Uusioperhe

...juuri sellainen, mitä kammoksun. Koko ajan kytätään, mitä isä sanoo OMALLE lapselleen ja jättää sanomatta yhteisille lapsille. Tasavertaisuus...OHOI?

Olen muuten alalla, josta juuri saan noita kys. laihdutugeelejä yms ja niitä kannan kiltisiti muiden meikkituotteiden kanssa kotiin omalle vaimolle...onko elämä nyt hyvä?

Rahat...kaikki raha-asiat hoitaa vaimoni, minä otan mitä tarvitsen,eikä ole taloudellisia huolia.

Kuulostan mammanpojalta, mutta imuroin,tiskaan, laitan pyykit kaappiin vien lapset tarhaan ja käyn kaupassa,laitan ruokaa, korjaan kodinkoneita ja tarvittaessa autoa. Osallistun kaikkeen vähintään tasapuolisesti. Kasvatukseenkin, ja olen vieläpä kyltymätön seksin suhteen... mutta en ole täydellinen minäkään.Juon esimerkiksi 1krt/3kk pään niin täyteen, etten muista yhtään mitään. Onhan noita varmaan lisääkin.Mutta onko se oleellista kun puhutaan tasavertaisuudesta lapsia kohtaan.

Meidän perheonni rakoilee ja syy yksinkertaisesti on se, että vaimoni EI hyväksy sitä perhettä, johon hän tuli. esimerkiksi, en ole missään(!) tekemisissä lapsen oikea äidin kanssa, vaan tapamiset menevät sovittujen aikataulujen mukaan.

Mitä tämä oikein on... naiset arvostelevat toisiaan, toisia perheitä (kasvatustavat) mutta eivät näe itseään, vaikka muutoin olisivatkin mitä miellyttävimpiä ja fiksuja ihmisiä, kun elävät uusioperherheessä,JOSSA on yhteisiäkin lapsia.

Terv. uusiperhe, välttäkää sitä

olet... kirjoitti:

...juuri sellainen, mitä kammoksun. Koko ajan kytätään, mitä isä sanoo OMALLE lapselleen ja jättää sanomatta yhteisille lapsille. Tasavertaisuus...OHOI?

Olen muuten alalla, josta juuri saan noita kys. laihdutugeelejä yms ja niitä kannan kiltisiti muiden meikkituotteiden kanssa kotiin omalle vaimolle...onko elämä nyt hyvä?

Rahat...kaikki raha-asiat hoitaa vaimoni, minä otan mitä tarvitsen,eikä ole taloudellisia huolia.

Kuulostan mammanpojalta, mutta imuroin,tiskaan, laitan pyykit kaappiin vien lapset tarhaan ja käyn kaupassa,laitan ruokaa, korjaan kodinkoneita ja tarvittaessa autoa. Osallistun kaikkeen vähintään tasapuolisesti. Kasvatukseenkin, ja olen vieläpä kyltymätön seksin suhteen... mutta en ole täydellinen minäkään.Juon esimerkiksi 1krt/3kk pään niin täyteen, etten muista yhtään mitään. Onhan noita varmaan lisääkin.Mutta onko se oleellista kun puhutaan tasavertaisuudesta lapsia kohtaan.

Meidän perheonni rakoilee ja syy yksinkertaisesti on se, että vaimoni EI hyväksy sitä perhettä, johon hän tuli. esimerkiksi, en ole missään(!) tekemisissä lapsen oikea äidin kanssa, vaan tapamiset menevät sovittujen aikataulujen mukaan.

Mitä tämä oikein on... naiset arvostelevat toisiaan, toisia perheitä (kasvatustavat) mutta eivät näe itseään, vaikka muutoin olisivatkin mitä miellyttävimpiä ja fiksuja ihmisiä, kun elävät uusioperherheessä,JOSSA on yhteisiäkin lapsia.

Terv. uusiperhe, välttäkää sitä

Lue lisää

Niin,on hyvä kammoksuakkin,nimittäin ite oot varmana soppas keittänyt.Sillähän tuosta pääset kun laitat sen vetämään,turhaan ruikutat.
Kannattaako elämää tuhlata,niin minäkin sanoin miehelleni etten tuhlaa häneen pätkääkään elämääni.

Olen nainen ja maksan kulut ja haluan hieman itsekunnioitusta,jos mies ei pysty jakamaan arkea uuden vaimonsa kanssa,tuskin se vika yhdessä on. Avioliitto on kahden kauppa.
Nyt sitten menään niin meillä,olemme naimissa ja näemme 2 x kk/ kummallakin omat varat ja vastuut ei tarvi aukoo kummankaan päätä eikä sotkeentua kasvatusasioihin.
Uusperheellisyys ei ole helppo instanssi kenellekään se vaatii todella työtä.Nähtävästi realiteetti iskee vaan nyt pahemman kerran ja on hyvä verrata entiseen akkaan..tätä uutta.
Sitä en tajuu miksi ruikuttaa,aina voi laittaa pillit pussiin jos uusperheellisyyteen ei kykene.Turha siinä on akkaa haukkua.Oma valintamvai änkeskö se väkisin?
Minä koen tehneeni oikein juuri sen tähden lähdin,koska turhaan ei ole pakko riidellä.Kun kasvatusasiat ei mene yksiin,se nakertaa koko suhdetta.Parempi siis poissa silmistä poissa mielestä ja ottaa sen mitä saa,ja kummatkin on tyytyväisiä.

olet... kirjoitti:

...juuri sellainen, mitä kammoksun. Koko ajan kytätään, mitä isä sanoo OMALLE lapselleen ja jättää sanomatta yhteisille lapsille. Tasavertaisuus...OHOI?

Olen muuten alalla, josta juuri saan noita kys. laihdutugeelejä yms ja niitä kannan kiltisiti muiden meikkituotteiden kanssa kotiin omalle vaimolle...onko elämä nyt hyvä?

Rahat...kaikki raha-asiat hoitaa vaimoni, minä otan mitä tarvitsen,eikä ole taloudellisia huolia.

Kuulostan mammanpojalta, mutta imuroin,tiskaan, laitan pyykit kaappiin vien lapset tarhaan ja käyn kaupassa,laitan ruokaa, korjaan kodinkoneita ja tarvittaessa autoa. Osallistun kaikkeen vähintään tasapuolisesti. Kasvatukseenkin, ja olen vieläpä kyltymätön seksin suhteen... mutta en ole täydellinen minäkään.Juon esimerkiksi 1krt/3kk pään niin täyteen, etten muista yhtään mitään. Onhan noita varmaan lisääkin.Mutta onko se oleellista kun puhutaan tasavertaisuudesta lapsia kohtaan.

Meidän perheonni rakoilee ja syy yksinkertaisesti on se, että vaimoni EI hyväksy sitä perhettä, johon hän tuli. esimerkiksi, en ole missään(!) tekemisissä lapsen oikea äidin kanssa, vaan tapamiset menevät sovittujen aikataulujen mukaan.

Mitä tämä oikein on... naiset arvostelevat toisiaan, toisia perheitä (kasvatustavat) mutta eivät näe itseään, vaikka muutoin olisivatkin mitä miellyttävimpiä ja fiksuja ihmisiä, kun elävät uusioperherheessä,JOSSA on yhteisiäkin lapsia.

Terv. uusiperhe, välttäkää sitä

Lue lisää

Älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, eihän kaikkia keinoja ole käytetty! Kannattaa mennä keskustelemaan parisuhdeterapeutille. Jos vaimoke hankaa lähtöä vastaan sano, että tämä taitaa olla ainoa keino. Sano vaimokkeelle, että et haluaisi erota, koska haluat asua yhdessä kaikkien lastesi kanssa, mutta mikäli tätä hänen mustasukkaisuuttaan ei saada tolkkuihin, voi ero olla edessä. Sano, että terapiassa voisitte molemmat puhua puolueettoman henkilön kanssa, joka ehkä osaa tuoda esiin näkökulmia, joita ette ole miettineetkään. Eroaminen on aina raskas juttu lapsille.

Hanna kirjoitti:

Älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, eihän kaikkia keinoja ole käytetty! Kannattaa mennä keskustelemaan parisuhdeterapeutille. Jos vaimoke hankaa lähtöä vastaan sano, että tämä taitaa olla ainoa keino. Sano vaimokkeelle, että et haluaisi erota, koska haluat asua yhdessä kaikkien lastesi kanssa, mutta mikäli tätä hänen mustasukkaisuuttaan ei saada tolkkuihin, voi ero olla edessä. Sano, että terapiassa voisitte molemmat puhua puolueettoman henkilön kanssa, joka ehkä osaa tuoda esiin näkökulmia, joita ette ole miettineetkään. Eroaminen on aina raskas juttu lapsille.

Lue lisää

Sattumaa vai mitä, mutta osui niiin sopivasti silmään tämä terapia-juttu. Mulla olis tiedossa meinaan IHAN JUST sopiva ja käypä metodi tähän alkuperäisen tilanteeseen. Olen opinnoissani tutkinut Hollantilaista Video Interaction Guidance (VIG) menetelmää. Se on tehty nimenomaan perheen sisäisten viestintäongelmien hoitoon. Ja toimii ilmeisen hyvin.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on käyttänyt sitä jonkin verran. Muuten ei ole suomessa vielä kovin tunnettu metodi. Mutta netistä löytyy tietoa ihan tuolla nimellä.

olet... kirjoitti:

...juuri sellainen, mitä kammoksun. Koko ajan kytätään, mitä isä sanoo OMALLE lapselleen ja jättää sanomatta yhteisille lapsille. Tasavertaisuus...OHOI?

Olen muuten alalla, josta juuri saan noita kys. laihdutugeelejä yms ja niitä kannan kiltisiti muiden meikkituotteiden kanssa kotiin omalle vaimolle...onko elämä nyt hyvä?

Rahat...kaikki raha-asiat hoitaa vaimoni, minä otan mitä tarvitsen,eikä ole taloudellisia huolia.

Kuulostan mammanpojalta, mutta imuroin,tiskaan, laitan pyykit kaappiin vien lapset tarhaan ja käyn kaupassa,laitan ruokaa, korjaan kodinkoneita ja tarvittaessa autoa. Osallistun kaikkeen vähintään tasapuolisesti. Kasvatukseenkin, ja olen vieläpä kyltymätön seksin suhteen... mutta en ole täydellinen minäkään.Juon esimerkiksi 1krt/3kk pään niin täyteen, etten muista yhtään mitään. Onhan noita varmaan lisääkin.Mutta onko se oleellista kun puhutaan tasavertaisuudesta lapsia kohtaan.

Meidän perheonni rakoilee ja syy yksinkertaisesti on se, että vaimoni EI hyväksy sitä perhettä, johon hän tuli. esimerkiksi, en ole missään(!) tekemisissä lapsen oikea äidin kanssa, vaan tapamiset menevät sovittujen aikataulujen mukaan.

Mitä tämä oikein on... naiset arvostelevat toisiaan, toisia perheitä (kasvatustavat) mutta eivät näe itseään, vaikka muutoin olisivatkin mitä miellyttävimpiä ja fiksuja ihmisiä, kun elävät uusioperherheessä,JOSSA on yhteisiäkin lapsia.

Terv. uusiperhe, välttäkää sitä

Lue lisää

Kuulostitpa unelmamieheltä... Eikä silloin tällöin pää täyteen muuta sitä mielipidettä mihinkään. Me naiset olemme kummallisia tapauksia, eikä meistä koskaan ota kokonaan selvää. Niin kuin ei meidän naisten mielestä miehistäkään. Voi vaan tuntua välillä kokonaisuudessaan ilman syytä pahalta ja sitten se voi heilahtaa vastakkaiseen päähän. Minulla on uusperhe ja mieheni kuulostaa hyvin sinun tyyppiseltä. Vuosi sitten meillä oli iso kriisi, mutta yli mentiin ja nyt menee sitäkin paremmin. Reilusti yli puoli vuotta oli vaikeampaa aikaa. Se aina kestää aikansa, kun eri asteisen vaikeista asioista selviää. Jaksamista ja onnea teille. Jatka samaan malliin miehenä oloa. Äläkä unohda hyvää oloa ja romantiikkaa teidän kahden kesken. Yhteinen kahdenkeskinen aika on moninkertaisesti tärkeämpää vielä uusperheessä, ja tärkeää kyllä kaikissa lapsiperheissä.

Noinhan sitä normaalissa perheessäkin elettään.. Ei oo vain uusioperheiden ongelma. Äitini on töissä ja matkustelee (äitini ja isäni ovat biologisia vanhempiani) Käytän äidin meikit ja ostatan isällä kaikkea kallista. Vaikka äitini ei saakaan yhtä paljoa tavaroita kuin minä niin ei hän kuitenkaan valita. Luulisi että edes jotain miehesi tyttärelle voisit lainata.

Älä viitsi olla niin lapsellinen että vaadit ettei meikkeihinkään saa koskea ilman lupaasi. Meillä ainakin lainaillaan puolin ja toisin. Meikit eivät ole loppujenlopuksi maailman kallein asia ja hänkin luultavasti lainaisi sinulle jos vain pyytäisit kauniisti. Olisitpa edes yrittänyt kohdella häntä omana tyttärenäsi äläkä vieraana..

Rakkautta ei laskeja rahassa... ja teinithän nyt tarvitsevat monenlaista vempelettä. Miksi muuten et omilla rahoillasi ostanut itsellesi mitä halusit??? Haloo, tyttärellä tuskin on hirveitä tuloja joten isin pitää maksaa!! Olit vaan mustis miehestäsi

tytär kirjoitti:

Noinhan sitä normaalissa perheessäkin elettään.. Ei oo vain uusioperheiden ongelma. Äitini on töissä ja matkustelee (äitini ja isäni ovat biologisia vanhempiani) Käytän äidin meikit ja ostatan isällä kaikkea kallista. Vaikka äitini ei saakaan yhtä paljoa tavaroita kuin minä niin ei hän kuitenkaan valita. Luulisi että edes jotain miehesi tyttärelle voisit lainata.

Älä viitsi olla niin lapsellinen että vaadit ettei meikkeihinkään saa koskea ilman lupaasi. Meillä ainakin lainaillaan puolin ja toisin. Meikit eivät ole loppujenlopuksi maailman kallein asia ja hänkin luultavasti lainaisi sinulle jos vain pyytäisit kauniisti. Olisitpa edes yrittänyt kohdella häntä omana tyttärenäsi äläkä vieraana..

Rakkautta ei laskeja rahassa... ja teinithän nyt tarvitsevat monenlaista vempelettä. Miksi muuten et omilla rahoillasi ostanut itsellesi mitä halusit??? Haloo, tyttärellä tuskin on hirveitä tuloja joten isin pitää maksaa!! Olit vaan mustis miehestäsi

Lue lisää

Ei kukaan muu kun teini-p*imppi käytä toisten meikkejä!
Eikä meikkejen "lainaaminen" ole rahasta kiinni. Ethän käytä (vai käytätkö) äitisi alusvaatteitakaan, miksi siis hänen ripsiväriään?
"Ostatan isälläni kaikkea kallista eikä äiti valita vaikka saa vähemmän tavaroita"?
Jeesus sentään! Ja ikää oli?
Äitisi on varmaan heittänyt hanskat tiskiin sun osalta.
Helvetin lellitty teini-bimbo!

hygienisti kirjoitti:

Ei kukaan muu kun teini-p*imppi käytä toisten meikkejä!
Eikä meikkejen "lainaaminen" ole rahasta kiinni. Ethän käytä (vai käytätkö) äitisi alusvaatteitakaan, miksi siis hänen ripsiväriään?
"Ostatan isälläni kaikkea kallista eikä äiti valita vaikka saa vähemmän tavaroita"?
Jeesus sentään! Ja ikää oli?
Äitisi on varmaan heittänyt hanskat tiskiin sun osalta.
Helvetin lellitty teini-bimbo!

Lue lisää

Älä muuta sano,eikö " äidillä" tai isän kumppanilla ole oikeus edes omaan kaappiin satikka omiin meikkeihin,hygienia ja ripsivärit ovat henkilökohtaisia,saa sitä ihmetellä kun herpes tarttuu...
Silmässä ja iholla kun on tuhottomasti streptocokkibacteereja...

Kalliit shampoot maksaa 3 e kipale ja siihen hoitoaineet ym..jos perheessä 6 käyttää kallista shapoota mitä se maksaa kuukaudessa??
Eikö edes saa olla omalle hiuksille sopivaa tuotetta vai pitääkö sekin jakaa " sun kanssa"?
Haloo...
Ja mitä siihen tulee ettei äidillä/isän uudella puolisolla saa olla mitään,ei ihme kun vaimot/tms ja äidit eivät voi pitää huolta itsestään kun toiset vie kaikki rahat..
Isi alkaakin kattella nuorempaa ja hyvin hoidetumpaa naista.
...piip...

olet... kirjoitti:

...juuri sellainen, mitä kammoksun. Koko ajan kytätään, mitä isä sanoo OMALLE lapselleen ja jättää sanomatta yhteisille lapsille. Tasavertaisuus...OHOI?

Olen muuten alalla, josta juuri saan noita kys. laihdutugeelejä yms ja niitä kannan kiltisiti muiden meikkituotteiden kanssa kotiin omalle vaimolle...onko elämä nyt hyvä?

Rahat...kaikki raha-asiat hoitaa vaimoni, minä otan mitä tarvitsen,eikä ole taloudellisia huolia.

Kuulostan mammanpojalta, mutta imuroin,tiskaan, laitan pyykit kaappiin vien lapset tarhaan ja käyn kaupassa,laitan ruokaa, korjaan kodinkoneita ja tarvittaessa autoa. Osallistun kaikkeen vähintään tasapuolisesti. Kasvatukseenkin, ja olen vieläpä kyltymätön seksin suhteen... mutta en ole täydellinen minäkään.Juon esimerkiksi 1krt/3kk pään niin täyteen, etten muista yhtään mitään. Onhan noita varmaan lisääkin.Mutta onko se oleellista kun puhutaan tasavertaisuudesta lapsia kohtaan.

Meidän perheonni rakoilee ja syy yksinkertaisesti on se, että vaimoni EI hyväksy sitä perhettä, johon hän tuli. esimerkiksi, en ole missään(!) tekemisissä lapsen oikea äidin kanssa, vaan tapamiset menevät sovittujen aikataulujen mukaan.

Mitä tämä oikein on... naiset arvostelevat toisiaan, toisia perheitä (kasvatustavat) mutta eivät näe itseään, vaikka muutoin olisivatkin mitä miellyttävimpiä ja fiksuja ihmisiä, kun elävät uusioperherheessä,JOSSA on yhteisiäkin lapsia.

Terv. uusiperhe, välttäkää sitä

Lue lisää

Olispa meijänkin uusioperheessä ollut noin ihana mies kuin sinä,meijän äijä ei siivonnu eikä tiskannu ku sanomalla,kerran se läppäs tytärtäni,oltiin 2 vuotta kimpassa,sitten oli otettava ero,enkä ole katunut päivääkään,jaksamista sulle,tunnut ihanalta!

..kukas muukaan niitä asioita tyttärelle ostaa jos ei oma isä..ja keneltä hän saa sitä rakkautta jos ei isältään!! Itseasiassa sinunlaisesi marisijan olisin itse laittanut kilometritehtaalla ennemmin tai myöhemmin...sinunlaisesi todellakin joutavat elämään ihan ilman puolisoa..ei sinänsä ihme että ero% on niin suuret kun on kaltaisiasi narisijoita...hermo varmasti menee vähemmästäkin!

Itse eronneena tiedän että lapset tarvitsevat vanhempansa tukea ja huomiota ja etenkin uusperhetilanteessa! Itse olen sanonut naisystävälleni että tyttäreni on ykkönen osassa asioita ja hän ykkönen osassa..ja molemmat ovat minulle tärkeitä...ja hyvin menee. Sosiaalihuollosta löytyy esimerkkejä lapsista jotka eivät ole saaneet huomiota osakseen...

Kaikki noissa kirjoituksissa mainitut esimerkit tukevat ajatustani, että jos et osta vaatteita kirpputorilta niin älä myöskään ota eronnutta naista jolla on lapsia..käytetty ei oo uuden väärti!!

hygienisti kirjoitti:

Ei kukaan muu kun teini-p*imppi käytä toisten meikkejä!
Eikä meikkejen "lainaaminen" ole rahasta kiinni. Ethän käytä (vai käytätkö) äitisi alusvaatteitakaan, miksi siis hänen ripsiväriään?
"Ostatan isälläni kaikkea kallista eikä äiti valita vaikka saa vähemmän tavaroita"?
Jeesus sentään! Ja ikää oli?
Äitisi on varmaan heittänyt hanskat tiskiin sun osalta.
Helvetin lellitty teini-bimbo!

Lue lisää

ainaki meikkiä ja alkkareita oon lainannu kans! perkele uus-äidit ottakaa se ÄIDIN rooli vastaan ku sitä ootte vonkunu.

minä kirjoitti:

ainaki meikkiä ja alkkareita oon lainannu kans! perkele uus-äidit ottakaa se ÄIDIN rooli vastaan ku sitä ootte vonkunu.

Mun puoleen miehen kakarat saa painua ja pitkälle. Niitä on vaan pakko sietää kun mies kerran on ne tehnyt.
Voi helvetti, vai vielä äitiä pitäisi leikkiä!
Hyvä kun silmissään sietää!
Ja vielä meikkejä lainata, saatanan sairasta.

kukaan vonkuu kirjoitti:

Mun puoleen miehen kakarat saa painua ja pitkälle. Niitä on vaan pakko sietää kun mies kerran on ne tehnyt.
Voi helvetti, vai vielä äitiä pitäisi leikkiä!
Hyvä kun silmissään sietää!
Ja vielä meikkejä lainata, saatanan sairasta.

Lue lisää

Toivottavasti miehesi on nähnyt luonteesi ennen kuin on muuttanut kanssasi yhteen! Kuulostat kammottavalta ihmiseltä :(

Ihan vain tiedoksi, jos ihastut mieheen, jolla on lapsia, mutta et tahdo niitä kakaroita taloosi - kannattaa varmaan etsiä toinen ihastuksen kohde.

ei uusioäiti kirjoitti:

Toivottavasti miehesi on nähnyt luonteesi ennen kuin on muuttanut kanssasi yhteen! Kuulostat kammottavalta ihmiseltä :(

Ihan vain tiedoksi, jos ihastut mieheen, jolla on lapsia, mutta et tahdo niitä kakaroita taloosi - kannattaa varmaan etsiä toinen ihastuksen kohde.

Lue lisää

Kyllä vaan, miehelläni on 2 ihanaa teini-ikäistä lasta, ovat olleet elämässäni ala-aste-ikäisestä asti... Silloin ala-aste ikäisenä olivat varsinaisia kälkättäjiä ja korvat soivat illalla. Mutta nyt oma lapseni on tuo ala-aste ikäinen ja on kanssa varsinainen kälkättäjä... ikään tuo kuului. Mieheni lapset ovat jo isoja, tytön kanssa käyn lenkillä ja poikaan on ihan hyvät välit, heitetään huulta jne. Äidin rooliin en ole ikinä yrittänyt asettua. Heillä kun on jo äiti. Minä olen heidän isänsä vaimo ja heille ystävä. Äiti olen omalle lapselleni ja mieheni on isä lapselleni, vaikkei biologinen olekaan, ero johtuu siitä että tyttöni oli 1,5 vuotias kun alettiin seurustelemaan ja biologinen isä ei ole ikinä ole ollut kuvioissa. ja tytölleni taas mieheni on aina ollut läsnä! Olen ollut onnellinen uusioperheellinen!

Carita kirjoitti:

Kyllä vaan, miehelläni on 2 ihanaa teini-ikäistä lasta, ovat olleet elämässäni ala-aste-ikäisestä asti... Silloin ala-aste ikäisenä olivat varsinaisia kälkättäjiä ja korvat soivat illalla. Mutta nyt oma lapseni on tuo ala-aste ikäinen ja on kanssa varsinainen kälkättäjä... ikään tuo kuului. Mieheni lapset ovat jo isoja, tytön kanssa käyn lenkillä ja poikaan on ihan hyvät välit, heitetään huulta jne. Äidin rooliin en ole ikinä yrittänyt asettua. Heillä kun on jo äiti. Minä olen heidän isänsä vaimo ja heille ystävä. Äiti olen omalle lapselleni ja mieheni on isä lapselleni, vaikkei biologinen olekaan, ero johtuu siitä että tyttöni oli 1,5 vuotias kun alettiin seurustelemaan ja biologinen isä ei ole ikinä ole ollut kuvioissa. ja tytölleni taas mieheni on aina ollut läsnä! Olen ollut onnellinen uusioperheellinen!

Lue lisää

Tuollaisen naisen hoiviin voisin hyvin omatkin mukulani uskoa, jos uusioperhekuvioita rakenneltaisiin.

Tuntuu NIIN kovin tutulta..Olen aina asunut äitini kanssa,mutta ongelma on silti hyvin lähellä omaani..

Kun isälläni ja hänen uudella akalla ei ollut vielä lapsia tämä nainen kohteli minua hyvin.Mutta heti kun heille syntyi yhteinen lapsi niin naisen kohtelu minua kohtaan kylmeni...
Siitä johtuen oli jopa ½ vuoden taukoja jolloin en ollut edes isäni kanssa yhteydessä..

Jos leikin pikkusiskoni kanssa ja meillä "meni sukset ristiin" niin heti oli äitipuoli kyttäämässä ja motkottamassa minulle siitä. Eräs joulu kun isäni osti minulle vaatteita joululahjaksi niin tämä äitipuoli oli illalla sängyssä kysynyt isältäni että "onko lapset hänelle jotenkin eriarvoisia". Nyt tämän naisen suhtautuminen on hieman muuttunut kun minullakin on omia lapsia.

Minun tapauksessa ja miksei tässä toisessakin tapauksessa äitipuoli on mitä luultavammin mustasukkainen miehen lapselle.Hän tuntee tytön uhaksi itsensä ja miehen suhteessa,luulee jäävänsä toiseksi.Poikien kanssa asia ei ole näin. Jopa isäpuolet yleensä kohtelee vaimojensa lapsia paremmin kuin äitipuolet miehiensä. Ehkä vain me naiset olemme niin LAPSELLISIA että kuvittelemme jokaisen samaa sukupuolta edustavan henkilön olevan uhka suhteessamme miehiemme kanssa.

Jos äitipuoli yrittäisi ymmärtää ja kohdella isien tyttöjä samalla tavalla kuin yhteisiä lapsia niin KAIKILLA olisi paljon mukavampi olla.
Ja isien ja äitipuolien suhdekin olisi paljon mukavampi.

Näytäppä nämä kaikki vastaukset sille muijalles niin ehkä hän alkaa itsekkin ajatella...
Ja mitä siihen sinun ja tyttäresi suhteeseen tulee niin ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA laiminlyö häntä.HÄN ON ANSAINNUT KAIKKI SAMAT ASIAT KUIN TEIDÄN YHTEISET LAPSETKIN!!
Minulla on kaikki isän "laiminlyönnit" hyvässä muistissa ja ne ei unohdu..Tulee katkeruus!

Hanna kirjoitti:

Älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, eihän kaikkia keinoja ole käytetty! Kannattaa mennä keskustelemaan parisuhdeterapeutille. Jos vaimoke hankaa lähtöä vastaan sano, että tämä taitaa olla ainoa keino. Sano vaimokkeelle, että et haluaisi erota, koska haluat asua yhdessä kaikkien lastesi kanssa, mutta mikäli tätä hänen mustasukkaisuuttaan ei saada tolkkuihin, voi ero olla edessä. Sano, että terapiassa voisitte molemmat puhua puolueettoman henkilön kanssa, joka ehkä osaa tuoda esiin näkökulmia, joita ette ole miettineetkään. Eroaminen on aina raskas juttu lapsille.

Lue lisää

Tässä ei terapia auta se on nähty,naisen mustasukkaisuutta ei saa pois millään!!!!!!!!!EROA,NIIN ÄKKIÄ KUN PYSTYT,ei kirpaise kun kerran ja huomaat että huh...huh...mikä helpotus.

Mielestäni on aika perverssiä, että isä ostelee yhdessä 16-vuotiaan tyttönsä kanssa karvanpoistogeelejä ja laihdutuspillereitä.

Yhdessäkös niitä tyttären pillunkarvoja on tarkoitus harventaa??

Hyvä kun älysit lähteä.

minä kirjoitti:

ainaki meikkiä ja alkkareita oon lainannu kans! perkele uus-äidit ottakaa se ÄIDIN rooli vastaan ku sitä ootte vonkunu.

Ei me voida ottaa äidin roolia vastaan, koska sitten täällä on miljoona yh-huoraa kiljumassa, miten kaikenmaailman äitipuolet yrittää viedä äidin paikan.

onnellinen kirjoitti:

Kuulostitpa unelmamieheltä... Eikä silloin tällöin pää täyteen muuta sitä mielipidettä mihinkään. Me naiset olemme kummallisia tapauksia, eikä meistä koskaan ota kokonaan selvää. Niin kuin ei meidän naisten mielestä miehistäkään. Voi vaan tuntua välillä kokonaisuudessaan ilman syytä pahalta ja sitten se voi heilahtaa vastakkaiseen päähän. Minulla on uusperhe ja mieheni kuulostaa hyvin sinun tyyppiseltä. Vuosi sitten meillä oli iso kriisi, mutta yli mentiin ja nyt menee sitäkin paremmin. Reilusti yli puoli vuotta oli vaikeampaa aikaa. Se aina kestää aikansa, kun eri asteisen vaikeista asioista selviää. Jaksamista ja onnea teille. Jatka samaan malliin miehenä oloa. Äläkä unohda hyvää oloa ja romantiikkaa teidän kahden kesken. Yhteinen kahdenkeskinen aika on moninkertaisesti tärkeämpää vielä uusperheessä, ja tärkeää kyllä kaikissa lapsiperheissä.

Lue lisää

Mikään ei selviä itsestään, vaan kyllä sen puolen vuoden aikanna on pakko moilempien ottaa silmä käteen ja katsoa miltä se tilanne OIKEASTI näyttää, ei voi kumpikaan elää pilvilinnoissa.

tytär kirjoitti:

Noinhan sitä normaalissa perheessäkin elettään.. Ei oo vain uusioperheiden ongelma. Äitini on töissä ja matkustelee (äitini ja isäni ovat biologisia vanhempiani) Käytän äidin meikit ja ostatan isällä kaikkea kallista. Vaikka äitini ei saakaan yhtä paljoa tavaroita kuin minä niin ei hän kuitenkaan valita. Luulisi että edes jotain miehesi tyttärelle voisit lainata.

Älä viitsi olla niin lapsellinen että vaadit ettei meikkeihinkään saa koskea ilman lupaasi. Meillä ainakin lainaillaan puolin ja toisin. Meikit eivät ole loppujenlopuksi maailman kallein asia ja hänkin luultavasti lainaisi sinulle jos vain pyytäisit kauniisti. Olisitpa edes yrittänyt kohdella häntä omana tyttärenäsi äläkä vieraana..

Rakkautta ei laskeja rahassa... ja teinithän nyt tarvitsevat monenlaista vempelettä. Miksi muuten et omilla rahoillasi ostanut itsellesi mitä halusit??? Haloo, tyttärellä tuskin on hirveitä tuloja joten isin pitää maksaa!! Olit vaan mustis miehestäsi

Lue lisää

Kuule teini,

a) Isäsi, äitisi tai äitipuolesi rahat EIVÄT ole sinun

b) Isäsi, äitisi ja äitipuolesi saattavat vaihtaa rahojaan ihan keskenään, etkä tiedä kuinka paljon äitipuolesi on saattanut maksaa esim. vuokraa

c) aikuiset OVAT tärkeämpiä kuin sinä, koska he TUOVAT rahaa perheeseen ja siksi heidän kuuluu myös saada kalliimpia lajoja

d) on PERVOA haluta liikaa aikaa isältään teini-iässä

e) etsi OMA poikakaveri

minä kirjoitti:

ainaki meikkiä ja alkkareita oon lainannu kans! perkele uus-äidit ottakaa se ÄIDIN rooli vastaan ku sitä ootte vonkunu.

Itsellä oli omat lapset JO tehtynä,ja heille olen ÄITI.

Muita lapsia minulla ei ole, enkä ole mieheni lapsille äiti..en ees puolikas sellainen.

Halusin mieheni,en halunnut miestä hänen lapsiensa vuoksi.Kumpikin olimme vapaita uuteen suhteeseen, aiemmin jo eronneita.

Joten missä kohtaa tulikaan se mainitsemasi vonkaus?

aikuinen NAINEN kirjoitti:

Kuule teini,

a) Isäsi, äitisi tai äitipuolesi rahat EIVÄT ole sinun

b) Isäsi, äitisi ja äitipuolesi saattavat vaihtaa rahojaan ihan keskenään, etkä tiedä kuinka paljon äitipuolesi on saattanut maksaa esim. vuokraa

c) aikuiset OVAT tärkeämpiä kuin sinä, koska he TUOVAT rahaa perheeseen ja siksi heidän kuuluu myös saada kalliimpia lajoja

d) on PERVOA haluta liikaa aikaa isältään teini-iässä

e) etsi OMA poikakaveri

Lue lisää

että muka aikuinen nainen:D :D ei kun oikeasti itkettää.. teini-iässä on hyvä saada isänsä huomiota varsinkin jos ei äitinsä tai muun naisen huomiota voi saada.. sairasta ja pervoa on että monet lapset teini-iässä hakee sitä aikuisen miehen arvostusta sitten siitä viiskymppisestä poikaystävästä.
Mutta tuo c-kohtahan nyt antaa jo selvän kohdan että tää on provo.. toivottavasti lapsetkin tajuaa tämän. Aikuinen nainen saa unohtaa miehet ja perheet ja juosta vaan sen rahansa perässä.

tytär kirjoitti:

Noinhan sitä normaalissa perheessäkin elettään.. Ei oo vain uusioperheiden ongelma. Äitini on töissä ja matkustelee (äitini ja isäni ovat biologisia vanhempiani) Käytän äidin meikit ja ostatan isällä kaikkea kallista. Vaikka äitini ei saakaan yhtä paljoa tavaroita kuin minä niin ei hän kuitenkaan valita. Luulisi että edes jotain miehesi tyttärelle voisit lainata.

Älä viitsi olla niin lapsellinen että vaadit ettei meikkeihinkään saa koskea ilman lupaasi. Meillä ainakin lainaillaan puolin ja toisin. Meikit eivät ole loppujenlopuksi maailman kallein asia ja hänkin luultavasti lainaisi sinulle jos vain pyytäisit kauniisti. Olisitpa edes yrittänyt kohdella häntä omana tyttärenäsi äläkä vieraana..

Rakkautta ei laskeja rahassa... ja teinithän nyt tarvitsevat monenlaista vempelettä. Miksi muuten et omilla rahoillasi ostanut itsellesi mitä halusit??? Haloo, tyttärellä tuskin on hirveitä tuloja joten isin pitää maksaa!! Olit vaan mustis miehestäsi

Lue lisää

Miksi naisen pitää "kauniistii pyytää" tyttäreltä kun tyttärellä pitää olla lupa vain mennä ja ottaa? Eikö tyttärenkin pitäisi osata "kauniisti pyytää" lainata toisen omaisuutta?. Ongelma on juuri siinä ettei tytär ole naisen oma tytär, suhdetta ei voi verrata omaan biologiseen lapseen jos ymmärrät. Tytärkään ei tunne naiseen samoja tunteita kuin omaan biologiseen äitiinsä, eikä kukaan sitä odotakaan.Miksi sitten odotetaan tosin päin?

Uusperheen perustaminen on tosi hankalaa.
Minulla on lapsia ja uudella miehellä yksi ainoa.Lapsi viettää paljon meillä aikaa ja ehkä tulevaisuudessa asuu vallan isällään.
Ongelmaksi on muodostunut ihan tavalliset arkiasiat.Mies ei komenna lasta eikä kiellä kun ei malta koska äiti aina vaan huutaa lapselle.
Lapsen ei tarvitse kerätä levittämiään leluja,isi kerää (jos kerää,yleensä jättää mun siivottavakseni).Lapsi saa temppuilla ruokapöydässä,mistä johtuen meillä on nyt sitten muutama muukin temppuilija.Miehen lapsi on aina erityisasemassa.Kun lapsi tulee meille,isi on joka kerran ostanut jonkun lelun tai videon tai tavaran lapselle jota sitten esitellään meidän lapsille.Minä ostan tasapuolisesti aina myös hänen lapselleen siinä kuin omilleni.
Meillä tulee ongelmat siitä että minä vaadin saman kurin joka lapselle koska minun asunnossani ollaan.Mies lepsuilee omaansa kohtaan ja sitten meillä on minun lapseni jotka marisevat että miksei sen muksun tarvi kerätä leluja,miks se saa pelleillä ruokapöydässä ym ym.
Ongelma ei suinkaan ole lapsi,vaan lapsen isä jonka on mahdoton sopeutua meidän talon tavoille.Asiasta on puhuttu lukuisia kertoja mutta mitään parannusta ei tule eikä muutosta.
Erohan tässä on edessä sillä minä haluan että kaikki lapset ovat samanarvoisia,minä kohtelen miehen lasta kuin omaani enkä aseta omiani erityisasemaan.En myös siedä sitä että mies tekee sen.

Älä puhu paskaa.

Olen ollut nelisen vuotta lähiäitipuoli mieheni lapsille, eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut. Meidän huushollissa minä olen se, jolla on pidempi pinna ja kärsivällisyyttä lapsia kohtaan. Mieheni on herkemmin räjähtävä, vaikka lasten isä onkin.

Ongelmat joita meillä on, ovat tavallisia, arkipäiväisiä jokaisen lapsiperheen ongelmia, kuten tasapainoilua jaksamisen kanssa jne. Ei mitenkään ihmeellistä eikä uutta ydinperheissäkään.

Ärsyttää tuollainen paskanpuhuminen ja nk. "varma totuus" jonkun joutavan nettipalstan perusteella.

Lisäys:

Meillä se "surui" ongelma on pikemminkin se, ettei mieheni ole tasapuolinen OMIA lapsiaan kohtaan. Hän suosii selvästi vanhinta, joka on tyttö, mutta vaatii joka asiassa enemmän pari vuotta nuoremmalta pojalta.

Olen tästä asiasta joutunut monta kertaa huomauttamaan, sillä MINUN (vaikka vittumainen ja lasten asiat sekoittava äp olenkin) mielestäni tasapuolisuus on kaiken a ja o kaikessa kasvatuksessa.

Mieheni on itsekin myöntänyt, että hän jotenkin vaistomaisesti ajattelee tytön olevan hauraampaa tekoa ja pojan kestävän enemmän....

Mieheni ei myöskään ole ainoa biologinen vanhempi maailmassa, joka kohtelee eriarvoisesti omia lapsiaan. Kaikenmaailman ahdistus ja traumat eivät todellakaan ole äitipuolilta peräisin, jos edes ne biologiset vanhemmat suostuisivat hoitamaan hommansa.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Älä puhu paskaa.

Olen ollut nelisen vuotta lähiäitipuoli mieheni lapsille, eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut. Meidän huushollissa minä olen se, jolla on pidempi pinna ja kärsivällisyyttä lapsia kohtaan. Mieheni on herkemmin räjähtävä, vaikka lasten isä onkin.

Ongelmat joita meillä on, ovat tavallisia, arkipäiväisiä jokaisen lapsiperheen ongelmia, kuten tasapainoilua jaksamisen kanssa jne. Ei mitenkään ihmeellistä eikä uutta ydinperheissäkään.

Ärsyttää tuollainen paskanpuhuminen ja nk. "varma totuus" jonkun joutavan nettipalstan perusteella.

Lue lisää

Meilläkin on asiat niin, että minä pidän tytärpuolen puolia, että isä huomaisi antaa hänelle tarpeeksi huoniota. Tyttö "oireilee" (=kiukuttelee, yms.) heti, jos hänestä alkaa tuntua että isä keskittyy liian pitkäksi aikaa muualla. Ja tyttö, kun on täällä vain kerran kuukaudessa, niin kyllä hän mielestäni silloin ansaitsee 100% huomion isältään. Se ei ole minulta mitenkään pois, eikä meidän yhteisiltä lapsiltammekaan.

Ei tässä useinkaan ole LAPSISTA kyse, vaan VANHEMMISTA!

Yleensäkin miehen on helpompi sulautua uusperheeseen...häneltä ei vaadita yhtään mitään.

Naisen saavuttua uusperheeseen, hänen oletetaan käyttäytyvän, kuin äiti!

Naiselta ei vaadita yhtään vähempää, kuin
"Rakasta minua ja lapsiani täydestä sydämestäsi ja omistaudu meille.
Unohda kaikki omat mielipiteesi ja omat periaatteesi erityisesti kasvatuksen suhteen.
Kestä minua ja lasteni temppuilua hymyssä suin,
älä koskaan komentele meitä"

nelli kirjoitti:

Ei tässä useinkaan ole LAPSISTA kyse, vaan VANHEMMISTA!

Yleensäkin miehen on helpompi sulautua uusperheeseen...häneltä ei vaadita yhtään mitään.

Naisen saavuttua uusperheeseen, hänen oletetaan käyttäytyvän, kuin äiti!

Naiselta ei vaadita yhtään vähempää, kuin
"Rakasta minua ja lapsiani täydestä sydämestäsi ja omistaudu meille.
Unohda kaikki omat mielipiteesi ja omat periaatteesi erityisesti kasvatuksen suhteen.
Kestä minua ja lasteni temppuilua hymyssä suin,
älä koskaan komentele meitä"

Lue lisää

Niinpä. Mies vaatii rakastamaan lapsia kuin omiaan ja entinen eukko taas syyttelee yrityksestä viedä äidin paikka. Teet niin tai näin - aina väärinpäin.

Olen sitä mieltä, ettei eronneiden pitäisi pariutua uudelleen, sillä heistä ei ole kantamaan vastuuta uusissa perhekuvioissa. He vain yksinkertaisesti kuvittelevat, että kaikki muut sopeutuvat heidän kuvioihin ja pyörivät heidän entisen eronneen perheensä ympärillä.

nelli kirjoitti:

Ei tässä useinkaan ole LAPSISTA kyse, vaan VANHEMMISTA!

Yleensäkin miehen on helpompi sulautua uusperheeseen...häneltä ei vaadita yhtään mitään.

Naisen saavuttua uusperheeseen, hänen oletetaan käyttäytyvän, kuin äiti!

Naiselta ei vaadita yhtään vähempää, kuin
"Rakasta minua ja lapsiani täydestä sydämestäsi ja omistaudu meille.
Unohda kaikki omat mielipiteesi ja omat periaatteesi erityisesti kasvatuksen suhteen.
Kestä minua ja lasteni temppuilua hymyssä suin,
älä koskaan komentele meitä"

Lue lisää

Toihan on täysin väärä olettamus! KENENKÄÄN naikkosen ei odoteta eikä varsinkaan haluta että hän alkaisi leikkimään äitiä! Siitähän se riita syntyykin, kun he kuvittelevat omistavansa toisten lapset!

Miehet sen sijaan käyttäytyvät kaverien tavoin lasta kohtaan ilman mitään suuria vaatimuksia.

Mutta akat on heti määräilemässä ja muokkailemassa toisten lapsia. Sehän ei yksinkertaisesti kuulu heille pätkääkään. Ja jos lapsi ei tee niinkuin tämä akka haluu, on lapsi heti hirviö samoin hänen äitinsä!
Siis pois tuollainen ajatus, että pitäis leikkiä äitiä, on ihan perseestä!

nelli kirjoitti:

Ei tässä useinkaan ole LAPSISTA kyse, vaan VANHEMMISTA!

Yleensäkin miehen on helpompi sulautua uusperheeseen...häneltä ei vaadita yhtään mitään.

Naisen saavuttua uusperheeseen, hänen oletetaan käyttäytyvän, kuin äiti!

Naiselta ei vaadita yhtään vähempää, kuin
"Rakasta minua ja lapsiani täydestä sydämestäsi ja omistaudu meille.
Unohda kaikki omat mielipiteesi ja omat periaatteesi erityisesti kasvatuksen suhteen.
Kestä minua ja lasteni temppuilua hymyssä suin,
älä koskaan komentele meitä"

Lue lisää

Tuo on varmasti joskus tottakin, mutta älä yleistä! Minä en olisi vaatinut äitipuoleltani mitään (en rakkautta, pykinpesua, kokkausta, juttuseuraa) muuta kuin asiallista käytöstä. Ei isänikään sen kummempaa vaatinut. Mutta kun ko. nainen (ja monet muut tuntemani äitipuolet) ei suostunut hyväksymään isän suhdetta lapsiinsa. Kaikki meidät vanhat omat jutut kiellettiin ja hävitettiin. Yhteiset harrastukset loppuivat, samoin puhuminen. Aiheeton haukkuminen ja solvaaminen oli arkipäivää äitipuolen taholta.

Kun olin vielä selvästi alaikäinen, suutuin ekan kerran kunnolla (koska hän kielsi minua tapaamasta isääni kun hän ei ole paikalla) ja uhkasin häipyä. Kävin vähän tuulettumassa, ja kun tulin takaisin, oli tavarat pakattuna ovella. Niin sitten lähdin, enkä sen koomin kotona ole käynyt. Huono juttu vaan, että isäni ja yksi sisaruksistani kärsivät siellä vieläkin.

Kaikki äitipuolet eivät ole enkeleitä, monet vain leikkivät marttyyriä.

nauruun tukehtunut kirjoitti:

Toihan on täysin väärä olettamus! KENENKÄÄN naikkosen ei odoteta eikä varsinkaan haluta että hän alkaisi leikkimään äitiä! Siitähän se riita syntyykin, kun he kuvittelevat omistavansa toisten lapset!

Miehet sen sijaan käyttäytyvät kaverien tavoin lasta kohtaan ilman mitään suuria vaatimuksia.

Mutta akat on heti määräilemässä ja muokkailemassa toisten lapsia. Sehän ei yksinkertaisesti kuulu heille pätkääkään. Ja jos lapsi ei tee niinkuin tämä akka haluu, on lapsi heti hirviö samoin hänen äitinsä!
Siis pois tuollainen ajatus, että pitäis leikkiä äitiä, on ihan perseestä!

Lue lisää

Mistä olet saanut päähäsi, että kukaan kuvittelisi tai edes haluaisi omistaa toisen lapset???

Usko pois, suurimmalle osalle ihmisistä vain omat lapset merkitsevät jotain ja usein muiden lapset aiheuttavat jopa syvää vastenmielisyyttä.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Mistä olet saanut päähäsi, että kukaan kuvittelisi tai edes haluaisi omistaa toisen lapset???

Usko pois, suurimmalle osalle ihmisistä vain omat lapset merkitsevät jotain ja usein muiden lapset aiheuttavat jopa syvää vastenmielisyyttä.

Lue lisää

Omat lapset enkleitä ja vieraat lapset perkeleitä. Tota mä just tarkoitin!

Siks oliskin hyvä ettette vilkuilis perheellisämiehiä, jotta lapset saisivat rauhassa olla lapsia ja ksavaa kuniallisesti omien vanhempiensa kanssa.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Älä puhu paskaa.

Olen ollut nelisen vuotta lähiäitipuoli mieheni lapsille, eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut. Meidän huushollissa minä olen se, jolla on pidempi pinna ja kärsivällisyyttä lapsia kohtaan. Mieheni on herkemmin räjähtävä, vaikka lasten isä onkin.

Ongelmat joita meillä on, ovat tavallisia, arkipäiväisiä jokaisen lapsiperheen ongelmia, kuten tasapainoilua jaksamisen kanssa jne. Ei mitenkään ihmeellistä eikä uutta ydinperheissäkään.

Ärsyttää tuollainen paskanpuhuminen ja nk. "varma totuus" jonkun joutavan nettipalstan perusteella.

Lue lisää

Mä oon sitä mieltä että noin rumaa kieltä käyttävä nainen ei missään nimessä ole sovelias kenenkään lasten seuraan.

On käsittämätöntä, miten vieraiden lasten seuraan kelpuutetaan tasapainoton ihminen. Isälle kuuluu vastuu seurata tilannetta.
Näille uusille isin naisille olisi hyvä saada psykologinen soveltuvuus testi, ennenkuin saavat tavata lapsia, ja senkin jälkeen isän valvovien silmien alla.
Äitienkin olisi hyvä tietää testien tuloksista, jotta osaavat varautua ja puhua lapsilleen etukäteen, mitä on odotettavissa. Tai äidit voisivat evätä lasten menot kokonaan, ja järjestää lasten ja isän tapaamiset lasten omaan kotiin. Näin lapset säästyisivät henkisesti ja saisivat hyvän lapsuuden turvallisesti.

On järjetöntä tieten tahtoen vahingoittaa lasten maailmaa, jos etukäteen äidit tietäsisi mitä on odotettavissa, eikä jälkäteen jo lasten oirehtivan huonosta kohtelusta.

että jotta kirjoitti:

Omat lapset enkleitä ja vieraat lapset perkeleitä. Tota mä just tarkoitin!

Siks oliskin hyvä ettette vilkuilis perheellisämiehiä, jotta lapset saisivat rauhassa olla lapsia ja ksavaa kuniallisesti omien vanhempiensa kanssa.

Lue lisää

"Lapset saisivat rauhassa kasvaa OMIEN vanhempiensa kanssa".

Kunpa olisitte pysyneet miehesi kanssa yhdessä! Miksi valitsit helpon tien; AVIOERON.

Kun lapsia on kerran päätetty maailmaan tehdä, niin KASVATTAKAA NE AIKUISIKSI ASTI YHDESSÄ!

Minua ei todella kiinnosta muiden lapset...pitäkää ihan hyvänänne; "Omat vanhemmat"!

nelli kirjoitti:

"Lapset saisivat rauhassa kasvaa OMIEN vanhempiensa kanssa".

Kunpa olisitte pysyneet miehesi kanssa yhdessä! Miksi valitsit helpon tien; AVIOERON.

Kun lapsia on kerran päätetty maailmaan tehdä, niin KASVATTAKAA NE AIKUISIKSI ASTI YHDESSÄ!

Minua ei todella kiinnosta muiden lapset...pitäkää ihan hyvänänne; "Omat vanhemmat"!

Lue lisää

Meillä he ovatkin kasvaneet rauhassa vanhempien eli meidän kanssa. En voisi koskaan ajatellakaan että joku lehmä loukkaisi heitä, eikä mun mies edes niitä lehmiä katselisi, sillä mä olen mun mieheni mielestä niin vastustamaton ja paras, että mua ei ole toista! Niin tiedän sen itsekkin!

ja miehestäni tottakai kirjoitti:

Meillä he ovatkin kasvaneet rauhassa vanhempien eli meidän kanssa. En voisi koskaan ajatellakaan että joku lehmä loukkaisi heitä, eikä mun mies edes niitä lehmiä katselisi, sillä mä olen mun mieheni mielestä niin vastustamaton ja paras, että mua ei ole toista! Niin tiedän sen itsekkin!

Lue lisää

mene ydinperheihanteinesi sille kuuluvalle palstalle. Mites muuten voit olla varma, että teille ei eroa koskaan tulisi? Toivottavasti ei, mutta et sitä voi tietää.

että jotta kirjoitti:

Omat lapset enkleitä ja vieraat lapset perkeleitä. Tota mä just tarkoitin!

Siks oliskin hyvä ettette vilkuilis perheellisämiehiä, jotta lapset saisivat rauhassa olla lapsia ja ksavaa kuniallisesti omien vanhempiensa kanssa.

Lue lisää

Ei voi olla totta. On asia mikä tahansa, niin joku pässi saa väännettyä sen tähän "jättäkää varatut miehet rauhaan, viu viu viu".
Tämä on aivan USKOMATONTA!

huoh kirjoitti:

Ei voi olla totta. On asia mikä tahansa, niin joku pässi saa väännettyä sen tähän "jättäkää varatut miehet rauhaan, viu viu viu".
Tämä on aivan USKOMATONTA!

Kun sitä kukaan ei muuten usko eikä ymmärrä! Näyttää siltä että suomalaiset naiset ovat niin aivottomia, että heihin ei tehoo kuin kova laki tai laki muutos! Varattuihin miehiin ei saa koskea laki pykälä olisi tarpeen! Se kolmas on aina rikkomassa kaiken mitä hyvää toisilla on.

kyn ymmärrätte kirjoitti:

Kun sitä kukaan ei muuten usko eikä ymmärrä! Näyttää siltä että suomalaiset naiset ovat niin aivottomia, että heihin ei tehoo kuin kova laki tai laki muutos! Varattuihin miehiin ei saa koskea laki pykälä olisi tarpeen! Se kolmas on aina rikkomassa kaiken mitä hyvää toisilla on.

Lue lisää

Mies ei ole vietävissä ellei ole syytä tai ellei jo kotona ole jotain vikana! Miten vaikea se on ymmärtää! Sellainen mies, joka menee vikittelyihin, ei kunnioita parisuhdetta eikä toista ihmistä (lue: omaa vaimoaan). Sellainen mies vikittelee myös itse ja valehtelee perhesuhteensa saadakseen p*llua vieraalta naiselta. Vikittelyllä vietävällä miehellä ei ole ollut OMAA moraalia tässä asiassa, eikä sen moraalin puuttumisesta voi syyttää ketään kolmatta osapuolta. Tämä kolmas ei välttämättä edes tiedä miehen todellista elämäntilannetta. Vikittelyllä vietävä moraaliton mies osaa ihan hyvin myös valehtelemisen taidon.

Eikö ihminen elä tavattomassa pelossa ja ahdistuksessa koko elämänsä, jos ajattelee, ettei omalla puolisolla ole arvoja, normeja, rakkautta, kunniallisuutta ja omaa järkeä yhtään!?

Ainakaan minua ei veisi edes Kim Herold (tai kukaan muu malli) kun siihen ei ole tarvetta. En usko, että miestänikään veisi janinafrostellit ym. pelkästään siksi, että sattuvat olemaan kauniimpia kuin minä (ja olettaen heidän yrittävän).

Kolmas ei PYSTY rikkomaan kahden hyvää, ellei ne kaksi keskenään ole jotenkin rikkoneet sitä ihan itse.

kyn ymmärrätte kirjoitti:

Kun sitä kukaan ei muuten usko eikä ymmärrä! Näyttää siltä että suomalaiset naiset ovat niin aivottomia, että heihin ei tehoo kuin kova laki tai laki muutos! Varattuihin miehiin ei saa koskea laki pykälä olisi tarpeen! Se kolmas on aina rikkomassa kaiken mitä hyvää toisilla on.

Lue lisää

Jos parilla menee hyvin niin ei siihen kolmas pääse väliin vaikka kuinka yrittäisi.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Niinpä. Mies vaatii rakastamaan lapsia kuin omiaan ja entinen eukko taas syyttelee yrityksestä viedä äidin paikka. Teet niin tai näin - aina väärinpäin.

Olen sitä mieltä, ettei eronneiden pitäisi pariutua uudelleen, sillä heistä ei ole kantamaan vastuuta uusissa perhekuvioissa. He vain yksinkertaisesti kuvittelevat, että kaikki muut sopeutuvat heidän kuvioihin ja pyörivät heidän entisen eronneen perheensä ympärillä.

Lue lisää

Niinpä... olen samaa mieltä ettei olisi pitänyt koskaan mennä yhteen eronneen kanssa eronneena. Myöhäistä kahdenkymmenen vuoden jälkeen haukotella. Nyt ne tulokset näkyvät lapsísta joita olemme kohdelleet kaltoin. Miehellä oli kaksi lasta, minulla yksi ja sitten on vielä meidän yhteinen. Aluksi tuli oltua tasapuolinen lasten suhteen, mutta kun se oli vain toispuolista, muutuin yhtä vieroksuvaksi miehen lapsia kohtaan. Kokemuksesta kerron että jos ei ala sujua niin kannattaa erota. Ainut lapsi joka on saanut tasapuolisen kohtelun on yhteinen lapsemme ja niinpä hänestä on kasvanut tasapainoisin lapsi. Kannattaa katsoa ettei myöhemmin tarvitse katua.

ja miehestäni tottakai kirjoitti:

Meillä he ovatkin kasvaneet rauhassa vanhempien eli meidän kanssa. En voisi koskaan ajatellakaan että joku lehmä loukkaisi heitä, eikä mun mies edes niitä lehmiä katselisi, sillä mä olen mun mieheni mielestä niin vastustamaton ja paras, että mua ei ole toista! Niin tiedän sen itsekkin!

Lue lisää

Tosta tekstistä nousi kyllä karvat pystyyn... Toivottavasti yritit vaan tehdä asiasi selväksi korostaen perheonneanne etkä oikeasti ole noin mustavalkoinen- ettäkö kaikki naiset jotka elävät miehen kanssa joka on ehtinyt ehkä naimisiin ja hankkia lapsen/lapsia aiemmin elämässään ovat lehmiä? Uskomatonta- opiskele elämää!

no halooo, äiditkö vain sorsii ei pidä paikkansa. meillä asia oli juuri päinvastoin. itseasiassa sama jatkuu edelleen vaikka vanhin jo muutti pois kotoa. Lapsille ollaan mustasukkaisia ja kateellisia joka asiasta. Omat lapset ovat varsinaisia kullanmuruja vaikka ei edes suostuta näkemään heidän vajavaisuuttaan.
että sellaista täällä.

ei kuria,ei rajoja kirjoitti:

Uusperheen perustaminen on tosi hankalaa.
Minulla on lapsia ja uudella miehellä yksi ainoa.Lapsi viettää paljon meillä aikaa ja ehkä tulevaisuudessa asuu vallan isällään.
Ongelmaksi on muodostunut ihan tavalliset arkiasiat.Mies ei komenna lasta eikä kiellä kun ei malta koska äiti aina vaan huutaa lapselle.
Lapsen ei tarvitse kerätä levittämiään leluja,isi kerää (jos kerää,yleensä jättää mun siivottavakseni).Lapsi saa temppuilla ruokapöydässä,mistä johtuen meillä on nyt sitten muutama muukin temppuilija.Miehen lapsi on aina erityisasemassa.Kun lapsi tulee meille,isi on joka kerran ostanut jonkun lelun tai videon tai tavaran lapselle jota sitten esitellään meidän lapsille.Minä ostan tasapuolisesti aina myös hänen lapselleen siinä kuin omilleni.
Meillä tulee ongelmat siitä että minä vaadin saman kurin joka lapselle koska minun asunnossani ollaan.Mies lepsuilee omaansa kohtaan ja sitten meillä on minun lapseni jotka marisevat että miksei sen muksun tarvi kerätä leluja,miks se saa pelleillä ruokapöydässä ym ym.
Ongelma ei suinkaan ole lapsi,vaan lapsen isä jonka on mahdoton sopeutua meidän talon tavoille.Asiasta on puhuttu lukuisia kertoja mutta mitään parannusta ei tule eikä muutosta.
Erohan tässä on edessä sillä minä haluan että kaikki lapset ovat samanarvoisia,minä kohtelen miehen lasta kuin omaani enkä aseta omiani erityisasemaan.En myös siedä sitä että mies tekee sen.

Lue lisää

Eikö tällaiset asiat olisi pitänyt puhua ennen kuin yhteen muutetaan?Kyllä me ainakin keskustellemme monista asioista, että mitä mieltä toinen on mistäkin asiasta, oppii näppärästi tuntemaan ihmisen kenen kanssa seurustelee...Nykyään taidetaan vaan pikaisesti muuttaa saman katon alle lasten, koirien ja kissojen kanssa eikä ajatella asioita yhtään pidemmälle.Uskon että meistä naisista löytyy tuollaisia yksilöitä, jotka ovat kateellisia ja mustasukkaisia kaikesta,mutta he eivät taida olla kovin onnellisia.... mutta onko näissä edellä mainituissa kirjoituksista kyse suhtautumisesta lapsiin vai siitä että suhteen tila on päin honkiaa ja jostain pitää riidellä?Tutustukaa puolisoihinne ennen yhteen menoa, hoitakaa suhdettanne, mutta älkää olko väkisin yhdessä.Itse en voisi kuvitellakkaan että päästäisin suhteeni tuohon tilaan.
-Nainen-

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Älä puhu paskaa.

Olen ollut nelisen vuotta lähiäitipuoli mieheni lapsille, eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut. Meidän huushollissa minä olen se, jolla on pidempi pinna ja kärsivällisyyttä lapsia kohtaan. Mieheni on herkemmin räjähtävä, vaikka lasten isä onkin.

Ongelmat joita meillä on, ovat tavallisia, arkipäiväisiä jokaisen lapsiperheen ongelmia, kuten tasapainoilua jaksamisen kanssa jne. Ei mitenkään ihmeellistä eikä uutta ydinperheissäkään.

Ärsyttää tuollainen paskanpuhuminen ja nk. "varma totuus" jonkun joutavan nettipalstan perusteella.

Lue lisää

Jokainen sana totta!!!

KETTU kirjoitti:

Eikö tällaiset asiat olisi pitänyt puhua ennen kuin yhteen muutetaan?Kyllä me ainakin keskustellemme monista asioista, että mitä mieltä toinen on mistäkin asiasta, oppii näppärästi tuntemaan ihmisen kenen kanssa seurustelee...Nykyään taidetaan vaan pikaisesti muuttaa saman katon alle lasten, koirien ja kissojen kanssa eikä ajatella asioita yhtään pidemmälle.Uskon että meistä naisista löytyy tuollaisia yksilöitä, jotka ovat kateellisia ja mustasukkaisia kaikesta,mutta he eivät taida olla kovin onnellisia.... mutta onko näissä edellä mainituissa kirjoituksista kyse suhtautumisesta lapsiin vai siitä että suhteen tila on päin honkiaa ja jostain pitää riidellä?Tutustukaa puolisoihinne ennen yhteen menoa, hoitakaa suhdettanne, mutta älkää olko väkisin yhdessä.Itse en voisi kuvitellakkaan että päästäisin suhteeni tuohon tilaan.
-Nainen-

Lue lisää

Joo, näitä viestejä lukiessa, tulee olo että tosiaankaan nämä ihmiset eivät taida tuntea toisiaan. Tiedän, että onhan niitä hankalia tyyppejä aina olemassa jotka vaan eivät ota opikseen mistään keskusteluista, mutta että näin paljon. Itsekkin uusioperheen jäsenenä olen tietoinen meikki yms. ongelmista. Mutta luulen että aikuisten pitäisi näissäkin asioissa olla aikuisia, keskustella säännöt ja noudattaa niitä. Säännöt täytyy myös keskustella selviksi lastenkin kanssa. "Kissa" pitää nostaa pöydälle ja uskaltaa olla avoimesti omien mielipiteidensä takana. Meillä toimii ainakin. Ehkä siinä ei sitten ole puolisoiden välillä sitä tunnetta tai rakkautta, jos ruvetaan käymään kauppaa omilla lapsilla. Terapiat ovat ihan ookoo, käyttäkää niitä.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Älä puhu paskaa.

Olen ollut nelisen vuotta lähiäitipuoli mieheni lapsille, eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut. Meidän huushollissa minä olen se, jolla on pidempi pinna ja kärsivällisyyttä lapsia kohtaan. Mieheni on herkemmin räjähtävä, vaikka lasten isä onkin.

Ongelmat joita meillä on, ovat tavallisia, arkipäiväisiä jokaisen lapsiperheen ongelmia, kuten tasapainoilua jaksamisen kanssa jne. Ei mitenkään ihmeellistä eikä uutta ydinperheissäkään.

Ärsyttää tuollainen paskanpuhuminen ja nk. "varma totuus" jonkun joutavan nettipalstan perusteella.

Lue lisää

varmasti on muunlaisiakin kokemuksia kuin teidän

hyvä ajatus kirjoitti:

Mä oon sitä mieltä että noin rumaa kieltä käyttävä nainen ei missään nimessä ole sovelias kenenkään lasten seuraan.

On käsittämätöntä, miten vieraiden lasten seuraan kelpuutetaan tasapainoton ihminen. Isälle kuuluu vastuu seurata tilannetta.
Näille uusille isin naisille olisi hyvä saada psykologinen soveltuvuus testi, ennenkuin saavat tavata lapsia, ja senkin jälkeen isän valvovien silmien alla.
Äitienkin olisi hyvä tietää testien tuloksista, jotta osaavat varautua ja puhua lapsilleen etukäteen, mitä on odotettavissa. Tai äidit voisivat evätä lasten menot kokonaan, ja järjestää lasten ja isän tapaamiset lasten omaan kotiin. Näin lapset säästyisivät henkisesti ja saisivat hyvän lapsuuden turvallisesti.

On järjetöntä tieten tahtoen vahingoittaa lasten maailmaa, jos etukäteen äidit tietäsisi mitä on odotettavissa, eikä jälkäteen jo lasten oirehtivan huonosta kohtelusta.

Lue lisää

että kattelisin vanhaa ukkoa omassa kodissani joka toinen viikonloppu??? näinkö??

mökin akka kirjoitti:

Joo, näitä viestejä lukiessa, tulee olo että tosiaankaan nämä ihmiset eivät taida tuntea toisiaan. Tiedän, että onhan niitä hankalia tyyppejä aina olemassa jotka vaan eivät ota opikseen mistään keskusteluista, mutta että näin paljon. Itsekkin uusioperheen jäsenenä olen tietoinen meikki yms. ongelmista. Mutta luulen että aikuisten pitäisi näissäkin asioissa olla aikuisia, keskustella säännöt ja noudattaa niitä. Säännöt täytyy myös keskustella selviksi lastenkin kanssa. "Kissa" pitää nostaa pöydälle ja uskaltaa olla avoimesti omien mielipiteidensä takana. Meillä toimii ainakin. Ehkä siinä ei sitten ole puolisoiden välillä sitä tunnetta tai rakkautta, jos ruvetaan käymään kauppaa omilla lapsilla. Terapiat ovat ihan ookoo, käyttäkää niitä.

Lue lisää

Niin,uusioperheessä pitäisi ollayhteiset säännöt joita noudattavat kaikki,lasten ja puolisoiden kesken.Samoin yhteiset pelisäännöt koko "uusioperheelle".Ei ole todellakaan oikein että uusi puoliso oli se mies eli vaimo joutuu kärsimään,luopumaan ja nöyrtymään uudessa liitossa.Parisuhteelle pitää antaa aikaa eikö lapset saa asettua ja terrorisoida aikuisten välejä.Jos ja kun toinen vanhempi asettuu jomman kumman puolelle,syntyy eittämättä kahden perheen liitto .Tapauksessa jossa osapuolet menevät jomman kumman entisen kotiin on ns reviiri -ristiriidat ja varsinkin tilanne jossa puoliso on lähtenyt ja jättänyt lapsensa yhteiseen entiseen taloon ja jossa lapset ovat kasvaneet perheenä.Heillä on näin ollen valta-asema uusiin tuokkaisiin nähden ja udet tulokkaat joutuvat itse hakemaan ns reviirinsä.Jos tässä vaiheessa puoliso ei ole tukemassa ns sisäänajoa,vaan asettuu lastensa puolelle uutta perheen jäsentä vastaan on luottamus pula ja ristiriidat ilmeiset.
Tässäkin voidaan ajatella siten ,että perhe ostaa yhteisen uuden kiinteistön johon he muuttavat ja jokainen joutuu etsimään reviirinsä uudelleen ja tasapuolisuus olisi taattu.
Vanhemat ovat he jotka kantavat ns yhteishuoltajuudesta perimmäisen kasvatusvastuun,mutta uutta puolisoa etenkin jos hän tuo varallisuutensa ei voida tässä tilanteessa ohittaa.Kasvattajana, on myös se kumppani joka toisen rinnalla.Aikuisena kasvattajana,jonka mielipiteitä on kuunneltava ja kunnioitettava.
Koskaan parisuhde ei ole yhden kauppa eikä yksien intressejen mukaan eläminen.PÄÄVASTUUN KANTAA kuitenkin ne joiden tykönä lapset asuvat,ja jonkinlaisen kasvatusvastuu yhteistyössä myäs lapsen omavanhempi.Pelisäännöt on tehtävä.
On uusiperheitä jossa toinen puoliso ei tähän kykene ja silloin on ratkaisuja etsittävä muiden keinoin,jos ei parisuhde ym keskustelukaan auta vaan käy niin että,toistamiseen se nainen/mies joka on perheeseen tullut ohitetaan ja kohdellaan ns kaltoin,mutta rahat ja huolenpito kelpaa.Silloin ei olle oikealla tiellä.
Silloin on parempi lasten ja oman kasvamisen tähden miettiä erillaisia ratkaisuja.Varsinkin jos uusi osapuoli ottaa avosydämmin uuden puolison lapset vastaan mutta uuden puolision lapset eivät kykene ottamaan tätä aikuista vastaan,taikka kasvatusmenetelmät ovat vain ex-ja nykyisen hallussa ja näin ollen uusi-kummapni "ulostetaan" systeemsitä täysin.

Kirjoittanut eronnut uusio-vanhempi jonka liitto ei onnistunut.

ja miehestäni tottakai kirjoitti:

Meillä he ovatkin kasvaneet rauhassa vanhempien eli meidän kanssa. En voisi koskaan ajatellakaan että joku lehmä loukkaisi heitä, eikä mun mies edes niitä lehmiä katselisi, sillä mä olen mun mieheni mielestä niin vastustamaton ja paras, että mua ei ole toista! Niin tiedän sen itsekkin!

Lue lisää

sun kirjoituksen kunluki ..niin alko hymyilyttään...*hymy*

nelli kirjoitti:

"Lapset saisivat rauhassa kasvaa OMIEN vanhempiensa kanssa".

Kunpa olisitte pysyneet miehesi kanssa yhdessä! Miksi valitsit helpon tien; AVIOERON.

Kun lapsia on kerran päätetty maailmaan tehdä, niin KASVATTAKAA NE AIKUISIKSI ASTI YHDESSÄ!

Minua ei todella kiinnosta muiden lapset...pitäkää ihan hyvänänne; "Omat vanhemmat"!

Lue lisää

..ja varmaan oletkin elänyt parisuhteessa? Tuskin kukaan sitä eroa toivoo ja ajattelee kohdalleen...asiat vain menee niin että yhteiselo ei vain enää ole se paras vaihtoehto..lapsienkaan kannalta...

Ja avioero ei todellakaan ole helpoin tie...sitä en voi toivoa edes pahimman vihamiehen kohdalle...itse tein päätöksen vuosien harkinnan jälkeen ja silti kärsin..henkisesti ja fyysisesti!!

ja miehestäni tottakai kirjoitti:

Meillä he ovatkin kasvaneet rauhassa vanhempien eli meidän kanssa. En voisi koskaan ajatellakaan että joku lehmä loukkaisi heitä, eikä mun mies edes niitä lehmiä katselisi, sillä mä olen mun mieheni mielestä niin vastustamaton ja paras, että mua ei ole toista! Niin tiedän sen itsekkin!

Lue lisää

..ja huomaat karun totuuden!!! Ehkä sinä vain leijut sen 'viehättävyytesi' kanssa etkä huomaa todellisuutta ympärilläsi..

Voi kuule olla että uusioperhearki vielä sullekin koittaa...ei se elämä ole ruusunpunaista...edes sinulla!!!!

minä vaan

sanon kirjoitti:

minä vaan

...ja sinullahan sitä kokemusta naissukupuolesta varmasti sitten paljon onkin, jos noin mustavalkoisia totuuksia latelet.

Eijei. Niin se vaan menee, että ihan yhtä itsekäitä paskoja löytyy miehistäkin. Se on kuule niin, että meillä on täällä koko maailma pullollan kiitettävän itsekästä rotua nimeltä: ihminen.

ei kuria,ei rajoja kirjoitti:

Uusperheen perustaminen on tosi hankalaa.
Minulla on lapsia ja uudella miehellä yksi ainoa.Lapsi viettää paljon meillä aikaa ja ehkä tulevaisuudessa asuu vallan isällään.
Ongelmaksi on muodostunut ihan tavalliset arkiasiat.Mies ei komenna lasta eikä kiellä kun ei malta koska äiti aina vaan huutaa lapselle.
Lapsen ei tarvitse kerätä levittämiään leluja,isi kerää (jos kerää,yleensä jättää mun siivottavakseni).Lapsi saa temppuilla ruokapöydässä,mistä johtuen meillä on nyt sitten muutama muukin temppuilija.Miehen lapsi on aina erityisasemassa.Kun lapsi tulee meille,isi on joka kerran ostanut jonkun lelun tai videon tai tavaran lapselle jota sitten esitellään meidän lapsille.Minä ostan tasapuolisesti aina myös hänen lapselleen siinä kuin omilleni.
Meillä tulee ongelmat siitä että minä vaadin saman kurin joka lapselle koska minun asunnossani ollaan.Mies lepsuilee omaansa kohtaan ja sitten meillä on minun lapseni jotka marisevat että miksei sen muksun tarvi kerätä leluja,miks se saa pelleillä ruokapöydässä ym ym.
Ongelma ei suinkaan ole lapsi,vaan lapsen isä jonka on mahdoton sopeutua meidän talon tavoille.Asiasta on puhuttu lukuisia kertoja mutta mitään parannusta ei tule eikä muutosta.
Erohan tässä on edessä sillä minä haluan että kaikki lapset ovat samanarvoisia,minä kohtelen miehen lasta kuin omaani enkä aseta omiani erityisasemaan.En myös siedä sitä että mies tekee sen.

Lue lisää

Mieti jos itse olisit omista lapsistasi erossa yhtä paljon kuin isä on omastaan. Mieti kuinka ikävä isällä on sitä omaa lastaan joka asuu muualla. Ei se välttämättä ole pelkästään mitää suosimista vaan kovaa ikävää. Isille lapset on yhtälailla koko maailma kun ne on äidillekkin, vaikkakin ne kävisivät usein ja kyllä lapsetkin sen huomaa jos toinen suosii ja jos äiti siitä kokoajan vaahtoo. Ja vaikkakin joaisen pitäis pystyä kohtelemaan lapsia tasapuolisesti niin kuin sanoit ja jos siihen ei pysty niin parempi pysyä yksin lasten kanssa,
Toivottavasti mun ei tarvii koskaan erota ja joutua uusperheeseen sillä tiedän jo nyt että en siihen kykenisi.

mökin akka kirjoitti:

Joo, näitä viestejä lukiessa, tulee olo että tosiaankaan nämä ihmiset eivät taida tuntea toisiaan. Tiedän, että onhan niitä hankalia tyyppejä aina olemassa jotka vaan eivät ota opikseen mistään keskusteluista, mutta että näin paljon. Itsekkin uusioperheen jäsenenä olen tietoinen meikki yms. ongelmista. Mutta luulen että aikuisten pitäisi näissäkin asioissa olla aikuisia, keskustella säännöt ja noudattaa niitä. Säännöt täytyy myös keskustella selviksi lastenkin kanssa. "Kissa" pitää nostaa pöydälle ja uskaltaa olla avoimesti omien mielipiteidensä takana. Meillä toimii ainakin. Ehkä siinä ei sitten ole puolisoiden välillä sitä tunnetta tai rakkautta, jos ruvetaan käymään kauppaa omilla lapsilla. Terapiat ovat ihan ookoo, käyttäkää niitä.

Lue lisää

Nickin? Onhan se kiva kirjoittaa jo aiemmin ilmentyneellä nikillä jottei mielipede menisi omaan piikkiin.

sven kirjoitti:

..ja huomaat karun totuuden!!! Ehkä sinä vain leijut sen 'viehättävyytesi' kanssa etkä huomaa todellisuutta ympärilläsi..

Voi kuule olla että uusioperhearki vielä sullekin koittaa...ei se elämä ole ruusunpunaista...edes sinulla!!!!

Lue lisää

Lue miehesi tekstarit! No jopas olet epäluuloinen. Kuule meillä on käytössä luottamus emmekä kumpikaan lue salaa toisten viestejä. Sitäpaitsi, meillä ei puhelimet ole piilossa joten käytämme molemmin puolin toistemme puhelimia, jos tarvis. Mutta avioliitossa on myös sana kunnioitus, joten emme urki toistemme asioita, koska kerromme niistä avoimesti.

Näin toimii hyvä avioliitto. Ota oppia poika, ettei tavaras lennä kohti uutta koppia!

Ja mitä uusiokäytettyynperheeseen tulee, se tuskin tulee oleen koskaan kumpaisenkaan toive! Kyllä meillä tämä oma vanha perhe on niin vailla vertaa, ettemme kaipaa uudistusta. Elämämme on ruusunpunaista!

noiden uusionaisten yleinen typeryys.

todella kirjoitti:

noiden uusionaisten yleinen typeryys.

