Pyhän Hengen pilkka

"Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta.
Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa." Mt 12:31s

En lukuisien vuosien aikana kuullut koskaan kenenkään kirkossa puuttuvan tähän kohtaan, en pappien enkä maallikoiden. Myöskään teologisessa tiedekunnassa ei asiasta mainittu mitään. Opin tästä kaiken ollessani helluntaiherätyksessä.

Kohta on aiheuttanut suuria ongelmia varsinkin aralla omallatunnolla oleville. Kristusta seuraavalle syntyy kauhea kysymys: "Olenko joskus syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan?"

Melkein kaikki ovat joskus sanoneet jotakin leikkisää Pyhästä Hengestä. Onko tämä jo Pyhän Hengen pilkkaa, josta Jeesus puhuu? Onko tietoisuuteni siitä, että olen kristitty, pelkkää itsepetosta, sillä olen tehnyt synnin Pyhää Henkeä vastaan, jota ei koskaan anneta anteeksi, ja joudun kadotukseen?

Vielä kauheampaa on, jos olen joskus sanonut todellisia pilkkasanoja Pyhästä Hengestä. Niitähän myös kuulee usein. Ehkä olen sanonut, ehkä muistankin sanoneeni.

Tästä ei ole kysymys. Muuten lähes kaikki jo olisivat mahdottomia pääsemään Herran luo. On kyse niin syvästä paatumuksesta, että siitä ei ole enää paluuta. Kun ihminen etääntyy Herrasta, hänen on iän karttuessa yhä vaikeampi ja vaikeampi kääntyä takaisin, mutta se on vielä mahdollista. Lopulta hän menee rajan yli, ja paluuta ei enää ole. Ihminen on silloin aloittanut eron Jumalasta jo maan päällä.

Täydellinen, lopullinen paatumuksen tila on kauhea, mutta itse paatunut on täysin levollinen. Hän ei tunne pienintäkään kaipuuta Herran luo. Hän ei kirjoittele tänne myötä eikä vastaan. Hän ei tunne minkäänlaista kutsua. Hän ei tunne enää "puhuvansa jotakin Pyhää Henkeä vastaan". Hengelliset asiat eivät häntä enää kiinnosta minkään vertaa. Hän on lopullisesti paatunut.

Vaikka Raamattu kertoo, että lopullinen paatumuksen tila on mahdollinen, en toki tunne ketään, josta voisin sanoa, että hän on tehnyt synnin Pyhää Henkeä vastaan. Vain Herra itse tuntee sydämet ja tietää, ketä tällainen lopullinen paatumus on kohdannut.

Jos tunnet pienintäkin kiinnostusta hengellisiin asioihin, jos olet huolestunut, oletko tehnyt pilkan Pyhää Henkeä vastaan, et varmasti ole tehnyt. Et ole lopullisesti paatunut.

"Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." 2Kor 6:2
Ilmianna
Jaa

1 Vastaus



Kaikkia syntejä ei siis anneta anteeksi.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Pyhän Hengen pilkka

"Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta.
Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa." Mt 12:31s

En lukuisien vuosien aikana kuullut koskaan kenenkään kirkossa puuttuvan tähän kohtaan, en pappien enkä maallikoiden. Myöskään teologisessa tiedekunnassa ei asiasta mainittu mitään. Opin tästä kaiken ollessani helluntaiherätyksessä.

Kohta on aiheuttanut suuria ongelmia varsinkin aralla omallatunnolla oleville. Kristusta seuraavalle syntyy kauhea kysymys: "Olenko joskus syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan?"

Melkein kaikki ovat joskus sanoneet jotakin leikkisää Pyhästä Hengestä. Onko tämä jo Pyhän Hengen pilkkaa, josta Jeesus puhuu? Onko tietoisuuteni siitä, että olen kristitty, pelkkää itsepetosta, sillä olen tehnyt synnin Pyhää Henkeä vastaan, jota ei koskaan anneta anteeksi, ja joudun kadotukseen?

Vielä kauheampaa on, jos olen joskus sanonut todellisia pilkkasanoja Pyhästä Hengestä. Niitähän myös kuulee usein. Ehkä olen sanonut, ehkä muistankin sanoneeni.

Tästä ei ole kysymys. Muuten lähes kaikki jo olisivat mahdottomia pääsemään Herran luo. On kyse niin syvästä paatumuksesta, että siitä ei ole enää paluuta. Kun ihminen etääntyy Herrasta, hänen on iän karttuessa yhä vaikeampi ja vaikeampi kääntyä takaisin, mutta se on vielä mahdollista. Lopulta hän menee rajan yli, ja paluuta ei enää ole. Ihminen on silloin aloittanut eron Jumalasta jo maan päällä.

Täydellinen, lopullinen paatumuksen tila on kauhea, mutta itse paatunut on täysin levollinen. Hän ei tunne pienintäkään kaipuuta Herran luo. Hän ei kirjoittele tänne myötä eikä vastaan. Hän ei tunne minkäänlaista kutsua. Hän ei tunne enää "puhuvansa jotakin Pyhää Henkeä vastaan". Hengelliset asiat eivät häntä enää kiinnosta minkään vertaa. Hän on lopullisesti paatunut.

Vaikka Raamattu kertoo, että lopullinen paatumuksen tila on mahdollinen, en toki tunne ketään, josta voisin sanoa, että hän on tehnyt synnin Pyhää Henkeä vastaan. Vain Herra itse tuntee sydämet ja tietää, ketä tällainen lopullinen paatumus on kohdannut.

Jos tunnet pienintäkin kiinnostusta hengellisiin asioihin, jos olet huolestunut, oletko tehnyt pilkan Pyhää Henkeä vastaan, et varmasti ole tehnyt. Et ole lopullisesti paatunut.

"Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." 2Kor 6:2

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta