Helppo keino estää erimielisyydet, kun ero tulee.

Teillähän kävi juuri siten että sopuun ei päästy ja tarvitsitte oikeutta elareissa.

Eikö olisi helpompaa jos joku ulkopuolinen päättäisi, kun ette itse siihen pystyneet.
Näin säästyttäisiin siltä, ettei puolisoiden tarvitsisi leikkiä tuomaria tai lääkäriä.

On vai hyväksyttävä oikeuden määräämät faktat ja tämä sen vuoksi kun eronneet
eivät itse kykene sopimaan asioistaan.

Tämän jälkeen molemmat vanhemmat voivat keskittyä uuteen elämäänsä, eikä tarvitse
vuosien riitoja.

Kuin tilauksesta, esitys on tulossa jossa, ongelmaa yritetään korjata ja lapsetkin otetaan taas huomioon. Toivottavasti vanhempien vastuuta ja oikeudemukaisuutta korostetaan.

aikuistenoikeasti kirjoitti:

Teillähän kävi juuri siten että sopuun ei päästy ja tarvitsitte oikeutta elareissa.

Eikö olisi helpompaa jos joku ulkopuolinen päättäisi, kun ette itse siihen pystyneet.
Näin säästyttäisiin siltä, ettei puolisoiden tarvitsisi leikkiä tuomaria tai lääkäriä.

On vai hyväksyttävä oikeuden määräämät faktat ja tämä sen vuoksi kun eronneet
eivät itse kykene sopimaan asioistaan.

Tämän jälkeen molemmat vanhemmat voivat keskittyä uuteen elämäänsä, eikä tarvitse
vuosien riitoja.

Lue lisää

Meillä kävi niin, ettei sopuun päästy, koska exällä ei ollut järki päässä. Hän halusi tavallaan hakea minulle oikeutta oikeuden kautta.
Eli kun meillä oli samat tulot - niin molemmille jäi 490e/kk lasten (2) elatukseen. Exän mielestä hänelle ei jäänyt- ainoastaan 50e /kk . Jolloin minun olisi käytännössä elätettävä lapset yksin 440euron budjettivajeella. Kun kysyin miten hänen mielestään voi olla mahdollista, että samoista tuloista hänellä ei ole varaa tuohon summaan, mutta minulla pitäisi olla tuplaten se summa - hän ei osannut selittää. Arvelinkin, että takana oli ilkeys tai muu mielenvikaisuus. Ei täyspäisyys. Oikeus sitten päätti elareiden määräksi 490e/kk.

Lasten asumisestakaan ei oltaisi päästy sopuun, ellei lapset itse olisi puuttuneet asiaan. He halusivat tulla lastenvalvojalle kertomaan kommenttinsa asiaan, jota isänsä kovasti yritti estellä.

Vanhempien laihakin sopu, tai edes yhteinen päätös on paljon parempi lasten kannalta kuin oikeusriita. Sellaisesta kärsii kaikki, niin vanhemmat mutta ennenkaikkea lapset eniten.

hkgh kirjoitti:

Meillä kävi niin, ettei sopuun päästy, koska exällä ei ollut järki päässä. Hän halusi tavallaan hakea minulle oikeutta oikeuden kautta.
Eli kun meillä oli samat tulot - niin molemmille jäi 490e/kk lasten (2) elatukseen. Exän mielestä hänelle ei jäänyt- ainoastaan 50e /kk . Jolloin minun olisi käytännössä elätettävä lapset yksin 440euron budjettivajeella. Kun kysyin miten hänen mielestään voi olla mahdollista, että samoista tuloista hänellä ei ole varaa tuohon summaan, mutta minulla pitäisi olla tuplaten se summa - hän ei osannut selittää. Arvelinkin, että takana oli ilkeys tai muu mielenvikaisuus. Ei täyspäisyys. Oikeus sitten päätti elareiden määräksi 490e/kk.

Lasten asumisestakaan ei oltaisi päästy sopuun, ellei lapset itse olisi puuttuneet asiaan. He halusivat tulla lastenvalvojalle kertomaan kommenttinsa asiaan, jota isänsä kovasti yritti estellä.

Vanhempien laihakin sopu, tai edes yhteinen päätös on paljon parempi lasten kannalta kuin oikeusriita. Sellaisesta kärsii kaikki, niin vanhemmat mutta ennenkaikkea lapset eniten.

Lue lisää

Vanhempien laihakin sopu, tai edes yhteinen päätös on paljon parempi lasten kannalta kuin oikeusriita. Sellaisesta kärsii kaikki, niin vanhemmat mutta ennenkaikkea lapset eniten.

Tämä on täyttä totta koko teksti.

Lailla ei ole mitään haittaa niille jotka muutenkin asiansa kykenevät hoitamaan,

Laki helpottaisi ongelmaerossa olevien lapsien elämää, ei kukaan maalikko voi puolisoastaan diaknoosia tehdä, eikä yksikään hyvä ystävä tiedä mitä perheiden sisällä on tapahtunut.
Tänäpäivänä hyvien ystävien toimesta tuomitaan puoliso täysin, tunteen ja vihan perusteella.

Mutta jokainen eronnut tietää mitenkä tunteet jyllää 3 ensimmäisen kk aikana. Tilanne kärjistyy yleensä tuossa ajassa niin, ettei kyetä enää sopimaan mistään. Tällöin kun ns.. ¨hyvät ystävät¨ heittävät vettä kiukaalle, on siitä vaikea perääntyä. Todellisuudessa jokainen perhe on erillainen, ainoastaan puolisot tietävät mitä on tapahtunut ja tämäkin vain jos kommunikaatio on onnistunut.

Me exän kanssa kykenimme sopimaan kaikista asioista, mutta ne hyvät kaverit olivat erimieltä ja tämän vuoksi syntyi todella haastava ero, jossa lapsetkin vedettiin mukaan. Kun näin vuosien jälkeen ole laskenut miten asiat meni, niin se meidän alkuperäinen yhdessä sovitut asiat toteutuvat, mutta minä sain 7000€ enemmän kuin alunperin sovimme. Tietenkin koko perhe riitautui ja kaikille jäi elinikäinen trauma tapahtuneesta, jota ei voida korjata enää koskaan.
Meidän tapauksessa olisi ollut todella hyväksi jos ulkopuolinen olisi hoitanut asiat, faktat oli kaivettu esiin, eikä olisi ollut ns.. kavereiden erheelisiä faktatietoja jotka sekoittivat totaallisesti exän pään.

Miten sä nyt noin anteeksiantamaton olet? Etkä pysty toista takasin ottamaan, vaikka noin kovasti haluaa. Anteeksianto on kuule suhteenkin perusjuttuja. Toinen kertoilee mitä kertoilee, katuu kovasti ja sanoo ettei enää ja tottakai sitä uskoo ja hyvänä ihmisenä anteeksiannetaan ja eiku sama uudestaan ja uudestaan. Ajattele, että toinen sitten niinku eroo ja sinä pikkumaisena vingut yhdestä anteeksiannnosta. Ai niin kyse on siitä, että kun suhteessa ollaan niin silloin pitää yrittää.
Oikeesti oon sitä mieltä, että ihmiset tekee virheitä ja anteeksikin voi antaa rankkojakin juttuja, jos halua on yhteiseen onneen, mutta ei toistella samoja virheitä.

Turhaansyyllistää
Näin on näppylät. Ikävää, että asiat meni ja tuohon päädyttiin. Ehkä. Minä olisin kyllä repinyt pelihousuni tuollaisesta turhasyyllistämisestä.

Mutta se on erittäin hyvä, että mies taitaa tietää möhlänneensä pahemman kerran. Läheskään kaikki eivät siihen pysty. Ja vaikka molempia itkettää (varmaan noista kaikista luetelluista syistä) - niin asiat on niin kuin ne on. Ei se tarkoita, että pitäisi mies takaisin ottaa, anteeksi toki voi halutessaan antaa. Kun jotain ihmeellistä tapahtuu - joutuu tekemään muutoksia - ja jatkamaan elämää. Täytyy päästää irti, vaikka ottaahan se sydämestä. Kokemusta siitä kuitenkin saa...

Kaikkee ei tartte anteeksikaan antaa, eikä voikaan ja näin sanoo ihan terapeutti.

Terapeutti varmast tarkoitti hiukan muuta kun annat ymmärtää.

Kaikkien kanssa ei tarvitsev olla kavereita, mutta toimeen on tultava, jos kysymyksessä on puoliso ja perheessä on lapsia.

Olen kuullut mitä ihmeellisempiä tarinoita mitä terapeutit ovat sanoneet, naisille.
Tulen tekemään Aville tutkintapyynnön yhdestä terapeutista ja samalla nähdään terapeuttien todellinen vastuu on. Tilannehan on todella huolestuttava.

Mistä sä tähän kaverin vetäsit tai avioliiton. Ei toiselle tehdä pahaa ja rikota toista pelkästään ilkeyttä. Eikö tässä puhuttu erosta, eronneista.

No selkeytän tekstiä

Kaikkien kanssa ei tarvitsev olla kavereita, mutta toimeen on tultava, jos kysymyksessä on puoliso ja perheessä on lapsia.

Jos sinulla on lapsia ja eroat, huoltajuus ei katoa vastuu lapsista jatkuu 18 vuotiaaksi asti.
Hultajuus voidaan poistaa ja näin käykin jos on kykenemätön huoltajaksi, mutta sen päätöksen tekee viranomaise.

Mikä on lasten etu, no se että heidän asiansa hoidetaa ja pyritään tasoittamaan tilannetta, ettei ero aiheuta lisä ongelmia, pelkästään vanhempien itsekkyydestä. Vaikka kuinka koet että sinua on kohdeltu väärin, se ei ole lasten vika, eikä täten heitä saa vetää mukaan eroihin.

