Mitkä ovat suurimmat syyt sille, että pelkäät tavata muita yksinäisiä?
Jos on "totaalisen" yksinäinen ja ystävystyminen tuottaa enemmän vaikeuksia, kuin vähemmän yksinäisyydestä kärsivälle, niin tavata muita vastaavassa vaikeassa tilanteessa olevia. Mikä tekee siitä niin ison kynnyksen itsellesi?
Miten sinua voitaisiin konkreettisesti parhaiten auttaa pääsemään eroon yksinäsyydestäsi?
Erityisesti tarkoitan tässä sellaisia yksinäisiä, jotka eivät kaipaa vain parisuhdetta, vaan kokevat kavereiden/ystävien puutteen ongelmaksi.
Miksi et pysty kohtaamaan muita yksinäisiä
tilaasydammessä
29
504
Vastaukset
- hiiripieni
Olen alkanut pelätä kaikkia ihmisiä ja ulos menoa. Yksinäisyys on aiheuttanut nämä pelkotilat ja vieraantumisen kaikesta. Pelottaa. Kaikki. Itseluottamus on mennyt.
- höperöitynyt
Niin minullakin. Yksinäisyys on horjutttanut mielenterveyttäni ja vääristänyt minäkuvaa.
En uskalla kenenkään seuraan. Itse olen ollut yksin jo niin pitkään että olen alkanut pelkäämään ihmisiä. Koen itseni pääasiassa arvottomaksi ja myös itseluottamukseni on kadonnut kokonaan. Se on vaikeaa jos vihaa ja häpeää itseään.
- YksinHyväKaksinParempi
No tohon kannattais sit varmaan hakee jo jotain apua? :/
- JatkankoVielä
Ihmiset ovat vihamielisiä, kateellisia, henkisesti sairaita, juoruämmiä, tyhmiä, narsisteja, pedofiileja, murhaajia, uskovaisia, itsekeskeisiä mulkkuja, yksoikoisia, juoppoja, hitlereitä, nöyristelijöitä, peräkammarin lapsia, pysähtyneitä, keskittymiskyvyttömiä, väsyneitä, mielikuvituksettomia, tosikkoja, epäsiistejä, meluisia, kangistuneita, lihavia, hikisiä, ....
- JatkankoVielä
Väkivaltaisia, valehtelijoita, varkaita... lista on loputon ja ihan ite koettua. Voin siis onnitella itseäni kun pysyn erilläni ja yksin. Tokihan kokonainen ihmiskunta säästyy samalla myös minun seurastani.
- fjgcghg
Kyllä, mutta myös toiveikkaita, pelokkaita, omistautuneita, vastuuntuntoisia, päättäväisiä, syrjäytyneitä...
- vcbvzxcv
Vihamielisiä, mitä kohtaan ja miksi?
Kateellisia, mistä ja kenelle?
Henkisesti sairaita, etkö sinäkin ole? Miksei ymmärrystä ole muiden kohdalla?
Juoruämmiä minäkin inhoan, koska mielestäni sivistykseen kuuluu osata olla hiljaa tiettyjen asioiden kohdalla, eikä mässäillä vain sosiaalipornon vuoksi.
Tyhmiä? Miten määrittelet tyhmyyden? Olethan sinäkin jonkun mielestä tyhmä.
Olisiko niin, että koet maailmassa olevan liikaa pahuutta ja sinun on vaikea käsitellä sitä asiaa? Missään ei ole oikeutta, joten on parempi olla yksin ja luokitella kaikki ihmiset samaan kastiin?
Eiköhän ihmisten välinen keskinäinen ymmärrys helpottaisi tätäkin seikkaa. Aitoja ihmisten välisiä kohtaamisia on mielestäni aivan liian vähän nyky-yhteiskunnassa ja juuri kaikkea normaalia pidetään nykyään epänormaalina. Kaikki haluaisimme vain ymmärrystä ihmisyydellemme!
- 1288HAJS
Minä olen kotikoira. Jo niin yksin että kaikki on vaikeeta. Ajattelukin on tuskaa. Kaikki on tuskaa. Tuska on tuskaa. Suihkussa on välillä hauskaa.
