Olen seurannut läheltä erään kirjailijan uraa. Kirjoja on ilmestynyt muutama. En halua arvostella niiden tasoa tässä yhteydessä.
Kirja ilmestyy. Pian tulee nettiin ensimmäinen arvostelu, joka nostaa kirjan Suomen parhaaksi ja jopa kansainväliselle tasolle. Arvostelun kirjoittaja on satavarmasti kirjailijan vanha tuttu entisestä työpaikasta. Olen lähipiiriä. Tiedän tämän.
Kirjailija jakaa arvostelua netissä ja voihkii "yllättyneenä" loistavasta arvostelusta.
Pian toinen kaveri kirjoittaa samanlaisen arvostelun ja taas kirjailija yllättyy "täysin tuntemattoman" henkilön hienoista kehuista.
Näin se jatkuu ja jatkuu. Kirjasta toiseen.
Kerran laitoin netissä kirjailijan kirjan perään piruuttani vain yhden tähden ( 1 tähti = huono). Kirjaa ei oltu arvosteltu siihen mennessä yli vuoteen, mutta seuraavalla viikolla kirja oli saanut jo yli kymmenen äänestäjää ja tähtiä oli kiitettävä määrä.
Oletteko huomanneet vastaavia tapauksia?
Kirja ilmestyy. Pian tulee nettiin ensimmäinen arvostelu, joka nostaa kirjan Suomen parhaaksi ja jopa kansainväliselle tasolle. Arvostelun kirjoittaja on satavarmasti kirjailijan vanha tuttu entisestä työpaikasta. Olen lähipiiriä. Tiedän tämän.
Kirjailija jakaa arvostelua netissä ja voihkii "yllättyneenä" loistavasta arvostelusta.
Pian toinen kaveri kirjoittaa samanlaisen arvostelun ja taas kirjailija yllättyy "täysin tuntemattoman" henkilön hienoista kehuista.
Näin se jatkuu ja jatkuu. Kirjasta toiseen.
Kerran laitoin netissä kirjailijan kirjan perään piruuttani vain yhden tähden ( 1 tähti = huono). Kirjaa ei oltu arvosteltu siihen mennessä yli vuoteen, mutta seuraavalla viikolla kirja oli saanut jo yli kymmenen äänestäjää ja tähtiä oli kiitettävä määrä.
Oletteko huomanneet vastaavia tapauksia?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olen huomannut, enkä näe tässä käytännössä mitään ongelmaa. Se on yksi tapa markkinoida kirjojaan. Kuluttaja käyttäköön omaa harkintavaltaansa. Pakko ei ole ostaa.
Aika psykopaattinen näkemys!
Älä ole noin naiivi. Kirjat ovat kaupallisia tuotteita, joita kustantamot markkinoivat ja myyvät kuluttajille. Täällä on märehditty sitä, että miksi jo valmiiksi julkkisuudessa olevat tyypit ja niiden sukulaiset saavat "keskinkertaisille" kirjoilleen kustannussopimuksia kun oikean Tosi Kirjailijan™ taiteellisia vuodatuksia ei yksikään kustantamo ole halukas julkaisemaan.
No juuri siksi, että julkimolla (esim. poptähdellä) on jo valmiiksi markkina-arvoa ja markkinat, faneja, jotka ostavat ja kanavat, joissa puffata kirjaa -- ja itseään, brändäys, "hyvä tarina" kun on tänä päivänä se millä tuotteet erotetaan toisistaan. Kustantamoille tämä tietää varmaa rahantuloa ja tuottoa. Tuntematon esikoiskirjailija on taloudellinen riski, ja jos ko. aloittelija on vielä liikkeellä sillä asenteella, että minähän en Isoa Taideteostani ja Lempilastani kaikelle kansalle myy ja markkinoi koska se ei sovi Taiteiljan arvolleni, niin on turha itkeä kun kustantamoa ei kiinnosta.
Kaikki arvostelu, kirja-arviot, ovat subjektiivisia, yhden ihmisen näkemys. Kuluttaja itse päättää kuinka suuren painoarvon ostopäätöksessään antaa lehtien "virallisille" kirja-arvosteluille ja blogimaailman "matti/maija meikäläisten" arvosteluille. Mielessä kannattaa pitää, että isoilla kustannustaloilla on budjetti markkinointia varten ja sen budjetin suuruus kunkin kirjan kohdalla näkyy näkyvyydessä: pramipaikalla kivijalka-kirjakaupassa, bannerin kanssa nettikirjakaupassa ja iso arvostelu Hesarissa. Ne pienemmän markkina-arvon omaavat kirjailijat, jotka eivät tällaisesta budjetista pääse nauttimaan, joutuvat keksimään omia kanavia nostaakseen oman kirjansa lukijan tietoisuuteen. Yksi tällainen kanava ovat kaverit, jotka jeesavat kirjan puffauksessa, ehkäpä viinipullon hinnalla.
En kyllä tylyttäisi tällaista kirjailijaa, koska tämän päivän kustannusmarkkinat ovat tyly paikka monelle kirjailijalle jo ihan ilmankin.
Kaverit kehuvat kirjaa viinipullon hinnalla, ja se on oikein.
Kirjailijalla on oikeus huijata muita ihmisiä ostamaan kirja.
Tällaiseen toimintaan on oikeus, sillä muuten ei pääse esille.
Aika narsistisia väitteitä!
Minä väitän, että rehellisellä toiminnalla tulee huomatuksi, jos osaa kirjoittaa kunnon kirjoja.
Ja minä väitän, että selvästikään et ole yhtään kirjaa julkaissut.
On naiivia kuvitella, että kun puuseppä tekee hyvän tuotteen, niin sitten riittääkin kun vaan istuu verstaassaan tuotteensa kanssa odottamassa, että kuluttajat löytyvät niin erinomaisen tuotteen ihan itsekseen. Jos työllään meinaa itsensä elättää, niin silloin se markkinointipuoli on osa sitä yhtälöä. Jos kukaan ei tuotteesta mistään kautta edes kuule, niin ei kuluttuja sitä myöskään mistään löydä, eikä tekijä saa siitä mitään tuloa.
Kirjailijan ammatti on yksinäistä puurtamista tietokoneen ruudun ääressä. Kirjailija, jolla on hyvät tsemppijoukot, saa olla onnellinen kirjailija, koska negaajia ja selkäpuukottajia kyllä riittää ilmankin. Viraalimarkkinointi ihmiseltä ihmiselle ("C2C") on tehokasta markkinointia. Varmasti meistä itse kukin on ostannut tuotteita, tehnyt ostapäätöksiä sillä perusteella mitä muut ovat meillä suositelleet, esim. kokeilleet jotakin uutta mausteruokakermaa tai valinneet viihde-elektroniikkamerkin - tai jopa auton - tuttujen suositusten perusteella. Tai yhden ihmisen kirjoittaman TM arvostelun perusteella.
Kirja maksaa noin saman kuin ravintola-ateria. Jos tutut ravintolassa suosittelevat valitsemaan listalta pariloidun lohen, joka on kuulemma "taivaallista" ja sinä tartut neuvoon, ja sitten se lohin onkin ihan tavallista, niin so what. Vai haukutko pöytäseurueen narsistisiksi huijareiksi ja heidän "toimintansa" täysin "epärehelliseksi"? Narsismista en tiedä, mutta asenteesi vaikuttaa kyllä melkoisen infantiililta. Kyllä kuluttaja on itse vastuussa omista ostopäätöksistään. Pakko ei ole ostaa.
Voin kuvitella, että sinua ärsyttää tuollainen teatteri. Feikkaaminen... markkinoinnin nimissä. Mä en pitäisi mitenkään kummana, jos lukisin arvostelun, jossa on mainittu sen kirjoittajan sidos käsiteltävään teokseen. Tyyliin "tässä arvio ystäväni xx teoksesta...". Itse jos olisin kriitikko, varmaan toimisinkin noin. Saattaisin lisätä tekstiin jotain henkilökohtaistakin kirjoittajan persoonasta tms. valottaen henkilökuvaa. Mulle kriitikkona olisi ehdottoman tärkeää säilyttää riippumattomuuteni.
Hauska ilmaus tuo "voihkii yllättynyttä"... Kaikki tuntemani kirjailijat on voihkijoita. Se on kamala piirre. Sitä esiintyy vain kirjailijoissa. "Oih! Vieläkin tunnen kuinka sydämeni sykähdyttää nähdessäni omat teokseni kirjaston hyllyssä". "Oih! Aina ilahduttaa nähdä jonkun kirjoittavan omasta kirjastani arvion"... Oih ja voih! Ja aina pitää olla itseä kehumassa :-D
Tyyliin "tässä arvio ystäväni xx teoksesta...".
Noin juuri pitäisi kirjoittaa!
Nyt kaverit ja tutut kehuvat kirjaa ja kirjailijaa Suomen parhaaksi mainitsematta kaverisuhdetta. Kirjailija jakaa arvosteluja ja voihkii muka yllättyneenä, kun tuollaiset täysin tuntemattomat lukijat niin tykkäävät hänen teoksista.
Onko se sinulta sitten jotenkin pois, ne arvostelut?
Kateelliselta kansaltahan se on aina pois. Unikot pitää katkoa maan tasalle, etteivät ne vaan pääse kukoistamaan muita komeammin.
Vähän ihmettelen aloittajan tuntemaa kirjailijaa. Hänen entiset työkaverinsa siis kirjoittelevat nettiin kirja-arvosteluja? Itse en ainakaan tunne ketään sen enempää entisessä kuin nykyisessäkään työpaikassani, joka kirjoittelisi kirja-arvosteluja nettiin. Vai tarkoittaako aloittaja, että entiset työkaverit eivät yleensä kirjoita kirja-arvosteluja nettiin, mutta tämän yhden kirjailijan teoksista kirjoittavat? Koska saavat viinipullon? Ja jokainen kirja on Suomen paras ja kansainvälistä tasoa?
Mikä sitten olisi rehellistä toimintaa? Kai kirjailija itse pitää teoksistaan, ei kai hän muuten niitä olisi halunnut edes julkaistaviksi. Siksi on turha syyttää häntä siitä, että itse rankkaat hänen teoksensa yhdeksi tähdeksi. Eihän kukaan markkinoi teostaan sanoilla: ei tämä nyt niin hyvä ole, kun antavat ymmärtää.
Onpas kiva keskustelu!
Kirjallisuuden asiantuntijan kirjoittaman arvostelun on varmaan tarkoitus olla muutakin kuin subjektiivinen mielipide, niillä arvostelijoilla kun on jotkin riteerit, joilla kirjoja arvioivat. Sen sijaan kirjablogin kirjoittajan mielipiteen kirjasta on yleensä tarkoituskin olla subjektiivinen, tosin niissäkin usein näkee taipuisuutta samanhenkisyyteen toisten kirjablogien kirjoittajien kanssa. Ehkä siinä on sitten kyse sosiaalisuudesta eli "laumasubjektiivisuudesta"?
Eniten herätti huomiotani vertaus pariloituun loheen. (Itse söin muuten eilen kotona paistinpannulla käristettyä haukea.) Tosiaankin kirja on hinnaltaan suunnilleen ravintoloitten soppatykkien tuotosten kanssa samaa tasoa, joten on aika hämmästyttävää, jos sellaisesta rahallisesta sijoituksesta pitäisi kovin järeitä intohimoja syntyä. Ylipäätään kirjaan sijoitettu hinta on ennemminkin laskettava lukemiseen kuluvan ajanhukan määrässä. Varsinkin subjektiivisesti arvioituna, koska kumminkin pääosin luen kirjoja, joita lainaan kirjastosta sen lähitienoon parkkimaksun hinnalla.
Kyllä kai minuunkin vaikuttaa se, mitä muut ovat asioista mieltä, mutta ei välttämättä aina siihen suuntaan miten ne muut mielipiteensä ilmoittaneet kenties haluaisivat. Kirja-arvioita luettaessa ei ehken kannatakaan kiinnittää huomiota niinkään siihen mitä arvion kirjoittaja kehuu tai moittii vaan siihen, mistä hän kertoo kirjassa kerrottavan.
"Kirja-arvioita luettaessa ei ehken kannatakaan kiinnittää huomiota niinkään siihen mitä arvion kirjoittaja kehuu tai moittii vaan siihen, mistä hän kertoo kirjassa kerrottavan. "
Tutkitustihan lukija-kuluttajat eivät kirja-arvioita luekaan saadakseen tyhjentävän vastauksen kirjan mahdollisesta "hyvyydestä" tai "huonoudesta." Arvioista etsitään pikemminkin vinkkejä siitä, että onko tarinassa, kirjassa (suosikki)elementtejä (tai vältettäviä "inhokki"elementtejä esim. seksuaalinen väkivalta), jotka vetoavat juuri ko. lukijaan esim. juonen, henkilöhahmojen, teemojen tai miljöön (vaikkapa "Lappi") osalta. Eli jos tykkää Aura-homejuustosta, ja sen pariloidun lohen kohdalla kerrotaan, että "Aurajuustokuorrutus," niin ostopäätös syntyy sillä perusteella.
