Kauhea avioliitto

juttu,itse olen kokenut melkein samaa paitsi mies asui kotona.Ongelma syntyi silloin kun en enää jaksanut ja rupesin asiastani puhumaan minua ei uskottu. neuvon pidossa jostain kumman syystä vika olikin minun,miehelle ei sanottu sanaakaan neuvoiksi kuinka perhettä pitää kunnioittaa ainoastaan minulle joten se siitä.

on vaikea kirjoitti:

juttu,itse olen kokenut melkein samaa paitsi mies asui kotona.Ongelma syntyi silloin kun en enää jaksanut ja rupesin asiastani puhumaan minua ei uskottu. neuvon pidossa jostain kumman syystä vika olikin minun,miehelle ei sanottu sanaakaan neuvoiksi kuinka perhettä pitää kunnioittaa ainoastaan minulle joten se siitä.

Lue lisää

Luepa sillä silmällä viime aikoina lehdissäkin olleita kuvauksia psykopaatin luonteesta. Kun "tavallinen" ihminen pystyy asettumaan toisen asemaan ja näkee edes ajoittain "hirren omassakin silmässä", luonnehäiriöinen ihminen voi olla täysin omatunnoton, manipuloiva ja valehteleva. Tällainen ihminen saattaa onnistua puhumaan muut puolelleen ja tilanne voi jatkua kymmeniä vuosia. Rohkeutta ja voimia!

vl2003 kirjoitti:

Luepa sillä silmällä viime aikoina lehdissäkin olleita kuvauksia psykopaatin luonteesta. Kun "tavallinen" ihminen pystyy asettumaan toisen asemaan ja näkee edes ajoittain "hirren omassakin silmässä", luonnehäiriöinen ihminen voi olla täysin omatunnoton, manipuloiva ja valehteleva. Tällainen ihminen saattaa onnistua puhumaan muut puolelleen ja tilanne voi jatkua kymmeniä vuosia. Rohkeutta ja voimia!

Lue lisää

Vinkiksi kaikille niille, jotka elävät kamalassa avioliitossa ja tuntevat, ettei heissä itsessään ole vika, vaikka kuinka toinen muuta väittäisi:

http://narsistienuhrientuki.info

Uskovaiset yhteisöt ovat unelma narsistille/psykopaatille. Ihmiset eivät pysty uskomaan, että sellaista paatuneisuutta ja pahuutta voi olla ihmisessä, varsinkin jos hän ulkoisesti vaikuttaa normaalilta, viehättävältäkin.

Tosiasiassa narsistit käyttävät kaikkia muita ihmisiä hyväkseen. He eivät kykene rakkauteen, myötätuntoon tai toisen ihmisen kunnioittamiseen. He tarvitsevat jatkuvaa palvontaa ja huomiota, ja maailma on heitä varten olemassa. Jumalaa he eivät kunnioita (Jumala on heitä varten, ei toisin päin).

Tällaiseen avioliittoon ei kenenkään tarvitse alistua. Jumala on oikeudenmukainen ja anteeksiantava. Hän on luvannut olla rankaisematta syytöntä. Jos olet tilanteessa, josta ei ole pakotietä ja puolisosi on täysin ilman omaatuntoa, luota siihen, että Jumala näkee ja auttaa. Mihin tahansa toimiin ryhdytkään (asumusero, avioero) niin voit luottaa siihen, että Jumalan armo on osasi Jeesuksen sovitustyön tähden.

Joskus avioero on ainoa vaihtoehto. Jos se jää tunnollesi painamaan, muista, että sinulla on oikeus uskoa kaikki anteeksi. Raamattu ei anna tähän yksiselitteistä ohjetta. Vaikka eron näkisikin synniksi, ei avioeron tarvitse tarkoittaa synnin luvallisuutta, vaan sitä, että sietämättömän tilanteen alla lankeaa.

Voimia ja siunausta Sinulle!

tietoa kirjoitti:

Vinkiksi kaikille niille, jotka elävät kamalassa avioliitossa ja tuntevat, ettei heissä itsessään ole vika, vaikka kuinka toinen muuta väittäisi:

http://narsistienuhrientuki.info

Uskovaiset yhteisöt ovat unelma narsistille/psykopaatille. Ihmiset eivät pysty uskomaan, että sellaista paatuneisuutta ja pahuutta voi olla ihmisessä, varsinkin jos hän ulkoisesti vaikuttaa normaalilta, viehättävältäkin.

Tosiasiassa narsistit käyttävät kaikkia muita ihmisiä hyväkseen. He eivät kykene rakkauteen, myötätuntoon tai toisen ihmisen kunnioittamiseen. He tarvitsevat jatkuvaa palvontaa ja huomiota, ja maailma on heitä varten olemassa. Jumalaa he eivät kunnioita (Jumala on heitä varten, ei toisin päin).

Tällaiseen avioliittoon ei kenenkään tarvitse alistua. Jumala on oikeudenmukainen ja anteeksiantava. Hän on luvannut olla rankaisematta syytöntä. Jos olet tilanteessa, josta ei ole pakotietä ja puolisosi on täysin ilman omaatuntoa, luota siihen, että Jumala näkee ja auttaa. Mihin tahansa toimiin ryhdytkään (asumusero, avioero) niin voit luottaa siihen, että Jumalan armo on osasi Jeesuksen sovitustyön tähden.

Joskus avioero on ainoa vaihtoehto. Jos se jää tunnollesi painamaan, muista, että sinulla on oikeus uskoa kaikki anteeksi. Raamattu ei anna tähän yksiselitteistä ohjetta. Vaikka eron näkisikin synniksi, ei avioeron tarvitse tarkoittaa synnin luvallisuutta, vaan sitä, että sietämättömän tilanteen alla lankeaa.

Voimia ja siunausta Sinulle!

Lue lisää

Sinulle tästä viestistä, ja kaikille niille, jotka osoititte ymmärtämystä.
Ehkä avioero on joskus ainoa vaihtoehto.
Ehkä pitää kysyä SRK:sta, miten tämä perustellaan
Raamatulla.

Sinä ymmärrät "uskon kautta", että ei ole oikein erota avioliitosta, mutta myönnät aloittajalle oikeuden ruumiinsa koskemattomuuteen. Sinun on hyvä tietää, että jotkut muut (vanhemman polven) vanhoillislestadiolaiset ymmärtävät "uskon kautta", että aviopuolisoilla ei ole toistensa suhteen ruumiillista koskemattomuutta. Esimerkiksi seksuaaliseen kanssakäymiseen on suostuttava, kun toinen (mies) sitä haluaa.

"Uskon kautta" -ilmaisusi on inhottava. Annat sillä ymmärtää, että mielipiteesi ei ole sinun mielipiteesi, vaan jumalallinen totuus. Kai käsität, ettei tämä ole totta?

Tuska kirjoitti:

Sinulle tästä viestistä, ja kaikille niille, jotka osoititte ymmärtämystä.
Ehkä avioero on joskus ainoa vaihtoehto.
Ehkä pitää kysyä SRK:sta, miten tämä perustellaan
Raamatulla.

Lue lisää

että ero on sinun ja Jumalan välinen asia, koska kukaan muu ei ole sinun "housuissasi".
et voi vierittää vastuuta erostasi muille ihmisille kysymällä heiltä, toki voivat he mielipiteensä sanoa, mutta päätös on sinun tehtävä.
Ramatussa sanotaan että mies on vaimonsa pää, ja siksi hän on tilivelvollinen Kristukselle perheestään. Kyllä miehesi joskus joutuu koville tekemisistään kun Kirjat aukaistaan.

Ole levollisella mielellä keskustele Jumalan kanssa ja hae turvaa ja lohtua,kyllä Hän antaa
rukouksen kautta sinulle tunteen mitä sinun tulisi tehdä?
Älä anna ihmisten määräillä tekemisiäsi olet aikuinen, uskova ihminen, siksi sanon, aikuistu ja tee omat valintasi.

Jumala on Rakkaus ja uskon vakaasti että Hän haluaa meidän olevan onnellisia, Hän ei halua pakottaa meitä mihinkään.

hän on uskonnollisen painostuksen uhri.

Ei häntä kukaan painosta. Sen kun puhuu asiat julki ja heittää äijän pihalle. Rukoilee tälle kuitenkin oikeaa ymmärrystä. Kun asiat kertoo kuinka ovat niin varmasti saa ymmärrystä VL: piireissä

Lähestymiskielto on ratkaisu. Ei avioerosta ole hänelle itselleen mitään hyötyä, kun elää kuitenkin sen jälkeen yksin.

mielessä kirjoitti:

hän on uskonnollisen painostuksen uhri.

Ei häntä kukaan painosta. Sen kun puhuu asiat julki ja heittää äijän pihalle. Rukoilee tälle kuitenkin oikeaa ymmärrystä. Kun asiat kertoo kuinka ovat niin varmasti saa ymmärrystä VL: piireissä

Lähestymiskielto on ratkaisu. Ei avioerosta ole hänelle itselleen mitään hyötyä, kun elää kuitenkin sen jälkeen yksin.

Lue lisää

että hän pelkää joutuvansa helvettiin, jos eroaa. Luottamuksesi vl-piireistä irtoavaan ymmärrykseen on liikuttava, mutta epärealistinen. Osa varmaan ymmärtää, mutta mehän emme tiedä, onko juuri tällä ihmisellä ymmärtäviä vl-lähimmäisiä. Ehkä hänen ystävänsä ovat niitä, jotka saarnaavat hänelle helvettiä.

Oletetaan että olet kirjoittanut aloituksen todellisessa tuskassa vaikka lopussa onkin tuska-sanan perässä hymyilevä hymiö. Muutamia ristiriitaisuuksia kirjoituksessasi oli. Esimerkiksi kirjoitustyyli vaihtui kesken kirjoituksen. Jätkä-sana mm. hyppäsi silmille sekä se miten "loru on nyt loppu".

Jos tilanteesi on todellinen. sinun ei ole pakko elää niin. On helppo tosin sivusta sanoa että ota elämä haltuusi ja välitä itsestäsi niin paljon ettet anna polkea itseäsi. Minulla on muutama ystävä jotka ovat/ovat olleet naimisissa psykopaatin kanssa. Suosittelen kirjaa "Ilman omaatuntoa" näiden asioiden kanssa kamppaileville ja niistä kiinnostuneille.Kun ei voi toista auttaa täytyy yrittää pelastautua edes itse ja uskoa että minä en ole hullu enkä sen huonompi ihminen kuin muutkaan vaikka toinen toista väittää.Kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään.

minä mietin kirjoitti:

Oletetaan että olet kirjoittanut aloituksen todellisessa tuskassa vaikka lopussa onkin tuska-sanan perässä hymyilevä hymiö. Muutamia ristiriitaisuuksia kirjoituksessasi oli. Esimerkiksi kirjoitustyyli vaihtui kesken kirjoituksen. Jätkä-sana mm. hyppäsi silmille sekä se miten "loru on nyt loppu".

Jos tilanteesi on todellinen. sinun ei ole pakko elää niin. On helppo tosin sivusta sanoa että ota elämä haltuusi ja välitä itsestäsi niin paljon ettet anna polkea itseäsi. Minulla on muutama ystävä jotka ovat/ovat olleet naimisissa psykopaatin kanssa. Suosittelen kirjaa "Ilman omaatuntoa" näiden asioiden kanssa kamppaileville ja niistä kiinnostuneille.Kun ei voi toista auttaa täytyy yrittää pelastautua edes itse ja uskoa että minä en ole hullu enkä sen huonompi ihminen kuin muutkaan vaikka toinen toista väittää.Kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Lue lisää

Itsekkin huomasin kuinka kirjoitus tyyli muutui kesken kirjoitusen,ja juuri eräät sanat hypähtivät silmille.
Mutta tuska saattaa olla siltikin todellista,jos vaikka kesken kirjoituksen kun ajtukset ovat päässä,niin viha miestä kohtaan on saannut vallan.Elikä ihminen voitodella pahoin.Nyt vain tuskan on otettava elämän ohjat omiin käsiin,ja haettava apua!Meidän on helppo neuvoa,mutta ei se auta jos ei itse tee mitään.

Tuollaisessa tapauksessa on varmasti vähän vakavemmista asioista kysymys ja mitä ystäväpiiristäni tunnen, tuossa vaiheessa on puhuttu, itketty, rukoiltu, maaniteltu, lyöty nyrkkiä pöytään mutta mikään ei auta. Muutoksen on lähdettävä siitä toisesta ihmisestä muuten ei tapahdu mitään. Ja se toinen ei joko halua tai kykene tähän muutokseen.

Tänä päivänä tapahtui IHME.
Mieheni soitti minulle ja katui sitä, että avioliittomme oli mennyt täysin pilalle.
Hän kysyi minulta, että olisinko valmis muuttamaan
hänen kanssaan erääseen kaupunkiin.(Oli katsonut senkin, ettei se ollut kovin kaukana synnyinseudultani..) -kuulosti todellakin siltä, että hän katui todella omia tekojaan.
Tämä kaikki lähti siitä, että hän kävi luonani joulukuussa. Jälleen yritin keskustella hänen kanssaan siitä ,että voisimmeko suunnitella elämäämme yhdessä.Siitä keskustelusta ei tullut mitään. Kuitenkin hän käyttäytyi hyvinkin rakastavasti minua kohtaan ja näytti siltä ,että hän oli oikeasti huolissaan minun terveydestäni.
koska keskustelusta ei tullut mitään, minä totesin, että nyt on päätepiste tullut tälle hommalle. Sanelin hänelle ehdot, ja ne olivat tällaiset:
1.Hän alkaa suunnitella yhteistä elämää minun
kanssani.
2.Hän eroaa minusta.
3.Hän ei enää koskaan soita minulle eikä tule käymään minun luonani.

Ja päätin ,että nyt on tämä loru viimeinkin loppuunkäsitelty.En enää ruvennut puhumaan puhelimessa hänen kanssaan.
Ilmeisesti hänelle tuli hätä.
Ehkä hän on viimeinkin mennyt omaan itseensä.
Olen todellakin ajatellut näinä vuoina, että hän kenties on psykopaatti, mutta jos olen rehellinen, niin en ole siitä ollenkaan varma, sillä kyllä hän on osoittanut minua kohtaan myös todellista empatiaa.

Mutta mitä mieltä olette?
Miten pitäisi toimia näiden kaikkien vuosien jälkeen?
Jos hän on parantanut tapansa, olen valmis jatkamaan avioliittoa hänen kanssaan.
Mutta mistä minä sen tiedän, onko hän oikeasti muuttunut?
Tiedän kyllä sen, että hänessä on olemassa se toinen, lämmin, inhimillinenkin ihminen.
En vaan ymmärrä ,että mikä häntä on vaivannut näinä vuosina. Hän kertoo vain, että hän on kärsinyt masennuksesta.
Kertoi myös sen, ettei pääse eroon minusta, vaan rakastaa minua ja on ajatellut minua kuitenkin jatkuvasti.
En tiedä, mitä uskoa.
Olisihan hän voinut erota minusta jo kauan sitten, mutta hän ei ole halunnut ottaa eroa.
Hän kysyi minulta:"Onko kaikki liian myöhäistä?"
Miten minun pitäisi suhtautua tähän?
Mitä mieltä olette?

Terv.
Tuska

P.S.Sille ihmiselle, joka on ihmetellyt "ristiriitaisuuksia"ensimmäisessä viestissäni:ihmettele sinä vaan -kaikki on totisinta totta, olen kärsinyt pohjattomasti.
Tämä on minun ristini.
Ja tänään mies soitti.
En ikinä olisi uskonut, että hän katuisi mitään.

Tuska kirjoitti:

Tänä päivänä tapahtui IHME.
Mieheni soitti minulle ja katui sitä, että avioliittomme oli mennyt täysin pilalle.
Hän kysyi minulta, että olisinko valmis muuttamaan
hänen kanssaan erääseen kaupunkiin.(Oli katsonut senkin, ettei se ollut kovin kaukana synnyinseudultani..) -kuulosti todellakin siltä, että hän katui todella omia tekojaan.
Tämä kaikki lähti siitä, että hän kävi luonani joulukuussa. Jälleen yritin keskustella hänen kanssaan siitä ,että voisimmeko suunnitella elämäämme yhdessä.Siitä keskustelusta ei tullut mitään. Kuitenkin hän käyttäytyi hyvinkin rakastavasti minua kohtaan ja näytti siltä ,että hän oli oikeasti huolissaan minun terveydestäni.
koska keskustelusta ei tullut mitään, minä totesin, että nyt on päätepiste tullut tälle hommalle. Sanelin hänelle ehdot, ja ne olivat tällaiset:
1.Hän alkaa suunnitella yhteistä elämää minun
kanssani.
2.Hän eroaa minusta.
3.Hän ei enää koskaan soita minulle eikä tule käymään minun luonani.

Ja päätin ,että nyt on tämä loru viimeinkin loppuunkäsitelty.En enää ruvennut puhumaan puhelimessa hänen kanssaan.
Ilmeisesti hänelle tuli hätä.
Ehkä hän on viimeinkin mennyt omaan itseensä.
Olen todellakin ajatellut näinä vuoina, että hän kenties on psykopaatti, mutta jos olen rehellinen, niin en ole siitä ollenkaan varma, sillä kyllä hän on osoittanut minua kohtaan myös todellista empatiaa.

