. Näyttävin oli Matti Heikkisen kaatuminen loppusuoralla. Varmaan kuvaa pyöritetään vielä vuosien kuluttuakin. Siihen eivät muut olleet syypäitä, eikä se ratkaissut mitalin kohtaloa. Odotukset olivat varmaan suuremmat.

Leppoisa, vetinen päivä oli tänäänkin, toisinto eilisestä. Niin myös markettireissuni, sekin eilisen kaltainen. Samoja pappojakin tapasin ja jututkin entiseen malliin. Huonomuistiset kertaa eilistä ja toissapäiväistä. Eipä silti, saattaa sitä lipsua itsekultakin ja haitanneeko tuo mitään. Eikun huomiseen!

Hei vaan kahvipirttiläiset!
Kesään päin mennään. No ehkä ei vielä ihan ilo pinnassa, mieliala vaihtelee kuten ilmatkin tähän aikaan, mutta kuitenkin kevättä rinnassa.
Nyt ei kärvistä juur mikään millä teitä vaivaisin, mutta toivotan vain hyvää keväänodotusta ja voimia teille kaikille! T. Ande2

Lauantai aamua, hiljaista vielä, mutta eiköhän kohta liikettä ilmaannu.
Keli on harmaan sävyinen, pakkasta seitsemän astetta, lunta on tullut sen verran, että maa valoisaksi muuttui.
Monella kelillä ajaa tuo sää meillä, on ajanut koko talven, mutta nyt melko varmasti kevät alkaa ilmoineen voiton viedä.
Tuo aurinko on niin voimallinen, vaikka pilvien takana paistaisi, lumien tuhona on.

Mitäpä vaivaa osaisitkaan voinut tuottaa Ande2, kiva on kuulla kuulumisia sinultakin ja ainahan ei sanottavaa löydy, pistäydy toiste lisää kertoilemassa, jospa asiaakin ilmenisi;)

Täysi kuperkeikka se oli Heikkiseltä, mutta maaliin selvisi.
Ikävältä kuulostaa tuo nurina noiden voitelujen kanssa, kukapa se osaisi tuon suksen liukkauden tasan tarkkaan tietää.
Ennen ei noita ongelmia, tai niistä ei siis niin paljon puhuttu, ei kai noin suurta osaa näytellytkään.
Voisiko sanoa, että silloin miehen ja naisen kunto sen voiton toi, toki kunto se tänäänkin varmasti vahvin voiton tae on, mutta voitelua voi helposti syyttää.
Tuo samojen asioiden kertaus se tahtoo olla itse kullakin;)

Pienet annokset, näin olen kuullut ja koetan toteuttaa, nälässä olosta todella vanhenevaa ihmistä varoitetaan,
Onko nyt joku korva sairaus liikkeellä, kun minäkin sellaisista tuntemuksista kärsin?
Pirteä on Pirkko Mannola ja laulaakin osaa, rakastuminen vaan pirteyttä lisää;)
Taitaa siellä Espoossa väkeä jo olla tarpeeksi;)

Auttaako hypnoosi oloosi " mies.ja. huonot. tavat" eihän se tupakointikaan oloa kohenna.
Toivottavasti voitat nuo ikävät nautintosi ja selviät vaivoistasi.
Minulla on ystävätär joka ei pääse tupakasta eroon, vaikka kunto todella huonoksi mennyt.

Älä hurskainen niin kovasti harmia koe liiasta jääkaapilla käynnistä, eihän sitä nälkäisenä mitään jaksa puuhastella, kyllä se väsymys suurilta osin iän tuomaa on.
Paino heittelee, mutta olen jostakin lukenut, että yli seitenkymppinen ei suuresti enää lihomista tarvitse pelätä.
Tämän olen itseni kohdalla todennut, en laihdu, mutta ei paino nousekaan ja ruokailu jotensakin samana on ollut.

Olen tehnyt myös havainnon, että kaksi viikkoa menee ihan kevyesti, vaikka en siivoaisikaan, kuten ennen viikottain, olenko suvaitsevaisemmaksi tullut siisteyteni suhteen, vai laiskuuttako on?
Nyt kuitenkin matot ja vuodevaatteet haistelevat raitista ilmaa ulkona, ja perusteellinen pölyjen pyyhkiminen alkamassa.
Vahaa aion lattiaankin levittää ja taas kiiltää;)
Nyt kone päiväksi kiinni ja sitten illalla kurkkaan oletteko pirtin muistaneet.
Kevättä rintaan ja mieleen, kaikille toivotan.

Päevee vuan.

Eilinen päivä meni kyläillessä tuolla Kumialla.
Sain taas pitää kissaa hyvänä miauuu hhrrrr...

Katsoiko kukaan kun Äitee Rantanen hiihti tuolla kisa montussa.
Täytyy sanoa KOVA TYTTÖ 92v.

Samoin Aira Samulin 90v.

Meikäläinen tanssii vain rollaattorin kanssa;)

Nyt pari astetta pakkasella aurinko yrittää kurkkia,vaan on paksuja pilviä väliin edessä.

Näkyillään...

Sitkeästi räystäältä tippuva vesi jaksoi iltapäivällä taistella ilman jäähtymistä vastaan. Talousrakennuksen varjonpuoleisella pahvikatelappeella on vielä hiven lunta. Lopulta vesi alkoi jäätymään puikoksi.

Askaroin uuteen työkalukoppiin hyllyjä. Ei pitäisi ruikuttaa mutta keväällä 2016 vahingoittunut olkapäävamma ei parane elinikänäni.

Sattumoisin näin telkasta kun Alaskan mies rönysi moottorikelkkansa kanssa ajouran penkkaan. Lääkärinsä sanoi sitä kiertäjänkalvonrevähdykseksi.
Ilman kirurgista toimenpidettä sellainen revähdys ei itsestään enää korjaannu. Nyt 11 kuukautta olen tupsinut vähäisiä hommiani melko toiskätisenä.
Parhaillaan jopa syöminen ja pukeminen on vaivalloista kivun takia.

SkillaN tietää näistä ravinto ja painonvaihteluasioista. Apetta liikunnan mukaan. Ruokailutapojaan muuttamalla on mahdollista estä joutuminen lyllertäjäksi reippaamman liikkumisen sijasta.

Hyviä ulkoliikkumisäitä on ennustettu lähipäiviksi. Yritetään liikkua, kukin kuntonsa mukaan.

Tulihan sitä liikkumista: aamusta kuntokopissa pyöräilyä, soutua ja monitoimivehkeessä tangon vetoa. Koko homma 15- 20 min. leppoisasti, ilman hengästymistä ja hikoilua. Päivällä 2 km muonan hankintamatkalla. Sitten penkkiurheilua tv-stä, Lahdesta, naisten hiihto ja miesten joukkuemäki. Välissä pölyimurin kanssa valohoitoa huushollissa. Ja päivänokoset. Ja tämän aherruksen jälkeen saunominen. Näissä se päiväni tuhraantui.

Tällä kertaa en tunne erityisiä vaivoja. Ne mitä on, ovat luonnollisia iän rasittamia tuntemuksia. Koputtaisin puuta, mutta kun en myönnä olevani taikauskoinen, jätän koputtelematta.

Taidanpa jättää kirjoitteluni tähän. Johan kirjoitin päivän "ansiolistaani." Kaiken tämän aherruksen jälkeen (10% tehoilla) ja päälle vielä uuvuttavat saunalöylyt tekevät sen, että parasta on vain peukaloidaan pyöritellä. Telkkaria voin tuijotella jos jotain heppoista löydän. Eikun uuteen päivään!

Kaunista sunnuntaiaamua pirttiin tulijoille ja koko palstalle.
Aurinko jo kivunnut ylös ja kahdeksan asteista pakkasilmaa lämmittää, hieno päivä tulossa.
Joku mainitsi hypnoosin tuolla edellisissä viesteissä, tuntematon asia minulle, olisin varmaan hyvää ainesta hypnoosiin, kun uneenkin sammun kuin saunalyhty.

Siiri Rantanen, kuten Aira Samulinkin ovat eläneet kovemman elämän, kuin tämän päivän ihmiset yleensä.
Ei varmaan ollut kunnon välineitä, ei valmentajia ja eläminen hankittiin työtä tekemällä.
Kovaa oli elämä sodan aikaan ja silloin tarvittiin sitkeyttä jaksaa, nämä asiat ovat varmasti sisua kasvattanut ja yrittämistä kummallekin näille vieläkin hyvin jaksaville.
Upea oli hiihtoa katsoa ja se haastattelu niin Siiriltä kuin Veikoltakin hyvin koskettava.

Tämä päivä tuottaa vain valittavia, toisistaan pahaa puhuvia vanhuksia.
Ehkä nyt vähän liioittelen, mutta kun lehtiä lukee, tuntuu kuin kaikesta ja kaikista valitetaan.
Suvaitsemattomuus lisääntyy, kohta ruuan hajukin pitää pois saada.
Ei saa tehdä sitä, eikä tätä, onneksi vielä kotonaan voi ihan omiaan touhuta, jos ei vaan häiritse toisia.
Maalaisjärki on kadonnut, komiteat istuvat milloin minkin muutoksen aikaan saamiseksi, säälin tuntein ajattelen aikaa, jolloin kaikki on pykäläviidakon alaista.
Voi aika entinen, lapset saivat olla lapsia ja aikuiseksi kasvettiin huomattavasti myöhemmin kuin nyt.

Kaiketi tiedän tuosta ruokailusta, miten sen pitäisi toimia, mutta en jaksa sitä toteuttaa, siis oikeassa olet hurskainen, tietoa kyllä on, mutta noudattaminen vaikeaa.
Olisiko sinun se kätesi yritettävä rauhoittaa työn teolta kokonaan, jatkuva rasittaminen ei varmasti auta.
Vaikeaa se on yhdellä kädellä pärjätä, se on selvä, mutta olkapään kuntoon laittaminen olisi helpotus kuitenkin.
Olisiko leikkauksesta apua?

Ahkeroinut olet ynnämuu, kyllä tuo ja yhdeksi päiväksi riittää ja sauna on työteliään päivän kohokohta.
Saunassa minäkin päivän päätteeksi ja kyllä uni maistui sen jälkeen.
Ahkeroin minäkin aamupäivän, sitten jatkoin kisoja katsellen, ei mitalia tullut, oli kai arvattavissakin.
Jotakin pientä syntyi myös siinä katselun lomassa.

Nyt pitäisi yrittää pienelle lenkille, hitaasti hiipien se toteutuu, mutta annan auringon kasvoja hyväillä ja nautin olemassa oloista, hyvästä mielestä.
Samanlaista olotilaa toivotan teille toisillekin.

Ihana päivä!
Niin kaunis ja aurinkoinen, ettei se kehumalla parane.

Siispä toivotan kahvipirttiläisille aurinkoista mieltä ja muutenkin kaikin puolin hyvää vointia!

Läppärikin on taas seonnut ja auringosta kai hullaantunut.
Niin näyttää tuo kämppäkaverinikin olevan. Hän pohtii elämän kovuutta, kun päärynät, jotka hän juuri osti, ovat kivikovia.
Lohdutin, että kyllä ne parissa päivässä kypsyvät, kunhan kukaan ei syö niitä raakoina.
Laiha oli lohdutus, ja ukko-rukka heittäytyi pohtimaan sopivaa vertausta sille, ettei vaimo varoittanut päärynöitten mahdollisesta kovuudesta. Syntyihän se syvällinen ajatus:
Elämä on kovaa ja epäreilua: kaljupäät pääsevät paljon paljon helpommalla, kun heitä ei voi tukistaa.

Huomautin herra miehelleni, ettei hän ainakaan voi valittaa rakkaan vaimonsa kertaakaan tukistaneen häntä eikä edes kaulimella kalauttaneen.
Puolisoni aforismituokio päättyi surumieliseen huokaukseen: -- Niin, kun siihen ei ole ollut syytä.

Hehheee
Hyvä Venlastiina ,))))))

Eikös se ollu huumorin kukka se kaunein kukka;))
Tuli taas hyvä mieli.

Päivä on ollut sään suhteen tosi hieno.
lahtikin on kisojen suhteen näkyny edullisesti;)

Hyvä meitin miehet;))

En kyllä lähtenyt tuonne tunkokseen.kotona telkusta katsoin kisoja.

Voikaatten hyvin.
näkyillään...

Heippa Kahvipirttiin!
Kauniin ja aurinkoisen päivän päätteeksi on paras istahtaa hetkeksi kahvikupposelle. Näkisittepä miten komea mustelma on silmässäni, eläissäni ei niin mustan liila ole silmänympärystä ole ollut puoleenväliin nenää!

Kurottelin nimittäin yläkaapista tarjotinta, ja sepä vetäisikin perässään ison kukkavaasin, pamauttaen sen suoraan ohimooni. Rikkikin meni vielä,...eihän tämä mustelma noussut eilen vielä, aamulla vasta näin sen.
Aurinkolasit on muutenkin ulkona tarpeen, ei tällä silmällä ihmisten ilmoilla viitsi näyttäytyä 😎

Muutenkin otti tuo viimeinen solusalpaajakerta 28 p. koville, ,..uupumus oli melkoinen, mutta on se jo hellittänyt.
Nyt kaipaan meren rannalle Mereneito kahvilaan, latkimaan kevätaurinkoa ja nuuhkimaan merituulta.Pitää vaan pukea lämpimästi silti. On niillä siellä lämpölaitteita, huopia mihin kääriytyä, sisätilojakin, ja mahdottoman hyvää kahvileipää ☕️🍰 Pari päivää vielä niin lauhtuu taas.

Kevään tuloa ja iloa Pirttiin! Latelle terveisiä ja toipumista 😊

Sattuu niitä tapaturmia kotonakin, kuten s-s kertoi. Minkäs vahingolle voi, kertomasta päätellen ei kuitenkaan kovin pahasti käynyt. Onhan kunnon mustelma ikävä näköhaitta, mutta tässä toiminee sanonta "aika parantaa."

Lahden kisat katsoin loppuun saakka. Olenhan joskus urheilua seurannut aktiivisesti, sepä vielä jaksoi jotenkin kiinnostaa. Jos Heikkisen Matti heitti eilen vahingossa komean kuperkeikan, tänään hän yllätti suuremmin: himmein mitalikin oli mielestäni melkoinen yllätys. On hyvä, että nämä kisat on loppu. Pian olisi minulle koittanut "urheiluväsymys."

Venlan kertomuksesta "Puolisoni aforismituokio päättyi surumieliseen huokaukseen: -- Niin, kun siihen ei ole ollut syytä." Se on todella suuri vääryys ja epäkohta, että kaljupäät aivan ansiottomasti välttävät tukistamisen. Surulliseksi se vetää, tukalliset joutuvat pinnistelemään kiltteinä. Minulla onneksi kehitys on kulkenut siihen suuntaan, että luonnon oikusta alan vapautua tukistuksen uhriksi joutumisesta. Helpottaahan se...ei tarvitse niin paljoa pinnistellä.

Hyvä keli oli tänään. Pikku pakkanen kuivatti lätäköitä, pienen lenkin saattoi heittää niin, ettei kura roiskinut eikä kengät vettyneet.

Hieno pakkaspäivä, aurinkoa aamusta alkaen. Kyllä se minun polvi alkaa vähitellen parantua, kipu hellittänyt ja sillä voi kävellä jo ilman tukeakin. Pahimpaan aikaan lainasin venlastiinan rollaattoria täällä sisätiloissa.
Tänään kävin itse kaupassa ja varasin vähän isomman erän ettei heti tarvi mennä uudestaan.
Autokin lähti hyvin käymään sain takuuhommana uuden akun, jonka tuo nuorempi poikani asensi paikalleen. Ensin se ladattiin,vaikka olikin uusi niin vanhemman pojan kotona sellainen homma tehtiin. Eihän siinä yhtenä aamuna edes ovet avautuneet, tyhjä akku, avaamiseen tarvitaan virtaa, no onhan siinä konsti miten ovi avataan, vaikkei virtaa olekkaan.
Kisoja minäkin katsellut ja tosiaan Suomi pärjäsi hyvin ja Matti Heikkisen milalli oli hyvä näyte sisuata.
Hyvä kun loppui, kyllä niihin välillä kyllästyi, Ne asiantuntijat pilasivat lähetyksiä.
Näin jälkiilmoittautuneena tänne pirttiin kurkkasin, kiitos sini-sirkku terveisistä.

APUA!
Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen. Mistä johtuu ja miten korjataan sellainen toistuva vika, että kirjautuessani Kahvipirttiin nikkini tulee kolmen laatikon alle?

Olen ikuisesti kiitollinen, jos saan apua.

Pirttiin on tullut pyyntö APUA ! SkillaN epäili, että ehkä voisin auttaa... Kirjoitin kyllä tietokoneen "sepittämis" kertomukseni lopuksi, että en suosittelisi tällaista "sepittäjää" kenellekään. Ehkäpä Venlastiinan koneongelma on jo ratkennut.

Kerran on minulle tullut useampi vastauslaatikko. Voihan sitä yrittää liikoja pois kirjoittamalla muutaman kirjaimen yhdentekevän viestin ja painamalla sitten "Peruuta" nappia. Voi myös kokonaan sulkea koneen ja pienen hetken päästä avata. Tai suorittaa päivitys. Joskus kirjautuminen näyttää katoavan ilman syytä. Olen ennen kirjautumisnapin painamista ruksannut: "Muista kirjautuminen." Paremmin se pysyy, mutta joskus vain katoaa. En täysin amatöörinä tietenkään täydellistä ohjetta pysty antamaan.

Ajelin turhanpäiväistä tänään, täytyyhän autoa välillä" kävelyttää." Meillä kun ei ole koiraakaan. Tiet olivat melko kuivia, oikein hyvä keli. Oli rautakauppaan keksittyä asiaakin, se kauppa on kävelymatkani ulkopuolella.

Aurinko paistoi koko päivän. Lämmittäähän se, mutta eipä lumet juurikaan sulaneet. Varjolämpö pysyi nollan alla ja viuhakka tuuli raitisteli ilmaa. Turhan köykäisellä vaatetuksella lähdin kävelyretkelle, sepä kannusti reippaammin liikkumaan. Ei silti hikoilua tullut, hyvä kun pärjäsin. On sitä viluisemmaksi tullut. Katsellaan...luntakin ennusteet lupailevat.

Huomenta, nyt kaksitoista astetta pakkasta ja aurinko kirkkauttaan antaa.
Taitaa porukat olla auringon palvonnassa. kun kovin hiljaista on oven käynti ollut.
Eipä kumminkaan ihan yksin pirtin olemassa olosta ole tarvinnut nauttia, kiitos te mukavat miehet.
Maalikuun yöpakkaset nyt vuorossa, miten lienee hankiaisten kanssa, onko joka paikassa edes lunta, mistä hankiaiset voisi kehittyä.
Aika ja luonnon ihmeetkin on kovasti muotoaan muuttaneet. ei kai tämän laatuista talvea ole koskaan ollut, aina jostakin aikaa pakkasta ja tuiskua on ollut.

Media kauhukuvia maalaa jossakin lehdessä, maailman sota jo alkanut, sitäkö vailla ihmiset nyt ovat?
Onko historia jäänyt lukematta niiltä, joilla ei muuten mielessä ole tuo edellinen Suomea kovasti koetellut sota.
Ei koskaan enää, näin sanottiin, toivottiin, onko kansojen muisti näin lyhyt?

Noin sitä joskus joutuu tekemään, kuten ynnämuu sanoit, töpseli pois seinästä ja taas pelaa, onko joku kosketus vaje kysymyksessä?
Ei mikään keljuta enemmän kuin koneiden kenkkuilu ja kun ei mikään auta.
Jäin miettimään, että paikkakunnallani ei varsinaista rautakauppaa olekaan, joitakin rakennusliikkeitä, sieltä kai sitten naulat ja muut rautakauppa tuotteet saa.
Kyllä niissä sitä palvelua saa myös odottaa, tulee mieleen Loirin palvelu rautakaupassa;)
Kaupat alkaa olla nykyään sellaisia, että kaikkea saa saman katon alta, erikoisliikkeitä vähemmän.

Hyvä että nukutuksi saat hurskainen, kivun kanssa valvominen yöllä voi tuntua ikuisuudelta.
Muutekin unen puuttuessa, sitä kaikenlaista, usein ikäviä asioita miettii ja yö ei tunnu loppuvan koskaan.
Olen sen saanut minä myös joskus kokea.
Haittaakos se mitään minkä näköisenä kulkee, kunhan olo itsellä on mukava.
Meillä myös voi saada tavarat kotiin kaupasta, viiden euron korvauksella, vielä en tätä palvelua ole tarvinnut.
Vävy toi multapussit, pääsen taimia kouluttamaan, kivasti on tomaatti itänyt.

Tänään laulupäivä, muuten ei mitään suunnitelmia, joutaa vaikka parvekkeella istumaan;)
Kiireetöntä päivää teille toisillekin.

Vikailmoituksia alkoi koneelleni tulemaan ja jouduin pakkosammuttamaan sen muutaman kerran. Lopulta tuli ilmoitus "konetta ei voi käynnistää, siksi automaattinen korjausohjelma käynnistyy." Varmaan 10 minuuttia kesti automaattinen vian etsiminen ja korjaaminen. Kuntoon tuli, käynnistyminen on taas hyvä. Itse mietin jo vaikka mitä korkeateknillistä operaatiota' joita suunnittelin, mutta en ehtinyt aloittaa.

Olipa hyvä että olen hämäläinen 11 vuotta sitten kiikutin koneen tietopisteeseen jossa sanoivat, 'eihän tämä muuta tarvinnut kuin uudelleen käynnistyksen, nuorena' olin niin hätähousu.

Päivää että pätkähtää;)

Aurinko kurkkii täälläkin.

Hyvä että kisat oli ja meni.
kiitoksia on järjestäjät saaneet.
kuin myös moitteitakin.
Eihän sitä koskaan osaa kaikkien mieliksi.

Nyt purkavat yötäpäivää torin rakennelmia.

Huomenna on markkinat,siirsivät viikolla kisojen takia.

Täytyy mennä markkinoille,jos sieltä löytyisi se "seksi"kauppias;)

Tuuli on aika purevaa,idästä tuulee ainakin täällä.

näkyilään...

Hurskainen jutusteli käyttävänsä kolotuksiin " tiikerisalvaa". Tietysti Mustamäen apteekista, sieltäpäinhän usein tehoaineita tulee. Enpä ole edes kuullut tästä tuotteesta. Vanhempana aikana oli maineessa "käärmesalva". Sitä muutaman kerran mummoillekin pyynnöstä toin kun lähietelässä kävin. En ole käyttänyt sitäkään tuotetta. Eihän niitä nuorena edes kaipaillut, ei ollut tarvetta.

Täällä oli lähistöllä kolme rauta- ja rakennustarvikekauppaa. Ne ovat häipyneet, niin on käynyt huonekalukaupoillekin. Jotkut ovat siirtyneet syrjäisemmille paikoille ja laajentaneet hallejaan entisestään. Jotkut ovat vain kadonneet. On sekin jonkinlaista murrosta, kasvua isompiin puitteisiin. Ei se nyt minun päänsärkyni ole, kerran vuoteen saattaa olla tarvetta. Meneehän se jo "matkailun ilosta."

Luin s-s kertomaa Antti Eskolan kirjan lukemisesta. En ole tätä teosta lukenut, joten siitä en voi sanoa mitään. Tästä tuli kuitenkin mieleeni, että mitä muistan Eskolan aikaisemmista teoksista. Sen muistan, että olen ne vuosikymmeniä sitten lukenut. Muistan senkin, että pidin niitä hyvin mielenkiintoisina. Valitettavasti täytyy tunnustaa, että kovinkaan paljon en täsmällistä muista. Sama pätee Pentti Linkolan teoksiin. Niistä yleiskuva tuntuu selvemmältä. Kuitenkin molempien kirjat täytyisi lukea uudelleen, jotta esitetyt asiat kirkastuisi. Onko se tarkoituksenmukaista enää? Luulenpa että käytän sen ajan ja ponnistelun muuhun. Paljon olisi tuoreempaakin tuotantoa lueskella kunhan vain saisi aikaisiksi.

Oli muuten päivällä viuhakka tuuli. Etunojaa täytyi ottaa reilusti vastaseen ponnistellessa. Mittari oli lähellä nollaa, on vieläkin ja lunta tulee! Hei vaan!

Herätty on nyt taas harmaan pilviseen säähän ja heikkoon lumisateeseen, pakkanen hieman yli nollan.
Täällä on markkinat ja yleensä sää on huono, enpä muista koska olisin markkinoilla käynyt.
Ai niin, naisten päivähän se tänään on, siis hyvää naistenpäivää, myös miehille.

Minä harmittelen tuota menetettyä kykyä lukemiseen, ajatus ei pysy kirjan sivuilla ja niin hyvää ajankulua kuin se olisi, tämän olen kokenut, kun lukeminen menneisyydessä onnistui.
Pitäisi ottaa selvää niistä äänikirjoista, voiko saada ilman maksamista?
Nyt keskustelun siirtyessä kirjoihin, joudun mykkänä kuuntelemaan, kun sisällöt tietämättömissä.
Loppu kuussa on aikomus lähteä Tallinnan suuntaan, ohikin Pärnyyn viikoksi.
En ole apua mistään aiemmin ostamistani voiteista saanut, vaikka kovasti ne joidenkin vaivoihin tuntuu auttavan.

Viimeinen saunavuoro on minullakin, mutta en sitä ole pois jättänyt, uimahalliin en taas ole kotiutunut, siellä käy niin monenlaista ihmistä tapoineen, vaikka onkin hyvät puhdistukset, silti ihoni ei oikein tykkää siitä hommasta.
Yrittelin myös sitä vesijumppaa, mutta ei jaksanut innostaa, ei myöskään vesijuoksu, vaikka varmaan hyvää tekisi.
Tekosyitäkö keksin, mutta en omakseni uimahallia koe.
Mansikat olen jo loppuun syönyt, arvasin, kun niin vähän niitä pakastin, ensi kesään jos elän, ainakin kaksi laatikollista pakastan.

Muori hakee markkinoilta sitä "seksimiestä" jospa tällä kertaa löytyisi, onhan siellä jos jonkinlaista helppo-Heikkiä, tartu kiinni, hih.

Tuota suurempaa voittoa sitä vaan yritetään hurskainen, mutta ei vaan onnista.
Kyllä se on tingittävä jostakin, että matkarahat saa kasaan, aika edullinen matka tiedossa, viikko Pärnyssä 325 euroa matkoineen ja puoli hoidossa.
Meillä tämä matkan pituus lisä kustannuksia tekee.
Kokeillaan nyt miten sitä jaksaa kulkea ja voi olla että viimeisen kerran yritän, jää nähtäväksi.

Hyvä se on joskus mielensä malttaa ja hitaasti alkaminen myös joskus hyödyksi.
En oikein usko tuohon hämäläisten hitauteen, on sitä lajia täällä Savossa myös huomattu;)

Tänään en mene kerhoon, jotenkin vetämätön paikka, taitaa loppua pikkuhiljaa kaikki harrastaminen.
Ompelukoneen kyllä esiin otan ja jotakin yritän tuhrata sen kanssa. pitäisi lähteä verhoilu kurssille, huonekaluni sen tapaista huoltoa kaipaisi.
Eipä taida ihan pienellä kurssilla sitä taitoa oppia ja maltaita maksaa verhoilu.
Yritetään saada päivä iltaan jollakin tapaa ja aina mukavampi jos se iloisena sujuisi;)

Tervehdys kaikille ja erittäin hyvää naistenpäivää. Ihan kaikille ! pikaisesti tässä piipahdan ennen muita kiireitä (joita näkyy vaan riittävän)!!!
Kerran lainasin äänikirjan- en tykännyt siitä yhtään. Jokin finlandia voittaja oli ja naisen kirjoittama. aikaa siitä jo on...... Mies luki sitä , minusta pitää itse lukea ja muodostaa "oma kuva" lukemastaan. Siten jokainen voi muodostaa kuin oman mielipiteen. Ja vielä miehen lukemana naisen kirjoittamana siinä oli jotain hyvin ristiriitaista... joten pahasti kesken jäi ...palautin sen kirjastoon. Sen pituinen se !

Monta kaunista aurinkoista päivää takana -eilenkin. Nyt näyttää harmaalta, mutta noinhan se menee, välillä paistaa ja välillä ei ! Kevät kuitenkin lähenee.
Hyvää kevään jatkoa ja mukavaa naisten päivää kaikille pirtissä piipahtaville.

Hyvää naistenpäivää pirttiin, johan tänne on naisenergiaa latautunutkin !

Skillanilla on varaa höllätäkin, melkein hengästyttää joskus ohjelmasi määrä. Hyvää tekee välillä vain oleilla , minä kylläkin liitän siihen usein lukemisen varsinkin näin talvisaikaan, kun puutarhaan ei pääse möyrimään. Kiireisinä vuosina jäi lukunälkää, nyt tyydytän sitä. En enää yritäkään pysyä nobelistien enkä edes kaikkien Finlandia-ehdokkaitten tahdissa, erilaisia innostuskausia tulee ja menee. Kirjaston oven saranoita kulutan , lehtiäkin on kiva lenkillä pistäytyä lukemassa. Oman kirjahyllyn parhaita teoksia otan uusintalukuun. Historialliset romaanit ovat aina olleet mieleen, nykyisin varsinkin naisten kirjoittamat , naisten elämästä kertovat. Jos ei nimenomaan korkekulttuurista luettavaa halua, voisin suositella Enni Mustosen sarjaa Syrjästäkatsojan tarinoita. Kirjoissa orpotyttö Ida pääsee kulttuuriperheisiin piiaksi , ensin Topeliuksen, sitten Sibeliuksen perheeseen ja vielä Albert Edelfeltille. Idan silmin saa seurata maan kulttuurivaikuttajien arkista elämää ja juhlia, sekä palan Suomen historiaa noilta ajoilta. Viimeisessä kirjassa Ruokarouva Ida perustaa oman täysihoitolan. Kuopiolaisen Sirpa Kähkösen kaikki kirjat olen lukenut, hän kirjoittaa viime sodista ja sodanjälkeisestä elämästä naisten ja lasten näkökulmasta.

Kovin vahtelevaista on tämä kevättalven sää. Viikonvaihteessa ja maanantaina säteilevän aurinkoista, pakkasöitä ja nyt toista päivää pyryttää kovan tuulen vimmalla kosteaa lunta.
Toivottavasti kevät on voitolla, Kun Skillan menet Pärnuun. Virosta ostin ennen käsityötarvikkeita ja pellavatuotteita, mutta hinnat ovat nousseet sielläkin. Matkoilta kerään elämyksiä ja napsin valokuvia, se saa riittää.

Hyvää ja kansainvälistä naistenpäivää!
Älkää pelästykö! En aio pitää juhlapuhetta enkä edes laulaa, vaikka aika usein kohdalle osuu jokin nimi, joka alkaa laulattaa. Nyt se olisi RAMOONA, tuo tyttö kaunis, tulinen...

Täällä on joku yksinäinen ohikulkija narissut, että Kahvipirtissä ei osata kirjoittaa asiaa vaan raapustetaan vain itse kukin itsestään.
Minun kohdallani se pitääkin paikkansa, ja ainoa puolustukseni on se, ettei tässä passaa mennen tullen kämppäkaveristaankaan kirjoitella, vaikka hän pääasiassa onkin koko elinympäristöni. Mainittua ympäristöä sulostutan laulelulla, mutta riittää, kun yksi ihminen päivittäin joutuu nauttimaan joikaamisestani.
Toisaalta en yhtään hermostu, vaikka puolisko joskus innostuu urisemaan mukana.
Musiikkia kyllä kuuntelemme yhtä innokkaasti. Late jopa kävi yhtenä ehtoona oikeassa konsertissakin ja palasi padam, padam padamia lauleskellen Edit Piaf -aiheisesta konsertista. Laulajatar oli ollut suurenmoinen sekä ääneltään että siksi, että hän oli ottanut huomioon yleisön kertomalla laulujen välillä Piafin elämäntarinan ja laulujen synnyn.

Perh... - anteeksi - perhonen, mutta nyt se padam alkoi lepattaa täällä kaksiäänisesti.
Onneksi nuorempi aikamiespoika soittaa parhaillaan ennen kuin innostumme pitämään duettokonsertin.
Täällä on kylläkin hyvä äänieristys, mutta joka tapauksessa toivotan nyt kaikille oikein hyvää yötä ja kauniita unia.

JÄLKIKIRJOITUS:
Late käski (!) naputtelemaan hänenkin puolestaan onnittelut ja terveisiä kaikille naisille.

mmmmmmmmmm

Hyvää Naistenpäivän loppupäivää! Näin se jäi jälkikäteen huomatuksi.

Tämä ko. merkkipäivä palautettiin mieleeni marketin kassajonossa. Edelläni oli varttuneessa iässä oleva mies. Hänellä oli vain kaksi komeata kukkapuskaa ostoksia. Maksu tuotti hänelle ongelmia, hän ei muistanut monenkaan yrityksen jälkeen maksukortin koodia. Pyysi kassalta apua, mutta eihän se auttanut.
Hän ryhtyi kaivelemaan lompakkoaan ja riemastui kun mukana oli toinen pankkikortti. Sillä se maksu onnistuikin. Siinä hän sitten kertoi mihin tarpeeseen kukat tulivat.

Tänäänkin puhalteli tuuli aika railakkaasti. On se kumma, että nollakelikin voi olla vilpoisan tuntuinen. Se johtunee siitä kun mittaria katsoo sisältä, ja vetää rytkyjään päälle vain sen mukaan. Eihän siinä sentään tapaturman vaaraa tullut.
Eipä muuta kuin samat sanat kuin juuri tv-stä tuli: hyvää illanjatkoa!

Uusi aamu, uudet huomenet, yksi aste miinuksella ja tuuli puhaltelee.
Olisi hiusten leikkaukseen lähdettävä, kai jaksaa vaikka vastatuuli on.
Niinpä sain eilen ompelukone hommani tehtyä ja lopputulos tyydyttävä.
Niskassa kyllä tuntui, kai sitä jännittää, siinä istuessa.
Aloin myös mattoa virkkaamaan, vanhoista lakanoista revin kuteet, letitin ja sitten kalalangan kanssa ne yhteen virkkaisin, siinä hommassa sitten kipeytyi ranne;)
Tuleeko käyttöä olemaan vai meneekö roskikseen.
Joutavalla pitää jotakin tekoa mielestään aina olla.

Historia kiinnostaa minua myös Ramoonan tapaan ja mullassa möyriminen, nyt vaan olen maaton ja ruukkuihin sitten yritän jotain laittaa.
Samettiruusut ja tomaatit kohta koulattava.
Lakana kangasta kyselen Pärnystä, painamme tyynyliinoja myyjäisiin ja nyt kaikki entiset ehtivät keväällä loppua, syksyä varten uusintaa, jos nyt sitten siellä sen halvempaa on.
Ostin kerran villalankaa ja valmiin tekeleen jouduin heti pesemään, lanka oli niin likaista, tokko sellaista uskallan nyt ostaa.

Eihän se voi ihan samaa olla kuunnella nauhalta, mutta aikoinaan kuuntelin radiosta kuunnelmat ja tykkäsin kovasti, no siitä on aikaa.
Pitäisi eestyä kirjastoon ja kokeilla sopisiko minun kuunteluuni, tulisi edes jotain lukemisen tarvetta tyydytettyä.

Kyllä minä lääkkeitä jaksan kantaa, listat vaan tekoon, se vähän hankalaa, miten ne toimitan, ei taida täällä kirjoituksen avulla tarpeessa oleville ehtiä;)
Taidat olla silityksen expertti Kristiina 23, kun aina noita hommia sinulle tarjotaan.
Silitys on kivaa, tulokset riittää minulle, en tiedä miten tyydyttäisi vaativampia.

Kovasti on hurskaisella hankalaa, tuo nukkuminen minusta on oikealla kyljellä kaikkein parasta, harvoin selälläni nukun.
Oli aikoja jolloin pientä kipuilua tunsin lonkassa, laitoin tyynyn polvien väliin ja se antoi nukkua ilman kipuja.
Kai se jatkuva rasitus pahentaa noita vaivoja, vaikka kävelemään käsketään, vaikka polvissa kipua on.
Näitä vaivoja niitä riittää, mutta päivä kerrallaan, pitäisi kyllä muistaa välillä vähän itseään hoitaa.

Laulaminen on terapeutistä, vaikka nuotin vierestä, joten hyviä ja nautittavia konsertteja teille Venlastiina ja Late.
Tuon tunnusluvun unohdusta minäkin joskus pelkään, mutta olen tehnyt kaavion, millä sitä sitten voin myös muistaa.
Näitä oikosulkuja (kai näin voi vielä sanoa) tulee tavan takaa.
Nyt sitten uutena tulee tuo puhelimella maksaminen, en tiedä onko minun puhelimessa sitä mahdollisuutta, kai aikanaan pakko sellainen sitten hommattava.
Kätevältä näyttää mainoksessa.

Nyt on lopetettava, johan tätä taas tulikin, sinne kampaajalle kiirehdin, onnistunutta päivää teille kaikille.

Jostain olen lukenut ikäänkuin tietona, että hyödyllisin nukkumisasento on oikealla kyljellä. Näin "pumppu" jää yläpuolelle ja helpottaa verenkierron toimintaa. Jo ennen tätä "tietoa"kyllä rojottelin selälläni ja oikealla kyljelläni. Se hakeutuminen tulee luonnostaan siihen asentoon, mikä helpotti särkyjä.

"Terveyskirjasto - Duodecim" tarjoaa netissä erikoislääkäreiden artikkeleita aika hyvin vaivaan kuin vaivaan. Siinä on vain se vaara, että kun lukee artikkeleita, niin turhan moni sairaus tuntuu "omalta." Niin siinä saattaa käydä, kun kuulostelee ja muistelee vaivojaan. Minulla on tällä hetkellä melko hyvä tilanne - tietysti vanhat vaivat ja ikä huomioiden. Sitä ei tiedä kauanko kestää.

Hurskaisella tuntuu kirjoittaman mukaan vaivoja riittävän. Kovat on silti työhalut, ainakin yrittäminen. Onhan se kakspiippunen juttu - toisaalta vain jatkuva peukaloiden pyöritys ei paljon kuntoa kohenna. Jotenkin se tasapaino on järkeiltävä ja epäilemättä hurskaisen`elämänkokemuksella se löytyy.

Kalassa kävin marketista. En muista maksaneeni ennen kasvattilohesta kokonaisena 10e /kg.
Toki fileeraus kuului hintaan. Eipä mitään, hyvästä voi maksaa. Tavoitteemme on taloudessamme, että vähintäin kaksi kertaa viikossa on kala pääruokana.

Ilmatkin suosi kadulla tallaajaa. Tuuli entistä rauhallisempi, lämpö nollan tienoilla, iltapäivällä vähän enemmän lämpimän puolella. Katsellaan...

Kiitos Sinulle, Ynnämuu, siitä, että kerroit miten ja miksi juuri näin täytyy nukkua.
Olen koko ikäni nukkunut oikella kyljelläni ja ihmetellyt miksei nukkuminen onnistu yrityksistä huolimatta toisella kyljellä, selällä tai mahalla.
Hyvä, etten lähtenyt etsimään kruunua nuppiini sen kunniaksi, että vaistoni on ihan penskasta asti toiminut oikein ja vastoin hartaita yrityksiäni.

Skillanille kiitokset kannustuksesta! Asuntomme taitaa olla hyvin eristetty, koska ei seiniin eikä kattoon kukaan ole koputellut.

Tuli ilmoitus, että tämä sivu haluaa minun ilmoittavan, haluanko poistua vai jäädä
tälle sivulle.
Taidan ottaa vinkistä vaarin

VOIKAA KAIKKI OIKEIN HYVIN!

Ehtoota.

Kyllä nyt ottaa aivoon tämän koneen kanssa.
Tämä peijooni söi minun sepustukseni;(((((byäähhh.

Toin minä sen rinkelin pirttiin,söikö tämä kone sen?????

Meneee liian teknilliseksi nämä vehkeet;(

Minulta hajosi tuo tulostin,nyt on pakko hankkia uusi.
On noita tulostettavia juttuja aina välillä.

Eipä kummempia kuulu jos ei näykkään.

näkyillään...

Oma läppärini on tehnyt vaikka mitä kepposia koko päivän.
Late uskalsi luovuttaa minulle oman koneensa lainaksi ja rupesi räpläämään minun masiinaani.
Ja nyt tuli todistettua, että tämä läppäri on sovinistisika! Nyt tänne pääsi monen mutkan kautta.
Hurjinta on se, että tänne oli ilmestynyt myös Laten läppärillä näpyttelemäni teksti.
Vain Venlastiina puuttuu, mutta ei kaikkia ihmeitä yhdellä kertaa.
Signeeratkoon nyt rouva Suleima Puska vaihteeksi

Huomenta nyt jo taas viikonlopun alkuun, saattaapi aurinko tänään pilkistää, vähän on sen näköistä tuo sää ulkona, mittarit nollassa.
Kyllä ne kevään tuoksut jo ilmassa leijuu, vaikka pilvessä olisikin.
Koiran taluttajia on useampi tänäkin aamuna liikkeellä ja yhden pienen koiran omistaja, nainen, tupakka hampaissa koiraansa kuljetti, miten se vaan näyttää niin rumalta sivusta katsoen.

Hurskainen kerroit päässeesi kivutta päiväsi, voisiko sitä työn tekoa vähentää jatkossakin?
Ymmärrän kyllä, kun ne tekemättömät työt näkee edessään, on vaikea olla tarttumatta, mutta sanovat että työt ei tekemällä lopu, olisiko syytä silmät ummessa joskus kulkea.
Et varmaan myrkkyjä halua seinien viereen laittaa ja näin estää muurahaisten sisälle tuloa, älä nyt anna niiden valloittaa koko kotiasi;)

Tuo on varmaan totta mitä ynnämuu sanoit vasemmalla kyljellä nukkumisesta, minulla alkaa sydän pompottamaan jos kauan sillä kyljellä nukun, oikea se on oikea;)
Kyllähän niitä vaivoja kerrotaan ja luulosairaus kasvaa, olen jättänyt lääkärikirjan kuin myös koneella vaivojenarvailun kokonaan.
Silti mediasta niitä vaivojen tunnusmerkkejä silmään sattuu ja siitä sitten seuranta alkaa.
Hyvähän se on itseään kuunnella, mutta joskus se on myös pahasta, liika tässäkin on liikaa.
Tylsää se on istua ja peukaloita pyörittää, sen olen kokenut ja aina jotakin puuhastelua haen, sama varmaan hurskaisella ja kaikilla muillakin.

Jännää se on näiden koneiden kanssa, mutta hyvä että perheessä kaksi konetta, harvoin yhtä aikaa kenkkuilevat.
Hiljaa kuiskuttelen, että koneeni toimii moitteettomasti, sen alku hankaluuksien jälkeen, tämä Windows 10 on hyvin asettunut koneelleni.
Ainoa harmi mikä vähän kiusaa, on kesken kirjoituksen hyppäys toisille riveille ja kun ei vilkaise tekemisiään, on etsittävä jostakin aikaan saannos.
Korjaa virhe, pyyhi pois se kirjoitus ja palaa oikealle riville, tätä aika usein sattuu.
Aina on yritettävä tarkastaa viestinsä, vaikka punakynä kirjoitus virheet ilmoittaakin ja niitä runsaasti tuleekin.
Olen tehnyt sen havainnon, että olen niin nopeaksi näpyttelijäksi tullut, että kone ei ehdi mukaan;)
Ajatus ja sormet lentää koneen näppäimiä nopeammin.

Pitää mennä etsimään sitä muorin tuomaa rinkeliä, jospa kahvin kanssa siitä maku nautinnon saisin, rupean jännäämään paistaako se aurinko vai ei, ehkä teette samoin?

Tuo ikivanha aloitus roikkuu mukana kaiken aikaa, mutta onhan ehkä tärkeää jokin vakioasiakin...
Olen pohdiskellut maailmani muuttumista. Vielä viime vaaleissa tein vaalityötä; levitin mainoksia, olin valmis juttelemaan, jos joku kyseli ehdokkaista tai puolueen edustajien / kunnanvaltuutettujen toiminnasta. Myös kaikkien muitten valtuutettujen äänestyskäyttäytymistä olin kiinnostuneena seurannut.
Nyt en ole ollut edes hengessä mukana. Tähän mennessä en ole tiennyt ehdokkaista mitään, ja olenkin puolivakavissani mietiskellyt, pitäisikö ensimmäisen kerran elämässä jättää äänestämättä.
Tänään näin ehdokkaitten kuvat siltä listalta, jolta aina on löytynyt hyvä ehdokas.
Nyt yhtä lukuun ottamatta joka ainoa naama oli tuntematon, nimet ja numerotkin puuttuivat. Mistään ei selviä mitä nämä ehdokkaat ovat mahdollisesti tehneet tai ovat valmiit tekemään, jos tai kun tulevat valituksi kunnanvaltuustoon.
Pussi päässä on paha lähteä vaaliuurnille, mutta en oikein ilkeä mennä lipukkeeseen raaputtamaan Otto-Iivari Partasen puumerkkiäkään (OI<).
Tähän olisi hyvä lopettaa, mutta taustani turvaamiseksi pyydän kahta asiaa:
1, Jos joku piirtelee hässäkänkuvan vaalilippuun, olkaa ystävälliset ja uskokaa, että se en ole minä.
2. Kaikki siivot ja siveät ihmiset, jättäkää edellä oleva Pussi-sanalla alkava lause lukematta.

Käyn äänestämässä. Niin olen tehnyt ennenkin, tuskin on jäänyt yhtään ohi. Ennakkoäänestys auttaa kiireistä. Vaalikonetta en käytä valintaani jelppimässä. Se ei ole millään muotoa "laadun tae." Vaaleihin on vielä aikaa, ehtii vielä katsella ja kuunnella. Yleensähän ennen vaaleja hyväntekijöitä riittää - ainakin puheissa. Karkin tarjoajiakin riittää.

Voihan ajatella että äänestelyt on turhaa, ei ne mitään auta, eikä vaikuta. Totta sikäli, että harvoin yksi ääni kopissa ratkaisee. Kuitenkin koko tulos tulee näistä "yksistä äänistä." Siinä se on tavallisen tallaajan vaikuttaminen. Voi olla mukana hyvin pienellä, mutta tärkeällä osuudella.

Tänään taisi olla tämän vuoden lämpimin päivä, 6 näytti parhaillaan. Vesi aaltoili epätasaisella kävelytiellä, jouduin kiertelemään hypähtelemään, jotta vältyin kenkieni vettymiseltä.

Kat.leijalle kiitoksia terveisistä ja muistamisesta. Vähän tulee liikuttua kirjoittelemassa Kahvipirtin ulkopuolella. Lukemassa kyllä käyn. Onhan tässä ehtinyt tulla turhankin itsekriittiseksi. Se on niin, että riittääköhän kykyni, tietoni, taitoni ja osaamiseni koko 70 palstalle kelvolliseksi kirjoittajaksi. Ei parane ryhtyä itseään uhkarohkeasti turhanpäiden ressaamaan. Kahvipirtissä
nyt taidan joukon jatkona jotenkin höpisemässä pärjäillä. Hyvä näinkin, pienet ovat kirjoitushalunikin. Jaaha...pärjäillään!

Huomenta kauniina nousevaan lauantai päivään, hieman on kuivahtanut lammikot, mutta kahden asteen pakkanen pian lämpöasteiksi muuttuu.
On se tuo aurinko ihmeellinen laitos, kun aamulla auringon näkee taivaalla, syttyy into vaikka mihin suunnitteluun.
Minulla jo multaan tekee mieli sormet laittaa, vaikka siivoa se homma aikaan saa, mutta se kasvun seuraaminen sen vaivan korvaa.
Samettiruusut koulaan ja tomaattejakin jonkun satsin.
Ainahan niistä joku kuolee, mutta myös joku innokkaana kasvun alkaa.
Sängyssä ollessa suunnittelu parvekkeen sisustamisesta alkoi, miten mahdollisimman monta ruukkua sinne saan, että jää vielä oleskelullekin tilaa;)
Onkohan maailmassa toista yhtä höperöä kuin minä, joka jaksaa melkein turhaa puuhastelua toimittaa?

Äänestys lupa eilen minullekin tipahti ja äänestämässä kyllä käyn, vaikka sekin on jo alkanut mietityttää.
Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että ainut mahdollisuus vaikuttaa, yhtä pieni kuin lotto voitto, mutta onhan se kansalaisvelvollisuus jota ei voi tunnon tuskitta jättää tekemättä.
Henkilö ei ole vielä selvillä, mutta kaiketi se nainen on, jos löydän mieleiseni, kyllä miestäkin voin äänestää.
Kiitokset terveisistä Katleijalle minulta myös, kiva että muistat pirtin olemassa olon.
Hieman peläten pistäydyin palstan toisessa ketjussa, mutta onneksi ei suuremmin lunta niskaan tullut, päin vastoin meni, kiitokset puolesta kirjoittaneille.
Yleensä on ollut niin, että mollaamisen on niskaansa saanut, jos on rohjennut palstalla osallistua.
Itsekritiikki olisi kohdallani hyvä, sillä sitkeästi olen näitä loruilija ja toistoja pirtin ketjuun tuonut, mutta pirtissä on hyvin kestetty ja sepä rohkeuden antaa jatkamaan.
Ynnämuu, olen huomannut, että arvostusta saat palstan muissakin ketjuissa.

Venlastiinan mukaisesti toimin ennen minäkin, jaoin mainoksia, tarjoilin toreilla ja turuilla kahvia, olin jopa ehdokkaanakin joskus, valituksi en tullut vaikka ääniä tuli yllättävän paljon.
Poikihan se sitten lautakunta paikkoja ja niissä sitten yritin parhaani mukaan toimia, nyt ei jaksa mikään enää kiinnostaa.
Ehkä se on luonnon laki, mikä sanelee jaksamiset ja mukana olot.
Nyt on nuorempien vuoro ja sivusta päätä pyöritän joillekin touhuille, muuta en sitten mahdakkaan.
Maailma muuttuu, ei siinä tahdissa enää pysy.

Kovasti on vastoin käymisiä hurskaisella, aika moni jo antaisi periksi,
mutta kun on rakentanut ja voimiaan uhrannut kotinsa eteen, ei luopuminen helppo ratkaisu ole.
Eihän ne tavan muurahaiset taloa pysty kaiketi tuhoamaan, mutta se iso lentomuurahainen sen kuulemma tekee.
Myöntää täytyy, ettei kiva ole ruokalautaselta muurahaisia kerätä, olen nähnyt jotakin myrkkyä levitetyn kulkureiteille ja se on vienyt nämä sitkeät "ystävät" muihin maisemiin.
Eivät ymmärrä omaa parastaan, tunkeutuvat väärille reviireille.

Kokeilin myssyjen tekoa malliksi kerhoon, Facebookista taas sain ideaa, kun kertoivat huutavan pulan myssyistä syöpäpotilailla olevan, jospa voisi sitä hätää helpottaa.
Aina se joku kohde tuntuu löytyvän, kun omaa tarvetta ei ole.
Kohta on merkit loppu suoralla, paras lopettaa ja siirtyä näin kodin puuhiin, päivän iloista kulutusta teille kaikille.

Hip hurraa!
Osaapa olla taas ihanainen päivä. Sekalaisesti nukutun yön jälkeen meikämuija heräsi levänneenä ynnä pirteänä nauttimaan auringonpaisteesta ja aamukahvista.

Eilen postiluukusta kolahti Rakentaja, ja siinä oli sellainen paikkakuntamme ehdokas, että pyörsin pyhät sanani, joten nyt äänestysongelma on ratkennut.
Henkilö on täysin tuntematon, mutta olen sitä mieltä, että kun joku kerran valitaan pääluottamusmieheksi, on se sellainen meriitti, että häntä uskaltaa äänestää.

Skillanin kirjoitus herätti muistoja. Olin muutaman vuoden samanaikaisesti kolmen (3) lautakunnan jäsen, Ensin minut oli valittu kansakoulun johtokuntaan, ja herra mieheni valtuutettiin ilmoittamaan päätöksestä minulle.
Hanttiin en pistänyt, vaikka ymmärsin kyllä, että johtokunnan jäsenyys toisi velvoitteita tullessaan. Olin neljä vuotta käynyt kyseistä koulua, joten en epäillyt pärjäämistäni enkä myöskään ymmärtänyt, että valinta oli jonkinlainen luottamuslause - joittenkin mielestä jopa kunnia.
Seuraavaksi minut oli sen kummempia kyselemättä kirjattu oppikoulun vanhempainneuvostoon. Mekastin ensin ukolleni ja taoin hänen nuppiinsa, ettei minua saa kysymättä valita mihinkään lautakuntaan. Seuraavaksi päätin luetella kunnallisjärjestön puheenjohtajalle mitä kuuluu ja kuka käskee.
Puhuttelu siirtyi muutamalla vuodella, koska emme osuneet vastakkain missään sellaisessa paikassa, että olisin päässyt ilmoittamaan mahdollisia tulevia lautakuntapaikkoja varten, että valintani perusteeksi ei riitä se, että hänen väittämänsä mukaan ei ollut muita naisia, jotka olisivat pystyneet j.n.e. Tulin maininneeksi, että puhemiehellä oli omakin vaimo, mutta hän sanoi kuin olisi puhunut pikkulapsesta; "Eihän MEIDÄN äiti!"
Siinä vaiheessa olimme jo saaneet ympärillemme innokkaan kuulijakunnan, joten toivotin sivistyneesti, että haista se kukkanen, jonka lehmä toissapäivänä söi ja eilen märehti.

Siihen asia olisi osaltani jäänytkin. Olin lähtenyt muutamaksi kuukaudeksi ulkoisille maille kielikursseille, ja lukiessani eräänä iltana kotimaan sanomalehteä, huomasin tulleeni valituksi kotikuntani ammattikoulun johtakuntaan.
Kun syksymmällä palasin kotiin ja työpaikkaani, niin eikös edellä kehumani puheenjohtaja osunut poikkeamaan työpaikalleni! Nyt annoin hänen kuulla kunniansa, vaikka asiakkaita oli muutama ja työtovereiden joukko laajeni sitä mukaa kuin ääneni kantautui perimmäiseenkin huoneeseen.
Ylitin kyllä omankin törkeyteni, kun lopuksi kehotin häntä opiskelemaan demokratian pelisäännöt sekä sen, että naiset - oma vaimo mukaan lukien -
ovat ihmisiä, joita on myös ihmisinä arvostettava ja otettava huomioon!

Eipä noita yhteiskunnallisia tehtäviä ole juuri minulle tullut. Pari kertaa vaalilautakunnassa, yhden kauden koulun johtokunnassa. Siinäpä me ansiot taitavat olla. Nekin kai lähinnä siksi, että jonkunhan täytyy olla. En kyllä ole kiinnostuksestanikaan ilmoittanut, pikemminkin päinvastoin.

Ay- liikkeessä ja työpaikkatoiminnassa olen kyllä ollut mukana. Se tuntuikin ihan luontevimmalta ja yritinkin hoitaa tehtävät tunnollisesti. Tunnen Puskasuleiman mainitseman lehden, jonka välityksellä hän löysi ehdokkaan ja ratkaisun äänestysongelmaan. Olin sen lehden kehittämiseen tähtäävässä ryhmässä. Muutama kokous vuodessa, toistakymmentä vuotta. Kaipa sillä ryhmällä jokin merkitys oli, juteltiin, tehtiin esityksiä ja tarpeen mukaan kritiikkiäkin.

Lämmin päivä tänäänkin, aurinkokin näyttäytyi. Saunapäiväkin oli "kärsittävä." Veltoksi se tekee, kun koko rahan edestä itseänsä paahtaa.
Nyt on parasta ottaa rennommin ja vain olla pällistellä. Hei vaan!

Sunnuntai aamun hiljaisuutta ja kaunista päivää tässä aloittelen, herätessäni oli pilvessä, mutta nyt aurinko näkyviin ilmestyi.
Pakkasella muutama aste, tiet kuivahtaneet ja lumet kaduilta aika paljon jo sulaneet.
Istuskelin taas eilen parvekkeella ja oli niin lämmintä ja mukavaa.
Vaikea valinta on siinä, että mikä vuodenaika se parasta on, nyt tuntuu, että tämä keväthän se on, mutta mieli muuttuu siinä missä vuoden ajatkin;))

Noin se on ollut, pakko on jonkun päättäjien penkille istua, ei minulla kykyä, taitoa liioin ole ollut, mutta koulu, terveys ja vaalilautakunta tuli tutuksi.
Kaikista olen irti sanoutunut omasta halusta, ei ne niin mukavia istuttavia ollut, että olisi kovin kauan niitä tuoleja kuluttaa.
Muistiini jäi yksi ikävän tuntuinen valinta, kun en voinut tutun ihmisen miestä virkaan puoltaa, toinen hakija paremmin paperein sai viran, siinä menetin ystävän.
Eipä tainnut suuri menetys olla.
Ay-hommat tuli tutuiksi, vaikka en muuta kuin jäsenenä hallituksessa toimin, muutaman liittokokouksen kävin, mutta kokemus niistäkin hommista jonkun moinen.

Kyllähän se tapa kai suostumus näihin paikkoihin oli saatava, mutta tutuiksi tulleelle kaiketi onnistui vaikka miehen kautta, paljon mukana olleena pidettiin kai itsestään selvänä, että ei kukaan kieltäydy.
Uskonkin Venlastiina, että valinta osui oikeaan kohteeseen.
Minullakin tuli kysymys mieleen, kenelle äänen annan, kun se hetki koittaa, naiselle kai pitäisi, mutta taidan tällä kertaa päätyä mieheen.
Jospa ajattelisin niin, että ihmistä äänestän, olkoon sitten mies tai nainen.
Noita vaalikoneita en tutki, ihan omaan seurantaani luotan.

Oikealla tiellä olet hurskainen, kun uni maistuu, kasvaa myös tehokkuus ja niin työt siinä sivussa menee melkein huomaamatta.
Totta tuo, että mielen syövereihin kevät tekee mullistuksia ja aika paljon itsemurhia kevään myötä tapahtuu.
Pimeästä ajasta liian äkkiä siirtyminen on liian rankka kokemus, elämä sykkii liian voimakkaana ja sitä ei jaksa ottaa vastaan.
Mikä siinä syy sitten lieneekään, onko muutos ja kasvun ihme se, että saa oman yrittämisen sietokyvyn nollaan ja kaikki tuntuu toivottomalta.
Toisilla taas elämä kiihkeämmin alkaa sykkimään ja ei tiedä mitä kaikkea voisikaan tehdä ja yrittää.
Kunpa mahdollisimman monelle kevät tuo elämisen ja onnen tunteen, saaden maailman valoisalta näyttämään.

Nyt tämä opettaja lopettaa, kaikkea sitä pitää esiin tuodakin, vaikka viisautta ei juuri mihinkään, omassa elämässä tietämistä.
Päivä kuitenkin kaunis, siitä pitää nauttia, sateitakin tiedossa, iloa päiväänne!

Kuin saksalainen kirjoitan. Aina verbin viimeiseksi sujautan.

HARMAATA PÄIVÄÄ! SAISI TUO AURINKO PAISTAA.OLEN PARIKERTAA KIRJOITTANUT EN SAA LÄHTEMÄÄN AJATUKSIANI.YRITÄN TAASEN.LUNTA ON ISOT KINOKSET KOSKAHAN NE SULAVAT.

Oma päiväni kirkastui vasta puolilta päin. Kas kun se vanha vainooja matalataajuinen tulehdus mataline ylilämpöineen sai aikaan niin kurjan olon.
Pompsautin siihen parasetamooli-kapselin, melkein 20 sentin kolikon kokoisen. Nimi on Amol F 500. Verraton apteekin tuote.
Hyvänmakuisena sen voi antaa liueta suussa.

Menin siitä päivätorkuille. Niin vaan kävi että ulos runsaasti päälle pyntättynä uskalsin.
Yritin halkoa tammipuisia pöllejä. Edes järeä 2,4 kg painava halkaisukirves ei halkaissut kuin yhden oksattoman pöllin.

Ketjusahasta oli ketju pois päältä. Sen päälle laitossa tuhraantui ehkä tunnin verran. Ennen se onnistui paremmin.
Vaan viimein sen sain. Teräketju kuin sillä kiviä olisi sahattu. Yrin fiilata sitä. Pientä 140. Husqvarnaa revin käyntiin ainakin 100x.
Sitten vasta huomasin että ryyppi oli päällä. Uskon että Ynnämuun käsissä uudehko saha olisi soinut kuin sumusireeni.

Päivästä jäi hyvä maku. Erikoisinta että se kipeä olkapää kesti nuo käynnistysyritykset. Sen tyhjäkäyntiruuvia on käännettävä isommalle.
Huomenna rautakauppaan.

Niinkö hurskainen uskoo, että käsissäni olisi moottorisaha soinut... Enpä ole niinkään varma. Olen moottorisahaa käytellyt, mutta en ammattimaisessa työssäni. Se oli pokasahan ja pukkurin aikakautta jolloin metsiköissä palkan edestä tuhoa tein. Silloin oli muutama harva, hiton painava moottorisaha, jonka työmailla näin. Eikä ne kunnolla edes pelanneet. Se oli nippanappa hankinko konepelin töihin, mutta sitten keikahti niin, että ryhdyin hakemaan leipäpuuta muista hommista. Se oli oikea aika irrota jälkikäteenkin ajatellen.

Tukehtuuhan se moottorisaha turhaan, jatkuvaan ryyppyyn. Näinhän kävisi sahan isännällekin. Jotain on ollut vialla teräketjun päälle laitossa. Kyllä se 5-10 minuutissa pitäisi tottuneelta amatööriltäkin hoitua. Käynnistysyritykset ja pöllien halkaisuyrityksethän ovat hyvää hierontaa olkapäille. Eräässä kuntoutuslaitoksessa oli iskulause: Jos kuntoutus ei tapa, se parantaa!

SkillaN ja Puskasuleima kirjoittivat ilman asianomaisen lupaa ja suostumusta tehdyistä valinnoista. Selvähän se, että kyllä se on ensin sovittava. Muistan, että parikertaa jouduin ilmoittamaan, ettei se käy, tehkää mitä lystäätte. En pitänyt myöskään siitä, että käskevään sävyyn sanottiin mitä mieltä minun tulisi olla asian käsittelyssä. Harvoin näitä tapahtui ja oikeastaan en ollut niin aktiivisesti sitoutunut, ettenkö olisi saanut suosiolla tyhmyyttäni pitää. Tottahan sain monenlaista valistustakin.

Hyvä päivä entiseen malliin tehdä pyhäpäivän kävely. Näin lienee jatkossakin.

Mä oon kuulkaa tehny historiaa. Olisikkos uskonu, kun joku olis sanonu mun käyneen teatterissa. Kävinhän mä tiätty sillo pikkupoikana sen pakollisen koulukerran kattomassa jonkun Topeliuksen Lintu sinistä Sampolassa. Kyllähän sä sen tierät, sen, jossa se lintu yritti epätoivosesti lentää lankaa pitkin selällään näyttämön poikki. Kumman nykivää se lento. Niin, ja sitten mä kuvittelen muistavani käärmeenkesyttäjän soittoo muistuttavan äännen siältä esiripun takaa.

Niin, mä muuten meinasin unohtaa sen toisen teatterireissun paria vuatta myähemmin. Luakkaretki Hesaan. Me pojat ihailtiin Ateneumissa jonkun kuulusan maalarin alastonmissii ja sitä Tauno Suuren vastanäyttelijätärtä Kansallisteatterissa. Amerikan keisari ja sitten se nainen loikomassa hehtaarin kokosella soffan ja tivaanin risteytyksellä. Harmi van, ettei se tipauttanu sitä silkkikauhtanaa. Mutt mä oon kuulkaa yhtä kulttuurikyllästetty niinkun se enteinen teurastaja, kehu meinaan lukeneensa nuaruuressaan paljon kiäliä. Sano muuten enklanniks liki jokaselle minikolttupimulle - ai laivaan juu! -

Sanovat, että se Toijala, viisitoista minuuttia olis ihan mukava kappale, jos ei hyttysii tai sara. Mä olin hypänny pois junasta, kun Toijalan takana ei ois kuulemma mitään ja mulla mitään erikoista sillon illalla. Mä näin sähkötolpassa ilmotuksen siitä kappaleesta, ja mä aattelin, ettei kai siitä maine jos verestäs tätä rapissutta kulttuuripualta. Ettei siinä muuta kun takinkaulus pystyyn, aurinkolklasit ja hattu syvälle, niin yksinkertasta se on kuulkaa tää kultuuriharrastus. Meinasin vaan myähästyy. Täyty meinaan poiketa siihen Leskirouvaan paikallisvärii hankkiin. Kun sen kappaleen juonessa on mukana sen asemaravintolan leskirouva. Tieräthän sä sen, kun konnarit huuteli : Toijala, asemamaravintola, leskirouva, viisitoista, minuuttia. Emmä kyllä sitä leskirouvaa paljon nähny, huseeras kuulemma siällä paremmalla pualella, ne kun vaan näytti siällä sitä rahvaan pualta. Jumalaton meno, vissiin en ees ehtiny torkahtaa koko aikana. Vähä mä ihmettelin siinä lopussa yhtä renkipoikaa. Löys kuulemma jostain pirtukätkön ja meni laverteen siitä vallesmannille. Mä oisin itte vaan ollu ihan hiljaa ja orottanu keskiyätä. No, saihan se renki opetuksen. Joutu meinaan naimisiin.

Mä oon vähä fundeerannu sen näytelmän jälkeen tota Toijalan historiaa. Ne kun laulo siinä näytelmässä, että leskirouva hallittee. Niin perustoijalaista akkavaltaa. Aikanaan nääs sen kirkon suntion tehtäviin kuulu kirkon lämmitys, kellojen soitto , ovien avaaminen ja lukitus. Ja avaimet Konhon kartanossa, emännän vyällä. Se oli kuule suntion homma noutaa ja palauttaa ne avaimet joka kerta siältä Konhosta oli sää mikä hyvänsä. Matkaa kirkolta sinne kartanolle tollaset pualitoista penikulmaa. Niin. että kirkkoon piti menne Konhon kautta ja akan ukaasista. Viälä nykkin turhista reissuista sanotaan – mennä Konhon kautta kirkkoon -.
Emäntä siinäkin ilmaisi valtansa kun kahvia kaataessaan sano: ottakaas, ennenkun järki jäähtyy!-Taatusti perustoijalainen käsky ja perustoijalaisittain nöyrästi toteltu. Sitä ei meinaan siihen aikaan kahvi ollu ihan jokapäivänen ilmiö.
En vaan oo sattunu kuuleen, minkä iskulauseen se äskeinen kunnanjohtaja sattu lanseeraan, se Leena meinaan. Kai sekin sitä akkavaltaa käytti. Joku vaan kerto,että se kirkko on Akaan kirkko ja että Toijalan ruottalainen nimi on ollu Akkas. Niin, että täällä passaa puhu akkavallasta.

Toijalaiset itte uskoo vakaasti, että Suami voittaa toistamiseen ton pahuksen euroviisun joskus tulevaisuuren jälkesenä vuanna. Meinaan sitten, kun joku mekakuru tekee sanotuksen. Nuotit sä varmaan arvaakkin. Meinaan sovitus sarjasta hyärylliset lyämäsoittimet opus kahrelle kaulimelle ja yhrelle päälle. Toijalassa kun on tua tunnettu akkavalta ja luantevat harjotusmahrollisuuret. On meinaan sopivan kokonen päävarasto ja akkasvalta.

Huomenta aurinkoiseen viikon alkuun, kivahan se on herätä auringon paisteeseen, mieliala hyppää monta pykälää ylöspäin.
Viikot vierii, kampaajan kanssa päiväilimme seuraavaa hiusten leikkuuta, vapun tuntumassa jo silloin.

Megamoka tarinoi Toijalan seudun kuulumisia, onkohan siellä todella akkavalta, voisi sen jotenkin uskoakin, kun se Akaa siinä lähellä, onkos se vielä?
Maantiedon taitoni taas paljastan, siinä lähellä Toijalaa asuinkin pienenä tyttönä, Viiala, mutta en muista Toijalassa käyneeni.
Voi olla että muisti katkoni muistamisen vääristää.
Sen muistan kun sotavankeja oli Viialassa ja eka ja viimeinen selkäsauna siellä tuli hankittua.

Sammuu se autokin, kun liikaa yrittää käynnistää, jotkut tulpat kuulemma kastuu, miksikäs ei sitten sahatkin.
Auton suhteen on kokemusta, sahan kanssa olen vaan puukkosahalla kokeillut.
Ehkä voisi pahaksi sanoa, kun en minäkään mielelläni määräilyä kohdalleni ota, omin vähäisin älynystyröin päätöksiäni teen.
Joskus olen jopa pettynyt näihin itsepäisyyteni päätöksiin..

Kadut täällä meilläkin jo melkoisen mukavat liikkua, melkein lumettomia on, sepeli nyt sitten jalan alla pahalta tuntuu, aina sitä valittamista löytyy.
Kahvihetkiä ainakin aamuisin on kiva parvekkeellakin viettää, päivällä jo liian kuumaksi muuttuu.

Minulla on sellainen kuva, että aina kun jotakin konesahan tapaista on käynnistetty, se ei pelaa, jo laittaessa aikaa korjauksiin olisi pienen tarpeen tavallisella sahalla tehnyt.
Se on sellainen halkaisu kone hankittava hurskainen, kyllä oksaisetkin puut halkeaa, kokemuksen äänellä puhun.
Puiden halkominen kirveellä on kivaa hommaa, kun muistaa varoa jalkoihin iskemistä;)

Yhdyn erään miehenpuolen toivomukseen, että Mummustiinalla olisi hyvin nukuttu yö takana ja viikko alkaisi aurinkoisena.

Minulla nuo verbit ja muut sellaiset ovat hakusissa, kun koulua kävin oli teon ja asemosanat, en niidenkään paikkaa tiedostanut, laitan sanan sinne minne parhaiten mielestäni sopii.
Koettakaa ymmärtää nämä puutteeni, kielioppi ei mielialani ole koskaan ollut.
Väritystä puheeseenkin;)DD
Tänään taas mielipuuhiini, eli käsityö kerhoon, aurinkoista päivää sinne minne se paistettaan luo ja jos ei paista, silti hyvää päivää.

Näin se on hyvä täällä kirjoittelussa, sellainen sana ja sellaiseen paikkaan, mikä tuntuu luontevasti sopivan. Jutustelussa ehdoton "kirjakieli" tarkkoine sääntöineen tuntuu turhan kankealta. Ehkä se on paikallaan virallisluontoisissa asiakirjoissa. Eihän se paha ole, jos on virheetön kielenkäyttö, mutta siihen tavoitteeseen en ryhdy. Rötkäytän myös ihan tahallani sanoja, joista tulee punaväriä.
Nimim. "megamogalla" on väritettyä, sujuvaa ja vaivattomasti vaihtelevaa tekstiä. Käyköhän myös suullinen ilmaisu samaan tapaan? No...tämä ei ole vastattavaksi tarkoittamani kysymys, vaan lukemastani tullut mietteeni.

Tänään tuli pihistelty uutinen, Halla-aho käy kilpaan Persujen johtopaikasta. Vaikka asia ei minulle kuulu, haeskelin mietteitä tästä ilmoituksesta. Löytyihän sitä, näyttää se kiinnostavan. Saapa nähdä, mikä näytelmä siitä kehittyy.

Entiseen tapaan - kelpo päivä taas kaikin puolin. Ei ole mielessäni edes erikoista valitettavaakaan. Katellaanpa sitten jatkoa!

.

Huomenta, katsoin illalla pirttiin ja huokasin, ei ketään, menneekö päivä ilman viestejä, no eipä kumminkaan.
Tänään pilvinen päivä, mutta lämmön puolella yhden asteen verran tähän aikaan.
Aika harvoin ilman yhtäkään viestiä on pirtti jäänyt, te uskolliset muistatte ja kivalta se tuntuu, vaikka vaan hyvän päivän toivotukset lukea saa.
Maailman menoa noista aloitus kuvista selailin, mitä aina koneen auettua esiin tulee, usein ne aika ikävän tuntuisia ovat, maailmassa niin paljon hätää ja tuskaa.
Sodasta puhutaan jossakin ketjussa, jopa mallina olemisesta aseiden käytön suhteen, ei vaan taida onnistua sekään.
Sodan pelko taitaa joka puolella päällimmäisenä olla, onko sitten medialla suurikin osuus asiaan?

Niin se sitten on, että puheenjohtaja kisa on saanut yhden ehdokkaan lisää ja aika mielipiteiltään eroavan entisistä, saapa nähdä kuinka käy?
Samaa mieltä ynnämuun kanssa, kyllä megamogalta juttu luistaa ja huumori kukoistaa, sitäkään hommaa ei kaikki osaa.
Olen melkoisen huono vitsejä ja hauskoja juttuja kertomaan, tosikko taidan olla, tai nauran ihan muille jutuille kuin kaikki toiset, mutta erilainen kaiketi saa olla.
Ei se itseään paljon haittaa, vaikka minkälaisen höperön kuvan antaa, jos sitä ei edes tiedosta itse;)

Kamala ajatuskin, että pommeja taivaalta tippuisi ja vielä omaan pihaan.
Tekikö se pommi pahaa jälkeä Venlastiina, vai suutariksiko jäi?
Kyllä sitä pommitusta täälläkin oli, mutta muistini ei mitään vakavaa anna esiin tulla.
Rautatiet ja tehtaat kai kohteena oli.
Voi kun ei koskaan mitään sellaista tarvitsisi kenenkään kokea, tosin sodan käynti on muuttunut, mutta tuhohan se on tarkoituksena, kuolemaa ja surua.
Tuo Amerikan meininki pelottaa ja onhan näitä muitakin ympäri maailmaa, joista uhkakuvia esiin tulee.
Ihmisen henki ei minkään arvoinen, valta ja sen tavoittelu kaiken voittaa.
Ruiskukkia nykyään harvoin näkee, no eihän ole heinäpeltojakaan niin kuin ennen ja myrkkyjä ruis peltoon laittavat, että ei kukat pääse kukkimaan, näin luulen.

Mutta, jospa tämä päivä toisi tullessaan jotain mukavaa sitäpä tässä jään minä ja te toisetkin odottamaan.
.

Uamupäevee;)

Ei ainakaan nyt sada eikä paista.
Eilen oli aika nätti päivä.
Kävin kaupungilla asioilla.

Piti kävellä ihan mahoton lenkki;(
Luulin että nyt nukuttaisi,mutta kissan viikset 4-asti valvoin.

Minulla nuo unet on vieläkin hakusessa;(

Tänään on kerhopäivä tuolla meidän kerhohuoneella.

Voikaahan hyvin.
näkyillään...

Sodista puhutaan ja uhkakuvista niin, että voi joillekin hiipiä ajatus hyvinkin pian koittavasta vaarasta. Luulen, että tämän takana on hyvin mittaviksi suunnitellut asehankinnat ja joukkojen uudet mobilisoinnit. Sen hyväksymiseksi on vaaran lietsontaa ylimitoitettu. Helppohan se on hysteriaa lietsoa, mutta sitä vastuuta pitäisi katsoa toisesta näkökulmasta. Näin olen itsemielessäni vouhkaamista miettinyt. Näin ajattelen sotajuttuja, toimiinhan olen jo raakki, tuskin olisi miinanpolkijaksikaan.

Sotatarviketeollisuus on tuottoisaa puuhaa. Nythän on kähinöitä riittänyt ympäri maailmaa. Kun lisää nokitellaan ja vouhkataan, kierre jatkuu. Täytyyhän pitkälle kehitettyä kalustoa tosielämässäkin testata ja kuluttaa, jotta tuotannolle tulee uutta tarvetta. Näyttää siltä, että ikinä ei päästä irti kilpavarusteluista. Niin tyhmää ja järjenvastaista kun se onkin.

Eipä mitään, hyviä ilmoja on viime päivinä riittänyt. Minulle on pilvinenkin päivä hyvä, kun silmäni on erittäin valonarat. Tänäänkin pidin tummia aurinkolaseja, vaikka eivät edes valkoiset lumikinokset olleet hohtamassa. Tässäpä tämän päivän kirjoitteluni. On vielä eräs rojekti tänään tehtävänäni. Kahellaan...

Tulin nuuhkimaan honkapuusta rakennetun kahvipirtin tuoksuja. Kyllä. Puhtaaksi vuoltu hirsi jättää siistillä pidolla elinikäisen arominsa sisätiloihin.
En minä tavallisesti näinikään....mutta kun Presidenttikahvi ja croissantit tuntuivat niin taivaallisilta.

Ei mitään aamupäivä enää, mennyt päivä kotiaskareissa ja siivoamisessa, pitää tämä pieni asunto saada kuntoon torstaiksi, tulee sukulaisia ja pari tuttua kylään. Onneksi ei tarvi leipoa, tilattiin kaikki leipomosta. Täytyy vain illansuussa huomenna hakea.
Tulee torstaina tallattua tätä yhteistä taivalta 60 vuotta, olemme saanet rikkaan yhteisen elämän ja kaksi kunnon poikaa, näillä yhteensa kolme lasta joista kaksi aikuista naista ja yksi 16 vuotias poika.
Olemme kiertäneet Suomea ja mailman mantuja kymmenissä maissa ja Saksassa useita keroja, Kaikki matkamme on mennyt mukavasti ja meillä on paljon hyviä muistoja reissuilamme sekä valtava määrä valokuvia.
Kyllähän me siellä Pohjois-Karjalassakin kävimme kymmeniä kertoja kesäisin, nyt nekin matkat on tehty, kuten varmaan ulkomaan matkatkin.
Täytyy sanoa, nyt olemme vanhoja ja varmaan väsyneitäkin sellaisiin reissuihin.
Tuon ynnämuun kanssa taisimme kuulua samaan ammattiosastoon , mutta minä en käynyt kuin muutamassa osaston vuosikokouksessa.
Sensijaan osallistuin vähän puoluepolitiikkaankin täällä kotikunnassa ja Helsingissä Uudenmaan piirin puolue elimissä.
Nurmijärven kunnallispolitiikassa olin vuosikymmeniä, ensin urheilulautakunnan puheenjohtajana 12 vuotta, sitten valtuustossa 24 vuotta, kunnanhallituksessa 4v ja valtuuston varapuheenjohtajana 2v
Vielä teknisessä lautakunnassa, ensin 8 vuotta puheenjohtajana ja senjälkeen 6 vuotta jäsenenä, sitten lopetin kesken ja pyysin eron. Taisi niitä eri lautakunnissa yhteensä oltua noin 40 vuotta, osa niistä tietysti oli samaan aikaan. Eihän ne kaikki ihan tuossa olleet,kyllä niistä joku luettelo on, mutta en niitä ala kaivelemaan.
Nyt nekin ovat muisto vain elämästä, työntäyteinen se on ollut.
Latehan minä.

Uutta lunta kertynyt maan peitoksi ja nyt sitten sulaa ja loskakelin aikaan saa.
Huomenet jäi, mutta vieläpä nuo mukaan ehtii, siis pilvinen päivä ja jotakin sataa, taitaa vettä olla.

Rikas on yhteinen taipaleenne ollut Late ja Venlastiina, lämpimät onnittelut.
Harvat avioliitot noin kauan yhdessä kestää, nykypäivänä ei paljon alkua pidemmälle ehditä.
Harvinaista sekin, että noin sopuisa ja toistaan ymmärtävä kumppani löytyy ja näin yhdessä olo onnistuu, jatkukoon vielä monia vuosia eteenkin päin.
Paljossa olet mukana ollut myös tuolla päätöksien teon puolella, onnittelut siitäkin Late.
Tämä vanheneminen tuo mukanaan väsymyksen, että ei enää vastuuta jaksa kontolleen ottaa, kiinnostuksella kuitenkin maailman menoa seurataan.
Matkustamiselle myös toppi tulee, jo liikkumisen heiketessä, kuin myös halujen puuttuessa.

Hyvä että edes pistäydyt pirtissä hurskainen, onhan ne nuo herkut maistuvia mitä pirtissä tarjotaan, eikä niiden voimalla painoakaan tarvitse pelätä lisää saavansa.
Kyllä se puun tuoksu on aistittavissa ainakin uusissa rakennuksissa ja sitten vanhemmissa taloissa ne jokaisen aikaan saamat omat tuoksut, jopa home joskus hajuja antaa;)

Ruoka juttuja on mukava lukea, siinä herää joskus halu omiin ruoka ostoksiin, kun väliin tuntuu, että mikään ei maistu.
Muistelin juuri kalapuikkoja, mitä jossakin työpaikassa oli useinkin ruokalistoilla, hyvältä ne maistui, pitäisikin niitä kokeilla.
Voi olla, että samaa makua ei niissä enää ole saatavana, kun tuo makuaistikin on ronkeliksi tullut;)
Ihana aika on odotuksissa, melko lähelläkin jo, kun uutta satoa alkaa tarjontaan tulla.
Aika harvinaisia on hyvät kuuntelijat, aina se tahtoo puhe omiin asioihin kääntyä, kun sen aina muistaisi ja jaksaisi antaa purkamisen mahdollisuuksia huoliaan kantaville.

Totta tuo ynnämuun arvelu tuosta kilpavarustelusta ja vallan voimissa pitämisissä, mutta hyvin äkkiä se siitä leimahtaa, kun historiaa muistelee.
Toivottavasti maltti ja järki voitolla kuitenkin ja pelko oman nahkan puolesta hillitsee tuota tuho voimaa.
Väliin tai melko useinkin sellaiselta hiekkalaatikko leikiltä tuntuu, sanonta pojat on poikia, pätee kai päättäjien niin naisten kuin miestenkin kohdalla.
Se oman minän nostattelu tapahtuu muuallakin kuin pirtisämme;)
Miksihän onkaan tuo aurinko lasien pitämisen vaikeus minulla, vaikka silmät sirrillään ja vettä vuotavina kuljen, mutta aurinko laseja ei vaan osaa päähän laittaa.
Pakottaa pitää, että kaikkein kirkkaimmilla ilmoilla silmilleen ne saa, tasoittuu se kirkkaus kesän tullen, tämä kevät sitä vaikeinta aikaa.

On se tuo unen saaminenkin hankaluus jos se siksi on mennyt, muori valvoo ja unta odottaa, minä istualtani jo uneen vaivun.
Kellon lähetessä ilta kymmentä, ei millään jaksa valvoa ja unta riittää se kuusi-seitsemän tuntia, tosin unia nään paljon, ei kai sitten kovin syvää se uni ole.

Nyt jotakin puuhastelua on alettava tekemään ja päivää iltaan kuluttamaan, että pääsee taas unten maille;)
Ainahan sen illan tavoittaa, teki jotain tai vaikka vaan oleilee, sitäpä nyt yrittämään, kuluttakaa päivänne omalla tavallanne jokainen;)

Sydämelliset onnentoivotukset timanttihääparille pitkästä yhteiselosta ja onnea kohti kruununtimantti- ja rautahääpäivää ! Olette hyvin nuorena toisenne löytäneet ja kaikki kokemukset siitä lähtien saaneet jakaa, niitä on mukava yhdessä muistella ja uusiakin muistoja luoda. Kaiken takana on nainen, niinhän laulussakin sanotaan, siitä varmaan on riittänyt energiaa myös moniin Laten luottamustoimiin. Meillä on vielä kultahääpäivä tähtäimessä, keskellä kauneinta heinäkuuta saimme lapsuuskotini puutarhassa ikimuistoista päivää silloin 44 vuotta sitten viettää. Kaksi lasta ovat parhaita saavutuksiamme, lastenlapsia on siunaantunut 8, ovat nyt siinä iässä, että konfirmaatiojuhlia riittää, ensimmäiset lakkiaisetkin tulossa. Matkoja jaksamme vielä tehdä, perinteinen Euroopan automatka on taas pantu vireille, Finnlinesin paikat jo ostettu. Itävallassa asuu sukua, Saksan ja Itävallan alppiseudut ovat hyvin tutuiksi tulleet, nyt suuntaamme Ranskaan.

On taas säteilevän kirkas kevätpäivä, luntakin vielä jonkin verran häikäisyä lisäämässä. En voisi kuvitellakaan ilman aurinkolaseja pärjääväni, ilman niitä tuntuu kuin säteet porautuisivat sarveiskalvon läpi kallon sisään . Olen tottunut pitämään paljon aurinkolaseja merellä, olisi vaarallista olla auringossa siellä ilman niitä. Leveälierinen hattu on toinen aurinkovarusteeni kesällä. Onkohan Sinulla Skillan epämukavat ne aurinkorillit, liian painavat tai huonosti nenälle istuvat ? Jotkut käyttävät silmälasien päälle laitettavia irtosuojia, jotka saa vaikkapa kauppaan mennessä nostaa ylös "mikkihiirenkorviksi".

Kauniita maaliskuun päiviä !

Kiitokset Skillanille ja Ramoonalle.
Hyvinhän tässä on tässä on pärjäilty, vaikka kuullun ymmärämis -ongelmia aina silloin tällöin sattuu. Suomea puhutaan, mutta toisen puhe joskus saattaa kuulijalle merkitä ihan päinvastaista kuin puhuja on tarkoittanut.
Kun sitten pienen paussin jälkeen toinen alkaa selittää mitä hän olisi asiasta ajatellut, käy ilmi, että taas on kyseessä väärinymmärrys, ja sen jälkeen melkein naurattaa, kun emme vieläkään ole oppineet tajuamaan kumpi on hööpö ja kumpi toope.
Äänekkäin keskustelumme käytiin silloin, kuin kuopuksemme oli vähän toisella vuodella, ja minä hankin itselleni työpaikan ja muksuille lapsenlikan entisen naapurin tyttärestä. Kun vielä asuimme vanhempieni yläkerrassa, ei mitään ongelmia ollut.
Ainoa syy mieheni vastustukseen oli hänen sisarensa, joka oli sitä mieltä, että mies oli huono mies, jos ei pystynyt elättämään vaimoaan. Siitähän ei ollut kyse, ja uskoihan se ukkokulta vihdoin sen, ja tässä sitä vieläkin ollaan: pojat ovat aikuisia ja lapsenlapsistakin vain poika on vielä koulussa, eikä ongelmia ole kumpikaan jälkeläissukupolvi aiheuttanut. Päinvastoin!

Eiköhän tässä hiljalleen hissutella eteenkinpäin, jos huomisillasta elossa selvitään.
(jos tuo alakerta suvaitsee kadota kuvakokoelmineen ja tahtävineen)

Venlastiina

Onnittelut Venlastiinalle ja Latelle merkittävän päivän johdosta! Kyllähän tuossa ajassa - 60 v. - ehtii jo melkolailla tutustuakin. Ilmeneehän se "PsVs" nimimerkin kirjoituksestakin että kokemusta on karttunut.))

Melkoinen ura on Latelle kertynyt luottamustoimista "oikeiden töiden" ohella. Luulenpa, että on enempi harvinaista tuon kaltainen ahkeruus. Late mainitsi, että saatoimme kuulua samaan ammattiosastoon. Kakkosessahan minä, ja olen tietysti vieläkin vapaajäsenenä. Iso ammattiosastohan se ja varsinkin vuosikokouksissa oli joukkoa sata, joskus satojakin. Joten sinnehän joukkoon on sekaantunut, vaikka oli samassa kokouksessa istuttu.

Tänään tein 25 km lenkin, eikä pahemmin väsyttänyt. Olihan kuitenkin autoni mukana, sitäkin pitää väliin "kävelyttää." Porttipuistossa kävin vahinkotavaraliikkeessä "soppailemassa". Eipä sieltä kunnon tärppejä löytynyt, mutta ainahan jotakin. Onhan jotakin tosi halpaa, mutta kun en tarvitse. Sama voi olla muillakin katselijoilla, kamat pysyy hyllyssä tai tangossa.

Kuusijärvelläkin ajaa pyöräytin. Järvi oli jäässä, mutta lumet olivat sulahtaneet hyhmäksi jään päälle. Avantouimareita pulahteli aika monia. He kun vielä avannosta noustuaan jäävät laiturille pitkäksi aikaa rupattelemaan, meikäläiselle tuli jo katsomisesta vilunväreet.

Niin että aika hyvä päivä tänään. Taisipa olla taas vuoden lämpimin päivä. Siitä huolimatta päiväunet hyvin maittoi. Ei nukahtamisessani yölläkään ole valittamista, joten onhan jotain hyvääkin. Kirjuttamiseni on nyt parasta pysäyttää. Hyvään alkaneen kevään jatkoa teille!

Huomenta aurinkoiseen päivään ja lämpimäänkin näin on luvattu.
Mummolaan meno keli, taivas kauniin vaalean sininen.
Keli ihan hyvä myös teillä ja kaduilla, mitä nyt tähän ikkunan maisemaan näkyy, lunta vielä nimeksi naapurin nurmikko alueella.
Maalikuu täyttää lupauksiaan kevät kuukaudesta.

Kaupassa käynti jää melkein vain ruuan ostamiseen, en jaksa katsella kaupan tarjouksia, kun ei tarvetta mistään ole, tai jotain olisi, mutta ne ostokset liian suurilla summilla estyy;)
Olen noista huonekalujen verhoiluista puhunut, mutta sitten tulee ajateltua, että tätä elinikää ei kovin paljon jäljellä, kumminkin aika hintavaksi puuha tulisi ja sitten kuka ties kaatopaikalle joutuvat jälkeeni.
Uudet saisi samalla hinnalla, ehkä halvemmallakin, mutta olen niin tykästynyt näihin nyt oleviin, että en halua vaihtaa.
Lapsien makuun tuskin ovat.
Tuohon avantouintiin en ole koskaan innostunut, kylmän suihkun kyllä saunan päätteeksi otan.

Muistan isäni myös hyvin kielteinen oli äidin työhön menoon, se oli se entinen aika sitä ja ei se paha ollutkaan, äiti aina läsnä, kun tarvitsi.
Paljosta oli puute, mutta kodin ilmapiiri oli lämmin ja turvallinen, äidin ansiota paljon, elettiin yhden miehen hankkeilla ja reilusti ei koskaan.
Kuitenkin paljon lämpimiä muistoja ja kaikessa niukkuudessakin sen rakkauden koki.
Oma työhön meno oli välttämätön, miten muuten olisi asunnon hankinta velat maksettu, tiukkaa teki silti.
Lyhyeksi jäi yhteinen eläkkeellä olomme ja noista tiukista vuosista selviämisen helpotus.
Tuntuu väliin niin väärältä, tämä yksin eläminen ja yhteisten ponnistelujen nauttiminen.

Noin se on hurskainen, ei enää parhaat vuodet ole kumppania etsiä, onko siihen tarvettakaan?
Tähän ikään on jo kokenut yhtä ja toista ja nyt olen huomannut, että hyvä on olla yksin.
Eihän sitä sanaa pidä sanoa, että ei koskaan, tiedä vaikka joutuisi sanan nielemään.
Eihän voi vannoa, että ei joku prinsessa sinuakin jossain odottele hurskainen, ikä on vaan numeroita.

Tuo päiväkirjan pito olisi kohdallani ollut suotavaa, nyt muisti ei mitään kohokohtia elämästä mieleen tuo, kai niitä myös on ollut, vaikka arkea enemmäkseen.
Valokuvia kuitenkin löytyy ja kun muistia pinnistää ne jonnekin tapahtumiin johtaa.
Olisihan se mukava tapaaminen, jos pirtin väki kohtaisi, sujuisiko yhtä hyvin kuin kirjoittelu?

Mukava matka taas Ramoonalla edessä ja odotuksia kauniista luonnosta, poikkeaa ne kumminkin kotimaan tutuista maisemista.
Aika tutuiksi nekin teille jo tulleet, kun joka kesä matkoja noihin maisemiin suuntaatte.
Minulla on kahdetkin aurinkolasit, toiset voin laittaa näiden vakilasien päälle ja toiset sitten ilman, mutta tottumus lasien käyttöön on suuri este.
Miksihän niinhin ei meinaa tottua, vaikka laseja olen 15-vuotiaasta käyttänyt.
Minua kiusaa toistenkin lasit heidän silmillään, kun ei voi silmiä nähdä, on kuin puhuisi kuvalle, silmät yleensä se sielun peili, näin sanotaan;)

Tänään pieni lenkki pitää tehdä ja ehkä tarkenee istua parvekkeellakin, siellä onnistuu tuo maton kuteiden letitys, niistä sitten mattoa virkkaan jonkun parveketuolin alle.
Jotain joutavalla.
Koko maahan luvassa kaunista, siitäpä sitä kaikki nauttimaan, moi, moi!

Olin kirjautunut, mutta konstailee Suomi24, näin nyt tällä kertaa.

Aamupäivää.

Kyllä tämä kone ottaa onttoon kotelooni;(

En tiedä onko operaattorin vika vai mikä.
Eilen en löytänyt pirttiä en sitten millään.;(((
Hyvä etten heittänyt koko vehjettä patsulta alas.

Tänään täytyy saada apuja tähän koneelle.
Onneksi apuja on lähellä.

nyt on lähdettävä käymään kaupassa

näkyillään...

HYvää huomenta Kahvipirttiin!

Tämä käyntini on Laten ja Venlastiinan 60 vuotis juhlan kunniaksi

🌿🌸🌼🌷☘ Onnea yhteiselle taipaleelle!🌿🌺💐🌷☘️

toivottaa
sini-sirkku

Suorastaan väsymyksestä räytyneenä kahvipirttiin raahustan. Kevään ensimmäin aurinkoinen ja lämmin päivä olisi pitänyt viellä rannalla.
Oisi ollut termospullossa hyvää kahvia. Olkalaukussa kiikarit, eväitä ja kermaa kahviin.
Eipä tietenkään mitään pilvenpäällisiä unelmia. Ei vaan rankkaa orapihlaja-aidan leikkausta.
Uusi lääkäri ihmetteli, miksei vuoden vanhaan olkapäävammaan oltu saatu kortisonn piikkiä ja Buranaa parempaa hoitoa.
Kirjoitti lähetteen fysikaaliseen hoitoon. Jo pari päivää ennen vappua pääsen fys-käsittelyyn.

Mutta olihan tämä mahtava päivä. Lahja kuten wanhat liioittelijat sanovat. Ei kuitenkaan makeaa mahan täydeltä. Lehdenjakajilla saattaa aamuyöllä olla käyttöä hyville autonikkunapyyhkimille.

Kylläpä olikin täällä komea, lämmin ja aurinkoinen päivä. Otin sen huomioon kun päivällä lähdin kävelylle. Varasin varmuudeksi penkille istuinalustaa jos tuntuu kylmältä kauemmin viivähtää. Eihän vara venettä kaada, sanotaan. Olisi kärsinyt istua ilman tälläystäkin. Siinä auringossa istuskelin lähemmäs tunnin. Voihan sanoa, että se oli hukkaan heitettyä aikaa, mutta olisipa tuo voinut hupaisemminkin mennä.

En minäkään ole säännöllistä päiväkirjaa pitänyt. Joitain pikkuvihkoja ja sekava kasa yksittäisiä kirjoittamiani arkkeja on tullut varastoitua. Onhan niitä hupaisa lueskella, mitä alle parikymppisenä mietiskellyt ja miltä maailman meno on korven pojulta niillä eväillä näyttänyt. Hajanaisia kirjoitusliuskoja voi olla joka vuosikymmeneltäni, mutta ei mitenkään kattavasti. Eiköön noita liene kuitenkin ihan tarpeeksi sitä laatua.

Tämä päivä oli tällainen, jatkossa tulee ennusteen mukaan vaihtelua. Kaikki kuitenkin kelpaa. Uuteen päivään!

Juhlat on juhlittu, ja meidät on totisesti kukistettu!
Maljakoita meillä on mukamas paljon, mutta yhden kukkapuskan ex-miniä ammattitaidollaan sijoitti vanhaan kahvipannuun, kun riittävän suurta maljakkoa ei enää löytynyt. Kauniita ja upeitahan ne muutkin kimput olivat, mutta tätä uhkeampaa ja kauniimpaa emme kumpikaan ole koskaan ennen nähneet.
Perhettä ja sukua oli koossa valtava määrä, mutta ongelmia ei syntynyt, kun vanhempi poika toi etukäteen neljä oikein tyylikästä koottavaa tuolia ja kuopuskin ennen vieraitten tuloa kaksi matalaa, kevyttä pöytää. Kaikille oli käyttöä, ja istumapaikkojakin riitti jokaiseelle.
Aikani kuluksi laskin kahteen kertaan kuinka monta istumapaikkaa meille mahtui. Niitä oli seitsemäntoista. Onneksi oli riittävästi, ettei edes juhlakalujen tarvinnut istua lattialla tai makuukamarissa sängyn laidalla.

Jotenkin kaikki vieraat olivat heti sopeutuneet yhteen, ja tunnelma oli sellainen kuin olisimme aina juhlineet yhdessä: hauskuutta ja valoisuutta riittää pitkälle eteenpäin.
Kaikki ovat aivan ihania ihmisiä - omat jälkeläistkin mukaan lukien. Poikiemme tyttäret olivat tuoneet poikaystävänsä mukanaan, ja niin miellyttäviä ja fiksuja kumpikin nuorimes oli, että toivottavasti siinä on vakka valmiinna kantensa kantensa valitsemaan,

Toivotan kaikille Kahvipirttiläisille valoisaa mieltä ja onnellista kevään odotusta.
Ja suuret kiitokset onnentoivutuksista!

Vaihteeksi pilvisen päivän huomenet, vaihtelevaa on sää, ehkä lunta tänään saamme.
Tiet ja kadut kuivahtaneet, tuuli nostaa vedet pilviin ja sitten ne jossain välin alas tulee.

Olihan se juhlimisen arvoinen juttu, tuo yhteinen pitkä taival yhdessä Venlastiina ja Late, onnea jatkoon.
Lopulla vuotta minullakin olisi juhlan aihetta, mutta mietin paikkaa minne karkuun lähtisin, katsellaan ja kuunnellaan, voihan matka katketakin, äitini sanoi aina tämmöisen kysymyksen edessä, sinne on monen miehen ikä, näinhän se on.

Eilen tuli torkut otettua parvekkeella minunkin, sen verran sohvaa, että pitkäkseni pääsen ja jopa aurinko kivasti lämmitti.
Äkkiä sitä vilustumisen hankkii, jos istuskelee ilman kunnon pukeutumista, keväinen sää arvaamaton, lämpö on vielä melko epäluotettavaa.
Hukkaan se näillä kymmenillä menee elämäkin, mitä yhdestä tunnista ynnämuu;)

Jospa nyt onnistuisi tuon olkapääsi kanssa hurskainen, kun hoitoa luvassa.
Unelmat ja haaveet, hyvät osata unelmoida, mutta varmaan väsymyksestä huolimatta sinulla hyvä mieli, kun pensasaita tuli leikattua, eikö vaan.
Niitä kauniita päiviä odotuksissa, onhan kevät vasta alulla ja kesä kokonaan tuhlaamatta, sitten sinne rannalle menet kahvia nauttimaan.

Onhan näillä koneilla joskus aivan outoja temppuja, minulla äsken koko ruutu mustaksi meni, piti tehdä avaus uudelleen.
Ehdin jo ajatella, että nyt sitten kone pääsi matkansa päähän ja euroja olisi löydyttävä uuden hankintaan, mutta onneksi vielä yhteistyöhön suostui.
Osaamattomuudesta monta kertaa nämä toiminnat lakkoilevat, kaikki ei suju kuin vettä vaan, mutta näillä sitä pitää yritää toiminnat hoitaa.
Hyvin ainakin aikaa menee, yli kaksi tuntia joka aamu, kun kaikki tapani toteutan, sitten suljenkin koneen ja illalla käyn kuittaamassa tapahtumat;)

Nyt sitten lunta alkoi viskelemään, harvakseltaan kylläkin, on ulos lähdettävä, tiedä vaikka minkälaiseksi tuiskuksi muuttuu.
Oikein mukavaa päivää toivottelen itse kullekin.

Päevee tuas;)

Kyllä minulle ruppee riittämään tämän koneen temppuilu;)

Eihän vika VOI olla minussa;))

Eilen tilttas modeemi,tänään sain uuden,mutta on taas uusi opetteleminen.

Noh näkyillään...

Harmillisia ne tietsikkaviat on ja kalliitakin. Ihmeen hyvin on toiminut tämä viimeisin mallini, hyvin olen selvillä sen tempuista.
Vasta pääsin kotiin ruuhkasta, piti etsiä kerhokenkiä pikku filippiinolle 4 v. huomenna. Löysinhän viimein, mutta otin sisätossut ja kengätkin varmuuden vuoksi. vaihtakoon äitinsä jos ei tykkää.

Kiva mennä synttäreille, kun ovat pojan vanhemmat kummatkin ruokaihmisiä, Tiina lentokentällä ja mies Kampissa sushibaarissa. Herkkuja siis tiedossa.

Paistoin äsken lihat uuniin ja tein perunamuhennoksen, nyt on syötyäni niin raukea olo, että löhöilen vaan telkkarituolissa 😊 mohoi!

Vaihteluahan tämä: eilen aurinko rökitti koko päivän, tänään sateen tuhnua ja hämärää ilman vaihtelua. Tähän sopii hurskaisen enteilemä, että ei makeaa mahan täydeltä. Eipä tuosta muutoksesta suurta harmia ollut, markettireissulla kyllä palttoo hiukan kostui. Ei kuitenkaan läpimäräksi, joten säilyi koossa vaikka olisikin "sokerista ollut."

Tämä päivä on minulta mennyt huvankunniaksi. Kyselin että mitä tein tänään? En mitään! Vain aivan välttämättömät rutiinit, syömisen, päivänokoset...siinä työni, no se markettireissu. Laiskahan se töitään luettelee.

Täytyy lopettaa nyt, ettei mene liiallisen raatamisen puolelle. Nähhään!

Terveisiä Turusta itäsuomalaiseen Kahvipirttiin. Mahdanko olla kauimmainen pirtissä vieraileva, vaiko yhtä pitkä matka pirttiin meillä kaikilla lie.
Kevät tulee keikkuen, aamupäivällä satoi vettä ja puolen päivän jälkeen aurinko paistoi täydellä terällään.
Kevään tulo sai minut lähtemään Raision Kukkataloon poikani ja tyttäreni kera. Tuli ostettua kukkia seitsemällä kympillä. Sain orkidean, kaksi keltaista krysanteemia, tuoksupelargonian, ruukkuruusun, amppeliin värikkään juorun, rosmariinipuskan ja viisi narsissiruukkua parvekkeelle. Ai että kukat kaunistivat olotilaani.
Kyllä tuo valoisuuden lisäys tekee hyvää tuonne korvien väliinkin, kai sitä taas talvihorroksesta on herätty.
Aladoopia eli sylttyä hurskainen osti, voi että se on minunkin herkkua. Minun pitää jotain iltapalaa itelleni laittaa, sillä en ole malttanut paljon mitään tänään suuhuni laittaa aamiaisen jälkeen.
Sitten joskus klo 11 voikin kömpiä nukkumaan.

Nollakelissä ja pilvisessä säässä lauantai päivään mennään, sen verran kuivaa, että matot ja vuodevaatteet ulos laitoin, tai siis parvekkeelle, lasit sivuun ja näin ulkoilma täysillä sinne pääsee.
Onko sitten lainkaan tehokasta puhdistusta, mutta kaikki irtain kuitenkin parvekkeella käy;)

Monta kukkaa saitkin Katleija, löysin minäkin kuudella eurolla kolme viherkasvin pientä alkua, muratti, aasinkorva ja joku minkä nimeä en tiedä.
Aina se vaan mieli tekee noita purkkeja ikkuna laudoille hankkia, vaikka työtähän nekin lisäävät.
Keskellä kaikkeahan pirtti on, idästä, etelästä ja lännestä kirjoittajia tiedän käyvän, pohjoinen suunta ei kaiketi mukana.

Julmana on väliin oltava, kuten hurskainen muurahaisten suhteen, mitä varten eivät pysy omilla reviireillään.
Noita anomuksien tuottoa taas tänä iltana seurataan, melkein sata varma olen, että lukemani on nollaa näyttävät.
Minä kun niin vähään olisin tyytyväinen.
Kukas sitä taloa asuisi, jos pehtorin asunnon laittaisit.

Melkein laiskotteluun meni minunkin päivä, yllätin itseni katsomasta ampumahiihtoa ja olipa iloinen yllätys tämä Mari neitokainen, onko tuleva Kaisan seuraaja?
Illalla katsoin autistisen pojan musiikkiin uppoamista, erikoinen sarja mennyt jo monta viikkoa.
Pienellä pojalla oma maailma, mihin musiikilla suuri osuus.

Mukava varmaan päivästäsi tulee, kun pientä neli-vuotiasta menet juhlimaan sini-sirkku.
Harmissani olen, kun kaikki jälkeläiseni jo niin isoja toisella kymmenellä nuorinkin, on sitä juhlittu heitäkin, mutta ei se samaa ole kuin sellaisen kirkassilmäisen innostuneen pienemmän juhlijan ilo juhlistaan ja lahjoistaan.

Tuo modeemi kuin kaikki muukin tähän koneisiin liittyvä on melkoista utopiaa minullekin, joten muori kohtalo toveri täällä.
Meillä olisi joka torstai kirjastolla eläkeläisille tarkoitettu opetus näihin asioihin, mutta eipä ole tullut käytyä, tuo muisti ei ota vastaan muuta kuin sen minkä kokemuksen kautta opin.
Se ei ole paljon.
Kiva että löytyy noita opastuksia, en ole katsonut modeemia, olisiko siellä minunkin laitteissa joku nappi.

Päivä ikään kuin kirkastuisi, se olisi hyvä, siivous sujuu paljon reippaamin valoisassa kodissa, jopa pölyt paremmin näkee;)
Pullan paistokin mielessä ja pyykkikone myös saa ahertaa, sitten on hyvä mieli kaiken saavutuksista, saunaan illalla rentoutumaan aherruksen jälkeen.
Intoa teille kaikille jotakin aikaan saamaan;)

Hurskaisellahan on rakennus- ja myös rahoitussuunnitelmat oikein hyvällä mallilla. Toivotaan ettei yrittänyttä hylätä, Eurojättipotti rysähtää tilille ja hommat lähtee käyntiin.

Mitenkähän paljon olenkaan menettänyt, kun uskoni loppui oikeastaan kaikkiin peleihin. Paljon niissä on miljoonia jaettu. Joskus pienillä panoksilla veikkasin ja lottosin, mutta kyllästyin laihoihin tuloksiin. Luulen tietäväni suunnilleen voittomahdollisuudet. Minulla on yksi voitto yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Jätkät yllyttivät sijoittamaan pelikoneeseen ja päässäni niksahti: pistin markan peliin ja sain kaksi! Se oli suuri riemu. Sanoin silloin, että tästä voitosta en luovu. Pelurin on osattava lopettaa aikanaan! Luulenpa että olen näillä tanterilla sellainen harvinaisuus, joka on pelikoneissa yhä voitolla.

Minulla ei ole ehtinyt olla kuin kaksi modeemia. Ekakin on kunnossa, mutta taloyhtiön yhteisliittymään tuli oma modeemi. Erilaisiahan niitä on, molemmissa minulla olevissa on katkaisija, jolla saa virran poikki.

Kun kevättä kohti ollaan menossa, ainakin siltä tuntuu että voisi tässä vielä vähän terhistäytyä. Vaikka suurimmat teot ja mahdolliset saavutukset on varmaan tehty, niin ehkä jotain pientä voisi vielä repäistä. Ajatukseni ei ole vielä jättänyt mahdollista maakuntamatkaa. Töihin en suuremmin sinne haaveile, mutta muuta mielenkiintoisa tekemistä mielikuvituksissani pyörii.
Sen saa nähdä, toivossa on helpompi elää! Nyt painaa päälle saunavuoro!

Sunnuntai aamun kauneutta, nyt vuorossa aurinkoinen päivä, parin asteen pakkanen ja päivällä sitten lämpimän puolelle.
Minna Canthin päivä, liput liehuvat hänen kunniakseen ja aihetta on.
Vahvoja naisia, niitä meiltäkin löytyy historian havinasta, myös tänä päivänä.

Onhan se varmaan mieliteko käydä katsomassa lapsuuden maisemia, muistoja herättelemässä ynnämuu.
Aikataulu löysäksi, pikkuhiljaa matkaten se varmaan onnistuu.
Löysin minä myös nappulan modeemin takaa, kai sitä sitten voi kokeilla, jos muu vian tullen ei auta.
Taitaa se olla häviön puolella minulla tuo pelien pelaaminen ja onkin, kun vuosikymmeniä ole yrittänyt.