On todella omituinen tilanne, ne vanhemmat ketä haukkuvat entistä puolisoa eniten, vastustavat vanhaa avioliittolakia eniten ? Vaikuttaakin siltä että totuutta ei haluta saada selville, vaan oma mimä mimä on tärkein ja se ohittaa lapsetkin. En tosiaankaan ole vanhan lain kannalla, mutta osa eroavista eivät ole valmiita lain poistamisen tarkoittamiseen yhteiseen vastuuseen.

Paras tapa olisi varmasti se että, vanhemmille annetaan mahdollisuus sopia asioista ja elleivät siihen pysty, he siirtyisivät vanhan avioliittolain piiriin. Tämä vähentäisi monen vanhemman riidan halukkuutta, siis jos et kykene näkemään holhoojan vastuuta, sen tekee viranomaiset/oikeuslaitos.

Lapset kasvaessaan tekevät täysin oman päätelmän vanhemmistaan, ilman manipulointia. Lapset ovat todella lojaaleja ja oikeudenmukaisia kummallekin vanhemmalle.

aikuistenoikeasti kirjoitti:

No selkeytän tekstiä

Kaikkien kanssa ei tarvitsev olla kavereita, mutta toimeen on tultava, jos kysymyksessä on puoliso ja perheessä on lapsia.

Jos sinulla on lapsia ja eroat, huoltajuus ei katoa vastuu lapsista jatkuu 18 vuotiaaksi asti.
Hultajuus voidaan poistaa ja näin käykin jos on kykenemätön huoltajaksi, mutta sen päätöksen tekee viranomaise.

Mikä on lasten etu, no se että heidän asiansa hoidetaa ja pyritään tasoittamaan tilannetta, ettei ero aiheuta lisä ongelmia, pelkästään vanhempien itsekkyydestä. Vaikka kuinka koet että sinua on kohdeltu väärin, se ei ole lasten vika, eikä täten heitä saa vetää mukaan eroihin.

On todella omituinen tilanne, ne vanhemmat ketä haukkuvat entistä puolisoa eniten, vastustavat vanhaa avioliittolakia eniten ? Vaikuttaakin siltä että totuutta ei haluta saada selville, vaan oma mimä mimä on tärkein ja se ohittaa lapsetkin. En tosiaankaan ole vanhan lain kannalla, mutta osa eroavista eivät ole valmiita lain poistamisen tarkoittamiseen yhteiseen vastuuseen.

Paras tapa olisi varmasti se että, vanhemmille annetaan mahdollisuus sopia asioista ja elleivät siihen pysty, he siirtyisivät vanhan avioliittolain piiriin. Tämä vähentäisi monen vanhemman riidan halukkuutta, siis jos et kykene näkemään holhoojan vastuuta, sen tekee viranomaiset/oikeuslaitos.

Lapset kasvaessaan tekevät täysin oman päätelmän vanhemmistaan, ilman manipulointia. Lapset ovat todella lojaaleja ja oikeudenmukaisia kummallekin vanhemmalle.

Lue lisää

Kaikkien kanssa ei pysty tulemaan toimeen, ja sen vuoksi juuri eroja tuleekin. On myös ehdottoman tärkeää suojella niin itseään kuin lapsia sellaiselta vanhemmalta, jonka käytös on haitallista toisia kohtaan. Eli erota kunnolla tai mahdollisimman kunnolla. Mitä vähemmän tekemisissä, sitä parempi. Kaikki kuluttavat ihmissuhteet pitää lopettaa, se on tervettä. Oikeuslaitos ei tässä asiassa voi auttaa. Ihminen on ilkeä, jos hän on. Ei se poistu vaikka oikeus mitä määräisi. Ilkeys saa vain uusia muotoja.

Lapset - etenkin pienet lapset, ovat usein turhankin lojaaleita vanhemmilleen. Myös räikeissä laiminlyönti ja väkivaltatapauksissa. Täytyy muistaa, että perheen kierojen ja sairaiden ihmissuhteiden keskellä kasvaa häiriintyneitä lapsia (näitä yritetään myös ehkäistä eroamalla). Riippuu tietysti kuka tekee mitä tekee. Ainahan näin ei ole, vaan lapsi voi (sinänsä aivan normaalisti ja terveesti) tuntea aivan kamalaa häpeää tai pelkoa vanhempaansa kohtaan. Jos vanhempi uhkaa "tätä et kerro äidille etkä kenellekään tai saat selkään", niin eihän lapsi kerro.

Et näytä ymmärtävän, ettei millään lailla voi pakottaa ihmistä toimimaan vastuullisesti. Vastuu täysin on vapaaehtoista. Jos vastuuseen liittää ehtoja, siitä tulee pakko. Ja pakko puolestaan haittaa ihmisten välisiä kiintymyssuhteita hurjasti. Jos etäisä ei esim. halua tavata lastaan, niin hänen ei ole pakko. Sen katsotaan haittaavan isä-lapsi kiintymyssuhdetta. Mutta äidin on pakko laittaa lapsi tapaamisiin valmiiksi - ja selitellä syitä miksei isä tullutkaan - taas tälläkään kertaa. Isä voi soittaa lapselle, ja kysyä oletko valmiina. Ja perua tapaamisen viime sekunnilla. Kun näin on tapahtunut monta kertaa, eikä lasta enää valmistella - ohari isältä tulee taas. Niin eipäs juuri silloin tule - lapsi voi myös puhelimessa etukäteen sanoa, ettei halua olla valmiina, ellei isä varmasti tule - niin isä varmasti tulee. Ja nostaa syytteen äitiä vastaan lapsen "vieraannuttamisesta" isästä. Tällaiset tapaukset ovat yleisiä, ja todella väärin - sekä lasta että äitiä kohtaan.

aikuistenoikeasti kirjoitti:

No selkeytän tekstiä

Kaikkien kanssa ei tarvitsev olla kavereita, mutta toimeen on tultava, jos kysymyksessä on puoliso ja perheessä on lapsia.

Jos sinulla on lapsia ja eroat, huoltajuus ei katoa vastuu lapsista jatkuu 18 vuotiaaksi asti.
Hultajuus voidaan poistaa ja näin käykin jos on kykenemätön huoltajaksi, mutta sen päätöksen tekee viranomaise.

Mikä on lasten etu, no se että heidän asiansa hoidetaa ja pyritään tasoittamaan tilannetta, ettei ero aiheuta lisä ongelmia, pelkästään vanhempien itsekkyydestä. Vaikka kuinka koet että sinua on kohdeltu väärin, se ei ole lasten vika, eikä täten heitä saa vetää mukaan eroihin.

On todella omituinen tilanne, ne vanhemmat ketä haukkuvat entistä puolisoa eniten, vastustavat vanhaa avioliittolakia eniten ? Vaikuttaakin siltä että totuutta ei haluta saada selville, vaan oma mimä mimä on tärkein ja se ohittaa lapsetkin. En tosiaankaan ole vanhan lain kannalla, mutta osa eroavista eivät ole valmiita lain poistamisen tarkoittamiseen yhteiseen vastuuseen.

Paras tapa olisi varmasti se että, vanhemmille annetaan mahdollisuus sopia asioista ja elleivät siihen pysty, he siirtyisivät vanhan avioliittolain piiriin. Tämä vähentäisi monen vanhemman riidan halukkuutta, siis jos et kykene näkemään holhoojan vastuuta, sen tekee viranomaiset/oikeuslaitos.

Lapset kasvaessaan tekevät täysin oman päätelmän vanhemmistaan, ilman manipulointia. Lapset ovat todella lojaaleja ja oikeudenmukaisia kummallekin vanhemmalle.

Lue lisää

Ai niin. Nykyinen avioliittolaki on täysin vanhentunut. Avio-oikeuden toisen omaisuuteen voisi poistaa kokonaan. Loppuisi rutinat, että nainen jahtaa miehen omaisuutta.

Kun viimein saatiin tasa-arvoinen avioliittolaki, niin papit eivät kuitenkaan suostu tai edes saa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Järjetöntä syrjintää.

uiipiu kirjoitti:

Kaikkien kanssa ei pysty tulemaan toimeen, ja sen vuoksi juuri eroja tuleekin. On myös ehdottoman tärkeää suojella niin itseään kuin lapsia sellaiselta vanhemmalta, jonka käytös on haitallista toisia kohtaan. Eli erota kunnolla tai mahdollisimman kunnolla. Mitä vähemmän tekemisissä, sitä parempi. Kaikki kuluttavat ihmissuhteet pitää lopettaa, se on tervettä. Oikeuslaitos ei tässä asiassa voi auttaa. Ihminen on ilkeä, jos hän on. Ei se poistu vaikka oikeus mitä määräisi. Ilkeys saa vain uusia muotoja.

Lapset - etenkin pienet lapset, ovat usein turhankin lojaaleita vanhemmilleen. Myös räikeissä laiminlyönti ja väkivaltatapauksissa. Täytyy muistaa, että perheen kierojen ja sairaiden ihmissuhteiden keskellä kasvaa häiriintyneitä lapsia (näitä yritetään myös ehkäistä eroamalla). Riippuu tietysti kuka tekee mitä tekee. Ainahan näin ei ole, vaan lapsi voi (sinänsä aivan normaalisti ja terveesti) tuntea aivan kamalaa häpeää tai pelkoa vanhempaansa kohtaan. Jos vanhempi uhkaa "tätä et kerro äidille etkä kenellekään tai saat selkään", niin eihän lapsi kerro.

