Lyhyt oppimäärä Suomen suuriruhtinaskunnasta

autonomiana perustui ruotsalaiseen yhteiskuntamalliin, sivistykseen, lainsäädäntöön ja uskontoon.
Se oli kehityksen pohja.
Venäjä ei ole sillä tasolla vieläkään.
Venäjän rooli oli se, että se ei puuttunut kehitykseen, vaanmahdollisti sitä eräillä toimilla mm. elinkeinovapaudella 1800-luvun lopulle asti.

Sopiihan sitä ruotsalaiseksi kutsua, kun muistaa että ruotsalaisuus oli suurelta osin myös suomalaisten ponnistuksilla rakennettua. Ruotsalaisuuteen ei paria loppuvuosisataa lukuunottamatta kuulunut Skoonea eikä Gotlantia ja vain niukin naukin siihen saattoi lukea Pohjois-Ruotsin.

Se että Ruotsin valtio syntyi Svean, eikä sitä kehittyneemmän ja laajemman Götan johdolla seuraa lähinnä siitä, että alueeltaan ja resursseiltaan vaatimaton Svea sai vahvistuksekseen (eteläisen) Suomen.
Siinä vaiheessa eivät esimerkiksi Upplanti ja Norrlanti olleet Svean hallinnassa kuin joskus osittain. Upplanti kapinoi vielä vuosisatoja jälkeenkin päin.
Ilman Suomea olisi Tanska todennäköisesti niellyt lopullisesti Ruotsin.
Ruotsin suurvalta-aikaa ei olisi missään tapauksessa tullut ilman Suomen antamaa lisävoimaa ja suomalaissoturien uhrauksia.

Mitä tulee uskontoon, se oli katolinen. Katolisuus tuotiin liki sellaisenaan Roomasta, Rooman edustajien toimesta. Ruotsalaiset olivat lähinnä apulaisina.
Kustaa Vaasan myötä tuli luterilaisuus, pääosin suoraan syntysijoiltaan. Ruotsin rooli oli viedä kruunun takavarikoimat kirkon kalleudet Ruotsiin ja että suomalaissotilaita kuoli määrättömästi 30-vuotisen sodan "uskontaisteluissa" Saksan ja Puolan suunnalla.

Mitä tulee sivistykseen, se oli Suomessa lähinnä suomalaisten omaa sivistystä. Ruotsalaistamista varten Suomeen lähetetyt ja muut ummikkoruotsalaiset lähinnä häiritsivät Suomen sivistyksen kehittymistä vihassa suomenkieltä kohtaan.
Kuvaavasti Aarne Anttila arvostetussa tutkimuksessaan Elias Lönnrot - elämä ja toiminta (SKS, 2.p. 1985) toteaa, että kirjakielemme oli 1809 miltei samalla asteella kuin Agrikoan kuollessa 1557. Syrjintää jatkoi svekomaaninen senaattimme ja muu hallintomme vielä autonomian alkuvuosikymmeninä.

Toki yhteiskuntamallimme oli ruotsalainen kun kerran olimme ruotsalaisia. Mitenkään ainutlaatuinen se ei ollut. Samantapaista oli mm. Tanska-Norjassa. Britanniassa oli jo selkeästi kehittyneempää. Itsenäisessä Gotlannissakin oli kehittyneempi ja samalla rauhanomainen yhteiskunta ennen kuin Ruotsi alisti sen hallintaansa 1679.

Tämä oli se pohja, jolta Ruotsin rutiköyhäksi ja vähäväkiseksi imemä Suomi joutui ponnistamaan 1809, ja sai siihen mahdollisuuden Aleksanteri I:ltä.

Valtalain kumoaminen oli siinä suhteessa laiton, että lain kumoamista Väliaikaiselle hallitukselle esitti Ministerivaltiosihteeri, vastoin Eduskunnan asiasta tekemää päätöstä ja häviölle joutuneiden edustajien Pietarissa tapahtuneen vehkeilyn seurauksena.

Valtalain kumoutumisesta johtuen olivat useat seuraavat Väliaikaisen hallituksen, Eduskunnan ja Senaatin päätökset sinänsä laillisia.
Itsenäistymisjulistuksissa lähes aina otetaan valta ja lakien vastaisuudet paikataan muuttamalla lakeja jälkikäteen ja hankkimalla deJure -tunnustukset tälle ulkovaltioilta.

Porvaripuolen seuraavat varsinaiset laittomuudet/hölmöydet tulivat vasta 1918 siten, että vaikka Eduskunta oli julistanut Suomen tasavallaksi, hallitus kehnoa harkintaa osoittaen ryhtyi myymään Suomea kunigaskunnaksi ns. Tynkäeduskunnan ja hillittömän painostuksen voimalla. Pahimpia syypäitä olivat Svinhufvud, Paasikivi ja Ingman.
Läpikäyty kapina/sisällissota/vapaussota ei ollut hyväksyttävä perustelu tällaiselle.
Uudet eduskuntavaalit olisi pitänyt järjestää, mitä mm. USA, Ranska ja Britannia vaativat.
Saksan kaatuminen pelasti lopulta, mutta ajautuminen lähes banaanivaltioksi katkaisi ulkomaisen avun ja johti osittaiseen nälänhätään 1918-1919.

Tietoa-stallarille on ainakin nimimerkki täysin ristiriidassa tekstin kanssa, koskapa lait eivät ole mielipideasioita.

suoraanjaselkeästi kirjoitti:

Valtalain kumoaminen oli siinä suhteessa laiton, että lain kumoamista Väliaikaiselle hallitukselle esitti Ministerivaltiosihteeri, vastoin Eduskunnan asiasta tekemää päätöstä ja häviölle joutuneiden edustajien Pietarissa tapahtuneen vehkeilyn seurauksena.

Valtalain kumoutumisesta johtuen olivat useat seuraavat Väliaikaisen hallituksen, Eduskunnan ja Senaatin päätökset sinänsä laillisia.
Itsenäistymisjulistuksissa lähes aina otetaan valta ja lakien vastaisuudet paikataan muuttamalla lakeja jälkikäteen ja hankkimalla deJure -tunnustukset tälle ulkovaltioilta.

Porvaripuolen seuraavat varsinaiset laittomuudet/hölmöydet tulivat vasta 1918 siten, että vaikka Eduskunta oli julistanut Suomen tasavallaksi, hallitus kehnoa harkintaa osoittaen ryhtyi myymään Suomea kunigaskunnaksi ns. Tynkäeduskunnan ja hillittömän painostuksen voimalla. Pahimpia syypäitä olivat Svinhufvud, Paasikivi ja Ingman.
Läpikäyty kapina/sisällissota/vapaussota ei ollut hyväksyttävä perustelu tällaiselle.
Uudet eduskuntavaalit olisi pitänyt järjestää, mitä mm. USA, Ranska ja Britannia vaativat.
Saksan kaatuminen pelasti lopulta, mutta ajautuminen lähes banaanivaltioksi katkaisi ulkomaisen avun ja johti osittaiseen nälänhätään 1918-1919.

Lue lisää

Kuninkaan nimittäminen Suomelle 1918 oli perustuslain vastainen toimenpide. Vuoden 1772 hallitusmuodon 38 § mukaan hallitsijasuvun kuollessa sukupuuttoon tulee säätyjen valita uusi kuningas. Tämä säännös ei sovellu siihen tilanteeseen, että hallitsija on luopunut vallasta eikä kruununperimysjärjestyksen mukainen seuraaja suostu ottamaan valtaa. Mikään tämän tilanteen rinnastus "sukupuuttoon" ei ole pätevä.

Sinänsä on huvittavaa, että 15.11.-17 valtalakia annettaessa eduskunta oli käyttänyt perusteluissaan tätä samaa pykälää vallan siirrossa itselleen. Sellainen tulkinta menee jo todella kauas lain sanamuodosta, koska eduskunta ei ole "uusi kuningas", vaikka korkein valta sille siirrettäisiinkin. Mutta poliittisesti tarkoituksenmukaiset tulkinnat ovat ollet laittomuuksien tekijöiden vakiovaruste kautta historian. Esimerkkejä löytyisi esim. natsi-Saksasta.

P. E. Svinhufvud on ollut "laillisuuden puolustajana" historian koomisin hahmo, koska vielä maaliskuussa 1918 hän oli vakaumuskellinen tasavaltalainen, mutta jo toukokuussa 1918 hän oli kääntänyt täysin kelkkansa monarkistiksi.

Väärinkäsitysten välttämiseksi totean, että arvostan Svinhufvudia poliitikkona ja isänmaan ystävänä, mutta laillisuudesta hän ei tiennyt yhtään mitään.

aikansa ilmiö, jota ei pidä arvioida tämän päivän kriteereillä.

Kyse oli turvallisuuden hakemisesta erittäin vaikeassa tilanteessa, jossa päättäjien tieto ja ymmärrys yksinkertaisesti loppui.
Niinpä Saksaan turvautuminen haluttiin kruunata valitsemalla saksalainen kuningas ja mieluummin keisarin poika tai muu sukulainen.

Laillisuudesta kiistely oli kova, mutta kuningasmieliset voittivat lopulta ja tynkäeduskunta valitsi kuninkaan lokakuussa 1918. Saman tien tuli Saksan tappio sodassa ja valittu ymmärsi luopua. Kuningastie oli kuljettu loppuun.

Svinhufvudin takinkäännös oli looginen seuraus hänen Saksan politiikastaan. Hän näki Saksan ainoana turvana ja sen takia saattoi uhrata tasvaltalaisen vakaumuksensa.
Svihnhufvud säilyi Saksan ystävänä kuolemaansa asti, vaikka SH-sopimus ja Saksan asenne Talvisodassa oli valtava järkytys.

Eipä tehnyt niin. Ruotsilla ei ole tarvetta kiusata naapureitaan kehitysmaa Venäjän tavoin.

Niin, viimeksi Ruotsi kiusasi vuonna 1905 - siis Norjaa.
Toki järki lopulta voitti, ja kaikessa vastaanhangoittelevat norjalaiset saivat itsenäisyytensä.
Ja toki 1918 Ruotsi käväisi Oolannissa ja yritti vielä Kansainliitoltakin sitä hankkia.
Vaikka Suomi nuijittiin oikeaksi omistajaksi, aiheutui riidata tunnetusti iso riesa.
Nimittäin tällöin luotiin Ahneidenmaa, verojenkiertäjä, suomenkielisten syrjijä jne.

Ylikessu72 puhuu asiaa.

Kun tsaarille ja suuriruhtinaalle ei tullut seuraajaa, Venäjän hallinnolta puuttui ylin valtaelin, jolloin sen kaikkien instituutioiden laillisuus joutui kyseenalaiseksi. Sen vuoksi esim. sinänsä laillinen Nikolai II:n duuman hajottaminen ennen kruunusta luopumista herättää kysymyksen, oliko hänellä tarkoituskin aiheuttaa tilanne, jossa duuma ei ainakaan voi ottaa korkeinta valtaa, kun keisarin veli Mihail ei suostunut vallansiirtoon hänelle, eikä muitakaan (ylimpiä) valtioelimiä ollut välittömästi toimintakykysenä. Duuman uusien vaalien jälkeen toki tilanne olisi osittain korjaantunut, mutta vaalien toimittaiseen olisi kulunut aikaa.

