Kirjailijan kaverit "arvostelevat"

Olen huomannut, enkä näe tässä käytännössä mitään ongelmaa. Se on yksi tapa markkinoida kirjojaan. Kuluttaja käyttäköön omaa harkintavaltaansa. Pakko ei ole ostaa.

Voin kuvitella, että sinua ärsyttää tuollainen teatteri. Feikkaaminen... markkinoinnin nimissä. Mä en pitäisi mitenkään kummana, jos lukisin arvostelun, jossa on mainittu sen kirjoittajan sidos käsiteltävään teokseen. Tyyliin "tässä arvio ystäväni xx teoksesta...". Itse jos olisin kriitikko, varmaan toimisinkin noin. Saattaisin lisätä tekstiin jotain henkilökohtaistakin kirjoittajan persoonasta tms. valottaen henkilökuvaa. Mulle kriitikkona olisi ehdottoman tärkeää säilyttää riippumattomuuteni.

Hauska ilmaus tuo "voihkii yllättynyttä"... Kaikki tuntemani kirjailijat on voihkijoita. Se on kamala piirre. Sitä esiintyy vain kirjailijoissa. "Oih! Vieläkin tunnen kuinka sydämeni sykähdyttää nähdessäni omat teokseni kirjaston hyllyssä". "Oih! Aina ilahduttaa nähdä jonkun kirjoittavan omasta kirjastani arvion"... Oih ja voih! Ja aina pitää olla itseä kehumassa :-D

Onko se sinulta sitten jotenkin pois, ne arvostelut?

Vähän ihmettelen aloittajan tuntemaa kirjailijaa. Hänen entiset työkaverinsa siis kirjoittelevat nettiin kirja-arvosteluja? Itse en ainakaan tunne ketään sen enempää entisessä kuin nykyisessäkään työpaikassani, joka kirjoittelisi kirja-arvosteluja nettiin. Vai tarkoittaako aloittaja, että entiset työkaverit eivät yleensä kirjoita kirja-arvosteluja nettiin, mutta tämän yhden kirjailijan teoksista kirjoittavat? Koska saavat viinipullon? Ja jokainen kirja on Suomen paras ja kansainvälistä tasoa?
Mikä sitten olisi rehellistä toimintaa? Kai kirjailija itse pitää teoksistaan, ei kai hän muuten niitä olisi halunnut edes julkaistaviksi. Siksi on turha syyttää häntä siitä, että itse rankkaat hänen teoksensa yhdeksi tähdeksi. Eihän kukaan markkinoi teostaan sanoilla: ei tämä nyt niin hyvä ole, kun antavat ymmärtää.

Onpas kiva keskustelu!

Kirjallisuuden asiantuntijan kirjoittaman arvostelun on varmaan tarkoitus olla muutakin kuin subjektiivinen mielipide, niillä arvostelijoilla kun on jotkin riteerit, joilla kirjoja arvioivat. Sen sijaan kirjablogin kirjoittajan mielipiteen kirjasta on yleensä tarkoituskin olla subjektiivinen, tosin niissäkin usein näkee taipuisuutta samanhenkisyyteen toisten kirjablogien kirjoittajien kanssa. Ehkä siinä on sitten kyse sosiaalisuudesta eli "laumasubjektiivisuudesta"?

Eniten herätti huomiotani vertaus pariloituun loheen. (Itse söin muuten eilen kotona paistinpannulla käristettyä haukea.) Tosiaankin kirja on hinnaltaan suunnilleen ravintoloitten soppatykkien tuotosten kanssa samaa tasoa, joten on aika hämmästyttävää, jos sellaisesta rahallisesta sijoituksesta pitäisi kovin järeitä intohimoja syntyä. Ylipäätään kirjaan sijoitettu hinta on ennemminkin laskettava lukemiseen kuluvan ajanhukan määrässä. Varsinkin subjektiivisesti arvioituna, koska kumminkin pääosin luen kirjoja, joita lainaan kirjastosta sen lähitienoon parkkimaksun hinnalla.

Kyllä kai minuunkin vaikuttaa se, mitä muut ovat asioista mieltä, mutta ei välttämättä aina siihen suuntaan miten ne muut mielipiteensä ilmoittaneet kenties haluaisivat. Kirja-arvioita luettaessa ei ehken kannatakaan kiinnittää huomiota niinkään siihen mitä arvion kirjoittaja kehuu tai moittii vaan siihen, mistä hän kertoo kirjassa kerrottavan.

