Lastensuojelun arviointi on oikeusturvariski

Arviointeja tehdään kotikutoisilla menetelmillä lapsia tapaamatta

Tutkimustieto osoittaa, että lastensuojelussa suoritettujen arviointien käytäntöjä ja menetelmiä on dokumentoitu ja ohjeistettu puutteellisesti. Systemaattiset kirjatut ohjeet arviointia varten ja perehdytys niiden käyttöön ovat harvinaisia (Oranen, 2006, 12). Silloinkin kun kirjallisia ohjeita on, niitä ei välttämättä noudateta (Martikainen & Peräoja, 2009, 36).

Arviointiprosessin jäsentymättömyyteen on osaltaan vaikuttanut se, että työskentelyä ohjaavia rakenteita on vähän (Oranen, 2006). Rakenteiden epämääräisyys heijastuu suoraan työskentelyprosesseihin, menetelmiin ja välineisiin. Tilanteiden arvioitiin liittyvässä työskentelyssä on suuria paikkakunta-, alue- ja työntekijäkohtaisia eroja (Heino & Pösö, 2003). Lisäksi on todettu, että päätöksiin usein vaikuttavat organisaation kulloisetkin arvot, toimintapolitiikka ja työntekijän ja asiakkaan välinen suhde enemmän kuin asiakkaan todellinen tilanne (Schwalbe, 2004, 563).

Välineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista. Arviointiin liittyy runsaasti työntekijä-, organisaatio- ja ympäristökohtaista harkintaa ja vaihtelua.

Arvioinnin laatua heikentävät arkiset ajattelutottumukset esim. taipumus etsiä todistusaineistoa jo muodostuneelle näkemykselle, taipumus pitää kiinni aiemmin muodostuneesta näkemyksestä ja torjua aiemmin muodostuneen näkemyksen vastainen näyttö sekä vaihtoehtoiset tulkintatavat.

Arviointeihin saattaa vaikuttaa itse tutkittavaa asiaa enemmän vanhempien alistuminen työntekijän määräämiin ohjelmiin, tutkimuksiin ja havainnoitavana oloon. Asiakkaiden alistumishalukkuuden osuus arvioinnissa on niin tärkeää , että sille on kehitetty oma käsite: "arviointitottelevaisuus".

Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM ( structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, ettei arviointivälineitä käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.

Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)
- See more at: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski#sthash.WUOeCFIm.dpuf

Arviointien tuloksia manipuloidaan tukemaan aiemmin tehtyjä päätöksiä, rahoitusta ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeita

Anitta Jokisen tutkielmassa Helsingin lastensuojelun avohuollosta vanhempien kokemus oli, etteivät he ole asiakassuunnitelmissa subjekteja vaan objekteja, joilla ei ole mahdollisuutta määritellä, mitä asiakirjoihin kirjoitetaan ( 2014, 73-74).
Ritva Poikelan mukaan asiakassuunnitelman tavoitteet asetettiin tarjolla olevan palveluvalikon mukaan, ei asiakkaan tarpeen kautta. Kaikissa tapauksissa perheen oma tarve ohitettiin tai sitä ei edes havaittu, jollei ollut olemassa palvelua, joka olisi vastannut tarpeeseen. Työntekijät määrittelivät, jopa perheelle kertomatta, omia tavoitteita työllensä. Hyvistä aikomuksista huolimatta palveluiden toteuttaminen ei tuottanut toivottua helpotusta perhe-elämään.

Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia. Morris väittää, että perheet karttavat ja vierastavat sosiaalityötä siksi, että se sementoi ohimenevän ongelmatilanteen pysyväksi identiteetiksi ja leimaksi, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin alkuperäinen tilanne, johon apua haettiin.

Perhekuntoutuksissa ja muissa lastensuojelun arviointiyksikössä tehdään pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia kirjauksia ja päätöksiä perheiden elämästä- usein ilman perheiden osallisuutta- pelkkien arviointien perusteella.

Elina Aaltion lastensuojelun toimintakykymittarin tutkimusaineiston asiakastapauksista vain joka toisessa lasta oli tavattu henkilökohtaisesti lastensuojelun arviointiprosessin kuluessa. Lapsesta tehdyt arviot perustuivat siis pitkälti toisten viranomaisten ja muiden lasten kanssa työtä tekevien, usein puutteellisesti koulutettujen työntekijöiden usein epätieteellisille arvioille ja fabrikoiduille dokumenteille.

