Kertokaa jotain söpöjä tarinoita siitä, miten tapasitte/aloitte seurustelemaan nykyisen tyttö/poikaystävän kanssa tai ensisuudelmasta tai jotain. Haluan lukea söpöjä juttuja :3
Söpöjä tarinoita
BabyTheStarsShineBright
8
3050
Vastaukset
- MirandaUusi
Mä oon 13wee. Oon tyttö/nainen, keron mun tarinan/ tositapahtuman. No päivää ennen kun muutettii nykyiseen kotii, oli päivä jolloin olin tullut kotiin koulusta. Ei tullu läksyy joten, menin ulos kävelee kun sattu tulee mun exsä vastaan. Kerto et oli just tulossa hakee mua heille, no mentii sit heille ja mentii exsän huoneesee metii sänkyy makaa ja puhuttii diipdaapa juttuja. Mentii 2 tunnin päästä ulos ja mentii ettii hyvää paikkaa auringon laskun kattomispaikaks. No se löyty äkkii ja oltii vaa sitte siinä suudeltii 4 tuntii ja häivyttii.
Muuto päivän aamulla kun menin kyytiin siis auton ja kun oltii, käännytty kävelykaistan viereen, oltii siis menossa kun ex juoksi sen 8metrii ja huusi et rakastan sua mikä, teki sen et itkin itekki ja avasin ikkunan huusin samalla mitalla takas, silloi huomasin nee kyyneleet.
Ne olivat sen näköset et, tää mun ja hänen rakkaus oli ikuista, munki varmaa näyttivät siltä.
Ollaa nähty välil kaupas, ollaa halailtu ja suudeltu.
Täs oli mun juttu.
On yks suhde vuoden nuoremman pojan kanssa, muttei sellast kui tossa mist keŕroin sulle.
Moi! Kesä oli pitkällä ja seiskaluokka odotti syksyllä. Oli jännää siirtyä toiseen kouluun ja ylä-asteelle jo senkin vuoksi, että kuulimme jatkuvasti vanhemmilta nuorilta, kuinka meitä koulun alkaessa mopotettaisiin. Pään työntäminen vessanpönttöön ja hiusten kastelu vessa vetämällä kuulosti pahalta. Se sai kuitenkin muiden kauhutarinoiden ohella odottaa todeksi tulemistaan syksyyn asti. En siis liikoja murehtinut parin kolmen viikon päästä alkavaa koulua, vaan yritin nauttia aurinkoisista keleistä ja viimeisistä vapaista viikoista ennen helvettiä.
Kesästä nauttiminen oli siihen asti onnistunut mukavasti, paitsi että eräs huomattavan kookas kasille menevä poika oli jostain syystä saanut tietoonsa, että minä tulisin hänen kouluunsa seiskalle. Tästä syystä joka kerta kun kesän aikana kohtasimme, simputti hän minua komentamalla milloin hyppimään kyykkyhyppyjä taikka tekemään punnerruksia. Kaikki tämä tehtiin lupauksin, että tulisin kärsimään syksyllä koulussa. Yritin minä aluksi simputuksesta kieltäytyäkin, mutta muutama läiskäisy korvalle sai kummasti tottelemaan. Ja mitäpä tuosta, sitä sattui harvoin ja olihan siinä oma hupinsa.
Nyt pari viikkoa ennen koulun alkamista kohtasimme uudelleen ja tilanne oli hieman erilainen. Olin nimittäin jakanut mainoksia lähiössämme viikon ja saanut juuri käteen palkkani, reilun kolmekymmentä markkaa, ja koko summa oli lyhentämättömänä taskussani. Menin tietysti lähiön kaupalle katselemaan tilannetta, että josko voisin ostaa jäätelön taikka jotain, etteivät kaverit huomaa ja ala vongata osingoille.