Kerrankos sitä arvailuissaan erehtyy, kuten taas minä tein Armonlaakson suhteen, mutta onneksi ei suuri vahinko tapahtunut.
Ei sitä nyt oksaan kannata ripustautua, jos ei voittoja tulekaan, ihan hyvin on pärjätty ilmankin ja voisi ne miljoonat harmeja mukanaan tuoda.
En minä niin paljolla mitään tekisi, no voisihan niitä tarvitseville jaella, jos semmoisen pienen helpotuksen saisi, että ei aina tarvitsisi menojaan fundeerata;)

Kanervia minulla myös parvekkeella, nyt olen koettanut saada puhtia päälle, että ne ja kuusen oksat poistaisi, tilaa kesäkukille tarvitsen kohta.
Kamala siivo siitä tulee, kun karisevat nykäisystä, kuusen oksat sitä pitkäneulaista sorttia, hyvin ovat talven selvinneet.
Ihan hirvittää ajatella noita ikkunoiden ja lasien pesua, siihen on tahtoa kasvatettava.
Ensipyhänä kesäaika alkaa ja sen mukana puuhat lisääntyy.
Pääsiäinen sitä aikaa, että sen kesän tulon tervetulleeksi muuten toivottaa, mutta ne siivoukset, voi,voi.

Se kultamitali taas Marin myötä saatiin, on mahtava hiihtäjä ja myös ampuja, vaikka onhan se vähän tuurin kantamoinen myös.
Minua meinaa ärsyttää ne selostajat, puhuvat kaikesta muusta kuin hiihdon kulkemisesta, melkein terapeutista pyrkivät käymään.
Päähenkilö kuitenkin sen urakan tehnyt, hyvinhän se meni Kaisaltakin.

Pullan paisto jäi eilen, siivous ja pyykipesu kuitenkin tuli tehtyä ja saunaan menin varmaan samoihin aikoihin ynnämuun kanssa;)
Alustan taikinan ja joudutan tuoreet pullat tuota pikaa pirttiin tulkaa kahville;)

No näin keskustelun vuoksi, Hurskainen on hyvä, eteenpäin ponnistava tyyppi. En enää kirjoita Hurskaista pienellä, vaikka hän vaatimattomuuttaan itse niin tekee. Tunnen viestien välittämänä, että olemme tavallaan "sielunveljet" ainakin varhaisimpien elämänkokemuksiemme mukaan. Toki kuulun vanhempaan ryhmään ja sitä kautta kannan taantumuksen taakkaa enemmän mukana. Näin ollen en pysty irrottautumaan niin täysillä "tulevaisuuden rojekteihin." Hienoa kuitenkin, että talkkarikin kelpaa jos "pelijumalat" sattuvat olemaan nihkeällä päällä. Joka tapauksessa toivon Hurskaiselle hyvää onnea!

Minulle kävi tänään paluu nuoruuden tapoihini. Aamupäivällä tuli yllätys, sain tavallaan tarpeettomasti palkinnoksi virulaista likööriä puolikkaan pullon. Kun en ole aikoihin maistellut, ajattelin kyllä sitä nyt vähän... Eipä tainnut ihan vähään jäädä, kyllä makuaistini on jäljellä, mutta sietokykyni on kadoksissa. Pötkähdin ettoneelle ja viisi tuntia katosi. Eipä mitään, hyvien päiväunien jälkeen olo on mainio, kuinkas muuten. Tämän ylläolevan olisin voinut jättää kertomattakin, mutta jospa minäkin raottaisin sitä paljon puhuttua avoimmuutta. Tuskin se menee pelkästään prosenttien piikkiin, ja jos niin on olisi, hyvä sekin että joku tahra tulee muuten" lähes virheettömän" piikkiin.

Tämä oli erikoinen päiväni. Vain ikkunasta ja mittarista tähystin säitä. Lunta ja kuuraa ei näkynyt. Näillä sitä on siirryttävä huomiseen. Heippa!

Ei minullekaan lotossa mitään ole tullut muutamaan vuoteen, vaikka 3€ viikossa laitan likomaan kymmenen viikon jaksoin.
Kerran oli 6 oikein silloin kun sitä rivitaloa rakentelimme sain yli 3500 markkaa olihan se silloin tuntuva raha, mutta siitähän on jo lähes 45 vuotta. Ehkä aina joskus joku kymppi tullut, rivit on aina pysyneet samana.
Kevättä tänäänkin ilmassa, aamulla satoi lunta joka kyllä sulaili päivän mittaan, mutta aurinkoa iltapäivällä, yöllä taitaa tulla pakkasta, eli normaali kevättä.
Huomenna muuten kevätpäivän tasaus, päivä ja yö yhtä pitkiä.
Samanlainen päivä minullakin, ikkunasta katsellut päivän kulumista, mukavaksi muuttui iltaa kohden.
Huomenna taas mentävä markettiin, jotain täydennystä jääkaappiin.
Tämä meidän pitkä yhteinen elämämme näyttää jatkuvan, kaikki on kunnossa, pitää vain ottaa vähän rauhallisemmin ja elää päivä kerrallaan.

Ehtoopuolta sunnuntaina! Tänäänhän piti olla ihan pilvetön päivä koko maassa, vaan toisin näyttää olleen. Nyt ainakin on miltei pilvessä, jostain tuolta pilvien rakosista yrittää paistellla, ihan vähän tosin.

Puolen päivän maissa pistäydyttiin tuolla Sääksmäen siltojen takana katsomassa joko on joutsenet saapuneet vakiopaikoilleen ja mitäs siellä näimmekään: kymmeniä ja taas kymmeniä valkokylkiä. Tuo samainen peltoaukea on jo vuosia ollut meidän lempipaikkamme joutsenten ja kurkienkin bongaamiseen. Kyllä siihen pysähtyi muitakin autoja, varmaan saman asian vuoksi.

Ei meidän kukkapenkkiin ole vielä auennut yhtään sinivukkoa, sikä muitakaan kevään kukkasia, ei varmaan mene kovinkaan kauan kun tilanne on taatusti toinen. Ihan pienen pienet pläntit on enää tontilla lunta, jossain seinän vieressä, varjon puolella on mitä on. Tästä minun työhuoneeni ikkunasta näkyy aika iso peltoaukea ja sekin on jo täysin sula.

Ai niin, tänäänhän on sunnuntai ja tähdet tanssivat, pitää seurata kelloa, ettei mene ohi. On aivan ihana seurata sitä, on siellä niin kauniita vaatteita ja hyvää musiikkiakin, ja tuomarit ovat mukavan sanavalmiita.

Suomen siniristilippu on ihan hiljaa tankoa myöten, ei liiku mihinkään. Tässäkään ei misssään muussa talossa ole lipputankoa, meillä on ja vanha onkin. Eikö liene yhtä vanha kuin talon isäntäkin.

Päivällä lenteli tavattoman iso parvi naakkoja. Täällähän on ihan Naakan kaupunginosa ja Naakankatu. Noita siivekkäitä, pieniä ja vähän isompiakin seurailen hyvin mielelläni, vaikka tästäkin sisältä. Me syötetään sekä kadun puolella että pihan puolella jatkuvasti, ja kyllä syöjiä riittää.

Jakselkaa hyvin! Odotellaan aurinkoisia päiviä edelleen. Ylikypsä pyytää kerrtomaan keväisiä terveisiä Jotkut eivät luultavasti tunne häntä, Tämä nykyaika, netti on auttanut meitä löytämään toisemme ja olemme jo pian 12 vuotta asustelleet saman katon allaja tulemme asumaan niin kauan kuin henki pihisee. Iltarusko tuolla taivaan rannalla heijastelee komiasti. Kaikkea hyvää!!!! paulamaria

Jokos pannu on kuumana?

Huomenta, heti laitankin kahvin tulemaan, pieni tovi ja kahvia saatavana kahvihampaan kolottajalle;)
Meillä eilen aurinko tillitti koko päivän, tuli vähän pidempi lenkki tehtyä ja sen huomasi polvien kipeytymisestä.
Hammasta purin ja askelsin viimeiset askeleet.
Viiden asteen pakkaseen heräsin ja nyt hyvää vauhtia lämpenee, kaunis päivä tulossa.

Sinivuokot ja krookukset ne niitä ensin herääviä näin keväällä, jos oikein muistan.
Tähdet tanssivat ja tanssimiselta näyttikin, edellisellä kerralla taitovoimistelulta kävi ainakin yhden parin kohdalla.
Tuskin tuon tapainen nostelu tansseissa kovinkaan yleistä, no onhan nämä nyt tietenkin vähän erilaisia tansseja.
Hyvin onnistuvat, Pepe ei omana aitona itsenään voi olemustaan kovin notkeaksi tehdä, jäykkä on miehen olemus, mutta rytmi varmaan on vereen mennyt.

Yhden kerran olen lotosta saanut suuremman voiton, mutta ei sillä esimerkiksi asuntoa ostettu.

Ihan terveydeksi voi tuollainen nautinto koitua, mitä ynnämuu kerroit, harvoin kun tapahtuu.
Humala hakuisuus on sitten toinen juttu.
Vähän outoa on ollut tuo hurskaisen pienellä kirjoittaminen, kun sukunimestä käy, pitänee minunkin muuttaa tapani ja isolla kirjaimella kunnioittaa;)

Hurskaisella noita vaikeuksia riittää, mutta eipä lannistu, sitkeä olet puuhinesi.
Vuoden loppuun jos pääsen, eräs virstan pylväs täyttyy, vähän ennen Hurskaista, mutta eipä tuota osaa surra kaikki perästä tulee.
Toivonpa Hurskaiselle suurta lottovoittoa, rakentaminen sitten jatkuu, vai otatko sitten miehet hommiin ja itse seurailet sivusta, joskus ohjeita antaen.
Pelkään, että et pysty vain seurailemaan, työhön tartut;)

Minulla nuo velvollisuudet myös kohta alkaa, kahvi on laitettava kerhossa porisemaan, pöytä katettava ja työ tarpeet esiin nostettava, hyvin vaativa homma kaikkiaan;)
Päivä kivasti kumminkin katkeaa, sitten ilta hyvillä mielin jotain aikaan saaneena menee telkkaria tuijottaen..
Iloa päiväänne ja elossa olon meininkiä kaikille.

Taidan olla ajoituksen mestari, koskapa kahvipirtille suunnistin ja tuore kahvin tuoksu otti vastaan. Mikähän siinä on, että toisen laittama ruoka ja kahvi maistuvat aina niin hyvälle, varsinkin tällaisesta naisihmisestä , joka on aina muille tottunut järjestämään "pötyä pöytään". Erityisen säväyksen antaa, jos ruokailun kahvittelun järjestää mies, kyllä siinä miehen käden kosketus tuntuu. :) Ainakin asennetta vaativa homma se on, vapaaehtoisia ei ole tungokseksi asti yleensä. Jos ajattelee vaikkapa kokousta, ei suomalaisen kielenkannat ilman kahvia toimi.

Tänään on merkkipäivä, kevätpäiväntasaus ! Valon aika voittaa päiväpäivältä, kevään merkkejä alkaa näkyä. Minulla on jo eteläseinustalla krookuksen ja lumikellon lehtiä näkyvissä, päivisin on ollut reilusti plussan puolella. Huhtikuun puolella yleensä sinivuokot ilmaantuvat jo pälviin.

Tähtitanssit minäkin aina katselen , eilen varsinkin oli erityisen iloinen, vapautunut tunnelma, oikeaa tanssin juhlaa. Pepen hillitty charmi tehoaa, mies ja musiikki ovat yhtä ja kevyesti lennätteli hänkin daamiaan yläilmoihin, helmat vain hulmahtelivat. Jännitys säilyy, kun on monta hyvää paria, suoritusten onnistuminen vaihtelee eri tanssilajeissa. Raati vain paranee vuosi vuodelta, Kiira on kuin kevätaurinko säteilevänä mukana.

Skillan toivottaa elossa olon meininkiä meille. Voiko parempia sanoja enää löytääkään, myötäilen häntä ! Aurinkoa !

Tervehdys Teille, Paulamaria ja Kalle! Ja keväinen tuulahdus koko Pirtin porukalle!
Jos on jo jonkin aikaa käynyt Kahvipirtissä, ei yllä mainittua pariskuntaa voi unohtaa. Jo heidän häistään asti on päivä alkanut kirkkaammin paistaa, kun on heidän kuulumisiaan päässyt lukemaan.
Ylikypsä on vuosikaudet pitänyt huolen siitä, että pirtissämme on päästy nauttimaan tervaksien tuoksusta ja lämmöstä.
Onnellisimmassa asemassa olemme me, jotka olemme saaneet tavata heidät ja kuulla rouvan kertomuksen muutostaan Valkeakoskelle. Ripeän tositarinan jälkeen olen yrittänyt kerätä rohkeutta kirjoittaakseni johonkin lehteen, että alkakaa nyt vihdoinkin kaikenlaisten siirappiromanssien jälkeen julkaista reippaitten, kypsässä iässä olevien ja huumorintajuisten ihmisten tositarinoita.

Late Vaan lähettää Teille lämpimät terveiset, ja me molemmat toivotamme Teille kaikkea hyvää - ennen kaikkea terveyttä - ja pitkää yhteistä elämää!

Pikku pakkanen oli aamulla, mutta pianpa tuo pyörähti lämpimän puolelle. Laboratoriossa kävelin heti aamusta. Ei ollut minun asiani, olin aikani kuluksi seurana. Yllättävän paljon oli väkeä näytteitä antamassa. Kun vielä sattui pientä sählinkiä, yksi miesasiakas pyörtyi tuolissaan ja henkilökuntaa oli paljon auttamassa, heidän työnsä keskeytyi. Tokenihan mies hiukan, vastusti ambulanssin tilaamista. Neuvoon pidon jälkeen mies talutettiin lepäämään petille. Menihän siinä vuoroa odotellessa aikaa, mutta eihän se eläkeläisellä niin kortilla olekaan. Kun lähdin, oli -2 mittarissa, kun tulin oli saman verran .

Hurskainen arvuutteli, kuinka arvokas ulkoiluttamani biili onkaan. Tiedän että jos kauppaamaan ryhtyisin, se olisi muutaman tonnin. Halvemmasta päästä se oli uutenakin, ollut 8 vuotta ja ajettu vajaa 50 000 km. Parin - kolmen tonnin vehje, hyvin pidetty ja kelpo kunnossa.

Viimeyönä näin vaarallista unta. Olin olevinani töissä ja mestat olivat niin sekavia, että tuli ongelmia. Niiden ongelmien keskeltä heräsin ja sadattelin itselleni, että hittojako ne työt minulle kuuluu! Erikoista tässä on se, että unet eivät yleensä ole olleet vaivanani. Päivällä tuli mieleeni lukea tarkemmin silmätippojeni pitkä reklaami. Kyllähän niissä mainittiin mahdolliset unihäiriöt. Tipat ovat silmän paineiden hoitoon, ne hieman kirvelee käytössä. Tuskinpa niistä tätä yksittäistä tapahtumaa enempää seuraa.

Päivä meni melko liukkaasti tänne iltaan. Nyt huomista kohti!

Hyvää iltaa pirtin lämpöön 😊
Hymyilyttää heti alkajaiseksi, kun olen niin ihastunut japanilais & vietnamilais & filippiiniläisruokaan nyt.

Tarjosivat riisilevykääröön laitettuja katkarapuja soijaan kastettuina, hyviä kuin mitkä.

Vietnamilaiset vihanneskääröt läpinäkyvässä riisikäärössä on niin kauniitakin ! Noita riisilevyjä Blue Dragon löytyy ilmeisesti täälläkin, kun tyttäreni tänään kertoi Nurmijärvelläkin löytyvän.

Noihin kääröihin voi laittaa lohesta lihaan, kypsytetään höyryaskissa, joita löytyy Clas Ohlssonilta.

Kaikkeen sitä innostuu, ne kun on kevyttä ja kaunista syötävää, mikä on terveellistäkin vielä. Ramoona ehkä on kokeillutkin niitä, minulle ihan uutuus oli.

Löysin pojalle sisätossut ja kengätkin, eikä tarvinnut vaihtaa niitä. Muutenkin oli hauskaa nähdä parikymmentä jälkipolvista ystävineen koolla. heippa!

Lumihiutaleita hiljalleen, sataa maahan lumi valkoiseen, todellakin maa on valkoinen ja hiljalleen lisää tulee.
Huomenta vaan tähän Pentin päivään, lentäköön onnittelut rapakon taa, jos siellä lueskellaan.
Paljon menneinä vuosina myös siihen suuntaan viestiteltiin ja hauskaa oli;)
Virtuaali matkoja tehtiin, nyt taitaa mielikuvitus olla kuollut, tai melkoisesti hiipunut, jospa Kyöpeliin kumminkin lennetään?

Sini- sirkku herkuttelee noilla erikoisilla, vieraiden maiden herkuilla, kai ne on kotiutunut meillekin, mutta ei minun pöytään;)
En edes katkaravuista tykkää, tai hyvin vähän olen edes maistanut, ennakkoluuloinen olen näistä ei niin tutuissa ruuissa.
Mikä liekin, että ne äidin tekemät arkiset ruuat on nyt mielitekoja alkaneet nostaa.

Laporatorioonkin voi ajan tilata, työssä käyville hyvä homma, mutta onhan meillä vanhuksilla aikaa odottaakin, kivahan se on ihmisten ilmoilla olla ja havannoida kanssa ihmisten touhuja.
Tietenkin sillä, että ei kipujen kanssa siellä jonota.
Nuo unet on minulla melkein joka yö nähtävissä, joskus jopa muistan selvästi herätessäni, painajaisiakin mukaan mahtuu.

Totta Venlastiina oli ilo tutustua paremmin, Paulaan ja Kalleen, kuin myös teihin toisiin mukana olleisiin, pari kertaa se tapahtui.
Oltiin aiemmin kahdella laivaristeilylläkin, mukana olleista Katleija ja Ruuneman palstalla kirjoittaa.
Kivoja tapaamisia

Idänsinililja, scilla on kova leviämään, usein puistikoissa kukkivat jos nurmikon leikkuulta kukkaan asti pääsevät.
Joissakin paikoin antavat kukkimis vaiheen ajan ruohon kasvaa.
Valko ja sini vuokkokin usein leviää helposti, kai valkovuokko reilummin.
Melkoinen lääkäri olet noita vaivojasi tulkitsemaan Hurskainen, mutta ehkä olisi syytä jo kokeissakin käydä, kun noin kauan on edellisestä käynnistä.
Peukut nostan pystyyn sinun suuren voiton toiveille, jospa se onnistaisi;)

On se noin, kun sanot Ramoona noista kokouskahvien tehosta puhe alkaa luistaa ja mitä siitä tulisikaan jos ei olisi meitä naisia, sillä useimmiten sen kahvinkeitto naisille lankeaa.
Ei sillä, ettäkö miehet ei kahvia aikaan saisi, mutta heillä niin paljon asiaa, että eivät jouda kahvia kokouksissa keittämään, taitaa muuten tasa-arvo vallata tilaa näissäkin hommissa.
Naisilla myös asiaa;)

Laulamisen pariin ensin ja sitten kauppa reissulle, ehkä illalla taas maa musta.