En ole uusi, olen vanha! Mulla mies ja yhteiset lapset! Meidän elämää ei uudet ja vanhat eikä uusvanhat-vanhauudet sekoita koskaan! Piste, vatsatautinen!

Parasta mitä voit perheellesi tehdä, on rakastaa sitä miestä jonka kanssa lapsesi olet saanut! Sanoo Jari Sarasvuo, ja on täysin oikeassa!

Joskus ihmettelee vaan, että elämä on mennyt kovin moniulotteiseksi. On uusio..uusionuusiosuhteita jne. Ja lapisia tietysti kaikista eri uusioista. Ja kuitenkin kaikkien uusioiden ja uusiolasten sekamelskan keskellä pitäs pystyä arkipäivää elämään....huh huh...ei ole helppoa. Minä en lähtenyt tälle Uusiopolulle...Luojan kiitos, ei se siitä olis parantunut...joskaan ei tämä nykyinenkään suhde enää hehkuvaa ole.

FeministiArttu kirjoitti:

...ja sinullahan sitä kokemusta naissukupuolesta varmasti sitten paljon onkin, jos noin mustavalkoisia totuuksia latelet.

Eijei. Niin se vaan menee, että ihan yhtä itsekäitä paskoja löytyy miehistäkin. Se on kuule niin, että meillä on täällä koko maailma pullollan kiitettävän itsekästä rotua nimeltä: ihminen.

Lue lisää

yli 20 naisesta,suurimpaan osaan heistä sopii sanonta itsekäs paska.Tämä on ehkä pieni "otos" mutta vertailla voi luonteita.Enkä voi muuta kun ihmetellä(joukossa lukeneitakin ? Vaikka ei se luonne lukemalla muutu.)

mutta totta kirjoitti:

Niin,uusioperheessä pitäisi ollayhteiset säännöt joita noudattavat kaikki,lasten ja puolisoiden kesken.Samoin yhteiset pelisäännöt koko "uusioperheelle".Ei ole todellakaan oikein että uusi puoliso oli se mies eli vaimo joutuu kärsimään,luopumaan ja nöyrtymään uudessa liitossa.Parisuhteelle pitää antaa aikaa eikö lapset saa asettua ja terrorisoida aikuisten välejä.Jos ja kun toinen vanhempi asettuu jomman kumman puolelle,syntyy eittämättä kahden perheen liitto .Tapauksessa jossa osapuolet menevät jomman kumman entisen kotiin on ns reviiri -ristiriidat ja varsinkin tilanne jossa puoliso on lähtenyt ja jättänyt lapsensa yhteiseen entiseen taloon ja jossa lapset ovat kasvaneet perheenä.Heillä on näin ollen valta-asema uusiin tuokkaisiin nähden ja udet tulokkaat joutuvat itse hakemaan ns reviirinsä.Jos tässä vaiheessa puoliso ei ole tukemassa ns sisäänajoa,vaan asettuu lastensa puolelle uutta perheen jäsentä vastaan on luottamus pula ja ristiriidat ilmeiset.
Tässäkin voidaan ajatella siten ,että perhe ostaa yhteisen uuden kiinteistön johon he muuttavat ja jokainen joutuu etsimään reviirinsä uudelleen ja tasapuolisuus olisi taattu.
Vanhemat ovat he jotka kantavat ns yhteishuoltajuudesta perimmäisen kasvatusvastuun,mutta uutta puolisoa etenkin jos hän tuo varallisuutensa ei voida tässä tilanteessa ohittaa.Kasvattajana, on myös se kumppani joka toisen rinnalla.Aikuisena kasvattajana,jonka mielipiteitä on kuunneltava ja kunnioitettava.
Koskaan parisuhde ei ole yhden kauppa eikä yksien intressejen mukaan eläminen.PÄÄVASTUUN KANTAA kuitenkin ne joiden tykönä lapset asuvat,ja jonkinlaisen kasvatusvastuu yhteistyössä myäs lapsen omavanhempi.Pelisäännöt on tehtävä.
On uusiperheitä jossa toinen puoliso ei tähän kykene ja silloin on ratkaisuja etsittävä muiden keinoin,jos ei parisuhde ym keskustelukaan auta vaan käy niin että,toistamiseen se nainen/mies joka on perheeseen tullut ohitetaan ja kohdellaan ns kaltoin,mutta rahat ja huolenpito kelpaa.Silloin ei olle oikealla tiellä.
Silloin on parempi lasten ja oman kasvamisen tähden miettiä erillaisia ratkaisuja.Varsinkin jos uusi osapuoli ottaa avosydämmin uuden puolison lapset vastaan mutta uuden puolision lapset eivät kykene ottamaan tätä aikuista vastaan,taikka kasvatusmenetelmät ovat vain ex-ja nykyisen hallussa ja näin ollen uusi-kummapni "ulostetaan" systeemsitä täysin.

Kirjoittanut eronnut uusio-vanhempi jonka liitto ei onnistunut.

Lue lisää

Paljon puhuttiin ennen yhteenmuuttoa ja odotin vielä sääntöjä tulevaksi, niitä lupailtiin, mutta hups, eipä koskaan tullutkaan! Asia on jo kärjistynyt 1,5 vuoden aikana sellaiseksi, että nyt meillä on leiri1 ja leiri2: sinun ja minun lapset. Valtataistelu ja suosiminen ja supattelu tapahtuu isän puolelta, tosin en itsekään uusperheen vaimokkeena aio sietää kohtelua, joka alentaa arvoani äitinä, naisena ja tasavertaisena kumppanina. Yhteiseet riitamme kulminoituvat VAIN minuun, jonka pitää yksin katsoa peiliin, eikä riitoja selvitetä, KOSKAAN. Nyt olen etsimässä asuntoa, koska katteettomat lupaukset riittävät. Olen sen arvoinen, että löydän paremman ja yhteistyöhaluisemman kumppanin, aivan varmasti. LAPSIA tässä sääliksi käy!!!

lisää kirjoitti:

En ole uusi, olen vanha! Mulla mies ja yhteiset lapset! Meidän elämää ei uudet ja vanhat eikä uusvanhat-vanhauudet sekoita koskaan! Piste, vatsatautinen!

Parasta mitä voit perheellesi tehdä, on rakastaa sitä miestä jonka kanssa lapsesi olet saanut! Sanoo Jari Sarasvuo, ja on täysin oikeassa!

Lue lisää

otti ja jätti lapset ja avovaimonsa... siinä sulle

ani123 kirjoitti:

Tuo on varmasti joskus tottakin, mutta älä yleistä! Minä en olisi vaatinut äitipuoleltani mitään (en rakkautta, pykinpesua, kokkausta, juttuseuraa) muuta kuin asiallista käytöstä. Ei isänikään sen kummempaa vaatinut. Mutta kun ko. nainen (ja monet muut tuntemani äitipuolet) ei suostunut hyväksymään isän suhdetta lapsiinsa. Kaikki meidät vanhat omat jutut kiellettiin ja hävitettiin. Yhteiset harrastukset loppuivat, samoin puhuminen. Aiheeton haukkuminen ja solvaaminen oli arkipäivää äitipuolen taholta.

Kun olin vielä selvästi alaikäinen, suutuin ekan kerran kunnolla (koska hän kielsi minua tapaamasta isääni kun hän ei ole paikalla) ja uhkasin häipyä. Kävin vähän tuulettumassa, ja kun tulin takaisin, oli tavarat pakattuna ovella. Niin sitten lähdin, enkä sen koomin kotona ole käynyt. Huono juttu vaan, että isäni ja yksi sisaruksistani kärsivät siellä vieläkin.

Kaikki äitipuolet eivät ole enkeleitä, monet vain leikkivät marttyyriä.

Lue lisää

Onneksi emme kaikki ole "pahoja äitipuolia" :) Meillä uusioperhekuvio toimii ihan hyvin. Välillä tulee miehen exältä kaikenlaista turpatusta, jopa minä saan puheluita, joissa minut haukutaan pystyyn. Onneksi tekemäni rikosilmoitus lopetti sen.

Arki sujuu suurimmaksi osaksi mutkitta enkä ole mieheni pojalle äiti, vaan kaveri. Jos teen ruuan, se tulee koko poppoolle, jos käyn kaupassa, tulee molemmille pojille namut ja jätskit jne tasapuolisesti. Jos molemmat haluaa syliin, molemmat pääsee syliin. Periaatteisiini kuuluu molempien lasten tasapuolinen kohtelu. Jos pojilla on riitaa niin en suosi omaani, vaan jos hän on tehnyt piruutta, saa hän myös ansaitsemansa läksytyksen asiasta.

Tulemme kaikki toimeen keskenämme ja se on tärkeää. Jos meidän 4 välillä olisi jotain kitkaa niin eihän tästä tulisi mitään. Ero olisi eittämättä edessä. Suosittelen kaikille, joilla on ongelmia jossakin kohtaa lasten-vanhempien välillä, että otatte asian käsittelyyn joko hyvällä tai pahalla ja mahdollisimman pian.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Lisäys:

Meillä se "surui" ongelma on pikemminkin se, ettei mieheni ole tasapuolinen OMIA lapsiaan kohtaan. Hän suosii selvästi vanhinta, joka on tyttö, mutta vaatii joka asiassa enemmän pari vuotta nuoremmalta pojalta.

Olen tästä asiasta joutunut monta kertaa huomauttamaan, sillä MINUN (vaikka vittumainen ja lasten asiat sekoittava äp olenkin) mielestäni tasapuolisuus on kaiken a ja o kaikessa kasvatuksessa.

Mieheni on itsekin myöntänyt, että hän jotenkin vaistomaisesti ajattelee tytön olevan hauraampaa tekoa ja pojan kestävän enemmän....

Mieheni ei myöskään ole ainoa biologinen vanhempi maailmassa, joka kohtelee eriarvoisesti omia lapsiaan. Kaikenmaailman ahdistus ja traumat eivät todellakaan ole äitipuolilta peräisin, jos edes ne biologiset vanhemmat suostuisivat hoitamaan hommansa.

Lue lisää

Tämä on totta! Miehelläni on kaksi poikaajoista nuorempi saa erityis kohtelua kaikessa. Vanhempaa rangaistaan pienimmistäkin rikkeistä heti..arestia, karkkipäivä pois, telkkarin kattomis kielto, peli kielto tai laitetaan jäähylle istumaan. Nuoremman touhut katsotaan läpi sormien koska ei niin pienellä voi olla samat säännöt nuorempi 4 v ja vanhempi 8 v.

Jos vanhempi kysyy että "iskä saanko pelata sun kännykällä" vastaus on "EI" kun heti perään nuorempi kysyy samaa niin isä ojentaa puhelimen pojalleen. Sama koskee tietokonetta. Jos iskä syö jotain karkkia ja jäljellä on vaan yksi niin antaa sen nuorimmalle. Vanhemmalle tiuskitaan ja äksyillään...kiroilusta karjutaan ja nuoremmalle sanotaan hyihyi. Näen kuinka vanhempi kärsii siitä että nuorempaa selvästi suositaan ja se nuorempi todella ottaa siitä kaiken irti. Hän on äärettömän omistushaluinen isästään ja ei anna vanhemman veljensä tehdä isänsä kanssa kahden yhtään mitään, pahinta on se että isä sallii sen kaiken ja tekeekin kaikkea mielummin nuoremman kanssa.
Ajan kuluessa se menee siihen että veljesten välille syntyy katkeruus ja sitä en toivoisi. Itse pidän pojille tasan samaa kuria ja samoja sääntöjä, sen takia nuorempi uhittelee ja koittaa aina vedota joka asiassa isäänsä kun ei siedä sitä että hänelläkin on säännöt. Tätä samaa touhu on myös lasten äidin luona, nuoremman suosintaa, vanhempi tuntee olevansa perheessä ulkopuolinen.

En aio tinkiä asiassa yhtään, samat säännöt kaikille ja PISTE.

ja miehestäni tottakai kirjoitti:

Meillä he ovatkin kasvaneet rauhassa vanhempien eli meidän kanssa. En voisi koskaan ajatellakaan että joku lehmä loukkaisi heitä, eikä mun mies edes niitä lehmiä katselisi, sillä mä olen mun mieheni mielestä niin vastustamaton ja paras, että mua ei ole toista! Niin tiedän sen itsekkin!

Lue lisää

Pilvilinnassa elät.

Näin se oli meilläkin. Itse olen vanhin lapsi ja minulla on pikkusisko (siis meillä on samat vanhemmat). Silloin joskus lapsuudessani, kun vanhemmat erosivat (ja itseasiassa jo ennen sitä) sain isältä enemmän huomiota, kuin pikkusiskoni. Niin typerää, kuin se onkin, minä olin "isin tyttö". Isi kehui nätiksi, otti kainaloon nukkumaan ja odotti "suuria". Vaikka kasvettuani en kyennyt (tietenkään) kaikkia isän toiveita mm. työpaikan suhteen täyttämään olen edelleen se "isin ykköstyttö". Sisarrassukkani on tässä suhteessa jäänyt ikuiseksi kakkoseksi. Lapsena tietenkin nautin asemastani, nykyään ymmärrän olla pahoillani sisareni puolesta. Mutta isänikin on ihminen ja inhimillinen. Me emme ole täydellisiä. Hän ei välttämättä edes tajua toimineesa sillä tavoin.. :/

Mutta samaa lellittelyä tapahtuu myös äiti-poika suhteissa. Tiedän useita äitejä, jotka kohtelevat hirviöpoikiaan silkkihansikkain ja ovat sokeita omien poikiensa virheille (poika voi olla vaikka raiskaaja ja äiti on sitä mieltä että "paha tyttö" houkutteli hönen pulmuspoikansa). He ikäänkuin antavat kaiken anteeksi.

Eräänkin kaverini (miespuolinen ystävä) äiti keräsi lapsuudessa kaikki lelut aina poikansa jäljestä ja poika sai tehdä mitä vain ja äiti ei ikinä puuttunut asiaan. Toisinpa oli sen pojan pikkusiskon laita! Poika nukkui äitinsä vieressä öisin vielä pitkälle kouluikään ja kitisi kaikesta äidilleen. Vielä tänä päivänä, kun tämä mies on parisuhteessa, hän kolauksia tyttöystävältään saatuaan (herranjestas tyttöystävä yrittää pakottaa hänetkin tiskaamaan!) kundi menee kotiin kitisemään äidilleen, joka soittaa tyttöystävälle ja valittaa.. Joidenkin äitien mielestä heidän poikansa on täydellinen ja maailman napa.

Että voi se olla toisinkin päin.

Hei uusiomies!
Sulla on ainakin hyvä huumorintaju, sillä
pääset jo pitkälle.
Ja eiköhän se välittäminen siitä toisestakin vielä toimi.Ainakin siltä kuulostaa.
Vaimoasi voi myöhemmin harmittaa tuollainen
lapsellinen käytöksensä,olisikohan hänenkin jo aika tajuta lasten merkitys, niin entisten kuin nykyisten.
Ehkä perheneuvolasta saisitte tukea, yksin tuo on loputon suo.

Kokemuksiasi ei voi kiistää. Eikö olisikin parempi, että isäsi olisi viettänyt elämänsä eron jälkeen yksinäisenä poikamiehenä, eikä sortunut mihinkään naisenkuvatukseen?

Olen kanssasi muutenkin samaa mieltä: uusperheet ovat perseestä. Avioerolapsille on sen sijaan kätevää, että on joku jota syyllistää kaikesta mahdollisesta, kun omia vanhempia ei kehtaa.

Ketä sinäkin nyt syyttäisit kurjasta elämästäsi, ellei sinulla olisi ollut tuota vittumaista äitipuolta?

No niin. Nyt lähdenkin kotiin antamaan miehen mukuloille kyytiä. Ensin haukun kummatkin pystyyn ja sen jälkeen jätän ruuatta koko illaksi. Ennen nukkumaan menoa vielä kunnon selkäsauna ja ivallista puhetta päälle.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Kokemuksiasi ei voi kiistää. Eikö olisikin parempi, että isäsi olisi viettänyt elämänsä eron jälkeen yksinäisenä poikamiehenä, eikä sortunut mihinkään naisenkuvatukseen?

Olen kanssasi muutenkin samaa mieltä: uusperheet ovat perseestä. Avioerolapsille on sen sijaan kätevää, että on joku jota syyllistää kaikesta mahdollisesta, kun omia vanhempia ei kehtaa.

Ketä sinäkin nyt syyttäisit kurjasta elämästäsi, ellei sinulla olisi ollut tuota vittumaista äitipuolta?

No niin. Nyt lähdenkin kotiin antamaan miehen mukuloille kyytiä. Ensin haukun kummatkin pystyyn ja sen jälkeen jätän ruuatta koko illaksi. Ennen nukkumaan menoa vielä kunnon selkäsauna ja ivallista puhetta päälle.

Lue lisää

Tota noin...myönnän kyllä sanoneeni, että huonoja äitipuolia on paljon, mutta en tod. sanonut kaikkien sitä olevan. Sinun kypsä käytöksesi ei kyllä paljoa vakuuta...

Ja ei, elämäni ei enää ole huonoa, pois pääseminen auttoi paljon (arvet lähinnä sitä, eten vieläkään ole väleissä ko. naiseen ja siksi tapaan isää vain tämän töissä. Myös läheisteni edelleen jatkuva paha olo satuttaa).

Ja tuliko mieleesi, että minulla on ehkä ihan oikeasti syytä pitää äitipuoltani suurena osasyyllisenä tiettyyn ikävään aikakauteen? En minä sano, ettei tilanne olisi isänikin vika: hänessä ei ollut munaa pistää hullua eukkoa ruotuun. Mainitakseni, hän ei ollut ensimmäinen isän nainen. Edellinen oli ihana, reilu, kypsä aikuinen ihminen ja vaikka tiesin hänen olleen syynä vanhempieni eroon, hänet oli helppo hyväksyä. Mitään periaatteellista "äitipuolikompleksia" minulla siis tuskin on.

Niin, ja kuvailema ilta oli meillä ihan arkipäivää. Että revi hyvä vittumainen äitipuoli siitä.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Kokemuksiasi ei voi kiistää. Eikö olisikin parempi, että isäsi olisi viettänyt elämänsä eron jälkeen yksinäisenä poikamiehenä, eikä sortunut mihinkään naisenkuvatukseen?

Olen kanssasi muutenkin samaa mieltä: uusperheet ovat perseestä. Avioerolapsille on sen sijaan kätevää, että on joku jota syyllistää kaikesta mahdollisesta, kun omia vanhempia ei kehtaa.

Ketä sinäkin nyt syyttäisit kurjasta elämästäsi, ellei sinulla olisi ollut tuota vittumaista äitipuolta?

No niin. Nyt lähdenkin kotiin antamaan miehen mukuloille kyytiä. Ensin haukun kummatkin pystyyn ja sen jälkeen jätän ruuatta koko illaksi. Ennen nukkumaan menoa vielä kunnon selkäsauna ja ivallista puhetta päälle.

Lue lisää

Unohdin mainita, etten todellakaan toivonut isäni olevan loppuelämäänsä yksin (joskin hän itse on sanonut, että se olisi ollut parempi vaihtoehto, nyt on mustasukkainen vaimo ja kolme lasta, joiden kanssa pitää salaa tapailla). Paremmin hän olisi voinut valita.

ani123 kirjoitti:

Unohdin mainita, etten todellakaan toivonut isäni olevan loppuelämäänsä yksin (joskin hän itse on sanonut, että se olisi ollut parempi vaihtoehto, nyt on mustasukkainen vaimo ja kolme lasta, joiden kanssa pitää salaa tapailla). Paremmin hän olisi voinut valita.

Lue lisää

niinpä....olen itse ihan ulalla. Joku sanoisi tähän "siitäpä sait" kun "menit ja rikoit perhe-idyllin" (no sitä se ei ollut ennen minun ilmestymistäkään).
Olin tyhmä, pässi, naivi kaikkea mahdollista. BIMBO--suurella B:llä kun kuvittelin, että HUMPS! avioero ja mieheni elämä aikuisine lapsineen on historiaa.
Oikeasti olin pässi ja luulin niin. Itse olin ollut jo 20 vuotiaana irti lapsuudenkodistani ja vähät välitin mitä isäpappani teki tai puuhasteli.
Mutta eipä tässä mieheni perheessä.
Isi ja tytär käyvät yhdessä ulkona syömässä...tytär pitää huolta isin (=meidän rahatilanteesta). Tulee vähän nolo olo. Pitäisi tykätä tästä tyttärestä mutta minua vaan oksettaa koko ihminen.
Kyselee milloin "isi" on tulossa kaupunkiin,joten eiköhän meidän takapenkille änkeä sitten aikuinen tytär paluumatkalle kailottamaan maailman kamalimmalla äänellä.
En tiedä...minussa tässä vika on. En tajunnut että aikuiset lapset(kaan) ei mihinkään katoa.
Niillä(kin) on vaatimuksensa ja kuin "isin pikku vaimoina" kyselevät "oletko isi onnellinen" "miten teillä menee" "miten olet saanut firmasi pyörimään".......KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄCK.
Mutta tuollaiset tyttäret pääsevät pitkälle--tosiaan jos me kauheat äitipuolet emme pääse heitä turmelemaan (minä en onneksi enää pääse), heillä on ollut turvallinen, ehyt lapsuus, siksi kait he pitävät niin isistä huolta.Paremmin kuin me-"aikuiset" isin uudet naiset.

valinta kirjoitti:

niinpä....olen itse ihan ulalla. Joku sanoisi tähän "siitäpä sait" kun "menit ja rikoit perhe-idyllin" (no sitä se ei ollut ennen minun ilmestymistäkään).
Olin tyhmä, pässi, naivi kaikkea mahdollista. BIMBO--suurella B:llä kun kuvittelin, että HUMPS! avioero ja mieheni elämä aikuisine lapsineen on historiaa.
Oikeasti olin pässi ja luulin niin. Itse olin ollut jo 20 vuotiaana irti lapsuudenkodistani ja vähät välitin mitä isäpappani teki tai puuhasteli.
Mutta eipä tässä mieheni perheessä.
Isi ja tytär käyvät yhdessä ulkona syömässä...tytär pitää huolta isin (=meidän rahatilanteesta). Tulee vähän nolo olo. Pitäisi tykätä tästä tyttärestä mutta minua vaan oksettaa koko ihminen.
Kyselee milloin "isi" on tulossa kaupunkiin,joten eiköhän meidän takapenkille änkeä sitten aikuinen tytär paluumatkalle kailottamaan maailman kamalimmalla äänellä.
En tiedä...minussa tässä vika on. En tajunnut että aikuiset lapset(kaan) ei mihinkään katoa.
Niillä(kin) on vaatimuksensa ja kuin "isin pikku vaimoina" kyselevät "oletko isi onnellinen" "miten teillä menee" "miten olet saanut firmasi pyörimään".......KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄCK.
Mutta tuollaiset tyttäret pääsevät pitkälle--tosiaan jos me kauheat äitipuolet emme pääse heitä turmelemaan (minä en onneksi enää pääse), heillä on ollut turvallinen, ehyt lapsuus, siksi kait he pitävät niin isistä huolta.Paremmin kuin me-"aikuiset" isin uudet naiset.

Lue lisää

Kokemuksesta tiedän, että jos on vain yksi lähivanhempi, suhteesta tulee ehkä tavallista läheisempi (en tiedä oliko miehesi yh). Ei ne lapset mihinkään aikuisinakaan häviä, eikä pidäkään, mutta tietty jokaisen tulee siinä vaiheessa pystyä elämään omaakin elämäänsä. Vaikea ottaa kantaa kun en tilannetta paremmin tunne, mutta noin yleisesti ottaen minusta nykyään perheissä välittäminen on niin kortilla, että en kauheasti raaskisi hermostua tuosta. Huolehtimisen tulisi minusta jatkua puolin ja toisin koko elin-iän...Mun mielestä joku ulkona syömäs käyminen on täysin ok, samoin kuulumisten kysely, mut rajansa tietty kaikella... :)

Mun ei ainakaan pitäis äitipuoltani enää rassata, muutin pois ku olin 16 enkä ole sen jälkeen kotona käynyt (viisi vuotta tulee täyteen...), isää näen pari kertaa vuodessa, salaa.
Hih, sekös sitä naista ketuttais jos se tietäis :)

Ja muuten, ei sun tarvii sitä tytöstä tykätä, sähän tykkäät isästä. Tyttö on kuitenkin osa miehen elämää, ja sitä sun täytyy mun mielestä kunnioittaa, ja tietty käyttäytyä asiallisesti. Kaikista ei voi tykätä, mutta useimpien kanssa voi tulla toimeen...pidä vähän hajurakoa, anna isän ja tyttären puuhastella keskenään.

ani123 kirjoitti:

Tota noin...myönnän kyllä sanoneeni, että huonoja äitipuolia on paljon, mutta en tod. sanonut kaikkien sitä olevan. Sinun kypsä käytöksesi ei kyllä paljoa vakuuta...

Ja ei, elämäni ei enää ole huonoa, pois pääseminen auttoi paljon (arvet lähinnä sitä, eten vieläkään ole väleissä ko. naiseen ja siksi tapaan isää vain tämän töissä. Myös läheisteni edelleen jatkuva paha olo satuttaa).

Ja tuliko mieleesi, että minulla on ehkä ihan oikeasti syytä pitää äitipuoltani suurena osasyyllisenä tiettyyn ikävään aikakauteen? En minä sano, ettei tilanne olisi isänikin vika: hänessä ei ollut munaa pistää hullua eukkoa ruotuun. Mainitakseni, hän ei ollut ensimmäinen isän nainen. Edellinen oli ihana, reilu, kypsä aikuinen ihminen ja vaikka tiesin hänen olleen syynä vanhempieni eroon, hänet oli helppo hyväksyä. Mitään periaatteellista "äitipuolikompleksia" minulla siis tuskin on.