Kesäilta oli lämmin ja taivas kuulas, kuten ne yleensä muistoissa ovat. En siihen niin huomiota kiinnittänyt, koska kaupalla ei ollut ketään norkoilemassa, paitsi pari spurgua, mutta niitä siellä oli aina. Menin kauppaan sisälle ja tunsin itseni jotenkin vapaaksi. Minulla oli rahaa, oikeasti omaa rahaa, voisin valita hyllyiltä mitä tahansa herkkua ja nauttia sen ihan itse. Kun tein ankaraa valintaa suklaapatukan ja irtokarkkien välillä, huomasin erään kaupantädin katsovan minua.
Kun katsoin häntä tarkemmin, ei hän mikään kaupantäti ollutkaan vaan eräs ysille menevä tyttö, joka oli kaupassa kesätöissä. Iso-siskoni tunsi hänen isoveljensä tyttöystävän pikkusiskon, joten minusta mekin melkein tunnettiin. Hymyilin hänelle ja hän vastasi siihen lumoavasti kun käveli luokseni. "Mitäs veijari", hän sanoi minulle puoliksi nauraen. "Seiskalleko olet menossa?", hän kysyi, kuten kysyi paljon muutakin, johon vastailin parhaimpani mukaan.
Minusta hän oli sanalla sanoen ihana. Olin haaveillut hänestä siitä lähtien kun tytöistä aloin ylipäätään tykätä, eli vuoden tai pari. Ei hän silti ihan ensi-ihastukseni ollut. Ennen häntä olin ehtinyt ihastua jo tarhatätiin ja meidän ala-asteen opeen, mutta niistä ei oikein tullut mitään. Olen kai aina tykännyt vanhemmista naisista, ja sillä hetkellä Milla tuntui kamalan vanhalta ja aikuiselta minuun verrattuna.
"Mitäs aiot ostaa? Jimin? Da Capon? (Nämä olivat suurta herkkua aikoinaan) Vai irtsareita." Hän iski silmää ja sanoi" Merkkarit taitavat olla liian väkeviä sinulle, mutta kuulin juuri, että nallet ovat herkullisia tänään". Nallet olivat useimpien lasten suosiossa. Apua. Selkeästi hän piti minua lapsena. Nyt oli tehtävä jotain tosi aikuismaista. "En minä mistään nalleista ole tykännyt enää pitkään aikaan. Tulin ostamaan kokista ja perunalastuja." Hämmästelin suustani tulevia sanoja itsekin. Ainoastaan tosi isot pojat ostivat kokista ja pottulastuja.
Milla katseli minua huvittuneesti. "No sitten olet väärän hyllyn ääressä, lastut ovat seuraavalla hyllyllä ja limut löytyy perältä. Ota kylmää, älä sitä lämpimässä seissyttä." Hän katseli perääni hetken ja sanoi, "odotan sinua kassalla".
Minun oli tehtävä Millaan vaikutus ja kunnolla. En keksinyt muuta keinoa kuin ottaa suurin 150g pottulastupussi ja litran kokis mukaani. Tuskin pystyin edes kantamaan niitä ilman koria. Kassalla Milla sanoikin, "Johan sinä isoimmat löysit. Ole kuule varovainen sen kokiksen kanssa. Se tulee helposti nenästä ulos jos liikaa juo." Katsoin häntä sillä hetkellä omahyväinen hymy kasvoillani ja sanoin, "Kyllä minä kokikseni juon," ja päästin aikamoisen valheen. Pullosta olin joskus pari huikkaa juonut ja aina oli yhtä hapokasta. Lasista se juominen oli vähän helpompaa, kun oli ensin antanut lämmetä ja väljähtyä.
Olin polkupyörällä liikkeellä, joten oli ostettava vielä muovikassikin. "Isälleskös näitä viet?", Milla kysyi ja katsoi minua arvoituksellisesti. "Ei ole kotona", vastasin ja mätin ostokset muovikassiin ja lähdin kaupasta.
Kaupan polkupyörätelineen luona ajattelin viedä miehekkyyteni lähes aikuisuuteen asti, ja korkkasin kokikseni siinä paikassa. Otin valtavasta litran pullosta pitkät kulaukset ja tunsin tuttua poltetta nielussani ja nenässäni. Ei. Nieleskelin vastaan, hengitin syvään ja manasin kaikki maailmankaikkeuden tunnetut ja vielä löytämistä vailla olevat vallat estämään kokiksen syöksymisen nenästäni ulos. Olin nimittäin varma, että Milla katseli minua ikOlin nimittäin varma, että Milla katseli minua ikkunasta, vaikka en häntä kyennyt näkemäänkään. Ja manailu auttoi, kokis pysyi sisällä.
Nojasin pyörääni, avasin pottulastupussin ja tungin kourallisen suolaisia lastuja suuhuni. Suola kirveli ja teki mieli sylkeä ne pois, mutta päätin tehdä kuin isot pojat. Otin kulauksen kokista suutani kirvelevän suolan päälle, ja se auttoi. Vihdoinkin tunsin itseni miehekkääksi Millan edessä.
Sitä onnea ei jatkunut pitkään, sillä sinä aikana kun olin kamppaillut nenästäni syöksymäisillään olevaa kokista vastaan, oli kasille menossa oleva ja huomattavan kookas poika, jota voimme tästä lähtien kutsua nimellä NN, tullut kaupalle ja huomannut minut.
En lainaa hänen sanojaan kokonaisuudessaan, mutta voin kuvailla niitä sanomalla, että heti minut nähdessään hän käytti hyvin yleisesti naisten sukuelimestä käytettävää alatyylistä sanaa, johon hän lisäsi "sinä täällä."
NN tuli lähelle, otti minua t-paitani rinnuksista kiinni ja sanoi, "nyt ei olla koulussa." Hän haisi oluelle ja läimäytti minua saman tien korvalle. Kädessäni ollut kassi putosi maahan ja kokispullo särkyi. Siitä hyvästä sain läimäyksen toiselle korvalleni.
"Kundilla on fyrkkaa? Tulee tänne isottelemaan, vai mitä?" Olin hänen otteessaan, en voinut mitään. Ehdin vain nähdä, kuinka hänen ennen niin kivuliaita avokämmeniä jakanut kätensä puristui nyrkkiin ja alkoi sitten lähestyä kasvojani hyvin nopeasti. Näin kaiketi aluksi tähtiä, sitten tunsin kipua, silmissäni pyöri ja huomasin kaupan edustalla olevan betonilaatoituksen lähestyvän minua nopeasti.
Kehoni liikahteli jostain minusta riippumattomasta syystä. Avasin silmäni ja huomasin makaavani polkupyöräni vieressä. Kokis valui kassista betonilaatoitusta pitkin kasvojani kohti ja tunsin sen viileyden maata vasten olevassa poskessani.
Liikahteluni selittyi pian, sillä NN jakeli potkuja keskivartalooni minkä kerkesi. Katselin hänen kasvojaan, kun hän potki minua. Hänen hiuksensa olivat epämiehekkään pitkät, melkein kuin naisella, ja ne olivat tarttuneet kiinni toisiinsa, ikäänkuin pelosta taikka estääkseen toisia pakenemasta kurjuuttaan.
Minä en voinut paeta, eikä minulla ollut ketään, johon tarttua. Tulisin siis tapaamaan kohtaloni tämän apean lähikaupan nurkalla, pyörätelineiden luona, jossa spurgutkin selvisivät hengissä.
Kun olin jo kohtalooni alistunut ja odotin vain viimeistä potkua, joka minut armollisesti tästä maailmasta pois lennättäisi, tapahtui jotain odottamatonta.
Milla syöksyi kaupasta ulos ja torui NN:ää rajusti. NN yritti kaljapöhnässään häntä vastustaa, mutta Milla tarttui häneen kiinni ja työnsi kauemmaksi. NN huuteli uhkauksiaan, mutta Milla ei perääntynyt askeltakaan.
Suonette anteeksi, jo tapauksen muisteleminen tuo kyyneleet silmiin. Milla oli sillä hetkellä niin kaunis.
Olin kuitenkin kaikessa miehisyyden halussani mokannut kaiken ja nolannut itseni perusteellisesti. Kurkotin taskuuni, jossa palkkani oli, ja missä se ei enää ollut. NN oli rahani löytänyt ja vienyt.
Milla syöksyi luokseni ja sanoi "sattuuko sinuun. Tuo on niin ääliö".
Korjasin laatoitukselta itseni ja mitä arvokkuudestani oli vielä jäljellä ja sanoin Millalle "Olen ihan kunnossa. Pääsi vain yllättämään."
Milla katseli minua kyynelien puskiessa silmistään ja sanoi, "sinähän olet urhea tapaus" ja lisäsi "jää tähän oottamaan vähäksi aikaa, kello on kohta kaheksan". Minua vähän arvelutti jäädä enää pidemmäksi aikaa, mutta voisinhan minä aina vartin odottaa.
Ikuisuudelta tuntuvan ajanjakson jälkeen Milla ilmestyi omissa arkivaatteissaan kaupankulmalta. Sandaalit, leveälahkeiset farkut ja vyötärölle sidottu paita eivät ole ikinä näyttäneet paremmilta kuin sillä hetkellä.
Menimme lähiön kallioille käsikynkkää. Talutin polkupyörääni vasemmalla kädellä, jossa pidin myös pottulastupussia. Oikean käteni alla olivat Millan hartiat, ja aina kun katsoin häneen päin, hän katsoi minua ihailevasti, ikään kuin minä olisin tehnyt jotain miehekästä.
Istahdimme kallioille katsomaan auringonlaskua, se häikäisi aikansa, mutta himmeni sitten. Milla aloitti pitkän hiljaisuuden jälkeen, "tiesithän sinä, että minä ja NN ollaan kimpassa?". Aijai, että tuntuu pahalta edes muistella koko tapausta, mutta totta kai minä tiesin.
Sain sinulta nämä hetket ikuisuudeksi kuitenkin.
Suutelimme hetken, jonka jälkeen kysyit, "oletko oikeasti kunnossa?". Pahoinpitelyni oli nimittäin näyttänyt oikeasti pahalta.
Olin kunnossa ja kerroin sen hänelle. Hän irrotti otteensa minusta ja taas kyyneliä oli hänen silmissään."Nähdään" hän sanoi ja käveli pois.
Näimme toisiamme vielä silloin tällöin, koska hän jatkoi lähiön lukiossa. En kuitenkaan koskaan unohda tilannetta, jossa hän ryntäsi avukseni. Kiitos siitä.- Anonyymi
rytmimunat kirjoitti:
Olin nimittäin varma, että Milla katseli minua ikkunasta, vaikka en häntä kyennyt näkemäänkään. Ja manailu auttoi, kokis pysyi sisällä.
Nojasin pyörääni, avasin pottulastupussin ja tungin kourallisen suolaisia lastuja suuhuni. Suola kirveli ja teki mieli sylkeä ne pois, mutta päätin tehdä kuin isot pojat. Otin kulauksen kokista suutani kirvelevän suolan päälle, ja se auttoi. Vihdoinkin tunsin itseni miehekkääksi Millan edessä.
Sitä onnea ei jatkunut pitkään, sillä sinä aikana kun olin kamppaillut nenästäni syöksymäisillään olevaa kokista vastaan, oli kasille menossa oleva ja huomattavan kookas poika, jota voimme tästä lähtien kutsua nimellä NN, tullut kaupalle ja huomannut minut.
En lainaa hänen sanojaan kokonaisuudessaan, mutta voin kuvailla niitä sanomalla, että heti minut nähdessään hän käytti hyvin yleisesti naisten sukuelimestä käytettävää alatyylistä sanaa, johon hän lisäsi "sinä täällä."
NN tuli lähelle, otti minua t-paitani rinnuksista kiinni ja sanoi, "nyt ei olla koulussa." Hän haisi oluelle ja läimäytti minua saman tien korvalle. Kädessäni ollut kassi putosi maahan ja kokispullo särkyi. Siitä hyvästä sain läimäyksen toiselle korvalleni.
"Kundilla on fyrkkaa? Tulee tänne isottelemaan, vai mitä?" Olin hänen otteessaan, en voinut mitään. Ehdin vain nähdä, kuinka hänen ennen niin kivuliaita avokämmeniä jakanut kätensä puristui nyrkkiin ja alkoi sitten lähestyä kasvojani hyvin nopeasti. Näin kaiketi aluksi tähtiä, sitten tunsin kipua, silmissäni pyöri ja huomasin kaupan edustalla olevan betonilaatoituksen lähestyvän minua nopeasti.
Kehoni liikahteli jostain minusta riippumattomasta syystä. Avasin silmäni ja huomasin makaavani polkupyöräni vieressä. Kokis valui kassista betonilaatoitusta pitkin kasvojani kohti ja tunsin sen viileyden maata vasten olevassa poskessani.
Liikahteluni selittyi pian, sillä NN jakeli potkuja keskivartalooni minkä kerkesi. Katselin hänen kasvojaan, kun hän potki minua. Hänen hiuksensa olivat epämiehekkään pitkät, melkein kuin naisella, ja ne olivat tarttuneet kiinni toisiinsa, ikäänkuin pelosta taikka estääkseen toisia pakenemasta kurjuuttaan.
Minä en voinut paeta, eikä minulla ollut ketään, johon tarttua. Tulisin siis tapaamaan kohtaloni tämän apean lähikaupan nurkalla, pyörätelineiden luona, jossa spurgutkin selvisivät hengissä.
Kun olin jo kohtalooni alistunut ja odotin vain viimeistä potkua, joka minut armollisesti tästä maailmasta pois lennättäisi, tapahtui jotain odottamatonta.
Milla syöksyi kaupasta ulos ja torui NN:ää rajusti. NN yritti kaljapöhnässään häntä vastustaa, mutta Milla tarttui häneen kiinni ja työnsi kauemmaksi. NN huuteli uhkauksiaan, mutta Milla ei perääntynyt askeltakaan.
Suonette anteeksi, jo tapauksen muisteleminen tuo kyyneleet silmiin. Milla oli sillä hetkellä niin kaunis.
Olin kuitenkin kaikessa miehisyyden halussani mokannut kaiken ja nolannut itseni perusteellisesti. Kurkotin taskuuni, jossa palkkani oli, ja missä se ei enää ollut. NN oli rahani löytänyt ja vienyt.
Milla syöksyi luokseni ja sanoi "sattuuko sinuun. Tuo on niin ääliö".
Korjasin laatoitukselta itseni ja mitä arvokkuudestani oli vielä jäljellä ja sanoin Millalle "Olen ihan kunnossa. Pääsi vain yllättämään."
Milla katseli minua kyynelien puskiessa silmistään ja sanoi, "sinähän olet urhea tapaus" ja lisäsi "jää tähän oottamaan vähäksi aikaa, kello on kohta kaheksan". Minua vähän arvelutti jäädä enää pidemmäksi aikaa, mutta voisinhan minä aina vartin odottaa.
Ikuisuudelta tuntuvan ajanjakson jälkeen Milla ilmestyi omissa arkivaatteissaan kaupankulmalta. Sandaalit, leveälahkeiset farkut ja vyötärölle sidottu paita eivät ole ikinä näyttäneet paremmilta kuin sillä hetkellä.
Menimme lähiön kallioille käsikynkkää. Talutin polkupyörääni vasemmalla kädellä, jossa pidin myös pottulastupussia. Oikean käteni alla olivat Millan hartiat, ja aina kun katsoin häneen päin, hän katsoi minua ihailevasti, ikään kuin minä olisin tehnyt jotain miehekästä.
Istahdimme kallioille katsomaan auringonlaskua, se häikäisi aikansa, mutta himmeni sitten. Milla aloitti pitkän hiljaisuuden jälkeen, "tiesithän sinä, että minä ja NN ollaan kimpassa?". Aijai, että tuntuu pahalta edes muistella koko tapausta, mutta totta kai minä tiesin.
Sain sinulta nämä hetket ikuisuudeksi kuitenkin.
Suutelimme hetken, jonka jälkeen kysyit, "oletko oikeasti kunnossa?". Pahoinpitelyni oli nimittäin näyttänyt oikeasti pahalta.
