Herätys on ollut karu

On tässä herännyt siihen todellisuuteen että paras ikä on mennyt ja terveys kuin sumussa ohi, ei oikein edes huomannut. Muutin naisen kanssa yhteen ollessani 22v, lapsi syntyi olessani 27v ja se oli parasta joskin hektistä aikaa. Sen jälkeen olen olut kuin sumussa, vuorotyö vei hankisesti mehut, harrastuksista joutui pitkälti luopumaan tai karsimaan reilusti ja muutenkin sosiaaliset kontaktit kavereihin lähes loppui. Tuli myös työpaikan vaihtoja, avopuolison ulkopuoliset suhteet jne. Mehut loppui ja sitten 41 vuotiaana sairastuin siten että työkyky meni ja siinä rapautui koko parisuhde ja talous...erostakin avopuoliso puhui muutamaan kertaa mutta jäi kuitenkin toteutumatta. Olisi voinut toki nainen antaa tukea, olin kuitenkin pitänyt pitkät ajat häntäkin rahallisesti hyvin arjessa kiinni ja huolehtinut lapsesta kuten kuului. Seksielämäkin kuollutta jo pari vuotta en tiedä onko avopuoliso käynyt vieraissa paljon mahdollista kun tietää menneisyyden mutta huonoista valinnoista ei voi kun itseään syyttää. Nyt sitten ikää 47 ja kun vihdoin olisi aikaa itselle ja omaa hyvinvointiin voisi panostaa niin on sairas eikä ole rahallisesti mahdollisuutta ja avopuoliso valittaa ettei rahat riitä eikä hän ole vastuussta mun pärjäämisestä, tottahan sekin. Jos oltaisiin aviossa niin tilanne olisi eri nyt ei. Olisi kiva kuulla onko kohtalontovereita vai onko käynyt vaan paska mäihä mitä on sitten kestänyt parhaat vuodet.