Et näytä ymmärtävän, ettei millään lailla voi pakottaa ihmistä toimimaan vastuullisesti. Vastuu täysin on vapaaehtoista. Jos vastuuseen liittää ehtoja, siitä tulee pakko. Ja pakko puolestaan haittaa ihmisten välisiä kiintymyssuhteita hurjasti. Jos etäisä ei esim. halua tavata lastaan, niin hänen ei ole pakko. Sen katsotaan haittaavan isä-lapsi kiintymyssuhdetta. Mutta äidin on pakko laittaa lapsi tapaamisiin valmiiksi - ja selitellä syitä miksei isä tullutkaan - taas tälläkään kertaa. Isä voi soittaa lapselle, ja kysyä oletko valmiina. Ja perua tapaamisen viime sekunnilla. Kun näin on tapahtunut monta kertaa, eikä lasta enää valmistella - ohari isältä tulee taas. Niin eipäs juuri silloin tule - lapsi voi myös puhelimessa etukäteen sanoa, ettei halua olla valmiina, ellei isä varmasti tule - niin isä varmasti tulee. Ja nostaa syytteen äitiä vastaan lapsen "vieraannuttamisesta" isästä. Tällaiset tapaukset ovat yleisiä, ja todella väärin - sekä lasta että äitiä kohtaan.

Lue lisää

Paras ratkaisu kyseisessä kuvaamassasi tapauksessa olisi, varmasti ulkopuolinen taho, joka määrittelee tilanteen. Kuulostaa siltä että tuossa on todella tunteet liikaa mukana ja järki on unohdettu kokonaan.

Meillä on lai joiden mukaan toimitaan ja jos olet huoltaja, olet vasuussa lapsistasi 18 vuotta.
Vastuu ei ole vapaaehtoinen, se on todellakin pakko. Jos kumpikaan huoltaja ei kykene ymmärtämään asiaa, sen päätöksen tekee hallinto-oikeus.

Jos tilanne on miten kerrot, miksi vastustat ulkopuolista tahoa, siloinhan on mahdollisuus oikeasti selvittää missä mennään ja oikeus voisi toteutua. Kerroit että nämä tapaukset ovat yleisiä, sehän vahvistaa sitä että ulkopuolinen taho on otettava mukaan jos vanhemmat eivät kykene asioitaan hoitamaan.

Miksi vanhemmat yrittävät selitellä itsensä pois huoltajan vastuusta, viisaampi ottaa ohjakset käsiin ilman syytöksiä ja ajavat näin lasten etua. Se ei lämmitä ketää, että on oikeassa, mutta se lämmittää jos lapset eivät joudu kärsimään.

uiipiu kirjoitti:

Ai niin. Nykyinen avioliittolaki on täysin vanhentunut. Avio-oikeuden toisen omaisuuteen voisi poistaa kokonaan. Loppuisi rutinat, että nainen jahtaa miehen omaisuutta.

Kun viimein saatiin tasa-arvoinen avioliittolaki, niin papit eivät kuitenkaan suostu tai edes saa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Järjetöntä syrjintää.

Lue lisää

Miten tämä nyt liittyi edellisiin kommentteihin?

aikuistenoikeasti kirjoitti:

Paras ratkaisu kyseisessä kuvaamassasi tapauksessa olisi, varmasti ulkopuolinen taho, joka määrittelee tilanteen. Kuulostaa siltä että tuossa on todella tunteet liikaa mukana ja järki on unohdettu kokonaan.

Meillä on lai joiden mukaan toimitaan ja jos olet huoltaja, olet vasuussa lapsistasi 18 vuotta.
Vastuu ei ole vapaaehtoinen, se on todellakin pakko. Jos kumpikaan huoltaja ei kykene ymmärtämään asiaa, sen päätöksen tekee hallinto-oikeus.

Jos tilanne on miten kerrot, miksi vastustat ulkopuolista tahoa, siloinhan on mahdollisuus oikeasti selvittää missä mennään ja oikeus voisi toteutua. Kerroit että nämä tapaukset ovat yleisiä, sehän vahvistaa sitä että ulkopuolinen taho on otettava mukaan jos vanhemmat eivät kykene asioitaan hoitamaan.

Miksi vanhemmat yrittävät selitellä itsensä pois huoltajan vastuusta, viisaampi ottaa ohjakset käsiin ilman syytöksiä ja ajavat näin lasten etua. Se ei lämmitä ketää, että on oikeassa, mutta se lämmittää jos lapset eivät joudu kärsimään.

Lue lisää

Olet täysin sekaisin. Kukaan normaalijärkinen ei ehdota tuomioistuimen tai muun ulkopuolisen tahon ratkaisevan ihmisten välisiä, henkilökohtaisia asioita väkisin ihmisten puolesta. Oletko koskaan kuullut ihmisten itsemääräämisoikeudesta ja yksilövapaudesta? Ehdottamasi toimi on täydellisen itsemääräämisoikeuden ja yksilövapauden vastainen, ihan laiton. Se on vapauden vihapuhetta. Kontrollin, kyttäämisen, alistamisen yms. puolesta.

aikuistenoikeasti kirjoitti:

Miten tämä nyt liittyi edellisiin kommentteihin?

Kirjoitit "Palautetaan vanha avioerolaki" Eiköhän tuo edellinen kommentti liittynyt siihen, vai mitä?

53451 kirjoitti:

Olet täysin sekaisin. Kukaan normaalijärkinen ei ehdota tuomioistuimen tai muun ulkopuolisen tahon ratkaisevan ihmisten välisiä, henkilökohtaisia asioita väkisin ihmisten puolesta. Oletko koskaan kuullut ihmisten itsemääräämisoikeudesta ja yksilövapaudesta? Ehdottamasi toimi on täydellisen itsemääräämisoikeuden ja yksilövapauden vastainen, ihan laiton. Se on vapauden vihapuhetta. Kontrollin, kyttäämisen, alistamisen yms. puolesta.

Lue lisää

Se on pakko jos vanhemmat eivät kykene hoitamaan velvoitteitaan, huoltajuus 18 vuotiaaksi.
Jos vanhemmat ajattelee pelkästään itseään, omia oikeuksiaan ja sekoittavat lapset erimielisyyksiinsä.

Jos vanhemmat eivät kykene sopimaan eronjälkeisistä asioista, jotakin on pakko tehdä.
Tämä ei saa jatkua, on ajateltava lapsia heillä on 2 vanhempaa, tahtoi tai ei exä.

On järjetöntä hakea itsetunnon kohotusta haukkumalla exää, jos on sinut itsensä kanssa ei tähän ole tarvetta, mutta jos on kiinni vielä vanhassa suhteessa näin käy.

uiipiu kirjoitti:

Ai niin. Nykyinen avioliittolaki on täysin vanhentunut. Avio-oikeuden toisen omaisuuteen voisi poistaa kokonaan. Loppuisi rutinat, että nainen jahtaa miehen omaisuutta.

Kun viimein saatiin tasa-arvoinen avioliittolaki, niin papit eivät kuitenkaan suostu tai edes saa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Järjetöntä syrjintää.

Lue lisää

Laki on jo ollut voimassa iät ja ajat joka ainoa voi tehdä avioehtosopimuksen, se on tyhmä joka ei sitä tee ja sitte parkuu, kun joutuu jakamaan omaisuutta.

Tuntuu että tilanne räjähtää käsiin, eroista on tullut muoti ilmiö ja siksi mietin että asialle saataisiin painoarvoa oikeuden avulla. Vanhemmilla olisi mahdollista sopia asioista ja elleivät kykene, asiat selvitetään faktojen pohjalta.

Me exän kanssa kahdestaan sovimme kaikesta sovussa, mutta kun tuli hyvät kaverit mukaan, niin asiat muuttuivat ja taas alkoi riita.

aikuistenoikeasti kirjoitti:

Tuntuu että tilanne räjähtää käsiin, eroista on tullut muoti ilmiö ja siksi mietin että asialle saataisiin painoarvoa oikeuden avulla. Vanhemmilla olisi mahdollista sopia asioista ja elleivät kykene, asiat selvitetään faktojen pohjalta.

Me exän kanssa kahdestaan sovimme kaikesta sovussa, mutta kun tuli hyvät kaverit mukaan, niin asiat muuttuivat ja taas alkoi riita.

Lue lisää

Haha. Vai muoti-ilmiö. Ihan kuin joku eroaisi muodin vuoksi, hyvin pinnallinen käsitys.
No joka tapauksessa oikeusprosessi on aika kankea ja kallis toimi verrattuna hyötyyn. Ja olisiko todella lapsen paras, jos esim. isä pakotettaisiin huoltamaan lasta tietyn ajan, vaikkei häntä huvita? Jos minä olisin vielä lapsi (nyt olen 55v) niin haluaisi olla vain vanhemman kanssa, joka haluaa olla minun kanssa. Eikö tämä ole aika itsestäänselvyys? Jo senkin vuoksi, että lapset kasvavat pakon ja pelon ilmapiirissä kieroon.

Vaikka tiedän, että ennen eroa lapsillani oli vaikeaa, ikävää ja haitallista asua isänsä ja minun kanssa yhdessä, niin se oli pakollista lain vuoksi. Lain vuoksi heidän piti kärsiä, etenkin keskimmäinen kärsi kovin isänsä ilkeästä käytöksestä. Hän pyysi eroa usein. Tiesin, että mies nostaisi riidan ja kovan haloon erosta, ja lapset kärsisivät lisää. Kun nuorimmaisen 12v synttärit menivät, hain eroa kuten olin lapsille (tuolloin 12, 14 16 v) luvannut. Erossa ei tarvita sovintoa, etenkään kun toinen ei vaikuta millään tavalla olevan halukas minkäälaiseen sovintoon, ei kuuntele, ei ole yhteistyökykyinen eikä edes halua ymmärtää muita. Tarvitaan vain järkevä päätös.