Arviointien tulkintaa hankaloittaa myös työntekijöiden taipumus oikeuttaa ja puolustella omaa työtään, virkojaan ja rahoitustaan liioittelemalla tai peräti väärentämällä asiakkaiden palveluntarvetta ja työnsä ja tehtyjen toimenpiteiden tuloksia.

Myös perheet saattavat liioitella toimintakyvyssään tapahtuneita muutoksia joko päästäkseen luvattuihin palveluihin – ja huomattuaan, ettei niitä ole- päästäkseen eroon lastensuojeluasiakkuudestaan.

Helsingin kaupungin käyttämässä BARO-arvioinnissa luottamussuhteita ja "tulkintavapaata tietoa" asiakkaista kuvitellaan saatavan kysymällä nuorilta perheenäideiltä ”mitä huumausaineita käytät” ja ” kannatko mukanasi asetta” ja reflektoimalla kolmansilta osapuolilta saatua tietoa ( =huhupuheita) työntekijöiden ensivaikutelmaan, intuitioon, elämänkatsomukseen ja -kokemukseen.

Perheet houkutellaan "asiantuntija-arviointiin" lupaamalla heille "intensiivinen tuki ja massiivinen avohuollon palvelupaketti". "Asiantuntijat" ovatkin lastensuojelulaitoksen kouluttamia parikymppisiä lapsettomia sosionomiopiskelijoita, joilla on olematon lukeneisuus, ammattitaito ja elämänkokemus.
He pyrkivät todistamaan "ammatillisuutensa" löytämällä asiakkaasta trauman, vuorovaikutushäiriön tai ylisukupolvisesti periytyvän ongelman ”perhearvioinnissa”, jonka he ovat pahimmillaan yhdessä perhetyöntekijöiden kanssa kehitelleet itse suomentamistaan skandaaliguru Arnon Bentovimin psykoanalyyttisistä virheellisiksi todistetuista opeista.

"Massiivinen avohuollon tukipaketti" osoittautuu laitoksen perhetyöntekijäksi, joka etsii perheestä huostaanoton perusteita saadakseen lapset sijoitettua laitoksen omaan sijaisperheeseen tai kalliiseen vieri/jarru/ pysäytys/intensiivihoitoon ja "erityiseen huolenpitoon", joka on monien ex- sijoitettujen mukaan lähinnä huumaamista ja eristämistä.
- See more at: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski#sthash.WUOeCFIm.dpuf

Sosionomiopiskelijat arviointi- ja tutkimusmenetelmien kehittäjinä ja kääntäjinä

Perhekuntoutuksissa ja lastensuojelun selvityksissä käytettäviä arviointimalleja ja perehdytyskansioita arviointimalleihin Suomessa kehittelevät heikosti koulutetut sosionomit opinnäytetöinään ja lastensuojelulaitosten henkilökunta osana koulutustaan (Tarnanen, 2017).

Sosiaalialan historiallinen muisti on lyhyt. THL:n edeltäjän varoitukset johdattelevista menetelmistä ovat unohtuneet; Arnon Bentovimin opit ovat edelleen/uudelleen käytössä lukuisissa lastensuojelulaitoksissa ja mm. Diakonissalaitoksen, Ensi- ja turvakotien liiton , Kirkkopalvelut ry:n, Merikratos Oy:n , Mielenterveysseuran ja Pelastakaa Lapset ry:n perhearvioinneissa.

Yleisimmin perhearvioinnissa käytetään juuri vääristä hyväksikäyttösyytöksistä tunnetun psykoanalyytikko Arnon Bentovimin jalostamia häiriö-orientaatioon perustuvia oppeja. Perhearvioinnissa käytetään usein myös kyseenalaista MIM- vuorovaikutusarviointia. Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan menetelmä ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.

