uskomukset vastaan materialistinen filosofia

Aloitus kertoo tosiasioita. Materian olemassaolo ei tietenkään tarvitse jumalia.
Materiaa, energiaa, ei voi luoda eikä hävittää.
Mikä sitten on materiaolioiden liikkeellepaneva voima. Se on materian sisäinen ristiriitaisuus. Niin sanotusti "voimien tasapainoa ei ole" ja siksi itseliikunta on mahdollista ja ohessa sen tuottamat ilmiöt.

ööö!?
Eikös materia ja aine ole ihan sama asia!
Joten maailmankaikkeus siis koostuu pelkästä energiasta? No kappas!

Materialistinen filosfia ja tiede: Materia on yhtä kuin aine ja energia. Aine ja energia ovat materian olomuotoja aika-avaruudessa.

Materialla on kyky synnyttää elollista elämää tietyissä olosuhteissa. Elämän kehitystä sanotaan luonnonvalinnaksi tai evoluutioksi.
Elollinen voi syntyä vain elottomasta materiasta eikä se siten tarvitse henkiolentoja ollakseen olemassa.
Korkeasti kehittynyt elollinen omaa tajunnan ja sitä nimitetään ihmiseksi. Tajuntaa ei voi olla ilman materiaa. Tajunta ollen itse materiatonta, perustuu materian olemassaoloon. Materia puolestaan voi olla olemassa ilman tajuntaa ja onkin.
Tajunnassa materia ikäänkuin tiedostaa itsensä, ryhtyy tutkimaan itseään. Tietyllä tajunnan kehityksen tasolla ihmislaji tiedosti itsensä erilliseksi muusta ympäristöstä ja eroavuuden kautta kuuluvaksi ympäristöönsä.
Elollisen ja elottoman selittämiseksi ei tarvita minkäänlaisia henkiolentouskomuksia. Siihen tarvitaan tutkimusta. Joskus muinoin kun tietotaso oli alhainen, ihminen sepitti vilpittömästi itselleen henkien olevan niiden tai näiden tapahtumien takana ja joita kukaan ei voinut väittää saduiksi. Yksijumalaiset uskonnonot ovat henkiuskomusten korkein muoto. Niiden onttous tieteisiin nähden on selviö ja ihmiset irtaantuvat henkiuskomuksista.

Mutta miksi on materiaa tai energiaa ja niihin liittyviä ominaisuuksia, ja mihin perustuu materian kyky aikaansaada tietoisuutta. Kuten edellinen kirjoittaja toteaa, niin tietoisuus ei ole materiaa, mutta se on myös jotain ihan muuta kuin fysikaaliset ominaisuudet. Jokainen voi myös omalla kohdallaan miettiä, miten on mahdollista, että sattuu olemaan olemassa ja juuri nyt ja tietyssä paikassa. Jostain materiaalisista struktuureista on kovin, kovin pitkä matka omaan henkilökohtaiseen olemassaoloon.

Atomit eivät osaa ajatella. Siksi materialla ei ole Henkeä eikä hengellisyyttä ellei joku ulkopuolinen taho, kuten Jumala , ole antanut materialle elämää.
Jos henkisyys olisi vain materian ominaisuus, sillä ei olisi sen enempää arvoa kuin itse materialla. Elollista olentoa, kuten ihmistä, pidettäisiin vain esineenä, jolle saataisiin tehdä samaa, mitä mille tahansa aineelle. Tästä syystä ateismista käsin ei voida puhua moraalisista arvoista. Atomeilla kun ei ole mitään tietoa moraalista, oikeasta ja väärästä.

Tuon lainsäädännön mukaan sellainen yleinen käsite kuin: - rakkaus - olisi lopulta materiaa. Sanonta: meillä ei ollut paljon materiaa, mutta paljon rakkautta - on siis tieteellisesti väärin, jos kaikki on materiaa.

Olisi ahdistavaa otaksua rakkauden = Jumalan olevan materiaa....

"Atomit eivät osaa ajatella. Siksi materialla ei ole Henkeä eikä hengellisyyttä ellei joku ulkopuolinen taho, kuten Jumala , ole antanut materialle elämää."

Tajunta käsitteenä ei ole materiaa. Tajuntaa ei voi olla ilman materiaa. Tajuntaa tai henkisiä ominaisuuksia ei voi olla ilman materiaa. Materiaa on taas tajuttomasti ilman että se muodostaisi sellaista materiaoliota, joka kykenee tiedostamaan itsensä ja ympäristönsä.
Tässä on ero uskonnollisiin näkemyksiin pelkästä tajunnasta ilman materiaa. Aistit kuljettavat informaatiota biologisiin (materiaalisiin) aivoihin ja siellä se muuttuu subjektiivisiksi mielteiksi ja kuviksi. Jotta olisi tajuntaa, henkisiä ominaisuuksia se tarvitsee ehdottomasti materiaalisen olion.

