Hei, en itse haluaisi lapsia vielä (22v), mutta mieheni (25v) haluaa (ollaan naimisissa oltu reilu vuoden). Päästiin jonkin sortin kompromissiin niin että molemmat joustimme asiassa. Joustin siinä mielessä että voidaan yrittää 2 kertaa viikossa lasta, paitsi ovulaation aikana ja siinä asiassa mieheni jousti ja suostui tähän, koska en niin valmis ole vielä äidiksi.
Onko tuossa mahdollista tulla raskaaksi?
Lapsen yritys
Hhihhi
27
366
Vastaukset
- RealiteetitOvatTotta
Todella typerää. Mikä kiire teillä on? Yrittääkö miehesi sitoa sinut itseensä?
Elelkää rauhassa vähintään vuosi tai pari lisää. Nauttikaa toisistanne. Olet vielä nuori ja niin on miehesikin. Eläkää ja tutustukaa toisiinn e. Katsokaa, miten arki sujuu. Kun ensi huuma on ohi, paljastvat realiteetit.
Seuraile vaikkapa sitä, miten miehesi osallistuu kotona töihin. Jos hän ei niitä tee, lapsen tullessa elämäsi muuttuu raskaaksi.
Oletteko tyuöelämässä? Keskittykää siihen vähän aikaa. Lomailkaa. Pitäkää hauskaa!- Hhihhi
Ollaan työelämässä. Miehellä on jotain henkilökohtaisia asioita tän lapsijutun kanssa .. en oikein osaa vastata
- RealiteetitOvatTotta
Hhihhi kirjoitti:
Ollaan työelämässä. Miehellä on jotain henkilökohtaisia asioita tän lapsijutun kanssa .. en oikein osaa vastata
Olet ollut naiumisissa vuoden ihmisen kanssa, josta et tiedä noin olennaista asiaa? Oletko vakavissasi? Toivottavasti et.
Ala äkkiä ihan vanhanaikaiseen tapaan KESKUSTELLA miehesi kanssa asioista. Pistäkää älylaitteet syrjään ja PUHUKAA kasvokkain siitä, mitä kumpikin haluaa ja miksi. Lapset eivät ole mikään pieni sivuprojekti, jota sitten vasemmalla kädellä hoidetaan ikäänkuin sivubisneksenä.
Miten pitkään olette muuten olleet yhdessä? Onko suhteenne onnellinen ja tasapainoinen? Kumpi teke kotityöt vai teettekö kumpikaan niitä? Entä työvuoronne? Oletteko päivätyössä? Ovatko työpaikkanne vakituiset ja varmat? Jos lapsi tulee, KUMPI jää hoitamaan häntä? Onko teiullä tukiverkko kunnossa? Isovanhempia kohtuullisella etäisyydellä? Ystäviä? Asumismuotonne? Pystyttekö vaihtamaan isompaan asuntoon vai joko teillä on suuri asunto? Onko taloustilanteenne vakaa? - Hhihhi
Ollaan oltu 4 vuotta yhdessä ja hänen mielestään voidaan asia hoitaa nyt. Ei meitä kiinnosta matkat tai lomatkaan. Hänen mielestään aika on hyvä :)
- Hhihhi
Molemmat hoitaa kotitöitä. Mä jään kotiin lapsen kanssa. Teen aamu, ilta ja viikonloppuja, mies arkiaamuja. Ollaan mietitty asiaa, ollaan onnellisia ja kaikki hyvin. Asutaan kaksiossa ja muutetaan isompaan kun on tarvetta. Mun isovanhemmat elossa ja valmiita auttamaan. Mulla 4 sisarusta ja kaikki valmiita auttamaan. Kummit valmiina ym. Ei tä nyt mikään päähänpistos vaa ole vaan ollaan mietitty asiaa vaikkei siltä kuulosta
- Öyenssöyen
No niin. Isovanhempiaspectin olit(te) itsekin hokanneet! Onneksi olkoon teille. Järki-ihmisiä olette, vaikka nuoriakin
"Pitkän linjan äippäsakki" ei sitä yllä jostain syystä tajua...:( - twertywerywery
Hhihhi kirjoitti:
Molemmat hoitaa kotitöitä. Mä jään kotiin lapsen kanssa. Teen aamu, ilta ja viikonloppuja, mies arkiaamuja. Ollaan mietitty asiaa, ollaan onnellisia ja kaikki hyvin. Asutaan kaksiossa ja muutetaan isompaan kun on tarvetta. Mun isovanhemmat elossa ja valmiita auttamaan. Mulla 4 sisarusta ja kaikki valmiita auttamaan. Kummit valmiina ym. Ei tä nyt mikään päähänpistos vaa ole vaan ollaan mietitty asiaa vaikkei siltä kuulosta
Ap teet siis ilta ja viikonloppuja ja sen lisäksi jäät kotiin lapsen kanssa.
