Teologi vastaa filosofille

Ehrnrooth kirjoittaa näin:

”Nämä kirkolliset reaktiot ja lausumat kertovat syvästä eettisestä kriisistä, johon Jeesus Nasaretilaisen saarnaama äärimmäinen ja sekava ihanteellisuus johtaa. Äärimmäistä se on Jeesuksen vaatiessa seuraajiaan rakastamaan vihollisiaan. Siiskö Isisin raiskaamien tyttöjen pitäisi rakastaa sadistisia alistajiaan – aivan kuten nämä ihmishirviöt itsekin vaativat.Sekavaa se on Jeesuksen asettaessa ajatukset, sanat ja teot samanarvoisiksi. Siiskö se, joka joskus on ajatellut ”kuole sika”, on samassa määrin syyllinen kuin terroristi, joka puukottaa ja viiltelee viattomia ohikulkijoita kaksin käsin.”

Vaikka olen samaa mieltä siitä, että kirkolliset reaktiot heijastavat syvää eettistä kriisiä, tällainen analyysi vaikuttaa epärehelliseltä tai suorastaan tahalliselta Jeesuksen sanojen takana olevan intention väärinymmärtämiseltä. Kirjoittaja asettaa näin kristinuskon täysin mahdottomaan tilanteeseen, jossa "you are damned if you do and damned if you don't"; Jos et elä Jeesuksen opetuksen mukaan edistät pahaa (kuten kristinuskon myöhemmässä kirkkohistoriassa voidaan nähdä) ja jos elät Jeesuksen opetuksen mukaan edistät pahaa (viitaten Jeesuksen itsensä alkuperäisiin opetuksiin).

Ehrnrooth luo täydellisen olkiukon samaistaessaan jumalallisen anteeksiantavan rakkauden sadistiseen ”rakkauteen” ja esittäessään Jeesuksen käskyn vaatimuksena hyväksyä sadistinen pahuus ja julmuus. Jeesus ei suinkaan tehnyt tyhjäksi esivallan merkitystä pahan vastustamisessa.

Jeesus ei myöskään tarkoittanut, että syntisillä ajatuksilla ja teoilla ei olisi moraalisesti ja vaikutuksiltaan eroa. Jumalan edessä viha ja murha ovat yhtälailla syntiä, vaikka eivät ole syntiä samalla tavalla. Ajatella tai sanoa toiselle "kuole sika," on toki syntiä, mutta ei moraalisesti ja vaikutuksiltaan sama asia kuin tosiasiallisesti tappaa toinen ihminen. Jeesuksen sanojen painopiste on siinä, että kaikki ovat Jumalan armoa tarvitsevia syntisiä ajatuksin ja teoin. Mutta ei sitä, että ajatusten ja tekojen merkitys olisi Jumalankaan edessä moraalisesti täysin sama.

Toisaalta Ehrnroothin kirjoitusta voisi kenties tulkitan myös hyväntahtoisemmin siten, että hän tässä kohtaa ennemminkin moittii piispakuntaan pesiytynyttä naivistista Jeesuksen opetusten tulkintaa eikä Jeesuksen opetuksia sinänsä. Hänen voi tulkita moittivan piispoja sellaisesta näkemyksestä ja Jeesuksen sanojen (väärin)tulkinnasta, joka johtaa pahuuden moraalittomaan hyväksymiseen ja jatkamiseen.

Riippuu siis siitä mitä kirjoittaja ajaa takaa. Mutta se jää tekstin lukijan arvattavaksi ja siksi näin kristittynä tekstistä jää hiukan pinnallinen maku suuhun.

Yleisesti ottaen pidin Ehrnroothin kirjoituksesta, jossa penätään rehellistä pahuuden todellisuuden myöntämistä asioiden siloittelun sijaan. Mutta, kuten sanonta kuuluu, devil is in the details, paholainen luuraa yksityiskohdissa.

By the way, kun Ehrnrooth kirjoittaa "Kaikki islamilaiset eivät ole jihadisteja, mutta kaikki jihadistit ovat islamilaisia", eikö tämän sanomisesta joku Hakkarainen (vai kuka se oli?) tuomittu kiihotuksesta kansanryhmää vastaan?

