Herätys on ollut karu

On tässä herännyt siihen todellisuuteen että paras ikä on mennyt ja terveys kuin sumussa ohi, ei oikein edes huomannut. Muutin naisen kanssa yhteen ollessani 22v, lapsi syntyi olessani 27v ja se oli parasta joskin hektistä aikaa. Sen jälkeen olen olut kuin sumussa, vuorotyö vei hankisesti mehut, harrastuksista joutui pitkälti luopumaan tai karsimaan reilusti ja muutenkin sosiaaliset kontaktit kavereihin lähes loppui. Tuli myös työpaikan vaihtoja, avopuolison ulkopuoliset suhteet jne. Mehut loppui ja sitten 41 vuotiaana sairastuin siten että työkyky meni ja siinä rapautui koko parisuhde ja talous...erostakin avopuoliso puhui muutamaan kertaa mutta jäi kuitenkin toteutumatta. Olisi voinut toki nainen antaa tukea, olin kuitenkin pitänyt pitkät ajat häntäkin rahallisesti hyvin arjessa kiinni ja huolehtinut lapsesta kuten kuului. Seksielämäkin kuollutta jo pari vuotta en tiedä onko avopuoliso käynyt vieraissa paljon mahdollista kun tietää menneisyyden mutta huonoista valinnoista ei voi kun itseään syyttää. Nyt sitten ikää 47 ja kun vihdoin olisi aikaa itselle ja omaa hyvinvointiin voisi panostaa niin on sairas eikä ole rahallisesti mahdollisuutta ja avopuoliso valittaa ettei rahat riitä eikä hän ole vastuussta mun pärjäämisestä, tottahan sekin. Jos oltaisiin aviossa niin tilanne olisi eri nyt ei. Olisi kiva kuulla onko kohtalontovereita vai onko käynyt vaan paska mäihä mitä on sitten kestänyt parhaat vuodet.
Ilmianna
Jaa

1 Vastaus



Lapsesi on jo täysi-ikäinen ja (ilmeisesti) omillaan.
Naisesestasi ei kertomasi mukaan ole mitään muuta kuin haitaa ja mielipahaa.
Te ette ole avioliitossa joten erisuuntiin kulkeminen on suht helppoa.
Siinä tapauksessa , eikö ole enemmän järkeenkäypää laskea tuo nainen menemään omia teitään, hän kun ei välitä sinusta "ei ole vastuussa sun pärjäämisestä", mikä on tosi kolkosti sanottu.

Varsinkin nyt kun olet sairauden takia noin nuorella iällä työkyvytön, sinä tarvitset omaa rauhaa enemmän kuin koskaan. Jatkuva mielipahan aihe räksyttämässä vierelläsi on viimeinen asia mitä sinä tarvitset!
Omassa rauhassasi voit keskittäytyä tekemään asioita joihin kykenet, oli se sitten hankkimaan tietoa musiikista, rakentamaan linnunpönttöjä tai oppimaan uuden vieraan kielen tjms.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Herätys on ollut karu

On tässä herännyt siihen todellisuuteen että paras ikä on mennyt ja terveys kuin sumussa ohi, ei oikein edes huomannut. Muutin naisen kanssa yhteen ollessani 22v, lapsi syntyi olessani 27v ja se oli parasta joskin hektistä aikaa. Sen jälkeen olen olut kuin sumussa, vuorotyö vei hankisesti mehut, harrastuksista joutui pitkälti luopumaan tai karsimaan reilusti ja muutenkin sosiaaliset kontaktit kavereihin lähes loppui. Tuli myös työpaikan vaihtoja, avopuolison ulkopuoliset suhteet jne. Mehut loppui ja sitten 41 vuotiaana sairastuin siten että työkyky meni ja siinä rapautui koko parisuhde ja talous...erostakin avopuoliso puhui muutamaan kertaa mutta jäi kuitenkin toteutumatta. Olisi voinut toki nainen antaa tukea, olin kuitenkin pitänyt pitkät ajat häntäkin rahallisesti hyvin arjessa kiinni ja huolehtinut lapsesta kuten kuului. Seksielämäkin kuollutta jo pari vuotta en tiedä onko avopuoliso käynyt vieraissa paljon mahdollista kun tietää menneisyyden mutta huonoista valinnoista ei voi kun itseään syyttää. Nyt sitten ikää 47 ja kun vihdoin olisi aikaa itselle ja omaa hyvinvointiin voisi panostaa niin on sairas eikä ole rahallisesti mahdollisuutta ja avopuoliso valittaa ettei rahat riitä eikä hän ole vastuussta mun pärjäämisestä, tottahan sekin. Jos oltaisiin aviossa niin tilanne olisi eri nyt ei. Olisi kiva kuulla onko kohtalontovereita vai onko käynyt vaan paska mäihä mitä on sitten kestänyt parhaat vuodet.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta