Koivu ja Tähti.

Suomi muistelee menneitä --- Kurjaa on ollut --Mutta toivon että Nuorisolle elämä olisi Seuravat 100 vuotta ilman nälkää ja sotia .
Kaikki merkit on olemassa .
Näin on kun toivoo parempaa tulevaisuutta -
U.M

En ole vielä näytelmää katsonut, mutta suunnitelmissa on. Sadun taustaa en tarkemmin tuntenut, tiennyt kyllä, että tarina ajoittuu isonvihan aikaan, kävin siis hiukan lukemassa. Kasakoiden ryöstämä poika oli Satusetä Sakari Topeliuksen isosiän isä Kristoffer. Perhe oli hajonnut sotaa pakoon , isä Ruotsiin , äiti lapsineen Muhoksen korpeen. Inkerinmaalla pajarin hovissa poikaa kohdeltiin hyvin ja hän sai käydä koulua. Silti koti-ikävä vei hänet etsimään perhettään, ja lopulta hän tapasi kuin ihmeen kautta äitinsä Tukholman satamassa ja perhe pääsi sitten takaisin Ouluun. Isän sanat sadun lopussa kiteyttävät vertauskuvallisuuden :

"Te etsitte koivua; - se merkitsi isänmaatanne. Niin, isänmaa olkoon työnne ja rakkautenne päämääränä koko elinaikanne! Te etsitte tähteä;- se merkitsi iäistä elämää. Olkoon se valonanne koko elämänne ajan!"

Muhoksella vietetään Koivu ja tähti -päiviä, siellä on muistokivi.
Saision näytelmästä olen hiukan lukenut, tuntuu olevan mahtava kokonaisuus nykypäivään saakka , alaotsikkona sipaleita Suomesta. Näytelmä jatkaa siitä, mihin Topeliuksen satu loppuu.

Mekin olemme historiassamme joutuneet kokemaan pakolaisuutta ja karkotuksia vieraalle maalle. Kristoffer ikävöi kotiin , vaikka hänellä oli poikkeuksellisen hyvä osa pakolaisena. Satu opettaa paljon , avaa silmiä ja sydäntä myös nykyajan pakolaisille.

Tuo satu Koivu ja Tähti on ollut aikanaan merkityksellinen minulle. Vasta aikuisiässä ymmärsin sen liittyneen sotalapsiaikaani, kodista poissaoloon, maassa jonka kieltä en alkuun edes ymmärtänyt. Siihen äidin ja kodin kaipaukseen, joka mielen pohjalla säilyi.

Uskon Pirkko Saision kykyyn punoa kansamme historiaa näytelmään, kaikkine rapujuhlineenkin.
Silti jokin kaunis ja hauras muisto särkyisi, joten en halua liittää maamme historiikkiä Sakari Topeliuksen herkkään satuun.

Sakari Topeliuksen Koivu ja tähti oli lapsena hyvin luettu ja rakas kertomus.
Kyllä siinä oli täysin mielin yhdessä etsimässä sitä kotia! Liikuttava kertomus!
Jukka Kuoppamäessä on sitä samaa "tähteyttä". On sukuunsa tullut!

Kohta 50 vuotta kun en ole asunut Suomessa. Tietenkin kaunista kaikki, mutta Suomen historia on täyttä sontaa 100 vuotis ajalla.

Näkyy kansassa ei näytä olevan normaali.

Tuskinpa tulee lähdettyä Kansallisteatteriin kyseistä näytöstä katsomaan. Vaan jos hyvät arvostelut saa katsojilta niin saatan kavereiden kanssa lähteä. Kyllä käydään muuallakin kun Lahdessa, Kouvola Riihimäki Hämeenlinna Tampere Helsinki... Tänään katsoin Tuntemattoman sotilaan, kolmentunnin esitys ja välissä tauko, teatteri tarjosi naposteltavat ja tauolla kahvin kera pullan.
Olipa hyvä elokuva! sitä sen tuomaa tunnelmaa olen tässä
aatellut. Todellisuusperästä en osaa sanoa mutta minuun se meni täydestä, hurjan hyvät näyttelijät, ihan yli odotusten meni ja piti tiukasti otteessaan alusta loppuun asti. Hetkeäkään ei ajatukset karanneet aiheesta, niin sanoivat muutkin kun väliajalla juteltiin. Suosittelen ☺️

Vittuakos vikiset? Suomella ja suomalaisilla on ollut ihan hyvät ajat sotien jalkeen.- Vai luuleks että joku muu kuin Kekkonen ois hoitanut paremmin????? Tuskin.... mikäs se sun historias on???? Olitko edes syntynyt ku oli pahat ajat??