Ero oli hankala, mutta maailma avautui sekä minulle mutta ennen kaikkea lapsille sen jälkeen. Vasta eron jälkeen kuulin lapsilta isästään ikäviä faktoja, siis vieläkin ikävämpiä kuin oli tiedossa. Kaikki perheessämme liittomme aikana (loppuvuosina etenkin) keskittyivät exään ja hänen ongelmiinsa, lapset jäivät syrjään. Oli ihanaa tutustua heihin kunnolla, antaa tukea, olla lähellä ja keskittyä.

ururt kirjoitti:

Haha. Vai muoti-ilmiö. Ihan kuin joku eroaisi muodin vuoksi, hyvin pinnallinen käsitys.
No joka tapauksessa oikeusprosessi on aika kankea ja kallis toimi verrattuna hyötyyn. Ja olisiko todella lapsen paras, jos esim. isä pakotettaisiin huoltamaan lasta tietyn ajan, vaikkei häntä huvita? Jos minä olisin vielä lapsi (nyt olen 55v) niin haluaisi olla vain vanhemman kanssa, joka haluaa olla minun kanssa. Eikö tämä ole aika itsestäänselvyys? Jo senkin vuoksi, että lapset kasvavat pakon ja pelon ilmapiirissä kieroon.

Vaikka tiedän, että ennen eroa lapsillani oli vaikeaa, ikävää ja haitallista asua isänsä ja minun kanssa yhdessä, niin se oli pakollista lain vuoksi. Lain vuoksi heidän piti kärsiä, etenkin keskimmäinen kärsi kovin isänsä ilkeästä käytöksestä. Hän pyysi eroa usein. Tiesin, että mies nostaisi riidan ja kovan haloon erosta, ja lapset kärsisivät lisää. Kun nuorimmaisen 12v synttärit menivät, hain eroa kuten olin lapsille (tuolloin 12, 14 16 v) luvannut. Erossa ei tarvita sovintoa, etenkään kun toinen ei vaikuta millään tavalla olevan halukas minkäälaiseen sovintoon, ei kuuntele, ei ole yhteistyökykyinen eikä edes halua ymmärtää muita. Tarvitaan vain järkevä päätös.

Ero oli hankala, mutta maailma avautui sekä minulle mutta ennen kaikkea lapsille sen jälkeen. Vasta eron jälkeen kuulin lapsilta isästään ikäviä faktoja, siis vieläkin ikävämpiä kuin oli tiedossa. Kaikki perheessämme liittomme aikana (loppuvuosina etenkin) keskittyivät exään ja hänen ongelmiinsa, lapset jäivät syrjään. Oli ihanaa tutustua heihin kunnolla, antaa tukea, olla lähellä ja keskittyä.

Lue lisää

Jos kumpi tahansa vanhemmista huomaa että lapset kärsivät, puolison käytöksen takia, on hän velvollinen toimia siten että lasten hyvinvointi taataan.

Kun tilanne on todellinen, ei sen osoittamisessa ole ongelmia (tällöin todistaminen on helppoa myös oikeudessa ja silloin oikeus voittaa). Eron on saanut jo pitkään, ilman että toinen osapuoli siihen voi vaikuttaa. Mutta tämän kaltainen tapaus on poikkeus poikkeus ei normaalia perhe elämää. Lapsia on kuultu jo vuosikymmeniä, kun ollaan riitannuttu ja tällä on merkitystä, kun holhooja määritellään. Mutta tilanteissa jossa ei ole faktapohjaa, pelkästään oma tunne, näissä tapauksissa tulee helposti ongelmia.

Jos olen väärässä lakimuutoksella on todella kiire

Kontrollifriikki on yhdyssana...

"on OIKEUS "
Juuri näin. Ellei ihan ETUOIKEUS.

Näin on katopa muuten yksinhuoltajiakin, joilla mahdollisuus ties millaisiin työaikoihin, vapaadeen ym,vaikka toinen puolisko on täysin pois kuvioista. Kyllä siinäkin vanhemmat tsi muu suku auttaa jopa yli puuttuvan vanhemman.

Käytäntö on juuri tämänkaltaisiin tapauksiin tarkoitettu, ei kukaan voi olla noi
oikeassa toisten ajatuksista. Jos kysymyksessä on mielisairaus tai riippuvuus on
se helppo todentaa, mutta sen tekee lääkäri, ei kumppani, elämme kumminkin
sivistysvaltiossa.

Jokaisella lapsella on huoltajat 18 vuotta ja vanhemmat ovat huoltajia, ellei
muuten sovita. Ei yksikään äiti tai isä voi olla yksinvaltias, molemmilla on oikeus ja
velvollisuus huoltajuuteen.

Jos erotaan on pakko sopia jos on lapsia, tämän ei pitäisi olla kenellekään epäselvä,
Tämä vahvistaa että avioliittolaki on saatava takaisin, muuten oikeusturva kärsii.

Nykyisessä käytännössä on selkeä epäkohta, joka suosii minä minä naisia.
Ei kukaan voi yksin määritellä mikä on oikeen ja väärin, jos ei kykene keskustelemaan
toisen osapuolen kanssa. Jos ihminen on ilkeä tai muuta, on se kyettävä todistamaan
siten että molemmilla on mahdollisuus oikeusturvaan.

Olen todella huolestunut kun toinen osapuoli kertoo että EI OLE PAKKO SOPIA

aikuistenoikeasti kirjoitti:

Käytäntö on juuri tämänkaltaisiin tapauksiin tarkoitettu, ei kukaan voi olla noi
oikeassa toisten ajatuksista. Jos kysymyksessä on mielisairaus tai riippuvuus on
se helppo todentaa, mutta sen tekee lääkäri, ei kumppani, elämme kumminkin
sivistysvaltiossa.

Jokaisella lapsella on huoltajat 18 vuotta ja vanhemmat ovat huoltajia, ellei
muuten sovita. Ei yksikään äiti tai isä voi olla yksinvaltias, molemmilla on oikeus ja
velvollisuus huoltajuuteen.

Jos erotaan on pakko sopia jos on lapsia, tämän ei pitäisi olla kenellekään epäselvä,
Tämä vahvistaa että avioliittolaki on saatava takaisin, muuten oikeusturva kärsii.

Nykyisessä käytännössä on selkeä epäkohta, joka suosii minä minä naisia.
Ei kukaan voi yksin määritellä mikä on oikeen ja väärin, jos ei kykene keskustelemaan
toisen osapuolen kanssa. Jos ihminen on ilkeä tai muuta, on se kyettävä todistamaan
siten että molemmilla on mahdollisuus oikeusturvaan.

Olen todella huolestunut kun toinen osapuoli kertoo että EI OLE PAKKO SOPIA

Lue lisää

Et kyllä elä aikuisten oikeasti maailmassa, koska et ymmärrä ettei asioista ole pakko sopia. Asiat voi kyllä ratkaista, eikä välttämättä sitäkään. Lisäksi sopimuksiakaan ei ole pakko noudattaa. Ne ovat vain paperilla, ei kiveen hakattuja. Lastenvalvojallakaan tehtyjä sopimuksia ei noudateta eikä tarvitse noudattaa kirjaimellisesti. Hyvä niin, jopa asiantuntijoiden mielestä. Tärkeintä ihmissuhteissa kun on joustaa ja käyttää harkintaa. Asiantuntijoiden mukaan lasten sopimukset ovat parhaimmillaan, jos niitä noudatetaan 70-80%sesti.

Itse teimme exän kanssa myös lastenvalvojalla sopimuksen. Ehdotin sitä minkä ajattelin olevan realistisinta ja toteutuvan (ja jota teini-ikäiset lapset myös halusi): lapset voi ottaa yhteyttä isäänsä ja tavata aina silloin kuin se isälle ja lapsille sopii. Ex halusi "oikean" sopimuksen, eli lapset hänellä jokatoinen vkl. Tein exän mieliksi tällaisen sopimuksen, koska lapset olivat siinä iässä, ettei heitä voinut isälleen pakottaa. Sopimus ei tietenkään toteutunut. Lapset kävivät siivoamassa isällään joskus koulun jälkeen, mutta eivät innostuneet enää, kun isä ei antanut syödä mitään, ei pienenpientäkään välipalaa. Mitenköhän paljon lapset olisivatkaan kärsineet nälkää, jos olisivat olleet jokatoinen vkl isällään. Mainittakoon vielä, että lasten käydessä isällään, hän teki töitä tai puuhasteli jotain itsekseen (kuten ennenkin, liiton aikana. Ei huomioinut lapsia, ellei jokin asia ollut pielessä. Ellei muualla pielessä, niin hänen päässään). Jos sanoi jotain, se oli 100 varmasti negatiivista.

aikuistenoikeasti kirjoitti:

Käytäntö on juuri tämänkaltaisiin tapauksiin tarkoitettu, ei kukaan voi olla noi
oikeassa toisten ajatuksista. Jos kysymyksessä on mielisairaus tai riippuvuus on
se helppo todentaa, mutta sen tekee lääkäri, ei kumppani, elämme kumminkin
sivistysvaltiossa.

Jokaisella lapsella on huoltajat 18 vuotta ja vanhemmat ovat huoltajia, ellei
muuten sovita. Ei yksikään äiti tai isä voi olla yksinvaltias, molemmilla on oikeus ja
velvollisuus huoltajuuteen.

Jos erotaan on pakko sopia jos on lapsia, tämän ei pitäisi olla kenellekään epäselvä,
Tämä vahvistaa että avioliittolaki on saatava takaisin, muuten oikeusturva kärsii.

Nykyisessä käytännössä on selkeä epäkohta, joka suosii minä minä naisia.
Ei kukaan voi yksin määritellä mikä on oikeen ja väärin, jos ei kykene keskustelemaan
toisen osapuolen kanssa. Jos ihminen on ilkeä tai muuta, on se kyettävä todistamaan
siten että molemmilla on mahdollisuus oikeusturvaan.

Olen todella huolestunut kun toinen osapuoli kertoo että EI OLE PAKKO SOPIA

Lue lisää

"Ei yksikään äiti tai isä voi olla yksinvaltias, molemmilla on oikeus ja
velvollisuus huoltajuuteen."
Elätkö avaruudessa vai missä?
Yksinhuoltajia on ollut kautta aikain. He eivät ole "yksinvaltiaita". Näihin päiviin asti isät ovat olleet lasten huoltajia vain paperilla. Niin liiton aikana kuin eron jälkeenkin. Jos lapsen äiti on kuollut, niin moni mies ei ole lähtenyt kasvattamaan lastaan yksin. Jos lapsen isä muuttaa ulkomaille, hän yleensä suo lastensa äidille yksinhuoltajuuden. Yksinhuoltajuus on siten lahja. Veemäinen isä alkaisi vaatia lapsia luokseen kaukomaille, vaikkei olisi hoitanut heitä ennen eroa minuuttiakaan.

Tekstistä saa käsityksen, että omaisuus meni alihinnalla pois, koska halusit kostaa exälle.

Vai yrittivätkö he huijjata sinua, että olisit menettänyt rahasi, olisitko saanut enemmän
heidän mallin mukaisesti.

Kokemuksesta tiedän että asianajat eivät mieti pätkääkään, mihin ja kuinka paljon omaisuudesta menee hukkaan riitelyissä, kunhan jää oma palkkion verran tilille.
Itse en suostunut järjettömyyksiin, vaan aloitin agressiivisen puolusautumisen ja
sain oikeutta yli sen mitä alunperin olimme yhdessä sopineet. Ei kannata luovuttaa kun
asiat menee järjettömyyksiin, maltti on aina valttia, jos hermostut peli on pelattu.
Mutta rehellisyys on valttia ja pakollista, jos aloitat agressiivisen puolustautumisen.

Nauti elämästä ja unohda riita, se antaa sinulle kaikista eniten.

Kirjoituksessa annat ymmärtää että sinä tiedät ainoastaan mitenkä asiat ovat, sinä päätä ja toimit oman etusi mukaisesti. Mutta onko se oikeasti noin, ei tosiaankaan.

Kyseisen käytännön vuoksi avioliittolaki on otettava uudestaan käyttöön, jos vanhemmat eivät kykene sopimaan. Ajatusmalli on putkiaivomalli jos oikein miettii minä minä.

Todellisuudessa kun ero tulee, harvoin löytyy syyttömiä, kyllä molemmista löytyy vikaa.
On väärin ja itsekästä tylyttää exää ja aiheuttaa lapsille tuskaa.

Kukaan syyttelyssä ei voita, ainoastaan minä minä ihmiset saavat tyydytystä ja loppuviimein itse katkeroituvat.

maalaisjärkeä kirjoitti:

Kirjoituksessa annat ymmärtää että sinä tiedät ainoastaan mitenkä asiat ovat, sinä päätä ja toimit oman etusi mukaisesti. Mutta onko se oikeasti noin, ei tosiaankaan.

Kyseisen käytännön vuoksi avioliittolaki on otettava uudestaan käyttöön, jos vanhemmat eivät kykene sopimaan. Ajatusmalli on putkiaivomalli jos oikein miettii minä minä.

Todellisuudessa kun ero tulee, harvoin löytyy syyttömiä, kyllä molemmista löytyy vikaa.
On väärin ja itsekästä tylyttää exää ja aiheuttaa lapsille tuskaa.

Kukaan syyttelyssä ei voita, ainoastaan minä minä ihmiset saavat tyydytystä ja loppuviimein itse katkeroituvat.

Lue lisää

Joskus tai useinkin äiti tietää mikä lapsille on parasta. Myös lapsi itse tietää.

onniN kirjoitti:

Joskus tai useinkin äiti tietää mikä lapsille on parasta. Myös lapsi itse tietää.

Lisään, että monet vanhemmat eivät riitele, mutta eivät ole varsinaisesti ja virallisesti sopineetkaan (sopiminen mahdotonta, jos sukset ovat liian ristissä), mutta heillä on "viileä" sanaton sopimus.

Pidetäänpä järki kädessä ja otetaan erilaiset tilanteet huomioon. Vanhemmat ovat ihmisiä, kaikki erilaisia. Moni lapsi toivoo ja haluaa vanhempien eroa, etenkin silloin, kun pelkää vanhempaansa ja vanhempi käyttäytyy arvaamattomasti. Tai vanhempi puhuu omia juttujaan, elää omassa maailmassa, ei ota läheisiään huomioon.
""Lapsia ei saa sekoittaa koskaan eroon, se on anteeksi antamaton virhe"
Lapsi "sekoittuu" aivan välttämättä eroon. Hän sekoittuu myös vanhempiensa liittoon, ellei muuten niin tarkkailijana. Lapsi on ihminen, omine ajatuksineen, tunteineen kaikkineen. Mitä tahansa kodissa tapahtuu, mistä siellä puhutaan/ei puhuta, ilmapiiri vaikuttaa lapseen. Sanatonta viestintää on enemmän kuin sanallista. Lapset kärsivät aina, jos vanhempi kärsii. Siitä ei pääse mihinkään. Kuten ei siitäkään, että lasten vanhemmat ovat yksilöitä. Tosiasia on se, että jotkut vanhemmat hoitavat lapsiaan yhdessä, hyvin useat eivät. Ne jotka eivät hoida, ei siihen voida pakottaa. Ellet tätä ymmärrä, tunne-elämässäsi on suuria selvittämättömiä möykkyjä. Vanhempi, joka marttyyrimaisesti suorittaa velvollisuuttaan lapsen hoidossa on enemmän haitaksi kuin hyödyksi lapselle.

Ihan jokaisessa elämäntilanteessa ihminen voi päättää ja tehdä asioita vain omasta puolesta. Erossa toinen vanhempi voi päättää miten paljon tai vähän itse hoitaa ja kantaa vastuuta lapsista. Exän puolesta sitä ei voi päättää.

Jos ex on energiasyöppö, ja hänen vaikutuksensa lapsiin sekä exään on haitallinen, niin on tervettä välttää tällaista ihmistä. Ja ennen kuin kukaan sanoo, ettei energiasyöpöksi saa haukkua ketään, kerron, ettei saakaan haukkua. Mutta jos itse KOKEE ja tuntee näin, niin silloin on tervettä välttää tämän ihmisen seuraa ja vaikutusta. Aivan sama homma, jos missä tahansa, vaikka työpaikalla joku ihminen raastaa toiminnallaan kaikki voimat. Pitää hankkiutua eroon tuosta ihmisestä. Tai ellei se ole mahdollista, niin vaihtaa työpaikkaa, vaikka eläkeikäkin kolkuttelisi. Epämiellyttäviä ihmisiä voi sietää, kun heihin ottaa etäisyyttä ja muokkaa omaa asennetta. Mutta kiusaajaa, energiasyöppöä ihmistä pitää juosta karkuun.

Pitäisi erottaa väkiva, riippuvuudet, mielisairaus jne.. normaalien perheiden ongelmista. Nyt saa sellaisen käsityksen että, suurin osa miehiä on vakavasti sairaita ja puoliso tekee diaknoosin.
Oikeusvaltiossa diaknoosit tekevät sairauksissa lääkärit ja hyvä näin.

Vanhempi ei voi vain päättää ettei huolehdi lapsistaan, huoltajalla pitää olla vastuu ja se vastuu on yhteinen siihen saakka, kun se siirretään toiselle pelkästään. Aivan hullu tilanne jos minä minä päättää ettei noudata liikednnesääntöjä, kun elämäntilanne on hankala, miten siinä käy. Mutta lasten kanssa kaikki on näköjään mahdollista, tai ainakin annetaan ymmärtää siten, joku ottaa nämä vielä tosissaan. Kyllä täällä on ihmisille asetetettu säännöt/lait joidenka mukaan eletään, ei kukaan yksin voi sooloilla vastoin lakia. Vaikka kuinka se juuri sinua harmittaa.

Energiasyöppö on minä minä ihminen joka kuvittelee kykenevänsä tietämään ja hallitsemaan kaikkea ympärillään ja kuvittelee olevansa aina itse oikeassa.

Juuri tähän tarvitaan oikeudenmukaisuutta

Vaikka kuinka asiaa pyöritellään, vanhempien vastuu ei katoa minnekään.

Meistä yksikään ei voi elää miten itse haluaa, jos on huollettavia. Sinkkuna voi tehdä mitä itse haluaa, mutta lapset tuovat mukanaan vastuun, jonka jokaisen on ymmörrettävä kun lapsia hankkii.

Aivan hullu tilanne jos minä minä päättää ettei noudata liikennesääntöjä, kun elämäntilanne on mielestäni hankala, miten siinä käy. Olisi melko villi tilanne liikenteessä.

Olenko ainoa joka ymmärtää tosiasian

Lähtökohtaisesti lapsia ei saa sekoittaa vanhempien eroon

Lapsilla on oikeus kumpaankin vanhempaa, oli puoliso mitä mieltä tahansa. Ainoastaan rikollisuus, riippuvuudet ja mielisairaus voivat estää sen. Diaknoosin tekee aina lääkäri, ei puoliso.

Jos erotaan on turha kantaa kaunaa puolisolle, jos on lapsia. Koska lapsien edunmukaista on se että vanhemmat kykenevät tulemaan toimeen keskenään. Ellei tätä ymmärrä, ei kannata hankkia lapsia, koska yksikään lapsi ei voi vaikuttaa omaan syntymäänsä. Vanhemmilla on moraalinen vastuu kun ovat huoltajia.

Ei ole olemassa ¨normaaleille ihmisille¨ järjestelmää mihin lapset voi siirtää, kun ei huvita, on nuorena jäänyt sinkkuelämä väliin, tai joku muu tunne asia.

Kommenteissa sekoitetaan tunteet ja todellisuus, molempia tarvitaan, mutta hölmöyksiä ei saa tehdä

Kyllä vanhempien velvollisuus on myös erota jos, tilanne on vahingoksi perheelle, mutta syy ei voi olla pelkästään toisen tunne että puoliso on sitä ja tätä ja todellisuudessa ongelmat itse valittajassa.

Kun lapset kärsivät on molempien kyettävä korjaamaan tilanne, oli sitten kysymyksessä puoliso, tai muu asia. Mutta kukaan ei voi itse diaknosoisa ta haukkumalla osoittaa että puoliso on sitä ja tätä, tämä kaikkista halpamaisin teko lapsille. Meillä kaikilla vanhemmilla on keinoja miten asiat pitää hoitaa, jos todellisia ongelmia on.

1 jos olet oikeasti huolissasi tilanteesta, ota asia rauhallisesti esille puolison kanssa
2 Jos tämä ei tuota tulista, hakeudu asiatuntijalle joka voi avata tilanteen
3 jos tämä ei auta ota yhteyttä lastensuoleluun
4 jos tämäkään ei tuota tulosta pyri sopimaan erosta puolison kanssa
5 jos mikään ei auta ota ero ja hyvä asianajaja, selkeät rajat huoltajuus asioihin.

Vihottelu tai haukkuminen ainostaan vaikeuttaa lasten ja ympäristön elämää, kysymys on pelkään epäkypsän vanhemman omasta minä minä, kompleksista.

(muilla on hauskempaa, kaveriporukassa on hauskempaa, mua ei arvosteta, en ole saanut kokea nuoruutta, kun menin niin nuorena naimisiin, koen elämän painostavaksi kun en saa tehdä mitä haluan ja tällöin on usein kysymys rahasta, kumppani ei arvosta minua jne..) Kaikki nämä ovat korjattavissa jos aikuisten oikeasti halutaan, eikä yksikään näistä ole pelkästään toisen osapuolen ongelma. Jos kyseisistä tunne asioista nostetaan kova riita on kysymys epäkypsästä vanhemmasta, jonka ei kannata hankkia lapsia.

Kyseiseen tilanteeseen ei vaan jouduta, sen päätöksen tekee aina vanhemmat ja siitä pääsee kun lapset täyttävät 18 vuotta. Puolison haukkuminen on täysin oman itsettunnon kohotusta ja sairastuttaa lasten ja läheisten elämän.

On todella inhottavaa kun sekoitetaan todelliset ongelmat näihin minä minä ongelmiin.

Todellisia ongelmia ovat ¨mielisairaus, alkoholismi, rikollisuus, huumeet jne.. ¨

Herätkää vanhemmat ja etenkin tukijoukot.

maalaisjärkeä kirjoitti:

Kyllä vanhempien velvollisuus on myös erota jos, tilanne on vahingoksi perheelle, mutta syy ei voi olla pelkästään toisen tunne että puoliso on sitä ja tätä ja todellisuudessa ongelmat itse valittajassa.

Kun lapset kärsivät on molempien kyettävä korjaamaan tilanne, oli sitten kysymyksessä puoliso, tai muu asia. Mutta kukaan ei voi itse diaknosoisa ta haukkumalla osoittaa että puoliso on sitä ja tätä, tämä kaikkista halpamaisin teko lapsille. Meillä kaikilla vanhemmilla on keinoja miten asiat pitää hoitaa, jos todellisia ongelmia on.

1 jos olet oikeasti huolissasi tilanteesta, ota asia rauhallisesti esille puolison kanssa
2 Jos tämä ei tuota tulista, hakeudu asiatuntijalle joka voi avata tilanteen
3 jos tämä ei auta ota yhteyttä lastensuoleluun
4 jos tämäkään ei tuota tulosta pyri sopimaan erosta puolison kanssa
5 jos mikään ei auta ota ero ja hyvä asianajaja, selkeät rajat huoltajuus asioihin.

Vihottelu tai haukkuminen ainostaan vaikeuttaa lasten ja ympäristön elämää, kysymys on pelkään epäkypsän vanhemman omasta minä minä, kompleksista.

(muilla on hauskempaa, kaveriporukassa on hauskempaa, mua ei arvosteta, en ole saanut kokea nuoruutta, kun menin niin nuorena naimisiin, koen elämän painostavaksi kun en saa tehdä mitä haluan ja tällöin on usein kysymys rahasta, kumppani ei arvosta minua jne..) Kaikki nämä ovat korjattavissa jos aikuisten oikeasti halutaan, eikä yksikään näistä ole pelkästään toisen osapuolen ongelma. Jos kyseisistä tunne asioista nostetaan kova riita on kysymys epäkypsästä vanhemmasta, jonka ei kannata hankkia lapsia.

Kyseiseen tilanteeseen ei vaan jouduta, sen päätöksen tekee aina vanhemmat ja siitä pääsee kun lapset täyttävät 18 vuotta. Puolison haukkuminen on täysin oman itsettunnon kohotusta ja sairastuttaa lasten ja läheisten elämän.

On todella inhottavaa kun sekoitetaan todelliset ongelmat näihin minä minä ongelmiin.

Todellisia ongelmia ovat ¨mielisairaus, alkoholismi, rikollisuus, huumeet jne.. ¨

Herätkää vanhemmat ja etenkin tukijoukot.

Lue lisää

Ehdottomasti paras kirjoituksesi tämä, mutta siinä oli yksi vakava puute. Se, että minä minä ihminen on TODELLINEN ongelma, ja usein myös jatkuessaan mielenhäiriötila, persoonallisuushäiriö. Minä minä ihmiselle ITSELLÄÄN EI OLE ongelmaa, se on ainoastaan hänen läheistensä ongelma. Minä minä ihmisellä on vaikeat läheiset, jotka eivät ymmärrä, eivät tajua. Erityisen hankalaa elämä on, jos minä-minä ihmisellä on sinä-sinä puoliso, joka alkaakin (terveesti) ajatella myös itseään - ja etenkin lapsiaan, joita minä-minä ihminen nujertaa ihan 6-0 joka käänteessä. Jos tai kun ihminen ei kykene huomioimaan toisia, ajattelee joka asiassa vain itseään, niin ongelma on SUURI. On myös turha kuvitella, että tällaisen ihmisen kanssa voi keskustella rauhallisesti/vakavasti ja päästä ratkaisuun.

Minä-minä ihmisiä, kuten heidän puolisoinaan sinä-sinä ihmisiä on kaikenlaisia. Eivät kaikki havittele nuoruutta tai bilettämistä, hauku puolisoaan. Ei ollenkaan. Haukkuminen ja toisten kohteleminen kaltoin ei muutenkaan kohota itsetuntoa. Se on vain sairas keino paeta tunteitaan. Useinkin molemmat epäterveen narsismin tyypit minäminä ja sinäsinä ovat saaneet takkiinsa elämän kriiseissään, muutoksissa ja etenkin tunne-elämänsä saralla. He eivät ole selvityneet. Usein myös selviämisen työkalut lapsuuden kodista ovat olleet täysin hukassa - tai niitä ei ole koskaan saatukaan.

Ohjeesi 1-5 ovat hyviä. TÄytyy kuitenkin huomioida, että vaikka kohta 5 joskus toteutuukin, niin exän häirintä jatkuu pahimmassa tapauksessa vielä senkin jälkeen, kun erosta on vuosia. Hyvin yleistä on myös, että vasta eron jälkeen niin ex kuin lapsetkin ymmärtävät MITEN PALJON väärin heitä on kohdeltu. Koska kenenkään käytös ei muutu hetkessä, vaan se tapahtuu niin pikkuhiljaa ja hienojakoisesti, niin kiusaamiseen ja häirintää tottuu - ei sitä huomaa. Tai huomaa, mutta ajattelee onko ihan pimeä ja onko toinen todella tuollainen, miksi sanoo ja käyttäytyy noin. Huonosti kohteleva puoliso myös usein vähättelee ja tasoittelee - kumppani haluaa uskoa parempaan. Kaikki menee kuitenkin vain huonompaan, ja häirintä jatkuu - vielä hienojakoisempana ja "räätälöidympänä" kuin ennen.

Toki parisuhteessa varmasti kummassakin on aina vikoja, ihan toimivissakin, mutta jos on vakavia vikoja. Toiselle kerrottu niistä terapiassakin, mutta toinen sitten vetää esiin että huusithan sinäkin silloin ja kuinka muutkin ajattelee kuinka huono ja pelottava olet. Joo, kyllä minäkin välillä tulistun, mutta harvoin, tosin nykyään ihan jaksamisen takiakin alkaa oleen pinna kireällä. Toinen kun räyhää lähes koko ajan. Olen yrittänyt auttaa, kärsivällisesti ja hyvällä, ohjeiden mukaan mitä on saatu ja väliin vakuuttelua ja ymmärrystä ja itsellä sitten toivonkipinä paremmasta huomisesta. Mutta mitään ei tapahdu ja välillä vaan ivallisuutta ja vetoamista, että sinäkin sitä ja tätä. Itse en ajattele asiaa ikinä kilpailuna, toiselle se näyttää olevan sitä. Jokainen lapseilleni hyvä ihminen on mielestäni ihanaa. Surn lasten välejä isäänsä.Muutoksesta toitotettu, että kyllä ihminen voi muuttua. En vaan jaksa enää. Tiedän, että jotkut pystyy tukemaan kumppaniansa ja antaa asioiden tulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minusta ei ole tähän, se ahdistaa minua, en jaksa tätä. Mieheni tietää tämän ja tuntuu vaikealta uskoa, että sellainen ihminen tykkäisi/olisi tykännyt. En jaksa näin, olen pahoillani.