Mutta mitä mieltä olette?
Miten pitäisi toimia näiden kaikkien vuosien jälkeen?
Jos hän on parantanut tapansa, olen valmis jatkamaan avioliittoa hänen kanssaan.
Mutta mistä minä sen tiedän, onko hän oikeasti muuttunut?
Tiedän kyllä sen, että hänessä on olemassa se toinen, lämmin, inhimillinenkin ihminen.
En vaan ymmärrä ,että mikä häntä on vaivannut näinä vuosina. Hän kertoo vain, että hän on kärsinyt masennuksesta.
Kertoi myös sen, ettei pääse eroon minusta, vaan rakastaa minua ja on ajatellut minua kuitenkin jatkuvasti.
En tiedä, mitä uskoa.
Olisihan hän voinut erota minusta jo kauan sitten, mutta hän ei ole halunnut ottaa eroa.
Hän kysyi minulta:"Onko kaikki liian myöhäistä?"
Miten minun pitäisi suhtautua tähän?
Mitä mieltä olette?

Terv.
Tuska

P.S.Sille ihmiselle, joka on ihmetellyt "ristiriitaisuuksia"ensimmäisessä viestissäni:ihmettele sinä vaan -kaikki on totisinta totta, olen kärsinyt pohjattomasti.
Tämä on minun ristini.
Ja tänään mies soitti.
En ikinä olisi uskonut, että hän katuisi mitään.

Lue lisää

Lämmin kiitos teille viesteistänne ja myötätunnosta.

Tuska kirjoitti:

Tänä päivänä tapahtui IHME.
Mieheni soitti minulle ja katui sitä, että avioliittomme oli mennyt täysin pilalle.
Hän kysyi minulta, että olisinko valmis muuttamaan
hänen kanssaan erääseen kaupunkiin.(Oli katsonut senkin, ettei se ollut kovin kaukana synnyinseudultani..) -kuulosti todellakin siltä, että hän katui todella omia tekojaan.
Tämä kaikki lähti siitä, että hän kävi luonani joulukuussa. Jälleen yritin keskustella hänen kanssaan siitä ,että voisimmeko suunnitella elämäämme yhdessä.Siitä keskustelusta ei tullut mitään. Kuitenkin hän käyttäytyi hyvinkin rakastavasti minua kohtaan ja näytti siltä ,että hän oli oikeasti huolissaan minun terveydestäni.
koska keskustelusta ei tullut mitään, minä totesin, että nyt on päätepiste tullut tälle hommalle. Sanelin hänelle ehdot, ja ne olivat tällaiset:
1.Hän alkaa suunnitella yhteistä elämää minun
kanssani.
2.Hän eroaa minusta.
3.Hän ei enää koskaan soita minulle eikä tule käymään minun luonani.

Ja päätin ,että nyt on tämä loru viimeinkin loppuunkäsitelty.En enää ruvennut puhumaan puhelimessa hänen kanssaan.
Ilmeisesti hänelle tuli hätä.
Ehkä hän on viimeinkin mennyt omaan itseensä.
Olen todellakin ajatellut näinä vuoina, että hän kenties on psykopaatti, mutta jos olen rehellinen, niin en ole siitä ollenkaan varma, sillä kyllä hän on osoittanut minua kohtaan myös todellista empatiaa.

Mutta mitä mieltä olette?
Miten pitäisi toimia näiden kaikkien vuosien jälkeen?
Jos hän on parantanut tapansa, olen valmis jatkamaan avioliittoa hänen kanssaan.
Mutta mistä minä sen tiedän, onko hän oikeasti muuttunut?
Tiedän kyllä sen, että hänessä on olemassa se toinen, lämmin, inhimillinenkin ihminen.
En vaan ymmärrä ,että mikä häntä on vaivannut näinä vuosina. Hän kertoo vain, että hän on kärsinyt masennuksesta.
Kertoi myös sen, ettei pääse eroon minusta, vaan rakastaa minua ja on ajatellut minua kuitenkin jatkuvasti.
En tiedä, mitä uskoa.
Olisihan hän voinut erota minusta jo kauan sitten, mutta hän ei ole halunnut ottaa eroa.
Hän kysyi minulta:"Onko kaikki liian myöhäistä?"
Miten minun pitäisi suhtautua tähän?
Mitä mieltä olette?

Terv.
Tuska

P.S.Sille ihmiselle, joka on ihmetellyt "ristiriitaisuuksia"ensimmäisessä viestissäni:ihmettele sinä vaan -kaikki on totisinta totta, olen kärsinyt pohjattomasti.
Tämä on minun ristini.
Ja tänään mies soitti.
En ikinä olisi uskonut, että hän katuisi mitään.

Lue lisää

Psykopaatit lupaavat paljon, mutta eivät anna loppujen lopuksi mitään takaisin. Tulet pettymään pahasti, kun huomaat hyvinkin pian yhteen muuton jälkeen, että miehesi alkaa vetää lupauksiaan takaisin. Lopulta olet samassa tilanteessa kuin aina ennenkin - tosin sinulla voi olla syyllisyys siitä, että asiat eivät taaskaan toimineet, yrittihän miehesi kuitenkin "vilpittömästi" ja "toimi sinun ehtojesi mukaisesti".

Suosittelen vahvasti, että käyt osoitteessa

http://narsistienuhrientuki.info

Sieltä löydät paljon tietoa ja sivuston keskustelupalstalta löydät kohtalotovereita. Tulet hämmästymään, kuinka samanlaisia narsistit/psykopaatit ovat ihan pieniä tapoja ja maneereita myöten.

Toivon Sinulle voimia rankassa tilanteessasi, mutta ÄLÄ lankea hyväuskoisuuden vankilaan!

Tuska kirjoitti:

Tänä päivänä tapahtui IHME.
Mieheni soitti minulle ja katui sitä, että avioliittomme oli mennyt täysin pilalle.
Hän kysyi minulta, että olisinko valmis muuttamaan
hänen kanssaan erääseen kaupunkiin.(Oli katsonut senkin, ettei se ollut kovin kaukana synnyinseudultani..) -kuulosti todellakin siltä, että hän katui todella omia tekojaan.
Tämä kaikki lähti siitä, että hän kävi luonani joulukuussa. Jälleen yritin keskustella hänen kanssaan siitä ,että voisimmeko suunnitella elämäämme yhdessä.Siitä keskustelusta ei tullut mitään. Kuitenkin hän käyttäytyi hyvinkin rakastavasti minua kohtaan ja näytti siltä ,että hän oli oikeasti huolissaan minun terveydestäni.
koska keskustelusta ei tullut mitään, minä totesin, että nyt on päätepiste tullut tälle hommalle. Sanelin hänelle ehdot, ja ne olivat tällaiset:
1.Hän alkaa suunnitella yhteistä elämää minun
kanssani.
2.Hän eroaa minusta.
3.Hän ei enää koskaan soita minulle eikä tule käymään minun luonani.

Ja päätin ,että nyt on tämä loru viimeinkin loppuunkäsitelty.En enää ruvennut puhumaan puhelimessa hänen kanssaan.
Ilmeisesti hänelle tuli hätä.
Ehkä hän on viimeinkin mennyt omaan itseensä.
Olen todellakin ajatellut näinä vuoina, että hän kenties on psykopaatti, mutta jos olen rehellinen, niin en ole siitä ollenkaan varma, sillä kyllä hän on osoittanut minua kohtaan myös todellista empatiaa.

Mutta mitä mieltä olette?
Miten pitäisi toimia näiden kaikkien vuosien jälkeen?
Jos hän on parantanut tapansa, olen valmis jatkamaan avioliittoa hänen kanssaan.
Mutta mistä minä sen tiedän, onko hän oikeasti muuttunut?
Tiedän kyllä sen, että hänessä on olemassa se toinen, lämmin, inhimillinenkin ihminen.
En vaan ymmärrä ,että mikä häntä on vaivannut näinä vuosina. Hän kertoo vain, että hän on kärsinyt masennuksesta.
Kertoi myös sen, ettei pääse eroon minusta, vaan rakastaa minua ja on ajatellut minua kuitenkin jatkuvasti.
En tiedä, mitä uskoa.
Olisihan hän voinut erota minusta jo kauan sitten, mutta hän ei ole halunnut ottaa eroa.
Hän kysyi minulta:"Onko kaikki liian myöhäistä?"
Miten minun pitäisi suhtautua tähän?
Mitä mieltä olette?

Terv.
Tuska

P.S.Sille ihmiselle, joka on ihmetellyt "ristiriitaisuuksia"ensimmäisessä viestissäni:ihmettele sinä vaan -kaikki on totisinta totta, olen kärsinyt pohjattomasti.
Tämä on minun ristini.
Ja tänään mies soitti.
En ikinä olisi uskonut, että hän katuisi mitään.

Lue lisää

Sattuipa kummasti soitto samalle päivälle kuin olit tuon viestin kirjoittanut.
Lisäksi kuka ihminen suostuisi vaihtoehtoon että suunnittelisi elämää sellaisen miehen kanssa joka on suurinpiirtein raiskannut hänet kerta toisensa jälkeen...Ainakin niin annettiin ymmärtää. Jos olet tarina on todellinen olet HYVÄUSKOINEN HÖLMÖ jos edes kuvittelet että hän olisi yhtäkkiä muuttunut, ainakaan jos syy on ei ole lähtenyt hänestä itsestään vaan sinä olet tehnyt selväksi että jotain on tapahduttava.

Erään ystäväni mies joutui seinää vasten ympäristön painostuksesta kun se miten huonosti asiat perheen sisällä olivat, tuli ilmi. Mies muuttuikin, vähäksi aikaa. Mutta kun hän joutui pinnistelemään koko ajan psytyäkseen elämään normaalielämää kun tarve muutokseen ei tullut hänestä itsestään, hän pikkuhiljaa meni samaan jamaan ja vielä pahemmaksikin. No tämä ystävä on onneksi päässyt tästä miehestä eroon sillä hän oli todellinen psykopaatti joka elämässä muilla ihmisillä ei ole muuta roolia kuin olla pelinappulana pelissä jonka tahdin ja roolit hän määrää.

usko kirjoitti:

Psykopaatit lupaavat paljon, mutta eivät anna loppujen lopuksi mitään takaisin. Tulet pettymään pahasti, kun huomaat hyvinkin pian yhteen muuton jälkeen, että miehesi alkaa vetää lupauksiaan takaisin. Lopulta olet samassa tilanteessa kuin aina ennenkin - tosin sinulla voi olla syyllisyys siitä, että asiat eivät taaskaan toimineet, yrittihän miehesi kuitenkin "vilpittömästi" ja "toimi sinun ehtojesi mukaisesti".

Suosittelen vahvasti, että käyt osoitteessa

http://narsistienuhrientuki.info

Sieltä löydät paljon tietoa ja sivuston keskustelupalstalta löydät kohtalotovereita. Tulet hämmästymään, kuinka samanlaisia narsistit/psykopaatit ovat ihan pieniä tapoja ja maneereita myöten.

Toivon Sinulle voimia rankassa tilanteessasi, mutta ÄLÄ lankea hyväuskoisuuden vankilaan!

Lue lisää

Näin itsekkin neuvoisin toimimaan.Itselläni useita ystäviä,jotka aina lankeavat ansaan,kun toinen osaa "leperrellä"ja kietoa sormensa ympäri.Tietenkin sitä aina toivoo,että asiat menisivät hyvin.Mutta jos lankeaa,niin pian taas huomaakin elävänsä maanpäällisessä helvetissä.Olen pahoillani,mutta useimmiten tämä on synkkä totuus.

totuutta kirjoitti:

Sattuipa kummasti soitto samalle päivälle kuin olit tuon viestin kirjoittanut.
Lisäksi kuka ihminen suostuisi vaihtoehtoon että suunnittelisi elämää sellaisen miehen kanssa joka on suurinpiirtein raiskannut hänet kerta toisensa jälkeen...Ainakin niin annettiin ymmärtää. Jos olet tarina on todellinen olet HYVÄUSKOINEN HÖLMÖ jos edes kuvittelet että hän olisi yhtäkkiä muuttunut, ainakaan jos syy on ei ole lähtenyt hänestä itsestään vaan sinä olet tehnyt selväksi että jotain on tapahduttava.

Erään ystäväni mies joutui seinää vasten ympäristön painostuksesta kun se miten huonosti asiat perheen sisällä olivat, tuli ilmi. Mies muuttuikin, vähäksi aikaa. Mutta kun hän joutui pinnistelemään koko ajan psytyäkseen elämään normaalielämää kun tarve muutokseen ei tullut hänestä itsestään, hän pikkuhiljaa meni samaan jamaan ja vielä pahemmaksikin. No tämä ystävä on onneksi päässyt tästä miehestä eroon sillä hän oli todellinen psykopaatti joka elämässä muilla ihmisillä ei ole muuta roolia kuin olla pelinappulana pelissä jonka tahdin ja roolit hän määrää.

Lue lisää

voimmeko sotia väärillä aseilla, ja antaa samalla mitalla takasin, siis uskovaisina ja hyväksyä sen. Siltikin vaikka toinen tekee väärin, siis tarkoitan uskovaisena?
Yritän tuoda mielipiteeni esiin monelta kulmalta.
Kerron mitä itse olen kokenut;
Monet naiset puhuvat siis miehen selän takana heistä, että ei se mies ymmärrä... jne. Ja miehet kuitenkin käy töissä päivät ja vielä sen päälle kun väsyneenä tulee kotiin, onkin vaimo joka odottaa että hän auttais ja ymmärtäis häntä. Pitäisköhän meidän naisten herätä huomaamaan sekin, että olemmekohan vaatimassa mieheltä liikaa. Jos vaan vikoja ja virheitä löytää toisesta, missä on vika. Oliskohan asenteet aivan vääriä siinä tapauksessa ja oiskohan vara niitä muuttaa.
Jos molemmat käy töissä olis hyvä jakaa hommia.
Siitähän monien asioiden onnistuminen johtuu, että osaa ongelmat ratkaista.


Oletko varma että miehlläsi, ei ole mitään fyysistä sairautta. Ei se sitä tarkoita, että jos lääkäri sanoo, että on terve että sitä todlla on. Se voi olla piilevänä ja tulla esiin monien monien vuosien jälkeen .
Sehän se olis oikea henki jos sais vapaus vallita, ja silloin se tuntuis miehetäkin mukavammalta auttaa vaimoa. Mutta vaikka ei näinäkään aina tapahtuis, olemme eri luontosia ja miehillä on aina huonompi kestokyky sellaisissa asioissa joissa naisilla sitä on tai päinvastoin.
Ei me voida miehestä tehdä naista vaikka kuinka haluaisimme.

Myös nainen voi tuntea väärin, ja se voi hänen väsymuyksestä johtua .
Minä olen myös nähnyt sellaista, että niin monet naiset valittavat että sellainen se mies on,,, kuitenkin asutaan yhdessä ja saadaan lapsia. Kun olen käynyt kylässä olen nähnyt kuinka mies auttaa ja laittaa pyykkiä saattaa tiskata ja ym. Ja käy töissä ym. Ja silti vaimo puhuu, että mies ei ymmärrä.
Puhuukohan hän väärälle henkilölle,kun ulkopuoliselle puhuu. Minun mies kyllä sanoo että jos on asiaa se tulis sanoa asianomaiselle. Niin että siellä se vika tulee korjata missä se on tullutkin.Itsekin ajattelen
että siihen tulee juorun maku ja ihmiset alkaa valvomaan jos puhuu muualle. Tämä on 1 puoli vaan asiasta. Enkä sillä sano että osaisin aina kaikki oikein tehdä.
Onnellisinta olis, että molemmat näkisivät, että on jotain tehnyt väärin kun asiat ovat näin pitkälle menneet ja ottavat omansa pois. avioliitossahan on 2 henkilöä. Jos näin vaikeaa, siis tällaista on vuodesta toiseen voi mieskin väsyä. Ja missä on se rakkaus silloin kun näin tapahtuu.
En tiedä mistä asiat on saanut alkunsa, mutta kannattais mennä molempien takaperin, kuten Raamattu kehoittaa... Ja löytää alkusyyt, siis mistä asia on lähtenyt.
Minä olen sen verran nähnyt näitä asioita, että en tiedä mitä uskoa, ennenkuin kuuntelee molempia osapuolia.
Olen myös nähnyt tialnteen missä nainen miehen kotiinkin soitteli ja kertoi mitä se milloinkin oli tehnyt.
Ajattelen itse, että jos minun mieheni oliskin henkisesti sairas tai jotain muuta tulis, en voi häntä sen vuoksi hylätä, enkä minkään syyn vuoksi.Vaan pyytäsin Jumalalta ymmärrystä ja lisää voimia ja yrittäisn mielummin muita teitä. Kyllä minusta 2 suhde on niin arvokas. Varsinkin kun rukoilin nuorena tyttönä itslleni uskovaista puolisoa ja halusin myös löytää uskon.
Onkohan niin, että lapsuuden uskovaiset ei osaa antaa samanlaista arvoa näille asioille, vaan pitää näitä asioita itsetään selvänä. Itse olen joutunut etsimään tällaista ja ruoilemalla kääntyyn Jumalan puoleen ja nämä tilanteet, kun löysin uskon ja uskovainen mies tuli luokseni ja sanoi; sitten ei tule toista; on minulle kaikkia maallisia arvojakin enemmän, enkä näitä asioita koskaan unohda.
Vaan pyytäsin Jumalalta voimia siihenkin. Ajattelen, että jos hän sairastuis nyt, niin onko se oikein minulta rakstaa vaan hyvinä päivinä, ja potkaista ulos huonoina päivinä hänet.
Ei elämä ole suoraa viivaa, koettelemuksia voi tulla joskus koviakin, sen ymmärrän.
Mutta olen itse sanonut miehelleni, että jos niinkin käy, että hän lankeais tällaisissa asioissa, että tulisi toinen, tervetuloa takasin.
Rakastan häntä sittenkin ja ymmärrykseni mukaan kukaan ei tee tahallaan syntiä, vaan hän joutuu siihen, siis sielunvihollisen syyksi laittasin tämänkin...
Ajattelen myös että Jumala on antanut uskovaiselle enemmän kuin epäuskoiselle, niin että minusta sinä tekisit uskovaisena oikein jos tekisit ensimmäisen askeleen parempaa kohti, ja pyytäsit Jumlalta voimia ja ymmärrystä. On myös olemassa Jumalanseurakunta joka voi auttaa, mutta on eri asia, ettei vaan itse ole mennyt vikaan... Olekto ajatellut sitä mahdollisuutta.
Minusta monesti miehet uskovat liian herkästi tällaisia tilanteita, vaikka ei ole nähnyt tarpeeksi tilannetta. En sano että tässä tarivs olla sellaisesta kysymys. Mutta itse sanon sen verran, että haulaisin taistella avioliiton puolestamme jos se menis vaikeasi ja tehdä kaikki tällaisessa tilanteessakin, että se pelastuis.
Kerron näitä asioita sen vuoksi, koska on ollut 1 niin samanlainen tapaus, ja säälin naista ensin, siis Ensin... Mutta en enää ymmärrä häntä.
Hän on uskovainen ja mies lähtenyt. Ensin alussa kävin häntä katsomassa sen vuoksis koska tunsin sääliä häntä kohtaan.
Mutta sitten kun huomasin miten kylmäkiskoisesti hän suhtautui mieheensä hän oli ja alkoi muitakin vikomaan. Aloin nähdä asian toisen puolen ja aloin sääliä miestä. Naiselta puuttui minusta yksi asia; RAKKAUS! Ja hänen asenteensa oli sellaset, että voi vaan kysyä; miksi mies lähti.
Nyt on jokin aika sitten herätty huomaamaan, että kaikki ei aina ole miehen syytä, kun tulee ero. Ja tästäkin asiasta olis hyvä puhua, että asia ei tulis liian yksipuolisesti käsiteltyä ja eikä niin että se joka on parempi puhumaan voittais! Miehet ei monesti viitsi riidellä, on helpompi lähteä jos nainen ei anna edes mahdollisuutta neuvotteluun. Asiathan on aina jonkun syy, kun suhteet tulehtuu.
Ihmisen käytös johtuu jostakin, myös miehen.
Minhän voin vaan kirjoittaa mitä itse tunnen.
Ei tästä tämän enempää.

