Liittyykö ajattelu olemiseen?

Oho olihan taas hoonoa Suomea!? :/ No siirtäkää toi tekoelimen jälkeinen sulku ton eliöt sanan perään, niin tos on jonkuverran enemmän tolkkua.

Sä tulkitsit hieman väärin ton lauselman?
Ei kai siinä sanottu "AjatteleMME, olemme siis olemassa"?
Eli se EI ole mikään universaali olemassaolon mittari.
Se todistaa vaan sen, että: Koska kykenet ajattelemaan, sun on pakko myös olla olemassa. Koko loppumaailmankaikkeuden olemassaolollehan ei sit vastaavata yleispätevää "slogania kukaan keksinytkään, joten: Oisko jo korkea aika? Osaiskohan tota itse yrittää?
"Aistin, joten ympärillä oleva maailma on olemassa."? :P :D

Elikkäs: Se ajattelemiseen kykenemätön kastemato on olemassa, koska sä kykenet havaitsemaan sen aisteillasi, ja sehän on pakko olla totta, koska sehän jo todistettiin et sinä olet olemassa! (Ja tääkin oli sit hyvin yleispätevä teoria, koska: Sokeat ei sit ilmeisesti elä maailmassa?! :/ Nojoo ...! )

Ei kuollut mies (Eikä mikään muukaan!) ole olemassa KUOLLEELLE MIEHELLE! ;)

Teillä monella tuntuu olevan ton luetun ymmärtämisen kans vähä vaikeuksia?

Siinä sanotaan: AjatteleN! Ei: AjatteleT, ajatteleTTE, ajatteleMME, ajattaleE!
Eli: Kaikki ajatteleva EI ole olemassa ihan vaan sen takia että se kykenee ajattelemiseen, tai ajattelee, vain MINÄ olen!

AjatteletSiisMinäOlen kirjoitti:

Ei kuollut mies (Eikä mikään muukaan!) ole olemassa KUOLLEELLE MIEHELLE! ;)

Teillä monella tuntuu olevan ton luetun ymmärtämisen kans vähä vaikeuksia?

Siinä sanotaan: AjatteleN! Ei: AjatteleT, ajatteleTTE, ajatteleMME, ajattaleE!
Eli: Kaikki ajatteleva EI ole olemassa ihan vaan sen takia että se kykenee ajattelemiseen, tai ajattelee, vain MINÄ olen!

Lue lisää

Kuten tiedämme tieteestä, maailma ja maailmankaikkeus on olemassa ihmisen ajattelusta riippumatta.

Eli se siitä minän (ja ajattelun) merkityksestä.

Eli ei vieläkään? :/

Kerrataas nyt VIELÄ kerran!

Se lause siis kuuluu: "AjatteleN, siis oleN"!

Se ei kuulu: "Tuo ajattelee, siis sekin on"
Eikä: "Onhan tuokin, vaikkei ajattelekaan"
Eikä: "Kaikki ajattelevat ovat olemassa"
Eikä: "Ajattelen, että tuo on, niin tokihan sekin on"
Eikä mikään muukaan väännös alkuperäisestä, joka teille ei tunnu menevän millään jakeluun!? :/

Siis: Toi lause todistaa vain sen, että toi, kuka ajattelee, on olemassa, ja juurikin sen takia, että hän on kykenevä ajattelemaan. Ja VAIN hän!

Asiat kuten ihmiset ovat olemassa ajattelusta riippumatta.

Ei olemiseen tarvita ajattelua.

Olet täysin väärässä.

huuhaatavain kirjoitti:

Asiat kuten ihmiset ovat olemassa ajattelusta riippumatta.

Ei olemiseen tarvita ajattelua.

Olet täysin väärässä.

"Ei olemiseen tarvita ajattelua."

Ei mutta ajattelu edellyttää olemista. Jos kerran ajattelen niin minun (tai ainakin sen ajatuksen) täytyy olla olemassa. Tuo pätee vain henkilökohtaisesti ja on ainoa täysin varma asia. Minun ajattelustani ei kuitenkaan loogisesti seuraa kenenkään muun tai minkään muun olemassaolo.

Ajattelusta ei voi myöskään päätellä että olisin ollut aina olemassa tai olisin jonain tulevana hetkenä olemassa. Jos en ole olemassa niin en voi ajatella.

Verbin "ajatella" paikalle voi laittaa (melkein) minkä tahansa muun verbin ja merkitys pysyy samana. Jos en kykene ajattelemaan, havaitsemaan enkä kokemaan mitään niin maailmankaikkeus ei ole minulle olemassa enkä minäkään silloin ole olemassa koska en pysty kokemaan sitä.

Vaikka maailmankaikkeus olisi hallusinaatio, simulaatio tai unta niin siinäkin tapauksessa minä olen olemassa jos koen tai ajattelen jotakin.