Noniin huostaanotto odottaa - RealiteetitOvatTotta
Hhihhi kirjoitti:
Molemmat hoitaa kotitöitä. Mä jään kotiin lapsen kanssa. Teen aamu, ilta ja viikonloppuja, mies arkiaamuja. Ollaan mietitty asiaa, ollaan onnellisia ja kaikki hyvin. Asutaan kaksiossa ja muutetaan isompaan kun on tarvetta. Mun isovanhemmat elossa ja valmiita auttamaan. Mulla 4 sisarusta ja kaikki valmiita auttamaan. Kummit valmiina ym. Ei tä nyt mikään päähänpistos vaa ole vaan ollaan mietitty asiaa vaikkei siltä kuulosta
Jäljelle jää siis vain kysymys siitä, mikä KIIRE teillä olisi. Kai miehesi jotakin sanoo syyksi kiireeseensä, jos sinä kerran et ole varma? Puhutteko te yleensä asioista? Jos ette tuosta puhu, niin MISTÄ sitten?
Tiedoksi ihan itse kullekin, että olen miespuolinen. Olen opettaja ja näen PÄIVITTÄIN seuraukset siitä, kun asioita ei ajatella pitemmällä tähtäimellä. Kovalla kiireellä aletaan kotia leikkiä ja kun touhu ei suju, aletaan sitten etsiä uutta.
Jos suoraan sanon, en suosittele tämän päivän nuorille aikuisille lasten hankkimista ennen kolmenkymmenen ikää. Tämä rotu on romahtanut niin alas viimeisten 15 vuoden aikana, että edes kolmekymppiset eivät tunnu olevan kykeneviä ajattelemaan kuin päivän kerrallaan. Lyhytjänteisyys on sitä luokkaa, että kun ensimmäiset riidat tulevat, erotaan heti. Sitten etsitään nopeasti uusi kumppani ja TOTTA KAI heti lapsia tulemaan. Nerokkaimmilla yksilöillä lapsia alkaa olla jo neljän, viiden eri kumppanin kanssa ja yhtään eivät kellot soi.
Jo se, että avaaja tällaista juttua Suomi24:n kaltaisella roskatunkiolla kyselee, osoittaa sen, että lapsi kannattaa jättää vielä PITKÄKSI aikaa hankkimatta. En ylipäätään ottaen käsitä muutenkaan sitä, mikä KIIRE nuorilla ihmisilläö on alle 25-vuotiaina alkaa kotia leikkimään. Maailmassa on nähtävää ja pulma on se, että ihan kaikilla se nuoruus kuitenkin iskee jossakin vaiheessa päälle. Kaikilla. Nyt voi tuntua, että niin ei käy, mutta kun ikää on lasissa aikanaan yli 40, toisen naama on loppuun nähty ja kaikki ei ihan mieliksi menekään, aletaan elää uutta nuoruutta. Seuraukset näemme avioerotilastoissa. Suomi24:n perhekeskusteluissa siirrytään yh-osastonm kautta uusioperhekeskusteluihin ja sieltä lastensuojeluaiheisiin. On nähty.
Jos toisella on vauvakuume ja toisella ei, voi kokeilla ottaa hoitoon toisen lapsia vaikka viikoksi. Sitten sen näkee, miten homma sujuu. Sitä kannattaa seurailla, onko toisella paljonkin sellaisia tapoja, jotka ärsyttävät. Kun kuvioissa pyörii pieni lapsi, ärsytys nousee huippuunsa.
Sekin vaihtoehto on, että sinä nuorena ihmisenä opiskelet itsellesi vielä paremman ammatin ja sitä kautta varmemman toimeentulon.
Tietysti on niinkin, että jos sinulla on taustalla varakkaat vanhemmat, voit huoletta kokeilla kaikenlaista. Kyllä isukki viulut maksaa. Jos ei ole, kannattaa olla varovaisempi. - SiisOikeasti
Hhihhi kirjoitti:
Ollaan oltu 4 vuotta yhdessä ja hänen mielestään voidaan asia hoitaa nyt. Ei meitä kiinnosta matkat tai lomatkaan. Hänen mielestään aika on hyvä :)
Hänen mielestään asia voidaan hoitaa nyt.
Siis WHAT?!
Ymmärrätkö, että lapsi ei ole asia joka vain hoidetaan alta pois?
Pieni vauva tuo mukanaan yövalvomiset ja univelat. Parisuhdeaika jää vauvavuonna ns. paitsioon halusi sitä tai ei.
Tuo vuosi joko lähentää tai erottaa pariskuntia. Se on tullut lähipiirissäni huomattua. Onneksi kuulun tuohon ensimmäisenä mainittuun joukkoon vielä meidän kolmen lapsenkin jälkeen.
Ja eivät ne yövalvomiset vauvavuoteen lopu. Jokaisesta pienestä ihmisestä kasvaa joskus nuori. Ja se millainen nuori lapsesta kasvaa roikkuu paljon sen varassa kuinka paljon lapsi on saanut rakkautta ja rajoja pienempänä. Uudet yövalvomiset alkavat monessa perheessä teinivuosien myötä.
Oletko ajatellut asiaa tarpeeksi omasta näkökulmastasi? Kirjoituksestasi todella saa sen käsityksen, että miehesi on jo lähes asiasta puolestasi päättänyt. Haluatko SINÄ lapsen?
Jokainen lapsi ansaitsee tulla tähän maailmaan haluttuna ja rakastavaan perheeseen. Siltikin huostaanotto tilastot puhuvat puolestansa jotain aivan muuta.
- Öyenssöyen
Nuoruudessa tosin se etu, jonka ylläolevat jättävät noteeraamatta, että isovanhempien apua on hyvin saatavilla.
Asioilla on siis puolensa! - twertyery
Jätä se ja etsi joku, joka ei ole idiootti.
Oikeesti ootte ollut vasta vuoden naimisissa. Voisko venata esim viis vuotta lisää? Jos se äijä ei sitä jaksa, on hienoa, ettette mennyt tekemään lasta.
Sen äijän pitää kasvaa aikuiseksi. Sillä välin se voi vaikka mennä metsään kädelle. - Kasvaisi.aikuiseksi
"Mies" on henkisesti pikkupoika. Miksette voi odottaa vaikka kymmentä vuotta? Eivät ihmiset keskimäärinkään saa lapsia noin nuorina. Ei lapsiperheen elämä ole mitään onnea aamusta iltaan. Se hajottaa tuollaisen liittonne sekunnissa, jos mies ei ole yhtään kärsivällinen.
Miksi asia edes huolettaa sinua? Jos kaikki on niin hyvin, että haluat lapsen, mikä on pulma? Vai sanoitko, ettet halua vielä, vaan miehesi haluaa?