Kicki1 kirjoitti:

voimmeko sotia väärillä aseilla, ja antaa samalla mitalla takasin, siis uskovaisina ja hyväksyä sen. Siltikin vaikka toinen tekee väärin, siis tarkoitan uskovaisena?
Yritän tuoda mielipiteeni esiin monelta kulmalta.
Kerron mitä itse olen kokenut;
Monet naiset puhuvat siis miehen selän takana heistä, että ei se mies ymmärrä... jne. Ja miehet kuitenkin käy töissä päivät ja vielä sen päälle kun väsyneenä tulee kotiin, onkin vaimo joka odottaa että hän auttais ja ymmärtäis häntä. Pitäisköhän meidän naisten herätä huomaamaan sekin, että olemmekohan vaatimassa mieheltä liikaa. Jos vaan vikoja ja virheitä löytää toisesta, missä on vika. Oliskohan asenteet aivan vääriä siinä tapauksessa ja oiskohan vara niitä muuttaa.
Jos molemmat käy töissä olis hyvä jakaa hommia.
Siitähän monien asioiden onnistuminen johtuu, että osaa ongelmat ratkaista.


Oletko varma että miehlläsi, ei ole mitään fyysistä sairautta. Ei se sitä tarkoita, että jos lääkäri sanoo, että on terve että sitä todlla on. Se voi olla piilevänä ja tulla esiin monien monien vuosien jälkeen .
Sehän se olis oikea henki jos sais vapaus vallita, ja silloin se tuntuis miehetäkin mukavammalta auttaa vaimoa. Mutta vaikka ei näinäkään aina tapahtuis, olemme eri luontosia ja miehillä on aina huonompi kestokyky sellaisissa asioissa joissa naisilla sitä on tai päinvastoin.
Ei me voida miehestä tehdä naista vaikka kuinka haluaisimme.

Myös nainen voi tuntea väärin, ja se voi hänen väsymuyksestä johtua .
Minä olen myös nähnyt sellaista, että niin monet naiset valittavat että sellainen se mies on,,, kuitenkin asutaan yhdessä ja saadaan lapsia. Kun olen käynyt kylässä olen nähnyt kuinka mies auttaa ja laittaa pyykkiä saattaa tiskata ja ym. Ja käy töissä ym. Ja silti vaimo puhuu, että mies ei ymmärrä.
Puhuukohan hän väärälle henkilölle,kun ulkopuoliselle puhuu. Minun mies kyllä sanoo että jos on asiaa se tulis sanoa asianomaiselle. Niin että siellä se vika tulee korjata missä se on tullutkin.Itsekin ajattelen
että siihen tulee juorun maku ja ihmiset alkaa valvomaan jos puhuu muualle. Tämä on 1 puoli vaan asiasta. Enkä sillä sano että osaisin aina kaikki oikein tehdä.
Onnellisinta olis, että molemmat näkisivät, että on jotain tehnyt väärin kun asiat ovat näin pitkälle menneet ja ottavat omansa pois. avioliitossahan on 2 henkilöä. Jos näin vaikeaa, siis tällaista on vuodesta toiseen voi mieskin väsyä. Ja missä on se rakkaus silloin kun näin tapahtuu.
En tiedä mistä asiat on saanut alkunsa, mutta kannattais mennä molempien takaperin, kuten Raamattu kehoittaa... Ja löytää alkusyyt, siis mistä asia on lähtenyt.
Minä olen sen verran nähnyt näitä asioita, että en tiedä mitä uskoa, ennenkuin kuuntelee molempia osapuolia.
Olen myös nähnyt tialnteen missä nainen miehen kotiinkin soitteli ja kertoi mitä se milloinkin oli tehnyt.
Ajattelen itse, että jos minun mieheni oliskin henkisesti sairas tai jotain muuta tulis, en voi häntä sen vuoksi hylätä, enkä minkään syyn vuoksi.Vaan pyytäsin Jumalalta ymmärrystä ja lisää voimia ja yrittäisn mielummin muita teitä. Kyllä minusta 2 suhde on niin arvokas. Varsinkin kun rukoilin nuorena tyttönä itslleni uskovaista puolisoa ja halusin myös löytää uskon.
Onkohan niin, että lapsuuden uskovaiset ei osaa antaa samanlaista arvoa näille asioille, vaan pitää näitä asioita itsetään selvänä. Itse olen joutunut etsimään tällaista ja ruoilemalla kääntyyn Jumalan puoleen ja nämä tilanteet, kun löysin uskon ja uskovainen mies tuli luokseni ja sanoi; sitten ei tule toista; on minulle kaikkia maallisia arvojakin enemmän, enkä näitä asioita koskaan unohda.
Vaan pyytäsin Jumalalta voimia siihenkin. Ajattelen, että jos hän sairastuis nyt, niin onko se oikein minulta rakstaa vaan hyvinä päivinä, ja potkaista ulos huonoina päivinä hänet.
Ei elämä ole suoraa viivaa, koettelemuksia voi tulla joskus koviakin, sen ymmärrän.
Mutta olen itse sanonut miehelleni, että jos niinkin käy, että hän lankeais tällaisissa asioissa, että tulisi toinen, tervetuloa takasin.
Rakastan häntä sittenkin ja ymmärrykseni mukaan kukaan ei tee tahallaan syntiä, vaan hän joutuu siihen, siis sielunvihollisen syyksi laittasin tämänkin...
Ajattelen myös että Jumala on antanut uskovaiselle enemmän kuin epäuskoiselle, niin että minusta sinä tekisit uskovaisena oikein jos tekisit ensimmäisen askeleen parempaa kohti, ja pyytäsit Jumlalta voimia ja ymmärrystä. On myös olemassa Jumalanseurakunta joka voi auttaa, mutta on eri asia, ettei vaan itse ole mennyt vikaan... Olekto ajatellut sitä mahdollisuutta.
Minusta monesti miehet uskovat liian herkästi tällaisia tilanteita, vaikka ei ole nähnyt tarpeeksi tilannetta. En sano että tässä tarivs olla sellaisesta kysymys. Mutta itse sanon sen verran, että haulaisin taistella avioliiton puolestamme jos se menis vaikeasi ja tehdä kaikki tällaisessa tilanteessakin, että se pelastuis.
Kerron näitä asioita sen vuoksi, koska on ollut 1 niin samanlainen tapaus, ja säälin naista ensin, siis Ensin... Mutta en enää ymmärrä häntä.
Hän on uskovainen ja mies lähtenyt. Ensin alussa kävin häntä katsomassa sen vuoksis koska tunsin sääliä häntä kohtaan.
Mutta sitten kun huomasin miten kylmäkiskoisesti hän suhtautui mieheensä hän oli ja alkoi muitakin vikomaan. Aloin nähdä asian toisen puolen ja aloin sääliä miestä. Naiselta puuttui minusta yksi asia; RAKKAUS! Ja hänen asenteensa oli sellaset, että voi vaan kysyä; miksi mies lähti.
Nyt on jokin aika sitten herätty huomaamaan, että kaikki ei aina ole miehen syytä, kun tulee ero. Ja tästäkin asiasta olis hyvä puhua, että asia ei tulis liian yksipuolisesti käsiteltyä ja eikä niin että se joka on parempi puhumaan voittais! Miehet ei monesti viitsi riidellä, on helpompi lähteä jos nainen ei anna edes mahdollisuutta neuvotteluun. Asiathan on aina jonkun syy, kun suhteet tulehtuu.
Ihmisen käytös johtuu jostakin, myös miehen.
Minhän voin vaan kirjoittaa mitä itse tunnen.
Ei tästä tämän enempää.

Lue lisää

...?

Tuska kirjoitti:

Tänä päivänä tapahtui IHME.
Mieheni soitti minulle ja katui sitä, että avioliittomme oli mennyt täysin pilalle.
Hän kysyi minulta, että olisinko valmis muuttamaan
hänen kanssaan erääseen kaupunkiin.(Oli katsonut senkin, ettei se ollut kovin kaukana synnyinseudultani..) -kuulosti todellakin siltä, että hän katui todella omia tekojaan.
Tämä kaikki lähti siitä, että hän kävi luonani joulukuussa. Jälleen yritin keskustella hänen kanssaan siitä ,että voisimmeko suunnitella elämäämme yhdessä.Siitä keskustelusta ei tullut mitään. Kuitenkin hän käyttäytyi hyvinkin rakastavasti minua kohtaan ja näytti siltä ,että hän oli oikeasti huolissaan minun terveydestäni.
koska keskustelusta ei tullut mitään, minä totesin, että nyt on päätepiste tullut tälle hommalle. Sanelin hänelle ehdot, ja ne olivat tällaiset:
1.Hän alkaa suunnitella yhteistä elämää minun
kanssani.
2.Hän eroaa minusta.
3.Hän ei enää koskaan soita minulle eikä tule käymään minun luonani.

Ja päätin ,että nyt on tämä loru viimeinkin loppuunkäsitelty.En enää ruvennut puhumaan puhelimessa hänen kanssaan.
Ilmeisesti hänelle tuli hätä.
Ehkä hän on viimeinkin mennyt omaan itseensä.
Olen todellakin ajatellut näinä vuoina, että hän kenties on psykopaatti, mutta jos olen rehellinen, niin en ole siitä ollenkaan varma, sillä kyllä hän on osoittanut minua kohtaan myös todellista empatiaa.

Mutta mitä mieltä olette?
Miten pitäisi toimia näiden kaikkien vuosien jälkeen?
Jos hän on parantanut tapansa, olen valmis jatkamaan avioliittoa hänen kanssaan.
Mutta mistä minä sen tiedän, onko hän oikeasti muuttunut?
Tiedän kyllä sen, että hänessä on olemassa se toinen, lämmin, inhimillinenkin ihminen.
En vaan ymmärrä ,että mikä häntä on vaivannut näinä vuosina. Hän kertoo vain, että hän on kärsinyt masennuksesta.
Kertoi myös sen, ettei pääse eroon minusta, vaan rakastaa minua ja on ajatellut minua kuitenkin jatkuvasti.
En tiedä, mitä uskoa.
Olisihan hän voinut erota minusta jo kauan sitten, mutta hän ei ole halunnut ottaa eroa.
Hän kysyi minulta:"Onko kaikki liian myöhäistä?"
Miten minun pitäisi suhtautua tähän?
Mitä mieltä olette?

Terv.
Tuska

P.S.Sille ihmiselle, joka on ihmetellyt "ristiriitaisuuksia"ensimmäisessä viestissäni:ihmettele sinä vaan -kaikki on totisinta totta, olen kärsinyt pohjattomasti.
Tämä on minun ristini.
Ja tänään mies soitti.
En ikinä olisi uskonut, että hän katuisi mitään.

Lue lisää

"Mutta mitä mieltä olette?
Miten pitäisi toimia näiden kaikkien vuosien jälkeen?"

Omana mielipiteenäni sanoisin, että tämä ei välttämättä ole oikea paikka hakea perusteluja tai pohjaa tuollaisille hyvin tärkeille kysymyksille ja valinnoille. Jos sinulla on ystäviä, joiden kanssa voit asioista keskustella, niin kasvotusten keskustelu on aina paras ratkaisu. Jos tällaisia ystäviä ei löydy, niin uskoisin, että myös ns. ammattiapua on tarvittaessa saatavilla sekä maallisissa että hengellisissä instituutioissa. Lopulta päätöksesi, olipa se mikä tahansa, on kuitenkin aina henkilökohtainen, sinä itse teet sen, ei kukaan muu.

Voimia sinulle ja Jumalan siunausta elämääsi.

Kicki1 kirjoitti:

voimmeko sotia väärillä aseilla, ja antaa samalla mitalla takasin, siis uskovaisina ja hyväksyä sen. Siltikin vaikka toinen tekee väärin, siis tarkoitan uskovaisena?
Yritän tuoda mielipiteeni esiin monelta kulmalta.
Kerron mitä itse olen kokenut;
Monet naiset puhuvat siis miehen selän takana heistä, että ei se mies ymmärrä... jne. Ja miehet kuitenkin käy töissä päivät ja vielä sen päälle kun väsyneenä tulee kotiin, onkin vaimo joka odottaa että hän auttais ja ymmärtäis häntä. Pitäisköhän meidän naisten herätä huomaamaan sekin, että olemmekohan vaatimassa mieheltä liikaa. Jos vaan vikoja ja virheitä löytää toisesta, missä on vika. Oliskohan asenteet aivan vääriä siinä tapauksessa ja oiskohan vara niitä muuttaa.
Jos molemmat käy töissä olis hyvä jakaa hommia.
Siitähän monien asioiden onnistuminen johtuu, että osaa ongelmat ratkaista.


Oletko varma että miehlläsi, ei ole mitään fyysistä sairautta. Ei se sitä tarkoita, että jos lääkäri sanoo, että on terve että sitä todlla on. Se voi olla piilevänä ja tulla esiin monien monien vuosien jälkeen .
Sehän se olis oikea henki jos sais vapaus vallita, ja silloin se tuntuis miehetäkin mukavammalta auttaa vaimoa. Mutta vaikka ei näinäkään aina tapahtuis, olemme eri luontosia ja miehillä on aina huonompi kestokyky sellaisissa asioissa joissa naisilla sitä on tai päinvastoin.
Ei me voida miehestä tehdä naista vaikka kuinka haluaisimme.

Myös nainen voi tuntea väärin, ja se voi hänen väsymuyksestä johtua .
Minä olen myös nähnyt sellaista, että niin monet naiset valittavat että sellainen se mies on,,, kuitenkin asutaan yhdessä ja saadaan lapsia. Kun olen käynyt kylässä olen nähnyt kuinka mies auttaa ja laittaa pyykkiä saattaa tiskata ja ym. Ja käy töissä ym. Ja silti vaimo puhuu, että mies ei ymmärrä.
Puhuukohan hän väärälle henkilölle,kun ulkopuoliselle puhuu. Minun mies kyllä sanoo että jos on asiaa se tulis sanoa asianomaiselle. Niin että siellä se vika tulee korjata missä se on tullutkin.Itsekin ajattelen
että siihen tulee juorun maku ja ihmiset alkaa valvomaan jos puhuu muualle. Tämä on 1 puoli vaan asiasta. Enkä sillä sano että osaisin aina kaikki oikein tehdä.
Onnellisinta olis, että molemmat näkisivät, että on jotain tehnyt väärin kun asiat ovat näin pitkälle menneet ja ottavat omansa pois. avioliitossahan on 2 henkilöä. Jos näin vaikeaa, siis tällaista on vuodesta toiseen voi mieskin väsyä. Ja missä on se rakkaus silloin kun näin tapahtuu.
En tiedä mistä asiat on saanut alkunsa, mutta kannattais mennä molempien takaperin, kuten Raamattu kehoittaa... Ja löytää alkusyyt, siis mistä asia on lähtenyt.
Minä olen sen verran nähnyt näitä asioita, että en tiedä mitä uskoa, ennenkuin kuuntelee molempia osapuolia.
Olen myös nähnyt tialnteen missä nainen miehen kotiinkin soitteli ja kertoi mitä se milloinkin oli tehnyt.
Ajattelen itse, että jos minun mieheni oliskin henkisesti sairas tai jotain muuta tulis, en voi häntä sen vuoksi hylätä, enkä minkään syyn vuoksi.Vaan pyytäsin Jumalalta ymmärrystä ja lisää voimia ja yrittäisn mielummin muita teitä. Kyllä minusta 2 suhde on niin arvokas. Varsinkin kun rukoilin nuorena tyttönä itslleni uskovaista puolisoa ja halusin myös löytää uskon.
Onkohan niin, että lapsuuden uskovaiset ei osaa antaa samanlaista arvoa näille asioille, vaan pitää näitä asioita itsetään selvänä. Itse olen joutunut etsimään tällaista ja ruoilemalla kääntyyn Jumalan puoleen ja nämä tilanteet, kun löysin uskon ja uskovainen mies tuli luokseni ja sanoi; sitten ei tule toista; on minulle kaikkia maallisia arvojakin enemmän, enkä näitä asioita koskaan unohda.
Vaan pyytäsin Jumalalta voimia siihenkin. Ajattelen, että jos hän sairastuis nyt, niin onko se oikein minulta rakstaa vaan hyvinä päivinä, ja potkaista ulos huonoina päivinä hänet.
Ei elämä ole suoraa viivaa, koettelemuksia voi tulla joskus koviakin, sen ymmärrän.
Mutta olen itse sanonut miehelleni, että jos niinkin käy, että hän lankeais tällaisissa asioissa, että tulisi toinen, tervetuloa takasin.
Rakastan häntä sittenkin ja ymmärrykseni mukaan kukaan ei tee tahallaan syntiä, vaan hän joutuu siihen, siis sielunvihollisen syyksi laittasin tämänkin...
Ajattelen myös että Jumala on antanut uskovaiselle enemmän kuin epäuskoiselle, niin että minusta sinä tekisit uskovaisena oikein jos tekisit ensimmäisen askeleen parempaa kohti, ja pyytäsit Jumlalta voimia ja ymmärrystä. On myös olemassa Jumalanseurakunta joka voi auttaa, mutta on eri asia, ettei vaan itse ole mennyt vikaan... Olekto ajatellut sitä mahdollisuutta.
Minusta monesti miehet uskovat liian herkästi tällaisia tilanteita, vaikka ei ole nähnyt tarpeeksi tilannetta. En sano että tässä tarivs olla sellaisesta kysymys. Mutta itse sanon sen verran, että haulaisin taistella avioliiton puolestamme jos se menis vaikeasi ja tehdä kaikki tällaisessa tilanteessakin, että se pelastuis.
Kerron näitä asioita sen vuoksi, koska on ollut 1 niin samanlainen tapaus, ja säälin naista ensin, siis Ensin... Mutta en enää ymmärrä häntä.
Hän on uskovainen ja mies lähtenyt. Ensin alussa kävin häntä katsomassa sen vuoksis koska tunsin sääliä häntä kohtaan.
Mutta sitten kun huomasin miten kylmäkiskoisesti hän suhtautui mieheensä hän oli ja alkoi muitakin vikomaan. Aloin nähdä asian toisen puolen ja aloin sääliä miestä. Naiselta puuttui minusta yksi asia; RAKKAUS! Ja hänen asenteensa oli sellaset, että voi vaan kysyä; miksi mies lähti.
Nyt on jokin aika sitten herätty huomaamaan, että kaikki ei aina ole miehen syytä, kun tulee ero. Ja tästäkin asiasta olis hyvä puhua, että asia ei tulis liian yksipuolisesti käsiteltyä ja eikä niin että se joka on parempi puhumaan voittais! Miehet ei monesti viitsi riidellä, on helpompi lähteä jos nainen ei anna edes mahdollisuutta neuvotteluun. Asiathan on aina jonkun syy, kun suhteet tulehtuu.
Ihmisen käytös johtuu jostakin, myös miehen.
Minhän voin vaan kirjoittaa mitä itse tunnen.
Ei tästä tämän enempää.

Lue lisää

minäkin oon ymmärtämäsä asian.. Tottakai molemmat väsyvät ..mies vaativassa työssä.., vaimo lasten kanssa kotona..on sairautta ja muita koettelemuksia..Mutta JUMALAN EVANKELIUMI on sen uskovalle voima....keskinäinen kunnioitus ja ymmärtämys..rakkaus ..toisen vioista huolimatta...ollaanko me sitten viattomia..??? Apua kannattaa pyytää Ystävät, sukulaiset , naapurit ovat meitä auttaneet..Siitä ei edes osaa olla tarpeeksi kiitollinen...ja se myös, että tyytyis niihin resursseihin, mitkä on olemassa, ettei kuita kurkottelis...me ollaan vähän sellaisia jokkaunen, että katellaan, miten se tuo naapuri näyttää porskuttavan.!Sanon tämän itellenikin muistutukseksi.!

ihmettelee, että onko viestini todellinen, niin ei tarvitse ihmetellä. Kaikki on totta, juuri kuten olen kertonut.
Elämäni on ollut pelkkää pohjatonta tuskaa ja kärsimystä jo kauan aikaa. Mitä ihmettelemistä siinä on, jos kirjoitustyylini muuttui yhtäkkiä?
Minä en voi sille mitään, jos viha pääsee taas vallalle minussa ja kirjoitustyyli saattaa muuttua. Olen ajatellet, että epilepsia on saattanut puhjeta minussa tämän kärsimyksen myötä.

Tuntuu hirveän surulliselta se, että hän ei kenties koskaan muutu?
Olen kyllä itsekin ajatellut, että minun pitää kantaa tämä kärsimykseni hautaan saakka.

Mutta edelleenkin haluaisin vastauksen tähän kysymykseen: veeällät: sanokaa, uskon kautta: miten tämä asia perustellaan nimenomaan uskon kautta, ettei ihminen saa erota, jos avioliitto on vain nimellinen, pelkkä kulissi?
Eikö Mooses antanut erokirjan?
Miksi Raamatussa on ristiriitaisuuksia?
Tätä en ymmärrä.
en tietenkään.
En voi ymmärtää, miksi Jumala ei voi armahtaa minua niin, että saisin erota?
Minulla voisi olla henkisesti paljon helpompaa.
Myös fyysisesti.
Nimittäin epilepsiani on vain pahentunut koko ajan.
Lopulta se varmaan tappaa minut.
Täytyykö tällaisessa tilanteessa kitua henkensä kaupalla?
Missä on Jumalan armo?
Anteeksi, että kiusaan teitä tällaisilla kysymyksillä, mutta näitä asioita minä olen raskaimman jälkeen joutunut pohtimaan.

Tuska kirjoitti:

ihmettelee, että onko viestini todellinen, niin ei tarvitse ihmetellä. Kaikki on totta, juuri kuten olen kertonut.
Elämäni on ollut pelkkää pohjatonta tuskaa ja kärsimystä jo kauan aikaa. Mitä ihmettelemistä siinä on, jos kirjoitustyylini muuttui yhtäkkiä?
Minä en voi sille mitään, jos viha pääsee taas vallalle minussa ja kirjoitustyyli saattaa muuttua. Olen ajatellet, että epilepsia on saattanut puhjeta minussa tämän kärsimyksen myötä.

Tuntuu hirveän surulliselta se, että hän ei kenties koskaan muutu?
Olen kyllä itsekin ajatellut, että minun pitää kantaa tämä kärsimykseni hautaan saakka.

Mutta edelleenkin haluaisin vastauksen tähän kysymykseen: veeällät: sanokaa, uskon kautta: miten tämä asia perustellaan nimenomaan uskon kautta, ettei ihminen saa erota, jos avioliitto on vain nimellinen, pelkkä kulissi?
Eikö Mooses antanut erokirjan?
Miksi Raamatussa on ristiriitaisuuksia?
Tätä en ymmärrä.
en tietenkään.
En voi ymmärtää, miksi Jumala ei voi armahtaa minua niin, että saisin erota?
Minulla voisi olla henkisesti paljon helpompaa.
Myös fyysisesti.
Nimittäin epilepsiani on vain pahentunut koko ajan.
Lopulta se varmaan tappaa minut.
Täytyykö tällaisessa tilanteessa kitua henkensä kaupalla?
Missä on Jumalan armo?
Anteeksi, että kiusaan teitä tällaisilla kysymyksillä, mutta näitä asioita minä olen raskaimman jälkeen joutunut pohtimaan.

Lue lisää

Pyydän ,että jos jaksatte, älkää vastatko minulle millään inhottavuuksilla, kuten, että esim. epäilette viestieni todenperäisyyttä.
Se tuntuu tosi pahalta ja lisää vain kärsimykseni määrää.
Kaikki on täysin totta enkä minä ole mikään herkkäuskoinen typerys.
Jos joku vastaa, niin haluaisin ihan asiallisia vastauksia, kiitos.

Terv.
Tuska

Tuska kirjoitti:

ihmettelee, että onko viestini todellinen, niin ei tarvitse ihmetellä. Kaikki on totta, juuri kuten olen kertonut.
Elämäni on ollut pelkkää pohjatonta tuskaa ja kärsimystä jo kauan aikaa. Mitä ihmettelemistä siinä on, jos kirjoitustyylini muuttui yhtäkkiä?
Minä en voi sille mitään, jos viha pääsee taas vallalle minussa ja kirjoitustyyli saattaa muuttua. Olen ajatellet, että epilepsia on saattanut puhjeta minussa tämän kärsimyksen myötä.

Tuntuu hirveän surulliselta se, että hän ei kenties koskaan muutu?
Olen kyllä itsekin ajatellut, että minun pitää kantaa tämä kärsimykseni hautaan saakka.

Mutta edelleenkin haluaisin vastauksen tähän kysymykseen: veeällät: sanokaa, uskon kautta: miten tämä asia perustellaan nimenomaan uskon kautta, ettei ihminen saa erota, jos avioliitto on vain nimellinen, pelkkä kulissi?
Eikö Mooses antanut erokirjan?
Miksi Raamatussa on ristiriitaisuuksia?
Tätä en ymmärrä.
en tietenkään.
En voi ymmärtää, miksi Jumala ei voi armahtaa minua niin, että saisin erota?
Minulla voisi olla henkisesti paljon helpompaa.
Myös fyysisesti.
Nimittäin epilepsiani on vain pahentunut koko ajan.
Lopulta se varmaan tappaa minut.
Täytyykö tällaisessa tilanteessa kitua henkensä kaupalla?
Missä on Jumalan armo?
Anteeksi, että kiusaan teitä tällaisilla kysymyksillä, mutta näitä asioita minä olen raskaimman jälkeen joutunut pohtimaan.

Lue lisää

tarvi olla sen kans fyysisesti tekemisissä, jos et halua. Jos se ei sulle sovi, niin ei.


Etkä sä sitä pysty pelastamaan... mutta lopeta tuo itsesäälissä rypeminen. Kyllä tässä maailmassa on monenlaisia vaivoja.

Ei sun tarvi sen kans olla edes yötä kahden samassa talossa. Jos se pakkautuu sun luo, niin kutsu joku kaveri sulle yöksi kylään...ja nuku vaikka olohuoneessa.

Ei sun tarvi sille ukolle enää mitään selitellä. Varmaan olet jo tarpeeksi asti sitä tehny.

Mutta jos haluaa jonkun voittaa, niin rakkaudella sitten.

Leenu.n kirjoitti:

tarvi olla sen kans fyysisesti tekemisissä, jos et halua. Jos se ei sulle sovi, niin ei.


Etkä sä sitä pysty pelastamaan... mutta lopeta tuo itsesäälissä rypeminen. Kyllä tässä maailmassa on monenlaisia vaivoja.

Ei sun tarvi sen kans olla edes yötä kahden samassa talossa. Jos se pakkautuu sun luo, niin kutsu joku kaveri sulle yöksi kylään...ja nuku vaikka olohuoneessa.

Ei sun tarvi sille ukolle enää mitään selitellä. Varmaan olet jo tarpeeksi asti sitä tehny.

Mutta jos haluaa jonkun voittaa, niin rakkaudella sitten.

Lue lisää

onko tämä enää edes mitään itsesääliä.
Tämä on pohjatonta väsymystä.

Mitä tarkoitat?
Voisitko Sinä selventää ystävällisesti, että miten on uskon kautta ymmärrettävissä tämä asia?
Tuollainen kirjoittelu lisää vain enemmän minun tuskaani ja vihaani ja vie vain kauemmas uskosta
ja Jumalan lapsista.

Tilanne oli tällainen: jouduin lähtemään karkuun entisestä asunnostamme, kun mies tuli humalassa kotiin ja yritti ryöstää minut.
Ja sillä reissulla olen vieläkin.

Minä rakastin sitä ihmistä ihmistä ja yritin kaikkeni, turhaan.
Minä en aliarvioi kenenkään älykkyysosamäärää vaan haluaisin vastauksen kysymykseeni.

Mutta tiedän ,että lopulta minun on kysyttävä sitä
joltakin SRK:n mieheltä.
Haluaisin että joku perustelee minulle tämän asian Raamatulla.
Olen kuullut, että jotkut uskovaiset ovat eronneet.

Olen sitä miettinyt: viekö tämä viha minut helvettiin vai onko parempi ottaa ero niin ettei enää vihaa? Mutta kai sekin sitten vie minut helvettiin.

ratakaisu on viime kädessä avaajalla itsellä. Me voimme vaan antaa neuovoja ja vinkkejä joka vois helpottaa eri tilanteissa. Ja kysyjä joutuu itse valitsemaan mikä sopii hänelle ja mikä ei.l

Tuska kirjoitti:

Mitä tarkoitat?
Voisitko Sinä selventää ystävällisesti, että miten on uskon kautta ymmärrettävissä tämä asia?
Tuollainen kirjoittelu lisää vain enemmän minun tuskaani ja vihaani ja vie vain kauemmas uskosta
ja Jumalan lapsista.

Tilanne oli tällainen: jouduin lähtemään karkuun entisestä asunnostamme, kun mies tuli humalassa kotiin ja yritti ryöstää minut.
Ja sillä reissulla olen vieläkin.

Minä rakastin sitä ihmistä ihmistä ja yritin kaikkeni, turhaan.
Minä en aliarvioi kenenkään älykkyysosamäärää vaan haluaisin vastauksen kysymykseeni.

Mutta tiedän ,että lopulta minun on kysyttävä sitä
joltakin SRK:n mieheltä.
Haluaisin että joku perustelee minulle tämän asian Raamatulla.
Olen kuullut, että jotkut uskovaiset ovat eronneet.

Olen sitä miettinyt: viekö tämä viha minut helvettiin vai onko parempi ottaa ero niin ettei enää vihaa? Mutta kai sekin sitten vie minut helvettiin.

Lue lisää

että on erittäin helppoa olla armoton ja tuomita toinen ihminen, jos ei itse elä samassa kärsimyksessä.
Kitukaa itse samassa tilanteessa vaikka 5 vuotta
niin totisesti tiedätte, mitä on tuska.

Kicki1 kirjoitti:

ratakaisu on viime kädessä avaajalla itsellä. Me voimme vaan antaa neuovoja ja vinkkejä joka vois helpottaa eri tilanteissa. Ja kysyjä joutuu itse valitsemaan mikä sopii hänelle ja mikä ei.l

Lue lisää

pysty vastaamaan tähän ,että miten Raamatussa
tällainen asia oikein selitetään?
Sen nimenomaan olisin halunnut tietää.
Minulla itselläni nimittäin ei ole tähän asiaan ymmärrystä.
En ymmärrä tätä asiaa edes uskon kautta.
En uskon enkä järjen kautta.

Tuska kirjoitti:

pysty vastaamaan tähän ,että miten Raamatussa
tällainen asia oikein selitetään?
Sen nimenomaan olisin halunnut tietää.
Minulla itselläni nimittäin ei ole tähän asiaan ymmärrystä.
En ymmärrä tätä asiaa edes uskon kautta.
En uskon enkä järjen kautta.

Lue lisää

loppu riippuu sinusta itsetä, miten näitä neuvoja noudatat.
Missä ihmisen viisaus loppuu,siitä Jumalan viisaus vasta alkaa.
Jos et ole uskovainen miksi et tekis parannusta,
se ristikin voi tuntua helpommalta kantaa silloin,jos itsellä on Jumalan rauha omalla tunnolla. Ja silloin voi se rakkaus miestäsikin kohtaan palautua jos ensin omassa sydämmessä on rakkaus, joka on uskon hedelmä.
Jos olet uskovainen seurakunta äiti auttaa... käänny sen puoleen, ei tällä palstalla voi enempää neuvoja antaa.

Kicki112 kirjoitti:

loppu riippuu sinusta itsetä, miten näitä neuvoja noudatat.
Missä ihmisen viisaus loppuu,siitä Jumalan viisaus vasta alkaa.
Jos et ole uskovainen miksi et tekis parannusta,
se ristikin voi tuntua helpommalta kantaa silloin,jos itsellä on Jumalan rauha omalla tunnolla. Ja silloin voi se rakkaus miestäsikin kohtaan palautua jos ensin omassa sydämmessä on rakkaus, joka on uskon hedelmä.
Jos olet uskovainen seurakunta äiti auttaa... käänny sen puoleen, ei tällä palstalla voi enempää neuvoja antaa.

Lue lisää

vastauksesta.Minä olen uskovainen. Miksi muuten kyselisin neuvoja teiltä? Jos olisin epäuskoinen, olisin ottanut avioeron jo kauan sitten ja hankkinut uuden miehen -tietenkin.
Kuka nyt tuohon pisteeseen olisi jäänyt kitumaan?
Totta kai jokainen terve, nuori ihminen haluaa itselleen elämänkumppanin.
Olen vain jäänyt miettimään niitä ristiriitaisuuksia, mitä on Raamatussa, mitä tulee avioeroon. Sillä tämähän ei ole enää mikään oikea avioliitto, vaan jokin kummitusliitto pikemminkin.
Sen ymmärrän uskon kautta, että en voi mennä uudestaan naimisiin.