Oletko aikuistenoikeesti itse koskaan ollut hankalassa parisuhteessa? On hirveen helppo tuomita muita ja helppo sanoa kuinka tehdä lapsille helppo ero. Siihen helppoon eroon tarvitaan halukkuutta kummaltakin osapuolelta (ja tietty muulta lähipiiriltä) ja jos kumpikin osapuoli on sopuisasti liitossaan elänyt niin miksi ne sitten edes eroaisi. Jotkut ihmettelee, että miten ne nyt helposti erosi. Monikaan ulkopuolinen ei tiedä yleensä muiden liittojen tilannetta. Ei voi myöskään sanoa miten eri osapuolet liiton kokevat (mä en itse pysty tätä tajuamaan, sillä itse jopa vaistoan jos jollakulla lähelläni on huono olla). Lisäksi edellinen kirjoittaja listasi aiemmin mielestään turhia eron syitä, onko sellaisia muka (eikö se ole vähän toisten vähättelyä)? Ihmiset on erilaisia ja ihmisten tarpeet ja halut on erilaisia, asiat mitkä tekee heidät onnellisiksi.

Et taida "ihan" olla kartalla missä mennään. Vaikka olisi yksinhuoltajuus, toisella vanhemmalla lähestymiskielto (ja vankilatuomioita) ym. niin monet äidit lapsineen elävät jatkuvan pelon vallassa, ahdistelun ja häirinnänkin. Vaikeimmat 'tapaukset' eivät kunnioita mitään lähestymiskieltoa, viittaavat kintaalla sille.

Kuten tuossa edelläkin kerrottiin niin minä-minä ihmiset tai vastaavasti toisia haukkuvat ihmiset eivät ole normaaleja ihmisiä, vaan erittäin epätasapainoisia. Sellaisista ihmisistä pitää pyrkiä eroon kaikin keinoin. Eikä siihen oikeuslaitosta tarvita. Ihminen tietää kyllä milloin toisen käytös itseä ja lapsia kohtaan on haitallista. Haukkuminen, vähättely, mitätöinti, lyttääminen yms, ovat erittäin haitallisia. Ei siinä myöskään lääkärin diagnoosia mihinkään tarvita.

"Lapsilla on sukulaisia, isovanhempia ja muita tukihenkilöitä, minä minä ajatusmallilla tuhotaan tämä lasten tukiverkko, mitä ihmeelisimillä selityksillä. "

Jos sinulle on näin jotenkin käynyt... niin muilla ei välttämättä ollenkaan. Itse erosin exästä aikoinaan, lapsetkin ovat juuri muuttaneet omilleen. Lasten isällä oli ja on edelleen erittäin pahoja ongelmia - mutta Suomen laki on sellainen, ettei hoitoon voi pakottaa paitsi ääritapauksissa (todistettavaksi vaaraksi itselleen tai muille). Kaikenlisäksi hoidosta vasten tahtoa on aika harvoin mitään hyötyä, tulokset jäävät minimaaliseksi. Joka tapauksessa mitkään muut suhteet eivät muuttuneet mihinkään eromme jälkeen. Appi sanoi, että ei kai ero hänen pojastaan tarkoita eroa hänestä. Hän halusi edelleen olla appi - ei mikään ex-appi, elämässämme normaalisti kuten ennen. Sopi minulle. Muutkin suhteet exän sukulaisiin ovat normaaleja kuten ennenkin, myös lasten yhteydet heihin.

Tiedän kyllä, että minulla ja lapsilla on hyvin, hyvä tilanne tämän suhteen. Monestihan on niin, että välit exän sukulaisiin eivät muutoinkaan ole olleet kovin kummoiset. Tai esim. appivanhemmat ovat vähintään yhtä hankalia kuin heidän lapsensa, josta haluaa erota. Usein monet ihmiset haluavat omistaa lapsensa, lapsenlapsensa, määräillä, vaativat kaikkia toimimaan vastoin heidän omaa tahtoa eivätkä anna sille arvoa. Tällaiset ihmissuhteet ovat myös haitallisia ja niistä pitää hakeutua eroon.

todellaupeaa kirjoitti:

Oletko aikuistenoikeesti itse koskaan ollut hankalassa parisuhteessa? On hirveen helppo tuomita muita ja helppo sanoa kuinka tehdä lapsille helppo ero. Siihen helppoon eroon tarvitaan halukkuutta kummaltakin osapuolelta (ja tietty muulta lähipiiriltä) ja jos kumpikin osapuoli on sopuisasti liitossaan elänyt niin miksi ne sitten edes eroaisi. Jotkut ihmettelee, että miten ne nyt helposti erosi. Monikaan ulkopuolinen ei tiedä yleensä muiden liittojen tilannetta. Ei voi myöskään sanoa miten eri osapuolet liiton kokevat (mä en itse pysty tätä tajuamaan, sillä itse jopa vaistoan jos jollakulla lähelläni on huono olla). Lisäksi edellinen kirjoittaja listasi aiemmin mielestään turhia eron syitä, onko sellaisia muka (eikö se ole vähän toisten vähättelyä)? Ihmiset on erilaisia ja ihmisten tarpeet ja halut on erilaisia, asiat mitkä tekee heidät onnellisiksi.

Lue lisää

aikuistenoikeesti saattaa olla juuri se hankala puoliso parisuhteessa, tai ex-parisuhteessa... Koska muutenhan hän tuollaisia kirjoittelisi. Tilannetaju, suhteellisuudentaju ja empatia puuttuu.

Keksin juuri lyhyen määritelmän hyvästä parisuhteesta. Siinä on kaksi tasa-arvoista minä-sinä ihmistä. Teidän suhteenne ei vaikuta sellaiselta yhtään. Ihminen voi mahdollisesti muuttua, mutta muuttuakseen on tehtävä hurjan paljon asioita. Koska miehesi vain jatkaa ivailua, ilkeilyä ja suhteenne on "kilpailua", niin parasta on erota. Aivan varmasti. Tuollainen antaa lapsillekin täysin väärän kuvan ihmissuhteista ja on heidän kehitykselleen haitallista. Tiedän tämän, sillä minuakin surettaa jo aikuisten lasteni isä. Hänen seuraansa ei kestä kukaan normaali ihminen. Ja kaksi lastani käy jo terapiassa selvittelemässä välejä isäänsä. On erittäin turmiollista, kun isä lyttää ja kyseenalaistaa lapsensa koko persoonan. Tässä tuleekin mieleen terapeutin tärkein ohje. Pitää asettaa oma raja. Mikä on se raja mitä ei tarvitse eikä saa enää sietää. Jos mikään ei auta ja kaikki on kokeiltu, pitää katkaista välit kokonaan. Ei ole helppoa, mutta ainoa mahdollisuus selvitä hengissä ja terveen kirjoissa.

"Löytyykö joku järkevä perustelu sille että toista osapuolta on haukuttava"

Järkevää perustelua ei löydy, tietenkään. Haukkuminen on erittäin tunnepitoista ja kertoo haukkujan tasapainottomuudesta, huonosta olosta, ristiriidoista, selvittämättömistä asioista ym. MIKSI jotkut haukkuu? Miksi et kysyisi asiaa haukkujalta itseltään (jos on läheinen, eikä hän ole ylittänyt omia rajojasi)? Mitä hän sanoo ja miten kokee oman haukkumisensa? Voit myös sanoa napakasti "minua ei haukuta" - ja katsoa sen tehoa. Jos haukkuminen ei lopu, erotaan. Jos ollaan erottu, haukkuja voi jatkaa haukkumista, mutta se ei ole sinun ongelmasi. Ei toisen mielenvikaisuutta voi parantaa. Ja jos yhtään lohduttaa, niin ei haukkujakaan koe elämäänsä hyväksi ja mielekkääksi. Kaikkea muuta. Tämän voi IHAN ITSE määrittää. Sillä kukaan muu kuin haukkuja itse voi lopettaa haukkumista. Ei lapsetkaan. Lapset eivät ole vastuussa haukkujan haukkumisesta eivätkä voi sitä estää. Haukkumista ei saa loppumaan järkipuheella tai millään muullakaan puhella. Haukkujan puoliso tai ex sen sijaan voi järjestää lapset mahdollisimman kauas haukkujasta.

Haukkuminen on henkisen väkivallan muoto. Haukkuminen on aggressiivista. Siltä pitää puolustautua/suojella itseään, sekä lapsia. Mitään diagnooseja haukkujasta ei tarvita. Ainoastaan todeta tuo edellinen - suojaudutaan. Jos kävelet kadulla ja näet siellä vastaan tulevan räyhäävän ihmisen, teet havainnon "aggressiivinen ihminen tuolla" et ala kyselemään hänen mahdollisia diagnooseja, vaan puolustat/suojaat itseäsi: vaihdat suuntaan, menet kadun toiselle puolelle, lujaa.

Itsepuolustuksen ydin: suojaudutaan/paetaan.Kun joku on iskemässä sinua puukolla selkään, pakene, jos ehdit. Diagnooseja puukottajasta ei tarvita, ei yritetä puhua järkeä. Pakeneminen on se ainoa juttu, joka on sinun vastuullasi.

Kun tuntee että itseään on kohdeltu väärin, alkaa suututtaa. Vihan voi suunnata koko ulos- tai sisäänpäin. Kun vihan purkaa ulospäin, ei masennu. :)

SyytäTässä kirjoitti:

Kun tuntee että itseään on kohdeltu väärin, alkaa suututtaa. Vihan voi suunnata koko ulos- tai sisäänpäin. Kun vihan purkaa ulospäin, ei masennu. :)

Pelkän tunteen pohjalta ei kannata väittää että on kohdeltu väärin.

Parisuhteessa tärkein oivallus on että asioista on sovittava ja sopimisessa yleensä molemmat joustavat, siten että molemmat voivat hyväksyä asian. Aina ei saa keikkea, ei missään. Saduissa prinsessat saa kaiken, mutta elävässä elämässä ei. Kun ihastutaan kaikki on ihanaa, mutta silloin kaikki onnistuu ja syy on se että molemmat joustavat.

Haukkuminen ei estä masentumista, mutta kun ymmärtää tosiasiat, on helpompi ymmärtää tosiasiat

aikuistenoikeasti kirjoitti:

Pelkän tunteen pohjalta ei kannata väittää että on kohdeltu väärin.

Parisuhteessa tärkein oivallus on että asioista on sovittava ja sopimisessa yleensä molemmat joustavat, siten että molemmat voivat hyväksyä asian. Aina ei saa keikkea, ei missään. Saduissa prinsessat saa kaiken, mutta elävässä elämässä ei. Kun ihastutaan kaikki on ihanaa, mutta silloin kaikki onnistuu ja syy on se että molemmat joustavat.

Haukkuminen ei estä masentumista, mutta kun ymmärtää tosiasiat, on helpompi ymmärtää tosiasiat

Lue lisää

Älä hyvä ihminen jankuta noista prinsessoista joka toisessa viestissä. Saduissakaan prinsessat ei saa kaikkea, ei kukaan saa. Prinsessa voi saada prinssinsä, ja se siitä sadusta. Toisaalta jos haluat uskoa omiin satuihisi, siitä vaan. Itsepä teet elämäsi hankalaksi ja vältyt ajattelemasta asioiden taustoja.

KUN asioista ei päästä sopimukseen, vain toisen olisi aina joustettava, niin sitten erotaan. Tämä on tärkeimpiä oivalluksia elämässä. MUTTA vain sen elämässä, joka laittaa rajat omalle joustamiselleen - nyt riitti. Joustamaton ei halua erota, se on selvä. Kenen elämää hän sitten määräilisi, ketä tanssittaisi oman pillinsä mukaan?

"Joustaminen on ainut tapa jos haluaa päästä sopuun"
Niin juuri, mutta jos tai kun toinen ei jousta koskaan, niin sopuun ei päästä. Eikä se joustaja voi olla aina sama osapuoli. Ellet tätä tajua, olet itse se joustamaton osapuoli, joka kaikin keinoin vierittää vastuun "prinsessalle" ja marisee, kun toinen ei aina jousta.

ippiui kirjoitti:

"Joustaminen on ainut tapa jos haluaa päästä sopuun"
Niin juuri, mutta jos tai kun toinen ei jousta koskaan, niin sopuun ei päästä. Eikä se joustaja voi olla aina sama osapuoli. Ellet tätä tajua, olet itse se joustamaton osapuoli, joka kaikin keinoin vierittää vastuun "prinsessalle" ja marisee, kun toinen ei aina jousta.

Lue lisää

Hiukan epäilen että toinen vain joustaa, parisuhde ei toimi lainkaan jos joustoa ei ole.
Silloin toinen alistuu ja tässä tilanteessa jokaisen tulee itse hoitaa hyvinvointinsa,
tehdä ratkaisut, oli ne mitä hyvänsä.

Miksi aina sysätään vastuu jollekin toiselle ja yleensä haukutaan jälkeenpäin päätöstä.
Kyllä jokaisella on pakko olla vastuu omasta elämästä

aikuistenoikeasti kirjoitti:

Hiukan epäilen että toinen vain joustaa, parisuhde ei toimi lainkaan jos joustoa ei ole.
Silloin toinen alistuu ja tässä tilanteessa jokaisen tulee itse hoitaa hyvinvointinsa,
tehdä ratkaisut, oli ne mitä hyvänsä.

Miksi aina sysätään vastuu jollekin toiselle ja yleensä haukutaan jälkeenpäin päätöstä.
Kyllä jokaisella on pakko olla vastuu omasta elämästä

Lue lisää

Alistuminen ei olekaan joustamista, vaan juuri sitä itseään, alistumista. Epätervettä narismia eikä sillä ole mitään tekemistä joustavuuden kanssa.

Jos suhteen toinen osapuoli on alistuja, niin toinen on aivan välttämättä jossain määrin alistaja (ehkä osin huomaamattaan. Oletetaan liikaa). On lähes päivänselvää, ettei alistuva osapuoli osaa hoitaa hyvinvointiaan ja tehdä omia ratkaisuja, koska alistuu. Vasta siinä vaiheessa (jota ei välttämättä tule), kun alistuja huomaa olevansa alistuja, hän alkaa ajatella omaa hyvinvointiaan ja tehdä omia ratkaisuja. Tähän muutokseen taas alistava osapuoli ei suhtaudu kovin suopeasti. Jos toinen ei siedä alistujan alistumista, ja hän jättää alistujan, niin tapahtuu juuri päinvastoin. Eli alistuja ei katso tätä suopeasti, ja käytös on sen mukaista.

Tietysti on paljon pareja (etenkin jostain kumman syystä Kalat horoskooppisia molemmat :D) jotka ovat tavallaan liian joustavia, tai molemmat kroonisia alistujia. Heillä on vaikeaa, koska kumpainenkaan ei osaa ajatella omaa hyvinvointia - toinen on aina etusijalla, eikä kummatkaan osaa tehdä ratkaisuja. Koska toinen on aina etusijalla, heidän on mahdotonta päättää ihan yksinkertaisista asioista; kuten mitä tekisimme viikonloppuna. Molemmat haluaa tehdä sitä mitä toinen haluaa, mutta koska kumpikaan ei tiedä mitä itse haluaa... tulee ongelma. Usein kyräillään ja ihmetellään miksei toinen osaa päättää (vaikkei itsekään osata). Pitkän vatvomisen jälkeen päädytään tekemään sitä mitä viime viikonloppuna tehtiin. Yleensä myös molemmat pitävät siitä mitä "aina" on tehty. Jos sinä tykkäät, minäkin tykkään. Ongelmia syntyy silloin, kun jompikumpi "herää" ja tunnistaa omat tarpeensa ja halunsa, mieltymyksensä. Ei tarvitse olla edes suuri asia, kun parisuhde natisee. Esim. ns. ekstempore asiat ovat tällaiselle suhteelle myrkkyä, kuin sodan julistus. Vaikka toinen olisi varannut liput konserttiin, jonka artisti on kumppanin suosikki, niin se on liikaa, ja menee kumppanin rajan yli.

Joustavassa parisuhteessa joustetaan sellaisissa asioissa toisen hyväksi, jotka eivät ole omia arvoja vastaan. Tämän vuoksi vaaditaan aina asioiden punnitsemista ja pohdintaa. Parisuhteessa voi myös kadottaa itsensä hyvinkin pian, jos vain joustaa ja joustaa, itsensä ja arvojensa vastaisesti. Jokaisella on rajansa, myös joustavuudessa. Ja joustavuutta on sekin, että on tarvittaessa halukas muuttamaan omaa elämää ja jopa eroamaan suhteesta.

arvot_ kirjoitti:

Alistuminen ei olekaan joustamista, vaan juuri sitä itseään, alistumista. Epätervettä narismia eikä sillä ole mitään tekemistä joustavuuden kanssa.

Jos suhteen toinen osapuoli on alistuja, niin toinen on aivan välttämättä jossain määrin alistaja (ehkä osin huomaamattaan. Oletetaan liikaa). On lähes päivänselvää, ettei alistuva osapuoli osaa hoitaa hyvinvointiaan ja tehdä omia ratkaisuja, koska alistuu. Vasta siinä vaiheessa (jota ei välttämättä tule), kun alistuja huomaa olevansa alistuja, hän alkaa ajatella omaa hyvinvointiaan ja tehdä omia ratkaisuja. Tähän muutokseen taas alistava osapuoli ei suhtaudu kovin suopeasti. Jos toinen ei siedä alistujan alistumista, ja hän jättää alistujan, niin tapahtuu juuri päinvastoin. Eli alistuja ei katso tätä suopeasti, ja käytös on sen mukaista.

Tietysti on paljon pareja (etenkin jostain kumman syystä Kalat horoskooppisia molemmat :D) jotka ovat tavallaan liian joustavia, tai molemmat kroonisia alistujia. Heillä on vaikeaa, koska kumpainenkaan ei osaa ajatella omaa hyvinvointia - toinen on aina etusijalla, eikä kummatkaan osaa tehdä ratkaisuja. Koska toinen on aina etusijalla, heidän on mahdotonta päättää ihan yksinkertaisista asioista; kuten mitä tekisimme viikonloppuna. Molemmat haluaa tehdä sitä mitä toinen haluaa, mutta koska kumpikaan ei tiedä mitä itse haluaa... tulee ongelma. Usein kyräillään ja ihmetellään miksei toinen osaa päättää (vaikkei itsekään osata). Pitkän vatvomisen jälkeen päädytään tekemään sitä mitä viime viikonloppuna tehtiin. Yleensä myös molemmat pitävät siitä mitä "aina" on tehty. Jos sinä tykkäät, minäkin tykkään. Ongelmia syntyy silloin, kun jompikumpi "herää" ja tunnistaa omat tarpeensa ja halunsa, mieltymyksensä. Ei tarvitse olla edes suuri asia, kun parisuhde natisee. Esim. ns. ekstempore asiat ovat tällaiselle suhteelle myrkkyä, kuin sodan julistus. Vaikka toinen olisi varannut liput konserttiin, jonka artisti on kumppanin suosikki, niin se on liikaa, ja menee kumppanin rajan yli.

Joustavassa parisuhteessa joustetaan sellaisissa asioissa toisen hyväksi, jotka eivät ole omia arvoja vastaan. Tämän vuoksi vaaditaan aina asioiden punnitsemista ja pohdintaa. Parisuhteessa voi myös kadottaa itsensä hyvinkin pian, jos vain joustaa ja joustaa, itsensä ja arvojensa vastaisesti. Jokaisella on rajansa, myös joustavuudessa. Ja joustavuutta on sekin, että on tarvittaessa halukas muuttamaan omaa elämää ja jopa eroamaan suhteesta.

Lue lisää

Mutta oli asia miten hyvänsä, jokainen on vastuussa itsestään ja jos ei ole hoitanut omia asioitaan on täysin epäoikeudenmikaista haukkua muita siitä.


Horoskoopin jätän omaan arvoonsa