Kenen ruumis sinulla on, omasi vai miehesi? Hänkö saa päättää ruumiistasi? Mieti vähän - Hhihhi
Kun lapsi tulee en käy töissä vaan mies käy, vastasin aikaisemmalle et miten meiän työt menee nyt eikä tulevaisuudessa. Ollaan juteltu tästä jo muutaman kuukauden ja päivät. Olin vain eka epävarma et minkä takia miehellä on kiire asian kanssa ja ymmärrän ihan hyvin. Kun omia isovanhempia miehellä ei enää ole ja vanhemmat jo 65vuotiaita niin ymmärrän täysin että haluaa että he kerkeävät näkemään vielä lapsenlapset, varsinkin kun mies on ainoa lapsi. Meil on varaa, sukulaisia ym. Tukipylväitä. Mä en edes juo ja mies juo harvoin. Meillä ei sen koommin ole estettä ja lasta kestetään varmasti paremmin näin nuorina. Nyt kuulostaa siltä et suurinosa teistä on itse kokenut tämän eikä halua muiden kokevan tai jotain?? On se kumma ettei edes Somesta oikein tukeakaan saa vaa pelkkää "haukkumista".. ollaan nyt molemmat valmiita tähän. Mä oon ainakin sen verran viisas et mä en perustaisi ihan kenen tahansa kanssa perhettä, että mies lähtee samantien kun on vaikeaa. Meillä lapsi tulee sitten rakkaudesta! Enkä oikeasti olis uskonu et nykypäivänä se ikä on nii kriittinen juttu näissä asioissa.. ymmärrän kaikkien pointin mutta entä ne muut jotka on samassa veneessä.. jotkut haluaa et me eletään ennen kuin perustetaan perhe, et käydään ulkomailla ym. Mut me ei olla sellaisia ihmisiä mieheni kanssa.. me halutaan molemmat rentoutua sitten kun lapset lentää pesässä ja ollaan siinä kohtaa vielä hyvässä iässä nauttia elämästä.. en nyt loukkaannu kenenkään teiän mielipiteistä, on hyvä oppia teistä jotain, mut mä oon viime aikoina julkaisun jälkeen miettinyt asiaa ja taidan sittenkin olla valmis mieheni kanssa ja rakkautta riittää joten se riittää nyt tässä tapauksessa
- SiisOikeasti
Rakkautta riittää nyt, entäs tulevaisuudessa?
Rakastaminenkin vaatii työtä. 4 vuotta yhdessä on loppujen lopulta lyhyt aika. Toista ei opi täysin tuossa ajassa tuntemaan.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 14v ja meillä on kolme lasta. Arjen huumorilla, teoilla, läheisyydellä, kuuntelemisella, keskustelemisella ja keskinäisellä kemialla rakkautemme on kantanut. Huolimatta siitä, että kummallakin on todettu vakavia sairauksia( enkä puhu kummankaan kohdalla masennus/mielenterveysongelmista, vaan elimellisistä sairauksista).
Elämän vastoinkäymiset vasta todella punnitsevat rakkautta sen aitoutta ja kestävyyttä.
Itse en ole katunut kolmea lastani koskaan. Olen saanut niin paljon rakkautta ja saanut rakastaa. Sekä rakastavan aviomiehen. Siinä on onnea kylliksi yhdelle elämälle. - Hhihhi
Meiän rakkaus kyllä kestää! En mä tällaisia juttuja suunnittelisi jos ei kestäisi..
- RealiteetitOvatTotta
Hyvähän se on, että uskot rakkauteen.
Pointti on vain kuules siinä, että siitä "rentoutumisesta" on parasta nauttia nuorena. Ei elämä nelikymppisenä ole sitten enää sellaista kuin nuorempana, alle kolmekymppisenä. Nuorena kuvittelee kaikenlaista, vaikka ei oikeasti tiedä mistään mitään. Se on myös täyttä lapsellisuutta, jos olettaa lapsen kasvatuksen loppuvan edes täysi-ikäisyyteen. Sen jälkeen se ilo vasta alkaa.
Kun aloitin yliopisto-opiskelut, olin sinua vanhempi. Silti minulla ei ollut mitään kiirettä.
Jokainen pariskunta olettaa olevansa yhdessä lopun elämänsä. Minä olin vaimon kanssa yhdessä melkein 10 vuotta ennen avioitumista. Nyt alamme lähestyä 30 vuoden etappia. Yritän selittää sitä, että se muutaman vuoden yhdessäolo ei sinun ikäiselläsi ihmisellä ole vielä yhtään mitään. Avioliitto alkaa oikeasti siitä, kun kaikki ei enää niin ihanaa olekaan. Toisen naama on tuttu ja arkea on pyöritetty useampi vuosi. Sitten sen tietää, mitä se rakkaus on ja kestääkö se vaiko ei. Rakkaus punnitaan myös silloin, kun kaikki ei niin putkeen menekään. Sinulla ei nuorena ihmisenä ole hajuakaan siitä, mitä elämä oikeasti on pitemmällä tähtäimellä katsottuna. Olet suoraan teini-iästä hypännyt miehesi mukaan ja se siitä sitten.