- Essuntassun
Eipä sitä auta kuin itse aktivoitua. Olen yksinäinen ollut jo vuosikausia. Nyt olen työtön. Naapureissa asuu myös erakoituneita joten ei täällä mitään ihmeellistä tapahdu kun asuu maaseudun rauhassa niin erakoituminen on ihan normaali ilmiö. En usko että löytäisin ystäviä tässä iässä. On minulla pari ystävää jota tapaan harvakseltaan, toinen on todella rasittava ja toisesta ei kuulu mitään, jos ei itse ota yhteyttä kun hän asuu eri paikkakunnallakin. Niin ja ikää on jo lähes 40-vuotta.
- HäirisÄnkeeTunkee
Alkoholin puute? :P :D
- Yksinainen111
Kyllä minä periaatteessa uskaltaisin tavata ihmisiä, ja olen välillä yrittänytkin, mutta yleensä kukaan ei halua tavata minua toista kertaa. :( Kärsin kamalasta jännittämisestä, ja ihmisille puhuessa ääni vapisee, hikoilen vuolaasti, punastelen, änkytän, en pysty katsomaan silmiin jne... annan itsestäni varmasti todella omituisen kuvan. :( Itsetunto on huono, itseni nolaamisen pelko valtava, varmaan hylätyksitulemisen pelkoakin on.
- tilaasydämmessä
Ei minua ainakaan haittaa tuollaiset ominaisuudet..
Kaipaan pääasiassa ihmistä, jonka kanssa viettää aikaa, en minkään tietyntyyppistä. Tottakai on ne perusasiat, joita jokaisen tulisi arvostaa toisessa.
Vaikka kaverini ei puhuisi mitään, silloinkin voi olla seurana ja voi tehdä puhumisen sijaan enemmän asioita yhdessä.
Itsellänikin on mm. punastelu- ja silmiinkatsomisongelmaa, ja mietin liikaa mitä toinen minusta ajattelee ja tykkääkö minusta, mutta olisin paljon uskaliaampi tutustumaan toiseen, jolla samanlaista ongelmaa, kuin sellaiseen, jolla normaalimpi tilanne. Tuntuisi että kohtalotoverin kanssa olisi helpompaa olla oma itsensä ja voisi puhua avoimemmin myös näistä ongelmista, jotka yhteisiä.
Alku tuntuu varmasti silti vaikealta. Siinäkin voi tukea avoimesti toinen toistaan. Sitten varmasti helpottaa kun on tullut toisen kanssa läheisemmäksi ja voi uskoa, että kelpaa toiselle sellaisena kuin on. Riippuu tietysti ihmisistä, miten hyvin onnistuu välittämään tiedon siitä, että tykkää toisesta sellaisena kuin tämä on ja miten hyvin toinen uskoo sen.
Positiiviset asiat toisesta kannattaa sanoa, eikä pitää sisällään.
Itse olen valmis tutustumaan ja tapaamaan todella yksinäisiä, huonon itsetunnon omaavia ja siihen liittyvistä ongelmista kärsiviä, mielumminkin, kuin sellaisia, joilla asiat näiden suhteen paremmin.
Ei haittaa, jos tuntee itsensä erikoiseksi tms.
Arvostan ihmisessä sitä, että on rehellinen ja pyrkii olemaan ystävällinen muille, en omaa pitkää kriteerilistaa vähemmän oleellisista asioista.
Olen n. 30v nainen ja haluaisin löytää naisia ystäväksi, iästä riippumatta
Mieskin käy samalla tavalla ystäväksi, mutten ole valmis parisuhteeseen tai muuhun extraan. Kiva, jos sattuisi löytymään samalta paikkakunnalta joku toinen yksinäinen, joka uskaltautuisi tapaamaan. Voi olla vähän kauempaakin. Jos yhtään kiinnostaa jotakin, vastaa tähän alle, niin ilmoitan sähköpostios., johon kirjoittaa. - kuinmyäs
Mistäpäin olet? Mies tosin olen (myös 30), kun mainitsit etsiväsi pääasiassa naisseuraa. Voisi olla ihan mielenkiintoista jutella näiltä pohjilta vastakkaisen sukupuolen kanssa :)
- kuinmyäs
kuinmyäs kirjoitti:
Mistäpäin olet? Mies tosin olen (myös 30), kun mainitsit etsiväsi pääasiassa naisseuraa. Voisi olla ihan mielenkiintoista jutella näiltä pohjilta vastakkaisen sukupuolen kanssa :)
Selvennykseksi vielä etten ole sama henkilö, jolle vastasit.
- koiranheisipuut
tilaasydämmessä kirjoitti:
Ei minua ainakaan haittaa tuollaiset ominaisuudet..
Kaipaan pääasiassa ihmistä, jonka kanssa viettää aikaa, en minkään tietyntyyppistä. Tottakai on ne perusasiat, joita jokaisen tulisi arvostaa toisessa.
Vaikka kaverini ei puhuisi mitään, silloinkin voi olla seurana ja voi tehdä puhumisen sijaan enemmän asioita yhdessä.
Itsellänikin on mm. punastelu- ja silmiinkatsomisongelmaa, ja mietin liikaa mitä toinen minusta ajattelee ja tykkääkö minusta, mutta olisin paljon uskaliaampi tutustumaan toiseen, jolla samanlaista ongelmaa, kuin sellaiseen, jolla normaalimpi tilanne. Tuntuisi että kohtalotoverin kanssa olisi helpompaa olla oma itsensä ja voisi puhua avoimemmin myös näistä ongelmista, jotka yhteisiä.
Alku tuntuu varmasti silti vaikealta. Siinäkin voi tukea avoimesti toinen toistaan. Sitten varmasti helpottaa kun on tullut toisen kanssa läheisemmäksi ja voi uskoa, että kelpaa toiselle sellaisena kuin on. Riippuu tietysti ihmisistä, miten hyvin onnistuu välittämään tiedon siitä, että tykkää toisesta sellaisena kuin tämä on ja miten hyvin toinen uskoo sen.
Positiiviset asiat toisesta kannattaa sanoa, eikä pitää sisällään.
Itse olen valmis tutustumaan ja tapaamaan todella yksinäisiä, huonon itsetunnon omaavia ja siihen liittyvistä ongelmista kärsiviä, mielumminkin, kuin sellaisia, joilla asiat näiden suhteen paremmin.
Ei haittaa, jos tuntee itsensä erikoiseksi tms.
Arvostan ihmisessä sitä, että on rehellinen ja pyrkii olemaan ystävällinen muille, en omaa pitkää kriteerilistaa vähemmän oleellisista asioista.
Olen n. 30v nainen ja haluaisin löytää naisia ystäväksi, iästä riippumatta
Mieskin käy samalla tavalla ystäväksi, mutten ole valmis parisuhteeseen tai muuhun extraan. Kiva, jos sattuisi löytymään samalta paikkakunnalta joku toinen yksinäinen, joka uskaltautuisi tapaamaan. Voi olla vähän kauempaakin. Jos yhtään kiinnostaa jotakin, vastaa tähän alle, niin ilmoitan sähköpostios., johon kirjoittaa.Hei tilaasydämmessä :) Täällä olisi yksi naisimmeinen, joka kaipaisi myös ystävää. Päällisin puolin elämäni kulissit näyttävät hyvältä, mieleinen työ, mies, talous kunnossa mutta mutta.. Se mikä on ajanut minut yksinäisyyteen ja masennukseen on varmaan ns. kiltin tytön syndrooma. Itsetunto on aina olut huono. Vuosikymmeniä jatkunut toisten ihmisten miellyttämishalu ja omien mielipiteiden esiintuomisen vaikeus alkavat vaatia veronsa. Toisaalta kaipaan ystäviä tai edes yhtä ystävää, joka ymmärtäisi ja jonka seurassa uskaltaisin olla oma itseni, tuoda esille ajatuksiani. Otapa yhteyttä, jos kiinnostuit :)
- täälläkintilaasydämessä
tilaasydämmessä kirjoitti:
Ei minua ainakaan haittaa tuollaiset ominaisuudet..
Kaipaan pääasiassa ihmistä, jonka kanssa viettää aikaa, en minkään tietyntyyppistä. Tottakai on ne perusasiat, joita jokaisen tulisi arvostaa toisessa.
Vaikka kaverini ei puhuisi mitään, silloinkin voi olla seurana ja voi tehdä puhumisen sijaan enemmän asioita yhdessä.
Itsellänikin on mm. punastelu- ja silmiinkatsomisongelmaa, ja mietin liikaa mitä toinen minusta ajattelee ja tykkääkö minusta, mutta olisin paljon uskaliaampi tutustumaan toiseen, jolla samanlaista ongelmaa, kuin sellaiseen, jolla normaalimpi tilanne. Tuntuisi että kohtalotoverin kanssa olisi helpompaa olla oma itsensä ja voisi puhua avoimemmin myös näistä ongelmista, jotka yhteisiä.