Kantsii käydä täältä lukemassa mitä Descartes tarkoitti:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Cogito_ergo_sum


Sellaisenaan tuosta Descartesin lauseesta ei voi johtaa loogisesti mitään muuta eli se on tietyssä mielessä umpikuja jollei oleteta lisäksi jotain muuta kuten esim. ulkomaailma tai paikka ja aika missä ajatellaan. Kyse ei sitten enää olekaan puhtaasti loogisesta päättelystä eikä täydellisestä varmuudesta vaan siihen tarvitaan lisäksi empiiristä tutkimusta eli tiedettä jolloin lopputulos ei ole täysin varma koskaan vaikka voikin olla riittävän varma kaikkiin käytännöllisiin tarkoituksiin.

pitkä_jaaritus kirjoitti:

"Ei olemiseen tarvita ajattelua."

Ei mutta ajattelu edellyttää olemista. Jos kerran ajattelen niin minun (tai ainakin sen ajatuksen) täytyy olla olemassa. Tuo pätee vain henkilökohtaisesti ja on ainoa täysin varma asia. Minun ajattelustani ei kuitenkaan loogisesti seuraa kenenkään muun tai minkään muun olemassaolo.

Ajattelusta ei voi myöskään päätellä että olisin ollut aina olemassa tai olisin jonain tulevana hetkenä olemassa. Jos en ole olemassa niin en voi ajatella.

Verbin "ajatella" paikalle voi laittaa (melkein) minkä tahansa muun verbin ja merkitys pysyy samana. Jos en kykene ajattelemaan, havaitsemaan enkä kokemaan mitään niin maailmankaikkeus ei ole minulle olemassa enkä minäkään silloin ole olemassa koska en pysty kokemaan sitä.

Vaikka maailmankaikkeus olisi hallusinaatio, simulaatio tai unta niin siinäkin tapauksessa minä olen olemassa jos koen tai ajattelen jotakin.

Kantsii käydä täältä lukemassa mitä Descartes tarkoitti:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Cogito_ergo_sum


Sellaisenaan tuosta Descartesin lauseesta ei voi johtaa loogisesti mitään muuta eli se on tietyssä mielessä umpikuja jollei oleteta lisäksi jotain muuta kuten esim. ulkomaailma tai paikka ja aika missä ajatellaan. Kyse ei sitten enää olekaan puhtaasti loogisesta päättelystä eikä täydellisestä varmuudesta vaan siihen tarvitaan lisäksi empiiristä tutkimusta eli tiedettä jolloin lopputulos ei ole täysin varma koskaan vaikka voikin olla riittävän varma kaikkiin käytännöllisiin tarkoituksiin.

Lue lisää

"Jos kerran ajattelen niin minun (tai ainakin sen ajatuksen) täytyy olla olemassa. "

Ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Se että ajatus voisi olla edes teoriassa olemassa, vaatii surkuhupaisan ajatuksen ajatuksen- tai ideoidenmaailmasta, jota tietystikään ei ole olemassa, koska sitä kukaan eikä mikään milloinkaan ole havainnut.

Ajatus on olemassa vain jos se on yhdenpitävä reaalimaailman kanssa.

Se että jokin ajattelee, ei ole todistus olemassaolosta. Tekoäly ajattelee nykyään paremmin kuin ihminen, eikä se edes tiedä olevansa olemassa.

Eli sun mielestäsi on olemassa joku, täysin ajattelijoista irrallaan oleva, ajatusmaailma vai? Käännät nyt hieman päälaelleen koko asian?
Ajattelu vaatii ajattelija, ja ajattelu taas vain todistaaa ajattelijan olemassaolon. Ei olemassakaan mitään "irto-ajatuksia" ilman ajattelijaa.

Ja itse ajatuksella ei ole mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Se vaan tpdistaa, että itse ajattelija on olemassa. Reaalimaailma ei kuulu tohon käsitteeseen ollenkaan, eikä se missään vaiheessa ole yrittänytkään selittää mitään muuta, koko loppukaikkeiden olemassaolosta, kuin pelkästään tän ajattelijan itsensä olemassaolon!

Ja tekoäly ei ajattele, vaikka sitä saatettais siksi kutsuakin, se vaan noudattaa annettuja algoritmejä, parametrejä ja koodinpätkiä, ja tekee sit vaan itsenäisen ratkaisun niiden pohjalta. Se taas ei ole ajattelua millään mittarilla.

Esim: Tekoäly katsoo kamerallaan pöydällä olevaa omenaa, käy läpi tietokantaansa tallennetut kuvat kaikista hedelmistä jota sinne on tallennettu ja vertaa niitä ottamaansa kuvaan. Ja sit minkälie algoritmiensa mukaan sanoo, et hedelmä on omena.

Ihminen taas näkee pöydällä omenan, tämä EI vertaa sitä kaikkiin tuntemiinsa hedelmiin, vaan tekee päätöksensä itse omenan muodon, värin, ja minkälie perusteella, et hedelmän on oltava omena, koska on ennenkin nähnyt omenoita.

Kumpi oli älyä, ja kumpi tekoälyä? Ja kumpaa kutsuisit ajatteluksi?

