Koiran arviointi

On aina helvetin vaikea tehdä se päätös.

1. Koira saa lääkityksestä huolimatta epilepsiakohtauksia vuoden rauhallisemman jakson jälkeen koko ajan. Se saa aina ne nukkuessaan joten se päättää että se ei nuku. Muut nukkuvat, katson sitä hämärässä mökissä, silmät menevät kiinni mutta ei nuku. Kohtauksia on yön aikana ollu useita. Kello on noin viisi aamulla ja silloin päätän sen elämän suunnan. Mökki on juuri vuokrattu en tiedä mistä tavoitan eläinlääkärin.
Seitsemältä soitan 112 ja kysyn voiko he auttaa. Siellä sanotaan että asia ei selviä nyt mutta jos käy niin soitetaan kun ehditään.
He soittavat ja antavat numeron lääkärille joka päivystää.

Lähdemme määräaikaan saaresta, toinen koiramme jää mökkiin ja tämä lopetettava katsoo "vahingoniloisesti" toista että MINÄ pääsen, sinä et.
Lääkäri vielä kokeilisi jotain lääkettä. Sanoin että ei, nyt on se aika.

Tuskaa lisäsi vielä se että ei tiedetty mihin se koira laitetaan. No sekin järjestyi kyllä. Oli kamala päätös mutta kun ei voi valkoista mustaksi muuttaa niin näin se meni.

2. Isokokoinen mix-saku sai ensimmäisen epileptisen kohtauksen ollessaan noin 7 vuotias. Sekin tuli ekan kerran mökillä ja ajattelin että ei TAAS.
Sinä kesänä niitä ei tullut uusia ja kaikki oli ok.
Myöhemmin syksyllä ja talven mittaan sai 3-4 kohtausta mutta niiden mentyä ohi kaikki oli ok.

Seuraana keväänä mieheni katseli ikkunasta koirien oloa pihalla ja rupesi itkemään. Minä tietty että mikä nyt tuli. Katso. Koira laahas toista takajalkaansa ja kulki kolmella.
Silloin vielä pieneläinklinikka oli Hämeentiellä josta meiltä kalasatamasta oli sinne 10 minuutin matka.
Koira vietiin sinne ja heidän mielestään lopetus oli hyvä ratkaisu ja niin sekin jäi sille tielleen.

Nämä em. tapaukset ovat lopetusmielessä olleet inhimillisiä sekä koiraa että meitä omistajia ajatellen.

On huonojakin kokemuksia ja osoite ei ole kuin yksi jota en voi tietty nimetä.

Sitten on paras tähän asti (meillä on vielä yksi saku), en senkään nimeä kerro mutta että miten isokokoisen sakun joka pelkää eläinlääkäriä kuin ruttoa, hoidettiin se niin että Jere ei tiennyt siitä mitään. Se oli kaunis lopetus.

7

183

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • turhaaaaaaa

      Ennen kommenttejani... Toisella koirallani diagnosoitiin fataalimuotoinen epilepsia 3-vuotiaana. Tarkoittaa sitä että jos kohtausta ei saada loppumaan, koira kuolee siihen. Koiruus on nyt 12-vuotias ja voi hyvin, satunnaisista kohtauksista huolimatta. Aamuin-illoin menee barbivettiä ja kohtausten varalta on aina mukana nestemäistä stesolidia millä kohtaukset saadaan menemään ohitse. Koira voi hyvin ja on muuten täysin terve ja iloinen. Säännöllisesti eläinlääkärissä käydään.

      1.
      - Oliko normilääkityksen arvot katsottu säännöllisesti että veressä on riittävästi lääkettä? Jos ei, tapatit koirasi ehkä turhaan.
      -Oliko normilääkityksen lisäksi erillinen kohtauslääkitys mitä annetaan kohtauksen puhjetessa? Jos ei, tapatit koirasi ehkä turhaan ja mikä pahinta, annoit sen kärsiä kohtauksista mitkä olisivat ehkä olleet estettävissä.

      2.
      Taisi sakemanni mennä turhaan tapettavaksi. Vaikutti siltä ettei sille edes yritetty mitään lääkitystä. Surullista toimintaa. Ethän enää hanki koiria turhaan tapettavaksi?