Uskonto: Materiaton henki loi materian.
Tiede ja materialismi: Materia loi tajunnan. Materialla on tietyissä olosuhteissa mahdollisuus synnyttää tajunta. Tajunta joka voi myös kuvitella materiattomia henkiolioita.

Tiede on vahvistanut materialistisen filosofian perusväittämän. Charles Darwin perusteli elollisen alkuperän luonnonvalinnan tuloksena. Yksittäiset atomit kerääntyvät yhdisteiksi, ne monimutkaistuvat ja lopulta syntyy jälkeläisiä tuottava elollinen. Seuraavaksi luonnonvalinta voit tuottaa, maapallolla se tuotti, tajunnan omaavan olion Homo Sapiens lajissa.

Elollisen ihmisen olemus on täysin materiaalinen ja jolla on henkisiä ominaisuuksia eli tajunta.
Erilaisten uskontojen nimissä ihmisiä on kohdeltu kuin vierasta sikaa. Niin ei saa tehdä. Ihmisten tulee olla yhteisöllisiä yhteiskuntaihmisiä ja ottaa toiset huomioon sekä pyrkiä olemaan sopusoinnussa myös luonnon kanssa.
Raamatullinen dogmi "lisääntykää ja täyttäkää koko maa" on rujo lausunto. Se ei kerro ihmisuhteista mitään ja vielä vähemmän yhteiselosta elottoman ja elollisen luonnon kanssa.

Mikä on tajunnan olemus? Lähinnä kai että ihminen tiedostaa ympäristöään ja käytttäytyy sen ehdoilla.

En voi olla kukaan muu kuin se, joka olen. Saman laatuiset alkeishiukkaset ovat identtisiä toistensa kanssa, mutta jokainen ihminen on juuri se, joka on; toista identtistä ei ole, eikä tule.

Ei omaa olemassaoloa tosiaankaan tarvitse todistella ja selittä tieteellisesti; se kun on yksinkertaisesti mahdotonta. Ns. tieteellinen materialismi ja naturalismi, jota tässä keskustelussa eräät tuntuvat edustavan, pyrkivät kuitenkin olemaan kokonaisvaltaisia maailmankuvia, ja siksi ne väistämättä joutuvat tällaisten ongelmien eteen, jotka ne kuitenkin pyrkivät lakaisemaan maton alle. Tosiasiassahan tiede ei pysty vastaamaan mihinkään fundamentaaliseen olemassaolon kysymykseen. Tiedehän pyrkii kuitenkin selittämään eli ymmärtämään. Jos on olemassa asioita, joiden kohdalla se ei siihen pysty, se olisi rehellistä myöntää, eikä antaa ymmärtää, että maailmamme suuret mysteerit olisi ratkaistu ja siksi tiede hieman filosofialla ryyditettynä antaa kokonausvaltaisen maailmankuvan.

" Tosiasiassahan tiede ei pysty vastaamaan mihinkään fundamentaaliseen olemassaolon kysymykseen. "

Täysin väärä arvio.
Ihminen tiedostaa itsensä ja lähiympäristön. Ellei tiedostaisi hänellä ei olisi elinmahdollisuutta.
Aistien välityksellä tiedostetaan ympäristö. Informaatio ympäristöstä kulkee aivoihin ja siellä luodaan esineille ja ilmiöille nimiä, tehdään yleistyksiä; löydetään samankaltaisuuksia, eroavuuksia, syitä tapahtumille, yksittäinen puu ja monta puuta metsänä jne. jne.. Tiede tutkii materiaolioiden ja ilmiöiden sisäisiä suhteita sekä suhteita ympärillä oleviin olioihin ts. riippuvuussuhteita.

Tiede ei ole kaikkitietävä kuten uskovien olettamat jumalat. Absoluuttinen tieto on olemassa mutta ihmisaivot eivät sitä voi koskaan saavuttaa, ei edes tieteen avulla.
Jotta ihminen pärjäisi luonnossa, hän tiedostaa ympäristöään riittävästi tullakseen sen kanssa toimeen. Tiedostusprosessissa tiedostetaan objektiivinen (ei absoluuttinen) totuus ja siitä aivot muokkaavat subjektiivisen kuvan. Tiede kuvaa olioita ja ilmiöitä tieteellisten kaavojen avulla. Sama prosessi tuottaa saman ilmiön.

Täydellistä identtisyyttä ei ole. On väärin toisin väittää. Kaksi täysin samankaltaista materiaoliota olipa planeetta tai hiukkanen vierekkäin. Miksi ne eivät ole absoluuttisen identtisiä? Kaksi erillistä oliota eivät voi olla kuin suhteellisesti identtisiä. Kahdessa pienimmässäkin hiukkasessa on omat materiat. Ne eivät olla samoja kun ovat erillisiä.