Kicki112 kirjoitti:

loppu riippuu sinusta itsetä, miten näitä neuvoja noudatat.
Missä ihmisen viisaus loppuu,siitä Jumalan viisaus vasta alkaa.
Jos et ole uskovainen miksi et tekis parannusta,
se ristikin voi tuntua helpommalta kantaa silloin,jos itsellä on Jumalan rauha omalla tunnolla. Ja silloin voi se rakkaus miestäsikin kohtaan palautua jos ensin omassa sydämmessä on rakkaus, joka on uskon hedelmä.
Jos olet uskovainen seurakunta äiti auttaa... käänny sen puoleen, ei tällä palstalla voi enempää neuvoja antaa.

Lue lisää

uskoavainen. Miksi muuten kyselisin neuvoja teiltä
täällä? Jos olisin epäuskoinen, olisin toki jo ajat sitten ottanut avioeron ja hankkinut uuden miehen. Totta kai jokainen terve, nuori ihminen haluaa itselleen elämänkumppanin, eikä rupea kitumaan tällaisessa pisteessä loppuelämäänsä.
Sen kyllä ymmärrän, että en voi avioitua uudelleen.

Tuska kirjoitti:

vastauksesta.Minä olen uskovainen. Miksi muuten kyselisin neuvoja teiltä? Jos olisin epäuskoinen, olisin ottanut avioeron jo kauan sitten ja hankkinut uuden miehen -tietenkin.
Kuka nyt tuohon pisteeseen olisi jäänyt kitumaan?
Totta kai jokainen terve, nuori ihminen haluaa itselleen elämänkumppanin.
Olen vain jäänyt miettimään niitä ristiriitaisuuksia, mitä on Raamatussa, mitä tulee avioeroon. Sillä tämähän ei ole enää mikään oikea avioliitto, vaan jokin kummitusliitto pikemminkin.
Sen ymmärrän uskon kautta, että en voi mennä uudestaan naimisiin.

Lue lisää

epilepsia?

Leenu.n kirjoitti:

epilepsia?

vaikeahoitoinen epilepsia.
Jotkut kohtaukset ovat äärettömän pelottavia.
Tässä sairaudessa on riski, että kun se kohdallani on niin vaikea; se voi johtaa jopa kuolemaan. Minulla on jopa kahdet lääkkeet.:(
Pelottaa.

Tuska kirjoitti:

vaikeahoitoinen epilepsia.
Jotkut kohtaukset ovat äärettömän pelottavia.
Tässä sairaudessa on riski, että kun se kohdallani on niin vaikea; se voi johtaa jopa kuolemaan. Minulla on jopa kahdet lääkkeet.:(
Pelottaa.

Lue lisää

et ennen aikojasi kuole, niin kuin ei kukaan muukaan. Ja sekin on varmaa, että kaikki kuolevat. Muita asioita vastaan ihminen´pystyy taistelemaan, muttei kuolemaa. Uskovaiselle tosin kúolema on voitto. Tässä ajassa ihmisellä on lankeamisen vaara, taivaassa sitä ei ole. Ikuinen elämä, onni ja autuus.

haluaisivat auttaa sinua. Mutta ei sitä aina tiedä mitä vastata ja tehdä, varsinkin kun on toisen asioista kysymys. Kun ei ammatti-ihhmisilläkään ole vastauksia kaikkiin asioihin.
Elämä ei ole kenelläkään sitä aina, että istuu pilven reunalla, ei todella...
Mutta jos on jotain minkä yli ei pääse, kannattaa todella etsiä ratakisua asioihin, sellaista mistä voi hyvin ja muuttaa tilannetta.
Eihän uskovaisenkaan ihmisen ole pakko sietää mitä vaan, onhan laki suojaamassa uskovaisen ihmisenkin yksityiselämän.
Mutta en todella tiedä aina itsekään mikä olis oikea vastaus.
Mutta osaan kyllä ajatella mitä elämä on epäuskoisenkin kanssa pahimmillaan. Olen itse epäuskoisesta kodista ja minua ei aina päästetty edes seuroihin kun tein parannuksen
Ja yritettiin aivo-pestä, että olisin jättänyt tämän uskon, vanhempien taholta.
Anteeksi jos olen loukannut ja ei ole taitoa ollut tarpeeksi kun olen kirjoitellut.

Todella. Lämmin kiitos inhimillisestä vastauksesta, ja siitä ettet tuominnut minua.
Ymmärsit tilaneeni aivan keskeltä.
Kiitos Sinulle.

Minä en uskaltais mennä Jumalan seurakunnan edelle, näissä asioissa. Koska siellä ei näin opeteta.

Kicki1 kirjoitti:

Minä en uskaltais mennä Jumalan seurakunnan edelle, näissä asioissa. Koska siellä ei näin opeteta.

... uskalluksen puutteesi on jotenkin hyvä asia? Eivät kaikki ihmiset tarvitse "Jumalan seurakunnan" hyväksyntää omaa elämäänsä koskeville ratkaisuille. Ja se on aivan oikein.

ensimmäistä kertaa vastauksesi kirvoitti hymyn huulilleni.:)
Kiitos paljon teille lämpimästä tuestanne ja rohkaisustanne.

Onko teillä kantaa tällaiseen asiaan:
mieheni on elänyt erittäin vaiken lapsuuden.
Väkivaltaisen isän taholta.
Hän oli aina perheen syntipukki ja häntä pahoinpideltiin raa'alla tavalla.
Luulen ,että hänen ongelmansa juuret saattavat johtaa lapsuuteen.
En uskaltasi suoralta kädeltä häntä tuomita.
Hän ei lienee kovinkaan paljon turvallisuutta kokenut lapsuudessaan.
Minusta tuntuu, että tuollaista ihmistä ei voi parantaa muu, kuin rakkaus.
Mutta silloin ainoastaan terveellä pohjalla se voi olla, jos ihmiselle asetetaan RAJAT.

Tuska kirjoitti:

ensimmäistä kertaa vastauksesi kirvoitti hymyn huulilleni.:)
Kiitos paljon teille lämpimästä tuestanne ja rohkaisustanne.

Onko teillä kantaa tällaiseen asiaan:
mieheni on elänyt erittäin vaiken lapsuuden.
Väkivaltaisen isän taholta.
Hän oli aina perheen syntipukki ja häntä pahoinpideltiin raa'alla tavalla.
Luulen ,että hänen ongelmansa juuret saattavat johtaa lapsuuteen.
En uskaltasi suoralta kädeltä häntä tuomita.
Hän ei lienee kovinkaan paljon turvallisuutta kokenut lapsuudessaan.
Minusta tuntuu, että tuollaista ihmistä ei voi parantaa muu, kuin rakkaus.
Mutta silloin ainoastaan terveellä pohjalla se voi olla, jos ihmiselle asetetaan RAJAT.

Lue lisää

Täytyy muistaa se, että kaikkeen syntiin löytyy perustelut ja syyt, ihan kaikkeen. Vaikean lapsuuden taakse on helppo mennä. Mutta eikö meillä kaikilla ole omat traumamme? Eikö sinulla ole kauhea aikuisuus, etkä kuitenkaan ole langennut samanlaiseen hirviökäytökseen kuin miehesi?

Tosiasia on kuitenkin se, että miehesi tuskin muuttuu piirun vertaa. Hän on käytöksellään osoittanut rakkauden ja kunnioituksen puutteen jo useasti. Ainoa tapa elää hänen kanssaan on asettaa tiukat rajat. Epäilen vaan vahvasti niiden pitävyyttä. Sisäisesti en usko hänen muuttuvan, mutta hänen käytöstään voidaan rajoittaa tiukilla rajoilla. Suosittelen kuitenkin silmien aukaisemista ja kaukana pysymistä, sillä voit pettyä taas kerran todella pahasti.

Eräässä seurapuheessa puhuttiin kerran hienosti siitä, kuinka meidän pitää hyväksyä syntisyytemme ilman selityksiä. Jos miehesi on vaikka tehnyt huorin, myöntäköön sen ja uskokoon evankeliumin armon ilman lapsuusmuistoja. Ei se synti siitä pienene selityksillä, vaan pikemminkin usko Jeesuken sovitustyöhön on vaarassa heiketä ajattelulla, jonka mukaan "en minä nyt niin syntinen olekaan". Kutsutaan syntiä synniksi ihan reilusti vaan.

Miehesi perhetausta on juuri sellainen turvaton ja arvaamaton, joka laukaisee helposti ns. narsistisen luonnehäiriön. Mitä enemmän tutustut tähän luonnehäiriöön, sitä enemmän silmäsi aukeavat.

Uskovaisen puhujan ja psykologin neuvo vastaavassa tilanteessa olleelle naiselle oli seuraavanlainen: "Jos uskot miehen vakuuttelut ja lupaukset, tulet pettymään pahasti. Sinun ei tarvitse uhrata elämääsi narsistin onnen takia. Mies ei muutu koskaan, eikä terapia tepsi luonnehäiriöön, jonka kantaja ei itse tiedosta/hyväksy tilaansa. Sairaudentunto on terapian ehdoton edellytys, mutta narsisteilla ei tätä ole. Terapiasta he hakevat vain uusia keinoja hallita läheisiään ja näytellä tunteita, joissa heillä on vielä parantamisen varaa."

Tämän neuvon antaja oli siis uskovainen puhuja ja ammatiltaan psykologi. Hän totesi myös, että narsistit ulkoistavat syntiensä syyt niin, että he eivät ole koskaan ainakaan täysiä syypäitä. Selityksiä ovat yleensä juuri lapsuus, olosuhteet, oma "helmasynti" ym. Usein syy kamalasta käytöksestä vieritetään myös syyttömän puolison niskoille, vaikka tämä olisi vääntänyt itsensä ties mille solmulle narsistin vaatimuksien mukaan.

Usko, kun sanon, että teet itsellesi valtavan palveluksen, kun otat narsismista kunnolla selvää. Narsismi kuulostaa kamalalta ja sitä se onkin. On vaikea luopua ehdottomasta uskosta ihmisen hyvyyteen. Mutta muistakaa, että Raamatunkin mukaan keskellämme on kuolleita kaloja. Paitsi että uskomme Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön, uskomme myös sielunvihollisen todelliseen voimaan. Ihminen voi ajautua sielunvihollisen houkutuksissa pois uskomasta.

traumamme kirjoitti:

Täytyy muistaa se, että kaikkeen syntiin löytyy perustelut ja syyt, ihan kaikkeen. Vaikean lapsuuden taakse on helppo mennä. Mutta eikö meillä kaikilla ole omat traumamme? Eikö sinulla ole kauhea aikuisuus, etkä kuitenkaan ole langennut samanlaiseen hirviökäytökseen kuin miehesi?

Tosiasia on kuitenkin se, että miehesi tuskin muuttuu piirun vertaa. Hän on käytöksellään osoittanut rakkauden ja kunnioituksen puutteen jo useasti. Ainoa tapa elää hänen kanssaan on asettaa tiukat rajat. Epäilen vaan vahvasti niiden pitävyyttä. Sisäisesti en usko hänen muuttuvan, mutta hänen käytöstään voidaan rajoittaa tiukilla rajoilla. Suosittelen kuitenkin silmien aukaisemista ja kaukana pysymistä, sillä voit pettyä taas kerran todella pahasti.

Eräässä seurapuheessa puhuttiin kerran hienosti siitä, kuinka meidän pitää hyväksyä syntisyytemme ilman selityksiä. Jos miehesi on vaikka tehnyt huorin, myöntäköön sen ja uskokoon evankeliumin armon ilman lapsuusmuistoja. Ei se synti siitä pienene selityksillä, vaan pikemminkin usko Jeesuken sovitustyöhön on vaarassa heiketä ajattelulla, jonka mukaan "en minä nyt niin syntinen olekaan". Kutsutaan syntiä synniksi ihan reilusti vaan.

Miehesi perhetausta on juuri sellainen turvaton ja arvaamaton, joka laukaisee helposti ns. narsistisen luonnehäiriön. Mitä enemmän tutustut tähän luonnehäiriöön, sitä enemmän silmäsi aukeavat.

Uskovaisen puhujan ja psykologin neuvo vastaavassa tilanteessa olleelle naiselle oli seuraavanlainen: "Jos uskot miehen vakuuttelut ja lupaukset, tulet pettymään pahasti. Sinun ei tarvitse uhrata elämääsi narsistin onnen takia. Mies ei muutu koskaan, eikä terapia tepsi luonnehäiriöön, jonka kantaja ei itse tiedosta/hyväksy tilaansa. Sairaudentunto on terapian ehdoton edellytys, mutta narsisteilla ei tätä ole. Terapiasta he hakevat vain uusia keinoja hallita läheisiään ja näytellä tunteita, joissa heillä on vielä parantamisen varaa."

Tämän neuvon antaja oli siis uskovainen puhuja ja ammatiltaan psykologi. Hän totesi myös, että narsistit ulkoistavat syntiensä syyt niin, että he eivät ole koskaan ainakaan täysiä syypäitä. Selityksiä ovat yleensä juuri lapsuus, olosuhteet, oma "helmasynti" ym. Usein syy kamalasta käytöksestä vieritetään myös syyttömän puolison niskoille, vaikka tämä olisi vääntänyt itsensä ties mille solmulle narsistin vaatimuksien mukaan.

Usko, kun sanon, että teet itsellesi valtavan palveluksen, kun otat narsismista kunnolla selvää. Narsismi kuulostaa kamalalta ja sitä se onkin. On vaikea luopua ehdottomasta uskosta ihmisen hyvyyteen. Mutta muistakaa, että Raamatunkin mukaan keskellämme on kuolleita kaloja. Paitsi että uskomme Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön, uskomme myös sielunvihollisen todelliseen voimaan. Ihminen voi ajautua sielunvihollisen houkutuksissa pois uskomasta.

Lue lisää

Siis niin vastasi omiani että en lisää muuta kuin että luin kirjastossa uutta Eeva-lehteä ja siinä moni lukijan kirjoitus-palstan teksti käsitteli psykopaatti-narsistipuolisoa. Suosittelen myös tuntustumista kirjoihin "Naamiona terve mieli" ja "Ilman omaatuntoa".

edellisellä kirjoittajalla kirjoitti:

Siis niin vastasi omiani että en lisää muuta kuin että luin kirjastossa uutta Eeva-lehteä ja siinä moni lukijan kirjoitus-palstan teksti käsitteli psykopaatti-narsistipuolisoa. Suosittelen myös tuntustumista kirjoihin "Naamiona terve mieli" ja "Ilman omaatuntoa".

Lue lisää

Olen lukenut kohtalaisen paljon kirjoja ja artikkeleita näistä ihmisistä, jotka ovat psykopaatteja tai kärsivät mm. narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Minä tietenkin kaikista maailman ihmisistä olen mennyt sitten tällaisen kanssa naimisiin ,joita on vain 1%väestöstä ,kuten olen tiennytkin.
Olen jo aiemminkin törmännyt tällaisiin ihmisiin, ja ne kokemukset ovat olleet äärimmäisen lohduttomia.Luulen tietäväni sen, että mieheni ei ole aivan täysi psykopaatti.
Narsistiseksi häntä voisi sanoa.
Minulle jäi hieman epäselväksi tuosta eräästä linkistä ,että luokiteltiinko siinä narsisti ja psykopaatti samaan luokkaan?
Olen aina ajatellut, että ne ehkä hiukan poikkeavat toisistaan.
Miten on?
Onko teillä kokemuksia narsistisista ihmisistä?
Voivatko he koskaan muuttua?

Entä jos ihminen ihan oikeasti KATUU?

Tuska kirjoitti:

ensimmäistä kertaa vastauksesi kirvoitti hymyn huulilleni.:)
Kiitos paljon teille lämpimästä tuestanne ja rohkaisustanne.

Onko teillä kantaa tällaiseen asiaan:
mieheni on elänyt erittäin vaiken lapsuuden.
Väkivaltaisen isän taholta.
Hän oli aina perheen syntipukki ja häntä pahoinpideltiin raa'alla tavalla.
Luulen ,että hänen ongelmansa juuret saattavat johtaa lapsuuteen.
En uskaltasi suoralta kädeltä häntä tuomita.
Hän ei lienee kovinkaan paljon turvallisuutta kokenut lapsuudessaan.
Minusta tuntuu, että tuollaista ihmistä ei voi parantaa muu, kuin rakkaus.
Mutta silloin ainoastaan terveellä pohjalla se voi olla, jos ihmiselle asetetaan RAJAT.

Lue lisää

Noo..jos miehesi alkaa liikaa häiritä sekä olla suorastaan sellainen, että häntä saa pelätä, niin varmasti sinulla on esim. veljiä tai siskojen miehiä tai muita tuttuja, jotka voivat kaikella "rakkaudella" käydä hieman keskustelemassa miehesi kanssa ;) Vastaavassa tilanteessa meitä oli neljä miestä, jotka kävimme ystävällisesti mutta päättäväisesti keskustelemassa vaimonsa jättäneen miehen kanssa. Häirintä loppui siihen.
Poliisiksi ei tietenkään pidä ryhtyä, mutta kodinturvajoukot lienevät sallittuja ;)

Tuska kirjoitti:

ensimmäistä kertaa vastauksesi kirvoitti hymyn huulilleni.:)
Kiitos paljon teille lämpimästä tuestanne ja rohkaisustanne.

