En jaksa enää elää

En jaksa enää elää. Joka päivä tuntuu, kuin hiivun pala palalta pois ja olen luovuttanut niin, etten jaksa enää yrittää mitään enkä uskoa mihinkään. Olen rukoillut Jumalalta uskoa, toivoa ja rakkautta, mutta mitään niistä en ole kokenut saavani vaan vain syvää surua, epätoivoa ja pohjatonta itkua.

Elämäni on ollut vaikea lapsuudesta asti ja olen nyt 4-kymppinen. Elämääni on mahtunut työttömyyttä, onnettomuuksia, väkivaltaa, koulukiusaamista, raiskaus, peliriippuvuutta ja viimeisimpänä tämä vaikea masennus. Erosin alkuvuodesta pitkästä avioliitosta ja muutin toiselle puolelle Suomea tyttäreni kanssa, jotta hän pääsi haluamaansa kouluun opiskelemaan eikä isänsä ottanut häntä luokseen asumaan vaikka asuu samalla paikkakunnalla, missä tytön uusi koulu sijaitsee. Tyttäreni on ollut ainoa syy, miksi vielä olen elänyt ja nyt haluni kuolla alkaa olemaan suurempi ja minua surettaa vain se, etten näe hänen kasvavan ja kokevan elämässään hienoja asioita.

Olen kärsinyt tästä vaikeasta masennuksesta jo 7 vuotta, saanut siihen lääkkeitä, sähköhoitoa, magneettihoitoa ja käynyt psykiatrisen sairaanhoitajan luona puhumassa jo pari vuotta. Kesällä voin vähän paremmin mutta nyt kaikki on tullut kahta kertaa kauheampana, sillä mietin vain, miten tappaisin itseni ja itken sitä, ettei minulla ole mitään, mitä jättää lapselleni kuin muistot.

Olen peliriippuvuuteni takia aikoinaan sössinyt talouteni ja tulen olemaan ulosoton vanki lopun elämäni, sillä tuloni ovat niin pienet, että juuri ja juuri selviän ja pystyn huolehtimaan tyttärestäni mutta kun tulee jotain muuta, niin en kykene sitä maksamaan vaan annan mennä sen ulosoton summan jatkeeksi. Lisäksi olen ex-aviomiehelleni velkaa kymmeniä tuhansia euroja peliriippuvuuteni takia enkä millään pysty maksamaan niitä hänelle edes pienissä erissä ja hän uhkaa minua petossyytteellä ja väkivallalla, jos en tee velkakirjaa. Olen käynyt sossussa, mutta sieltäkin on sanottu suoraan, että anna kaikki ylimääräinen mennä ulosottoon kunhan maksat vuokran, ruuan ja pakolliset muut laskut ja huolehdit tyttärestäsi. Ainoa keino, millä voisin saada talouttani edes jonkinmoiseen kuntoon, olisi pääsy töihin ja velkajärjestelyyn mutta psykiatrin mukaan en ole millään tavalla työkykyinen ja kirjoitti sairaslomani vuoden 2018 loppuun.

Olen syönyt jo pitkään erilaisia mielialalääkkeitä, rauhoittavia, ahdistus- ja unilääkkeitä, ja kaikkia näitä on vaihdettu useaan kertaan, kun mistään ei ole saatu toivottavia tuloksia. Pääni on tyhjä, mieleni käy hitaalla, en pysty toimimaan normaalisti ja häpeän itseniä niin monella eri tavalla. En jaksa liikkua enkä harrastaa enää mitään, sillä nukun, syön ja vain katson telkkaria. Olen lihonut lääkkeistä ja liikkumattomuudesta liki 20 kiloa ja vihaan vartaloani. Minulla oli ennen muutama hyvä ystävä, joita näin säännöllisesti mutta en jaksa enää tavata heitäkään ja yhteydenpito on jäänyt. Minulla on sukua hyvin vähän, käytännössä vain äitini, jota kiinnostaa enemmän oma työ kuin minun kuulumiset.

Olen netin kautta tutustunut mieheen, joka maksaa seksistä kanssani ja olen sillä tavalla yrittänyt kustantaa tyttäreni lukion kirjat. En nauti seksistä hänen kanssaa, sillä hän haluaa alistaa kovalla tavalla ja koen itseni todella halvaksi. Olen pyytänyt rahallista tukea lapseni isältä, jotta voisin tarjota tyttärelleni edes talvitakkia mutta häntä ei voisi vähempää kiinnostaa.

Haluan vain kuolla, liittyä isoisäni seuraan ja vapautua tästä kaikesta tuskasta. Minulla on jo tarpeeksi lääkkeitä, jotta voin vain lopullisesti nukahtaa, kun tyttäreni lähtee huomenna isänsä luokse viettämään viikonloppua. Olen niin kauhean surullinen, etten ole voinut olla parempi äiti tyttärelleni ja tyttäreni joutuu kasvamaan ilman äitiään mutta toivon, että hän joku päivä antaa minulla anteeksi ratkaisuni. Ajattelin kirjoittaa hänelle kirjeen, jotta hän tietää, että rakastan häntä oli hän sitten missä vain ja tulen aina olemaan hänen lähellään.

En tiedä, miksi kirjoitan tätä tänne. Ehkä jollakulla muulla on samanlaisia ajatuksia. Olen etsinyt netistä apua itselleni mutta nyt tuntuu, että mikään ei saa minua enää elämään.

Olen pettynyt itseeni niinkuin muutkin ihmiset.