Samuus ja eroavuus johtaa materian sisäiseen ristiriitaisuuteen ja syysuhteeseen kehityksen lähteenä. Täydellistä samuutta ei ole. Olioiden sisäinen ristiriitaisuus on on syy muutokselle, liikkeelle ja ajan olemassaololle. Aika puolestaan on pelkkä käsite eikä siten materiaa.
Tiede ja materialistinen filosofia nojaavat toisiinsa. Materialistinen ilosofia on tieteiden tulosten yleistämistä.

Uskonnot asettamalla materiattomat jumalat syysuhteeksi ovat auttamatta metsässä eivätkä kerro olemisen olemuksesta yhtään mitään.

Ilmaukseni oli huono. Tarkoitin, että tiede ei pysty vastaamaan esim. siihen, miksi maailma ylipäätään on olemassa tai miksi fysikaaliset voimat ovat olemassa ja tietyn suuruisina tai miksi tietoisuutta on olemassa ja jokaisen yksilön kohdalla, miksi satun olemaan olemassa.

"uskomukset vastaan materialistinen filosofia"

Koko otsikko on epälooginen, koska materialistinen filosofia on itse jo uskomus. Otsikko tarkoittaa samaa kuin uskomus vastaan uskomus.

Tietenkin on selvää, etteivät uskonnot pysty selittämään, miksi maailma on olemassa, samalla tavoin kuin tieteessä tietyistä tunnetuista lähtökohdista kyetään asioita selittämään. Uskonnon filosofiassa on kuitenkin esitetty monia rationaalisia argumentteja sen puolesta, että on järkevämpää olettaa maailmamme olevan lähtöisin jostain todella korkeista lähtökohdista eikä vain sattumalta. Sattumaa on yleensäkin vaikea pitää minään todellisena selityksenä millekään.
Jumalaa taas pidetään esim. välttämättä olemassaolevana, koska on siis absurdia ajatella, että sattuma voisi olla kaiken perusta. Muita vaihtoehtoja on puolestaan vaikea keksiä.

Tämän keskustelun lähtökohtanahan sitten oli aloittajan väite, että materia on kaiken perusta ja että henkinen on materian ominaisuus. Kirjoittaja vaikuttaa tässä ja eräissä muissakin kohdissa olettavan, päinvastoin kuin monet muut materialistit, että henkinen on siis todella olemassa, eikä viime kädessä vain jotain materiaalista tai fysikaalista. Kyse olisi sikäli ns. panpsyykismistä, jonka mukaan kaikkeen materiaaliseen sisältyy jotain ainakin alkeellista henkistä. Kyseinen kanta välttää ne ylivoimaiset ongelmat, jotka sisältyvät henkisen selittämiseen kuitenkin joksikin materiaaliseksi tai fysikaaliseksi. Uudeksi ongelmaksi tulee kuitenkin henkisen alkuperä ja se kuinka jostain erillisistä äärimmäisen alkeellisista henkisyyden "atomeista" voisi syntyä niin kehittynyttä ja yhtenäistä henkisyyttä kuin varsinkin ihmisen kohdalla on kyse.

Panpsyykismin pitäminen materialismin versiona on myös kovin ongelmallista; se kun kaiken henkistäjänä vaikuttaisi olevan toisaalta mahdollisimman kaukana materialismista. Onpa kuitenkin kyseessä panpsyykismi tai "aito" materialismi, niin ongelmat henkisyyden selittämisessä ovat ylivoimaisilta vaikuttavia, joten jankuttaminen materialismin suuresta selitysvoimasta olisi mielestäni järkevää lopettaa.

Ns. emergentti materialismi on varmaan huomattavasti suositumpi kanta kuin panpsyykismi, ja reduktiivisen materialismin osoittauduttua vähitellen kenties jo useimpien asian harrastajien mielestä mahdottomaksi näkemykseksi, on emergentti materialismi saanut vahvasti lisää kannatusta. Kyseenalaista kuitenkin on, onko emergentti materialismi mikään itsenäinen lähtökohta. Jos siinä nimittäin katsotaan henkisten ominaisuuksien syntyvän eli emergoituvan pelkästään fysikaalisten ominaisuuksien pohjalta, niin kyse onkin itse asiassa reduktiivisesta materialismista. Jos taas katsotaan, että henkinen syntyy viime kädessä "atomaaristen" henkisten yksiköiden pohjalta, niin kyse on tosiasiassa vain panpsyykismistä. Joten todellisuudessa kyseinen materialismin muoto on vain valepukuista reduktiivista materialismia tai panpsyykismiä. Tämän hämäyksen taakse kuitenkin hyvin suuri osa tähän asiaan kantaaottavista nykyisin piiloutuu.