Onko teillä kantaa tällaiseen asiaan:
mieheni on elänyt erittäin vaiken lapsuuden.
Väkivaltaisen isän taholta.
Hän oli aina perheen syntipukki ja häntä pahoinpideltiin raa'alla tavalla.
Luulen ,että hänen ongelmansa juuret saattavat johtaa lapsuuteen.
En uskaltasi suoralta kädeltä häntä tuomita.
Hän ei lienee kovinkaan paljon turvallisuutta kokenut lapsuudessaan.
Minusta tuntuu, että tuollaista ihmistä ei voi parantaa muu, kuin rakkaus.
Mutta silloin ainoastaan terveellä pohjalla se voi olla, jos ihmiselle asetetaan RAJAT.

Lue lisää

aikaan miehesi kanssa. Jos sydämmessäsi on rakkaus ja rakkaudella kohtelet häntä, se on paras lääke Siitäkin huolimatta vaikka hän tekisi väärin, se voi olla pitkä ja vaikea tie, mutta ainoa oikea. Uskon näin.
Jos hän ei ole ennenkään saanut rakkautta, ja jos sinä vielä väärin kohtelet häntä, hän ei jaksa koskaan nousta.
Rakastatko sinä todella miestäsi.

traumamme kirjoitti:

Täytyy muistaa se, että kaikkeen syntiin löytyy perustelut ja syyt, ihan kaikkeen. Vaikean lapsuuden taakse on helppo mennä. Mutta eikö meillä kaikilla ole omat traumamme? Eikö sinulla ole kauhea aikuisuus, etkä kuitenkaan ole langennut samanlaiseen hirviökäytökseen kuin miehesi?

Tosiasia on kuitenkin se, että miehesi tuskin muuttuu piirun vertaa. Hän on käytöksellään osoittanut rakkauden ja kunnioituksen puutteen jo useasti. Ainoa tapa elää hänen kanssaan on asettaa tiukat rajat. Epäilen vaan vahvasti niiden pitävyyttä. Sisäisesti en usko hänen muuttuvan, mutta hänen käytöstään voidaan rajoittaa tiukilla rajoilla. Suosittelen kuitenkin silmien aukaisemista ja kaukana pysymistä, sillä voit pettyä taas kerran todella pahasti.

Eräässä seurapuheessa puhuttiin kerran hienosti siitä, kuinka meidän pitää hyväksyä syntisyytemme ilman selityksiä. Jos miehesi on vaikka tehnyt huorin, myöntäköön sen ja uskokoon evankeliumin armon ilman lapsuusmuistoja. Ei se synti siitä pienene selityksillä, vaan pikemminkin usko Jeesuken sovitustyöhön on vaarassa heiketä ajattelulla, jonka mukaan "en minä nyt niin syntinen olekaan". Kutsutaan syntiä synniksi ihan reilusti vaan.

Miehesi perhetausta on juuri sellainen turvaton ja arvaamaton, joka laukaisee helposti ns. narsistisen luonnehäiriön. Mitä enemmän tutustut tähän luonnehäiriöön, sitä enemmän silmäsi aukeavat.

Uskovaisen puhujan ja psykologin neuvo vastaavassa tilanteessa olleelle naiselle oli seuraavanlainen: "Jos uskot miehen vakuuttelut ja lupaukset, tulet pettymään pahasti. Sinun ei tarvitse uhrata elämääsi narsistin onnen takia. Mies ei muutu koskaan, eikä terapia tepsi luonnehäiriöön, jonka kantaja ei itse tiedosta/hyväksy tilaansa. Sairaudentunto on terapian ehdoton edellytys, mutta narsisteilla ei tätä ole. Terapiasta he hakevat vain uusia keinoja hallita läheisiään ja näytellä tunteita, joissa heillä on vielä parantamisen varaa."

Tämän neuvon antaja oli siis uskovainen puhuja ja ammatiltaan psykologi. Hän totesi myös, että narsistit ulkoistavat syntiensä syyt niin, että he eivät ole koskaan ainakaan täysiä syypäitä. Selityksiä ovat yleensä juuri lapsuus, olosuhteet, oma "helmasynti" ym. Usein syy kamalasta käytöksestä vieritetään myös syyttömän puolison niskoille, vaikka tämä olisi vääntänyt itsensä ties mille solmulle narsistin vaatimuksien mukaan.

Usko, kun sanon, että teet itsellesi valtavan palveluksen, kun otat narsismista kunnolla selvää. Narsismi kuulostaa kamalalta ja sitä se onkin. On vaikea luopua ehdottomasta uskosta ihmisen hyvyyteen. Mutta muistakaa, että Raamatunkin mukaan keskellämme on kuolleita kaloja. Paitsi että uskomme Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön, uskomme myös sielunvihollisen todelliseen voimaan. Ihminen voi ajautua sielunvihollisen houkutuksissa pois uskomasta.

Lue lisää

Kirjoituksesi lopusta saa sen vaikutelman kuin pitäisit narsistisesti häiriintyneitä ihmisiä jotenkin erikoistapauksina syntisyyden suhteen. Ehkä he sitä ovatkin, mutta jotenkin viestisi vaikuttaa siltä kuin liioittelisit asiaa.

Se että ihmiselle voidaan antaa tuo kyseinen psykiatrinen diagnoosi ei tee hänestä sen kuolleempaa kalaa kuin sinä ja minäkään olemme. Ensinnäkin narsisistisia persoonallisuuspiirteitä on hyvin monissa ihmisissä, ehkä meissä kaikissa, vaikka diagnostiset kriteerit eivät täyttyisikään. Joka ikinen meistä pyrkii ainakin joskus ulkoistamaan pahuutensa syyt. Ja meissä kaikissa on hyvyys ja pahuus koko ajan, siis aivan koko ajan, läsnä. Mitä älykkäämpiä ja lukeneempia olemme, sitä paremmin vain voimme pahuutemme piilottaa.

Yksikään meistä ei ole Jumalan asemassa eikä yhdenkään ihmisen ehdottomaan hyvyyteen pidä luottaa.

Tuska kirjoitti:

Olen lukenut kohtalaisen paljon kirjoja ja artikkeleita näistä ihmisistä, jotka ovat psykopaatteja tai kärsivät mm. narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Minä tietenkin kaikista maailman ihmisistä olen mennyt sitten tällaisen kanssa naimisiin ,joita on vain 1%väestöstä ,kuten olen tiennytkin.
Olen jo aiemminkin törmännyt tällaisiin ihmisiin, ja ne kokemukset ovat olleet äärimmäisen lohduttomia.Luulen tietäväni sen, että mieheni ei ole aivan täysi psykopaatti.
Narsistiseksi häntä voisi sanoa.
Minulle jäi hieman epäselväksi tuosta eräästä linkistä ,että luokiteltiinko siinä narsisti ja psykopaatti samaan luokkaan?
Olen aina ajatellut, että ne ehkä hiukan poikkeavat toisistaan.
Miten on?
Onko teillä kokemuksia narsistisista ihmisistä?
Voivatko he koskaan muuttua?

Entä jos ihminen ihan oikeasti KATUU?

Lue lisää

Narsisti-sanaa käytetään käsittääkseni yleiskielessä ihmisistä, joilla on psykiatrinen diagnoosi "narsistinen persoonallisuushäiriö". Myös psykopaatti on (vanhentunut? lääketieteellinen?) nimitys tällaiselle ihmiselle.

Mutta narsisti-sanalla on toinenkin merkitys. Se viittaa narsisistiseen puoleen meissä jokaisessa. Sanan tässä merkityksessä ei ole olemassakaan ihmistä, joka ei olisi narsisti. Eroja on vain siinä, miten voimakas tai paljas tämä puoli meissä on.

Kicki1 kirjoitti:

aikaan miehesi kanssa. Jos sydämmessäsi on rakkaus ja rakkaudella kohtelet häntä, se on paras lääke Siitäkin huolimatta vaikka hän tekisi väärin, se voi olla pitkä ja vaikea tie, mutta ainoa oikea. Uskon näin.
Jos hän ei ole ennenkään saanut rakkautta, ja jos sinä vielä väärin kohtelet häntä, hän ei jaksa koskaan nousta.
Rakastatko sinä todella miestäsi.

Lue lisää

Älä viitsi syyllistää häntä mahdollisesta rakkauden puutteesta. Oma käytöksesi ei nyt ole rakkaudellista.

Tuollaisessa tilanteessa ihmisen ensimmäinen velvollisuus on pitää itsestään huolta. Jos sen jälkeen vielä voimia jää, voi kenties ajatella vastapuolen rakastamista. "Sydämessä oleva rakkaus" ei koskaan voi olla mikään vaatimus tai velvoite. Vapaaehtoisuus on ensimmäinen edellytys sille, että sydämessä voisi olla rakkautta.

äijä kirjoitti:

Noo..jos miehesi alkaa liikaa häiritä sekä olla suorastaan sellainen, että häntä saa pelätä, niin varmasti sinulla on esim. veljiä tai siskojen miehiä tai muita tuttuja, jotka voivat kaikella "rakkaudella" käydä hieman keskustelemassa miehesi kanssa ;) Vastaavassa tilanteessa meitä oli neljä miestä, jotka kävimme ystävällisesti mutta päättäväisesti keskustelemassa vaimonsa jättäneen miehen kanssa. Häirintä loppui siihen.
Poliisiksi ei tietenkään pidä ryhtyä, mutta kodinturvajoukot lienevät sallittuja ;)

Lue lisää

Kerrassaan miehekästä toimintaa teiltä neljältä.

miesnais kirjoitti:

Kirjoituksesi lopusta saa sen vaikutelman kuin pitäisit narsistisesti häiriintyneitä ihmisiä jotenkin erikoistapauksina syntisyyden suhteen. Ehkä he sitä ovatkin, mutta jotenkin viestisi vaikuttaa siltä kuin liioittelisit asiaa.

Se että ihmiselle voidaan antaa tuo kyseinen psykiatrinen diagnoosi ei tee hänestä sen kuolleempaa kalaa kuin sinä ja minäkään olemme. Ensinnäkin narsisistisia persoonallisuuspiirteitä on hyvin monissa ihmisissä, ehkä meissä kaikissa, vaikka diagnostiset kriteerit eivät täyttyisikään. Joka ikinen meistä pyrkii ainakin joskus ulkoistamaan pahuutensa syyt. Ja meissä kaikissa on hyvyys ja pahuus koko ajan, siis aivan koko ajan, läsnä. Mitä älykkäämpiä ja lukeneempia olemme, sitä paremmin vain voimme pahuutemme piilottaa.

Yksikään meistä ei ole Jumalan asemassa eikä yhdenkään ihmisen ehdottomaan hyvyyteen pidä luottaa.

Lue lisää

Miksi epäilet asiantuntijalähteitä? Ei tälle ilmiölle olla enää Siioneissakaan sokeita. Pahimmassa tapauksessa narsistilla ei kerta kaikkiaan ole omaatuntoa, mikä tarkoittaa sitä, ettei ole myöskään synnintuntoa.

En minä halua olla Jumalan asemassa valitsemassa ihmisiä Taivaaseen, mutta esittämilläsi huomautuksilla EI SAA tukkia narsistien uhrien suita.

Lisäksi sekotat pahasti kaksi asiaa. Jokaisessa on narsistisia piirteitä, mutta persoonallisuushäiriö vain harvoilla. Kyse on nyt näistä, joilla on tämä persoonallisuushäiriö. Narsismi on diagnosoitavissa oleva häiriö, joten miksi sekottaa kaksi asiaa ja puhua siitä suuresta osasta, joita ei diagnosoitaisi narsisteiksi?

Minä en halua olla kenenkään tuomarina, mutta se, että hyvin todellista ilmiötä yritetään vähätellä sanomalla, että "jokainen meistä on tavallaan narsisti" on yksinkertaisesti väärin ja tekee kamalan karhunpalveluksen narsistien uhreille.

Masennukseen (joka on kuitenkin sairaus eikä persoonallisuushäiriö) suhtauduttiin pitkään sanomalla "mitä siinä ruikutat, on muillakin ongelmansa". Niin narsismiinkin tähän asti ja sen soisi jo loppuvan.

Kicki1 kirjoitti:

aikaan miehesi kanssa. Jos sydämmessäsi on rakkaus ja rakkaudella kohtelet häntä, se on paras lääke Siitäkin huolimatta vaikka hän tekisi väärin, se voi olla pitkä ja vaikea tie, mutta ainoa oikea. Uskon näin.
Jos hän ei ole ennenkään saanut rakkautta, ja jos sinä vielä väärin kohtelet häntä, hän ei jaksa koskaan nousta.
Rakastatko sinä todella miestäsi.

Lue lisää

Kicki, miten voit olla näin tahditon? Toinen on antanut itsestään IHAN KAIKEN ja kehtaat kysyä, rakastaako tämä miestään todella? Mies on saanut käyttäytyä kuin paholainen ja sinulla on otsaa kysyä SYYTTÖMÄLTÄ, rakastaako hän miestään todella!

Tässä nähdään taas, että pahalle tarjotaan ymmärrystä ja anteeksiantamusta, mutta syytöntä syyllistetään niin, että ihan kuin miehen käytös olisi tämän syytä.

Kicki, mene itseesi.

vähättelyä kirjoitti:

Miksi epäilet asiantuntijalähteitä? Ei tälle ilmiölle olla enää Siioneissakaan sokeita. Pahimmassa tapauksessa narsistilla ei kerta kaikkiaan ole omaatuntoa, mikä tarkoittaa sitä, ettei ole myöskään synnintuntoa.

En minä halua olla Jumalan asemassa valitsemassa ihmisiä Taivaaseen, mutta esittämilläsi huomautuksilla EI SAA tukkia narsistien uhrien suita.

Lisäksi sekotat pahasti kaksi asiaa. Jokaisessa on narsistisia piirteitä, mutta persoonallisuushäiriö vain harvoilla. Kyse on nyt näistä, joilla on tämä persoonallisuushäiriö. Narsismi on diagnosoitavissa oleva häiriö, joten miksi sekottaa kaksi asiaa ja puhua siitä suuresta osasta, joita ei diagnosoitaisi narsisteiksi?

Minä en halua olla kenenkään tuomarina, mutta se, että hyvin todellista ilmiötä yritetään vähätellä sanomalla, että "jokainen meistä on tavallaan narsisti" on yksinkertaisesti väärin ja tekee kamalan karhunpalveluksen narsistien uhreille.

Masennukseen (joka on kuitenkin sairaus eikä persoonallisuushäiriö) suhtauduttiin pitkään sanomalla "mitä siinä ruikutat, on muillakin ongelmansa". Niin narsismiinkin tähän asti ja sen soisi jo loppuvan.

Lue lisää

Edellisessä viestissäni en ottanut huomioon sitä, että joiltakin ihmisiltä todella puuttuu kokonaan omatunto. Se on tärkeä näkökulma. Tämä keskustelu on kuitenkin mennyt pieleen sillä tavalla, että tässä on ryhdytty puhumaan näistä täysin omaatuntoa olevista sairaista ihmisistä ikään kuin aloittajan aviomieskin lukeutuisi heihin. Se on väärin. Koska emme tiedä kovinkaan paljoa kyseisen henkilön terveydentilasta, meillä ei ole mitään oikeutta leimata häntä psykopaatiksi. Kun ottaa huomioon, kuinka vähän psykopaatteja on, todennäköisesti kyseinen henkilö ei ole psykopaatti. Ja siitä syystä häntä on pidettävä syntisyytensä suhteen aivan samalla viivalla kuin mitä itse olemme.

tosissasi... kirjoitti:

Kicki, miten voit olla näin tahditon? Toinen on antanut itsestään IHAN KAIKEN ja kehtaat kysyä, rakastaako tämä miestään todella? Mies on saanut käyttäytyä kuin paholainen ja sinulla on otsaa kysyä SYYTTÖMÄLTÄ, rakastaako hän miestään todella!

Tässä nähdään taas, että pahalle tarjotaan ymmärrystä ja anteeksiantamusta, mutta syytöntä syyllistetään niin, että ihan kuin miehen käytös olisi tämän syytä.

Kicki, mene itseesi.

Lue lisää

Käytätpä sinä voimakkaita ilmaisuja. Kyseisen pariskunnan toisesta osapuolesta teet paholaisen ja toisesta täydellisen viattoman. Totuus ei sataprosenttisella varmuudella ole tuollainen.

miesnais kirjoitti:

Edellisessä viestissäni en ottanut huomioon sitä, että joiltakin ihmisiltä todella puuttuu kokonaan omatunto. Se on tärkeä näkökulma. Tämä keskustelu on kuitenkin mennyt pieleen sillä tavalla, että tässä on ryhdytty puhumaan näistä täysin omaatuntoa olevista sairaista ihmisistä ikään kuin aloittajan aviomieskin lukeutuisi heihin. Se on väärin. Koska emme tiedä kovinkaan paljoa kyseisen henkilön terveydentilasta, meillä ei ole mitään oikeutta leimata häntä psykopaatiksi. Kun ottaa huomioon, kuinka vähän psykopaatteja on, todennäköisesti kyseinen henkilö ei ole psykopaatti. Ja siitä syystä häntä on pidettävä syntisyytensä suhteen aivan samalla viivalla kuin mitä itse olemme.

Lue lisää

Älä isottele? Onko pienellä joku hätänä, kun noin tiuskii?

Niin, ei kukaan täällä voi sanoa muutaman viestin perusteella mitään varmaa, mutta jos psykopaatteja on 1-2% ihmisistä (siis niitä pahimman laatuisia narsisteja), niin en minä nyt tiedä, onko se niin vähän.