Niin, ja kuvailema ilta oli meillä ihan arkipäivää. Että revi hyvä vittumainen äitipuoli siitä.

Lue lisää

Sait tismalleen sellaisen vastauksen kuin tarvitsitkin. Lue viestisi uudelleen ja mieti, miten rankasti yleistät asioita.

Luonnehäiriöisiä löytyy niin äiti- kuin isäpuolissakin, mutta myös biologisista vanhemmista. Tälläkin palstalla on taatusti kymmeniä ihmisiä, joilla on ainoastaan huonoa kerrottavaa jommasta kummasta biologisesta vanhemmastaan.

Asia koskettaa minua erityisesti siksi, että olen mieheni lasten LÄHIäitipuoli juuri siitä syystä, ettei lasten biologinen äiti jaksa lapsia omissa nurkissaan. Lasten kannalta parempi tietysti näin. Asuvat meillä, mutta tapaavat äitiään aina silloin kun äiti on siinä kunnossa, että kykenee lapsista huolehtimaan.

En ole koskaan pyrkinyt ottamaan äidin paikkaa, vaan olen se perheessä asuva toinen perusturvaa antava aikuinen, josta lapset ovat riippuvaisia. Ilmeisesti en ole osaani huonosti hoitanut, koska välit lapsiin ovat erinomaiset ja läheiset ja heistä on "kaikesta huolimatta" kasvanut terhakoita ja tasapainoisia tenavia.

Olen pahoillani sinun kohtalostasi, mutta pelkästään se, että asettuu yhteiseloon eronneen miehen kanssa, ei tee kenestäkään automaattisesti huonoa ja kelvotonta ihmistä.

Eikä kukaan syhdy silkkaa ilkeyttään huolehtimaan toisen lapsista! Lasten kanssa taitamattomia ihmisiä on paljon, mutta yhtä hyvin niissä biologissa vanhemmissa. Ja luonnevikainen on luonnevikainen, olipa mikä vanhempi hyvänsä. Sinun kohdallesi sattui tällainen luonnevikainen ihminen, joka ei taatusti olisi muissakaan olosuhteissa muuksi muuttunut.

En myöskään ymmärrä tapaasi puhua "huonoista" äitipuolista. Oletko koskaan ajatellut, mitä äitipuolen rooli käytännössä on? Se on sitä, että sinulla on ainoastaan velvollisuuksia lapsia kohtaan, mutta ei mitään oikeuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapset voivat vaatia äitipuolelta mitä tahansa, mutta äitipuolella ei ole oikeutta vaatia lapsilta mitään, koska lapset eivtä ole omia. Äitipuoli on siis ikuisesti se "antava" osapuoli, mutta siihen, että hän saisi joskus minkäänlaista vastinetta, ei voi luottaa.

Kovin moni biologinenkaan vanhempi ei tuollaista tilannetta jaksaisi (mikä näkyykin huostaanottotilastoissa).

Ja parhaimmillaanhan ei sitten riitä mikään. Kuten täällä on monta kertaa todettu, "hyvä" ja "mukava" äitipuoli saa kuunnella syytöksiä äidin paikan viemisestä ja pidättyväinen äitipuoli on taasen kamala akka.

Miksi sitten itse ryhdyin tähän "puuhaan". Vastaus on: suunnaton rakkaus miestäni kohtaan ja ymmärrys siitä, että lapset ovat osa häntä. Kun olen hyvä hänen lapsilleen, olen hyvä sitä kautta myös hänelle ja saan sen ainakin mieheltäni monin verroin takaisin.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Sait tismalleen sellaisen vastauksen kuin tarvitsitkin. Lue viestisi uudelleen ja mieti, miten rankasti yleistät asioita.

Luonnehäiriöisiä löytyy niin äiti- kuin isäpuolissakin, mutta myös biologisista vanhemmista. Tälläkin palstalla on taatusti kymmeniä ihmisiä, joilla on ainoastaan huonoa kerrottavaa jommasta kummasta biologisesta vanhemmastaan.

Asia koskettaa minua erityisesti siksi, että olen mieheni lasten LÄHIäitipuoli juuri siitä syystä, ettei lasten biologinen äiti jaksa lapsia omissa nurkissaan. Lasten kannalta parempi tietysti näin. Asuvat meillä, mutta tapaavat äitiään aina silloin kun äiti on siinä kunnossa, että kykenee lapsista huolehtimaan.

En ole koskaan pyrkinyt ottamaan äidin paikkaa, vaan olen se perheessä asuva toinen perusturvaa antava aikuinen, josta lapset ovat riippuvaisia. Ilmeisesti en ole osaani huonosti hoitanut, koska välit lapsiin ovat erinomaiset ja läheiset ja heistä on "kaikesta huolimatta" kasvanut terhakoita ja tasapainoisia tenavia.

Olen pahoillani sinun kohtalostasi, mutta pelkästään se, että asettuu yhteiseloon eronneen miehen kanssa, ei tee kenestäkään automaattisesti huonoa ja kelvotonta ihmistä.

Eikä kukaan syhdy silkkaa ilkeyttään huolehtimaan toisen lapsista! Lasten kanssa taitamattomia ihmisiä on paljon, mutta yhtä hyvin niissä biologissa vanhemmissa. Ja luonnevikainen on luonnevikainen, olipa mikä vanhempi hyvänsä. Sinun kohdallesi sattui tällainen luonnevikainen ihminen, joka ei taatusti olisi muissakaan olosuhteissa muuksi muuttunut.

En myöskään ymmärrä tapaasi puhua "huonoista" äitipuolista. Oletko koskaan ajatellut, mitä äitipuolen rooli käytännössä on? Se on sitä, että sinulla on ainoastaan velvollisuuksia lapsia kohtaan, mutta ei mitään oikeuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapset voivat vaatia äitipuolelta mitä tahansa, mutta äitipuolella ei ole oikeutta vaatia lapsilta mitään, koska lapset eivtä ole omia. Äitipuoli on siis ikuisesti se "antava" osapuoli, mutta siihen, että hän saisi joskus minkäänlaista vastinetta, ei voi luottaa.

Kovin moni biologinenkaan vanhempi ei tuollaista tilannetta jaksaisi (mikä näkyykin huostaanottotilastoissa).

Ja parhaimmillaanhan ei sitten riitä mikään. Kuten täällä on monta kertaa todettu, "hyvä" ja "mukava" äitipuoli saa kuunnella syytöksiä äidin paikan viemisestä ja pidättyväinen äitipuoli on taasen kamala akka.

Miksi sitten itse ryhdyin tähän "puuhaan". Vastaus on: suunnaton rakkaus miestäni kohtaan ja ymmärrys siitä, että lapset ovat osa häntä. Kun olen hyvä hänen lapsilleen, olen hyvä sitä kautta myös hänelle ja saan sen ainakin mieheltäni monin verroin takaisin.

Lue lisää

Tiedän että yleistin, tiedän myös, etten missään vaiheessa syyttänyt kaikkia äitipuolia huonoiksi (anteeksi käyttämäni sana, parempaa en nyt keksinyt). Kerroin omista kokemuksistani ja toin sen kyllä esille. Biologisiin vanhempiin en ottanut kantaa, koska heistä minulla ei ole erityistä sanottavaa. Äitipuoliasia on sikäli omakohtainen, että itselläni ja ystävilläni on asiasta runsaasti kokemusta (on kyllä isäpuolistakin, mutta hekään eivät ole sanottavammin tuottaneet ongelmia).

Ja tuosta äitipuolen ongelmallisesta asemasta: ymmärrän, että tilanne on vaikea. Kuitenkin minusta molemmat aikuiset ovat tilanteensa valinneet (toivottavsti tietäen mihin ryhtyvät), kun taas lapsilta ei mitään kysytä. Ei se tietenkään ole lasten asia päättää, mutta tästä seuraa se, että vastuu jää aikuisille.

Muistaakseni sanoin myös, että hyviä äitipuolia on olemassa. Liekö sitten huonoa tuuria, että tuntemiini kuuluu vain yksi, joka saa lapset tuntemaan olonsa kotona tervetulleiksi eikä tunge lasten ja isän väliin. Ja muuten, en sanonut, että "huono äitipuoli" olisi muuten kelvoton ihminen. Omassa äitipuolessani on paljon hyvää, jos hän olisi esim. joku läheinen sukulainen tai perhetuttu, minä tulisin hyvin hänen kanssaan varmaan juttuun. Äitipuolena hän vaan on toivoton. Niin ja tuosta antajan osasta: meillä häneltä ei ainakaan tosiaan vaadittu mitään. Me olimme oppineet elämään isän kanssa, hoitamaan kotityöt yhdessä yms. ja olisimme olleet valmiita jatkamaan niin. Isä hoiti meidät ennekin, ja olisi halunnut hoitaa edelleen. Se vaan ei käynyt äitipuolelle.

Ja vielä toivoisin, että luet viestini nimenomaan vastauksena alkuperäiselle, ei yleisenä kommenttina kaikista maailman äitipuolista. Hänen kuvaamansa tilanne kuulosti lievältä versiolta siitä, mitä itse olen kokenut. Uskoin muiden tuovan esille omia näkökantojaan, ja siksi oletin, ettei minun tarvitse pohtia jokaista aspektia, vaan voin nimenomaan keskittyä siihen mistä jotain tiedä. Muut hoitakoon positiivisten puolien selvittämisen, minä en niistä mitään tiedä.

Tiivistettynä: kaikki äitipuolet eivät ole huonoja. Huonotkaan äitipuolet eivät yleensä ole huonoja ihmisiä. Lasten asema, ja ne ongelmat, joita esimerkiksi mustasukkainen äitipuoli aiheuttaa (minusta yleisin ongelma), vaan jäävät liian usein aikuisten "tärkeämpien" ongelmien jalkoihin. Tämä foorumi on selkeästi vanhempien hallussa, ja siksi minusta on tärkeää tuoda esille myös lasten kokemia puolia.

ani123 kirjoitti:

Kokemuksesta tiedän, että jos on vain yksi lähivanhempi, suhteesta tulee ehkä tavallista läheisempi (en tiedä oliko miehesi yh). Ei ne lapset mihinkään aikuisinakaan häviä, eikä pidäkään, mutta tietty jokaisen tulee siinä vaiheessa pystyä elämään omaakin elämäänsä. Vaikea ottaa kantaa kun en tilannetta paremmin tunne, mutta noin yleisesti ottaen minusta nykyään perheissä välittäminen on niin kortilla, että en kauheasti raaskisi hermostua tuosta. Huolehtimisen tulisi minusta jatkua puolin ja toisin koko elin-iän...Mun mielestä joku ulkona syömäs käyminen on täysin ok, samoin kuulumisten kysely, mut rajansa tietty kaikella... :)

Mun ei ainakaan pitäis äitipuoltani enää rassata, muutin pois ku olin 16 enkä ole sen jälkeen kotona käynyt (viisi vuotta tulee täyteen...), isää näen pari kertaa vuodessa, salaa.
Hih, sekös sitä naista ketuttais jos se tietäis :)

Ja muuten, ei sun tarvii sitä tytöstä tykätä, sähän tykkäät isästä. Tyttö on kuitenkin osa miehen elämää, ja sitä sun täytyy mun mielestä kunnioittaa, ja tietty käyttäytyä asiallisesti. Kaikista ei voi tykätä, mutta useimpien kanssa voi tulla toimeen...pidä vähän hajurakoa, anna isän ja tyttären puuhastella keskenään.

Lue lisää

Kiitos---
luulin olevan maailman kamalin "äitipuoli".
Mieheni ja hänen tyttärensä saavat puolestani tapailla ja pitää yhteyttä.
Ehkä olen "hieman" loukkaantunut, että minun "kykyyni" ei luoteta--että yhden miehen pitäsin onnellisena. (joo eihän siinä siitä ole kysymys)
Mutta kun-tekisi mieli ravistaa sitä tytärtä, että hanki elämä, ole realistinen uravalinnoissasi, älä kurkota tähtiin kun tikapuista puuttuu askelmia (heh, olipa hienosti sanottu). Mutta kun ei saa sanoa, ei voi arvostella.
Isipappa pitää sitä sankaritekona, että tytär muiden perseellepotkimana saa jotain sijaishommia. Se tuntuu olevan ihan Nobel palkinnon arvoinen suoritus 23-24 vuotiaalta naiselta.
Niin...jos olen kysymättä tyttären asioista, sekään ei ole hyvä---ja jos kerron mitä mieltä olen...niin sekään ei ole hyvä. Joten minä sitten vaan urputan näillä palstoilla.
Nykyisin tuntuu kuten jo tuolla aiemmin totesin, että vanhemmat pitävät lapsiaan neroina, jos he menevät kesäksi töihin 24 vuotiaina. Helvetti vieköön, MEIDÄN aikan oltiin oltu jo 16 kesäisestä kesäduunissa, oli se sitten "vaan" vaikka lastenhoitoa. Ja 25 vuotiaina oltiin kouluttauduttu ammattiin.
ja hitto--silloinkin oli LAMA.
Mutta jostain vaan tuli nää korvauskikkailut ja "isien tyttäret", jotka saavat kaiken vanhempiensa tuen sille,että "viettävät kesän vapaana", kun kuvittelevat pääsevänsä opiskelemaan, (eivätkä sitten pääsekään):mikä helvetti estää ottamasta kesäduunipaikkaa ????

Ai niin eksyin aiheesta.
Mutta keskeinen ongelmani on se, että näen mitä virheitä se mieheni tytär tekee tuolla "varman päälle pelaamisen"-elämäntyylillään. Mutta en saa arvostella, hänhän on isänsä mielestä nero.
Kuten kaikki me ollaan--vanhempiemme silmissä.

valinta kirjoitti:

Kiitos---
luulin olevan maailman kamalin "äitipuoli".
Mieheni ja hänen tyttärensä saavat puolestani tapailla ja pitää yhteyttä.
Ehkä olen "hieman" loukkaantunut, että minun "kykyyni" ei luoteta--että yhden miehen pitäsin onnellisena. (joo eihän siinä siitä ole kysymys)
Mutta kun-tekisi mieli ravistaa sitä tytärtä, että hanki elämä, ole realistinen uravalinnoissasi, älä kurkota tähtiin kun tikapuista puuttuu askelmia (heh, olipa hienosti sanottu). Mutta kun ei saa sanoa, ei voi arvostella.
Isipappa pitää sitä sankaritekona, että tytär muiden perseellepotkimana saa jotain sijaishommia. Se tuntuu olevan ihan Nobel palkinnon arvoinen suoritus 23-24 vuotiaalta naiselta.
Niin...jos olen kysymättä tyttären asioista, sekään ei ole hyvä---ja jos kerron mitä mieltä olen...niin sekään ei ole hyvä. Joten minä sitten vaan urputan näillä palstoilla.
Nykyisin tuntuu kuten jo tuolla aiemmin totesin, että vanhemmat pitävät lapsiaan neroina, jos he menevät kesäksi töihin 24 vuotiaina. Helvetti vieköön, MEIDÄN aikan oltiin oltu jo 16 kesäisestä kesäduunissa, oli se sitten "vaan" vaikka lastenhoitoa. Ja 25 vuotiaina oltiin kouluttauduttu ammattiin.
ja hitto--silloinkin oli LAMA.
Mutta jostain vaan tuli nää korvauskikkailut ja "isien tyttäret", jotka saavat kaiken vanhempiensa tuen sille,että "viettävät kesän vapaana", kun kuvittelevat pääsevänsä opiskelemaan, (eivätkä sitten pääsekään):mikä helvetti estää ottamasta kesäduunipaikkaa ????

Ai niin eksyin aiheesta.
Mutta keskeinen ongelmani on se, että näen mitä virheitä se mieheni tytär tekee tuolla "varman päälle pelaamisen"-elämäntyylillään. Mutta en saa arvostella, hänhän on isänsä mielestä nero.
Kuten kaikki me ollaan--vanhempiemme silmissä.

Lue lisää

Kyllähän toi varmaan aivoon ottaa... :) Myönnän, että minua potuttavat jo ne kaverinikin (miehesi tyttären ikäisiä), joilla samanlainen elämän asenne. Itse kun on joutunut 16 vuotiaasta asti pärjäämään itse, vanhemmilta ei ole apua herunut. Toisaalta, nyt 21 vuotiaana on kiva asunto, melkein valmis korkeakoulututkinto, työpaikka huippututkimuksen parissaa...ja kaikesta siitä voi kiittää lähes pelkästään itseään, mikä kyllä lämmittää mieltä.

Tekstiäsi lukiessa tuli sellainen olo, että ehkä meitä kumpaakin osittain piina tässä suhteessa kateus: kyllähän se vituttaa, kun eräät tuntuvat pääsevän niin paljon helpommalla. Itse aina lohduttaudun, että kyllä se vielä joskus kostautuu: mitäs sitten tekevät, kun elämä potkaisee päähän? Lapsellista, tiedän, mutta suon sen itselleni silti (en tietty ääneen tuntemilleni "hannuhanhille" sano). Yritän samalla muistaa, että heistäkin tiedän vain osatotuuksia.

Kai se on vaan pidettävä mölyt mahassa ja annettava jokaisen tehdä omat mokansa. Ihminen kun ei muiden virheistä tunnu oppivan. Hyvä jos omistaan, nimim. "Kokemusta on"

ani123 kirjoitti:

Tiedän että yleistin, tiedän myös, etten missään vaiheessa syyttänyt kaikkia äitipuolia huonoiksi (anteeksi käyttämäni sana, parempaa en nyt keksinyt). Kerroin omista kokemuksistani ja toin sen kyllä esille. Biologisiin vanhempiin en ottanut kantaa, koska heistä minulla ei ole erityistä sanottavaa. Äitipuoliasia on sikäli omakohtainen, että itselläni ja ystävilläni on asiasta runsaasti kokemusta (on kyllä isäpuolistakin, mutta hekään eivät ole sanottavammin tuottaneet ongelmia).

Ja tuosta äitipuolen ongelmallisesta asemasta: ymmärrän, että tilanne on vaikea. Kuitenkin minusta molemmat aikuiset ovat tilanteensa valinneet (toivottavsti tietäen mihin ryhtyvät), kun taas lapsilta ei mitään kysytä. Ei se tietenkään ole lasten asia päättää, mutta tästä seuraa se, että vastuu jää aikuisille.

Muistaakseni sanoin myös, että hyviä äitipuolia on olemassa. Liekö sitten huonoa tuuria, että tuntemiini kuuluu vain yksi, joka saa lapset tuntemaan olonsa kotona tervetulleiksi eikä tunge lasten ja isän väliin. Ja muuten, en sanonut, että "huono äitipuoli" olisi muuten kelvoton ihminen. Omassa äitipuolessani on paljon hyvää, jos hän olisi esim. joku läheinen sukulainen tai perhetuttu, minä tulisin hyvin hänen kanssaan varmaan juttuun. Äitipuolena hän vaan on toivoton. Niin ja tuosta antajan osasta: meillä häneltä ei ainakaan tosiaan vaadittu mitään. Me olimme oppineet elämään isän kanssa, hoitamaan kotityöt yhdessä yms. ja olisimme olleet valmiita jatkamaan niin. Isä hoiti meidät ennekin, ja olisi halunnut hoitaa edelleen. Se vaan ei käynyt äitipuolelle.

Ja vielä toivoisin, että luet viestini nimenomaan vastauksena alkuperäiselle, ei yleisenä kommenttina kaikista maailman äitipuolista. Hänen kuvaamansa tilanne kuulosti lievältä versiolta siitä, mitä itse olen kokenut. Uskoin muiden tuovan esille omia näkökantojaan, ja siksi oletin, ettei minun tarvitse pohtia jokaista aspektia, vaan voin nimenomaan keskittyä siihen mistä jotain tiedä. Muut hoitakoon positiivisten puolien selvittämisen, minä en niistä mitään tiedä.

Tiivistettynä: kaikki äitipuolet eivät ole huonoja. Huonotkaan äitipuolet eivät yleensä ole huonoja ihmisiä. Lasten asema, ja ne ongelmat, joita esimerkiksi mustasukkainen äitipuoli aiheuttaa (minusta yleisin ongelma), vaan jäävät liian usein aikuisten "tärkeämpien" ongelmien jalkoihin. Tämä foorumi on selkeästi vanhempien hallussa, ja siksi minusta on tärkeää tuoda esille myös lasten kokemia puolia.

Lue lisää

Kirjoitit:

>Kuitenkin minusta molemmat aikuiset ovat tilanteensa valinneet (toivottavsti tietäen mihin ryhtyvät), kun taas lapsilta ei mitään kysytä.


Tämä on totta. Toisaalta tällä perusteella voisi tyrmätä kenen tahansa ongelmat ja murheet. Kenelle tahansa voisi todeta, että mitäs hankit lapsia, olisihan se pitänyt tietää. Oma valinta! Joten turhaan ruikutatte, pikkulasten vanhemmat. Ja turhaan ruikutatte te, jotka olette naimisiin menneet. Oma valinta!

Ja oikeastaanhan tätä voisi soveltaa mihin tahansa elämän osa-alueeseen, joten ymmärrät varmaan tästä esimerkistä, että tuo on aika kestämätön heitto.

Mitä tulee biologisiin vanhempiin, niin huonoja isiä ja äitejä löytyy myös ydinperheistä. Tätä tarkoitin.

Olet nyt tässäkin kirjoituksessasi kaatamassa edelleen kaikkea mahdollista äitipuolten niskaan. Onko sen sijaan koskaan tullut mieleesi ripittää vanhempiasi siitä, että erosivat??? Hehän tuohon eroon ovat alunperin syyllisiä. Miksi heistä ei löytynyt miestä/naista kantamaan vastuuta ja hoitamaan perhettä YHDESSÄ.

Totuus kun on kuitenkin se, ettei yksi äitipuoli (hyväkään sellainen) voi koskaan hajonnutta perhettä korvata. Äitipuoli ei voi korjata biologisten vanhempien rikkoutuneita välejä jne. Äitipuoli ei myöskään eroon ole syyllinen, ellei nyt sitten ole tieten tahtoen änkenyt pokaamaan perheellistä, naimisissa olevaa miestä.

Ja vielä: kun puhun vaatimuksista, joita äitipuolille esitetään, en puhunut niinkään kotitöistä ym. vaan käyttäytymisestä jne. Äitipuolen tulee olla kiltti, kohtelias, avulias, mukava, hauska ja reipas siitäkin huolimatta, että toisinaan osa eronperheiden tenavista kaataa eroahdistuksen äitipuolen niskoille. Toisen lapsia ei saa komentaa, opettaa, kasvattaa, mutta jos tarvitaan keskustelukumppania, harrastuskaveria jne. on äitipuolen oltava aina valmis kuin sotaan lähtöön.

Ystävättäreni on myös kolmen tenavan äitipuoli, joka aikoinaan alkoi seurustelemaan miehen kanssa, joka oli eronnut jo monta vuotta aikaisemmin. Ystävättäreni on rakkauden, lempeyden ja lauhkeuden perikuva -myös hartaan uskonnollinen, joka omalta osalta vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä.

Missään vaiheessa LAPSET eivät ole häntä hyväksyneet. Miehensä teini-ikäisille lapsille hän on "huora" ja "idiootti" ja syyllinen kaikkeen mahdolliseen. Näiden lasten eroahdistus ei ole loppunut, eikä näköjään lopukaan koskaan, sillä lasten biologisten vanhempien välit ovat erittäin riitaisat vieläkin, eikä se voi olla heijastumatta lapsiin. Tämän ahdistuksen kohde on sitten äitipuoli - kätevä roskasanko!

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Kirjoitit:

>Kuitenkin minusta molemmat aikuiset ovat tilanteensa valinneet (toivottavsti tietäen mihin ryhtyvät), kun taas lapsilta ei mitään kysytä.


Tämä on totta. Toisaalta tällä perusteella voisi tyrmätä kenen tahansa ongelmat ja murheet. Kenelle tahansa voisi todeta, että mitäs hankit lapsia, olisihan se pitänyt tietää. Oma valinta! Joten turhaan ruikutatte, pikkulasten vanhemmat. Ja turhaan ruikutatte te, jotka olette naimisiin menneet. Oma valinta!

Ja oikeastaanhan tätä voisi soveltaa mihin tahansa elämän osa-alueeseen, joten ymmärrät varmaan tästä esimerkistä, että tuo on aika kestämätön heitto.

Mitä tulee biologisiin vanhempiin, niin huonoja isiä ja äitejä löytyy myös ydinperheistä. Tätä tarkoitin.

Olet nyt tässäkin kirjoituksessasi kaatamassa edelleen kaikkea mahdollista äitipuolten niskaan. Onko sen sijaan koskaan tullut mieleesi ripittää vanhempiasi siitä, että erosivat??? Hehän tuohon eroon ovat alunperin syyllisiä. Miksi heistä ei löytynyt miestä/naista kantamaan vastuuta ja hoitamaan perhettä YHDESSÄ.

Totuus kun on kuitenkin se, ettei yksi äitipuoli (hyväkään sellainen) voi koskaan hajonnutta perhettä korvata. Äitipuoli ei voi korjata biologisten vanhempien rikkoutuneita välejä jne. Äitipuoli ei myöskään eroon ole syyllinen, ellei nyt sitten ole tieten tahtoen änkenyt pokaamaan perheellistä, naimisissa olevaa miestä.