Emergenttejä asioita on tietysti muitakin mutta sellainen lähtökohta, että ne syntyisivät tyhjästä on kovin kummallinen ja normaali tieteen vastainen. Esim. kemiallisten yhdisteiden ominaisuuksien ennustaminen tai ymmärtäminen ne muodostavien atomien ominaisuuksien pohjalta vaikuttaa mahdottomalta. Jos näin todella on, niin täytyy olla jotain ulkopuolista ja mahdollisesti nykyfysiikalle täysin tuntematonta, joka ne osaltaan aiheuttaa. Mystinen tyhjästä syntyminen tai emergoituminen on huomattavasti ongelmallisempi väite.

Kannattaa myös huomata, että tietoisuus on jotain täysin toisenkaltaista kuin fysikaaliset ilmiöt, kun taas muissa emergenteissä ilmiöissä on kyse asioista, jotka ovat vahvasti sukua toisilleen. Itse asiassahan emergenssi antaa tukea materialsmin vastaisille näkemyksille siksikin, että jo fyysisen maailman suhteen vaikuttaa olevan asioita, joita ei voida fysikaalisen tiedon pohjalta hallita.

Maailmamme synnyn ongelmaan noin tieteellisesti eli fysikaalisesti liittyy se hankaluus, että fysikaalisessa maailmassa ei ole mitään, mikä olisi välttämättä olemassa. Kaikki fysiikan voimat, energiat ja vakiot sinänsä ovat viime kädessä olemassa vain satunnaisesti. Siksi jos maailma on vain fysikaalinen maailma, niin se on olemassa vain satunnaisesti. Toinen vaihtoehto siis on, että on olemassa jotain erittäin paljon fyysistä maailmaamme korkeampaa, joka on oman olemuksensa tähden välttämättä olemassa ja on fysikaalisen maailman lähde. Tätä yksinkertaista lähtökohtaa on jo satoja vuosia esitetty vaihtoehdoksi materialismille. Kyseessä ei ole välttämättä mikään vedenpitävä argumentti, mutta jokainen voi omassa mielessään harkita kumpi tuntuu mielekkäämmältä vaihtoehdolta, materialismi ja pelkkä satunnaisuus vai se, että on jotain erittäin paljon fysikaalista maailmaa korkeampaa ja sitä voiko mielestään järjellisesti ymmärtää oman olemassaolonsa fysikaalisten asioiden pohjalta.

Oletan, että edellinen kirjoittaja viittasi viimeisessä kappaleessaan henkisen tai tietoisen ja fysikaalisen väliseen eroon ja kyseenalaisti sen. Jälleen sanoisin, että jokainen voi omassa mielessään tutkia kyseistä asiaa ja esim. verrata vaikkapa hammassäkyä tai jotain muuta kipua johonkin fysikaalisiin prosesseihin, jotka kyseisiin asioihin liittyvät, ja miettiä voivatko ne todella olla sama asia. Se, että tietyt asiat ovat kenties vahvasti kietoutuneet toisiinsa, ei tietysti tarkoita, että ne olisivat samoja.

"Tämän keskustelun lähtökohtanahan sitten oli aloittajan väite, että materia on kaiken perusta ja että henkinen on materian ominaisuus."
Aivan. Juuri näin. Ilman materiaa ei ole henkisiä toimintojakaan eikä tajuntaa. Maapallolla henkiset toiminnot katsotaan kuuluvaksi vain Homo Sapiens lajin edustajille.
Materia on ensisijainen ja tajunta materian ominaisuus. Täytyy olla ensin tietynlainen materiaolio, jolla on tajunta ja joka kykenee miettimään ympärillä olevaa todellisuutta sekä myös taltioimaan informaatioita päähänsä että kirjoihin.
Tajunta ilman materiaalista kaapua olisi jonkinlainen uskonnollinen sieluolio, jossa materiaton henki ajattelisi (loisi!) materiaa.
Biologia todistaa aivot ja hermojärjestelmän materiaaliseksi kokoonpanoksi. Uskova ei todellakaan yritä kävellä seinien läpi tai istuutua nuotioon rukoiltuaan ensin Jeesusta. Heidän on pakko tiedostaa materian ominaisuuksia.


" Kirjoittaja vaikuttaa tässä ja eräissä muissakin kohdissa olettavan, päinvastoin kuin monet muut materialistit, että henkinen on siis todella olemassa"

Materialistinen filosofia jopa todistaa henkisten toimintojen olemassaolon. On järjetöntä väittää toisin. Miten tiedostusprosessi kulkee?
Ympäristö heijastuu aivoihin mielteinä ja kuvina. Ympäristö ei mene aivoihin sellaisenaan. Eikö totta? Aivoissa hermopiuhat käsittelevät informaatiota ja se palautuu takaisin ympäristöön luonnon muokkaamisena, työtoimintona. Tajunta on materiaton prosessi mutta perustuu täysin materiaaliseen liikkeeseen. Tajunta on korkeasti järjestyneen materian ominaisuus.
Materia luo tajunnan. Tajunta ei luo materiaa. Tajunta ei ole materiaa. Materia on siis ensisijainen ymmärtääksemme tiedostusprosessia.