Minusta tämä avaus on tyyppiesimerkki perisuomalaisesta kateudesta. Sinänsä ihan hauskaa luettavaakin. Toiset kirjoittaa kirjoja, joita sitten lähipiirin kateelliset selkään puukottajat käyvät haukkumassa netissä ja antavat ykkösiä. Näkisivätpä suomalaiset yhtä paljon vaivaa johonkin tuottavaan työhön, kun toisten töiden lyttäämiseen. Pahinta ei tietenkään ole itse kirja, vaan pelko siitä, että joku saattaa sitä kehua. Ai että kun silloin vihlaisee. Sama kateus vihertää kaikilla suomalaisilla työpaikoilla, urheilukentillä ja taidepiireissä. Mutta onhan se tietysti kivaa salaa käydä dissaamassa ”kaverin” kirjaa, kun ei kehtaa sitä suoraan naamakkainkaan tehdä.

Se on vain niin, että tyhjillä arvosteluilla ei mikään kirja nouse maineeseen, eikä sen puolesta yksikään lyttäys laske hyvän kirjan arvoa. Kirjan arvon päättävät lukijat, eikä siihen voi kirjailija juurikaan vaikuttaa. Joko lukija tykkää tai ei tykkää. Hankalaksi kirjallisuuden arvioinnista tekee sen, että makuja on niin monta.

Minua ärsyttäisi ihan samalla tavalla kuin aloittajaankin. Ymmärrän elämän muilta alueilta tuon saman asian ja tunteen.......

Kannattaisko keskittyä omaan elämään kadehtimisen sijasta.

Aloittajalla tulee olemaan vielä kovat ajat edessä. Ihan sääliksi käy. Lähipiirin kirjailija saattaa iästä riippuen julkaista kirjoja vielä kymmeniä vuosia. Siihen mahtuu monta yllättynyttä voihkaisua ja riemun kiljahdusta, jotka riipaisevat ja viiltävät syvältä lähipiiriläisen rintaa. Toivottavasti tulee myös muutama kunnon lyttäys, jotka hieman lievittävät pahimpia tulehduksia. Mutta ehkä aloittaja on vielä nuori ja kirjailija vanha ja kuolee pian. Loppuupa se voihkinta ja kirjojen rustailu ja lähipiiriläinen voi käydä silloin tällöin kusemassa ja tanssimassa kirjailijan haudalla.

Ei kukaan voi kadehtia kirjailijaa, joka mainostaa kirjojaan kavereiden avulla. Aika noloa toimintaa. Naureskelioita löytyy, mutta se ei ole kadehtimista.

Kirjailija palkkaa kevereita ja kirjablokkaajia kehumaan kirjaansa internetissä? Ei sovi suomalaiseen rehellisyyskäsitteeseen.
Kirjailija kuitenkin kokee menettelynsä täysin normaalina, ei näe asiassa mitään ongelmaa.
Häntä vain kadehditaan?????

Se kantoi tiiliä enonsa rakennustyömaalla kolme vuotta ja on sellanen vähän tyhmä. Mutta kylläkin ihan mahtava voittaja. Miksi tekin olette niin tyhmiä, ei millään pahalla markkinoiden kannalta.

Hyvä ottaan louvoon.

Siinä hyvä väitöskirjan aihe.
"Omien ja kavereitten kehujen vaikutus kirjailijan kuuluisuuteen."
Joutuuko naurunalaiseksi vai perustetaanko faniclubi, kas siinäpä pulma.

Hyvä väitöskirjan aihe.
"Omien ja kavereiden kehumisten vaikutus kirjailijan julkisuuskuvaan"

TÄSSÄ AIHE KIRJAILIALLE SUTKI SIPPILÄSTÄ. KIRJAN NIMEKSI L E S T A K E T K U N
M E T K U T SUOMESSA. PANKAAPA TOIMEKSI KYNÄMIEHET.

Tästä oli joku markkinointiohje netissä. Lahjoitetaan kirja kavereille ja sukulaisille sillä ehdolla, että ne kirjoittavat siitä nettiin.
Perusteluna oli, että "suuri yleisö ei tiedä, että ne ovat kavereiden ja sukulaisten kehuja. :)

jep lue kirja niin sinusta tulee viisas ! äänikirja aina jos ei ole mahdollista lukea !