Suomessa tilanne oli oikeudellisessa mielessä parempi. Venäjän keisari oli ollut Suomen suuriruhtinas ja kun 'suuriruhtinaus' lakkasi, oli kuitenkin olemassa eduskunta, joka oli kansan vaaleilla 1916 valitsema. Senaatti tosin hajosi kenraalikuvernöörin ja sen varapuheenjohtajan tultua vangituiksi. Tällöin suomalaiset tunnustivat Venäjän väliaikaisen hallituksen toimittamaan uuden senaatin nimittämisen. Tarkoittaako tämä myös sitä, että Venäjän väliaikainen hallitus on "laillinen" Suomessa siitä eteenpäin? - Ei vielä sinänsä. Jokin ratkaisu oli vain hyväksyttävä poikkeustilanteessa senaatin toimintakyvyn palauttamiseksi.

Sen vuoksi pidän legitiiminä toimenpiteenä uuden senaatin nimittämistä ja eduskunnan koolle kutsumista 1917 maaliskuussa, jonka Venäjän välikainen hallitus teki antamallaan Suomea koskevalla manifestillaan. Samalla siinä luvattiin antaa eduskunnalle esitys uudeksi hallitusmuodoksi, joka määrittelisi Suomen ja Venäjän suhteet. Valtatyhjiö ylätasolla siis korjattaisiin eduskunnan laillisilla toimenpiteillä. Näin myös tapahtui ja eduskunta antoi valtalain 18.7.-17. Tämä valtalaki koski Suomen sisäisiä valtasuhteita, joten se ei loukannut Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän välistä suhdetta vastaan. Valtalaki tuli välittömästi voimaan vuoden 1772 halllitusmuodon mukaisesti, koska muuta ylintä valtioelintä ei ollut ja eduskunta oli ylimmän vallan itselleen laillisesti siirtänyt.

"Periaatteessahan Ruotsin kuningas olisi v. 1917 voinut ilmoittaa, että koska tsaarin valtakunta oli lakannut olemasta, Ruotsi katsoi v. 1809 sopimuksen rauenneen ja Suomen palautuvan entiselle omistajalleen."

Tämä olisi periaatteessa ollut mahdollista, mutta on kuitenkin huomattava, että ennen Porvoon valtiopäiviä maaliskuussa 1809 Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf syrjäytettiin/luopui vallasta. Silloin Ruotsin kuninkaan ja Suomen säätyjen välinen uskollisuuden vala raukesi. (Tosin lopullisessa mielessä vasta toukokuussa 1809, kun Ruotsin valtiopäivät päättivät, että hänen jälkeläisensä ovat menettäneet oikeuden Ruotsin kuninkuuteen.)

Vaikka Suomen suuriruhtinas luopui vallasta maaliskuussa 1917, ei Suomen säädyillä ollut enää sitoumuksia Ruotsin kuninkaaseenkaan. Silloin Ruotsin vallassa olleen Bernadotte-sukuisen kuninkaan (Kustaa V) olisi mahdotonta ollut vaatia Suomen suuriruhtinaan valtaa itselleen, koska hän oli vallankaappaajan suvusta.

suoraanjaselkeästi kirjoitti:

Niin, viimeksi Ruotsi kiusasi vuonna 1905 - siis Norjaa.
Toki järki lopulta voitti, ja kaikessa vastaanhangoittelevat norjalaiset saivat itsenäisyytensä.
Ja toki 1918 Ruotsi käväisi Oolannissa ja yritti vielä Kansainliitoltakin sitä hankkia.
Vaikka Suomi nuijittiin oikeaksi omistajaksi, aiheutui riidata tunnetusti iso riesa.
Nimittäin tällöin luotiin Ahneidenmaa, verojenkiertäjä, suomenkielisten syrjijä jne.

Lue lisää

Branting nimenomaan jätti Ahvenanmaan aseman Kansainliiton ratkaistavaksi. Kaikki saivat luonnollisesti länsimaisen demokratian perinteiden mukaisesti esittää asiasta mielipiteensä. Idän demokratiahan pisti aseen ohimolle 1939 ja vasti hyväksymään vaatimuksensa sellaisenaan.

Kun Saksa hääti Ruotsin laivaston Ahvenanmaalta ja suomalaisjoukot pääsivät palaamaan sinne, piti ulkopuolisten (kuten Ruotsin) ymmärtää Suomeen koko tunnetun historian ajan kuuluneen Ahvenanmaan edelleen kuuluvan Suomeen.
Eipä kelvannut koppavalle Ruotsille (mukaanlukien kuninkaalle). Olivathan jotkut kellokkaat siellä 1918 sodan aikana ottamassa Pohjois-Suomenkin Ruotsille.

Jotain piti keksiä. Siispä valitettiin Kansainliitolle, johon Suomi oli juuri ehtinyt liittyä.
Ruotsi laski että arvostettuna arjalaismaana se voittaa punavankeja kieltämättä rajusti kohdelleen vasta itsenäistyneen maan.
Ruotsi laski tukea tulevan Norjalta (joka suhtautui jääkylmästi Suomeen Petsamon vuoksi), Tanskalta ja muilta sivistysvaltioilta.

Toisin siis kävi Kansainliitossa, mutta Ruotsin tempun seurauksena Ahvenanmaasta tuli Ahneidenmaa ja aika pulmallinen puolustaa viime sotienkin aikana.
Todettakoon että keisariaikana ahvenanmaalaiset eivät vierastaneet alueen venäläisjoukkoja tai -linnoituksia. Venäläisethän eivät puhuneet suomea.

Eli se Brantingista, demokratiasta ja svekoajattelusta.

suoraanjaselkeästi kirjoitti:

Kun Saksa hääti Ruotsin laivaston Ahvenanmaalta ja suomalaisjoukot pääsivät palaamaan sinne, piti ulkopuolisten (kuten Ruotsin) ymmärtää Suomeen koko tunnetun historian ajan kuuluneen Ahvenanmaan edelleen kuuluvan Suomeen.
Eipä kelvannut koppavalle Ruotsille (mukaanlukien kuninkaalle). Olivathan jotkut kellokkaat siellä 1918 sodan aikana ottamassa Pohjois-Suomenkin Ruotsille.

Jotain piti keksiä. Siispä valitettiin Kansainliitolle, johon Suomi oli juuri ehtinyt liittyä.
Ruotsi laski että arvostettuna arjalaismaana se voittaa punavankeja kieltämättä rajusti kohdelleen vasta itsenäistyneen maan.
Ruotsi laski tukea tulevan Norjalta (joka suhtautui jääkylmästi Suomeen Petsamon vuoksi), Tanskalta ja muilta sivistysvaltioilta.

Toisin siis kävi Kansainliitossa, mutta Ruotsin tempun seurauksena Ahvenanmaasta tuli Ahneidenmaa ja aika pulmallinen puolustaa viime sotienkin aikana.
Todettakoon että keisariaikana ahvenanmaalaiset eivät vierastaneet alueen venäläisjoukkoja tai -linnoituksia. Venäläisethän eivät puhuneet suomea.

Eli se Brantingista, demokratiasta ja svekoajattelusta.

Lue lisää

Ahvenanmaan valtausyritys on täysin johdonmukaista siihen nähden, että Bernadottesta toivottiin kuningasta, joka olisi valloittanut koko Suomen takaisin Ruotsille. Bernadotte ei valtaan tultuaan tähän lähtenyt. Norjaan sen sijaan ruotsalaiset jälleen kerran tunkeutuivat ja ottivat sen valtaansa, vaikka Norja oli julistautunut itsenäiseksi 1814. Norja olikin helpompi vastus kuin Venäjän keisarikunta.

On ilmeistä, että Ruotsi vielä nykyisinkin mieluusti ottaisi Suomen hallintaansa, mistä näkyy osoituksena Ruotsin kuninkaallisten innokas matkailu Suomessa. Viktoriakin kuvittelee olevansa "Suomenkin prinsessa". No, ei ole. Tasavallassa näitä kuninkaallisia vieraita tulisi kohdella tavallisten kansalaisten protokollalla. Jos ei kelpaa, pysykööt poissa!

== lapseton kuningas Kaarle XIII

Kaarle ei suinkaan ollut lapseton. Vain hänen aviopuolisonsa Ruotsin kunigatar oli.

Vallankaappaus tapahtui toukokuussa 1809 valtiopäivillä säätyjen toimesta, kun Kustaa IV Aadolfin jälkeläisten oikeus kuninkuuteen evättiin. Marsalkka Bernadotte ei ollut siten laillisesti valtaan tullut kuningas.

historioitsija kirjoitti:

Vallankaappaus tapahtui toukokuussa 1809 valtiopäivillä säätyjen toimesta, kun Kustaa IV Aadolfin jälkeläisten oikeus kuninkuuteen evättiin. Marsalkka Bernadotte ei ollut siten laillisesti valtaan tullut kuningas.

Lue lisää

Jos tuolle tielle lähtee, niin maailmasta ei juuri laillisia hallituksia löydy.

Säätyjen oikeutta nimittää kuningas ja hyväksyä kruununprinssi ei kyseenalaistettu. Kaarlet XIII ja XIV olivat siis laillisia hallitsijoita.

G.C kirjoitti:

Jos tuolle tielle lähtee, niin maailmasta ei juuri laillisia hallituksia löydy.

Säätyjen oikeutta nimittää kuningas ja hyväksyä kruununprinssi ei kyseenalaistettu. Kaarlet XIII ja XIV olivat siis laillisia hallitsijoita.

Lue lisää

Kirjoitusten tarkoitus ei ole etsiä laillisia hallituksia, vaan kertoa, miten asiat laillisesti tai laittomasti menevät.

Rutsin prinssi Gustav Gustafsson (Kustaa IV:n poika) katsoi olevansa laillinen hallitsija. Hän luopui prinssin tittelistään myöhemmin ja sai Itävälta-Unkarin keisarilta (?) tittelin Vaasan prinssi. Tämä oli jokin "lohdutuspalkinto".

historioitsija kirjoitti:

Kirjoitusten tarkoitus ei ole etsiä laillisia hallituksia, vaan kertoa, miten asiat laillisesti tai laittomasti menevät.

Rutsin prinssi Gustav Gustafsson (Kustaa IV:n poika) katsoi olevansa laillinen hallitsija. Hän luopui prinssin tittelistään myöhemmin ja sai Itävälta-Unkarin keisarilta (?) tittelin Vaasan prinssi. Tämä oli jokin "lohdutuspalkinto".

Lue lisää

Miksi siis selität, että:

== Valtalaki tuli välittömästi voimaan vuoden 1772 halllitusmuodon mukaisesti, koska muuta ylintä valtioelintä ei ollut ja eduskunta oli ylimmän vallan itselleen laillisesti siirtänyt

Heinäkuun 1917 valtalaki ei siirtänyt kaikkea ylintä valtaa eduskunnalle, vaan se koski ylimmän vallan jakamista Suomen ja Venäjän hallitusten kesken. Se tarvitsi siis molempien hyväksynnän voidakseen tulla voimaan.

G.C kirjoitti:

Miksi siis selität, että:

== Valtalaki tuli välittömästi voimaan vuoden 1772 halllitusmuodon mukaisesti, koska muuta ylintä valtioelintä ei ollut ja eduskunta oli ylimmän vallan itselleen laillisesti siirtänyt

Heinäkuun 1917 valtalaki ei siirtänyt kaikkea ylintä valtaa eduskunnalle, vaan se koski ylimmän vallan jakamista Suomen ja Venäjän hallitusten kesken. Se tarvitsi siis molempien hyväksynnän voidakseen tulla voimaan.

Lue lisää

Heinäkuun valtalaki ei jakanut mitään valtaa Venäjän ja Suomen kesken, vaan se koski automisen Suomen sisäistä vallanjakoa: eduskunta, senaatti, suuriruhtinas, joista viimeksi mainittu oli lakannut olemasta.