Alku tuntuu varmasti silti vaikealta. Siinäkin voi tukea avoimesti toinen toistaan. Sitten varmasti helpottaa kun on tullut toisen kanssa läheisemmäksi ja voi uskoa, että kelpaa toiselle sellaisena kuin on. Riippuu tietysti ihmisistä, miten hyvin onnistuu välittämään tiedon siitä, että tykkää toisesta sellaisena kuin tämä on ja miten hyvin toinen uskoo sen.
Positiiviset asiat toisesta kannattaa sanoa, eikä pitää sisällään.
Itse olen valmis tutustumaan ja tapaamaan todella yksinäisiä, huonon itsetunnon omaavia ja siihen liittyvistä ongelmista kärsiviä, mielumminkin, kuin sellaisia, joilla asiat näiden suhteen paremmin.
Ei haittaa, jos tuntee itsensä erikoiseksi tms.
Arvostan ihmisessä sitä, että on rehellinen ja pyrkii olemaan ystävällinen muille, en omaa pitkää kriteerilistaa vähemmän oleellisista asioista.
Olen n. 30v nainen ja haluaisin löytää naisia ystäväksi, iästä riippumatta
Mieskin käy samalla tavalla ystäväksi, mutten ole valmis parisuhteeseen tai muuhun extraan. Kiva, jos sattuisi löytymään samalta paikkakunnalta joku toinen yksinäinen, joka uskaltautuisi tapaamaan. Voi olla vähän kauempaakin. Jos yhtään kiinnostaa jotakin, vastaa tähän alle, niin ilmoitan sähköpostios., johon kirjoittaa.Hei,
täällä olis parisuhteessa elävä nainen, joka kaipailis myös naispuolisisia ystäviä.
Itsellä on sosiaalinen fobia, joka on vaikuttanut ystävystymiseen. Mutta, jos löytyisi toinen jolta saada tukea ja ymmärrystä tämän asian kanssa niin se tekisi tutustumisesta varmasti paljon helpompaa.
- rennosti_vaan
Yksi yksinäisyyden ongelma on, kuten muidenkin ihmisten, se, että pitäisi olla jotain muuta, kun mitä on.
Pitäisi puhua vaikka ei puhututa. Pitäisi olla fiksu ja vilmaattinen vaikka ei oikeasti ole.
Sanon sitä egoksi. Ego kasvaa oudosti suhteessa muu maailma.
Ego sairastuu. Jos unohtaa itsensä ja ei ajattele itseään tai miltä nyt itsestä tuntuu, onkin jo kelvollinen tulemaan yksinäisyydestä pois.
Suurin ongelma usein on, että vaikka juttelee yksinäisen kanssa, niin hänellä tulee päälle jokin " minun pitäisi olla tämmöinen ja tämmöinen".
Satu maailmaa.
Jokainen ihminen on samanlainen, mutta osa jättää pois sen egon ja sitten onkin välitöntä ja reilua.
Yksinäiseksi voi myös tulla, jos ympäristössä on pyrkyreitä ja päsmäreitä.
Tyhmien kanssa kun ei ole mukava olla.- harhailija80
tää juuri. itse en ainakaan jaksa esittää jotain muuta mitä mä en oo. se näyttääkin niin typerältä.
ennemmin olen syrjäytynyt.
- omissaoloissa
En halua tavata muita omituisia tyyppejä, jos se vaikka vielä tarttuu. :D
Jotenkin vaan en jaksa toisten seurassa vaikka juttuseuraa kaipaankin. Mutta kun kauppojen tarjoukset, ruokareseptit, Vain Elämää sun muut arkipäiväisyydet ei kiinnosta. En myöskään pidä lapsista joten se rajoittaa. Alkoholi ei myöskään kiinnosta. Enkä todellakaan halua kuunnella toisten särkyjä ja kremppoja. Kun tulen töistä haluan olla vain yksin ja ihan rauhassa. - Köyhimys
Kohtaamaan? Joo, kohtaan ihmisiä heti kun kadulla kävelen. Siinä niitä mennä viipottaa.
Mut oikeesti. Minulla ei ole rahaa mennä mihinkään tai tehdä mitään. Mahtaako semmoista ihmistä ollakaan joka jaksais pelkästään vaik kämpillä kanssani nuhjata, kun ei ole varaa edes mitään tarjota. Kahvi ja paljas näkkileipä ehkä onnistuis.