Olin kunnossa ja kerroin sen hänelle. Hän irrotti otteensa minusta ja taas kyyneliä oli hänen silmissään."Nähdään" hän sanoi ja käveli pois.
Näimme toisiamme vielä silloin tällöin, koska hän jatkoi lähiön lukiossa. En kuitenkaan koskaan unohda tilannetta, jossa hän ryntäsi avukseni. Kiitos siitä.Ei voi olla totta! Tulee ihan kyyneleet silmiin., 🥺💗
- Anonyymi
rytmimunat kirjoitti:
Olin nimittäin varma, että Milla katseli minua ikkunasta, vaikka en häntä kyennyt näkemäänkään. Ja manailu auttoi, kokis pysyi sisällä.
Nojasin pyörääni, avasin pottulastupussin ja tungin kourallisen suolaisia lastuja suuhuni. Suola kirveli ja teki mieli sylkeä ne pois, mutta päätin tehdä kuin isot pojat. Otin kulauksen kokista suutani kirvelevän suolan päälle, ja se auttoi. Vihdoinkin tunsin itseni miehekkääksi Millan edessä.
Sitä onnea ei jatkunut pitkään, sillä sinä aikana kun olin kamppaillut nenästäni syöksymäisillään olevaa kokista vastaan, oli kasille menossa oleva ja huomattavan kookas poika, jota voimme tästä lähtien kutsua nimellä NN, tullut kaupalle ja huomannut minut.
En lainaa hänen sanojaan kokonaisuudessaan, mutta voin kuvailla niitä sanomalla, että heti minut nähdessään hän käytti hyvin yleisesti naisten sukuelimestä käytettävää alatyylistä sanaa, johon hän lisäsi "sinä täällä."
NN tuli lähelle, otti minua t-paitani rinnuksista kiinni ja sanoi, "nyt ei olla koulussa." Hän haisi oluelle ja läimäytti minua saman tien korvalle. Kädessäni ollut kassi putosi maahan ja kokispullo särkyi. Siitä hyvästä sain läimäyksen toiselle korvalleni.
"Kundilla on fyrkkaa? Tulee tänne isottelemaan, vai mitä?" Olin hänen otteessaan, en voinut mitään. Ehdin vain nähdä, kuinka hänen ennen niin kivuliaita avokämmeniä jakanut kätensä puristui nyrkkiin ja alkoi sitten lähestyä kasvojani hyvin nopeasti. Näin kaiketi aluksi tähtiä, sitten tunsin kipua, silmissäni pyöri ja huomasin kaupan edustalla olevan betonilaatoituksen lähestyvän minua nopeasti.
Kehoni liikahteli jostain minusta riippumattomasta syystä. Avasin silmäni ja huomasin makaavani polkupyöräni vieressä. Kokis valui kassista betonilaatoitusta pitkin kasvojani kohti ja tunsin sen viileyden maata vasten olevassa poskessani.
Liikahteluni selittyi pian, sillä NN jakeli potkuja keskivartalooni minkä kerkesi. Katselin hänen kasvojaan, kun hän potki minua. Hänen hiuksensa olivat epämiehekkään pitkät, melkein kuin naisella, ja ne olivat tarttuneet kiinni toisiinsa, ikäänkuin pelosta taikka estääkseen toisia pakenemasta kurjuuttaan.
Minä en voinut paeta, eikä minulla ollut ketään, johon tarttua. Tulisin siis tapaamaan kohtaloni tämän apean lähikaupan nurkalla, pyörätelineiden luona, jossa spurgutkin selvisivät hengissä.
Kun olin jo kohtalooni alistunut ja odotin vain viimeistä potkua, joka minut armollisesti tästä maailmasta pois lennättäisi, tapahtui jotain odottamatonta.
Milla syöksyi kaupasta ulos ja torui NN:ää rajusti. NN yritti kaljapöhnässään häntä vastustaa, mutta Milla tarttui häneen kiinni ja työnsi kauemmaksi. NN huuteli uhkauksiaan, mutta Milla ei perääntynyt askeltakaan.