Venäjällä oli Porvoon valtiopäivillä tehdyn valtioaktin nojalla oikeus autonomiaan kuulumattomiin valtaoikeuksiin, joita olivat Venäjän (ja Suomen suuriruhtinaskunnan) sotilas- ja ulkoasioita koskeva päätösvalta. Heinäkuun valtalaki ei loukannut näitä Venäjälle kuuluvia valtaoikeuksia. Sen sijaan marraskuun valtalaki oli tässäkin suhteessa laiton, eikä sitä laittomuutta poista vetoaminen 1772 hallitusmuodon 38 §:ään, jossa kuninkaan sukupuutto antaa oikeuden uuden kuninkaan valitsemiseen. Tähän monarkin uudelleen valintaan vetoaminen tasavallassa olisi täysin lain tarkoituksen vastaista.

sääti Suomen laillinen eduskunta. Se oli etappi tiellä itsenäsiyyteen ja itse asiassa itsenäisyysjulistus. Siksi äärivasemmisto yrittää sen mitätöintiä.

Tuossa vaiheessa ei yksikään monarkki omannut laillista hallitusvaltaa Suomeen.
Perimmäinen hallitusvalta on aina kansalla eli sen valitsemalla eduskunnalla. Siksi eduskunnan päätökset ovat aina laillisia juridiikan kiemuroista riippumatta.

Valtalaki oli siis Eduskunnan 18.7.17 äänin 136-55 hyväksymä laki. Sen Väliaikainen hallitus kumosi, suuresti johtuen Eduskunnassa hävinneiden vehkeilystä Ministerivaltiosihteerin kanssa ja avulla.

Marraskuussa 1917 valmistuneen porvarien esityksen Väliaikaiselle hallitukselle kutsuminen valtalaiksi on silkkaa harhaanjohtamista.
Väliaikainen hallitus kaatui juuri kun tätä esitystä oltiin viemässä Pietariin neuvottelujen aloittamiseksi sen kanssa.

Venäjän kaatamaa Eduskuntaa seurannut uusi (porvarienemmistöinen) Eduskunta julistautui 15.11.17 äänin 127-68 TOISTAISEKSI korkeimman vallan käyttäjäksi.
Julistuksen seurauksena se alkoi välittömästi itse vahvistaa hyväksymänsä lait (kuten kunnallislait ja 8 tunnin työpäivä).
Vaikka Eduskunta siis julistautui TOISTAISEKSI korkeimman vallan käyttäjäksi (myös ulko- ja sotilasasioissa), oli kyse tilapäisestä julistuksesta, jonka perustelu oli korkeimman vallan puuttuminen tällöin Venäjältä.

4.12.17 Senaatti ylitti valtuutensa julkaisemalla itsenäisyysjulistuksen Suomen kansalle ja antamalla asiasta VAIN tiedonannon Eduskunnalle.
Eduskunta otti itselleen korkeimman vallan maassa hyväksymällä itsenäisyysjulistuksen ja sen muodossa totesi Suomen olevan suvereeni tasavalta.

Useimmiten, ja siis tälläkin kerralla itsenäisyys OTETTIIN mahdollisista laki- tai muista esteistä piittaamatta. Pitää tietysti valita sellainen tilanne jolloin itsenäisys myös pystytään pitämään. Joulukuussa1917 oli tällainen tilanne.

Tosiasia on että vasta Valtalaki 7.1917 alkoi herätellä suurinta osaa porvarisedustajista itsenäisyteen. Nämä enemmän näkivät hyvinä liiketoimet Venäjällä ja vanhat etuoikeudet kansaan nähden ja muun vanhan meiningin.

Jos kerran oltiin pyrkimässä itsenäisyyteen (tai ainakin itsenäisemmäksi), miksi vehkeilyllä Valtalain kaatamisessa annettiin Venäjän kansalliskoukselle ja väliaikaiselle hallitukselle vaikutusvalta, jota oltiin taitavalla politiikalla onnistuttu varjelemaan 110 vuotta.
Kyseinen vehkeily oli siis paitsi valtiorikollista, myös hyvin typerää ja merkitsi vakavaa riskiä Suomelle Venäjän mahdollisesti vahvistuessa.

1. Valtalakia ei tarvinnut esittää minnekään. Se oli itse asiassa itsenäisyysjulistus, mikä selittää jälkistallarien pakonomaisen valehtelun.
2. Itsenäisen valtion eduskunnan säätämät lait ovat tietysti laillisia, paitsi jälkistallarien mielestä.
3. Senaatti oli laillinen hallitus ja julisti itsenäisyyden sen perusteella. Tiedonannolla se vietiin eduskunnan hyväsyttäväksi. Se tapahtuikin vasemmiston vastustaessa.
4.Porvarit olivat ajaneet itsenäisyyttä jo vuosikymmeniä. Nyt Venäjä oli riittävän heikko sen julistamiseen.

Marraskuun-valtalain kirjoitti:

sääti Suomen laillinen eduskunta. Se oli etappi tiellä itsenäsiyyteen ja itse asiassa itsenäisyysjulistus. Siksi äärivasemmisto yrittää sen mitätöintiä.

Tuossa vaiheessa ei yksikään monarkki omannut laillista hallitusvaltaa Suomeen.
Perimmäinen hallitusvalta on aina kansalla eli sen valitsemalla eduskunnalla. Siksi eduskunnan päätökset ovat aina laillisia juridiikan kiemuroista riippumatta.

Lue lisää

Laillisesti meneteltäessä marraskuussa olisi tullut säätää uusi perustuslaki. Vuoden 1772 hallitusmuoto ei antanut mahdollisuuksia mihinkään "korkeimman vallan" poisottamiseen ylimmältä valtioelimeltä, olipa tämä kuningas, keisari yms. Suomen valtiomuoto oli monarkia ja suuriruhtinaskunta.

Jostakin syystä edes lokakuussa 1917 laittomasti valtaan tullut eduskunta ei säätänyt uutta perustuslakia vaan kikkaili vanhan 1772 hallitusmuodon pykälien varassa.

Laillisuus hävisi 1917, minkä johdosta 1918 sitten aseet ratkaisivat, kenellä on korkein valta Suomessa. lailliset vaalit Suomessa pidettiin vasta 1919, kun vuoden 1916 eduskunnan kolmivuotinen vaalikausi oli päättynyt. Silloin siirryttiin laillisuuden tielle ja uuden perustuslain nojalla valittiin ensimmäinen laillinen presidentti.

historioitsija kirjoitti:

Heinäkuun valtalaki ei jakanut mitään valtaa Venäjän ja Suomen kesken, vaan se koski automisen Suomen sisäistä vallanjakoa: eduskunta, senaatti, suuriruhtinas, joista viimeksi mainittu oli lakannut olemasta.

Venäjällä oli Porvoon valtiopäivillä tehdyn valtioaktin nojalla oikeus autonomiaan kuulumattomiin valtaoikeuksiin, joita olivat Venäjän (ja Suomen suuriruhtinaskunnan) sotilas- ja ulkoasioita koskeva päätösvalta. Heinäkuun valtalaki ei loukannut näitä Venäjälle kuuluvia valtaoikeuksia. Sen sijaan marraskuun valtalaki oli tässäkin suhteessa laiton, eikä sitä laittomuutta poista vetoaminen 1772 hallitusmuodon 38 §:ään, jossa kuninkaan sukupuutto antaa oikeuden uuden kuninkaan valitsemiseen. Tähän monarkin uudelleen valintaan vetoaminen tasavallassa olisi täysin lain tarkoituksen vastaista.

Lue lisää

Sisäiseen vallanjakoon kuuluu myös valtakunnan turvallisuus. Tässä tapauksessa se olisi jätetty venäläisille.

== Heinäkuun valtalaki ei loukannut näitä Venäjälle kuuluvia valtaoikeuksia

Silti se käsitteli myös Venäjän valtaoikeuksia Suomessa ja tarvitsi niin ollen myös Venäjän hallituksen hyväksynnän.

== marraskuun valtalaki oli tässäkin suhteessa laiton

Kyllä, mutta vain, jos Leninin hallitus olisi kyseenalaistanut sen. Näinhän ei tapahtunut.

Oikaistaan-valeita kirjoitti:

1. Valtalakia ei tarvinnut esittää minnekään. Se oli itse asiassa itsenäisyysjulistus, mikä selittää jälkistallarien pakonomaisen valehtelun.
2. Itsenäisen valtion eduskunnan säätämät lait ovat tietysti laillisia, paitsi jälkistallarien mielestä.
3. Senaatti oli laillinen hallitus ja julisti itsenäisyyden sen perusteella. Tiedonannolla se vietiin eduskunnan hyväsyttäväksi. Se tapahtuikin vasemmiston vastustaessa.
4.Porvarit olivat ajaneet itsenäisyyttä jo vuosikymmeniä. Nyt Venäjä oli riittävän heikko sen julistamiseen.

Lue lisää

1/ Valtalaki on vakiintunut nimi 18.7.17 hyväksytylle laille, joka kumoutui kun Väliaikainen hallitus ei sitä vahvistanut. Vatalaki EI OLLUT ITSENÄISYYSJULISTUS.
Eduskunta ei hyväksynyt mitään valtalakia marraskuussa 1917. Se ainoastaan valmisteli Väliaikaiselle hallitukselle neuvotteluehdotuksen maiden keskinäisistä suhteista.
Ehdotuksen mukaan Suomen sotilas- ja ulkoasiat säilyisivät Venäjän vallassa käynnissä olleen sodan ajaksi. Väliaikainen hallitus kaatui ennen kuin ehdotusta ehdittiin käsitellä sen kanssa.

2/ Itsenäisen valtion säätämät ja vahvistamat lait ovat laillisia, ainakin mikäli prokuraattori tai muu laillisuusvalvoja on todennut niiden lainmukaisuuden.
Itsenäiseksi Suomen voi katsoa 6.12.17 alkaen ja ehdollisesti 15.11.17 alkaen.

3/ Vallanjaossa Eduskunta on lakia säätävä ja Senaatti (Valtioneuvosto) toimeenpaneva elin. Itsenäistymisestä (joka on vähintään lakiasia) Senaatti ei siis päätä, vaan tekee asiasta valmistellun esityksen Eduskunnan päätettäväksi.
Näin siis lopulta tapahtuikin, ja itsenäisyspäiväksi tuli siksi 6.12.17.

4/ Vuosisatojen aikana monet ovat halunneet itsenäisyyttä, ja jotkut toimineet sen puolesta.
Pisimmälle eteni varmaan ristiriitaisesti kyvykäs G.M.Sprengtporten, joka oli menettänyt tyystin uskonsa Ruotsin kykyyn ja haluun turvata Suomen tulevaisuutta.
Täysin perusteeton on väite, että nimenomaan porvarit olisivat ajaneet itsenäisyyttä. Keisariaikana Suomen (sisäistä) itsenäisyyttä edisti nimenomaan maan rauhanomainen kehittäminen. Muuhun ei ollut mahdollisuutta (vertaa Puolaan) ja vielä vähemmän siihen oli kuningasaikana.

Mitähän jos "Oikaistaan-valeita" vihdoin syventyisi tosiasioihin, eikä juoksuhautansa kunnossapitoon.

historioitsija kirjoitti:

Laillisesti meneteltäessä marraskuussa olisi tullut säätää uusi perustuslaki. Vuoden 1772 hallitusmuoto ei antanut mahdollisuuksia mihinkään "korkeimman vallan" poisottamiseen ylimmältä valtioelimeltä, olipa tämä kuningas, keisari yms. Suomen valtiomuoto oli monarkia ja suuriruhtinaskunta.

