Olen yksin jatkuvasti.
Yksinäisyys.
Yksinmä
12
321
Vastaukset
- mäyksin
Niin minäkin.
- zämää
No olette sitten oikealla palstalla.
- emmeoleyksin
Ja tässä teille vastaa jo kolmas henkilö. Nyt meitä on jo trio.
Me kommunikoimme nyt näin.
Hyvää päivänjatkoa. Ollaan näkyvillä. Suomessa ja länsimaissa kun on lisääntynyt tämä individualismi, niin on paljon yksinäisiä. Tämä on valtava ongelma jo, nykyään kaikki asiat kun pyörii materian ympärillä, aitoja arvoja kun ei usein enää ole, kaikkia asioita lasketaan rahassa. Itse olen vuosia ollut täysin yksin, muutin joskus suomalaiseen perheeseen 13-vuotiaana, mutta eivät he paljon yhteyttä minuun pitäneet. Tässä maassa jo nuoria ja lapsiakin (kuten vanhuksiakin) helposti lääkitään psyykenlääkkeillä ja monesti ongelmat saattavat johtua juurikin siitä yksinäisyydestä. Itse sain kymmeniä kiloja painoa, sokeritaudin 10 vuotta sitten niistä lääkkeistä. Itse tosi helposti vaivun kaikkien näiden ongelmien keskellä itsesääliinkin, lisäksi kun on traumaattinen lapsuus ollut myös.
- yksinäiset
Olen samassa jamassa en tiedä miten jaksan elää. 50 plus nainen . Kaipaan turvallista kainaloa.
- 55v-mies
Samassa jumissa ja jamassa ollaan, Yksinäisyysdokumentti http://areena.yle.fi/1-3397064 lohduttaa silti jonkun verran kun huomaamme, että emme ole Suomessa yksin tämän asian kanssa. Ongelma on globaali, yksinäisyydestä kärsii maailmassa kaikki ihmiset.
Pahinta, tai koko ongelma on oikeastaan lähtöisin siitä, kun ihmiset vielä häpeävät yksinäisyyttä. Itse viihdyn yksin oikein hyvin, jo taiteenikin takia en halua ihmisiä häiritsemään työskentelyäni. Toisaalta olisi hyvä edes joskus saada tavata tuttuja tai harvoja ystäviä.
- Otzgjki
Itse taas nautin yksinäisyydestä ja olen ihmisiä karttava henkilö sekä hieman ihmisvihaaja.
- lutuinenhöhlä
Tunnen olevani olosuhteiden pakosta yksinäinen. Viimeisen n. viiden vuoden varrella ne, joita olen joskus pitänyt ystävinä, ovat vähitellen kaikonneet. Ärsytti, kun tuntui, että Facebook oli ystävyyttä ylläpitävä voima ja siksi poistuin sieltä, jotta näkisin, ketkä oikeasti ovat ystäviäni. Huomasin, että eihän niitä ole. Tasan yksi ihminen niistä 350:stä, jotka siellä olivat "kavereitani", on ottanut yhteyttä. Olen kasvanut yksinäisyyteeni ja oppinut hyväksymään sen ja oppinut elämään sen kanssa. En edes kaipaa ihmisiä elämääni ja siinä mielessä olen kasvanut myös vähän ihmisvihaajaksi. En ole ikinä edes lapsia halunnut. Kissat ovat paljon ihanampia ja ymmärtäväisempiä. :)
- 55v-mies
lutuinenhöhlä kirjoitti:
Tunnen olevani olosuhteiden pakosta yksinäinen. Viimeisen n. viiden vuoden varrella ne, joita olen joskus pitänyt ystävinä, ovat vähitellen kaikonneet. Ärsytti, kun tuntui, että Facebook oli ystävyyttä ylläpitävä voima ja siksi poistuin sieltä, jotta näkisin, ketkä oikeasti ovat ystäviäni. Huomasin, että eihän niitä ole. Tasan yksi ihminen niistä 350:stä, jotka siellä olivat "kavereitani", on ottanut yhteyttä. Olen kasvanut yksinäisyyteeni ja oppinut hyväksymään sen ja oppinut elämään sen kanssa. En edes kaipaa ihmisiä elämääni ja siinä mielessä olen kasvanut myös vähän ihmisvihaajaksi. En ole ikinä edes lapsia halunnut. Kissat ovat paljon ihanampia ja ymmärtäväisempiä. :)
Tuon saman jutun takia en ole koskaan käyttänyt Facea muuhun kuin Päiväkirjan käyttöön. Kun valitsee "Vain minä"-kommentoinnin F:sta niin kukaan muu ei pysty lukemaan mitä sinne on kirjoittanut ja linkittänyt. Sinunkin kokemus lisää vain varmuutta siitä, että tuskin kannattaakaan hakea "ystäviä", näitä niinsanottuja ystäviä Facebookista. Minullekin tullut satoja kaveripyyntöjä, ihan minulle ventovierailta ihmisiltä. Ihmisiltä, joiden kommenteista olen ehkä joskus tykännyt, tms. Naurettavaa.
- Keissa
Nuorempana oli ahdistavaa olla yksin ja kaipasin konkreettisesti ihan sitä kainaloa. Lienee jäänyt vajausta lapsena sylistä ja perusturvallisuudesta. Ei minua ihmisläheisyys ahdista, en vihaa ihmisiä, mutta nykyään oma koti on turvallinen pesä, keholle ja keho on näkymättömän minä koti.
Kyllä onnellinen voi olla vaikka jakaa tilan vain itsensä kanssa.
Kerron tämän siksi, että onnelliseen elämään on mahdollisuus ja toivoa, vaikka ei olisi puolisoa, lapsia tai kun tulee elämänvaihe, ettei heitä enää ole.
Kyllä minä melkein joka päivä tapaan muutaman tunnin ajan ihmisiä ja se riittää ihan hyvin.
Ihmisen pitää olla aktiivinen. Ei ne ihmiset kotiin tule. Nykyajan tapoihin kuuluu, ettei käydä kylässä ja vaan vierailut ja tapaamiset sovitaan aina erikseen. - justiina666
sama täällä.toisaalta tykkään yksinolosta,mutta en aina :(
- Kavereitayhteisö
Vilkaiskaa tuonne sivustolle
http://kavereita.esy.es
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174196
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842469Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731607Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641177Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella231157Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42902- 171894
Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä74873- 104870
Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72810