Kun oikein kauan olen ollut yksin ja joutunut kaikista menemisistänikin luopumaan varojen puutteessa, rupeaa väkisinkin jutunjuuret olemaan vähissä. Pää pyörii tyhjää. Kyllä ihmisten kohtaaminen menee vaikeaksi.
Kävelylenkeille tai sienestysreissuille en ole ketään löytänyt kaveriksi vaikka aikoinaan tosi hartaasti etsin. Nyt olen huomannut, että taidanpa metsissä viihtyä parhaiten ihan itsekseni. Semmoista kehitystä on ollut siis jo pitkään.
Jotenkin nurinkurisen lohduttavaa kaikessa kurjuudessaan oli lukea joidenkin kommentteja, joissa myös kerrotaan pitkän yksinäisyyden saman kaltaisesta vaikutuksesta. Enpä ole sitten ainakaan ainoa. Se tietopa ei meitä siltikään auta pätkääkään. - Karkuunlähtenyt
Olen väärä henkilö vastaamaan. Pystyn kyllä kohtaamaan ihmisiä.
Ongelmakseni on muodostunut jotenkin outo seikka. En tiedä miten sen itse aiheutan, vai aiheutanko.
Tämän kesän mittaan on kaupan pihassa, pyörätien varressa ja yksi jätskikioskin kulmalla kohtaamani ihmisen kanssa keskustelut olleet kuin sarjatulella ammuttuja kuulusteluja. Missä asut, yksinkö asut, jossain yksiössäkö, käytkö työssä, missä olet töissä, oletko aina ollut siellä töissä, vakituisenako, minkä ikäinen olet, mistä olet kotoisin, olen minä sinut nähnyt, en nyt muista nimeäsi????
Eihän tuosta enää puutu kuin tarkan osoitteen, sotun ja pankkitunnusten kyselyt.
Sanokaa nyt, onko tuo normaalia keskustelua tuntemattoman kanssa.? Onko tuo jokin uusi keskustelutyyli ja itse olen yksinäisyydessäni pudonnut ajan tyylistä. Onko tuota paljonkin liikkeellä vai onko tämä jokin paikallinen tartunta.
Varsinkin kun kysymysrumba alkaa ilman sen kummempia alkusoittoja. Korkeintaan vaan ensin todetaan, että onpa ilmoja pidellyt ja siitä se pommitus lähtee.
Nyt olen tarkoin väistänyt etten vaan vahingossakaan kohtaa heitä missään. Olen sen jätskikioskiakan takia muuttanut kulkusuuntaani jo pariin kertaan.
Pelottaa jo ruveta kenenkään kanssa mitään puhumaan, kun en tahdo töykeäkään olla. Kyllä kohtaamiset meni katkolle.Lyhyesti sanon että ei ole. Ei tuntemattomien eikä puolituttujenkaan. Baarissa ei aina muista miten jutut alkavat tuntemattoman (kyllä olen sosiaalinen humalassa) kanssa mutta ei kyllä tuollaista kysmysten tulvaa ole tullut vastaan
- eräs_erakko
Eihan tuo normaalilta kuulosta, mutta pahoin pelkään itse olevani juuri tuollainen kyselijä. :( Olen sosiaalisesti tosi kömpelö, en osaa luontevaa small talkia, mutta kun vimmatusti yritän jutella edes JOTAIN, niin alan kyselemään kysymyksiä ihan vain osoittaakseni, että olen kiinnostunut keskustelukumppanistani. Aistin itsekin että tilanne on epäluonteva ja vastapuoli kiusaantunut, ja sitten kiusaannun ja hätäännyn itsekin, ja "keskustelun pelastaakseni" alan vauhkona sopertaa jotain ihan päätöntä, joka tietysti antaa minusta lopullisesti tosi omituisen kuvan!
- hauigo
"Tämän kesän mittaan on kaupan pihassa, pyörätien varressa ja yksi jätskikioskin kulmalla kohtaamani ihmisen kanssa keskustelut olleet kuin sarjatulella ammuttuja kuulusteluja. Missä asut, yksinkö asut, jossain yksiössäkö, käytkö työssä, missä olet töissä, oletko aina ollut siellä töissä, vakituisenako, minkä ikäinen olet, mistä olet kotoisin, olen minä sinut nähnyt, en nyt muista nimeäsi????"