Jostakin syystä edes lokakuussa 1917 laittomasti valtaan tullut eduskunta ei säätänyt uutta perustuslakia vaan kikkaili vanhan 1772 hallitusmuodon pykälien varassa.

Laillisuus hävisi 1917, minkä johdosta 1918 sitten aseet ratkaisivat, kenellä on korkein valta Suomessa. lailliset vaalit Suomessa pidettiin vasta 1919, kun vuoden 1916 eduskunnan kolmivuotinen vaalikausi oli päättynyt. Silloin siirryttiin laillisuuden tielle ja uuden perustuslain nojalla valittiin ensimmäinen laillinen presidentti.

Lue lisää

Uutta perustuslakia tärkeämpi oli itsenäisyyden julistaminen, joka oli Svinhufvudin senaatin ensisijaisin tehtävä. Perustuslaki saattoi hyvin odottaa ensimmäisten itsenäisyyden ajan vaalien jälkeen, kuten tapahtuikin.

== Laillisuus hävisi 1917

Ei hävinnyt. Suomella oli koko ajan laillisesti valittu hallitus, jonka punakaarti tosin yritti kaataa seuraavana vuonna.

G.C kirjoitti:

Sisäiseen vallanjakoon kuuluu myös valtakunnan turvallisuus. Tässä tapauksessa se olisi jätetty venäläisille.

== Heinäkuun valtalaki ei loukannut näitä Venäjälle kuuluvia valtaoikeuksia

Silti se käsitteli myös Venäjän valtaoikeuksia Suomessa ja tarvitsi niin ollen myös Venäjän hallituksen hyväksynnän.

== marraskuun valtalaki oli tässäkin suhteessa laiton

Kyllä, mutta vain, jos Leninin hallitus olisi kyseenalaistanut sen. Näinhän ei tapahtunut.

Lue lisää

"Silti se käsitteli myös Venäjän valtaoikeuksia Suomessa ja tarvitsi niin ollen myös Venäjän hallituksen hyväksynnän."

Valtalaki 18.7-17 ei ollut mikään valtiosopimus, joten siihen ei pyydetty eikä tarvittu mitään ulkovaltojen suostumuksia. Se säädettiin voimassa olleen 1772 hallitusmuodon mukaisesti.

Marraskuussa annettu valtalaki oli Suomen perustuslain vastainen. Myöskään sille ei voinut minkään ulkovallan hallitus antaa suostumuksia, eikä bolsevikkihallitus ollut edes laillinen vaan syntyi vallankaappauksella.

"2/ Itsenäisen valtion säätämät ja vahvistamat lait ovat laillisia, ainakin mikäli prokuraattori tai muu laillisuusvalvoja on todennut niiden lainmukaisuuden."

Suomen itsenäisyysjulistus oli laiton, kun sitä ei antanut lailliseilla vaaleilla valittu eduskunta eikä laillisesti asetettu senaatti. Vuonna 1917 ei voinut olla siten mitään itsenäistä valtiota, joka olisi käyttänyt suvereenia lainsäädäntövaltaa.

Suomen 100-vuotinen itsenäisyys sai legitimiteetin vasta sen tultua kansainvälisesti tunnustetuksi v 1918. Yleensä kansainvälisenä tapana on viettää itsenäisyyspäivää sinä päivänä, kun se julistetaan eli Suomessa siis oikeastaan 4.12. olisi tavanomainen päivä itsenäisyyden viettämiselle.

historioitsija kirjoitti:

"Silti se käsitteli myös Venäjän valtaoikeuksia Suomessa ja tarvitsi niin ollen myös Venäjän hallituksen hyväksynnän."

Valtalaki 18.7-17 ei ollut mikään valtiosopimus, joten siihen ei pyydetty eikä tarvittu mitään ulkovaltojen suostumuksia. Se säädettiin voimassa olleen 1772 hallitusmuodon mukaisesti.

Marraskuussa annettu valtalaki oli Suomen perustuslain vastainen. Myöskään sille ei voinut minkään ulkovallan hallitus antaa suostumuksia, eikä bolsevikkihallitus ollut edes laillinen vaan syntyi vallankaappauksella.

"2/ Itsenäisen valtion säätämät ja vahvistamat lait ovat laillisia, ainakin mikäli prokuraattori tai muu laillisuusvalvoja on todennut niiden lainmukaisuuden."

Suomen itsenäisyysjulistus oli laiton, kun sitä ei antanut lailliseilla vaaleilla valittu eduskunta eikä laillisesti asetettu senaatti. Vuonna 1917 ei voinut olla siten mitään itsenäistä valtiota, joka olisi käyttänyt suvereenia lainsäädäntövaltaa.

Suomen 100-vuotinen itsenäisyys sai legitimiteetin vasta sen tultua kansainvälisesti tunnustetuksi v 1918. Yleensä kansainvälisenä tapana on viettää itsenäisyyspäivää sinä päivänä, kun se julistetaan eli Suomessa siis oikeastaan 4.12. olisi tavanomainen päivä itsenäisyyden viettämiselle.

Lue lisää

== eikä tarvittu mitään ulkovaltojen suostumuksia

Venäjä ei ollut ulkovalta kesäälä 1917. Suomi oli osa Venäjää.

== Marraskuussa annettu valtalaki oli Suomen perustuslain vastainen

Mikä perustuslain kohta kielti Suomea julistautumasta itsenäiseksi? Myös syyskuun 1917 vaalit olivat lailliset, ne käytiin laillisesti ja niissä valitut edustajat hyväksyivät valtakirjansa. Laillisen eduskunnan nimittämä senaatti oli luonnollisesti myös laillinen.

== Suomen 100-vuotinen itsenäisyys sai legitimiteetin vasta sen tultua kansainvälisesti tunnustetuksi v 1918

Nuo tunnustukset koskivat juuri itsenäisyysjulistusta, joten Suomi oli itsenäinen myös ulkovaltoihin nähden jo 4.12.1917 alkaen. Joulukuun kuudes vakiintui itsenäisyyspäiväksi, koska se sopi Ståhlbergin tyttärien aikatauluun tanssiaispäiväksi.

suoraanjaselkeästi kirjoitti:

1/ Valtalaki on vakiintunut nimi 18.7.17 hyväksytylle laille, joka kumoutui kun Väliaikainen hallitus ei sitä vahvistanut. Vatalaki EI OLLUT ITSENÄISYYSJULISTUS.
Eduskunta ei hyväksynyt mitään valtalakia marraskuussa 1917. Se ainoastaan valmisteli Väliaikaiselle hallitukselle neuvotteluehdotuksen maiden keskinäisistä suhteista.
Ehdotuksen mukaan Suomen sotilas- ja ulkoasiat säilyisivät Venäjän vallassa käynnissä olleen sodan ajaksi. Väliaikainen hallitus kaatui ennen kuin ehdotusta ehdittiin käsitellä sen kanssa.

2/ Itsenäisen valtion säätämät ja vahvistamat lait ovat laillisia, ainakin mikäli prokuraattori tai muu laillisuusvalvoja on todennut niiden lainmukaisuuden.
Itsenäiseksi Suomen voi katsoa 6.12.17 alkaen ja ehdollisesti 15.11.17 alkaen.

3/ Vallanjaossa Eduskunta on lakia säätävä ja Senaatti (Valtioneuvosto) toimeenpaneva elin. Itsenäistymisestä (joka on vähintään lakiasia) Senaatti ei siis päätä, vaan tekee asiasta valmistellun esityksen Eduskunnan päätettäväksi.
Näin siis lopulta tapahtuikin, ja itsenäisyspäiväksi tuli siksi 6.12.17.

4/ Vuosisatojen aikana monet ovat halunneet itsenäisyyttä, ja jotkut toimineet sen puolesta.
Pisimmälle eteni varmaan ristiriitaisesti kyvykäs G.M.Sprengtporten, joka oli menettänyt tyystin uskonsa Ruotsin kykyyn ja haluun turvata Suomen tulevaisuutta.
Täysin perusteeton on väite, että nimenomaan porvarit olisivat ajaneet itsenäisyyttä. Keisariaikana Suomen (sisäistä) itsenäisyyttä edisti nimenomaan maan rauhanomainen kehittäminen. Muuhun ei ollut mahdollisuutta (vertaa Puolaan) ja vielä vähemmän siihen oli kuningasaikana.

Mitähän jos "Oikaistaan-valeita" vihdoin syventyisi tosiasioihin, eikä juoksuhautansa kunnossapitoon.

Lue lisää

1. Eduskunta sääti marraskuusa 1917 lain, jolla otti kaiken vallan itselleen. Sitä sanotaan historioissa valtalaiksi. Se jäi voimaan.
Sitävastoin jälkistallarien rummuttamaa heinäkuun valtalaki ei.

2. Valtalaki oli ja on laillinen, koska sitä sellaisena käsiteltiin ja noudatettiin. Muu on saivartelua.

3. Senaatti siis päätti itsenäisyydestä 4.12. 17 ja eduskunta hyväksyi sen 6.12. 17 vasemmiston vastustaessa.

4. Porvaristo ajoi itsenäisyyttä jo 1890-luvulta alkaen. Vasemmisto vastusti vielä 6.12. 1917 ja ja yritti tuhota itsenäisyyden aseellisella kapinalla seuraavana vuonna. Veri veti bolsujen helmaan.

Sanotaan vielä kerran mahdollisimman selvästi, jos alkaisi mennä perille:

18.7.17 hyväksyttyä, mutta kumoutunutta lakia kutsuttiin Valtalaiksi (ja Lex Tulenheimoksi) alusta lähtien, siis jo sata vuotta. SE ON HYVÄKSYTTY JA VIRALLISEKSI VAKIINTUNUT NIMITYS kyseiselle laille.

MITÄÄN MUUTA LAKIA tai vastaavaa ei kutsuta Valtalain nimellä.
Eduskunta EI YLIPÄÄTÄÄN SÄÄTÄNYT MITÄÄN LAKIA tästä aiheesta marraskuussa 1917.
Väitteesi laista on täysin tuulesta temmattu. Eduskunta valmisteli ehdotusta Väliaikaiselle hallitukselle sen kanssa alkavia neuvotteluita varten.
Ehdotus JÄI JÄTEPAPERIKSI, siis koskaan käyttämättä koska Väliaikainen hallitus kupsahti.
Tämä jätepaperi ei ollut koskaan voimassa, ja sitä sinä HAUSKASTI KUTSUT LAIKSI, JOPA VALTALAIKSI !!!!!!!!!!!!!!!! VOIHAN NENÄ !

Kyseinen jätepaperi antoi sitäpaitsi periksi jo ennen neuvotteluja alistumalla säilyttämään Suomen sotilas- ja ulkoasiat Venäjän vallassa sodan aikana.
Jätepaperissa ei siis ollut edes pyrkimystä itsenäisyyteen.

Kun Väliaikainen hallitus kupsahti 7.11.17 , joutui Eduskunta toteamaan korkeimman vallan puuttuvan Venäjältä. Tämän vuoksi Valtalain takana keskeisesti ollut Maalaisliiton Santeri Alkio alkoi sovittelun sos.demien kanssa ja sai taakseen edustajat jotka olivat olleet Valtalain takana. Alkion esityksestä Eduskunta julistautui 15.11.17 toistaiseksi korkeimman vallan käyttäjäksi äänin 127-68 SOSIALIDEMOKRAATTIEN, MAALAISLIITON ja AKTIVISTIPORVARIEN äänin. Kuvaus tästä draamasta löytyy esimerkiksi Keijo Kylävaaran kiitetystä kirjasta Vuosi seitsemäntoista - reportaasi (HS, 1967 , 230 s.) Julistautuminen oli enemmänkin kuin force majeure -toimenpide.

Senaatti kuvitteli päättäneensä itsenäisyydestä 4.12.17 . Eduskunnan täytyi siksi näpäyttää Senaattia päättämällä itsenäisyydestä 6.12.17 .
ETKÖ TÄTÄKÄÄN YMMÄRRÄ, vaikka kaikki tosiasiat ovat tiedossa ja edessäsi ?

jälkistallarien vääristelyllä miksikään.

Eduskunta sääti 15.11. 1917 valtalain, jolla julistautui korkeimman vallan käyttäjäksi. Se oli tärkeä askel itsenäisyyteen ja siksi stallari haluaa sen mitätöidä.

Voiko noin umpitolloa ollakaan, kuin tämä "historia ei muutu" .

Eduskunta ei säätänyt lakia 15.11.1917 (Valtalaista puhumattakaan), vaan julistautui väliaikaisesti korkeimman vallan käyttäjäksi.
Tämä tapahtui Maalaisliiton puheenjohtajan Santeri Alkion sovitteluesityksestä ja sosialidemokraattien, maalaisliiton ja aktivistiporvarien äänin 127-68.
Päätös oli erittäin merkittävä. Voimme kaikki olla sitä kiitollisia.

Jo 4.12.17 Senaatti yritti astua Eduskunnan yli esiintymällä itsenäisyysjulistuksen antajana.
Eduskunnan täytyi nimenomaisesti näpäyttää Senaattia (ja sen puheenjohtaja Svinhufvudia) 6.12.17 päättämällä ja vahvistamalla Suomen itsenäisyyden Valtiopäiväjärjestyksemme mukaisella tavalla.

Eikö mene perille.

suoraanjaselkeästi kirjoitti:

Voiko noin umpitolloa ollakaan, kuin tämä "historia ei muutu" .

Eduskunta ei säätänyt lakia 15.11.1917 (Valtalaista puhumattakaan), vaan julistautui väliaikaisesti korkeimman vallan käyttäjäksi.
Tämä tapahtui Maalaisliiton puheenjohtajan Santeri Alkion sovitteluesityksestä ja sosialidemokraattien, maalaisliiton ja aktivistiporvarien äänin 127-68.
Päätös oli erittäin merkittävä. Voimme kaikki olla sitä kiitollisia.

Jo 4.12.17 Senaatti yritti astua Eduskunnan yli esiintymällä itsenäisyysjulistuksen antajana.
Eduskunnan täytyi nimenomaisesti näpäyttää Senaattia (ja sen puheenjohtaja Svinhufvudia) 6.12.17 päättämällä ja vahvistamalla Suomen itsenäisyyden Valtiopäiväjärjestyksemme mukaisella tavalla.

Eikö mene perille.

Lue lisää

Marraskuussa annettu "valtalaki" oli juridisesti PÄÄTÖS korkeimman vallan ottamisesta eduskunnalle. Se oli siis lakiasäätävän elimen päätös, mutta ei laki. Tästä päätöksestä usein puhutaan "lakina" johtuen siitä, että eduskunta sen päätti ja siinä käsittelyssä viitattiin useita kertoja myös heinäkuussa eduskunnan säätämään valtalakiin.

Esittipä SDP:n kansanedustaja Kellosalmi oman esityksen eduksunnan päätökseksi: " sitä valtaa joka on kuulunut keisarille ja suuriruhtinaalle, käyttää eduskunta Suomen eduskunnan 18.7.1917 Suomen korkeimman valtiovallan käyttämisestä hyvaksymän lain perusteella ja mukaan."

Kellosalmen esityksen eduskunnan puhemies katsoi kuitenkin olevan lain vastainen, koska muka valtalaki ei ollut tullut voimaan ja sen vuoksi eduskunta ei voisi valtaa Kellosalmen esityksen tultua hyväksityksi käyttää. Puhemies ei ottanut sitä äänestykseen ja toimi itse selvästi lain vastaisesti.

Marraskuun päätös korkeimman vallan ottamisesta eduskunnalle oli selvästi perustulain vastainen, koska sitä ei tehty perustuslain säätämisen järjestyksessä. Äänestyksen tulos 127-68 ei ole 2/3 määräenemmistön mukainen eikä mitään kiireelliseksi julistamista (5/6 -määräenemmistö) suoritettu lainkaan.

Puhut stallareista koko ajan, vaikka PORVARIT vastusti marraskuussa annettua päätöstä korkeimman vallan ottamisesta eduskunnalle. Äänestyksessä SDP ja Maalaisliitto oli enemmistössä 127-68 hyväksymässä päätöstä. Se johtuu siitä, että he halusivat korkeimman vallan kansaa edustavalle eduskunnalle.

Oikeiston esitys oli korkeimman vallan siirtäminen senaatille, jossa tuolloin vielä oli E. N, Setälä ym. oikeistopuolueiden edustajat.

Molemmat em. esitykset olivat voimassa olleen 1772 hallitusmuodon vastaisia. Ne olisi voitu säätää kuten heinäkuun valtalaki perustuslainsäätämisjärjestyksessä 2/3-määräenemmistöllä, mutta ei muuten.

Ainoa perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädetty valtalaki oli 18.7.1917 säädetty laki korkeimman vallan käyttämisestä, joka tuli kiireellisenä voimaan 5/6 -määräenemmistöllä.

historioitsija kirjoitti:

Puhut stallareista koko ajan, vaikka PORVARIT vastusti marraskuussa annettua päätöstä korkeimman vallan ottamisesta eduskunnalle. Äänestyksessä SDP ja Maalaisliitto oli enemmistössä 127-68 hyväksymässä päätöstä. Se johtuu siitä, että he halusivat korkeimman vallan kansaa edustavalle eduskunnalle.

Oikeiston esitys oli korkeimman vallan siirtäminen senaatille, jossa tuolloin vielä oli E. N, Setälä ym. oikeistopuolueiden edustajat.

Molemmat em. esitykset olivat voimassa olleen 1772 hallitusmuodon vastaisia. Ne olisi voitu säätää kuten heinäkuun valtalaki perustuslainsäätämisjärjestyksessä 2/3-määräenemmistöllä, mutta ei muuten.

Ainoa perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädetty valtalaki oli 18.7.1917 säädetty laki korkeimman vallan käyttämisestä, joka tuli kiireellisenä voimaan 5/6 -määräenemmistöllä.

Lue lisää

== Molemmat em. esitykset olivat voimassa olleen 1772 hallitusmuodon vastaisia

Mikä vuoden 1772 hallitusmuodon pykälä edellyttää itsenäiseksi julistautumiselta 2/3 tai 5/6 määräenemmistöä?

Älähän nyt! Elämässään surkeasti epäonnistuneen tiskijukan mukaan Venäjä oli tuolloin järjestäytyneen yhteiskunnan perikuva johon meidän olisi pitänyt lain mukaan kuulua.

G.C kirjoitti:

== Molemmat em. esitykset olivat voimassa olleen 1772 hallitusmuodon vastaisia

Mikä vuoden 1772 hallitusmuodon pykälä edellyttää itsenäiseksi julistautumiselta 2/3 tai 5/6 määräenemmistöä?

Lue lisää

Itsenäisyysjulistus loukkaa tietenkin Porvoon 1809 valtioaktia! Lisäksi totesin aeimmin: Suomen itsenäisyysjulistus oli laiton, kun sitä ei antanut lailliseilla vaaleilla valittu eduskunta eikä laillisesti asetettu senaatti.

historioitsija kirjoitti:

Itsenäisyysjulistus loukkaa tietenkin Porvoon 1809 valtioaktia! Lisäksi totesin aeimmin: Suomen itsenäisyysjulistus oli laiton, kun sitä ei antanut lailliseilla vaaleilla valittu eduskunta eikä laillisesti asetettu senaatti.

Lue lisää

Mitään Venäjän suuriruhtinasta ei siis ollut olemassa enää vuoden 17 lopulla. Itsenäisyysjulistus oli eduskunnan hyväksymä.

Porvoossa Aleksanteri I Venäjän (mukaanlukien valloitettu Suomi) itsevaltiaana julisti voimassapitävänsä Suomen tarkemmin rajaamattomat "peruslait" , uskonnon ja muut oikeudet. Tähän perustuen hän julisti "Suomen nousseen kansakuntien joukkoon".
Säätyjen valitut edustajat vakuuttivat tämän jälkeen uskollisuuttaan uudelle hallitsijalleen.
Keisarin julistus ja suomalaisten kuuliaisuudenvakuutus toistui aina keisarien vaihduttua.

Muissa yhteyksissä Aleksanteri teki päätöksiä, jotka konkreettisesti nostivat Suomen kansakuntien joukkoon: 1/ Keisari itse, Suomen Suuriruhtinaan ominaisuudessa päätti Suomen asioista. 2/ Keisarin päätökset tapahtuivat lakiasioissa yhdessä Valtiopäivien kanssa ja muissa asioissa hänen perustamansa Senaatin kautta, 3/ Suomalaisista tuli Suomen kansalaisia jne.

Keisarivallan päätyttyä kaikki nämä "sopimukset" automaattisesti kumoutuivat. Vaikka vanhoja Ruotsin lakeja oli ollut voimassa, niiden perusteella:
a/ Ei syntynyt Ruotsille ja sen kuninkaalle oikeuksia (ne oli kumottu Haminassa 1809),
b/ Vallanperintää koskeneet vanhojen lakien kohdat olivat 1809 muutoksen vastaisina kumoutuneet viimeistään Porvoossa 1809. Niihin vetoaminen 1918 oli harhautusta.

Romanovien luovuttua vallasta ja Duuman otettua vallan 12.3.17 oli tosiasiaa että:

a/ Suomi oli ollut autonominen Venäjän keisarikunnan osa, ei itsenäinen valtio.
Suomi ei tällöin ollut oikein hereillä, mutta venäläiset olivat. He edellyttivät autonomian määrittelyä uudelleen tarvittavilta osin. Kun Senaatilta ja Ministerivaltiosihteerilta oli "pallo hukassa" ja Eduskunta oli riitainen, pääsi korkein valta vastustelematta Väliaikaiselle hallitukselle. Hukattiin siis 110 vuotta vallinnut Venäjästä eriytetty lakien ja useiden muiden asioiden vahvistusmenettely.

b/ Tämän palauttamiseksi Suomen tarpeiden mukaiseksi Eduskunta hyväksyi siis Valtalain 18.7.17 . Koska laki määritteli autonomiamme suhteen Venäjään, jätettiin se Väliaikaisen hallituksen vahvistettavaksi.
Väliaikaisella hallituksella ei ollut tarvetta kumota Valtalakia, koska laki säilytti ulko- ja sotilasasioissa vallan Venäjän hallussa.
Kumoaminen johtui oleellisesti Eduskunnassa hävinneiden ja Ministerivaltiosihteerin maanpetoksellisesta vehkeilystä Pietarissa, kohteena Väliaikaisen hallituksen oikeus- ja pääministeri Kerenski.

Yhteenveto:

Valtalakipäätös 18.7.17 oli laillinen. Lain kumoamiseen Väliaikaisella hallituksella oli oikeus, mutta kumoamisoikeutta tämä käytti Eduskunnassa hävinneiden ja Ministerivaltiosihteerin vehkeilyn seurauksena.

Eduskunnan julistautuminen väliaikaisesti korkeimman vallan käyttäjäksi 15.11.17 ilman itsenäistymispäätöstä oli oikeutettua force majeure -syillä Venäjällä syntyneen valtatyhjön johdosta. Julistautumisäänestyksen tulos vahvisti asian silloisen lainsäädännön mukaan.

