Eristäytymisestä

terapiaan vaan.itsellä toimii lääkkeenä moneen vaivaan alkoholi,mutta sitä ei oikein voi suositella kaikille.

Hei,

Saitkin jo hyvän neuvon, jossa suositeltiin terapiaa.

Lisäksi on olemassa monenlaisia matalan kynnyksen auttavia tahoja, joissa voisit keskustella ajatuksistasi ja tuntemuksistasi. Ulkopuolinen tuki voi auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja se voi olla myös hyvä voimavara ja helpottaa jaksamista. Osa palveluista on sellaisia, joissa voi asioida kotoa käsin.

Tässä muutamia vaihtoehtoja, joihin voisit halutessasi olla yhteydessä:

- Verkkokriisikeskus Tukinet, https://www.tukinet.net/. Tukinetistä saat halutessasi itsellesi tukihenkilön, jonka kanssa voit keskustella kahden kesken. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri.

- Jos haluat keskustella tilanteestasi mieluummin soittamalla, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00-07.00 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15.00-07.00.

- Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Yhteystiedot löytyvät täältä: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto

Lämpimin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Mun ongelma vai onko se muka ongelma on se, että haluan myös olla eristäytynyt.
Se on myös noinkin, johtuvaa eristäytyneisyyteni on myös aiemmista elämässäni tapahtuneista hankalista asioista.
Pohjimmainen syy voi olla kuitenki autistinen luonteeni. Olen ulkopuolinen, tunnen olevani ulkopuolinen jos kommunikoin ihmisten kanssa.
Toisaalta en halua olla tekemisissä oikeastaan.
Toisaalta ja toisaalta.
Paljon tommosta toisaalta ja monenlaista perspektiiviä kun peilaa minun asioitani.
Olen kyllä eristäytynyt. En tapaile ihmisiä. Jo vuodesta 1998 eristäydyin. Vielä vuosina 97 oli enemmä kontaktia ihmisiin. Useimmiten olin puhumaton ja arka, mut parin jäbän ja heijä siskon luona kävin usein ja niije kanssa tulin paremmin juttuun.
Muutoin tunsin muualla olevani ulkopuolinen.
Aina oon ollu risririitaisuuksien mies.
Tää on seikka, joka mietityttää useita ihmisiä.
NE ei pidä kaikki välttämättä mua rehellisenä, koska niitä hämmästyttää mun ristiriitaisuus.
Mutta onko ristiriidassa joku ongelma?
Onko aina jokin ongelma joka asiassa?
Psykiatriassa on liikaa välillä ongelmia!
Mitä jos ei tehtäs asioita aina liian monimutkaiseksi, jooko??!
Huutomerkillä korostan tota mielipidettäni.
Mitä jos annetaan kaikkien kukkien kukkia vapaana?
Jokainen on omanlaisensa.
Ei voi ketään pakottaa ja ohjata mihkään samaan muottiin.
Kaikki eivät pysty meneen edes siihe määrättyyn muottiin.
Se voi tietää niille onnettomuutta, huonovointisuutta.
Psykiatria on toisaalta pirun tärkeä, toisaalta siinä tehhään kyllä paljon perusvirheitä.
On toki olemassa myös tosi fiksujaki psykiatreja.
Moni puhuu itsemurhasta.
Mitä jos te itsarin ajattelijat luovutte sanasta nolla?
Moni pitää itseään nollana, luuserina.
Se johtuu varmasti siitä yleisestä höpinästä, mikä kohdistuu työtätekemättömiin.
Vika on siis kiusaajisssa.
Kiusaajat.
Älkää vain tehkö itsemurhaa!
Älkää uskoko niije puheisiin.
Kukaan ei voi määrätä teitä.
Jos ette jaksa tehä mitään, teillä on oikeus istua kotona.
Mitään itsemurhia ei tarvita!