Jokainen kuitenkin elää tavallaan ja kukaan ei toista usko. Minä toivon luonnollisesti, että varoitukseni ovat aiheettomia. Jos katson todellisuutta, hyviä syitä varoituksiini on. Aikuista ehtii leikkiä aina, mutta nuori on vain sen yhden kerran. Menetetty nuoruus saattaa kyrsiä jossakin vaiheessa.
- mekkk
Odota 10 vuotta ja mieti sitten. Voit testata sitä lapsen hoitoa silla että laitappa herätyskello soittamaan yöllä joka kolmas tunti ja teet sitä vaikk3 kuukautta niin tiedät mitä vauva-aika on lapsen kanssa ja et saa nykytyya kuin pätkissä ja siihen kaikki muut jutut päälle niin voi mieli muuttua kun kokeilee ensin ilman lasta. 30-40 v on hyvä ikä lapsen saamiseen kun menot on menty ja ei tartte enää hirveesti uraakaan tehdä. Mitäs jos työ alkaa tympiä ja rupeaa tekemään mieli opiskelemaan niin se ei enää lapsen vanhemmilta niin helposti onnitukkaan ja niin edellen. osota ainakin 5 v ja säästä rahaa 10-30 tonnia niin ei tartte kärvistellä pelkaällä äitiysrahalla eikä tartte mieheltä pyydellä.
- Hhihhi
Täällä taas hienosti vastattiin itse kysymykseen..
- SiisOikeasti
No vastataanpa kysymykseen. Aloituksessasi kysyt, että onko tuossa mahdollista tulla raskaaksi?
Siis tikutatko ovulaation vai miten voit olla varma milloin ovuloit?
Ja kyllä on mahdollista tulla raskaaksi sillä siittiöthän elävät useita päiviä.
Aloituksesi on kaksi vuorokautta vanha ja siinä mainitset ettet ole valmis äidiksi. Nyt olet jo sitä mieltä, että haluat lapsen. Taidat olla aikamoinen tuuliviiri. Mielestäni jos olet henkisesti noin epätasapainossa ei ehkä ole vielä oikea aika tulla äidiksi.- Hhihhi
ihan kun sitä ei siinä ajassa voisi muuttaa mieltänsä kun on keskustellut miehensä kanssa. te varmaan kaikki mietitte itse monia viikkoja päätöksiä. Mä en halua olla ilkeä, mä haluan tukea päätöksiin ja mielipiteitä asioihin, mitä kysyn. Se ei voi olla liikaa pyydetty. On se khyl totta ettei tätä kautta voi saada hyvää keskustelua aikaiseksi vaan kaikki heti negatiivisella mielellä tulee kommentoimaan jotain. Ymmärrän jos tuntisitte mut mut kukaan ei teistä tunne, joten mietin miks välitätte niin paljon et tuhlaatte aikaanne noin paljon teiän negatiivisiin mielipiteisiinne ku olisitte voinu vastata nopeasti vaan että voiko tulla vai eikö voi. En mitään muuta halunnut tällä keskustelun alulla
- SiisOikeasti
Hhihhi kirjoitti:
ihan kun sitä ei siinä ajassa voisi muuttaa mieltänsä kun on keskustellut miehensä kanssa. te varmaan kaikki mietitte itse monia viikkoja päätöksiä. Mä en halua olla ilkeä, mä haluan tukea päätöksiin ja mielipiteitä asioihin, mitä kysyn. Se ei voi olla liikaa pyydetty. On se khyl totta ettei tätä kautta voi saada hyvää keskustelua aikaiseksi vaan kaikki heti negatiivisella mielellä tulee kommentoimaan jotain. Ymmärrän jos tuntisitte mut mut kukaan ei teistä tunne, joten mietin miks välitätte niin paljon et tuhlaatte aikaanne noin paljon teiän negatiivisiin mielipiteisiinne ku olisitte voinu vastata nopeasti vaan että voiko tulla vai eikö voi. En mitään muuta halunnut tällä keskustelun alulla
Ne negatiiviset asiat ovat elämän realiteetteja. Vai kuvitteletko, että arki pienen vauvan kanssa on pelkkää ruusuilla tanssimista? Jos kuvittelet niin se jo kertoo, että olet todella naivi. Ja kirjoitustapasi kertoo jo siitä, että olet ehkä hieman keskenkasvuinen ja miehesi vietävissä.