Paradoksaalisesti raamattu esittää useita materialismin väitteitä tosina. Yksi esimerkki.
Pappi sanoo haudalla: "Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva."
Lausumassa on energian (siis materian) häviämättömyyden laki. Pappi toteaa, että ihmisen syntymän ja kuoleman välillä hän on tajunnan omaava yksilöllinen materiakasauma ja kuoltuaan palaa luonnon kiertokulkuun ainesosiin jakautuneena materian siitä katoamatta.
Papin lausuma kiistää sielu- ja muiden materiattomien olioiden kuten jumalien olemassaolon. Pappi sanoo teesin: Materiasta sinä olet koostunut ja palaat takaisin luontoon materiana.

Käsittääkseni näkemyksessäni, materialistisessa filosofiassa, ei ole yhtään tieteiden vastaisuuksia. Vastustajat asettavat omiaan materialismiksi ja niitä ei noteerata.

Suurena kysymyksenä filosofiassa ja varsinkin mielen filosofiassa nyt vain on se, mihin olen jo aiemmin viitannut esim. virkkeessä jota "trintin" viime kirjoituksensa alussa siteeraa, mutta jättää loppuosan pois, onko ns. mentaalinen tai tietoisuuden ilmiöt jotain itsenäistä ja ei-fysikaalista vai voidaanko kyseiset ilmiöt sittenkin palauttaa pelkiksi fysikaalisiksi prosesseiksi, vaikka normaali ymmärryksemme sanoo toisin. Jos kyseinen palauttaminen eli reduktio on mahdollinen, niin materialism ei tietenkään ole uhattuna mielen ja tietoisuuden olemassaolon taholta. Kuten sanottu usko kyseisen reduktion mahdollisuuteen on kuitenkin melkoisesti vähentynyt, koska siihen liittyvät ylivoimaisilta tuntuvat ongelmat ovat filosofisessa asian käsittelyssä tulleet niin ilmeisiksi. Kuten myös jo edellä olen esittänyt, niin ns. emergentti materialismi on puolestaan kasvattanut suosiotaan, mutta siihen liittyy omat pahat ongelmansa, joista olen jo aiemmin maininnut.

Tosiasia edellisenkin pohjalta on, ettei meillä ole oikein mitään käsitystä mielen ja hermoston välisestä suhteesta saatika, että olisi osoitettu aivojen tuottavan tietoisuuden. Lähes ainoa, mitä asiasta tiedetään on, että näiden kahden välillä on jotain korrelaatioita. Kukaan ei ole sikäli todistanut, että materia olisi ensisijaista tietoisuuteen nähden.

Mitä tulee pappeihin ja hautajaisiin, niin oman kokemukseni mukaan he sanovat siunaustilaisuuksissa paljon nimenomaan sellaista , mikä viittaa olemassaolon jatkumiseen fyysisen kuoleman jälkeen. Fyysinen kehomme tietenkin hajoaa kuoltuamme, mutta jos tietoisuus ei ole kehoon liittyvä fysikaalinen prosessi, niin sen ei tarvitse päättyä kehon tuhoutumiseen.

"onko ns. mentaalinen tai tietoisuuden ilmiöt jotain itsenäistä ja ei-fysikaalista vai voidaanko kyseiset ilmiöt sittenkin palauttaa pelkiksi fysikaalisiksi prosesseiksi, "

Dialektinen ja historiallinen materialismi on filosofinen yleistys materian yleisistä liikelaeista ja käsitteistä. Historiaosa käsittää ihmiskunnan historian yleiset liikevoimat. Karl Marx ja Friderich Engels vapauttivat vanhan materialismin metafysiikasta mutta tekivät saman myös viimeisen suuren idealismin filosofin Hegelin dialektiikalle.
Dialektiikka on oppi olevaisesta yleisissä yhteyksissään tai oppi materiaolioista jatkuvan liikkeen ja muutoksen alaisena
Vanha materialismi tutki vain vähän liikelakeja. Hegel kasasi yhteen syysuhteen, vastakohdat ja niiden keskinäisen taistelun lain, määrän ja laadun muutoksen ja riippuvuussuhteen ym.. Hegel vei idealismin filosofian niin korkealle että Marx määritteli sen nurinpäin käännetyksi materialismiksi. Kun esim. syysuhteesta poistaa "jumalolennot", Hegelillä maailmanhenki, niin Hegel kertoo oikein edellämainitut ja mm. välttämättömyyden ja sattuman ja kieltämisen kieltämisen ja jotka heijastavat oikein materiaolioiden liikemuotoja.

Tiedostusprosessissa ei ole lainkaan henkiä, sieluolioita. Prosessi on kemiallis-fysikaalinen. Aivot saavat ulkoa informaatiota aisti4en välityksellä. Aivojen kemialliset ja muut prosessit taltioivat informaation mielteinä ja kuvina, siis ideaalisena. Tämä heijastuu väistämättä takaisin aivoista ulkoiseen maailmaan työtoimintona, tietona, ihmissuhteina, kulttuuriantina ja kaikenlaisena miten esiintyy.
Idealismi: Tajunta olisi kokonaan tai osittain itsenäinen ja materiasta riippumtaton.
Materialismi: Tajuntaa ei ole ilman materiaa. Tajunta ei voi olla olemassa materiasta irrallaan.
Rajaton ja ajaton aika-avaruus sisältää ainoastaa erilaisissa olomuodoissa ikuisesti liikkuvaa materiaa. Materia esiintyy rajallisina olioina ja oliot ovat jatkuvan muutoksen alaisia. Tasapaino on suhteellinen kuten kukkavaasi pöydällä pöydän suhteen. Molemmat kuitenkin liihottelevat aika-avaruudessa aikamoista vauhtia.

Rajaton ja ajaton aika-avaruus -käsite heijastaa symmetriateoriaa ja joka on tieteessä käytössä. Poikkeama symmetriasta edustaa muuttuvaa liikettä. Koska materia on muutoksen ja liikkeen tilassa, täydellistä symmetriaa ei ole. Rajaton aika sisältyy ja muodostuu ajallisten olioiden jatkumosta. Aikakaan ei ole materiaa. Se on olioiden peräkkäistä liikettä ilmaiseva käsite.
Materialismi poistaa ehdottomasti aineettomien henkien vaikutuksen ja on siten ateismin "perusruokaa". Materialismi nojaa luonnontieteisiin raamattujen sijasta.

En todellakaan pidä pappien puheita minään tieteellisinä väitteinä, vaan ainoastaan kommentoin nimimerkin "trintin" kirjoitusta, jossa hän toi esiin yhden pappien hautajaisissa esittämän virkkeen , ikään kuin se osoittaisi pappien sittenkin olevan materialisteja.

Aivojen ja tietoisuuden välisestä suhteesta puolestaan esitin sen vääjäämättömän faktan, ettei meillä ole, joidenkin korrelaatioiden lisäksi, juuri mitään tietoa sen laadusta, eikä siksi oikein vähäisintäkään tietoa niiden vuorovaikutusmekanismista ja siksi ei missään tapauksessa ole osoitettu, että material tai aivot tuottaisi tietoisuuden. Jotkut asiaa pitkään ja syvästi tutkineista tieteilijöistä ovat sitä mielta, että aivot ovat paremminkin jonkinlainen vastaanottoelin kuin mikään tietoisuuden luoja.

Tämän päivän kognitiotieteilijöissä puolestaan on kaikenlaisten filosofisten lähtökohtien kannattajia. Se, että kenties valtaosa heistä on materialisteja, nähdäkseni todistaa vain tieteellisen koulutuksen olevan osaltaan aivopesua ja että tieteellisille urille yleensäkin valikoituu ihmisiä, jotka jossain kapeassa mielessä ovat älykkäitä, mutta joilta vahvasti puuttuu syvempi henkisyys ja mielikuvitus.

Nimimerkille "trintin" sanoisin, että keskustelua kanssasi on täysin turha jatkaa, koska kokoajan puhut asian vierestä esittämällä 1800-luvun filosofisia teesejä, jotka varsinkin tämän päivän mielen filosofian suhteen ovat täysin vanhentuneita, joten en aio kirjoituksiisi enää reagoida; se olisi ajan tuhlausta.

Papit ja uskovat puhuvat vastoin tahtoaan uskomuksia vastaan. Hekin huomioivat ympäristön samoi kuin muutkin ihmiset vaikka kuinka rukoilisivat apua olemattomuudesta. Elääkseen heidän on syötävä, noudatettava liikennesääntöjä, varottava vaarallisia aineita ja sellaista.

Materialistinen filosofia on kehittynyt huimasti 1800 lukuun nähden. Se kehittyy luonnontieteiden kehityksen mukana.
Tajunta, ajattelu ts. tiedostus on materialistinen prosessi olematta itse materiaolio. Ennemmin aivoja voi verrata tiedostavaan tietokoneeseen ja joka taltioi informaatiota.
Missä muualla tietopankki ja sen vastaanotin olisi kuin aivoissa! Aivot puolestaan tarvitsevan muun kropan ollakseen olemassa. Kun ihminen kuolee ja aivot mukana niin sen yksilön tiedostus lakkaa. Tajuntaa itsenäisenä materiasta irrallisena oliona ei voi olla olemassa. Tämä on dialektisen materialismin perusväittämä ja luonnontieteet vahvistavat sen.