Ja olet väärässä, kun sanot, että "kun ottaa huomioon, kuinka vähän psykopaatteja on, todennäköisesti kyseinen henkilö ei ole psykopaatti". Jos ihminen käyttäytyy hyvin paljon kuin psykopaatti, niin kyllä siinä se 1-2% on noussut aika lailla korkeammaksi luvuksi.

miesnais kirjoitti:

Käytätpä sinä voimakkaita ilmaisuja. Kyseisen pariskunnan toisesta osapuolesta teet paholaisen ja toisesta täydellisen viattoman. Totuus ei sataprosenttisella varmuudella ole tuollainen.

Lue lisää

Kolahtaakohan nyt omaan nilkaan, kun olet niin aggressiivisesti minua vastaan?

Jos viitsisit lukea, edellinen viesti ei ottanut kantaa toisen narsismiin vaan siihen, että Kicki kyseenalaisti toisen rakastamisen, mikä on tuollaisessa tilanteessa tosi tökeröä.

Ole rauhassa eri mieltä kanssani mistä asiasta tahansa, ei se minua hetkauta.

P.S.Käytätpä sinä voimakkaita ilmaisuja.

raukkaa kirjoitti:

Älä isottele? Onko pienellä joku hätänä, kun noin tiuskii?

Niin, ei kukaan täällä voi sanoa muutaman viestin perusteella mitään varmaa, mutta jos psykopaatteja on 1-2% ihmisistä (siis niitä pahimman laatuisia narsisteja), niin en minä nyt tiedä, onko se niin vähän.

Ja olet väärässä, kun sanot, että "kun ottaa huomioon, kuinka vähän psykopaatteja on, todennäköisesti kyseinen henkilö ei ole psykopaatti". Jos ihminen käyttäytyy hyvin paljon kuin psykopaatti, niin kyllä siinä se 1-2% on noussut aika lailla korkeammaksi luvuksi.

Lue lisää

Puheena olevasta henkilöstä ei ole tiedossa sellaisia seikkoja, joiden perusteella hänelle voitaisiin lätkäistä mitään diagnoosia. Ihmisten perusteeton leimaaminen persoonallisuushäiriöiseksi on syntiä.

jo olla kirjoitti:

Kolahtaakohan nyt omaan nilkaan, kun olet niin aggressiivisesti minua vastaan?

Jos viitsisit lukea, edellinen viesti ei ottanut kantaa toisen narsismiin vaan siihen, että Kicki kyseenalaisti toisen rakastamisen, mikä on tuollaisessa tilanteessa tosi tökeröä.

Ole rauhassa eri mieltä kanssani mistä asiasta tahansa, ei se minua hetkauta.

P.S.Käytätpä sinä voimakkaita ilmaisuja.

Lue lisää

Ja minun viestini taas ei ottanut kantaa siihen, ottiko sinun viestisi kantaa jonkun narsisimiin vain ei.

että olen sellainen ihminen, joka ei pakota ketään yhtään mihinkään väkipakolla.

Tuska kirjoitti:

että olen sellainen ihminen, joka ei pakota ketään yhtään mihinkään väkipakolla.

mutta kerro kuinka väsynyt olet kun asiat ei ole oikein mennyt niinkuin olisi pitänyt. Ja kysy mitä hänen mielestä pitäsi tehdä että saatais parempi liitto ja asiat kuntoon. Silloin hän ainakin tuntee, että kuuntelet häntä ja otat häntä huomioon. Eikä asiat mene vaan sinun ehdoilla. Monet miehet ei nimittäin siedä sitä, että jos heillä ei ole mitään sanomista asioihin.
He eivät siis pidä liian viisaista naisista.

alottaisit siitä; että raka... kirjoitti:

mutta kerro kuinka väsynyt olet kun asiat ei ole oikein mennyt niinkuin olisi pitänyt. Ja kysy mitä hänen mielestä pitäsi tehdä että saatais parempi liitto ja asiat kuntoon. Silloin hän ainakin tuntee, että kuuntelet häntä ja otat häntä huomioon. Eikä asiat mene vaan sinun ehdoilla. Monet miehet ei nimittäin siedä sitä, että jos heillä ei ole mitään sanomista asioihin.
He eivät siis pidä liian viisaista naisista.

Lue lisää

Mutta jos mies ei siedä viisasta naista, vika ei ole naisen liiassa viisaudessa vaan miehen huonossa itsetunnossa. Toki, jos nainen on oikein viisas, hän ei paljasta kaikkea viisauttaan, vaan antaa miehen tuntea itsensä paremmaksi kuin onkaan naiseen verrattuna. Mutta silloin voi kyllä kysyä, mikä parisuhde se sellainen on, jossa toinen joutuu pienentämään itsensä, jotta vuorovaikutus onnistuisi.

miesnais kirjoitti:

Mutta jos mies ei siedä viisasta naista, vika ei ole naisen liiassa viisaudessa vaan miehen huonossa itsetunnossa. Toki, jos nainen on oikein viisas, hän ei paljasta kaikkea viisauttaan, vaan antaa miehen tuntea itsensä paremmaksi kuin onkaan naiseen verrattuna. Mutta silloin voi kyllä kysyä, mikä parisuhde se sellainen on, jossa toinen joutuu pienentämään itsensä, jotta vuorovaikutus onnistuisi.

Lue lisää

Lämmin kiitos, sekä muutamalle muullekin todella ymmärtäväiselle ihmiselle. Ymmärsitte tilanteeni aivan täydellisesti.
Sellainen juttu tässä tilanteessa ei todellakaan enää auta, että minut syyllistetään ja tuomitaan, koska olen tehnyt kaiken sen ,mitä tehtävissä on ollut ja mikään ei ole auttanut.
On kieltämättä aika tahditonta kysyä, rakastanko minä miestäni todella.Minä rakastin häntä.
Kyllä se, Kicki, niin on ,että kun toinen vuosikausia käyttäytyy tuolla tavalla, niin kyllä siinä jo ne suuret tunteetkin katoavat.
Minun on ollut pakko kuolettaa rakkaus itsestäni.
Muuten olisin tullut hulluksi, jos olisin koko ajan odottanut ja toivonut häneltä jotakin.
Oli pakko yrittää elää omaa elämää, vaikka se on ollut yhtä kidutusta, kun tällainen risti on annettu ihmiselle.
Hän piinasi minua puhelinsoitoilla vuosikausia, ja minä hullu vain toivoin ja odotin häneltä jotakin, toivoin ja odotin, loputtomiin.

Tuska kirjoitti:

Lämmin kiitos, sekä muutamalle muullekin todella ymmärtäväiselle ihmiselle. Ymmärsitte tilanteeni aivan täydellisesti.
Sellainen juttu tässä tilanteessa ei todellakaan enää auta, että minut syyllistetään ja tuomitaan, koska olen tehnyt kaiken sen ,mitä tehtävissä on ollut ja mikään ei ole auttanut.
On kieltämättä aika tahditonta kysyä, rakastanko minä miestäni todella.Minä rakastin häntä.
Kyllä se, Kicki, niin on ,että kun toinen vuosikausia käyttäytyy tuolla tavalla, niin kyllä siinä jo ne suuret tunteetkin katoavat.
Minun on ollut pakko kuolettaa rakkaus itsestäni.
Muuten olisin tullut hulluksi, jos olisin koko ajan odottanut ja toivonut häneltä jotakin.
Oli pakko yrittää elää omaa elämää, vaikka se on ollut yhtä kidutusta, kun tällainen risti on annettu ihmiselle.
Hän piinasi minua puhelinsoitoilla vuosikausia, ja minä hullu vain toivoin ja odotin häneltä jotakin, toivoin ja odotin, loputtomiin.

Lue lisää

Kaipa se, että koko ajan toivoi ja odotti jotakin parempaa, oli sitä ns. rakkautta.
"Kaiken se kestää, kaiken se kärsii ,kaiken se uskoo, kaiken se toivoo," ja jne.
Mutta minäkin oli vain IHMINEN enkä mikään henkipallo.

Tuska kirjoitti:

Kaipa se, että koko ajan toivoi ja odotti jotakin parempaa, oli sitä ns. rakkautta.
"Kaiken se kestää, kaiken se kärsii ,kaiken se uskoo, kaiken se toivoo," ja jne.
Mutta minäkin oli vain IHMINEN enkä mikään henkipallo.

Lue lisää

nikille miesnais ,ja muillekin.
En minäkään syytön ole, en suinkaan.
Olen temperamenttinen ihminen ja olen usein raivostunut silmittömästi hänen käytöksestään.
Mutta monta kertaa olen pyytänyt anteeksi-kuitenkin.
En ole luonteeltani pitkävihainen enkä pidä mykkäkoulua-inhoan syvästi sellaista.
Mutta viimeiset vuodet tekivät minusta hermoraunion. On ollut muitakin raskaita asioita elämässäni, kuten esim. tämä vaikea sairaus.
Ja paljon muutakin, monia raskaita asioita.:(
Ajattelin mieheni käytöstä lähes hulluuteen asti.
En saanut mitään valaistusta asiaan että miksi hän käyttäytyy, niin kuin käyttäytyy.
Vaikka kuinka yritin keskustella hänen kanssaan, hän ei antanut itsestään mitään ulos.Oli vaiti.
Lopulta minun oli pakko lakata miettimästä asiaa.
Muuten olisin menettänyt mielenterveyteni.
Se ihminen oli kuin muuri-täysin mykkä-mitä tuli hänen ajatusmaailmaansa. Se oli aivan kauheaa.
Pelkkää arvailua.
Hän on tulossa käymään luonani.
Kyllä hänen kanssaan pärjää -kun ei enää odota häneltä mitään.
Hän väittää ,ettei koko aikana ole päässyt eroon minusta. Tämä on kai?se syy että miksi hän ei ole ottanut minusta eroa. Jaa, en tiedä.
Sitten sanoo, että hänellä on kova ikävä minua.
En tiedä, uskonko.
Mutta yksi asia on varma: en tosiasiassa tiedä, onko hän pohjimmiltaan täysi narsisti. En ole siitä aivan varma, joten en lähtisi häntä suoralta kädeltä tuomitsemaankaan.
Hänellä on ollut sairautta -masennusta ja kai ehkä jotakin elämänhallinan menetystäkin ilmeisesti välillä.Eräs vaikea pettymys.
Minulle on herännyt eräs aikomus mitä suunnittelen: haluaisin jotenkin testata hänet:
onko hän aivan kokonaan Täydellinen Narsisti?
Jos hän on -siinä ei ole mitään lohtua.
Siinä tapauksessa elämästämme ei tule yhtään mitään.
Onko teillä neuvoja, miten toimia?
Jos hän ei ole aivan toivoton,niin totta kai haluan jatkaa yhteistä elämäämme.

Tuska kirjoitti:

nikille miesnais ,ja muillekin.
En minäkään syytön ole, en suinkaan.
Olen temperamenttinen ihminen ja olen usein raivostunut silmittömästi hänen käytöksestään.
Mutta monta kertaa olen pyytänyt anteeksi-kuitenkin.
En ole luonteeltani pitkävihainen enkä pidä mykkäkoulua-inhoan syvästi sellaista.
Mutta viimeiset vuodet tekivät minusta hermoraunion. On ollut muitakin raskaita asioita elämässäni, kuten esim. tämä vaikea sairaus.
Ja paljon muutakin, monia raskaita asioita.:(
Ajattelin mieheni käytöstä lähes hulluuteen asti.
En saanut mitään valaistusta asiaan että miksi hän käyttäytyy, niin kuin käyttäytyy.
Vaikka kuinka yritin keskustella hänen kanssaan, hän ei antanut itsestään mitään ulos.Oli vaiti.
Lopulta minun oli pakko lakata miettimästä asiaa.
Muuten olisin menettänyt mielenterveyteni.
Se ihminen oli kuin muuri-täysin mykkä-mitä tuli hänen ajatusmaailmaansa. Se oli aivan kauheaa.
Pelkkää arvailua.
Hän on tulossa käymään luonani.
Kyllä hänen kanssaan pärjää -kun ei enää odota häneltä mitään.
Hän väittää ,ettei koko aikana ole päässyt eroon minusta. Tämä on kai?se syy että miksi hän ei ole ottanut minusta eroa. Jaa, en tiedä.
Sitten sanoo, että hänellä on kova ikävä minua.
En tiedä, uskonko.
Mutta yksi asia on varma: en tosiasiassa tiedä, onko hän pohjimmiltaan täysi narsisti. En ole siitä aivan varma, joten en lähtisi häntä suoralta kädeltä tuomitsemaankaan.
Hänellä on ollut sairautta -masennusta ja kai ehkä jotakin elämänhallinan menetystäkin ilmeisesti välillä.Eräs vaikea pettymys.
Minulle on herännyt eräs aikomus mitä suunnittelen: haluaisin jotenkin testata hänet:
onko hän aivan kokonaan Täydellinen Narsisti?
Jos hän on -siinä ei ole mitään lohtua.
Siinä tapauksessa elämästämme ei tule yhtään mitään.
Onko teillä neuvoja, miten toimia?
Jos hän ei ole aivan toivoton,niin totta kai haluan jatkaa yhteistä elämäämme.

Lue lisää

Syyttömyys/syyllisyys-mielipiteilläni en ole tarkoittanut, että miehesi käytös olisi jotenkin sinun syytäsi tai että hänen syntiensä suuruuteen vaikuttaisi se, mitä sinä teet. Suhtaudun hänen tekemisiinsä irrallaan sinun tekemisistäsi. En tiedä sinun vioistasi eivätkä ne tässä yhteydessä edes kiinnosta minua. Miehesi käytös on tuomittavaa riippumatta siitä, oletko sinä tehnyt virheitä vai et.

Minusta sinulla on ollut syytäkin raivostua hänen käytöksestään. Kunpa et moittisi itseäsi raivostumisestasi.

Itse olen oppinut, että ihmissuhdeongelmissa toisen ihmisen käyttäytymisen syiden pohtiminen on usein hyödytöntä. Sen sijaan minulle on ollut hedelmällistä ottaa toisen käytös tosiasiana, jonka pohjalta teen itsenäisesti omat valintani - odottamatta, että toinen muuttuu! Tämän oppiminen on vienyt aikaa, mutta se on kannattanut.

Minä kyllä uskon, että hän ikävöi sinua. Mutta se on varmaa, että ikävöinti ei vielä tarkoita rakastamista. Luultavasti hän ikävöi sinua täysin itsekkäistä syistä, omien tarpeidensa vuoksi. Sinun tarpeesi tuskin kiinnostavat häntä.

Kun kerran neuvoja pyydät, niin minun neuvoni on tämä: tee päätöksesi sen pohjalta, mitä jo tähän mennessä tiedät hänestä ja hänen käyttäytymisestään. En usko, että hänen narsisiminsa testaaminen toisi sinulle mitään lisävalaistusta siihen, mitä jo tiedät. Luultavasti tuollaiseen testaamiseen myös tarvittaisiin psykiatrin tai psykologin tiedot, eikä se siten ole sinulle mahdollistakaan. Ehkä ajatuksesi hänen testaamisestaan on vain yritystä välttää kipeän ratkaisun tekeminen.

miesnais kirjoitti:

Syyttömyys/syyllisyys-mielipiteilläni en ole tarkoittanut, että miehesi käytös olisi jotenkin sinun syytäsi tai että hänen syntiensä suuruuteen vaikuttaisi se, mitä sinä teet. Suhtaudun hänen tekemisiinsä irrallaan sinun tekemisistäsi. En tiedä sinun vioistasi eivätkä ne tässä yhteydessä edes kiinnosta minua. Miehesi käytös on tuomittavaa riippumatta siitä, oletko sinä tehnyt virheitä vai et.

Minusta sinulla on ollut syytäkin raivostua hänen käytöksestään. Kunpa et moittisi itseäsi raivostumisestasi.

Itse olen oppinut, että ihmissuhdeongelmissa toisen ihmisen käyttäytymisen syiden pohtiminen on usein hyödytöntä. Sen sijaan minulle on ollut hedelmällistä ottaa toisen käytös tosiasiana, jonka pohjalta teen itsenäisesti omat valintani - odottamatta, että toinen muuttuu! Tämän oppiminen on vienyt aikaa, mutta se on kannattanut.

Minä kyllä uskon, että hän ikävöi sinua. Mutta se on varmaa, että ikävöinti ei vielä tarkoita rakastamista. Luultavasti hän ikävöi sinua täysin itsekkäistä syistä, omien tarpeidensa vuoksi. Sinun tarpeesi tuskin kiinnostavat häntä.

Kun kerran neuvoja pyydät, niin minun neuvoni on tämä: tee päätöksesi sen pohjalta, mitä jo tähän mennessä tiedät hänestä ja hänen käyttäytymisestään. En usko, että hänen narsisiminsa testaaminen toisi sinulle mitään lisävalaistusta siihen, mitä jo tiedät. Luultavasti tuollaiseen testaamiseen myös tarvittaisiin psykiatrin tai psykologin tiedot, eikä se siten ole sinulle mahdollistakaan. Ehkä ajatuksesi hänen testaamisestaan on vain yritystä välttää kipeän ratkaisun tekeminen.

Lue lisää

Oletko lukenut kirjoja parisuhdeongelmista? Lueskelin nimittäin aikaisempia viestejä tässä ketjussa, ja tuli kyllä sellainen tunne, että miehesi pahuus on saanut tässä suhteettoman suuret mittasuhteet. Oli älytöntä, että esimerkiksi narsismista alettiin ylipäätään keskustella tässä yhteydessä. Voi olla totta, että hän on narsisti, mutta siitä mitä sinä olet hänestä kertonut, ei todellakaan voi vetää sellaista johtopäätöstä.

Esimerkiksi Tommy Hellstenin kirjat läheisriippuvuudesta ovat hyviä. Naisten psykologiasta esimerkiksi Harriet Lerner on kirjoittanut hyviä kirjoja. Suosittelen.

Tuska kirjoitti:

nikille miesnais ,ja muillekin.
En minäkään syytön ole, en suinkaan.
Olen temperamenttinen ihminen ja olen usein raivostunut silmittömästi hänen käytöksestään.
Mutta monta kertaa olen pyytänyt anteeksi-kuitenkin.
En ole luonteeltani pitkävihainen enkä pidä mykkäkoulua-inhoan syvästi sellaista.
Mutta viimeiset vuodet tekivät minusta hermoraunion. On ollut muitakin raskaita asioita elämässäni, kuten esim. tämä vaikea sairaus.
Ja paljon muutakin, monia raskaita asioita.:(
Ajattelin mieheni käytöstä lähes hulluuteen asti.
En saanut mitään valaistusta asiaan että miksi hän käyttäytyy, niin kuin käyttäytyy.
Vaikka kuinka yritin keskustella hänen kanssaan, hän ei antanut itsestään mitään ulos.Oli vaiti.
Lopulta minun oli pakko lakata miettimästä asiaa.
Muuten olisin menettänyt mielenterveyteni.
Se ihminen oli kuin muuri-täysin mykkä-mitä tuli hänen ajatusmaailmaansa. Se oli aivan kauheaa.
Pelkkää arvailua.
Hän on tulossa käymään luonani.
Kyllä hänen kanssaan pärjää -kun ei enää odota häneltä mitään.
Hän väittää ,ettei koko aikana ole päässyt eroon minusta. Tämä on kai?se syy että miksi hän ei ole ottanut minusta eroa. Jaa, en tiedä.
Sitten sanoo, että hänellä on kova ikävä minua.
En tiedä, uskonko.
Mutta yksi asia on varma: en tosiasiassa tiedä, onko hän pohjimmiltaan täysi narsisti. En ole siitä aivan varma, joten en lähtisi häntä suoralta kädeltä tuomitsemaankaan.
Hänellä on ollut sairautta -masennusta ja kai ehkä jotakin elämänhallinan menetystäkin ilmeisesti välillä.Eräs vaikea pettymys.
Minulle on herännyt eräs aikomus mitä suunnittelen: haluaisin jotenkin testata hänet:
onko hän aivan kokonaan Täydellinen Narsisti?
Jos hän on -siinä ei ole mitään lohtua.
Siinä tapauksessa elämästämme ei tule yhtään mitään.
Onko teillä neuvoja, miten toimia?
Jos hän ei ole aivan toivoton,niin totta kai haluan jatkaa yhteistä elämäämme.

Lue lisää

mitä ilmeisemminkään täysi narsisti, koska hänellä on ilmeisesti ollut ikävä sua. Psykopaatti ei tunne ikävää. Porskuttaa vaan eteen päin, ei hänen tarvitse muuttua, koska hän on ihan hyvä mielestään.

(Luontaistuotteistakin saattais olla epilepsiaan apua. Tai jos uskoo lukemaansa.)

Leenu.n kirjoitti:

mitä ilmeisemminkään täysi narsisti, koska hänellä on ilmeisesti ollut ikävä sua. Psykopaatti ei tunne ikävää. Porskuttaa vaan eteen päin, ei hänen tarvitse muuttua, koska hän on ihan hyvä mielestään.

(Luontaistuotteistakin saattais olla epilepsiaan apua. Tai jos uskoo lukemaansa.)

Lue lisää

Kyllä psykopaatti tai narsisti voi sanoa tunteneensa ikävää. Se on sitten eria asia mitä hän sillä tarkoittaa vain tarkoittaako mitään. Ajaako vain omia tarkoitusperiään ja on kuullut tunteesta nimeltä ikävä.

clarissa kirjoitti:

Kyllä psykopaatti tai narsisti voi sanoa tunteneensa ikävää. Se on sitten eria asia mitä hän sillä tarkoittaa vain tarkoittaako mitään. Ajaako vain omia tarkoitusperiään ja on kuullut tunteesta nimeltä ikävä.

Lue lisää

Jos henkilö on psykopaatti, hän esittää ikävöivää.

miesnais kirjoitti:

Jos henkilö on psykopaatti, hän esittää ikävöivää.

vastauksistanne.
Tiedän sen ,että narsisti ja psykopaatti vain esittää tunteita, hän ei oikeasti tunne niitä.
Miesnais- olet varmaan oikeassa siinä ,että hän ikävöi minua ainoastaan omista tarpeistaan käsin.
Että ei ota huomioon minun tarpeitani.
Tai en ole aivan varma.
Kuten olen aiemmin maininnut, hänessä on toinenkin puoli olemassa.

miesnais kirjoitti:

Jos henkilö on psykopaatti, hän esittää ikävöivää.

Kiitos vastauksesta,Leenu.
Olen käyttänytkin epilepsiaan erästä luontaistuotetta. Se on yksi kalaöljykapseli.
Pitäisi ostaa sitä uudelleen koska ne ovat loppuneet. Minusta tuntuu, että niistä tosiaankin oli apua.

Tuska kirjoitti:

vastauksistanne.
Tiedän sen ,että narsisti ja psykopaatti vain esittää tunteita, hän ei oikeasti tunne niitä.
Miesnais- olet varmaan oikeassa siinä ,että hän ikävöi minua ainoastaan omista tarpeistaan käsin.
Että ei ota huomioon minun tarpeitani.
Tai en ole aivan varma.
Kuten olen aiemmin maininnut, hänessä on toinenkin puoli olemassa.

Lue lisää

Olin liian jyrkkä aikaisemmassa viestissäni, kun sanoin hänen näkevän vain omat tarpeensa. Jos hän ei ollenkaan pystyisi ottamaan huomioon sinun tarpeitasi, kai hän silloin olisi se psykopaatti.

Ja kun ajattelen asiaa vielä pitemmälle, niin kaikillahan meillä on omat tarpeemme etusijalla. Niin kuuluukin olla. Jotkut vain ovat sokeampia itsekkäille pyrkimyksilleen kuin toiset.

Sinun on kai nyt sitten ratkaistava, kykeneekö ja haluaako miehesi riittävästi ottamaan sinun tarpeitasi huomioon. Onko omalle hyvinvoinnillesi parempi erota vai jatkaa suhdetta.

miesnais kirjoitti:

Olin liian jyrkkä aikaisemmassa viestissäni, kun sanoin hänen näkevän vain omat tarpeensa. Jos hän ei ollenkaan pystyisi ottamaan huomioon sinun tarpeitasi, kai hän silloin olisi se psykopaatti.

Ja kun ajattelen asiaa vielä pitemmälle, niin kaikillahan meillä on omat tarpeemme etusijalla. Niin kuuluukin olla. Jotkut vain ovat sokeampia itsekkäille pyrkimyksilleen kuin toiset.

Sinun on kai nyt sitten ratkaistava, kykeneekö ja haluaako miehesi riittävästi ottamaan sinun tarpeitasi huomioon. Onko omalle hyvinvoinnillesi parempi erota vai jatkaa suhdetta.

Lue lisää

jälleen vastauksestasi.
Hän on ollut huolissaan minun terveydentilastani ja se huoli on vaikuttanut todelliselta.
Kyllä hän ottaa minunkin tarpeitani huomioon aina silloin kun tapaamme.
Mutta nyt minun täytyy arvioida tilanne pitkällä tähtäimellä. Että onko hän valmis ottamaan huomioon minun tarpeeni myös tulevaisuutta ajatellen? Pystyykö hän todella suunnittelemaan tulevaisuutta minun kanssani vai jääkö tämä pelkän puheen tasolle?
Tämä ihminen ei nimittäin ole tottunut pitkän tähtäimen suunnitteluun, ikävä kyllä.
Minun mielestäni hänen pitäisi kasvattaa luonnettaan, mutta tämä on vain minun subjektiivinen mielipiteeni.

Tuska kirjoitti:

jälleen vastauksestasi.
Hän on ollut huolissaan minun terveydentilastani ja se huoli on vaikuttanut todelliselta.
Kyllä hän ottaa minunkin tarpeitani huomioon aina silloin kun tapaamme.
Mutta nyt minun täytyy arvioida tilanne pitkällä tähtäimellä. Että onko hän valmis ottamaan huomioon minun tarpeeni myös tulevaisuutta ajatellen? Pystyykö hän todella suunnittelemaan tulevaisuutta minun kanssani vai jääkö tämä pelkän puheen tasolle?
Tämä ihminen ei nimittäin ole tottunut pitkän tähtäimen suunnitteluun, ikävä kyllä.
Minun mielestäni hänen pitäisi kasvattaa luonnettaan, mutta tämä on vain minun subjektiivinen mielipiteeni.

Lue lisää

Huomiotani kiinnittää tuo, että keskityt hänen luonteensa heikkouksiin ja siihen, miten hänen pitäisi kehittyä. Olen kirjallisuudesta oppinut, ja huomannut myös itsestäni, että tämä on tavallinen sudenkuoppa varsinkin naisilla. Kun keskitymme toisen kehittämiseen, omat kasvun tarpeemme jäävät meiltä huomaamatta. Naisen ei ole edes mahdollista kasvattaa miestään. Kasvatusyritykset vain ärsyttävät miestä ja seurauksena saattaa olla lisää ongelmia suhteeseen.

Sanon tämän muistaen, että olen löytänyt itseni sekä tilanteista, joissa itse olen erehtynyt kasvattamaan että niistä tilanteista, joissa minua on yritetty kasvattaa. Jälkimmäiset tilanteet ovat olleet inhottavia. Aikuisena ihmisenä olen itse vastuussa omasta kasvustani, enkä todellakaan tarvitse ketään yläpuolelleni sanomaan, miten minun pitäisi muuttua. Sitä paitsi kun aikuinen yrittää kasvattaa toista aikuista, todelliset motiivit löytyvät yleensä hänen omista itsekkäistä tarpeistaan.

Vaikka olisit oikeassakin miestäsi koskevissa mielipiteissäsi, ole hyvin varovainen siinä, miten tuot niitä esiin. On hyvä ohje, että kritiikki ja tutkiminen kannattaa aina ensin suunnata itseen.

miesnais kirjoitti:

Huomiotani kiinnittää tuo, että keskityt hänen luonteensa heikkouksiin ja siihen, miten hänen pitäisi kehittyä. Olen kirjallisuudesta oppinut, ja huomannut myös itsestäni, että tämä on tavallinen sudenkuoppa varsinkin naisilla. Kun keskitymme toisen kehittämiseen, omat kasvun tarpeemme jäävät meiltä huomaamatta. Naisen ei ole edes mahdollista kasvattaa miestään. Kasvatusyritykset vain ärsyttävät miestä ja seurauksena saattaa olla lisää ongelmia suhteeseen.

Sanon tämän muistaen, että olen löytänyt itseni sekä tilanteista, joissa itse olen erehtynyt kasvattamaan että niistä tilanteista, joissa minua on yritetty kasvattaa. Jälkimmäiset tilanteet ovat olleet inhottavia. Aikuisena ihmisenä olen itse vastuussa omasta kasvustani, enkä todellakaan tarvitse ketään yläpuolelleni sanomaan, miten minun pitäisi muuttua. Sitä paitsi kun aikuinen yrittää kasvattaa toista aikuista, todelliset motiivit löytyvät yleensä hänen omista itsekkäistä tarpeistaan.

Vaikka olisit oikeassakin miestäsi koskevissa mielipiteissäsi, ole hyvin varovainen siinä, miten tuot niitä esiin. On hyvä ohje, että kritiikki ja tutkiminen kannattaa aina ensin suunnata itseen.

Lue lisää

aikuista ihmistä ei voi muuttaa.
Mietiskelin lähinnä sitä että onko tässä mitään edellytyksiä enää muuttaa yhteen.

Tuska kirjoitti:

aikuista ihmistä ei voi muuttaa.
Mietiskelin lähinnä sitä että onko tässä mitään edellytyksiä enää muuttaa yhteen.

korjaus, miesnais: edellisen viestin piti mennä näin: tiedän että aikuista ihmistä ei voi muuttaa.

Tuska kirjoitti:

korjaus, miesnais: edellisen viestin piti mennä näin: tiedän että aikuista ihmistä ei voi muuttaa.

... minulla on ollut melko alusta asti, mutta on aina ollut muita asioita kirjoitettavana. Onko fyysinen turvallisuutesi uhattuna, jos menet hänen kanssaan yhteen? Jos olet vaarassa joutua ryöstetyksi tai varsinkin raiskatuksi, tekee kyllä mieli sanoa, että pysy erossa.

miesnais kirjoitti:

... minulla on ollut melko alusta asti, mutta on aina ollut muita asioita kirjoitettavana. Onko fyysinen turvallisuutesi uhattuna, jos menet hänen kanssaan yhteen? Jos olet vaarassa joutua ryöstetyksi tai varsinkin raiskatuksi, tekee kyllä mieli sanoa, että pysy erossa.

Lue lisää

hän on arvaamaton juopuneena.
Hän saattaa ryöstää minut, ja tehdä mitä tahansa.
En pysty sitä etukäteen ennustamaan.
Viina ei sovi sille ihmiselle ollenkaan.

Tuo mitä kerrot hänen käyttäytymisestään humalassa ja bluffaamisesta saa minun huolestumaan. Pystytköhän suojaamaan itsesi? Sinulla kun ilmeisesti on vielä tunteita häntä kohtaan. Kunpa et antaisi rakkaudenkaipuun sanella valintojasi!

Löytäisitkö kanssaihmisen, joka ymmärtää tilanteen ja jolta saat tukea päätöksillesi? Ystävän? Ammattiauttajan?

Hanki ihmeessä salainen puhelinnumero. Ainakaan meillä päin puhelinnumeron vaihtaminen ei maksa kuin jotain kymmenisen euroa, ja salaiseksi se laitetaan siinä samalla. Uusi numero tulee voimaan parissa päivässä.

miesnais kirjoitti:

Hanki ihmeessä salainen puhelinnumero. Ainakaan meillä päin puhelinnumeron vaihtaminen ei maksa kuin jotain kymmenisen euroa, ja salaiseksi se laitetaan siinä samalla. Uusi numero tulee voimaan parissa päivässä.

Lue lisää

viesteistäsi.
Minulle on lopullisesti selvinnyt se, että mitä peliä hän pelaa. Tuo oli vihoviimeinen temppu.
Minä en enää luota häneen vähimmässäkään määrin.
Muuta keinoa ei enää ole kuin täydellinen pesäero.
Eli: ei enää mitään puhelinkeskusteluja.
Mutta saa nähdä, mitä hän seuraavaksi keksii.
Asun nimittäin tällä hetkellä syrjäseudulla, omakotitalossa ja tänne voi helposti murtautua.
Hän on muutaman kerran tullut tänne -yllättäen, vaikka asumme todella kaukana toisistamme.
Minulla onneksi on ystäviä. Tarvitsen varmasti myös ammattiapua, kyllä tämä on niin raskasta.
Minulla on koira, mutta se ei ole tarpeeksi vihainen, jos tämä ihminen keksii vielä tänne tulla. kaikki rakkaudentunteeni häntä kohtaan taisivat kuolla eilen -mikäli niitä enää olikaan.

Tuska kirjoitti:

viesteistäsi.
Minulle on lopullisesti selvinnyt se, että mitä peliä hän pelaa. Tuo oli vihoviimeinen temppu.
Minä en enää luota häneen vähimmässäkään määrin.
Muuta keinoa ei enää ole kuin täydellinen pesäero.
Eli: ei enää mitään puhelinkeskusteluja.
Mutta saa nähdä, mitä hän seuraavaksi keksii.
Asun nimittäin tällä hetkellä syrjäseudulla, omakotitalossa ja tänne voi helposti murtautua.
Hän on muutaman kerran tullut tänne -yllättäen, vaikka asumme todella kaukana toisistamme.
Minulla onneksi on ystäviä. Tarvitsen varmasti myös ammattiapua, kyllä tämä on niin raskasta.
Minulla on koira, mutta se ei ole tarpeeksi vihainen, jos tämä ihminen keksii vielä tänne tulla. kaikki rakkaudentunteeni häntä kohtaan taisivat kuolla eilen -mikäli niitä enää olikaan.

Lue lisää

Hanki ihmeessä lähestymiskielto! Silloin sinulla on ainakin jotakin turvaa myös yhteiskunnan puolelta.

Omakotitaloa ei tosiaan taida kovin helposti saada murtosuojatuksi. Ikkunanhan voi aina särkeä. Kerrostalo olisi turvallisempi...

Onpa hyvä, että sinulla on ystäviä.

miesnais kirjoitti:

Hanki ihmeessä lähestymiskielto! Silloin sinulla on ainakin jotakin turvaa myös yhteiskunnan puolelta.

Omakotitaloa ei tosiaan taida kovin helposti saada murtosuojatuksi. Ikkunanhan voi aina särkeä. Kerrostalo olisi turvallisempi...

Onpa hyvä, että sinulla on ystäviä.

Lue lisää

lopulta täytyy tehdä.
Että lähestymiskielto se on hankittava.
Kyllä olen todella surullinen, että minulla on näin järkyttävä avioliitto.
Tämä alkaa käydä jo mielenterveyden päälle.
Kiitos, miesnais, että autoit minua.

Tuska kirjoitti:

lopulta täytyy tehdä.
Että lähestymiskielto se on hankittava.
Kyllä olen todella surullinen, että minulla on näin järkyttävä avioliitto.
Tämä alkaa käydä jo mielenterveyden päälle.
Kiitos, miesnais, että autoit minua.

Lue lisää

tämä etusivulle.