Eduskunnan 6.12.17 hyväksymä ja vahvistama laki Suomen itsenäisestä tasavallasta oli laillinen, koska käsittely täytti silloisen Valtiopäiväjärjestyksen vaatimukset.
Itse itsenäisyyden ottaminen oli Eduskunnan oma toimenpide, joka kumosi mahdolliset siihenastiset sille vastakkaiset säädökset.
Itsenäisyyden turvaamiseen tarvittavat käytännölliset toimet Eduskunta jätti Senaatin tehtäviksi.

historioitsija kirjoitti:

Itsenäisyysjulistus loukkaa tietenkin Porvoon 1809 valtioaktia! Lisäksi totesin aeimmin: Suomen itsenäisyysjulistus oli laiton, kun sitä ei antanut lailliseilla vaaleilla valittu eduskunta eikä laillisesti asetettu senaatti.

Lue lisää

Et vastannut kysymykseen ja virheelliset argumenttisi eivät toistamalla muutu oikeiksi.

suoraanjaselkeästi kirjoitti:

Porvoossa Aleksanteri I Venäjän (mukaanlukien valloitettu Suomi) itsevaltiaana julisti voimassapitävänsä Suomen tarkemmin rajaamattomat "peruslait" , uskonnon ja muut oikeudet. Tähän perustuen hän julisti "Suomen nousseen kansakuntien joukkoon".
Säätyjen valitut edustajat vakuuttivat tämän jälkeen uskollisuuttaan uudelle hallitsijalleen.
Keisarin julistus ja suomalaisten kuuliaisuudenvakuutus toistui aina keisarien vaihduttua.

Muissa yhteyksissä Aleksanteri teki päätöksiä, jotka konkreettisesti nostivat Suomen kansakuntien joukkoon: 1/ Keisari itse, Suomen Suuriruhtinaan ominaisuudessa päätti Suomen asioista. 2/ Keisarin päätökset tapahtuivat lakiasioissa yhdessä Valtiopäivien kanssa ja muissa asioissa hänen perustamansa Senaatin kautta, 3/ Suomalaisista tuli Suomen kansalaisia jne.

Keisarivallan päätyttyä kaikki nämä "sopimukset" automaattisesti kumoutuivat. Vaikka vanhoja Ruotsin lakeja oli ollut voimassa, niiden perusteella:
a/ Ei syntynyt Ruotsille ja sen kuninkaalle oikeuksia (ne oli kumottu Haminassa 1809),
b/ Vallanperintää koskeneet vanhojen lakien kohdat olivat 1809 muutoksen vastaisina kumoutuneet viimeistään Porvoossa 1809. Niihin vetoaminen 1918 oli harhautusta.

Romanovien luovuttua vallasta ja Duuman otettua vallan 12.3.17 oli tosiasiaa että:

a/ Suomi oli ollut autonominen Venäjän keisarikunnan osa, ei itsenäinen valtio.
Suomi ei tällöin ollut oikein hereillä, mutta venäläiset olivat. He edellyttivät autonomian määrittelyä uudelleen tarvittavilta osin. Kun Senaatilta ja Ministerivaltiosihteerilta oli "pallo hukassa" ja Eduskunta oli riitainen, pääsi korkein valta vastustelematta Väliaikaiselle hallitukselle. Hukattiin siis 110 vuotta vallinnut Venäjästä eriytetty lakien ja useiden muiden asioiden vahvistusmenettely.

b/ Tämän palauttamiseksi Suomen tarpeiden mukaiseksi Eduskunta hyväksyi siis Valtalain 18.7.17 . Koska laki määritteli autonomiamme suhteen Venäjään, jätettiin se Väliaikaisen hallituksen vahvistettavaksi.
Väliaikaisella hallituksella ei ollut tarvetta kumota Valtalakia, koska laki säilytti ulko- ja sotilasasioissa vallan Venäjän hallussa.
Kumoaminen johtui oleellisesti Eduskunnassa hävinneiden ja Ministerivaltiosihteerin maanpetoksellisesta vehkeilystä Pietarissa, kohteena Väliaikaisen hallituksen oikeus- ja pääministeri Kerenski.

Yhteenveto:

Valtalakipäätös 18.7.17 oli laillinen. Lain kumoamiseen Väliaikaisella hallituksella oli oikeus, mutta kumoamisoikeutta tämä käytti Eduskunnassa hävinneiden ja Ministerivaltiosihteerin vehkeilyn seurauksena.

Eduskunnan julistautuminen väliaikaisesti korkeimman vallan käyttäjäksi 15.11.17 ilman itsenäistymispäätöstä oli oikeutettua force majeure -syillä Venäjällä syntyneen valtatyhjön johdosta. Julistautumisäänestyksen tulos vahvisti asian silloisen lainsäädännön mukaan.

Eduskunnan 6.12.17 hyväksymä ja vahvistama laki Suomen itsenäisestä tasavallasta oli laillinen, koska käsittely täytti silloisen Valtiopäiväjärjestyksen vaatimukset.
Itse itsenäisyyden ottaminen oli Eduskunnan oma toimenpide, joka kumosi mahdolliset siihenastiset sille vastakkaiset säädökset.
Itsenäisyyden turvaamiseen tarvittavat käytännölliset toimet Eduskunta jätti Senaatin tehtäviksi.

Lue lisää

Suoraanselkeästi tekee vapaata tulkintaa Suomen suuriruhtinaskunnan asemasta.

Kommentoin lyhyesti:

>>Keisarivallan päätyttyä kaikki nämä "sopimukset" automaattisesti kumoutuivat.

Ei ne voineet kumoutua, koska 1809 kysymys oli ollut valtiollisesta aktista. Venäjä valtiona oli olemassa, vaikka keisarinvalta ja suuriruhtinas kaatuikin. Se on kuitenkin oikein sanottu, että Ruotsin vallan aikainen vallanperimystä koskeva hallitusmuodon 38 § ei voinut olla olemassa. Vallanperimys keisarikunnassa ja myös suuriruhtinaskunnassa tapahtui Venäjän lakien mukaan. Tasavallaksi julistauneessa Suomessa olisi muutoinkin mahdoton ajatella sovellettavan kruununperimyssäännöksiä.

>>Romanovien luovuttua vallasta ja Duuman otettua vallan 12.3.17 oli tosiasiaa että:
a/ Suomi oli ollut autonominen Venäjän keisarikunnan osa, ei itsenäinen valtio.

Venäjän keisari hajotti duuman ennen luopumistaan vallasta. Vallansiirto silloiselle duumalle ei ollut laillinen. Olisi tarvittu uudet vaalit.

Suomi oli Venäjän yhteydessä ollut perustuslaillinen, autonominen suuriruhtinaskunta. Venäjän väliaikainen hallitus oli vallankumouselin, jonka 20.3-17 antaman manifestin pohjalta ryhdyttiin valmistelemaan Suomen perustuslain ja samalla Venäjän ja Suomen suhteiden uudelleenjärjestämistä. Sen perusteella Suomen eduskunta sääti valtalain 18.7.-17.

>>b/ Tämän palauttamiseksi Suomen tarpeiden mukaiseksi Eduskunta hyväksyi siis Valtalain 18.7.17 . Koska laki määritteli autonomiamme suhteen Venäjään, jätettiin se Väliaikaisen hallituksen vahvistettavaksi.

Eduskunta nimeomaan päätti olla lähettämättä valtalakia Venäjän väliaikaiselle hallitukselle vahvistettavaksi, koska sitä ei pidetty Suomessa laillisena hallituksena. Valtalaki lähetettiin ainoastaan tiedoksi. Väliaikaisella hallituksella ei ollut mitään valtaoikeuksia kumota lakeja Suomen suuriruhtinaskunnassa eikä eduskunnan hajotusoikeuttakaan.

>>Eduskunnan julistautuminen väliaikaisesti korkeimman vallan käyttäjäksi 15.11.17 ilman itsenäistymispäätöstä oli oikeutettua force majeure -syillä Venäjällä syntyneen valtatyhjön johdosta.

Tällaisia force majeure -syitä voidaan aina kehitellä, mutta Suomessa sellaisiin ei vedottu. Marraskuun vallansiirto tehtiin Suomessa tilapäisenä juuri siksi, että edellytettiin Venäjällä myöhemmin kokoontuvan kansalliskokouksen ottavan kantaa Venäjän ja Suomen keskinäiseen suhteeseen. Se ei siksi ollut itsenäisyydenjulistus; eihän itsenäisyyttä määritellä koskaan tilapäisenä. Joulukuun 4. pvä senaattorit rohkaistuivat Saksan vaikutuksesta antamaan itsenäisyysjulistuksen.

Suomen itsenäisyysjulistus oli kumouksellinen akti. Vapaus huudot Suomelle ja kolminkertaiset eläköönhuudot Suomen kansalle kaikuivat eduskunnassa julistuksen kunniaksi!

Aiheellista ja monipuolista pohdintaa yhteistyönä autonomia-itsenäisyyskysymyksestä.

Vuoteen 1809 palaan.
Suomen liittämistapa keisarikuntaan oli ollut esillä 1808-1809 sodan aikana julistuksissa suomalaisille, mutta julistukset olivat epätäsmällisiä eivätkä välttämättä sitovia.

Aleksanteri I päätyi toteutettuun autonomiaan mm. Speranskin neuvojen ja Porvoota edeltäneen suomalaisten lähetyskunnan ehdotusten perusteella.
Porvoossa hän itsevaltiaana antoi hallitsijanvakuutuksen autonomiasta, ja teki muutenkin johdonmukaisia toimia asian toteuttamiseksi.
Myöhemmät keisari-suuriruhtinaat antoivat vastaavan hallitsijanvakuutuksen, ja myös toimivat sen mukaisesti (jopa Nikolai II monelta osin).
Autonomian muoto oli siis muusta Venäjästä erillinen asia ja yksin itsevaltaisen keisari-suuriruhtinaan päätöskokonaisuus.

Romanovit luovuttua vallasta OTTI Nikolai II:n jo hajottama Duuma Venäjällä väliaikaisesti korkeimman vallan ja nimitti Väliaikaisen hallituksen toimeenpanevaksi elimekseen.
Epäilemättä tätä voi pitää vallankaappauksena, mutta niinhän itsenäisyysvalta yleensä otetaan. Mitä "laillisempia" mahdollisuuksia käynnissä olleen sodan aikana olisi ollut.
Ainakin Ympärysvallat tunnustivat hetikohta Duuman Venäjän laillisen vallan haltijaksi.
Eli laillinen sen valta oli, niin kauan kuin valtaa riitti.

Duuma aloitti heti myös valmistelun Kansalliskokouksen kutsumiseksi, mutta vaaleja oli mahdoton toteuttaa ennen sodan päättymistä. Duuma ja Väliaikainen hallitus kieltäytyivät tekemästä päätöksiä, joiden ne katsoivat kuuluvan Kansalliskokoukselle.
Tämä oli suuri uhka Suomelle, koska kokouksen tukea ei ollut syytä odottaa ainakaan itsenäistymispyrkimyksissä.

Väliaikaisuuden lopetti Perustuslakia säätävä kansalliskokous kokoontuessaan 5.1.18 . Vaalissa hävinneet bolsevikit hajottivat sen väkivaltaisesti jo seuraavana päivänä ja valtatyhjö uusiutui, epäilemättä Suomen onneksi.

Ylläolevaan viitaten kyllä Duuma Väliaikainen hallitus oli Venäjän laillinen vallanhaltija kanssakäymisessä Suomenkin kanssa ja se käytti väliaikaisesti keisarin valtaoikeuksia.
Suuriruhtinaan valtaoikeuksia Suomessa se ei kuitenkaan voinut kokonaisuutena vaatia. Niistä sille kuuluivat ulko- ja sotilasasiat automaattisesti, mutta muut asiat olivat lähtökohtaisesti autonomisia.

Tätä tarkoitusta varten oli siis aikaansaatu Eduskunnan hyväksymä 18.7.17 Valtalaki .
Oli toki epähienoa jättää Valtalaki vain tiedoksi vahvistamista varten, mutta laitonta se ei ollut. Väliaikainen hallitus olisi voinut ilmoittaa ehdoksi vahvistamiselle jonkun lain kohdan muuttamista, jolloin aiheelliset muuttamiset oltaisiin voitu käsitellä.
Väliaikaisella hallituksella oli myös oikeus kumota laki ja hajoittaa Eduskunta, koska oikeutta tällaisiin Keisari-suuriruhtinaan toimiin ei ehditty kieltää Valtalain puuttuessa.

Kun Eduskunnan hajotus oli laillinen ja uudet vaalit olivat lailliset (ja epäilemättä aiheelliset), olivat Eduskunnan päätös 15.11.17 ja laki 6.12.17 sen puolesta laillisia.
Ottamalla otettu itsenäisyys oli muuttunut lailliseksi juuri lailla 6.12.17 kun kukaan ei sitä pystynyt kumoamaan ja sille oli vähitellen saatu ulkovaltioiden tunnustuksia.

Ainoa laittomuus oli Ministerivaltiosihteerin ja Eduskunnassa 15.7.17 hävinneiden vehkeily Kerenskin kanssa, joka oleellisesti aiheutti Valtalain kumoamisen ja Eduskunnan hajottamisen.

Vielä tarkennusta Eduskunnan hajoittamisesta ja Valtalain kumoamisesta:
Suomi olisi voinut ilmoittaa kieltäytyvänsä Eduskunnan hajoittamisesta ja uusista vaaleista sillä perusteella, että Väliaikaisella hallituksella ei olisi ollut tällaiseen valtaa tällaista määrätä.

Yksimielisen Suomen edessä Väliaikainen hallitus olisi luopunut hajotusvaatimuksesta, jo pelkästään sen vuoksi, että riidan ylläpitäminen tästä olisi ollut vaaraksi sille itselleen.
Mutta Suomi ei ollut yksimielinen (minkä Kerenski sai tietää). Oikeastaan muut kuin SDP pitivät Eduskunnan hajoittamista ja uusia vaaleja paremminkin aiheellisena.
Siksi tässä asiassa kävi niinkuin kävi, ja LAILLISTA (jopa tarkoituksenmukaista) OLI SEKIN.

Yksimielisen Suomen edessä Väliaikainen hallitus ei olisi kumonnut Valtalakia. Se olisi vahvistanut (hyväksynyt puoleltaan) sen joko sellaisenaan tai vahvistanut mahdollisesti toivomiensa tarkennusten/korjausten käsittelyn jälkeen. Väliaikaisen hallituksen oma vahvistamisperustelu Duumalle ja tulevalle Kansalliskokoukselle olisi ollut se, että Valtalaki käsitteli pelkästään Suomen autonomiaan kuuluvia asioita.
Tästä se olisi epäilemättä hankkinut asiaa tukevia lakimieslausuntoja.
Mutta Suomi ei ollut yksimielinen tässäkään asiassa, vaan ylin hallintoviranomaisemme, Ministerivaltiosihteeri ja Eduskunnassa hävinneet jopa suoraan vehkeilivät Kerenskiin päin ja vaativat kumoamaan lain.
Siksi tässä asiassa kävi niinkuin kävi, ja LAILLISTA OLI SEKIN, lukuunottamatta vehkeilyä jota voinee pitää pääaiheuttajana kumoamispäätökselle.

suoraanjaselkeästi kirjoitti:

Vielä tarkennusta Eduskunnan hajoittamisesta ja Valtalain kumoamisesta:
Suomi olisi voinut ilmoittaa kieltäytyvänsä Eduskunnan hajoittamisesta ja uusista vaaleista sillä perusteella, että Väliaikaisella hallituksella ei olisi ollut tällaiseen valtaa tällaista määrätä.

Yksimielisen Suomen edessä Väliaikainen hallitus olisi luopunut hajotusvaatimuksesta, jo pelkästään sen vuoksi, että riidan ylläpitäminen tästä olisi ollut vaaraksi sille itselleen.
Mutta Suomi ei ollut yksimielinen (minkä Kerenski sai tietää). Oikeastaan muut kuin SDP pitivät Eduskunnan hajoittamista ja uusia vaaleja paremminkin aiheellisena.
Siksi tässä asiassa kävi niinkuin kävi, ja LAILLISTA (jopa tarkoituksenmukaista) OLI SEKIN.

Yksimielisen Suomen edessä Väliaikainen hallitus ei olisi kumonnut Valtalakia. Se olisi vahvistanut (hyväksynyt puoleltaan) sen joko sellaisenaan tai vahvistanut mahdollisesti toivomiensa tarkennusten/korjausten käsittelyn jälkeen. Väliaikaisen hallituksen oma vahvistamisperustelu Duumalle ja tulevalle Kansalliskokoukselle olisi ollut se, että Valtalaki käsitteli pelkästään Suomen autonomiaan kuuluvia asioita.
Tästä se olisi epäilemättä hankkinut asiaa tukevia lakimieslausuntoja.
Mutta Suomi ei ollut yksimielinen tässäkään asiassa, vaan ylin hallintoviranomaisemme, Ministerivaltiosihteeri ja Eduskunnassa hävinneet jopa suoraan vehkeilivät Kerenskiin päin ja vaativat kumoamaan lain.
Siksi tässä asiassa kävi niinkuin kävi, ja LAILLISTA OLI SEKIN, lukuunottamatta vehkeilyä jota voinee pitää pääaiheuttajana kumoamispäätökselle.

Lue lisää

>>Vielä tarkennusta Eduskunnan hajoittamisesta ja Valtalain kumoamisesta:
Suomi olisi voinut ilmoittaa kieltäytyvänsä Eduskunnan hajoittamisesta ja uusista vaaleista sillä perusteella, että Väliaikaisella hallituksella ei olisi ollut tällaiseen valtaa tällaista määrätä.<<

Kansanedustajat eivät hyväksyneet Venäjän väliaikaisen hallituksen hajotuskäskyä lailliseksi. Helsingion säätytalolla kokoontui eräät kansanedustajat 28.8.1917, jossa he keskustelivat eduskunnan kokouksen estämisestä.

Kansanedustaja Santeri Alkio (Maalaisliitto) lausui Säätytalolla kannanoton asiaan (suora lainaus):
"Mntta minä en ole kertaakaan alistunut sen käsityksen alle, että Venäjän väliaikainen hallitus on meillä laillinen hallitus ja minä tahdon nimenomaan tällä kertaa painostaa sitä, että Venäjän väli-aikainen hallitus ei ole Suomen laillinen hallitus. Venäjän väliaikainen hallitus hallitsee maatamme nykyisin pääasiassa silmälläpitäen Venäjän etua. Ne toimenpiteet, mihin siis tällä hetkellä on Venäjän väliaikainen hallitus Suomen suhteen ryhtynyt, ne ovat Venäjän vastavallankumouksellisten harrastusten edustajia. Kun siis katson asemaa tältä kannalta, täytyy minun puolestani panna jyrkkä vastalause kaikkia tällaisia toimenpiteitä vastaan. Suomen eduskunta on voimaton sitä aseellista pistinvaltaa vastaan, joka nyt on meitä vastaan Venäjän puolelta suunnattu, mutta minun käsitykseni mukaan Suomen eduskunta ei sittenkään menetä malttiansa enempää kuin Suomen kansakaan, vaan Suomen eduskunta pidättää itselleen vapaat kädet toimia isänmaansa etujen mukaisesti, vaikkakin se tällä kertaa hajoitetaan."

Samaan kästykseen yhtyivät monet kansanedustajat Säätytalolla. Venäjä oli aseellista voimaa käyttäen estänyt kokouksen, mitä toimenpidettä ei pidetty laillisena.

Tästä seuraa, että valtalaki 18.7.-17 oli tullut voimaan laillisessa menettelyssä. Se että senaatti kenraalikuvernöörin yhden äänen enemmistöllä julkaisi laittoman eduskunnan hajotuskäskyn on vailla oikeudellista merkitystä. Siinä myötävaikuttaneet suomalaiset senaattorit syyllistyivät valtiopetokseen.

>>..... Nikolai II:n jo hajottama Duuma Venäjällä väliaikaisesti korkeimman vallan ja nimitti Väliaikaisen hallituksen toimeenpanevaksi elimekseen. Epäilemättä tätä voi pitää vallankaappauksena, mutta niinhän itsenäisyysvalta yleensä otetaan. Mitä "laillisempia" mahdollisuuksia käynnissä olleen sodan aikana olisi ollut.<<

Tällaiset pakottavat syyt eivät tee väliaikaisesta hallituksesta laillista. Se voi toki force majeure -syistä ehkä tehdä joitakin suppeita toimenpiteitä käynnistääkseen laillisen toimivallan saavuttavan elimen mudostamiseksi, kuten esim. 20.3.-17 manifestillaan Suomessa senaatin nimittäminen ja eduskunnan koolle kutsuminen. Siihen se sitten ainakin Suomessa rajoittuukin. Mikään pysyvä laillinen hallitus se ei voinut olla.

Venäjän kansalliskokous kokoontui vasta 1918 sen jälkeen, kun Suomen itsenäisyys oli jo tunnustettu kansainvälisesti useankin valtion taholta. Sillä ei olisi ollut tässä katsannossa enää mitään toimivaltaa Suomen asioissa.

historioitsija kirjoitti:

>>Vielä tarkennusta Eduskunnan hajoittamisesta ja Valtalain kumoamisesta:
Suomi olisi voinut ilmoittaa kieltäytyvänsä Eduskunnan hajoittamisesta ja uusista vaaleista sillä perusteella, että Väliaikaisella hallituksella ei olisi ollut tällaiseen valtaa tällaista määrätä.<<

Kansanedustajat eivät hyväksyneet Venäjän väliaikaisen hallituksen hajotuskäskyä lailliseksi. Helsingion säätytalolla kokoontui eräät kansanedustajat 28.8.1917, jossa he keskustelivat eduskunnan kokouksen estämisestä.

Kansanedustaja Santeri Alkio (Maalaisliitto) lausui Säätytalolla kannanoton asiaan (suora lainaus):
"Mntta minä en ole kertaakaan alistunut sen käsityksen alle, että Venäjän väliaikainen hallitus on meillä laillinen hallitus ja minä tahdon nimenomaan tällä kertaa painostaa sitä, että Venäjän väli-aikainen hallitus ei ole Suomen laillinen hallitus. Venäjän väliaikainen hallitus hallitsee maatamme nykyisin pääasiassa silmälläpitäen Venäjän etua. Ne toimenpiteet, mihin siis tällä hetkellä on Venäjän väliaikainen hallitus Suomen suhteen ryhtynyt, ne ovat Venäjän vastavallankumouksellisten harrastusten edustajia. Kun siis katson asemaa tältä kannalta, täytyy minun puolestani panna jyrkkä vastalause kaikkia tällaisia toimenpiteitä vastaan. Suomen eduskunta on voimaton sitä aseellista pistinvaltaa vastaan, joka nyt on meitä vastaan Venäjän puolelta suunnattu, mutta minun käsitykseni mukaan Suomen eduskunta ei sittenkään menetä malttiansa enempää kuin Suomen kansakaan, vaan Suomen eduskunta pidättää itselleen vapaat kädet toimia isänmaansa etujen mukaisesti, vaikkakin se tällä kertaa hajoitetaan."

Samaan kästykseen yhtyivät monet kansanedustajat Säätytalolla. Venäjä oli aseellista voimaa käyttäen estänyt kokouksen, mitä toimenpidettä ei pidetty laillisena.

Tästä seuraa, että valtalaki 18.7.-17 oli tullut voimaan laillisessa menettelyssä. Se että senaatti kenraalikuvernöörin yhden äänen enemmistöllä julkaisi laittoman eduskunnan hajotuskäskyn on vailla oikeudellista merkitystä. Siinä myötävaikuttaneet suomalaiset senaattorit syyllistyivät valtiopetokseen.

>>..... Nikolai II:n jo hajottama Duuma Venäjällä väliaikaisesti korkeimman vallan ja nimitti Väliaikaisen hallituksen toimeenpanevaksi elimekseen. Epäilemättä tätä voi pitää vallankaappauksena, mutta niinhän itsenäisyysvalta yleensä otetaan. Mitä "laillisempia" mahdollisuuksia käynnissä olleen sodan aikana olisi ollut.<<

Tällaiset pakottavat syyt eivät tee väliaikaisesta hallituksesta laillista. Se voi toki force majeure -syistä ehkä tehdä joitakin suppeita toimenpiteitä käynnistääkseen laillisen toimivallan saavuttavan elimen mudostamiseksi, kuten esim. 20.3.-17 manifestillaan Suomessa senaatin nimittäminen ja eduskunnan koolle kutsuminen. Siihen se sitten ainakin Suomessa rajoittuukin. Mikään pysyvä laillinen hallitus se ei voinut olla.

Venäjän kansalliskokous kokoontui vasta 1918 sen jälkeen, kun Suomen itsenäisyys oli jo tunnustettu kansainvälisesti useankin valtion taholta. Sillä ei olisi ollut tässä katsannossa enää mitään toimivaltaa Suomen asioissa.

Lue lisää

KORJAUS: Säätytalon kokous olikin 29.8.1917.

historioitsija kirjoitti:

>>Vielä tarkennusta Eduskunnan hajoittamisesta ja Valtalain kumoamisesta:
Suomi olisi voinut ilmoittaa kieltäytyvänsä Eduskunnan hajoittamisesta ja uusista vaaleista sillä perusteella, että Väliaikaisella hallituksella ei olisi ollut tällaiseen valtaa tällaista määrätä.<<

Kansanedustajat eivät hyväksyneet Venäjän väliaikaisen hallituksen hajotuskäskyä lailliseksi. Helsingion säätytalolla kokoontui eräät kansanedustajat 28.8.1917, jossa he keskustelivat eduskunnan kokouksen estämisestä.

Kansanedustaja Santeri Alkio (Maalaisliitto) lausui Säätytalolla kannanoton asiaan (suora lainaus):
"Mntta minä en ole kertaakaan alistunut sen käsityksen alle, että Venäjän väliaikainen hallitus on meillä laillinen hallitus ja minä tahdon nimenomaan tällä kertaa painostaa sitä, että Venäjän väli-aikainen hallitus ei ole Suomen laillinen hallitus. Venäjän väliaikainen hallitus hallitsee maatamme nykyisin pääasiassa silmälläpitäen Venäjän etua. Ne toimenpiteet, mihin siis tällä hetkellä on Venäjän väliaikainen hallitus Suomen suhteen ryhtynyt, ne ovat Venäjän vastavallankumouksellisten harrastusten edustajia. Kun siis katson asemaa tältä kannalta, täytyy minun puolestani panna jyrkkä vastalause kaikkia tällaisia toimenpiteitä vastaan. Suomen eduskunta on voimaton sitä aseellista pistinvaltaa vastaan, joka nyt on meitä vastaan Venäjän puolelta suunnattu, mutta minun käsitykseni mukaan Suomen eduskunta ei sittenkään menetä malttiansa enempää kuin Suomen kansakaan, vaan Suomen eduskunta pidättää itselleen vapaat kädet toimia isänmaansa etujen mukaisesti, vaikkakin se tällä kertaa hajoitetaan."

Samaan kästykseen yhtyivät monet kansanedustajat Säätytalolla. Venäjä oli aseellista voimaa käyttäen estänyt kokouksen, mitä toimenpidettä ei pidetty laillisena.

Tästä seuraa, että valtalaki 18.7.-17 oli tullut voimaan laillisessa menettelyssä. Se että senaatti kenraalikuvernöörin yhden äänen enemmistöllä julkaisi laittoman eduskunnan hajotuskäskyn on vailla oikeudellista merkitystä. Siinä myötävaikuttaneet suomalaiset senaattorit syyllistyivät valtiopetokseen.

>>..... Nikolai II:n jo hajottama Duuma Venäjällä väliaikaisesti korkeimman vallan ja nimitti Väliaikaisen hallituksen toimeenpanevaksi elimekseen. Epäilemättä tätä voi pitää vallankaappauksena, mutta niinhän itsenäisyysvalta yleensä otetaan. Mitä "laillisempia" mahdollisuuksia käynnissä olleen sodan aikana olisi ollut.<<

Tällaiset pakottavat syyt eivät tee väliaikaisesta hallituksesta laillista. Se voi toki force majeure -syistä ehkä tehdä joitakin suppeita toimenpiteitä käynnistääkseen laillisen toimivallan saavuttavan elimen mudostamiseksi, kuten esim. 20.3.-17 manifestillaan Suomessa senaatin nimittäminen ja eduskunnan koolle kutsuminen. Siihen se sitten ainakin Suomessa rajoittuukin. Mikään pysyvä laillinen hallitus se ei voinut olla.

Venäjän kansalliskokous kokoontui vasta 1918 sen jälkeen, kun Suomen itsenäisyys oli jo tunnustettu kansainvälisesti useankin valtion taholta. Sillä ei olisi ollut tässä katsannossa enää mitään toimivaltaa Suomen asioissa.

Lue lisää

== Mikään pysyvä laillinen hallitus se ei voinut olla

Miksiköhän ko. hallitus mahtoi kutsua itseään väliaikaiseksi hallitukseksi?

Yrität selittää, että sekä Suomen että Venäjän hallitusten valtaoikeuksia koskeva lakiehdotus olisi täytynyt pitää salassa toiselta osapuolelta. Omituista huonoa omaatuntoa potevan pahan kakaran ajattelua ja sitä paitsi sekä loogisesti että faktisesti mahdotonta toteuttaa käytännössä.

G.C kirjoitti:

== Mikään pysyvä laillinen hallitus se ei voinut olla

Miksiköhän ko. hallitus mahtoi kutsua itseään väliaikaiseksi hallitukseksi?

Yrität selittää, että sekä Suomen että Venäjän hallitusten valtaoikeuksia koskeva lakiehdotus olisi täytynyt pitää salassa toiselta osapuolelta. Omituista huonoa omaatuntoa potevan pahan kakaran ajattelua ja sitä paitsi sekä loogisesti että faktisesti mahdotonta toteuttaa käytännössä.

Lue lisää

Eihän sitä SALASSAPIDETTY. Valtalaki lähetettiin tiedoksi Venäjälle.

Tällaisia käsityksiä esittivät suurin osa kansanedustajista Säätytalolla, joten en sitten tiedä mikä lastentarha siellä oli koolla sinun mielestäsi.

historioitsija kirjoitti:

Eihän sitä SALASSAPIDETTY. Valtalaki lähetettiin tiedoksi Venäjälle.

Tällaisia käsityksiä esittivät suurin osa kansanedustajista Säätytalolla, joten en sitten tiedä mikä lastentarha siellä oli koolla sinun mielestäsi.

Lue lisää

Eli mielestäsi Venäjän valtaoikeuksia koskeva laki voitiin lähettää vain tiedoksi, ilman että Venäjällä olisi siihen minkäänlaiosta sanomista? Tätä mieltä ei ollut ainkaan Venäjän hallitus , joten lakia ei koskaan vahvistettu.

G.C kirjoitti:

Eli mielestäsi Venäjän valtaoikeuksia koskeva laki voitiin lähettää vain tiedoksi, ilman että Venäjällä olisi siihen minkäänlaiosta sanomista? Tätä mieltä ei ollut ainkaan Venäjän hallitus , joten lakia ei koskaan vahvistettu.

Lue lisää

Eduskunta äänesti 18.7-17 lain tiedoksi lähettämisestä, äänestys 104 - 86. Valtalain vahvistettavaksi lähettämistä koskeva kanta hävisi. Mihin lainkohtaa sinä perustat tulkintasi valtalain vahvistamiseksi lähettämiseen jonkin Venäjällä olevan laittoman ryhmän käsitteltäväksi?

historioitsija kirjoitti:

Eduskunta äänesti 18.7-17 lain tiedoksi lähettämisestä, äänestys 104 - 86. Valtalain vahvistettavaksi lähettämistä koskeva kanta hävisi. Mihin lainkohtaa sinä perustat tulkintasi valtalain vahvistamiseksi lähettämiseen jonkin Venäjällä olevan laittoman ryhmän käsitteltäväksi?

Lue lisää

Tähän ei tarvitakaan lainkohtia. Kahta tai useampaa osapuolta koskeva sopimus kun tarvitsee kaikkien osapuolten hyväksynnän voidakseen tulla voimaan kaikkien osalta. Yksinkertaista.

G.C kirjoitti:

Tähän ei tarvitakaan lainkohtia. Kahta tai useampaa osapuolta koskeva sopimus kun tarvitsee kaikkien osapuolten hyväksynnän voidakseen tulla voimaan kaikkien osalta. Yksinkertaista.

Lue lisää

Valtalaki ei edelleenkään koske Venäjän ja Suomen suuriruhtinaskunnan keskinäistä "sopimusta". Yksinkertaista.

historioitsija kirjoitti:

Valtalaki ei edelleenkään koske Venäjän ja Suomen suuriruhtinaskunnan keskinäistä "sopimusta". Yksinkertaista.

ValtalakiEHDOTUS nyt kuitenkin sattui koskemaan sekä Suomea että Venäjää. Nimitä sitä miksi haluat, mutta se edellytti kummankin osapuolen hyväksyntää.

Suomi kukoistaa ennen näkemättömällä tavalla.

Se ottaa koppaan stallareita ja muita EU-vihaajia.

Syksyllä 1944 alkoivat ns "vaaran vuodet". Silloin saivat kommunistit SKDL:n nimellä suuren vaalivoitton! Onneksi nopeasti löytyi vastavoima "Jo riittää!"-kampanjan myötä ja 1948 kommunistit kokivat rökäletappion! Siitä lähti kannatus hiipumaan ja on nyt enää 0,3 %!

EU:n aika on ollut Suomelle perin onnellista vaurauden ja riippumattomuuden aikaa ja stallarisiiven raivo todistaa juuri sitä!

EU-jäsenenä kirjoitti:

Suomi kukoistaa ennen näkemättömällä tavalla.

Se ottaa koppaan stallareita ja muita EU-vihaajia.

----Suomi kukoistaa ennen näkemättömällä tavalla.-----

Hahaaa, huumorisi on hyvin sairasta !

- elätämme monella miljardilla Keski-Euroopan suurpankkeja ja Etelä-Euroopan mafioita
- EU-aikana olemme jääneet Ruotsista jälkeen BKT/capita n. 20 %
- oma BKT:mme ei ole juurikaan noussut 15 vuoteen eli vuodesta 2008. Ennen EU-aikaa nousu oli varmaa koko ajan ja lähes ME-vauhtia

Että tällaista kukoistusta EU-meille tarjoaa. Pitäisikö olla onnellinen vaiko itkeä?