Dialektisessa materialismissa on esillä niin elottomassa kuin elollisessa luonnossa yleisesti vaikuttavia tekijöitä.
Lakeina esitetään näitä.
- Määrällisten muutosten laadullisiksi ja laadullisten määrällisiksi muuttumisen laki
- Vastakohtien ykseyden ja taistelun laki.
- Kieltämisen kieltämisen laki
Kategorioina eli käsitteinä näitä.
- yksityinen, erikoinen ja yleinen
- syy ja vaikutus
- välttämättömyys ja sattuma
- mahdollisuus ja todellisuus
- sisältö ja muoto
- olemus ja ilmiö

Nämä vain tärkeimpinä yleisinä ilmiöinä.
Nämä käsitteet ovat olemassa luonnossa ja edustavat materiaolioiden liikettä aika-avaruudessa. Käsitteiden olemus heijastuu aistien välityksellä aivoihin. Mitä paremmin käsitteiden sisältö tunnetaan se auttaa kaikenlaisessa olevaisen havainnoinnissa.
Näiden lakien ja käsitteiden sisältö kertoo lyhyesti syysuhteesta ja materian ja sen tuottamien ilmiöiden ristiriitaisuudesta. Vastakkaiset voimat ovat kilpasilla kunnes toinen voittaa ja syntyy tilapäinen tasapaino ja homma jatkuu uudelleen.
Mikäli pysähtyy omin aivoin miettimään esitettyjä teesejä niin jokainen havaitsee niiden heijastavan materian itseliikunnan olemusta.
Idealismin filosofian (uskonto tärkeimpänä) aika on mennyt. Tiede voi pureutua vain tosiasioihin. Tiede voi ja tuleekin tehdä hypoteesejä tiedon rajan tuolta puolen, kunhan sinne ei asetata aineettomia henkiä.

Esitetyt lait ja kategoriat löydettiin jo 1800 luvulla mutta niiden merkitys tiedostusprosessissa ei voi kadota siksi, että ilmiöt ovat olemassa luonnossa. Sisällön kehittämisessä on tehtävää. Inhimillinen tiedostus ei koskaan voi saavuttaa absoluuttista tietoa = perusmaterialismia. Idealismi höpöttää kaikkitietävistä.

Nimimerkille "herraxz".
Koska luonnontieteissä etsitään vain totuutta ilmiöiden luonteesta niin se on jo luonnostaan materialismin filosofian kyllästämää. Politiikalla sen suhteen ei ole mitään tekemistä.

Ei ole mitään todisteita että olisi maailmaa tietoisuuden ulkopuolella, täyttä huuhaata. Ainetta ei ole olemassa. Kaikki on henkistä, koska kaikki mitä me koemme, me koemme tietoisuudessa.

Heh heh, hauska otsikko että uskomukset vastaan materialistinen filosofia, sillä otsikko on täyttä fuulaa!

Uskomus, jos sillä tarkoitetaan sellaista mikä ei ole totta, on nimenomaan jokin materialistinen filosofia. Asia on nimittäin niin, että edes materia ei ole totta.

Se on illuusio.

Ja tämän verran teille hengellä varustetuilla tulee olla repussanne, kun lähdette seuraavaan etappiin.

On olemassa materiaa, ainetta ja energiaa. Toteaa ateisti. Miksi on olemassa materiaa, ainetta ja energiaa, kysyy ateisti. Mutta ateismilla ei ole siihen vastausta.

Ainoa ateismin vastaus on siinä, että materiaa, ainetta ja energiaa on jotenkin mystisesti aina ollut olemassa. Ateisti vain ei osaa mitenkään selittää, miten.

Eikä ateisti osaa siitä mitään muutakaan selittää. ”Emme tiedä”, on rehellisin ateistien purkaus. He kieltävät Kaikkitietävän. He kieltävät Tiedon itsessään.

Ateistin on väistämättä nojauduttava materian palvontaan. Sitä nimittäin Hengen kieltäjä eli Jumalan kieltäjä aina tekee. Palvotaan katoavaa eli Helvettiin joutuvaa sen sijaan, mikä pääsee ikuisena Taivaan Valtakuntaan.

Bebebebe todisti vakuuttavasti että materialismi ja idealismi ( idealismin filosofiaan kuuluva uskonto) ovat sovittamamttomassa ristiriidassa keskenään.