Kiusaamisen eräs muoto, jota käytetään sellaisten puolituttujen kanssa, keitä ei oikeasti haluta omaan tuttavapiiriin. Juuri nuo asuinpaikka ja työ ovat tavallisimpia ja silloin pitää vain reagoida hetimiten perääntymällä kun kuulee kylmiltään näitä tiettyjä 'koodisanoja''. Yleensä sillä osoitetaan tietynlaista sosiaalista nokittelua ja eriarvoistamista, kun keskutelukumppania ei pidetä syystä tai toisesta riittävän statuksen omaavana, vaikkapa nyt asemansa vakiinnuttanut perheellinen - syrjäytynyt yksinelävä, mutta voi johtua yhtä hvyin monesta muustakin sosiaalisesta epäkelpoisuudesta, esim. vika ulkonäössä, köyhyys, jotkut leimaavat sairaudet, ulkomaalainen syntyperä, kyllähän näitä riittää.
- Vaeltaja123
Itse suosittelisin käyntiä helluntaiseurakunnassa tai vaikka seurakunnan nuortenilloissa. Oman nuoruuteni haaskasin roikkumalla netissä vuosikaudet kunnes lopulta sekaannuin okkultismiin ja voin vain sanoa että olisi vaan kannattanut tehdä asialle jotain jotain jo paljon aiemmin.
Voin myös kertoa että internet on väline jolla "kahlitaan" ihmisiä suoraan synnin orjiksi kiitos laittoman lataamisen (elokuvat, musiikki, pelit, porno) eli *maksullisen sisällön* jossa syödään toisen elantoa.
Suosittelen oikeasti lukemaan mieluummin vaikka kirjoja, hakeutumaan musiikkiopistoon tai keskittymään johonkin joukkue tai yksilölajiin jos olet nuori (itse harmittelin tätä kovasti vanhempana) kuin jatkamaan täällä roikkumista ja elämänsä haaskaamista turhuuteen.
Jeesus on Herra! - eiväkisinvoi
En pelkää kohdata. Ei vain ole jotenkin luontevaa esim. alkaa kuulustelemaan jotain tuntematonta vaikkapa bussipysäkillä. Säistä puhuminen yms. tuntuu myös teennäiseltä ja typerältä sekä usein ei myöskään ole yhtään mitään sanottavaa. Mahdollisuudet toisten ihmisten kanssa luonnolliseen ystävystymiseen ovat hyvin vähäiset.
- ÄläMaalaa
Missä on muita yksinäisiä?????
Kuka menee torille huutamaan olevansa yksinäinen?
Kyllähän yksinäiset ikään tai muuhunkaan seikaan katsomatta on jo otsamerkitty hulluiksi, epäonnistujiksi, estyneiksi jne... Ollaanpa nyt vaan ihan hissukseen ja yksin, on syy sitten mikä tahansa.
En pelkää tavata muita yksinäisiä. Pitäisikö pelätä? Tuohan on aivan uusi näkökulma yksinäisille itselleen esitettynä. Meitä yksinäisiä on monia ja on monia tarinoita. En minä pelkää yksinäisiä! - pölhökustaa1
Häpeä, vieraantuminen "normaalielämästä", pitkään jatkunut yksinäisyys, joten tuntuu että keskustelutaidotkin on vähitellen kadonneet. Olen vuosia sitten pudonnut kärryiltä, enkä enää edes tiedä mistä ikäiseni ovat kiinnostuneita ja mistä he juttelevat. Elämä on nykyään lähinnä oman pääni sisällä, eikä sieltäkään yleensä löydy kuin ahdistavaa ja jumittunutta seuraa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?591164Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,11840Miksi tällainen pelottaa ja aiheuttaa joillakin ärtymystä?
"Sitoudun ystävien ja kollegoiden kanssa puuttumaan seksistisiin vitseihin ja vähättelyyn. Sanon ääneen, kun jokin ei ol75785- 53624
Käyttäkää kumia kajaanilaisten naisten kanssa
Elkää ottako riskiä ilman kumia kun saattaa käydä niin että sinusta tuleekin isä lapselle ja elättäjä molemmille.83603Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs45532Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt33527Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv36524Hurmasit sitten minut
kauneudellasi nainen ja kun sait minut rakastumaan itseesi muutuit ihan porsaaksi etkä välitä vartalostasi enää yhtään.43503Tietysti olen varovainen,
ei kaikki ole pelkkää epävarmuutta. En halua sotkea mitään, enkä aiheuttaa kenellekään hankaluuksia. Ja luulen että ehkä40501