Minusta tämä avaus on tyyppiesimerkki perisuomalaisesta kateudesta. Sinänsä ihan hauskaa luettavaakin. Toiset kirjoittaa kirjoja, joita sitten lähipiirin kateelliset selkään puukottajat käyvät haukkumassa netissä ja antavat ykkösiä. Näkisivätpä suomalaiset yhtä paljon vaivaa johonkin tuottavaan työhön, kun toisten töiden lyttäämiseen. Pahinta ei tietenkään ole itse kirja, vaan pelko siitä, että joku saattaa sitä kehua. Ai että kun silloin vihlaisee. Sama kateus vihertää kaikilla suomalaisilla työpaikoilla, urheilukentillä ja taidepiireissä. Mutta onhan se tietysti kivaa salaa käydä dissaamassa ”kaverin” kirjaa, kun ei kehtaa sitä suoraan naamakkainkaan tehdä.
Se on vain niin, että tyhjillä arvosteluilla ei mikään kirja nouse maineeseen, eikä sen puolesta yksikään lyttäys laske hyvän kirjan arvoa. Kirjan arvon päättävät lukijat, eikä siihen voi kirjailija juurikaan vaikuttaa. Joko lukija tykkää tai ei tykkää. Hankalaksi kirjallisuuden arvioinnista tekee sen, että makuja on niin monta.
Minua ärsyttäisi ihan samalla tavalla kuin aloittajaankin. Ymmärrän elämän muilta alueilta tuon saman asian ja tunteen.......
Kannattaisko keskittyä omaan elämään kadehtimisen sijasta.
Aloittajalla tulee olemaan vielä kovat ajat edessä. Ihan sääliksi käy. Lähipiirin kirjailija saattaa iästä riippuen julkaista kirjoja vielä kymmeniä vuosia. Siihen mahtuu monta yllättynyttä voihkaisua ja riemun kiljahdusta, jotka riipaisevat ja viiltävät syvältä lähipiiriläisen rintaa. Toivottavasti tulee myös muutama kunnon lyttäys, jotka hieman lievittävät pahimpia tulehduksia. Mutta ehkä aloittaja on vielä nuori ja kirjailija vanha ja kuolee pian. Loppuupa se voihkinta ja kirjojen rustailu ja lähipiiriläinen voi käydä silloin tällöin kusemassa ja tanssimassa kirjailijan haudalla.
Ei kukaan voi kadehtia kirjailijaa, joka mainostaa kirjojaan kavereiden avulla. Aika noloa toimintaa. Naureskelioita löytyy, mutta se ei ole kadehtimista.
Joo kadehtiminen on noloa, koska se tapahtuu niin pikkumaisesti ja ilmiselvästi. Ja kadehtia voi vaikka kuinka mitättömiä asioita, toisen saama huomio ja onnistuminen yks tavallisempia.
Kirjailija palkkaa kevereita ja kirjablokkaajia kehumaan kirjaansa internetissä? Ei sovi suomalaiseen rehellisyyskäsitteeseen.
Kirjailija kuitenkin kokee menettelynsä täysin normaalina, ei näe asiassa mitään ongelmaa.
Häntä vain kadehditaan?????
Se kantoi tiiliä enonsa rakennustyömaalla kolme vuotta ja on sellanen vähän tyhmä. Mutta kylläkin ihan mahtava voittaja. Miksi tekin olette niin tyhmiä, ei millään pahalla markkinoiden kannalta.
Hyvä ottaan louvoon.
Siinä hyvä väitöskirjan aihe.
"Omien ja kavereitten kehujen vaikutus kirjailijan kuuluisuuteen."
Joutuuko naurunalaiseksi vai perustetaanko faniclubi, kas siinäpä pulma.
Hyvä väitöskirjan aihe.
"Omien ja kavereiden kehumisten vaikutus kirjailijan julkisuuskuvaan"
TÄSSÄ AIHE KIRJAILIALLE SUTKI SIPPILÄSTÄ. KIRJAN NIMEKSI L E S T A K E T K U N
M E T K U T SUOMESSA. PANKAAPA TOIMEKSI KYNÄMIEHET.
Tästä oli joku markkinointiohje netissä. Lahjoitetaan kirja kavereille ja sukulaisille sillä ehdolla, että ne kirjoittavat siitä nettiin.
Perusteluna oli, että "suuri yleisö ei tiedä, että ne ovat kavereiden ja sukulaisten kehuja. :)
jep lue kirja niin sinusta tulee viisas ! äänikirja aina jos ei ole mahdollista lukea !