Sain joku aika sitten lahjaksi Panu Rajalan toimittaman kirjan, VIRVATULI. Rajala kertoo Eino Leinon elämäntarinaa, siinä samalla tulee tutuksin 1900-luvun vaihteessa eläneiden suomalaisten runoilijoiden, kirjailijoiden, kirjallisuuskriitikoiden elämän vaiheita monin eri tavoin.'
Kerronta Virvatulessa jotenkin luettelomaista, varhaisten elämän kuvioiden vaiheista. Eipä ole ihan helppo kirjoittaa taiteilijoiden vaiherikkaista elämän kuvioista,joten historiaan viittaavaksi kerronta menee, Kerrontaa tosin höystetään aidoilla rakkauksilla joita Leino harrastaa- runsaastikin. Ensirakkaus? Freyan kanssa päättyy avioeroon ja sitten alkaa naisystävien kavalkadi, jotka inspiroivat runoilijaa mahtaviin tunnelatauksiin runoissa, aina sopivan rakkauden kohteen löydyttyä.
Kuten jokainen tietää, taiteilijat ovat hyvin tunnerikkaita, ehkä tunteiden syvyyksistä puhkeaa kukkaan kauneimmat teokset - rakkaus-luonnon kauneus, aitoina sydämen syvyyksissä ilmoille kiitävänä tunteena. Tänäänkin hyvin suosittu LAPIN KESÄ, on kukkuroillaan luonnon kuvausta.
Ehkä runoilijan tunne elämä on niin pulppuilevaa varsinkin naismaailmassa, etteivät lukuisat suhteet olleet kovin pitkäaikaisia, hienovaraisesti esiin tuotuina. .
Rajalan edelliset teokset ovat vahvaa henkilöhistoriaa, kuten INTOILIJA - I. K. Inha (Nyström) sekä
LASINKIRKAS - HULLUNROHKEA- aito kuvaus Aila Meriluodon elämän vaiheista.
Eino leino, Lapin kesä:
"Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolla
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?
L.
Virvatulesta - Lasinkirkkaaseen.
8
134
Vastaukset
Sinulla on mukavampaa luettavaa, kuin minulla nyt.
Luin Unto Kiiskisen kirjan 1918 tapahtumista, joka on punaisten näkökulmasta kirjoitettu ja nyt on Anneli Kanto (kannon) kirja Lahtarit, joka on taas valkoisten näkemyksiä, mutta on hieman hankala lukea, koska on niin paljon pohojalaista murretta ja sanoja, joista en selvää saa.
Siinä välillä luin Mauri Karvosen kirjan Aavetaloja ja ihmiskohtaloita, joka kertoo kartanoista ja niiden kummituksista. Oli myös kirjoitus Urajärven kartanosta, jossa olen lomaillut viikon ja onneksi en ollut lukenut mitään siellä liikkuvista kummituksista! Ei olisi tullut kuuloonkaan, ei olisimme hakeneet vettä metsä lähteeltä tai menneet saunaan.
Minulle suosittelee kirjat kirjastoauton hoitaja, tietenkin uusimpia, mutta seuraavaksi haluankin jotain kartanoromantiikkaa, tai ainakin jotain kevyempää. Alkaa tuo sota ja kummitukset uniinkin tulla!D- Lorenaa
Aina oppii uutta. Panu Rajala tuo esiin uuden rakkauden ilmaisun "mustekynä rakkaus". Hauska ja kuvaava sanonta.
Leino siis kirjoittaa rakkausrunoilla ryyditettynä kirjeitä ihastuksilleen.Milloin kenellekin.
MIeleeni tulee pitkä kirjeenvaihto aika rakastetulle, siis "mustekynä rakkaus." Kirjeitä säilytin varsin kauan, vielä senkinjälkeen kun äitini lopetti ah niin viattoman ihanan mustekynä seurusteluni - ilman aihetta. Voin vain todeta aito nuoruuden rakkaus ei kuole, aina muistelen aikaa kaihoisasti.
Tällaista on elämä, rakkauksia tulee ja menee mutta janottaa aina!
Nyt istua törröttelen kotona, käyn konserteissa, kuten tänäkin iltana klo 19 alkavassa Laulumiesten Vappukonsertissa.
Iloista Vappua,
t . L Pari Rajalan kirjaa olen lukenut, jotka koski hänen ensimmäistä vaimoaan ja Katri-Helenaa. Täytyy kai lukea noita elämänkertoja, joita on useampiakin hänen kirjoittamina.
Hyvä lukupäivä on ollut, kun ilma vaihtelee laidasta`laitaan, enkä viitsinyt lähteä lapseni luokse silittämään, saati mihinkään muihin rientoihin.
Oliko nuo äidit ennen niin ovelia, että minunkin äitini poltti kaikki meidän (siskoni ja minä) kirjeet, mitä pojat kirjoitteli, mutta poltti hän omansakin, mitä olivat siskokset kirjoitelleet sodan aikaan. Äitini kirjeitä olen saanut serkultani, jonka äiti oli säästänyt omansa ja isän sotapäiväkirjat oli myös tallessa ja ilmeisesti isällä lukitussa laatikossa.
Siitä olen joskus maininnut, että sain omia kirjeitä siskoltani, joka oli säästänyt niitä ja voi millainen hupakko olen ollut. Monta asiaa olen kieltänyt, että ei asia niin ole ja nyt kun luin omat kirjeeni, niin vielä hullumin ne onkin olleet!D
Täytyy taas jatkaa tuota pohjanmaan murteen opiskelua, mutta on siellä joku Porilainenkin säksättäjä äänessä. Sinänsä Kalle Päätalon kirjat ymmärsin, mutta kai johtuu omasta lapsuuden murteestani.Lukuinnostus on yhteistä meille, tähän vastanneilla. Sekä Lorenaa ja Kristiinan23 olen huomannut lukevan paljon.
Antoisaahan se onkin. itselläni on tuo Lauri Viljasen Illan ja Aamun välillä, riittänyt pitkään. Niin laajasti hän analysoi essé:n muodossa maailman kirjallisuutta.
Ollen aikanaan Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko vuoteen 1950 jos oikein muistan, sitä ennen Turun yliopiston kirjallisuuden professorina, ja kirjallisuuden tutkijana, on ollut nautittavaa seurata tietomääräänsä.
Nyt toki on kevätinto saanut kaunistamaan kotipiiriä ja parvekesisustamista, kylmä ilma ei vaan anna vielä yrttejä nostaa ulos.
Huomenna sovimme käynnistä rannalla Cafe Merenneidossa, nostamassa lasin kuohuvaa kevään kunniaksi 😊 Hauskaa iltaa!
- isoäiti_
Lukunurkka löytyi...
Eino Leino on kirjoittanut kansalaisodasta mm. runoelma Vanha Pappi kertoo siitä. Sanotaan Leinon kärsineen kovasti sodan tunnelmista. Hän asui silloin Helsingissä seuraten tapahtumia hyvin läheltä
Panu Rajalaa en ole lukenut, mutta hänen luentonsa Sillanpäästä kävin kuuntelemassa kauan sitten.
Hyväksi keskustelijaksi hän osoittautiui kahvipöydässäkin.
Henning Mankellin kirja on nyt menossa. Se jäikin hänen viimeisekseen, sillä syöpä vei 2015.
Hän kertoo sairaudessaan tässä kirjassa.
Yöpöydälläni on myös pari runokirjaa ja kasvikirja, jos ei uni tärppää. - työ.vie.mehut
Laiska mieslukija tässä moro. Viimeisen kirjan lukemisesta on jo vuoden päivät. Etenkin J.Donner näkee meikäläiset pahnanpohjimmaisina surkimuksina.
Mielenkiintoa lukemiseen toki olisi, mutta aika, pahus jää vähiin.- Lorenaa
Moro,moro, "työ.vie.mehut" ja rakkaat palstalaiset - kaunista aurinkoista Vapun päivää. Siniristi liput kauniina liehuessa koristavat maisemaa.
Kevät tekee tuloaan tänne Saimaan rannoille. Eiliset juhlat on juhlittu ja tänään sitten ystävien kanssa brunssille satamaan Vapun kunniaksi. Vaikka ikää on karttunut, sama juhlamieli keväällä aina tulee elämään. Tosin maa odottaa vielä kevääseen heräämistä, vain crokuksia voi havaita pihoilla.
Ei mitään hätää, vaikka Prinsessa Armadan kansiravintola avautuu keskiviikkona, telakalla Armada on ollut saamassa uutta ehostusta ja on nyt edustava Armada.
Prinsessa Armada viisu Kipparikvartetin esittämänä on paikallaan:
Please,
https://www.youtube.com/watch?v=qZN3AW-9jXo
Nautitaan kevään tulosta avoimin mielin! Täkäläisen sanonnan innoittamana, "Ilo pintaan, vaik`syvän märkänis!"
t. L
- Pikkuapulainen
Makuasioita tietysti nämä kirjalliset tuntemukset. Tilasin juuri ko. teoksen kirjastosta, joten en siitä sen enempää osaa sanoa ennenkuin olen lukenut. Rajalan tyylistä noin yleensä tykkään. Meriluodon elämäkerrassa hän sen sijaan mielestäni epäonnistui - ja kehui itseään sumeilematta. Se tuntui tympeältä. Olavi Paavolaisen elämäkerta - romaani - oli todella hyvä. Nämä muistelukset Katri Helenasta ja entisestä vaimostaan Elinasta - uudestaan en niitä lukisi. Mutta saahan proffakin olla katkera ja ylimielinen.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 76979
Jani Wickholm on kuollut
Tämä oli Janilta hieno laulu. https://youtu.be/72wWxqWon7k?is=5HKdV-H8yY466YXm67727J-mies, miten voit olla niin varma siitä
että minä olen juuri se nainen, kenen ajattelet ja haluat minun olevan, se kenelle avaat ajatuksiasi ja tunnustat syvimp81725- 119724
- 42691
- 100637
Alan pikkuhiljaa olemaan sinut
sen asian kanssa, että en tule enää löytämään ketään. Mikä tilanne sinulla on ja miten olet koittanut ratkaista tilante111563- 42539
- 41498
- 18488