Jäämme jännityksellä odottamaan kuinka filosofin käy. Onko laki sama kaikille"

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/1046/teologi_vastaa_filosofille

Niin että vaihteeksi taas tämä sam asia.
No edelleen ihmettelen sitä, että piispojen ja poliikkojen lausumat asiat luetaan kuten Ehrnrooth ne lukee tai tuon aloituksen tekstin kirjoittaja ne lukee. En kyllä nyt tiedä keihin poliitikkoihin tuossa viitatan, mutta ne lausunnot joita itse olen lukenut, ovat sanomaltaa mielestäni muuta kuin tuossa annetaan ymmärtää.
Johtuneeko sanastojen erilaisuudesta, keskustelukulttuurin erilaisuudesta vai mistä erilaiset tulkinnat nousevat?

Teologilla on oikeus siihen mitä hän sanoo ja mielipiteeseensä mutta se ei tee ko. teolgin mielipiteestä totuutta.

Mainio avaus!

Tässäkin asiassa kyseessä on taistelu ihmisten sieluista; asuuko ihmisen sisimmässä viha vai rakkaus. Piispat ja Jeesus kehottavat rakkauteen, filosofi vihaan.

”Mikäli uskontoja – tässä tapauksessa kristinuskoa ja islamia - arvioidaan sen perusteella kuinka niiden jäsenet historian saatossa ovat käyttäytyneet, niillä kummallakin on autoritäärisen väkivaltaiset vaiheensa. Kristinuskon osalta tämä edustaa selvästi myöhäisempää vaihetta, joka lisäksi on jo onneksi taakse jäänyt.”

Kyllä näinkin tulee arvioida mutta muistaa tämän näkökulman pointti – myös kulttuurit ovat evoluution alaisia – eli kehittyvät tiettyjen mallien mukaan.

Uskonnot ovat näytelleet todella suurta osaa maailmanhistoriassa. Kristillisen uskonnon leviämisen edellytys kun oli juuri eri valtaa pitävien (kuten kuninkaiden jne.) tuki. Ja kun maallinen valta kävi sotia, luonnollisesti valjastettiin kirkot ym. siihen mukaan. Sitten valtataistelua kävivät kirkkojen sisällä eri henkilöt, joka aikaa myöten laajeni eri kristinuskon suuntausten väliseksi vihanpidoksi.

”Mutta tässä kohtaa islamin ja kristinuskon (ja kommunisminkin) asettaminen Ehrnroothin kirjoituksessa täysin samalle viivalle ontuu pahasti, mikäli tarkastelussa unohdetaan aatteiden asianmukainen vertailu perustajien esimerkin ja opetusten valossa.”

Tämä on toinen näkökulma, eli kun asiaa tarkastellaan uskontojen sisältä, eikä siis ulkoa käsin suurina kokonaisuuksina. Mutta kuten kristinuskossa niin myös islamissa on eri tulkintalinjoja, jotka painottavat eri puolia noissa opetuksissa.

Ja aina kun toisen uskonnon sisältöjä arvioidaan, pitää muistaa sekin tosiseikka, että aivan kuten kristinuskossa niin islamissakin on eri suuntauksia. Kun lähtee tulkitsemaan toista uskontoa, pitäisi muistaa ottaa nuo eri tulkintalinjat huomioon.

”Jos Jeesus on näin opettanut ei kristinuskoon ole voinut alunperin kuulua väkivaltainen autoritaarisyys…”

Ei todellakaan kuulunut, mutta silti Raamattua on käytetty väkivallan puolustamiseen hyvin moneen otteeseen – eli painotettu aina tiettyjä puolia.

Koraanissa käsketään leikata kurkut auki vääräuskoisilta. Muslimi joka pitää Koraania Jumalan sanana tottelee sitä. Raamatussa on vastaavia kauheuksia. Onneksi yhteiskunnan lait suojelevat meitä Jumalan sanansa tosissaan ottavilta uskovilta.

Kuinkahan paljon ja kuinkahan kauan Suomessa on ollut islaminuskoisia? Luultavasti aika kauan ja olemme eläneet rinnakkain....

Joku kirjoitti siellä ylempänä, että viha ja murha ovat sama asia. Ei tietenkään ole, teot ratkaisevat ei ajatukset.

Vihollisen rakastaminen ajaa asiaa siihen suuntaan, että puolustautuminen olisi ei-sallittua.
Miksi? Koska marttyyrikuolema on kristillisyyden korkein aste.

Esimerkkinä jeesus joka vain myönteli syytöksiin. Ja vasta jälkikikäteen syyttää esim. juudasta ja omiaan.

Nykyiseen oikeuskäsitykseen kuuluu puolustus, eli syytetty saa puolustautua, kuten myös vihollista vastaan saa puolustautua. Vihollista ei tarvitse rakastaa, koska hän on vihollinen. Pitää kuitenkin miettiä, miksi hän on vihollinen, mihin se perustuu? Ja onko asialle olemassa muuta ratkaisua kuten vaikka keskustelu.


Teologiassa esim, Juudaksella ei ole mitään mahdollisuutta puolustautua, häntä ei myöskään rakasteta vaikka hän ei ole edes vihollinen. Juudaksen tapaus on hyvin epäoikeudenmukainen.

Toelogia koki juutalaisuuden vihollisena ja taisteli sitä vastaan sanoin ja teoin pyrkien hävittämään koko juutalaisuuden ja kavaltamaan itselleen lupaukset ja siunaukset, jotka kansalle oli luvattu.

Teologia taisteli myös filosofiaa vstaan. Kun filosofia sanoi, että Sokrates on viisauden poika, hän toi viisauden alas taivaasta ja vei sen ihmisten keskuuteen. Pani teologia paremmaksi väittämällä että Jeesus on viisaus . Kun viisaus on raamatussa femi sana, ja kreikaksikin Sofia, tuli jeesuksesta näin epämääräinen tyttöpoika.

'Kutsu viisaus sisareksesi ja ymmärrys ystäväksensi...'

"Jeesus käskee rakastaa, Muhammad tappaa.... "

Jeesus käskee ennenkaikkea uhrautua, luopua kaikesta, isistä ja äideista, siskoista ja veljistä, vaimoista ja lapsista, taloista, ja pelloista, jopa omasta elämästään. Ja erään tarinan lopussa hän sanoo, ja ne, jotka eivät huolineet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.

Oliko Jeesus hölmö? Ehkä ei sittenkään. Luulenpa että Jeesus tunnistaisi tämän päivän muslimeissa paljon samaa kuin oman aikansa fariseuksissa. Ovat viimeisen profeetan edustajia, pitävät muita uskontoja alempiarvoisina, julistavat pyhän sodan, riitelevät opinkappaleista verissä päin myös keskenään, katsovat että olemme dhummeja, tuskin edes ihmisiä, alistavat naisia jne. Saattaapa olla että Jeesuksemme pitäisi heille tulikivenkatkuisen hurjan saarnan. Näinkin voi olla, että Jeesuksemme ei käskisikään meitä kääntämään heille toistakin poskea.

Jeesus oli Raamatun kovin helvetillä hehkuttaja. Vääräuskoiset hän oli lähettämässä ikuiseen tulipätsiin, että se siitä rakkaudesta

Pasi selvästi katselee nyt taas maailmaa patmos-lasien läpi . Hän ei suinkaan romuta filosofi Jari Ehrnroothin kirjoituksia (vaikka varmaan luulee niin) vaan oikeastaan taas paljastaa jonkinasteisen "typeryytensä" tai olisiko pikemminkin sokeutensa asioiden suhteen.

Pasi on ensin lukenut Ehrnrootin kirjoituksen kuin piru raamattua ja pyöräyttänyt sitten tuotoksensa. Nyt on homma enää sitä vaille, että patmoksen väki tankkaa sen "tajuntaansa" hauki on kala tyylillä ja taas homma toimii kuin junan vessa.

Siis kaikki oli vaan verauksia. Matt.13.34. Mark.4:34.