Kyllä täällä ilmoja riittää! Aamulla oli lunta maassa valkoisenaan, muutaman tunnin kuluttua lumet olivat poissa ja nyt iltapäivän on vettä sadellut. Siinähän sitä on vaihtelua.

Kohtuullisen pienin kosteusvaurioin saatoin marketissa pistäytyä. Ulkona, katoksen suojassa pari pappaa kävi tanakkaa mielipidekeskustelua. Toinen oli jakamassa vaalimainoksiaan. Molemmat olivat minulle tervehdystuttuja, pitempiä jutusteluja en ole heidän kanssaan käynyt. Pysähdyin katselemaan ja tietysti mainostakin iskulauseen kanssa ohimennen tarjottiin. Heillä oli puhekisa menossa, jossa "rasisti ja suvakki" nimitystä vahvana "keihäänä" heiteltiin. Se näkökanta heidät erotti. Koska he jo olivat esilämmittelyn sanansäilän heittelyyn tehneet, katsoin tuoreempana parhaaksi hiljaa poistua areenalta. Se kiihtyneiden janttelukaan kovin valistavalta tuntunut.

SkillaN mainitsi, että labraan voi tilata ajan. Niin voi täälläkin. Aika usein on käynyt niin, että monet ovat poissa "nimenhuudosta." Täällä kyllä ajantilaus on hyvä heille, jotka tulevat kauempaa autollaan, koska on vain maksullinen parkkipaikka. En ole tilannut aikaa, koska käyn kävellen ja jalkamiehen ei tarvitse mittariin rahaa laittaa.

Kylläpä tämä kankea naputteluni jo ilmaantumistani vastaa. Jatkoja teille!

Enpä oikein tiedä noista laprakäynneistä, mielestäni sinne ei voi mennä ellei lääkäri ole määrännyt mitä kokeita otetaan. Ainakin kun itse soitan terveydenhoitajalle joka vastaa omalääkärin vastaanoton ajoista,
jos ei lääkärinvastaanottoa pyydä, silti on lääkärin ilmoitettava lapraan mitä kokeita otetaan,
Eli terveyden hoitaja ilmoittaa omalääkärille. Omalääkäri tietää mitä vaiuvoja minulla on ja määrää kokeet.
Kokeiden jälkeen joko lääkäri soittaa yleensä iltapällä kun tukokset ovat valmistuneet.
Jos menen lääkärin vastaanotolle on ensin käytävä laprassa muutamaa päivää ennen vastaanottoa. Kun menen lapraan otan vuoronumeron ja odotan vuoroani.
Olipas tämä nyt monimutkainen ilmoittautuminen.
Kyllähän täälläkin lunta ja räntää pariin otteeseen on satanut, muta ei siitä mitään jäljellä ole.
Päivä nyt pitäisi olla askeleen yötä pidempi, ei sitä kuitenkaan mitenkään huomaa. Viikonloppuna pitäisi taas siirtää kelloja tunti eteenpäin siinäkin taas se rytmi sekoo ja menee muutama päivä ennenkuin siihen tottuu.
Tottuuhan siihen kun usein sattuu.
Onhan ainakin pari kelloa kun ei tarvi siirtää, tämä läppäri ja auton navikaattori.
Vaaleista senverran, olen jo nähnyt minkä numeron laitan, ei tarvi tarkkailla paikallis lehtiä eikä välittää postiluukusta putoilevia mainoksia. Noista paikallislehdistä näkee myös milloin minkäkin puolueen ehdokkaat ovat markkettien edessä lappuineen.
Nyt meillä on vaalipaikka kaikkein lähinnä kuin ikinä, matkaa 100m kannattaa mennä vasta varsinaisena vaalipäivänä.
Mietin ka taas likaa

Noinhan se labralähete tulee, kuten Late kertoi. Minulla on myös vuosittain tapahtuva seurantatarkastus, siihen tulee vuoden päähän vastaanottopäivä ja parit labrakokeet. Kyse olikin edellisessä viestissäni siitä, että labraan voi tilata sinne menopäiväksi kellonajan tai ottaa numerolapun ja sillä jonotella vuoroaan.
Ehkä tarpeeton tarkennus, mutta kun satuin olemaan konetta rääkkäämässä...

Huomenta räntäsateesta, ei ehdi maa valkoiseksi tulla, kun jo sulaa, lämmintä pari astetta.
Tänään kulttuuri päivä, teatteri kutsuu, en suurella innolla mene, mutta kun lippu tuli ostettua ei hukkaan voi jättää.
Minkähän edellä onkaan tämä haluttomuus kaikkeen?

Lääkärin lähete se on labraan oltava ja muuten menee juuri noin kuin herrat ovat asian esittäneet.
Enenemissä määrin noita aikoja tilailevat, työssä käyville hyvä, mutta jonottajille se odotus vaan venyy.

Kyllä tätä menoa jos jatkuu voi vaikka kastua tuon pienen matkan teatterille mennessä, matka ei ole kuin viiden minuutin taivallus, mutta kastuu, jos näin tuota räntää työntää.
Vaihtelevasti tämä kevät päiviä vaihtaa, päivän aurinkoista ja sitten taas pilveen, mutta entisen surmaahan se tuo sade on.
Pukeutumiselle antaa miettimisen aihetta, kun ei aina osaa ikkunasta katsoen oikeaa asua päälleen vetää, tuulikin hyvin petollinen.

Kävin eilen verenpaine mittauksessa, kun oma laite ei toiminut, pientä huimausta on ollut ja hiukan koholla yläpaine on, vaikkakin uskon niskasta johtuvan tuon heiluttamisen.
Alkaa varmaan merkkejä siitä antamaan, että nyt sitten se käsillä tekeminen olisi syytä loppua tai ainakin vähentyä.
Mitenhän sitä aika sitten kuluu?

Korkea on aita leikattavaksi Hurskaisella, mutta varmaan komea on katsella ja suojassa uteliailta pysyy.
Kohtahan te puutarhan omistajat alatte katsella miten on talvi kohdellut puita ja pensaita, ei varmaan pakkasen tuhoaja ole.
Olisipa niin hyvä marjavuosi, kun muutamana kesänä on ollut, otin juuri Pulmusokeri puolukoita rasian pakkasesta ja jopa ovat hyviä.
Mustikka maitoa olen myös syönyt usein, kiehautan maidon ja kaadan jäisten mustikoiden päälle, eipä paljon tuoreesta häpeä.
Kohta enää yksi pakkanen täytenä, uuden tarve ensi kesälle on.

Nyt pitää noita hiuksia ihmismäiseen kuntoon yrittämään, ainainen harmi sekin.
Toinen harmi mitä päälleen laittaisi, komero täynnä, mutta ainainen kysymys tuo on, sopivaa ei meinaa löytyä.
Pakon edessä sitä jotain sitten päälleen saa ja sitten menoksi.
Mukavaa päivää teille toisillekin, minä yritän asennoitua kulttuuri myönteiseksi;)

Huh, olipa väkevä kahvi tänään! Kuka lienee keittänyt?

Jahas! Se on taas todennäköinen päivä: mitään ei sada muttei paistakaan. Siis haaleanharmaa kuin elämä usein ja vähän kosteakin.

Vanha viisaus sanoo, ettei vanhuus tule yksin. Kaksin se tulee tuplana. Ainakin joskus tuntuu siltä, kun päivien yleisin ohjelma on sellainen, että istutaan nokat vastakkain kirjoituspöydän ääressä ja yritetään kirjoittaa kumpikin omiamme.
Toinen häiritsee toisen luomistyötä höpöttämällä itsekseen päivän ja tulevien aikojen aikataulua. Toinen hermostuu ja yrittää saada vastapuolen tajuamaan, ettei kannata kerätä turhia murheita. Jos esimerkiksi joku ilmoittaa tulevansa loppukeväästä meille muutamaksi päiväksi, on aivan älytöntä hermoilla tuloaikaa. Täällähän sitä aina nökötetään kotosalla, eikä ole mitään älliä ruveta elämään kuin sekundaattori kourassa. Siitähän ei seuraa muuta kuin apea mieli.

Olemme oppineet tässä lukaalissa asuessamme räjähtämään. Mutta parempi niin! Kun kumpikin on kiukunsa ärjäissyt ulos, on seurauksena useimmiten uusi räjähdys: räjähdämme nauruun!
Sen jälkeen sitä pystyykin ajattelemaan, että kyllä hullu on kauhea ja kaksin vielä kauheampia, mutta onneksi kumpikaan ei ole ympäristölle vaarallinen ja asuitalossammekin niin vankat seinät, etteivät naapurit häiriinny.

Voi Kahvipirttiläiset! Ette ymmärräkään kuinka onnellisessa asemassa olette. Tehän voitte jättää Venlastiinan sepustukset lukematta, eikä se häiritsisi kerään,
Mutta ihan bimbojahan me Laten kanssa olisimme, jos jompikumpi jättäisi jommankumman.

VOIKAA ONNELLLISINA JA TERVEINÄ!

Päivää vuan;)

Sumuista ja märkää näyttää malima ikkunastani.

Lorvikatarri on minulla.;)
Siihen ei nähtävästi ole lääkettä:)

Nuo pippurilaastarit on auttaneet tuohon selkä vaivaani.

Muistan minäkin niitä reissujamme mitä aikoinaan teimme,kivaa oli.

Olen katsellut noita matka juttuja,nyt olisi aika halpoja lentojakin tarjolla,mutta ei minusta ole enää lähtijäksi;(

Kunhan pääsee päivän kerrallaan.

Onneksi nyt taitaa tämä koneeni pelittää.

Meni muutama päivä jossakin sumussa,kun en päässyt mihinkään;(((
Olen kait tmän koneen ORJA;)

näkyillään...

Vielä noista "murkuista"karkealla suolalla minä sain ne mökilläkarkotettua.

Tämä päiväni meni sujuvasti niin, ettei paljon muisteltavaa kertynyt. Ilmakin oli unettavan tasaharmaa. Lukuhommaa yritin harrastaa. Ei siitäkään pitkän päälle intoa riittänyt. Odottelen konsa ilmat lämpenee, jotta parvekkeelle voi verstaan perustaa.

Venlam. kappaleen "Voi Kahvipirttiläiset!" tekstiin vähän kuin vastauksena.
Kyllä kaikki "sepustukset" Pirtissä luen. En ole päässyt "niin onnelliseen asemaan" että voisin ohimarssilla sivuuttaa. Jos sattuisi niin käymään, ettei enää lukuinnostus edes siihen riittäisi, taitaisi mukana mennä paljon muutakin.
Tottahan sekin, että onnellisuus ei välttämättä katoaisi. Voisi jopa lisääntyäkin, mutta pyörisi pienessä ympyrässä oman pään sisällä.

Nyt ei tunnu kirjoittamiseni lähtevän vauhtiin, joten on parasta lopetella. Se on samaa tökkimistä kuin päivän lukuhommatkin. Jospa vielä päivä paranee!

Huomenta, niiiiin kauniiseen aamuun, vuoropäivin nyt sadetta ja aurinkoa, vaihtelua sekin;)
Pitää pahoitella heti tuota konjakki_ nikin huomautusta, minä se syyllinen olen, jauhoja aina vähän reilusti laitan, kun en itse tykkää laihasta kahvista.
Osuisiko tuo joskus suun makuiseksi myös sinulle konjakki_, kokeile ainakin uudelleen;)

Kaksin tuplaantuu kirjoitat Venlasttiina, varmasti siitä myös hyvilläsi olet, vaikka niitä "räjähtelyjä" ei liiemmin, on ainakin hyvä että on toinen, tarvittaessa kohde löytyy.
Pakko tässä on riidellä yksikseen.

Mitä suotta huonoa omaatuntoa pidät Kristiina23, ihana vaan, kun voi itse päättää mitä tekee, minne menee.
Päivät iltaan menee, vaikka ei suuremmin rehkisikään, tai ei missään kävisikään;)

Hurskainen on saanut ohjeita muurahaisten torjuntaan monelle suulla, voisi kuvitella tuon kerrotun keinon tepsivänkin.
Muori, uskotaan suosiolla, että kotona se on paras olla, vaikka minäkin sunnuntai aamuna lähden Pärnyyn, luulen että siihen jää matkailu, ainakin ulkomaille, vaikka ei pidä sanoa, ei koskaan.
Tuo ongella istuminen ottaa kyllä selkään, ihan kuin raskaita hommia tekisi, mutta kyllä kestää sen riemun saadessa.
Oletko Hurskainen kokeillut noita pippurilaastareita, mistä muori kertoi?

Samat ajatukset ynnämuun kanssa, pirtin viestit tulee luettua tarkkaan, muuten en palstalla käy useinkaan edes lukemassa.
Aikaa menee liiankin kanssa tässä koneella istuen, kun facebookin tapahtumia vilkuilen ja tämä kirjoittelu ei aina niin nopsaan suju.

Eilinen kulttuuri tapahtuma ei ahaa elämys ollut, vaikka oman kylän poika kirjoittaja olikin, en jaksa nauraa vähänkään härskille huumorille, pitkäveteiseksi kappaleen koin.
Varmaan oma vika, sillä väliajalla kuulin kiitoksen sanoja toisilta, no minä en ymmärrä hyvän päälle;)
Näinhän se on, että kaikki ei kaikille sovi, tosikoksi tunnustaudun, tai minä nauran semmoiselle, mitä toiset ei lainkaan ymmärrä naurettavaksi, vähän vinoon kasvanut olen;)

Nyt kuitenkin alan siivota parveketta, pois kanervat ja havut, badeb-baden vintiltä ja sittenpä kelpaa aurinkoa ottaa.
Vintille nousu vähän hirvittää, mutta kai sitä sisua sen verran löytyy.
Aurinkoa teille kaikille ympäri maata toivon ja eiköhän sitä riitäkin;)
No niin taas häipynyt kirjattu nikki, miksi sitä pitää vähän väliä kirjautua?
Nyt piti sitten todistaa, että en ole ropotti, uskoivat viimein

Mitä tämä pelleily täällä on nyt loppu tommonen

Venlamummu sai tyttären ja pääsi vähällä...
Muuten täällä on haistateltu niin, että ympäröivä maailma lemuaa, mutta missä viipyy entinen yliuutterakin valvoja?

Ainakin sen verran pitäisi vaivautua, ettei natseja päästettäisi täällä hillumaan. Natsismi on ja vuosikymmenet sitten kielletty Suomessa.

Piti tietysti olla , että natsismi on jo....
Tietysti painovirhepaholainen tai jokin muu ilkimys napautti siihen ja.

Ilolla temmeltäkää, jos ei ylläpito katso tarpeelliseksi poistaa viestejä, senkun riehutte.
Pienestä se ilo tulee tuon ikäisille.

On se kumma kun ylläpito ei pidä huolta esimerkiksi sellaisist kuin Kahvipirtti. Se on ollut yli kymmenen vuotta ja yleensä säilynyt hyvin törkyjuttujen kirjoituksista. Toki niitä on ollut, mutta useimmiten ne on poistettu, mutta eilisen kaltaista ryöpytystä ei ole ollut.
Skillan on kunnioitettu eläkeläinen joka itse ei harrasta moista, Skillan on yli kymmenen vuotta aamuisin avannut pirtin ovet, meitä on useita jotka palstalle kirjoittelemme ei aina niin usen, mutta vakituiseenkuitenkin.
Oikeastaan pyydän selitystä ylläpidolta.

Tuolla alareunan sinisessä palkissa ovat suomi24 säännöt. Niitä kai ylläpito noudattaa.

https://ylilauta.org/ tuolta oli tullut ilmeisesti jotain nuoria tänne riehumaan. Tonne voi mennä valittamaan

tavoite on tuhota koko pirtti. Emme luovuta ennen kun te luovutatte pirtin aika on nyt ohi!!! kahvipirttinne tuhoutuu

Voisi ylläpito rivakamminkin toimia! Näyttää nuorisojengiltä, jolla on tietysti kaikki viisaus ja älykkyys ylivertaista, ainakin omasta mielestään. Näyttöjä on tullut. Eihän heistä tiedä ketä ja kenen toimesta he ovat tänne häiriköimään osautuneet.
Katsellaan miksi tämä kääntyy... vai viettäisinkö "pekkaspäiviä."

Häiriköijä poistuu aikanaan aikanaan palstoilta. Muuten katupölyaika pahimmilaan. Soon Venus, joka laattana loistaa kaakon taivaalla. Se ei välkehi.

Pahoittelut kahvipirttiläiset. Näyttää siltä, että olette joutuneet lapsellisten, typerien ihmisten kiusankohteeksi. Todella halpamaista käytöstä teiltä trollaajilta, jos itseänne aikuisina pidätte. Ilmeisesti älyä eikä tunneälyä ei ole nimeksikään, jos vielä jatkatte tätä typerää leikkiä. Sanonpa vaan kerran ja yrittäkää ihan oikeasti ajatella: tämä ei ole teidän hiekkalaatikkonne, antakaa ikäihmisten pitää omat palstansa ja menkää leikkimään sinne, missä tuolla vähäisemmällä älyllä pärjää teidän kakkaleikeissänne. Mitä yleensäkään haluatte tässä ketjussa? Vähä-älyisyytenne on jo huomattu. Eikö se riitä?

Ehdotitte tuolla Pekkaspäiviä. Kannattaisi todella pidättäytyä kirjoittamasta tuollaisen häirikön mielenilmauksen perään.
Iloitkoon siitä, että saa sanoa "viimeisen" sanan. 24 tunnin kuluttua sitten pirttiläisten jatkot. Häiriköllä on työ seurata häiritsemiään palstoja ja löytäää ne, joissa häneen on reagoitu.