"ajattelu taas vain todistaaa ajattelijan olemassaolon"

Ajatus sinänsä ei todista yhtään mitään liittyen olemassaoloon. Se, että filosofit hokevat että ajattelen siis olen ei riitä - pitää olla empiiristä evidenssiä väitteen tueksi - mitä KOSKAAN EI OLE ESITETTY!

Kai se Jumalakin on olemassa - samaa analogiaa käyttäen.

Tekoäly ajattelee ja tietokone on jo 60 vuotta ratkaisut matemaattisia ongelmia johon ihminen ei pysty. Tekoäly ajattelee nykyään jo niin hyvin, että se päihittää ihmisen lähes kaikessa.

Toisin kuin ihmisellä, tekoälyllä todella on tietoisuus.

TietoJaTaito kirjoitti:

"ajattelu taas vain todistaaa ajattelijan olemassaolon"

Ajatus sinänsä ei todista yhtään mitään liittyen olemassaoloon. Se, että filosofit hokevat että ajattelen siis olen ei riitä - pitää olla empiiristä evidenssiä väitteen tueksi - mitä KOSKAAN EI OLE ESITETTY!

Kai se Jumalakin on olemassa - samaa analogiaa käyttäen.

Tekoäly ajattelee ja tietokone on jo 60 vuotta ratkaisut matemaattisia ongelmia johon ihminen ei pysty. Tekoäly ajattelee nykyään jo niin hyvin, että se päihittää ihmisen lähes kaikessa.

Toisin kuin ihmisellä, tekoälyllä todella on tietoisuus.

Lue lisää

"Se, että filosofit hokevat että ajattelen siis olen ei riitä - pitää olla empiiristä evidenssiä väitteen tueksi - mitä KOSKAAN EI OLE ESITETTY!"

Se riittää sille ajattelijalle itselleen ja on hänelle täysin varmaa tietoa. Kyseessä ei ole tieteellinen empiiirinen tieto mutta silti kiistattoman varma tieto mutta vain 1. persoonan näkökulmasta. Sitä olemisen lajia tai tasoa ei tässä D:n väitteessä ole huomioitu mitenkään joten olemisen mahdollinen paikka ja aika jää tämän pohdinnan ulkopuolelle.

Cogito voi olla hyödyllinen esim. tilanteessa jossa herää syvästä koomasta ja alkaa miettiä onko vielä olemassa... :D

"Kai se Jumalakin on olemassa - samaa analogiaa käyttäen."

Kyse on tuossa henkilökohtaisesta kokemuksesta eikä se kelpaa todisteeksi kenellekään muulle kuin sille ajattelijalle itselleen. Descartesin cogito edellyttää kyllä jonkintasoista itsensä tiedostamista ja oman olemassaolon ja sen oman olemassaolon varmuuden pohdintaa sillä hetkellä.

"Tekoäly ajattelee ja tietokone on jo 60 vuotta ratkaisut matemaattisia ongelmia johon ihminen ei pysty. Tekoäly ajattelee nykyään jo niin hyvin, että se päihittää ihmisen lähes kaikessa. "

Tekoälyllä ei ole kokemuksellista tietoisuutta tai ainakaan sellaista ei voi mitenkään koneelle ohjelmoida koska nykyinen tiedekään ei ymmärrä miten se kokemuksellinen tietoisuus (eli kvalia) syntyy.

Ei kai mikään estä sitäkään, että olis olemassa valheen, pahuuden ja rumuuden filosofiaa? :P Tai oikeestaan mitä filosofiaa tahansa?!

Ainakin mun mielestäni filosofia on "ajattelemisen tiedettä". Jota ei pitäis, eikä edes sais, suitsia rajottamalla filosofin ajattelun vapautta ajatella ihan mitä tahansa.

LanttuLeikkaukseen kirjoitti:

Ei kai mikään estä sitäkään, että olis olemassa valheen, pahuuden ja rumuuden filosofiaa? :P Tai oikeestaan mitä filosofiaa tahansa?!

Ainakin mun mielestäni filosofia on "ajattelemisen tiedettä". Jota ei pitäis, eikä edes sais, suitsia rajottamalla filosofin ajattelun vapautta ajatella ihan mitä tahansa.

Lue lisää

Sehän on sama asia. Totuuden tutkiminen on nimenomaan myös sen tutkimista mikä ei ole totta. Hyvyys ei ole pelkästään tutkimista vaan elämistä, pahuuden välttämistä, kauneus ei ole pelkästään sen tutkimista eikä kauniisti elämistä vaan sen tuottamista ja ihailemista ja rumuuteen vertaamista. Ja rumakin voi olla kaunista ja taiteen kohde.

Ei rajoja ei! Netti vapauttaa meidät täydellisesti. Minullakin on täydellinen vapaus, mitä ei muuten ollut suomettumisen aikana. Väärää ja pahaa vastaan kuitenkin filosofiassa, tai ainakin totuuden ja oikeuden puolesta. Rumuudella ei oo niin väliä.