      • Koiralla oli lääkitys loppuun asti ja viime hetkillä nostettu "tappiin".
        Ainakaan minä en käsitä mitä muuta olisin voinut tehdä.

        Ole tyytyväinen että sinulla on koirasi kanssa kaikki hyvin, niin on minunkin nyt tämän nykyisen kanssa.

        Se että ilkut ja herjaat ei tee minuun mitään vaikutusta. Mitä muuta voin kun ajatella että taas yksi besseri vauhdissa joka ei tiedä minusta mitään sen enempää kuin koirastani/koiristani.

        Sinunkin onnesi voi kääntyä ja usko että et ole maailman/koiran/tms.- parantaja vaikka kirjoittasit mitä.

        Hyvää jatkoa sinulle ja koirallesi.


    • miksieinimiä

      "en senkään nimeä kerro mutta että miten isokokoisen sakun joka pelkää eläinlääkäriä kuin ruttoa, hoidettiin se niin että Jere ei tiennyt siitä mitään."
      Villi veikkaus, koiran nimi oli Jere.
      Miksi muuten et kerro koirien nimiä? Häpeätkö jotakin? Pelkäätkö että joku tunnistaa? Maailmassa on tuhansittain samannimisiä koiria joten jos et laita kasvattajanimeä vaan pelkän kutsumanimen kukaan tuskin tunnistaa.

      • Joo kyllä isokokoinen Jere pelkäsi eläinlääkäriä kuin ruttoa. Ja ainakin yksi niistä oli Jere. Toiseksi viimeisin koira. Nyt meillä on Rölli.

        Jere oli 3 vuotias kun se tuli poikani perheestä huonosti hoidettuna. Laihana ja apaattisena.
        Meillä se pääsi omakotitaloon ja iso alue oli aidattu joten se sai toisen koiramme , uros Tara, kanssa viettää päivänsä ulkona kun oltiin kotona.
        Jos nimet ovat sulle tärkeitä niin voin laittaa listan sulle koiristamme 45 vuoden ajalta.

        Helpottiko??
        Miksi muuten Jeren olisi pitänyt tietää siitä jotakin. Tieto lisää tuskaa.


      • Niin tuli vielä mieleeni (pieneen) että puhehan olikin alunperin tai ainakin ajatus oli että jos ja kun koira joudutaan lopettamaan, se olisi mahdollisimman "miellyttävä" ja kivuton koiralle. Yleensä siinä vaiheessa se on jo kärsinyt tarpeeksi.
        Itse teimme lääkärintyöstä ekan osan, mieheni laittoi ensinukutuspiikin, autoon max. 10 minuuttia niin koira menee maate. Näin tapahtui melkein minuutilleen.
        Sitten lääkäriin jonne se kannettiin viltin kanssa. Nostettiin hoitopöydälle ja lääkäri antoi viimeiset lääkkeet.
        Sen jälkeen Jere oli kuollut..

        Meillä oli aikaa hyvästellä Jere moneen kertaan ennen ensipiikin laittamista. Tosin itkin sen turkkiin vielä jälkeenkinpäin, se oli nyt totta. Jere oli pois. Samoin lihassurkastumistauti joka oli vienyt siltä päästä purulihakset, tassuista lihakset niin että se kompuroi. Nuo sillä oli jo tullessaan meille. Se kompuroi jo silloin.

        Meidän Jere oli todella sairas.


    • häpeäkaikille

      Lääkkeet eivät auta epilepsiassa. Niitä turha syöttää. Paras on lopettaa epileptinen koira pois kärsimästä ja ostaa uusi terve pentu tilalle. Epileptinen koira on häpeä rodulle ja ja häpeä myös omistajalle. Tutisevan oksennusläjän kanssa ei ole mukava treenata tai kisata.

      • Auttoivat vuoden verran. Sen aikana koira oli oireeton. Taas taudin ilmentyessä (siis koira söi ton vuoden joka oli oireeton kyllä lääkkeitä), sitten ei enää mikään. Näin se meni.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      115
      9194
    2. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      40
      2698
    3. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      150
      2484
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      22
      2019
    5. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      14
      1766
    6. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      11
      1560
    7. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      15
      1527
    8. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      10
      1458
    9. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      7
      1320
    10. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      14
      1316
    Aihe