Puutteellisen kielitaidon omaavat perhetyöntekijät ja sosionomiopiskelijat jopa kääntävät arviointimallien sisältökuvaukset , arviointilomakkeet ja pisteytysohjeet englannista suomeksi. "Englanninkielinen materiaali vaikeutti asioiden hahmottamista, vaikka käännöstyötä kysymysasetteluista perhetyötiimi teki yhdessä. Kysymysten sanamuoto koettiin välillä asiakkaan kannalta vaikeaselkoiseksi ja valmiita kysymyksiä muovailtiin asiakkaille helpommin ymmärrettäviksi"( Falck, 2007, 39.)

Kaikki arviointia käyttävät eivät ole saaneet lainkaan koulutusta saati ohjeistusta sen käyttöön vaan ”oppineet” arviointimenetelmän toisen käden kautta, jonkun koulutuksessa olleen työyhteisön jäsenen epävirallisen opastuksen avulla (Kämärainen, 2016, 40).

Lastensuojelun arvioinnit ovatkin usein asiakkaiden oikeusturvan vaarantavaa puoskarointia, jossa tutkimustuloksia manipuloidaan tukemaan työntekijöiden päätöksiä ja riskiksi voidaan luokitella ja kirjata mikä hyvänsä elämänilmiö. Niinkauan kun sosionomi/ sosiaalityöntekijä voi kirjata asiakkaan kieltäytymisen ja kritiikin puoskaroinnista psyykkiseksi huonovointisuudeksi ja puutteelliseksi vanhemmuudeksi on aivan sama kartoitetaanko psykiatristen ongelmien esiintyvyyttä tai huostaanoton syitä Effican syykoodeilla vai sosiaalityöntekijöiden haastatteluilla; tutkimuksen luotettavuus ei siitä parane.

Huostaanotoista päättävät hallinto- oikeudet- joissa ei ole käytössä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, tosiseikkaselvittelyä eikä näytönarviointia- hyväksyvät näiden ”arviointien” tulokset todisteiksi huostaanoton tarpeesta. Johanna Hiitolan väitöskirja (2015) osoitti, että huostaanottoja määrittelee lapsen kaltoinkohtelun sijaan pikemminkin sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta.

Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun arviointiin suostuminen muodostaa vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle .

Arvioinnista tulisi olla lakisääteinen oikeus kieltäytyä ellei asiakkaalle myönnetä lupaa a) taltioida koko arviointia ja käyttää tallenteita vastatodisteina oikeudessa b) ottaa arviointiin mukaan juristia c) ottaa oikeudenkäyntiin arvioinnin asiantuntija antamaan lausunto tehdyn arvioinnin laadusta d) ellei arvioitsijalla ole käypää koulutusta arviointimenetelmän käyttöön e) ellei arviointimenetelmää ole kehitetty tutkimusperustaisesti / käännetty oikein f) mikäli arvioinnin suorittava henkilö tai yritys on jäävi esim. sijaishuoltopalveluja tuottava yritys tai sijaishuoltoyrityksen työntekijä/osakkeenomistaja e) mikäli asiakkaalle ei pystytä takaamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa

Toivottavaa olisi, että AVI, Valvira, oikeusasiamies, Psykologiliitto ja Talentia viimeinkin puuttuisivat lastensuojelun arvioinnin nimissä harjoitettavaan puoskarointiin. http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski

-Arviointi ei ole auttamista eikä hyödytä välttämättä muita kuin arviointiyksikköjen henkilökuntaa ja lastensuojeluyrityksiä.

-Vanhempien ”arviointitottelevaisuuden” sijaan tulisi tarkastella arviointien valintakriteerejä, luotettavuutta, tutkimusperustaa , lakisidonnaisuutta ja vaikutuksia ja arvioijien ammattitaitoa ja motiiveja.

-Arviointi viivästyttää, korvaa ja pahimmillaan estää tarpeenmukaisen tuen ja palvelut lapsille ja vanhemmille.

-Lasten ja vanhempien tukeen tarkoitettuja resursseja ei pidä ohivaluttaa kalliisiin arviointeihin.

-Erityisesti arviointien ja arvioijien tuottamia ei- aiottuja vaikutuksia esim. avun viivästymistä, leimoja, oikeusturvaongelmia ja muita haittoja asiakkaille on syytä arvioida riippumattomien tutkimustahojen toimesta.

-Arviointien manipuloinnista on asetettava vastuu- ja korvausvelvoitteet.

Moniammatillinen arviointi ei takaa moninäkökulmaisuutta. Moniammatillisuuden ongelmia ovat työnjaon epäselvyys, työntekijöiden keskinäinen kateus , koulutuksen kirjavuus, ammattilaisten sisäänpäin kääntyneisyys, liittoutuminen puskuriksi ylempiä tahoja vastaan ja ryhmien hämärä vastuunjako ( Payne, 2000, 1).
Lapsen edun ja oikeuksien toteuttamisesta ei pidä tehdä egojen temmellyskenttää, jolla kilpaillaan, kuka analysoi ja arvioi asiakasvanhemman taidot puutteellisiksi nopeimmin.

Arnon Bentovim- suomalaisten kestoguru
​
1980-luvun alussa konsultoiva lastenpsykiatri Arnon Bentovim ryhtyi puhemieheksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön vaaroista ja diagnostisoi satoja tällaisia tapauksia Great Ormond Streetin lastensairaalassa Lontoossa. Hänen tulkintaansa lasten ‘paljastuksista’ kuvastaa se, miten hän vastasi lapselle, joka oli sanonut ‘Isä löi minua märällä kalalla’. Psykiatri totesi, että lapsen väite saattaa kuulostaa fantasialta, mutta todellisuudessa siinä tulee esiin se, miten lapsi koittaa tulla toimeen sen tiedon kanssa, että isä oli lyönyt häntä peniksellä (Jenkins, 1992).
Great Osmond Streetin sairaalan lääkärit ja NSPCC:n edustajat suunnittelivat ohjelman, jossa poliiseille ja sosiaalityöntekijöille opetettiin lasten kanssa tehtävää ‘paljastustyötä’. Koulutettavat herkistettiin seksuaalisen hyväksikäytön tunnekokemukselle käyttämällä dramaattisia roolipelejä ja hypnoottista regressiota. Arnon Bentovim puolusti johdattelevien kysymysten käyttöä lasten seri-kuulusteluissa.

Bjugnin skandaalissa päiväkodin lapset kertoivat, miten aikuiset seisoivat ringissä ja masturboivat ämpäriin, pukeutuneina kummituksiksi ja merirosvoiksi. Lapset kertoivat, että mukana oli myös paikallinen poliisipäällikkö ja aikuiset olivat myös harrastaneet seksiä eläinten kanssa ladoissa.

Paljastui, että lasten kuulusteluissa oli käytetty Fürnisin ja Bentovimin johdattelevia haastattelumenetelmiä ja analyysejä. Bentovimin mukaan kyse oli pedofiiliringin toiminnasta. Lopulta kuitenkin vain yksi opettajista tuomittiin ja hänet vapautettiin myöhemmin syytteistä (Scotford, 1994). Yhteisön elämä ei palannut koskaan ennalleen.

Fürnis samoin kuin Bentovim ovat kouluttaneet myös suomalaisia, koska Sosiaalihallitus kutsui heidät 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa tänne. Siksi nämä suggestiiviset menetelmät ovat levinneet paremman puutteessa myös meille. Monet suomalaiset psykologit ja sosiaalityöntekijät ovat myös käyneet tutustumassa Tavistock-klinikkaan. Sittemmin Stakesin (nykyinen THL) taholta on useissa yhteyksissä varoitettu heidän suggestiivisista menetelmistään.
(Muistin uhrit, käännös Anu Suomela, julkaistu Mark Pendergrastin luvalla kirjassa Seksuaalinen noitavaino, tieteellisiä kirjoituksia aikamme tabusta. Mielikirjat 1999, toimittaneet Anu Suomela ja Ben Furman. Akuperäisteos Victims of Memory, Harper & Collins, London 1998)


Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-toimintakykymittari-uusi-riskiseula
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattikorkeakoulut-ja-jarjestot-bisneksen-palveluksessa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
- See more at: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski

Raision kaupungille; lapsen tarkoitushakuinen "viranomais-" vieraannuttaminen, manipulaatio, eristäminen omasta isästä- ja suvusta, perätön lausuma tuomioistuimessa yhteistyössä lapsen "äidin-" kanssa..

Onhan se mukava, että yön tunteina joku jaksaa lokista mainostaa.