Aika hauska ja kuitenkin ihmetyttävä ajatus syntyi tänään. Henkilö tunnisti minut kuvasta, jonka joku jakoi facebookkiin. Kuvassa ei ollut nimeäni ja kuvan jakaneelle lähetettiin minulle kohdistettu kysymys. Sinut tunnistettiin, tunnetko tämän henkilöä ja mukaan tuli kuva. Olen alle 50 vuotias en mielestäni muistisairas, mutta kuitenkaan en pysty palauttamaan asioita mieleeni, ilman vihjeitä. Tottakai tiedän että olen pois työelämästä minulla diagnosoiden sairauden vuoksi
ja minulla on muistiongelmia. Kohtaan ne vain jos poikkean rutiineista, eli esim poistun keittiöstä kesken ruoan laiton, joku häiritsee minun tekemisiäni, mikä se sitten onkin tms. tai mielenkiintoni kohdistuu kesken tekemiseni milloin mihinkin. Elän siis hetkessä, jokainen päivä tavallaan uutena elämänä, kunnes joku kertoo jotain menneisyydestä. Tämä on minulle normaalia, samoin perheelleni, joka tähän on tottunut.
Minulle ei soita kukaan menneisyyden ystävä. Minulla ei ole omalla nimellä sosiaalisen median tilejä. Enkä pidä yhteyttä kenenkään kanssa.
Tänään siis sain yhteydenoton ja aloin miettimään vastausta kysymykseen, mutta mieleeni tuli vain tyhiiö. Aloin miettimään muita mahdollisia saman ajan henkilöitä, mutta mieleeni tuli taas vain tyhjiöitä tai tavallaan still kuvia jotka eivät jatkuneet mihinkään. Se sai mieleni hetkeksi surulliseksi.
Joku vuosi sitten eräs kohtamaani henkilö sanoi minulle että olen kuin rikkinäinen turha tietokone.
Tieto on siellä jossain tallessa, muistissa tietenkin, mutta sitä ei saa ulos, ilman että sen kaivaa muualta.
Kuitenkaan tämä vika ei näy minusta ulospäin. Jos joku kertoo mitä olen hänen kanssaan tehnyt tai kokenut, olen innoissani ja kuuntelen ja muistan silloin tilanteen tai hetken, mutta jos minun pitää jossain kohtaa jatkaa kerrottua asiaa, alkaa minulla sutimaan tyhjää, enkä pysty etenemään asiassa, vaikka tiedän mitä jatkossa on tapahtunut. Aivan kuin tietokilpailussa kysytyn laulajan
tai laulun nimi on tiedossa mutta et saa sitä mieleesi.
Ulkomailla minä voin elää hetkessä. En törmää ihmisiin, jotka alkavat puhumaan asioita ja odottavat minun tuntevan heidät. Harmi se että en tiedä miten kertoa näille ihmisille että elän tässä hetkessä ja tätä päivää, enkä valttämättä pysty alkamaan menneiden muistelua.
Jos sanon että mukava törmätä näin vuosien jälkeen jne jne, tilanne johtaa siihen että joudun kaiken kertomaan. Jos kerron heti, en saa enää vastausta. En muista mitä vaimoni sanoi tänään, mutta se oli tavallaan että löit sitten taas jauhot suuhun ja se jäi siihen.
Onko muilla ulkosuomalaisilla samanlainen syy viihtyä ulkomailla
En suomessa
Memoryman
0
652
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.691980Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1641539- 1401397
- 901318
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te491250Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-2731067- 75992
Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi120968- 110957
Nainen, millainen tilanne oli
kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin49787