Ja kyllä me ainakin mieheni kanssa harkitsimme lasten saamista pitkään ja ennakoimme sitä ja sen tuomia haasteita puhumalla niistä etukäteen. Sitten kun aika oli molemmille sopiva jätimme ehkäisyn pois ja heti tärppäsi.
Koen, että parisuhteemme oli niin vahvalla pohjalla, että me molemmat olemme jaksaneet iloita tästä perhe-elämästä täysillä. Ja taloutemme oli ja on edelleen vakaalla pohjalla. Lapsiin kyllä sitä rahaakin uppoaa. - liukuhihna
Hhihhi kirjoitti:
ihan kun sitä ei siinä ajassa voisi muuttaa mieltänsä kun on keskustellut miehensä kanssa. te varmaan kaikki mietitte itse monia viikkoja päätöksiä. Mä en halua olla ilkeä, mä haluan tukea päätöksiin ja mielipiteitä asioihin, mitä kysyn. Se ei voi olla liikaa pyydetty. On se khyl totta ettei tätä kautta voi saada hyvää keskustelua aikaiseksi vaan kaikki heti negatiivisella mielellä tulee kommentoimaan jotain. Ymmärrän jos tuntisitte mut mut kukaan ei teistä tunne, joten mietin miks välitätte niin paljon et tuhlaatte aikaanne noin paljon teiän negatiivisiin mielipiteisiinne ku olisitte voinu vastata nopeasti vaan että voiko tulla vai eikö voi. En mitään muuta halunnut tällä keskustelun alulla
Pelaat venäläistä rulettia tuon ovulaatiojuttusi kanssa. Seurauksia kannat loppuikäsi, mies taas voi häipyä vaikka huomenna panemaan toisen naisen paksuksi. Ehkä sillä onkin jo muutama aiempi
- Hhihhi
En kuitenkaan välitä teiän mielipiteistänne koska olen aina oppinut että omaa sydäntä kuuluu kuunnella ja mun sydän sanoo että se aika on nyt niin se on nyt. Jos te ootte tehny tän saman jutun ku minä teen nyt ni sille ei voi mtn. Virheistä oppii ja tämä ei kyllä ole mkn virhe. Tässä kohtaa se on sydänasia mulle
- SiisOikeasti
No miksi asiaa tulit sitten tänne ylipäätään kyselemään?
Sinä kysyit ja me muut vastasimme niin kuin täällä keskustelupalstalla on tapana.
Mitä oikein odotit? - Hhihhi
Että vastataan siihen kysymykseen mitä esitettiin eikä selitetä omista kokemuksista ja haukuta toisten päätöksiä lyttyyn!
- SiisOikeasti
Hhihhi kirjoitti:
Että vastataan siihen kysymykseen mitä esitettiin eikä selitetä omista kokemuksista ja haukuta toisten päätöksiä lyttyyn!
Minähän vastasin ja toin oman mielipiteeni siinä sivussa esille.
Lapsiahan voi tehdä kuka vain, mutta hyväksi vanhemmaksi tulee harva. Eikä ihminen joka oikeasti kykenee hyvään vanhemmuuteen kysele tehdäkö lasta vaiko eikö täällä suomi24 keskustelupalstalla. Se jos mikä kertoo sinusta ihmisenä (ja pahimmassa tapauksessa tulevana vanhempana) enemmän kuin tarpeeksi, valitettavasti.
- OleppaVaruillasi
Itse en ole tullut noin nuorena ensimmäistä kertaa äidiksi. Olin jo 28-vuotias kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Nyt jälkeenpäin ajatellen olisin voinut odottaa vielä ainakin 5 vuotta. No hyvinhän kuitenkin on mennyt, mutta olisin halunnut nauttia ns. synnyttämättömästä vartalostani pidempään. Kroppa ei täysin enää palaudu entiselleen raskauden ja synnytyksen jälkeen. Ne jotka toisin väittää taitavat hiukan puhua muunneltua totuutta. :)
Toiseksi 2 x viikossa ja ovulaatiorajoituksineen on aika vähän. Ihme että miehesi on suostuvainen moiseen. Olisiko hänellä jo toinenkin nainen varalla? :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1394279- 892069
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152041Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi641745Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541492Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1391475VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1021362- 741266
- 981201
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1181090