Suonette anteeksi, jo tapauksen muisteleminen tuo kyyneleet silmiin. Milla oli sillä hetkellä niin kaunis.
Olin kuitenkin kaikessa miehisyyden halussani mokannut kaiken ja nolannut itseni perusteellisesti. Kurkotin taskuuni, jossa palkkani oli, ja missä se ei enää ollut. NN oli rahani löytänyt ja vienyt.
Milla syöksyi luokseni ja sanoi "sattuuko sinuun. Tuo on niin ääliö".
Korjasin laatoitukselta itseni ja mitä arvokkuudestani oli vielä jäljellä ja sanoin Millalle "Olen ihan kunnossa. Pääsi vain yllättämään."
Milla katseli minua kyynelien puskiessa silmistään ja sanoi, "sinähän olet urhea tapaus" ja lisäsi "jää tähän oottamaan vähäksi aikaa, kello on kohta kaheksan". Minua vähän arvelutti jäädä enää pidemmäksi aikaa, mutta voisinhan minä aina vartin odottaa.
Ikuisuudelta tuntuvan ajanjakson jälkeen Milla ilmestyi omissa arkivaatteissaan kaupankulmalta. Sandaalit, leveälahkeiset farkut ja vyötärölle sidottu paita eivät ole ikinä näyttäneet paremmilta kuin sillä hetkellä.
Menimme lähiön kallioille käsikynkkää. Talutin polkupyörääni vasemmalla kädellä, jossa pidin myös pottulastupussia. Oikean käteni alla olivat Millan hartiat, ja aina kun katsoin häneen päin, hän katsoi minua ihailevasti, ikään kuin minä olisin tehnyt jotain miehekästä.
Istahdimme kallioille katsomaan auringonlaskua, se häikäisi aikansa, mutta himmeni sitten. Milla aloitti pitkän hiljaisuuden jälkeen, "tiesithän sinä, että minä ja NN ollaan kimpassa?". Aijai, että tuntuu pahalta edes muistella koko tapausta, mutta totta kai minä tiesin.
Sain sinulta nämä hetket ikuisuudeksi kuitenkin.
Suutelimme hetken, jonka jälkeen kysyit, "oletko oikeasti kunnossa?". Pahoinpitelyni oli nimittäin näyttänyt oikeasti pahalta.
Olin kunnossa ja kerroin sen hänelle. Hän irrotti otteensa minusta ja taas kyyneliä oli hänen silmissään."Nähdään" hän sanoi ja käveli pois.
Näimme toisiamme vielä silloin tällöin, koska hän jatkoi lähiön lukiossa. En kuitenkaan koskaan unohda tilannetta, jossa hän ryntäsi avukseni. Kiitos siitä.Aww 💗💗💗💗
- Anonyymi
Mä oon 12-v tyttö, kerron tarinan musta ja mun exästä... no kuitenki oltiin bussipysäkil ku ei viel oltu yhes. Sitku tultii kaupasta (oltiin siis hyvii frendei) ni vaik siel oli muitaki mä sanoin sille et mää tykkään susta, tykkääks sä? Ja se sano ei ni mää olin ihan vtn sääd... mut sit ku muut oli lähteny nii kysyin uudestaa ja se sano et jos et kerro kellekkään ni joo tykään sust! Ja mää olin niiiiiiiiin onnelline!!!!!!! No myöhemmi sitte alettii ja oltii yli vuos yhes ja no nyt mul on toine ja kerron siitäki elikkä kun mää laitoin viestil sille että mää tykkään susta ni sit se sano vaa jotai ok mut jäi wappiin paikalle. No sit se myöhemmi myöns et seki tykkää musta ja jäi taas paikalle no sit jossai kohtaa se kysy että ajattelekko sä samaa ky mä? Ja mää sanoin joo ja sit se sanl voi juma! Ja sitte mää kysyin et no? Ja sit se sano alax äxäl lol ja mää sanoin että joo!💕💕
- Anonyymi
Tässä on tositarina rakkaudesta. https://tyttopientareelta.weebly.com/
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12701Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1581321Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491155- 1271018
Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?207990Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä18986Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223974- 42889
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk297885- 72875