Olisi mielenkiintoista vierailla Bebebeben kodissa ja todeta, kun hän aineeton olio avaa oven siirtyessä toiseen huoneeseen vaikka ovea ei ole tai laskee suihkusta pelkkää kuumaa vettä eikä se polta ihoa koska ihoa ja kuumaa vettä olemattomina ei ole tai syö, juo ja ulosta vaikka olemattomana hän ei tarvitse olematonta ravintoa.

Ei tarvita tiedettä eikä filosofiaa. Käytäntö osoittaa että kun tikku pistää sormeen, se tuottaa kipua. Ulkoinen vaikutus ihmisessä toimii. Vuorovaikutus pelaa hermojärjestelmän avulla. Tikku, kipu ja ihminen ovat todellisia. Ellei usko voi hypätä vaikkapa nuotioon istumaan ja todeta toimiiko vuiorovaiktus vai ei.
Kipu ei ole materiaa. Se on käsite, tuntemus jostain epämiellyttävästä mutta joka voi syntyä vain materiaolioiden keskinäisen vuorivaikutuksen toimesta. Materian olemassaolon voi jokaikinen todeta ilman erikoisia temppuja.
Käytäntö osoittaa, että materia on olemassa. Bebebebe kieltää oman uskomuksensa materian olemattomuudesta syömällä ravintoa vaikka päässään kuvittelee olevansa aineeton henkiolento.

"On olemassa materiaa, ainetta ja energiaa. Toteaa ateisti. Miksi on olemassa materiaa, ainetta ja energiaa, kysyy ateisti. Mutta ateismilla ei ole siihen vastausta.
Ateistin on väistämättä nojauduttava materian palvontaan. "

Kukaan ei tiedä miksi materia on olemassa. Uskontojen teologiat kirjoittaneet tietävät kaikkein vähiten.
Siksi idealistit filosofit pyrkivät keinolla millä hyvänsä kieltämään matwerian olemassaolon. Materialistit eivät pyri edes vastaamaan kysymykseen. He hyväksyvät että näin on ja on tärkeää tutkia mitä itse ja ympäristömme on.
Uskonnot pitävät materiaalista maailmaa toisarvoisena ja tärkeintä ihmiselle on rukoilulla yms pyrkiä mukatodelliseen eli olemattomaan todellisuuteen
Materialismi pitää tärkeänä tuntea vallitseva todellisuus, olla sopusoinnussa luonnon ja kanssaihmisten kanssa, tuottaa jälkeläisiä, lakkautta sotaasevarustelu ts. jättää tuleville sukupolville parempi maailma elää. Materialismi hautaa kuolleet arvokkaasti ja vaalii heidän muistoaan vaikka tietävät heidän maallisen majan muuttuvan ainesosiksi rajattomaan ja ajattomaan materiaan.

Pointti oli.
Käytäntö vahvistaa että materia on olemassa.
Käytäntö vahvistaa, että uskovat oman elämänsä toimilla joka päivä kiistävät aatteensa sisällön suunpieksännäksi.
Kristillinen teologia asettaa paradoksaalisesti jumaluutensa kaikkiallaläsnäolevuuden aika-avaruudessa olevaksi materiaksi. Teologinen käytäntö osoittaa, että uskontojen tukijat rukoilevat rajattomassa aika-avaruudessa olevaa materiaa.
Käytäntö osoittaa materialismin ja idealismin filosofioiden vastakohtaisuuden. Materialismi on tiedettä.

Mitä tulee ihmisiin, jotka pitävät aivoja paremminkin vastaanottajina kuin tietoisuuden luojina tai jotka esittävät kriittisiä näkemyksiä materialismin suhteen tai erilaisia dualismin tai idealismin versioita, niin jokainen varsinkin englannin kielen taitoinen niitä helposti kyllä netistä löytää. Materialismi kylläkin edelleen vahvasti jyllää netinkin puolella ja varsinkin neurologien osalta. Vähän järkyttävää mielestäni on, ettei monellakaan heistä tunnu olevan oikein mitään käsitystä siitä, että filosofian puolella on tapahtunut vahvaa siirtymistä kaikkein suoraviivaisimmista ja matalamielisimmistä materialismin versioista johonkin sofistikoituneempaan. Kuitenkin kuten sanottu myös nuo sofistikoituneemmat versiot joutuvat loppujen lopuksi samojen ongelmien eteen kuin yksinkertaisemmatkin muodot.

Itselläni ei ole tällä hetkellä paljoa aikaa tällaiseen keskusteluun. Ongelmallista on myös se, kuinka mielekkäitä tällaiset keskustelut ylipäätään ovat, kun ne tahtovat osaltaan supistua pelkkään eipästelyyn ja juupasteluun, eli toisten väittämiin ei vastata vaan lähinnä pelkästään julistetaan sitä omaa totuutta.