Ja vielä: kun puhun vaatimuksista, joita äitipuolille esitetään, en puhunut niinkään kotitöistä ym. vaan käyttäytymisestä jne. Äitipuolen tulee olla kiltti, kohtelias, avulias, mukava, hauska ja reipas siitäkin huolimatta, että toisinaan osa eronperheiden tenavista kaataa eroahdistuksen äitipuolen niskoille. Toisen lapsia ei saa komentaa, opettaa, kasvattaa, mutta jos tarvitaan keskustelukumppania, harrastuskaveria jne. on äitipuolen oltava aina valmis kuin sotaan lähtöön.

Ystävättäreni on myös kolmen tenavan äitipuoli, joka aikoinaan alkoi seurustelemaan miehen kanssa, joka oli eronnut jo monta vuotta aikaisemmin. Ystävättäreni on rakkauden, lempeyden ja lauhkeuden perikuva -myös hartaan uskonnollinen, joka omalta osalta vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä.

Missään vaiheessa LAPSET eivät ole häntä hyväksyneet. Miehensä teini-ikäisille lapsille hän on "huora" ja "idiootti" ja syyllinen kaikkeen mahdolliseen. Näiden lasten eroahdistus ei ole loppunut, eikä näköjään lopukaan koskaan, sillä lasten biologisten vanhempien välit ovat erittäin riitaisat vieläkin, eikä se voi olla heijastumatta lapsiin. Tämän ahdistuksen kohde on sitten äitipuoli - kätevä roskasanko!

Lue lisää

Vielä yhdne esimerkin voisin mainita, kun aivan lähipiiristä: Entinen poikaystäväni jonka vanhemmat erosivat, kun poikaystäväni oli n. 5 vuotias. Parin vuoden kuluttua vanhemmat, siis entiset anoppi- ja appikokelaani menivät uusiin naimisiin.

Itse aloin seurustelemaan kun tämä poikaystävä oli 23 -vuotias. Tuohon ikään mennessä hän ei hyväksynyt sen kummemmin äiti- kuin isäpuoltaankaan vaikka molemmat olivat aivan tavallisia ja tavallisen mukavia ihmisiä.

Ihmetellessäni, miksi asiat olivat näin, ei poikaystäväni osannut koskaan antaa kunnon vastausta. Hänestä olisi vain ollut niin kivaa, jos perhe olisi ollut ehjä. Tämä ihminen ei kasvanut ikinä aikuiseksi ja sen kyllä huomasi: roikkui vanhemmissaan vielä alta kolmekymppisenä, eikä oppinut koskaan hoitamaan asioitaan ja muutenkin tavallinen arjensietokyky oli aivan nollissa.

Se, miten vanhemmat eronsa hoitavat ja miten asiat lapsille selittävät, helpottaa kyllä huomattavasti sopeutumista näihin äiti- ja isäpuoliinkin. Ehkä itse olen juuri siksi päässyt vähemmällä, että mieheni on tehnyt lapsille selväksi, mitkä olivat eron syyt ja sen, ettei kukaan kolmas osapuoli ole siihen syyllinen. Myöskin lasten äiti, vaikka hunningolla onkin, suhtautuu minuun positiivisesti, eikä ole tähän päivään mennessä siltäkään suunnalta moitteen sanaa tullut.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Kirjoitit:

>Kuitenkin minusta molemmat aikuiset ovat tilanteensa valinneet (toivottavsti tietäen mihin ryhtyvät), kun taas lapsilta ei mitään kysytä.


Tämä on totta. Toisaalta tällä perusteella voisi tyrmätä kenen tahansa ongelmat ja murheet. Kenelle tahansa voisi todeta, että mitäs hankit lapsia, olisihan se pitänyt tietää. Oma valinta! Joten turhaan ruikutatte, pikkulasten vanhemmat. Ja turhaan ruikutatte te, jotka olette naimisiin menneet. Oma valinta!

Ja oikeastaanhan tätä voisi soveltaa mihin tahansa elämän osa-alueeseen, joten ymmärrät varmaan tästä esimerkistä, että tuo on aika kestämätön heitto.

Mitä tulee biologisiin vanhempiin, niin huonoja isiä ja äitejä löytyy myös ydinperheistä. Tätä tarkoitin.

Olet nyt tässäkin kirjoituksessasi kaatamassa edelleen kaikkea mahdollista äitipuolten niskaan. Onko sen sijaan koskaan tullut mieleesi ripittää vanhempiasi siitä, että erosivat??? Hehän tuohon eroon ovat alunperin syyllisiä. Miksi heistä ei löytynyt miestä/naista kantamaan vastuuta ja hoitamaan perhettä YHDESSÄ.

Totuus kun on kuitenkin se, ettei yksi äitipuoli (hyväkään sellainen) voi koskaan hajonnutta perhettä korvata. Äitipuoli ei voi korjata biologisten vanhempien rikkoutuneita välejä jne. Äitipuoli ei myöskään eroon ole syyllinen, ellei nyt sitten ole tieten tahtoen änkenyt pokaamaan perheellistä, naimisissa olevaa miestä.

Ja vielä: kun puhun vaatimuksista, joita äitipuolille esitetään, en puhunut niinkään kotitöistä ym. vaan käyttäytymisestä jne. Äitipuolen tulee olla kiltti, kohtelias, avulias, mukava, hauska ja reipas siitäkin huolimatta, että toisinaan osa eronperheiden tenavista kaataa eroahdistuksen äitipuolen niskoille. Toisen lapsia ei saa komentaa, opettaa, kasvattaa, mutta jos tarvitaan keskustelukumppania, harrastuskaveria jne. on äitipuolen oltava aina valmis kuin sotaan lähtöön.

Ystävättäreni on myös kolmen tenavan äitipuoli, joka aikoinaan alkoi seurustelemaan miehen kanssa, joka oli eronnut jo monta vuotta aikaisemmin. Ystävättäreni on rakkauden, lempeyden ja lauhkeuden perikuva -myös hartaan uskonnollinen, joka omalta osalta vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä.

Missään vaiheessa LAPSET eivät ole häntä hyväksyneet. Miehensä teini-ikäisille lapsille hän on "huora" ja "idiootti" ja syyllinen kaikkeen mahdolliseen. Näiden lasten eroahdistus ei ole loppunut, eikä näköjään lopukaan koskaan, sillä lasten biologisten vanhempien välit ovat erittäin riitaisat vieläkin, eikä se voi olla heijastumatta lapsiin. Tämän ahdistuksen kohde on sitten äitipuoli - kätevä roskasanko!

Lue lisää

Nyt tuntuu, että haastat riitaa tahallasi ja irrotat lauseitani asiayhteyksistä, niin että ne näyttävät mahdollisimman pahalta. Kyllä, sanoin, että aikuiset valitsevat tilanteen. En todellakaan sanonut, että se tekee heidän vaikeuksistaan merkityksettömiä!!! Minusta ongelmien käsittely on yksipuolista, lasten kantaa ei juuri näy. Ja vastuu ongelmien ratkomisesta on aikuisilla, ei lapsilla, ihan iänkin puolesta.

Ja en kaatanut kaikkea äitipuolTEN niskaan, omani kontolle lasken kyllä aika paljon. Vanhempiani en erosta syyttele, se hoidettiin nätisti eikä erosta sinänsä ollut kohtuutonta haittaa lapselle. Isälle olen kyllä sanonut mitä mieltä olen hänen "lammasmaisuudestaan".

Ja edelleen vaatimuksista, minun ainoa vaatimukseni olisi ollut, että saan edelleen nähdä isää välillä kahden kesken, ja ettei minua haukuta kotona tai sanota, että minun pitäisi lähteä, koska pilaan isäni elämän (isäni oli asiasta kyllä eri mieltä). Isäpuoleeni minulla on viileän asialliset välit: emme ole mitenkään läheisiä (olen asunut heillä vuoden), emme tee asioita yhdessä, emme rakasta toisiamme tms. Emme kuitenkaan käyttäydy vihamielisesti toisiamme kohtaan, ja kummallakin on oma henkilökohtainen suhde äitiinsä. Isäpuolestani minulla ei siksi ole pahaa sanottavaa, hän nyt on vain äitini mies, ei sen kummempaa. Sama minulle kelpaisi äitipuolen suhteen, mutta se ei onnistu. Ja kyllä minusta lasta saa komentaa se, joka paikalla on. Ainakin meillä kummatkin vanhempipuolet ovat niin tehneet, enkä näe siinä mitään pahaa.

Sinä tunnut päättäneen, että minä olen vain ikävä kakara, joka syyttää äitipuoltaan kaikista lapsuuden ongelmista. Onko mielessäsi kertaakaan käynyt, että saatan puhua ihan totta? Minulla on ERITTÄIN hyvät syyt pitää äitipuolikuviota suurimpana syynä menneiden vuosien ongelmiin. Enkä ole sanonut, että kaikki äitipuolet ovat tällaisia, usko nyt jo!!! Minä puhun omasta kokemuksestani, enkä kiistä sitä, että sinä saatat olla vaikka kuinka hyvä äitipuoli. Voisitko sinäkin nyt osoittaa sen verran aikuisuuden merkkejä, että tunnustaisit osan äitipuolista mahdollisesti olevan läpimätiä tapuksia, jotka todella aiheuttavat vakavia ongelmia lapsille, isän valitettavalla siunauksella kylläkin...

ani123 kirjoitti:

Nyt tuntuu, että haastat riitaa tahallasi ja irrotat lauseitani asiayhteyksistä, niin että ne näyttävät mahdollisimman pahalta. Kyllä, sanoin, että aikuiset valitsevat tilanteen. En todellakaan sanonut, että se tekee heidän vaikeuksistaan merkityksettömiä!!! Minusta ongelmien käsittely on yksipuolista, lasten kantaa ei juuri näy. Ja vastuu ongelmien ratkomisesta on aikuisilla, ei lapsilla, ihan iänkin puolesta.

Ja en kaatanut kaikkea äitipuolTEN niskaan, omani kontolle lasken kyllä aika paljon. Vanhempiani en erosta syyttele, se hoidettiin nätisti eikä erosta sinänsä ollut kohtuutonta haittaa lapselle. Isälle olen kyllä sanonut mitä mieltä olen hänen "lammasmaisuudestaan".

Ja edelleen vaatimuksista, minun ainoa vaatimukseni olisi ollut, että saan edelleen nähdä isää välillä kahden kesken, ja ettei minua haukuta kotona tai sanota, että minun pitäisi lähteä, koska pilaan isäni elämän (isäni oli asiasta kyllä eri mieltä). Isäpuoleeni minulla on viileän asialliset välit: emme ole mitenkään läheisiä (olen asunut heillä vuoden), emme tee asioita yhdessä, emme rakasta toisiamme tms. Emme kuitenkaan käyttäydy vihamielisesti toisiamme kohtaan, ja kummallakin on oma henkilökohtainen suhde äitiinsä. Isäpuolestani minulla ei siksi ole pahaa sanottavaa, hän nyt on vain äitini mies, ei sen kummempaa. Sama minulle kelpaisi äitipuolen suhteen, mutta se ei onnistu. Ja kyllä minusta lasta saa komentaa se, joka paikalla on. Ainakin meillä kummatkin vanhempipuolet ovat niin tehneet, enkä näe siinä mitään pahaa.

Sinä tunnut päättäneen, että minä olen vain ikävä kakara, joka syyttää äitipuoltaan kaikista lapsuuden ongelmista. Onko mielessäsi kertaakaan käynyt, että saatan puhua ihan totta? Minulla on ERITTÄIN hyvät syyt pitää äitipuolikuviota suurimpana syynä menneiden vuosien ongelmiin. Enkä ole sanonut, että kaikki äitipuolet ovat tällaisia, usko nyt jo!!! Minä puhun omasta kokemuksestani, enkä kiistä sitä, että sinä saatat olla vaikka kuinka hyvä äitipuoli. Voisitko sinäkin nyt osoittaa sen verran aikuisuuden merkkejä, että tunnustaisit osan äitipuolista mahdollisesti olevan läpimätiä tapuksia, jotka todella aiheuttavat vakavia ongelmia lapsille, isän valitettavalla siunauksella kylläkin...

Lue lisää

Kuten sanottu, sitä saa mitä tilaa. Kun muistisi tuntuu olevan huonohko, niin luepa tämä uudelleen ja mieti sitten, löytyisikö totuus kuitenkin jostain siltä väliltä:

"Suoraan sanoen kun näitä tekstejä lukee, tulee väkisinkin mieleen, että useimmat tänne kirjoittavat kaltoinkohdellut naiset ovat vain epävarmoja, mustasukkaisia "Tuhkimon äitipuolia". Vai mistä johtuu, ettei oikeasti kumppaninsa lapset hyväksyviä, reiluja äitipuolia tosielämässä juuri tapaa? Niitä ilkeämmän puoleisia tunnen lukuisia, vain yksi hieno nainen tekee tähän poikkeuksen."

Kenen kirjoitus mahtaa olla kysymyksessä? Oikeasta vastauksesta saa papukaijamerkin.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Kuten sanottu, sitä saa mitä tilaa. Kun muistisi tuntuu olevan huonohko, niin luepa tämä uudelleen ja mieti sitten, löytyisikö totuus kuitenkin jostain siltä väliltä:

"Suoraan sanoen kun näitä tekstejä lukee, tulee väkisinkin mieleen, että useimmat tänne kirjoittavat kaltoinkohdellut naiset ovat vain epävarmoja, mustasukkaisia "Tuhkimon äitipuolia". Vai mistä johtuu, ettei oikeasti kumppaninsa lapset hyväksyviä, reiluja äitipuolia tosielämässä juuri tapaa? Niitä ilkeämmän puoleisia tunnen lukuisia, vain yksi hieno nainen tekee tähän poikkeuksen."

Kenen kirjoitus mahtaa olla kysymyksessä? Oikeasta vastauksesta saa papukaijamerkin.

Lue lisää

Minä kyllä luin näitä tekstejä ihan samoin kuin sinä. Alussa tämä kaltoin kohdeltu lapsi yleisti kaikki äitipuolet suunnilleen psykoosipotilaiksi, antoi kuvan, että äitipuolet ovat suunnilleen mielenterveyspotilaista.

Sitten ihmettelee, miksi joku suuttuu.

Oikein hyvä, vittumainen äitipuoli! Olen kanssasi samoilla linjoilla!

Terv,
toinen vittumainen, mutta "vaan" isin uusi naisystävä

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Kuten sanottu, sitä saa mitä tilaa. Kun muistisi tuntuu olevan huonohko, niin luepa tämä uudelleen ja mieti sitten, löytyisikö totuus kuitenkin jostain siltä väliltä:

"Suoraan sanoen kun näitä tekstejä lukee, tulee väkisinkin mieleen, että useimmat tänne kirjoittavat kaltoinkohdellut naiset ovat vain epävarmoja, mustasukkaisia "Tuhkimon äitipuolia". Vai mistä johtuu, ettei oikeasti kumppaninsa lapset hyväksyviä, reiluja äitipuolia tosielämässä juuri tapaa? Niitä ilkeämmän puoleisia tunnen lukuisia, vain yksi hieno nainen tekee tähän poikkeuksen."

Kenen kirjoitus mahtaa olla kysymyksessä? Oikeasta vastauksesta saa papukaijamerkin.

Lue lisää

Pitäis varmaan lopettaa tää, mutta...

Tiedän oikein hyvin mitä kirjoitin. Tiedän käyttäneeni sanaa useimmat. Kiellän vaittäneeni kaikkia äitipuolia huonoiksi. Kerroin millaisen vaikutelman itse olen saanut näistä teksteistä vs. tosielämästä. Siihen minulla lienee oikeus, totuutena en sitä julistanut. En ole sanonut mitään kaikista äitipuolista.

Ja tekstini muu osa ei mitenkään liittynyt äitipuoliin yleensä, vaan nimenomaan alkuperäisen kuvaamaan tilanteeseen.

Eli kyllä, käytin jossain määrin yleistystä (niin kuin kaikki täällä, sinäkin, se on tehokeino, joka lukijan pitää sellaiseksi tunnistaa). Se ei muuta sitä, että kuvailemani ongelmat ja tilanteet ovat todellisia, eivätkä aikuiset niihin useinkaan kiinnitä huomiota tarpeeksi.

Totuus keskimäärin lienee siellä välillä, mutta tiedän, että meidän perheessämme äitipuolen toiminta oli kohtalokasta ja nimenomaan henkilöstä johtuvaa. Joku muu olisi toiminut paljon paremmin. Tässä asiassa ette voi väittää olevanne minua parempia asiantuntijoita. Kukin puhukoon asian siitä puolesta jonka tuntee. Jos itse olet hyvä äitipuoli, kerro sinä miten se onnistuu ja miten toimit. Minä voin kertoa millaista on, kun äitipuoli ei satu olemaan parhaasta päästä.

ani123 kirjoitti:

Pitäis varmaan lopettaa tää, mutta...

Tiedän oikein hyvin mitä kirjoitin. Tiedän käyttäneeni sanaa useimmat. Kiellän vaittäneeni kaikkia äitipuolia huonoiksi. Kerroin millaisen vaikutelman itse olen saanut näistä teksteistä vs. tosielämästä. Siihen minulla lienee oikeus, totuutena en sitä julistanut. En ole sanonut mitään kaikista äitipuolista.

Ja tekstini muu osa ei mitenkään liittynyt äitipuoliin yleensä, vaan nimenomaan alkuperäisen kuvaamaan tilanteeseen.

Eli kyllä, käytin jossain määrin yleistystä (niin kuin kaikki täällä, sinäkin, se on tehokeino, joka lukijan pitää sellaiseksi tunnistaa). Se ei muuta sitä, että kuvailemani ongelmat ja tilanteet ovat todellisia, eivätkä aikuiset niihin useinkaan kiinnitä huomiota tarpeeksi.

Totuus keskimäärin lienee siellä välillä, mutta tiedän, että meidän perheessämme äitipuolen toiminta oli kohtalokasta ja nimenomaan henkilöstä johtuvaa. Joku muu olisi toiminut paljon paremmin. Tässä asiassa ette voi väittää olevanne minua parempia asiantuntijoita. Kukin puhukoon asian siitä puolesta jonka tuntee. Jos itse olet hyvä äitipuoli, kerro sinä miten se onnistuu ja miten toimit. Minä voin kertoa millaista on, kun äitipuoli ei satu olemaan parhaasta päästä.

Lue lisää

Minä taasen väitän, että ne äitipuolet jotka hakeutuvat nettiin, tai mihin tahansa muualle keskustelemaan nimenomaan äitipuoleudesta ja uusperheen ongelmista, ovat keskivertoa KIINNOSTUNEEMPIA uusperheen ja myös niiden lasten hyvinvoinnista.

Ne jotka eivät ole, eivät juuri neuvoja muilta kysele, eivätkä jaksa suoda ajatustakaan asian hyväksi.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Vielä yhdne esimerkin voisin mainita, kun aivan lähipiiristä: Entinen poikaystäväni jonka vanhemmat erosivat, kun poikaystäväni oli n. 5 vuotias. Parin vuoden kuluttua vanhemmat, siis entiset anoppi- ja appikokelaani menivät uusiin naimisiin.

Itse aloin seurustelemaan kun tämä poikaystävä oli 23 -vuotias. Tuohon ikään mennessä hän ei hyväksynyt sen kummemmin äiti- kuin isäpuoltaankaan vaikka molemmat olivat aivan tavallisia ja tavallisen mukavia ihmisiä.

Ihmetellessäni, miksi asiat olivat näin, ei poikaystäväni osannut koskaan antaa kunnon vastausta. Hänestä olisi vain ollut niin kivaa, jos perhe olisi ollut ehjä. Tämä ihminen ei kasvanut ikinä aikuiseksi ja sen kyllä huomasi: roikkui vanhemmissaan vielä alta kolmekymppisenä, eikä oppinut koskaan hoitamaan asioitaan ja muutenkin tavallinen arjensietokyky oli aivan nollissa.

Se, miten vanhemmat eronsa hoitavat ja miten asiat lapsille selittävät, helpottaa kyllä huomattavasti sopeutumista näihin äiti- ja isäpuoliinkin. Ehkä itse olen juuri siksi päässyt vähemmällä, että mieheni on tehnyt lapsille selväksi, mitkä olivat eron syyt ja sen, ettei kukaan kolmas osapuoli ole siihen syyllinen. Myöskin lasten äiti, vaikka hunningolla onkin, suhtautuu minuun positiivisesti, eikä ole tähän päivään mennessä siltäkään suunnalta moitteen sanaa tullut.

Lue lisää

En minä sinun kokemuksiasi ole kiistämässä. Kunhan kerroin omani. Vastakkaiset esimerkit eivät tee niitä tyhjäksi. Jos luit viestini, huomasit, ettei meillä ollut kyse huonosti hoidetusta erosta tai siitä, että lapset olisivat ajatelleet äitipuolen tulleen äidin paikalle. Aluksi olimme jopa iloisia siitä, että isä on tyytyväinen. Totuus paljastui vähitellen. Äitini ei myöskään ole koskaan ollut millän tavalla inhottava äitipuolelleni, päin vastoin. Hän tuli toimeen jopa isän edellisen tyttöystävän kanssa, joka sentään oli osasyynä eroon. Äitini ja isäni ovat myös hyvissä väleissä keskenään. Sekään ei tietty äitipuolelle sovi.

Aiempaa kokemusta löytyy myös isäpuolista, jotka eivät ole tuottaneet ongelmaa. Lähinnä ovat olleet minun elämäni kannalta aika yhdentekeviä ihmisiä, paitsi tietty äidin onni on ollut aina minullekin tärkeää.

Ikävää, jos kaikki vanhemmat eivät osaa hoitaa eroa kunnolla, se on varmasti haitaksi lapsille.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Minä taasen väitän, että ne äitipuolet jotka hakeutuvat nettiin, tai mihin tahansa muualle keskustelemaan nimenomaan äitipuoleudesta ja uusperheen ongelmista, ovat keskivertoa KIINNOSTUNEEMPIA uusperheen ja myös niiden lasten hyvinvoinnista.

Ne jotka eivät ole, eivät juuri neuvoja muilta kysele, eivätkä jaksa suoda ajatustakaan asian hyväksi.

Lue lisää

Voi olla. Tai sitten he ovat niitä, joilla on muita enemmän ongelmia (hyvä tietty, että puhutaan). Mene ja tiedä, tosiasia varmasti on, että foorumi vääristää "otosta" ja että me jokainen tulkitsemme tekstejä tavallamme. Jos joku kirjoittaa miehensä lellivän lapsiaan ja näiden olevan täysin kasvattamattomia, sinä ehkä näet syrjityn äitipuolen ja minä naisen, joka ei sittenkään oikein tykkää siitä, että miehellä on omia lapsia. Omat kokemuksemme vaikuttavat siihen, mitä "totuutta" pidämme todennäköisimpänä. Mistäs sitä voi tietää, missä ääripäiden välissä se "totuus" kussakin tapauksessa on?

Kumpikin vaihtoehdoista oli selvennyksen vuoksi tehty yleistys, älä hermostu.

ani123 kirjoitti:

Pitäis varmaan lopettaa tää, mutta...

Tiedän oikein hyvin mitä kirjoitin. Tiedän käyttäneeni sanaa useimmat. Kiellän vaittäneeni kaikkia äitipuolia huonoiksi. Kerroin millaisen vaikutelman itse olen saanut näistä teksteistä vs. tosielämästä. Siihen minulla lienee oikeus, totuutena en sitä julistanut. En ole sanonut mitään kaikista äitipuolista.

Ja tekstini muu osa ei mitenkään liittynyt äitipuoliin yleensä, vaan nimenomaan alkuperäisen kuvaamaan tilanteeseen.

Eli kyllä, käytin jossain määrin yleistystä (niin kuin kaikki täällä, sinäkin, se on tehokeino, joka lukijan pitää sellaiseksi tunnistaa). Se ei muuta sitä, että kuvailemani ongelmat ja tilanteet ovat todellisia, eivätkä aikuiset niihin useinkaan kiinnitä huomiota tarpeeksi.

Totuus keskimäärin lienee siellä välillä, mutta tiedän, että meidän perheessämme äitipuolen toiminta oli kohtalokasta ja nimenomaan henkilöstä johtuvaa. Joku muu olisi toiminut paljon paremmin. Tässä asiassa ette voi väittää olevanne minua parempia asiantuntijoita. Kukin puhukoon asian siitä puolesta jonka tuntee. Jos itse olet hyvä äitipuoli, kerro sinä miten se onnistuu ja miten toimit. Minä voin kertoa millaista on, kun äitipuoli ei satu olemaan parhaasta päästä.

Lue lisää

Luin viestit läpi ja olet minusta harvinaisen kypsä ja aikuinen nainen. Et provosoidu hyökkääjistä, aina vain uudestaan selität yhtä kokemusta sinun elämästäsi. Jos viestissä vilahtaa sana usein, niin hirveä mekkala: älä yleistä. Kohta kai kiistävät, että sinulla on äitipuoli ollutkaan. Älä välitä, näitä ihmisiä, jotka tietävät toisten asiat paremmin kuin itse, löytyy. Hyvää kevään odotusta. t. n50
ps. ei uusperheitä lähipiirissä, mutta tutuilla on

sinulle... kirjoitti:

Luin viestit läpi ja olet minusta harvinaisen kypsä ja aikuinen nainen. Et provosoidu hyökkääjistä, aina vain uudestaan selität yhtä kokemusta sinun elämästäsi. Jos viestissä vilahtaa sana usein, niin hirveä mekkala: älä yleistä. Kohta kai kiistävät, että sinulla on äitipuoli ollutkaan. Älä välitä, näitä ihmisiä, jotka tietävät toisten asiat paremmin kuin itse, löytyy. Hyvää kevään odotusta. t. n50
ps. ei uusperheitä lähipiirissä, mutta tutuilla on

Lue lisää

Yritän olla enää ikinä käyttämättä tuota sanaa "usein"...sen kun monet näyttävät lukevan AINA/KAIKKI/MAAILMAN TAPPIIN ASTI :)

Ei näissä foorumeissa kenenkään sanomisista auta hermostua, mutta tämä taitaa kyllä mennä jo jankutuksen puolelle. Pitäis varmaan luovuttaa, mutta kun en millään raaskis! Taidan olla täälläkin ainoa, joka edustaa uusperheen lapsen kokemuksia. Minusta se on uusperhekeskustelun iso ongelma.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Kokemuksiasi ei voi kiistää. Eikö olisikin parempi, että isäsi olisi viettänyt elämänsä eron jälkeen yksinäisenä poikamiehenä, eikä sortunut mihinkään naisenkuvatukseen?

Olen kanssasi muutenkin samaa mieltä: uusperheet ovat perseestä. Avioerolapsille on sen sijaan kätevää, että on joku jota syyllistää kaikesta mahdollisesta, kun omia vanhempia ei kehtaa.

Ketä sinäkin nyt syyttäisit kurjasta elämästäsi, ellei sinulla olisi ollut tuota vittumaista äitipuolta?

No niin. Nyt lähdenkin kotiin antamaan miehen mukuloille kyytiä. Ensin haukun kummatkin pystyyn ja sen jälkeen jätän ruuatta koko illaksi. Ennen nukkumaan menoa vielä kunnon selkäsauna ja ivallista puhetta päälle.

Lue lisää

joo joo taas kuullaan samat vuodatukset mitä ennenkin!

kun on suomalainen mies niin on muka niin ihana ettei viitsi enää tapella ja on tosuun alla itseasiassa sen on omahyväinen idiootti joka haluaa vain naista ja sen takia ei huolehdi lasten hyvinvoinnista.

katso 10 vuoden päähän, katso kuinka lapsestasi tulee alistunut onneton äpärä tai pahimmassa tapauksessa sortuu laittomille teille.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Minä taasen väitän, että ne äitipuolet jotka hakeutuvat nettiin, tai mihin tahansa muualle keskustelemaan nimenomaan äitipuoleudesta ja uusperheen ongelmista, ovat keskivertoa KIINNOSTUNEEMPIA uusperheen ja myös niiden lasten hyvinvoinnista.

Ne jotka eivät ole, eivät juuri neuvoja muilta kysele, eivätkä jaksa suoda ajatustakaan asian hyväksi.

Lue lisää

vittumainen äitipuoli. Jonkinlainen mielenterveyshoito sulle ehkä paikallaan?

ani123 kirjoitti:

Kyllähän toi varmaan aivoon ottaa... :) Myönnän, että minua potuttavat jo ne kaverinikin (miehesi tyttären ikäisiä), joilla samanlainen elämän asenne. Itse kun on joutunut 16 vuotiaasta asti pärjäämään itse, vanhemmilta ei ole apua herunut. Toisaalta, nyt 21 vuotiaana on kiva asunto, melkein valmis korkeakoulututkinto, työpaikka huippututkimuksen parissaa...ja kaikesta siitä voi kiittää lähes pelkästään itseään, mikä kyllä lämmittää mieltä.

Tekstiäsi lukiessa tuli sellainen olo, että ehkä meitä kumpaakin osittain piina tässä suhteessa kateus: kyllähän se vituttaa, kun eräät tuntuvat pääsevän niin paljon helpommalla. Itse aina lohduttaudun, että kyllä se vielä joskus kostautuu: mitäs sitten tekevät, kun elämä potkaisee päähän? Lapsellista, tiedän, mutta suon sen itselleni silti (en tietty ääneen tuntemilleni "hannuhanhille" sano). Yritän samalla muistaa, että heistäkin tiedän vain osatotuuksia.

Kai se on vaan pidettävä mölyt mahassa ja annettava jokaisen tehdä omat mokansa. Ihminen kun ei muiden virheistä tunnu oppivan. Hyvä jos omistaan, nimim. "Kokemusta on"

Lue lisää

katetutta tämä on---olet oikeessa.
Hitsi, kunpa kaikki olisi kaltaisiasi--oikeesti.
Fiksuja nuoria aikuisia--ja aikanaan fiksuja aikuisia.
Kauheeta tunnustaa, että helkkarinmoisesti on vielä kasvunvaraa--tässä iässä=lähes muumiona.

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Sait tismalleen sellaisen vastauksen kuin tarvitsitkin. Lue viestisi uudelleen ja mieti, miten rankasti yleistät asioita.

Luonnehäiriöisiä löytyy niin äiti- kuin isäpuolissakin, mutta myös biologisista vanhemmista. Tälläkin palstalla on taatusti kymmeniä ihmisiä, joilla on ainoastaan huonoa kerrottavaa jommasta kummasta biologisesta vanhemmastaan.

Asia koskettaa minua erityisesti siksi, että olen mieheni lasten LÄHIäitipuoli juuri siitä syystä, ettei lasten biologinen äiti jaksa lapsia omissa nurkissaan. Lasten kannalta parempi tietysti näin. Asuvat meillä, mutta tapaavat äitiään aina silloin kun äiti on siinä kunnossa, että kykenee lapsista huolehtimaan.

En ole koskaan pyrkinyt ottamaan äidin paikkaa, vaan olen se perheessä asuva toinen perusturvaa antava aikuinen, josta lapset ovat riippuvaisia. Ilmeisesti en ole osaani huonosti hoitanut, koska välit lapsiin ovat erinomaiset ja läheiset ja heistä on "kaikesta huolimatta" kasvanut terhakoita ja tasapainoisia tenavia.

Olen pahoillani sinun kohtalostasi, mutta pelkästään se, että asettuu yhteiseloon eronneen miehen kanssa, ei tee kenestäkään automaattisesti huonoa ja kelvotonta ihmistä.

Eikä kukaan syhdy silkkaa ilkeyttään huolehtimaan toisen lapsista! Lasten kanssa taitamattomia ihmisiä on paljon, mutta yhtä hyvin niissä biologissa vanhemmissa. Ja luonnevikainen on luonnevikainen, olipa mikä vanhempi hyvänsä. Sinun kohdallesi sattui tällainen luonnevikainen ihminen, joka ei taatusti olisi muissakaan olosuhteissa muuksi muuttunut.

En myöskään ymmärrä tapaasi puhua "huonoista" äitipuolista. Oletko koskaan ajatellut, mitä äitipuolen rooli käytännössä on? Se on sitä, että sinulla on ainoastaan velvollisuuksia lapsia kohtaan, mutta ei mitään oikeuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapset voivat vaatia äitipuolelta mitä tahansa, mutta äitipuolella ei ole oikeutta vaatia lapsilta mitään, koska lapset eivtä ole omia. Äitipuoli on siis ikuisesti se "antava" osapuoli, mutta siihen, että hän saisi joskus minkäänlaista vastinetta, ei voi luottaa.

Kovin moni biologinenkaan vanhempi ei tuollaista tilannetta jaksaisi (mikä näkyykin huostaanottotilastoissa).

Ja parhaimmillaanhan ei sitten riitä mikään. Kuten täällä on monta kertaa todettu, "hyvä" ja "mukava" äitipuoli saa kuunnella syytöksiä äidin paikan viemisestä ja pidättyväinen äitipuoli on taasen kamala akka.

Miksi sitten itse ryhdyin tähän "puuhaan". Vastaus on: suunnaton rakkaus miestäni kohtaan ja ymmärrys siitä, että lapset ovat osa häntä. Kun olen hyvä hänen lapsilleen, olen hyvä sitä kautta myös hänelle ja saan sen ainakin mieheltäni monin verroin takaisin.

Lue lisää

sulla..olen kanssasi täysin samaa mieltä..ei tuo ongelma sukupuolesta kiinni ole vaan kyvystä sopeutua tilanteeseen jossa isällä on elämässään tytär jota vaimo ei osaa sijoittaa perheessä oikein millekkään paikalle ja pelkää jopa menettävänsä miehen rakkautta ja huomiota tämän tyttärelle..äitipuoli/tytär suhde ehkä kuitenkin hankalampi kuin esim.isäpuoli/poika..omassa elämässäni ko asiat ovat kyllä menneet erittäin hyvin,ei minkäänlaisia ongelmia mihinkään suuntaan.

valinta kirjoitti:

niinpä....olen itse ihan ulalla. Joku sanoisi tähän "siitäpä sait" kun "menit ja rikoit perhe-idyllin" (no sitä se ei ollut ennen minun ilmestymistäkään).
Olin tyhmä, pässi, naivi kaikkea mahdollista. BIMBO--suurella B:llä kun kuvittelin, että HUMPS! avioero ja mieheni elämä aikuisine lapsineen on historiaa.
Oikeasti olin pässi ja luulin niin. Itse olin ollut jo 20 vuotiaana irti lapsuudenkodistani ja vähät välitin mitä isäpappani teki tai puuhasteli.
Mutta eipä tässä mieheni perheessä.
Isi ja tytär käyvät yhdessä ulkona syömässä...tytär pitää huolta isin (=meidän rahatilanteesta). Tulee vähän nolo olo. Pitäisi tykätä tästä tyttärestä mutta minua vaan oksettaa koko ihminen.
Kyselee milloin "isi" on tulossa kaupunkiin,joten eiköhän meidän takapenkille änkeä sitten aikuinen tytär paluumatkalle kailottamaan maailman kamalimmalla äänellä.
En tiedä...minussa tässä vika on. En tajunnut että aikuiset lapset(kaan) ei mihinkään katoa.
Niillä(kin) on vaatimuksensa ja kuin "isin pikku vaimoina" kyselevät "oletko isi onnellinen" "miten teillä menee" "miten olet saanut firmasi pyörimään".......KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄCK.
Mutta tuollaiset tyttäret pääsevät pitkälle--tosiaan jos me kauheat äitipuolet emme pääse heitä turmelemaan (minä en onneksi enää pääse), heillä on ollut turvallinen, ehyt lapsuus, siksi kait he pitävät niin isistä huolta.Paremmin kuin me-"aikuiset" isin uudet naiset.

Lue lisää

Olen lukenut mielenkiinnolla näitä kommentteja. Sinulle ani123 sanoisin (mikäli vielä olet kiinnostunut) että olet mielestäni harvinaisen kypsä nuori nainen. Tapa, jolla pohdiskelet asioita, tuo ilmi sen, ettet ole mikään tyhjäpää ja korostat koko ajan, että kerrot viesteissäsi omista kokemuksistasi.
Sitten tähän viestiin, johon aioin kantaa ottaa.

Itse olen 46 v. "isin tyttö", eronnut nainen, exäni jo kuopannut, sinkku, kolmen aikuisen lapsen äiti. Uusioperheestä on senverran kokemusta, että isäni meni uudelleen avioon viisi vuotta se jälkeen, kun äitini oli kuollut. Ja myöntää täytyy, että se oli minulle silloin valtava shokki. Olin ensin hirvittävän epä-/ennakkoluuloinen isän uutta vaimoa kohtaan ja myös kieltämättä katkera, jopa mustasukkainen.
Kuitenkin aikani sulateltuani asiaa ymmärsin sen olevan parasta sekä isäni, että itseni kannalta.
Minulta jäi pois huoli isän hyvinvoinnista, koska hän sai oman "huolehtijan" ja enhän minä suinkaan menettänyt isääni. He elävät nykyisin (jo yli 10 v.) omaa elämäänsä ja minä omaani. Kuitenkin meillä on isukin kanssa edelleenkin sellaisia isä-tytär juttuja, jolloin me tehdään joku reissu yhdessä tai puuhastellaan muuten vain,ja ikämme ovat siis 46 ja 69. Enkä minä usko, että "äitipuoleni" on yhteisistä jutuistamme mitenkään kiusaantunut tai katkera. Hän olisi kyllä sanonut sen suoraan, jos asia olisi niin.

Tietysti tämä tilanne poikkeaa siitä, mistä tämä keskustelu alunperin lähti liikkeelle, koska kyseessä on jo niin "aikuiset" tai paremminkin iäkkäät ihmiset, mutta halusin vain sanoa sen, että on olemassa niin paljon erilaisia tapauksia, kuin on meitä ihmisiäkin.

Tämä saattaa vaikuttaa "jeesustelulta", mutta mielestäni meidän ihmisten olis hyvä muistaa se, että kukaan täällä ei ole täydellinen ja vilkaista joskus peiliin. Valitettavaa tietenkin on, että jotkut eivät koskaan pysähdy tekemään sitä, vaan etsivät ja löytävät aina syyn muista ongelmiinsa, olivatpa ne mitä tahansa.

Sinulle, uusioperhe -mies, joka keskustelun aloitit, toivotan tsemppiä ja jaksamista. Ja kaikille keskustelijoille mukavaa kevättä! Ja parempi olla onnellinen kuin aina oikeassa ;)

ani123 kirjoitti:

Yritän olla enää ikinä käyttämättä tuota sanaa "usein"...sen kun monet näyttävät lukevan AINA/KAIKKI/MAAILMAN TAPPIIN ASTI :)

Ei näissä foorumeissa kenenkään sanomisista auta hermostua, mutta tämä taitaa kyllä mennä jo jankutuksen puolelle. Pitäis varmaan luovuttaa, mutta kun en millään raaskis! Taidan olla täälläkin ainoa, joka edustaa uusperheen lapsen kokemuksia. Minusta se on uusperhekeskustelun iso ongelma.

Lue lisää

sanosin jotain tähän juttuun.
En osaa sanoa mitään Äitipoulista , mutta isäpuolesta kyllä on kokemusta.
Siis sain isäpuolen noin 8 vuotiaana ja velipuolen 9 vuotiaana.
Kyllä tämä "mies" oli täydellinen "mulkku", ainoa erotus oli kun kukaan ei ampunut reikää pääähän, niin silloin olis myös näyttänyksin mulkulta.
Niin hänellä oli nälvivä puheen tyyli AINA minua kohtaan ja vähättelevä.
Myös hän oli väkivaltainen minua sekä velipuoltani kohtaan.
Josta hänelle joskus mainitsinkin, joka ei tietysti mennyt perille.
No minä otin ja lähdin maalimalle 15 vuotiaana, ja hyvin olen kyllä pärjännytkin.
Ei hän pystynyt minua nujertamaan, vaikka kovasti koittikin.
Ai niin annoin 2 kaunista mustaa silmää isäpuolelleni lähtiäin muistoksi, ja sanoin näin, jos minä kuulen sinun rähisseen äitille ja velipuolelle niin tulen ja saat lisää mitä nyt sait.
Ei tarvinnut opettaa kun sen kerran, oli varmaan hyvä oppinen.
Onneksi kuoli nuorehkona, minä ostin kookkaan kiven haudalleen ettei pääse ainakaan pois sieltä.
Vielä lopuksi minulla ei ole lapsia, varmuuten vuoksi.
Vaimo on ollut rauha hänen muistolleen ,ja muutama nainen seuraa pitämässä kuka pitemmän kuka vähemmän aikaa.
Minua ei isäpuoli muuttanut miksikään,vaikka kovasti koitti minua muuttaa.
Hän ei jotenkin tykännyt minusta, no en hänestä minäkään mitenkään tykännyt.
Valehteleva luihu hän oli en oikein voi häntä mieheksi sanoa.
Syytkin kuulitte tuossa alussa.
Hyvää kevään tuloa teille kaikille. Toivottaa Mies 70 .

Minä uusioperheellinen voin sanoa että minä olen AIKUINEN nainen, minä osaan AJATELLA, ja ajatella varsinkin LASTEN PARASTA.
Mieheni oli alkuun mustasukkainen minun tyttärestäni, oli mustis vaikkei lapsellani isää edes ollut. Minä en koskaan ole ollut mustasukkainen mieheni lapsista, minusta he ovat ihania lapsia ja mieheni viettää aivan liian vähän aikaa heidän kanssaan. Minä vietän itse huomattavasti enemmän laatuaikaa kaikkien lasten kanssa oman sekä mieheni lasten kanssa kuin mieheni. Minä olen äiti omalle ja ystävä mieheni lapsille.
Vuosia vierinyt ja mieheni kohtelee kuin omaansa lastani (lastamme :-) ). Onhan hän ollut tyttäreni elämässä, kun lapsella oli vielä tutti suussa ja vaipat housuissa!
Ajatelkaa tätä elämää lasten kannalta ja yrittäkää nyt olla AIKUISIA!

carita kirjoitti:

Minä uusioperheellinen voin sanoa että minä olen AIKUINEN nainen, minä osaan AJATELLA, ja ajatella varsinkin LASTEN PARASTA.
Mieheni oli alkuun mustasukkainen minun tyttärestäni, oli mustis vaikkei lapsellani isää edes ollut. Minä en koskaan ole ollut mustasukkainen mieheni lapsista, minusta he ovat ihania lapsia ja mieheni viettää aivan liian vähän aikaa heidän kanssaan. Minä vietän itse huomattavasti enemmän laatuaikaa kaikkien lasten kanssa oman sekä mieheni lasten kanssa kuin mieheni. Minä olen äiti omalle ja ystävä mieheni lapsille.
Vuosia vierinyt ja mieheni kohtelee kuin omaansa lastani (lastamme :-) ). Onhan hän ollut tyttäreni elämässä, kun lapsella oli vielä tutti suussa ja vaipat housuissa!
Ajatelkaa tätä elämää lasten kannalta ja yrittäkää nyt olla AIKUISIA!

Lue lisää

Ei varmasti pidä aina paikkaansa. Tuo olikin ihan kokemusperäinen, ei tieteellisesti tutkittu juttu :)

Ja olen samaa mieltä, lasten puolta asiasta pitäisi tosiaan ajatella ja aikuisten pitäisi olla aikuisia lapsia kohtaan.

isin tyttö 46 v kirjoitti:

Olen lukenut mielenkiinnolla näitä kommentteja. Sinulle ani123 sanoisin (mikäli vielä olet kiinnostunut) että olet mielestäni harvinaisen kypsä nuori nainen. Tapa, jolla pohdiskelet asioita, tuo ilmi sen, ettet ole mikään tyhjäpää ja korostat koko ajan, että kerrot viesteissäsi omista kokemuksistasi.
Sitten tähän viestiin, johon aioin kantaa ottaa.

Itse olen 46 v. "isin tyttö", eronnut nainen, exäni jo kuopannut, sinkku, kolmen aikuisen lapsen äiti. Uusioperheestä on senverran kokemusta, että isäni meni uudelleen avioon viisi vuotta se jälkeen, kun äitini oli kuollut. Ja myöntää täytyy, että se oli minulle silloin valtava shokki. Olin ensin hirvittävän epä-/ennakkoluuloinen isän uutta vaimoa kohtaan ja myös kieltämättä katkera, jopa mustasukkainen.
Kuitenkin aikani sulateltuani asiaa ymmärsin sen olevan parasta sekä isäni, että itseni kannalta.
Minulta jäi pois huoli isän hyvinvoinnista, koska hän sai oman "huolehtijan" ja enhän minä suinkaan menettänyt isääni. He elävät nykyisin (jo yli 10 v.) omaa elämäänsä ja minä omaani. Kuitenkin meillä on isukin kanssa edelleenkin sellaisia isä-tytär juttuja, jolloin me tehdään joku reissu yhdessä tai puuhastellaan muuten vain,ja ikämme ovat siis 46 ja 69. Enkä minä usko, että "äitipuoleni" on yhteisistä jutuistamme mitenkään kiusaantunut tai katkera. Hän olisi kyllä sanonut sen suoraan, jos asia olisi niin.

Tietysti tämä tilanne poikkeaa siitä, mistä tämä keskustelu alunperin lähti liikkeelle, koska kyseessä on jo niin "aikuiset" tai paremminkin iäkkäät ihmiset, mutta halusin vain sanoa sen, että on olemassa niin paljon erilaisia tapauksia, kuin on meitä ihmisiäkin.

Tämä saattaa vaikuttaa "jeesustelulta", mutta mielestäni meidän ihmisten olis hyvä muistaa se, että kukaan täällä ei ole täydellinen ja vilkaista joskus peiliin. Valitettavaa tietenkin on, että jotkut eivät koskaan pysähdy tekemään sitä, vaan etsivät ja löytävät aina syyn muista ongelmiinsa, olivatpa ne mitä tahansa.

Sinulle, uusioperhe -mies, joka keskustelun aloitit, toivotan tsemppiä ja jaksamista. Ja kaikille keskustelijoille mukavaa kevättä! Ja parempi olla onnellinen kuin aina oikeassa ;)

Lue lisää

joo, totta pakiset siinä että me ihmiset olemme erilaisia. Reagoimiseemme vaikutta paljolti se kuuluisa historiamme.
Omaan käyttäytymiseeni (siihen negatiiviseen) vaikuttaa se, että
-tyhmänä vertailen omaa nuoruuttani tähän mieheni tyttären nuoruuteen. (kuten aiemmin kirjoitin)
-tyttären "ailahteleva" suhtautumiseni minuun. Ollaan ensin niin kaveria, sitten pistetään tekstiviesteinä haukkumisia "isääni rakastan, sinua en voi koskaan hyväksyä", ja jälleen yritetään olla niin kaveria niin kaveria, kun on puutetta milloin mistäkin, yleensä rahasta
-tiedän että minun pitäisi olla aikuinen, mutta manipulointi, hyväksikäyttö, meidän perheen asioiden eteenpäin levittely (mieheni ex.vaimolle) olivat sellaisia seikkoja, joita norsunahkaisena, norsumuistisena en pysty antamaan anteeksi.
- yksi pieni esimerkki:tytär oli kysynyt isältään, että voiko tulla iltakahville (siis meille), isänsä sanoi ei nyt oikein sovi, koska meillä on pakkamista. Tytär ei kysynyt mihin olemme lähdössä, mutta seuraavana päivänä kun olimme matkalla (äitini hautajaisiin) tämä mieheni ex soitti: MIHIN OLET MENOSSA? MILLÄ AUTOLLA? (olimme vuokrannee auton)...siis mieheni ex kyseli noita asioita mieheltäni----mistä muusta tämä ex olisi asian tiennyt (että olemme jonnekin menossa), ellei tältä tyttäreltä. Ja muitakin "tietovuotoja" on ollut useita.
-kaipaisin lojaalisuutta tältä tyttäreltä. Kyllä kait se on hieman "oikeutettua" 24 vuotiaalta naiselta odottaa.

ani123 kirjoitti:

Tiedän että yleistin, tiedän myös, etten missään vaiheessa syyttänyt kaikkia äitipuolia huonoiksi (anteeksi käyttämäni sana, parempaa en nyt keksinyt). Kerroin omista kokemuksistani ja toin sen kyllä esille. Biologisiin vanhempiin en ottanut kantaa, koska heistä minulla ei ole erityistä sanottavaa. Äitipuoliasia on sikäli omakohtainen, että itselläni ja ystävilläni on asiasta runsaasti kokemusta (on kyllä isäpuolistakin, mutta hekään eivät ole sanottavammin tuottaneet ongelmia).

Ja tuosta äitipuolen ongelmallisesta asemasta: ymmärrän, että tilanne on vaikea. Kuitenkin minusta molemmat aikuiset ovat tilanteensa valinneet (toivottavsti tietäen mihin ryhtyvät), kun taas lapsilta ei mitään kysytä. Ei se tietenkään ole lasten asia päättää, mutta tästä seuraa se, että vastuu jää aikuisille.

Muistaakseni sanoin myös, että hyviä äitipuolia on olemassa. Liekö sitten huonoa tuuria, että tuntemiini kuuluu vain yksi, joka saa lapset tuntemaan olonsa kotona tervetulleiksi eikä tunge lasten ja isän väliin. Ja muuten, en sanonut, että "huono äitipuoli" olisi muuten kelvoton ihminen. Omassa äitipuolessani on paljon hyvää, jos hän olisi esim. joku läheinen sukulainen tai perhetuttu, minä tulisin hyvin hänen kanssaan varmaan juttuun. Äitipuolena hän vaan on toivoton. Niin ja tuosta antajan osasta: meillä häneltä ei ainakaan tosiaan vaadittu mitään. Me olimme oppineet elämään isän kanssa, hoitamaan kotityöt yhdessä yms. ja olisimme olleet valmiita jatkamaan niin. Isä hoiti meidät ennekin, ja olisi halunnut hoitaa edelleen. Se vaan ei käynyt äitipuolelle.

Ja vielä toivoisin, että luet viestini nimenomaan vastauksena alkuperäiselle, ei yleisenä kommenttina kaikista maailman äitipuolista. Hänen kuvaamansa tilanne kuulosti lievältä versiolta siitä, mitä itse olen kokenut. Uskoin muiden tuovan esille omia näkökantojaan, ja siksi oletin, ettei minun tarvitse pohtia jokaista aspektia, vaan voin nimenomaan keskittyä siihen mistä jotain tiedä. Muut hoitakoon positiivisten puolien selvittämisen, minä en niistä mitään tiedä.

Tiivistettynä: kaikki äitipuolet eivät ole huonoja. Huonotkaan äitipuolet eivät yleensä ole huonoja ihmisiä. Lasten asema, ja ne ongelmat, joita esimerkiksi mustasukkainen äitipuoli aiheuttaa (minusta yleisin ongelma), vaan jäävät liian usein aikuisten "tärkeämpien" ongelmien jalkoihin. Tämä foorumi on selkeästi vanhempien hallussa, ja siksi minusta on tärkeää tuoda esille myös lasten kokemia puolia.

Lue lisää

Kyllä äitipuolen on otettava asiallinen asenne, ei leikittävä mitään äidin korviketta, vaan aikuista kumppania isälle j a turvaa ja ohjaajaa lapsille. Mutta, jos isä ei suostu rajoja asettamaan yhdessä äp:n kanssa, tilanne kaatuu jo ensimetreillä. Äitipuolen asema on hankala ja monimuotoinen, ei voi olettaa äitipuolien olevan haaskoja, huoria tai luonnevikaisia siitä syystä, että heillä on vaikeaa elää uusperheessä. Tottakai on, jos yksin rekeä vetää! Ajatelkaa nyt; isä, jonka äiti on paaponut pilalle, eli laiska p*ska, joka odottaa äitipuolen hoitavan entisen vaimon osuuden täysin tms...ja lasten kasvatus eli lelliminen ja rajattomuus vie voimat keltä tahansa äitipuolelta. Pitäähän äitipuolen olla tasa-arvoinen kumppaninsa kanssa samassa huushollissa. HALOO!!!

Vittumainen äitipuoli kirjoitti:

Sait tismalleen sellaisen vastauksen kuin tarvitsitkin. Lue viestisi uudelleen ja mieti, miten rankasti yleistät asioita.

Luonnehäiriöisiä löytyy niin äiti- kuin isäpuolissakin, mutta myös biologisista vanhemmista. Tälläkin palstalla on taatusti kymmeniä ihmisiä, joilla on ainoastaan huonoa kerrottavaa jommasta kummasta biologisesta vanhemmastaan.

Asia koskettaa minua erityisesti siksi, että olen mieheni lasten LÄHIäitipuoli juuri siitä syystä, ettei lasten biologinen äiti jaksa lapsia omissa nurkissaan. Lasten kannalta parempi tietysti näin. Asuvat meillä, mutta tapaavat äitiään aina silloin kun äiti on siinä kunnossa, että kykenee lapsista huolehtimaan.

En ole koskaan pyrkinyt ottamaan äidin paikkaa, vaan olen se perheessä asuva toinen perusturvaa antava aikuinen, josta lapset ovat riippuvaisia. Ilmeisesti en ole osaani huonosti hoitanut, koska välit lapsiin ovat erinomaiset ja läheiset ja heistä on "kaikesta huolimatta" kasvanut terhakoita ja tasapainoisia tenavia.

Olen pahoillani sinun kohtalostasi, mutta pelkästään se, että asettuu yhteiseloon eronneen miehen kanssa, ei tee kenestäkään automaattisesti huonoa ja kelvotonta ihmistä.

Eikä kukaan syhdy silkkaa ilkeyttään huolehtimaan toisen lapsista! Lasten kanssa taitamattomia ihmisiä on paljon, mutta yhtä hyvin niissä biologissa vanhemmissa. Ja luonnevikainen on luonnevikainen, olipa mikä vanhempi hyvänsä. Sinun kohdallesi sattui tällainen luonnevikainen ihminen, joka ei taatusti olisi muissakaan olosuhteissa muuksi muuttunut.

En myöskään ymmärrä tapaasi puhua "huonoista" äitipuolista. Oletko koskaan ajatellut, mitä äitipuolen rooli käytännössä on? Se on sitä, että sinulla on ainoastaan velvollisuuksia lapsia kohtaan, mutta ei mitään oikeuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapset voivat vaatia äitipuolelta mitä tahansa, mutta äitipuolella ei ole oikeutta vaatia lapsilta mitään, koska lapset eivtä ole omia. Äitipuoli on siis ikuisesti se "antava" osapuoli, mutta siihen, että hän saisi joskus minkäänlaista vastinetta, ei voi luottaa.

Kovin moni biologinenkaan vanhempi ei tuollaista tilannetta jaksaisi (mikä näkyykin huostaanottotilastoissa).

Ja parhaimmillaanhan ei sitten riitä mikään. Kuten täällä on monta kertaa todettu, "hyvä" ja "mukava" äitipuoli saa kuunnella syytöksiä äidin paikan viemisestä ja pidättyväinen äitipuoli on taasen kamala akka.

Miksi sitten itse ryhdyin tähän "puuhaan". Vastaus on: suunnaton rakkaus miestäni kohtaan ja ymmärrys siitä, että lapset ovat osa häntä. Kun olen hyvä hänen lapsilleen, olen hyvä sitä kautta myös hänelle ja saan sen ainakin mieheltäni monin verroin takaisin.

Lue lisää

kerroit siitä että äitipuolella on velvollisuuksia lapsia kohtaan mutta toisippäin ei ole mitään.
Asun uusioperheessä mieheni ja hänen 5 lapsensa kanssa meillä menee muuten hyvin mutta yksi lapsista sairastaa äitinsä jättämiä jälkiä vieläkin. En tiedä saammeko ikinä ehjäksi tätä lasta mutta toivossa on hyvä elää ja jokaista heistä rakastan kun omaani.
välillä on raskasta muttei missään perheessä voida aina elää seesteistä aikaa...
nyt nuorimmainen nukkuu isänsä paikalla kun isä on reissussa....
on lapsi kuinka vanha vain he kaikki tarvitsevat läheisyyttä ja rakkautta. Ei ole heidän vika ettei he ole saanut tavallista perhettä vaan elävät uusioperheessä.

> Minua ei haittaa mahdolliset hänen lapsensa, vaan otan ne perheeseeni rakkaudella vastaan.

Voisitko kertoa, mitkä ovat motiivisi ryhtyä jonkun äitipuoleksi ja ajatteletko varmasti olevasi sellainen ihminen, joka ei pilaa mahd. tulevan miehesi lasten elämää? Voitko olla 100% varma?

Entä jos sinä pidät miehesi lapsista ja otat heidät avosylin vastaan, mutta he eivät pidä sinusta?

Sivustaseurannut kirjoitti:

> Minua ei haittaa mahdolliset hänen lapsensa, vaan otan ne perheeseeni rakkaudella vastaan.

Voisitko kertoa, mitkä ovat motiivisi ryhtyä jonkun äitipuoleksi ja ajatteletko varmasti olevasi sellainen ihminen, joka ei pilaa mahd. tulevan miehesi lasten elämää? Voitko olla 100% varma?

Entä jos sinä pidät miehesi lapsista ja otat heidät avosylin vastaan, mutta he eivät pidä sinusta?

Lue lisää

Klikkasin itseni re-nappulan takaa uusioperhekeskusteluun.
Olen ollut jo vuosia yh-äiti eikä uutta miestä ole tehnyt mieli rinnalleni.
Minulla ei ole mitään motiivia ryhtyä uusioperheäidiksi. Olkaa kaikki palstalla piipahtavat eronneiden perheiden lapset onnellisia. Minusta teille ei tule kotityrannia ikinä. Saatte elää minusta täysin rauhassa.
Turvaa, hellyyttä ja lämpöä löytyy muustakin kuin eronneen miehen läheltä. Jätetään nuo reppanat rauhaan elämään lastensa kanssa elämää.
Exäni nykyinen nainen sanoi minulle aikoinaan puhelimessa totuuksia, joista yksikään ei ole toteutunut. Hän tarvitsee autoa ja kesämökkiä. Hän on ollut työssä kolmekymmentä vuotta. Yhtään ylimääräistä lasten laskua hän ei suostu maksamaan. Jos kännykkälasku ylittää normaalin saldon, lasku lentää leppäkeihäänä minun maksettavaksi. Kauniit puheet olivat vain puheita. Realiteetit ja arkielämä on sitten ihan toista. Ei perhe-elämä ole ruusuilla tanssia vaan ihan tavallista arkista puurtamista.
Naureskelin eilen tyttäreni kanssa O.S.-tv-sarjalle. Siinä oli todella herkullinen kohtaus kiitospäivänä. Perheenäidin isä seurusteli eronneen naisen kanssa. Naisen ex oli kutsuttu kylään sokkotreffinaisen kanssa. Kukaan ei käynyt toistensa kimppuun. Kohtaus oli taitavasti näytelty ja käsikirjoitettu.
Elämä on joka puolella maailmaa samanlaista. Ihmiset eroavat, menevät moneen kertaan keskenään yhteen. Omituisia virityksiä siellä täällä. Yhteenkään tv-sarjaan ei kirjoiteta vahingossakaan tervepäistä yh-äitiä. Ehkä sellaista ei ole olemassakaan. Vain miehenkipeitä surkimuksia, jotka pokaavat kenet saavat. Yh-elämä kasvattaa henkisesti. Yksinäinen vanhuus ei hirvitä tippaakaan. Kaikesta on selvitty kai silloinkin selvitään.
Toivottavasti en enää sotkeudu tälle palstalle.
Perheistä tilastojen mukaan noin 8 prosenttia on uusioperheitä. Onneksi en kuulu tuohon lukuun.

Sivustaseurannut kirjoitti:

> Minua ei haittaa mahdolliset hänen lapsensa, vaan otan ne perheeseeni rakkaudella vastaan.

Voisitko kertoa, mitkä ovat motiivisi ryhtyä jonkun äitipuoleksi ja ajatteletko varmasti olevasi sellainen ihminen, joka ei pilaa mahd. tulevan miehesi lasten elämää? Voitko olla 100% varma?

Entä jos sinä pidät miehesi lapsista ja otat heidät avosylin vastaan, mutta he eivät pidä sinusta?

Lue lisää

Kuten kerroin, haluan itselleni miesystävän. Ja olen 37 vuotias, eli toivon miehenkin olevan suunnilleen saman ikäinen tai hiukan vanhempi. Ja usein (lähes aina) heillä on lapsia. En todellakaan katso pilaavani heidän elämäänsä. Avoimella ja rehellisellä luonteellani tulen erittäin hyvin toimeen ihmisten kanssa. Olen kymmenen vuotta ollut tekemisissä yhdistystoiminnassa, joka on suunnattu lapsiperheille. Miten voisin sanoa olevani 100 % asiasta ilman kokemusta. Aikaisemmin kirjoittamani ovat toiveitani tulevaisuudelta. Jos mahdollisesti läydän miehen, jolla lapsia ja he eivät minusta pidä.... niin yritys aina palkitaan. Olen sinnikäs ja toivon, että pääsemme jonkilaiseen kompromissiin ja voimme elää suhteelisen sovussa keskenämme. En ole väittänyt, että se tulisi olemaan helppoa.

nimen omaan voi olla sairaalloisen mustasukkainen ja vielä lapselle.Näin vain on näppylät.Naiselle näköjään kaikki on mahdollista.Itse en uusperhe mielessä vilkuile yhtäkään naista,muuten "kyllä"näin on ihan mukavaa.Suosittelen.

Tyttärelläsi on murkkuikä alkamassa,jos nyt missaat hylkäämällä mustasukkaisen naisen tähden tyttäresi tai,että edes hän aavistaa olevansa "tiellä", joudut vaikeuksiin.
Lapsi on tärkein!Nainen tiesi lyödessään hynttyyt yhteen kanssasi tyttärestäsi, mutta ei ehkä sitä,että tämän ikäistä täytyy osata käsitellä,kunnioittaa ja rakastaa.

Viiden Mutzi kirjoitti:

Tyttärelläsi on murkkuikä alkamassa,jos nyt missaat hylkäämällä mustasukkaisen naisen tähden tyttäresi tai,että edes hän aavistaa olevansa "tiellä", joudut vaikeuksiin.
Lapsi on tärkein!Nainen tiesi lyödessään hynttyyt yhteen kanssasi tyttärestäsi, mutta ei ehkä sitä,että tämän ikäistä täytyy osata käsitellä,kunnioittaa ja rakastaa.

Lue lisää

Kirjoitit sanatarkasti ja oikein tuosta tilanteesta.Siinä ohje ja neuvo älä missaa tätä.Tilanne on kipeä mutta siitä pääsee yli yllättävän hyvin.

Hei ettekste tajuu että on kysymys LAPSISTA!!
Ne on syyttömiä mihinkään, ehkä ne ei olis halunnu edes syntyä teille,jos itse olisivat saaneet päättää asiasta!!!
Miettikää miltä itsestänne tuntuisi jos koko ajan olisitte kahden repijän välissä..
Jos mies on tota mieltä, sanoisin, ÄLÄ tee lisää lapsia, ainakaan hänen kanssaan. Hän ei pysty koskaan täysin hyväksymään lastasi.

tarjaorvokki kirjoitti:

Hei ettekste tajuu että on kysymys LAPSISTA!!
Ne on syyttömiä mihinkään, ehkä ne ei olis halunnu edes syntyä teille,jos itse olisivat saaneet päättää asiasta!!!
Miettikää miltä itsestänne tuntuisi jos koko ajan olisitte kahden repijän välissä..
Jos mies on tota mieltä, sanoisin, ÄLÄ tee lisää lapsia, ainakaan hänen kanssaan. Hän ei pysty koskaan täysin hyväksymään lastasi.

Lue lisää

lapsen nukkua isänsä vieressä ja minun nukkua sofvalla.Kyse on uusioperheestä jossa lapsi tulee isänsä luokse viikonloppuisin ja joskus arkisin.Olemme tunteneet 3 vuotta joista 2 vuotta myös hänen lapsensa ja meillä on aina ollut hauskaa yhdessä ja lapsi tulee mielellään isänsä luokse ja kyselee jo matkalla että olenko minä siellä. En ole koskaan ollut isän ja lapsen välissä ja kun mainitsin asiasta että lapsella olisi olla hyvä olla oma sänky myös isänsä luona.
Jostain syystä isä käänsi asian että minä vihaan hänen lastaan ja valittava joko lapsi tai minut.Koskaan en saanut tiedustella missä on ja milloin ottaa lapsen hoitoon eli tunsin olevani täyttä ilmaa lapsen läsnäollessa.Hoiteli entisen liiton asioitakin yhdessä oloni aikana, en tiedä elättelikö toiveita että entinen ottaisi takas. Tunnen vain itseni loukatuksi.
Eli meidän suhde sitten kaatui tämmöiseen asiaan ja haluaisinki kuulla muiden mielipiteitä, teinkö jotain väärin meidän suhteessa?

suvussani on vastaanlainen juttu on ollu isäpuoli ja se kaamein äitipuoli .mies tulee juttuun paremmin lasten kanssa kuin se äitipuoli nainen on kuitenkin se pahempi no ne lapset on jo aikuistuneet ja asuvat pois kotoaan .mutta yllätys lapsenlapsi onkin ollu äitipuolelle hyvä nyt en tiedä miten käy kun oma tyttö sai lapsen. isäpuoli taas ei hyleksi omaa eikä sitä toisen lasta puhuu kuin omistaa [siis kaksi eri perhettä kysymyksessä]kestämisiä oikotietä ei ole onneen

Hienoa kuulla että noinkin voi käydä!:) tämä antaa uutta uskoa parempaan

juttu toisinpäin ja ruveta valittaan sille muijalle miten huono äitipuoli on

Feministit ja nenästä vedettävät nössömiehet tuhoavat ihmiskunnan ja korkea on aikakin!

Tuttu tilanne...kiva, että muutkin uusperheen kasvatit kirjoittelevat tänne, niin ei jää aivan yksipuoliseksi keskustelu.

Voin väittää, että tiedän aika hyvin, miltä sinusta tuntuu. Enkä nyt varsinaisesti halua ketään neuvoa, kun ei noita omia asioitaankaan aina saa järkättyä, mutta oletko miettinyt sovinnon tekoa isäsi kanssa?

Itselläni kävi yhdessä vaiheessa vähän samoin. Välit menivät isään, äitipuolen käytöksen (todella julma, alistava ja manipuloiva) takia. Koin, ettei isäni puolustanut minua, hän ei edes puhunut minulle, koska äitipuoli loukkaantui. Lopulta lähdin kotoa (olin 16, nyt ikäisesi), ja ajattelin, etten ikinä enää puhu kummallekaan.

Tosiasia kuitenkin on, että isäni oli ollut minulle se rakkain ja läheisin ihminen maailmassa. Tiesin, että hänkin välitti minusta, oli vain heikko eikä tiennyt, mitä tehdä. Olen aivan varma ettei sinunkaan isäsi välittäminen ole mihinkään hävinnyt, vaikkei hän oikein ole osannutkaan toimia.

Niin tein sitten sovinnon isäni kanssa. Olemme puhuneet menneistä avoimesti, olen saanut purkaa tunteitani ja isäni on toisaalta selittänyt, miksi toimi niin kuin toimi. Nykyään olemme taas hyvissä väleissä. Emme näe usein, mutta kumpikin tietää toisen rakastavan. Ja se on arvokas asia.

Äitipuolen suhteen olen pitänyt päätökseni... Hänellä ei ole minulle mitään annettavaa, häntä en aio enää tavata. Yritän kyllä päästä katkeruudesta eroon, se kun ei mitään auta, mutta niin kauan kuin pikkusiskoni asuu hänen luonaan, tiedän, etten tule pääsemään vihan tunteesta (sama helvettii jatkuu nimittäin pikkusiskoni kohdalla, enkä tiedä miten auttaa).

Tiivistäen, kullakin on tietty tapansa selvitä, mutta kokemuksesta voin sanoa, että sovinnon tekeminen tekee todella hyvää. Vihoittelu (vaikka kuinka oikeutettu) satuttaa usein lopulta kaikkia osapuolia. Ehkä sinä voisit näyttää isälle mallia, että miten näitä ihmissuhdeasioita hoidetaan ?) Unohtaa et voi, mutta ehkä voit joskus antaa anteeksi.

Päätitpä mitä tahansa isäsi suhteen, toivottavasti löydät oman tasapainosi asian kanssa. Hyvää kevättä sinulle!

Mielestäni jokainen nainen/mies tietää mihin ryhtyy kun puolisolla on lapsia...ne on siinä missä jokainen meistä.Voisi miettiä hetken miltä lapsesta tuntuisi elää olemalla jotain joka ei ole mitään,miltä itsestäsi tuntuisi jos olisit samassa asemassa????????Aikuisella on aina etuoikeus ja onko se oikeutettu siihen???

olen samaa mieltä että aina kannattaa yrittää jos vaan vähänkin toivoa on olemassa. Ammattiapua on tänä päivänä tarjolla, mutta sitten on eriasia jos rakkautta ei ole enää olemassa. On aika tuskaista nähdä että minunkin avopuolisoni yrittää korjata tekemisiään nyt mutta sitä kesti liian monta vuotta joten en usko että tyttäreni enää antaa anteeksi. Vaimosi toiminnalla on todellakin isot vaikutukset lapsen elämään myöhemmin.

sidottuina,kun menit yhteen uuden kanssa?

silmät ja korvat kirjoitti:

sidottuina,kun menit yhteen uuden kanssa?

..ei ollut,mutta jostain syystä naisen luonne on näköjään sellainen että,pikkuhiljaa pakko päästä niskan päälle.....asiasta muuten toiseen,huomasin kyllä mielenkiintoisen seikan asuessani poikani kanssa.....ei oikeen tahtoneet sen aikaiset naisystävät 'sulattaa' määrättyjä asiota,esim että LAPSI on kuitenkin numero 1 ,otaksuin siihen asti että miehet (valtettavasti)saattavat käyttäytyä moisella LAPSELLISELLA tavalla,mutta,eivät näköjään naiset paljon siitä porukasta eroa.(Mutta sehän on tabu Suomenmaassa arvostella naisia näiden asioiden tiimoilta).

EX YH HELSINKI kirjoitti:

..ei ollut,mutta jostain syystä naisen luonne on näköjään sellainen että,pikkuhiljaa pakko päästä niskan päälle.....asiasta muuten toiseen,huomasin kyllä mielenkiintoisen seikan asuessani poikani kanssa.....ei oikeen tahtoneet sen aikaiset naisystävät 'sulattaa' määrättyjä asiota,esim että LAPSI on kuitenkin numero 1 ,otaksuin siihen asti että miehet (valtettavasti)saattavat käyttäytyä moisella LAPSELLISELLA tavalla,mutta,eivät näköjään naiset paljon siitä porukasta eroa.(Mutta sehän on tabu Suomenmaassa arvostella naisia näiden asioiden tiimoilta).

Lue lisää

ja ymmärtämättömät naiset/miehet käyttäytyvät huonosti puolison lapsia kohtaan. Sitä ei tietenkään aina heti huomaa suhteen alussa... monesti se onkin sitten jo liian myöhäistä kun sen sitten huomaa... Kaikesta pitäisi aina puhua, avoimesti ja rehellisesti, kuunnellen oikeasti mitä toinen sanoo ja todella tarkoittaa. Tappeleminen ei johda mihinkään. Muuta kuin eroon.

näinhän se on: oot täällä vaan kerran .
nauti siis ajastasi, se on rajallinen!!

koko hommasta ei tule mitään,tää on taivahan tosi.
Ainoa oikea perhe on alkuperäinen perhe.

en minäkään alkaisi kenekään ruokia sun muita maksamaan. Kai jokainen aikuinen ihminen tietää rahavaransa ja syö sen mukaan!! Voi helvetti että ollaan taas niin marttyria.

tiitu kirjoitti:

en minäkään alkaisi kenekään ruokia sun muita maksamaan. Kai jokainen aikuinen ihminen tietää rahavaransa ja syö sen mukaan!! Voi helvetti että ollaan taas niin marttyria.

Lue lisää

Onneksi en ole naimisissa SINUN kanssasi.

Meidän uusioperheessä vallitsee rauha, rakkaus ja tasa-arvo kaikkien kesken.

On nostella viisi vuotta vanhaa ketjua...

57908+ kirjoitti:

On nostella viisi vuotta vanhaa ketjua...

Asiat ei vanhene

57908+ kirjoitti:

On nostella viisi vuotta vanhaa ketjua...

huomasin kyllä että asia vanha, mutta ei aiheeltaan poikkea yhtään sen jälkeenkään tulleista viesteistä.
Luin kaikki ohjeet kyseiselle isälle ja ajattelin että pakko vastata jotain. Eli pointtini oli se, kun vanhemmus ja parisuhde sotketaan keskenään. Joku neuvoi siellä että ota tyttäres ja jätä se nainen.
entäs ne pojat? olihan tämä mies heidänkin isä! Tuollaiset neuvot voisi melkein jo tulkita kehoitukseksi insestiin.
Puolison kanssa se perhe perustetaan eikä tyttären. ja me ei voida koskaan tietää kokonaisuutta jos kuullaan vain yhtä osapuolta. En usko todellakaan että tilanne paranee jos vastaavissa tapauksissa mies "laittaa ruotuun" avo/aviovaimonsa ja suosii sitten tytärtään. helpompi ottaa se ero. Kyllä tässä pitää ottaa huomioon muutkin perheenjäsenet. Uskon että äitipuolen asenne miehen lapsiin on kunnossa jos hän saa arvostusta vaimona, äitinä. Luonnevikaiset ovat asia erikseen sekä miehissä että naisissa.
Täällä "isän hylkäämät" tyttäret syyttivät nykyistä olotilaansa äitipuolen käytöksestä. hakekaa terapiaa. ja te ette voi koskaan tietää, miten äitipuoli on asiat kokenut. Isän hylkäämiä tyttäriä tulee ihan näissä ydinperheissäkin! Jotenkin vain äitipuoli on käsitteenä sellainen, että siihen liitetään KAIKKI mahdollinen negatiivinen. Hyviäkin tapauksia löytyy. Ja osaa ne lapsetkin olla tahallaan hankalia tietyssä ikävaiheessa.

naiset osaavat olla piruja toisilleen ja nämä isän tyttäret voivat olla niin mustasukkaisia isästään toiselle naiselle että siitä hyvästä keksivät kaikkea ja tekevät kaiken vaikeaksi. pata kattilaa soimaa......
Miehet eivät valitettavasti tällaisia edes huomaa...se voi olla siunauskin joskus. salavihaisuus on joskus hankala todeta. Avoimuus on hyvä juttu vaikka kliseiseltä kuullostaakin.

Kaikkea hyvää uusioperheille! Ei se helppoa ole mutta kokeilkaa jaksamista=)

Se on sitä jakamista,olkaa omia itsejänne ja sanokaa mitä ajatelette puolisollenne.Joskus se loukkaa ja oskus ei,kyse on kumminkin teistä kahdesta ja kaikki muu tulee mukana.

meillä ei ole kyse siitä että olisin mustasukkainen tytölle. mutta tyttö koittaa saada ilkeyksillään sitä aikaan. hän makaa mieheni vieressä kuin vaimo,kulkee käsi kädessä, itkee huomiota, jollei saa sitä, ja lapsen isä menee retkuun jokainen kerta. minulle lapsi tiuskii ja minua haukkuu muille lapsille
isä,,minulla on huono olo , hän sanoo kun makoilemme mieheni kanssa vierekkäin..jolloin hänet on otettava myös petiin.
isä, kampaanko sinun hiuksesi, ja niin hän kaipaa ja mainitsee kuinka likeiset välit heillä ja virnistelee minulle samalla.
olen ollut hiljaa, mutta kauan en kestä, muut lapset minun ja mieheni entiset tulevat kanssamme toimeen, mutta tyär 13v, tekee koko perheen ilmapiirin väsyttäväksi ja inhottavaksi.
koskaan emme saa olla kahdestaa, tyttö työntyy suihkuunkin isänsä kanssa, vaikka mieheni kieltäisi-
olen ollut mielestäni tasaveroinen jokaiselle lapselle, mutta vain yksi on näistä joka ei tekisi ikinä mitää, haukkuu ja kieroilee selän takana, komentaa ,muita ja tuntuupa että hän on mieheni vaimo ja minä joku vieras nainen perheessä.
suoraan sanottuna tunnen sellasta inhoa tuota lapsen temppuilua kohtaan.

miehelleni ole puhunu ja muutkin lapset ovat tilanteen tasalla, mutta hän on perheemme ainoa tyttö, eikä muutosta näytä tulevan,,en tiedä lähteäkkö vai ei

Huom Aloitus tehty lähes 20 vutta sitten, niillä jo kaikki kunnossa.