Hi, kaikki skitsofreenikot !

Tosin en oo ihan varma, onko totta toi mitä sanot ?
En ossaa sannoo.
Mut tappotouhut jätän muille.
Sen ainaki tiedän.

Minä olen humanoidi.

Paskat. Häiriö aivojen sähköisessä toiminnassa

No voi olla sitäkin. Mutta mitä jos sisäistetty henkinen väkivalta aiheuttaa häiriöitä aivojen sähköisessä toiminnassa kun se jatkuu tarpeeksi pitkään? On sitäpaitsi tylyä kommentoida että "paskat".

Hyvä metafora laumasta ja sen toiminnasta! Yleensä tai lähes aina kuulee että skitsofreenikkoa on kiusattu kohtuuttomasti ennen sairastumista. Ihminen adaptoi kiusaamisen ja alkaa itse uskomaan ne väitteet mitä kiusaajat ovat hänelle syöttäneet. Sitten alkaa kuulemaan päänsiäisiä ääniä jotka toistavat kiusaajien väitteitä.

Niinpä niin. Tutkittu on mutta ei ole saatu selvää tulosta sairauden aiheuttajista

Skitsofreniahan on määritelmällisesti oireyhtymä, jonka etiologia, oirekuva ja ennuste ovat hyvin yksilöllisiä. Suomeksi sanottuna kyseessä ei ole sairaus ensinkään, eikä varsinkaan yhtenäinen sairaus. On luonnollista, että lääketieteellisesti täysin epävalidille sairaudelle ei ole selvää aiheuttajaa eikä tule koskaan löytymäänkään. Skitsofrenian oirekuva on myös muuttunut historian saatossa: esimerkiksi katatonista skitsofreniaa ei havaita lainkaan enää Suomessa. Psykiatri Claes Anderssonin mukaan katatoninen skitsofrenia olikin oire siitä, miten potilaita kohdeltiin hänen aikanaan. Myös muut skitsofrenian alalajien esiintyvyys on laskenut. Erityisesti Tornion alueella ne ovat laskeneet 80-luvulta 33/100 00 asukasta kohden 3/100 000 asukasta kohden. Myös muualla skitsofrenian esiintyvyys on laskenut 30 %. . Psykoottisiksi tiloiksi nimitetyt kokemukset eivät johdu mistään tietystä asiasta eikä ne liity mihinkään tiettyyn sairauteen tai ongelmaan. On olemassa vain tilastollisia korrelaatioita, kuten traumat, huumeidenkäyttö ja sukutausta, jotka lisäävät diagnoosin todennäköisyyttä ja sitä, miten psykoottiset kokemukset vaikuttavat ihmisen toimintakykyyn ja miten ne kroonistuvat. Esimerkiksi koulukiusaaminen ja sen jälkeinen pakkohoito sekä väkivaltainen neuroleptilääkitys voi hyvinkin johtaa siihen, että ihminen kärsii yhä pahemmista syyttävistä ja pilkkaavista ääniharhoista, jotka kehittyivät vähitellen siitä, ettei hän kyennyt käsittelemään koulukiusaamisesta johtuvaa vääristynyttä suhdetta itseensä. Pakkohoidon ja stigmatisoinnin ansiosta "sairaus" kroonistuu ja ihminen alkaa kuulla ääniä, jotka syyttävät häntä lisäksi hullluksi ja sairaaksi päivästä toiseen... Näin ollen myös hoito itsessään voi olla riskitekijä, kuten katatonisen skitsofrenian tapauksessa. Vaikka monimuotoiset ns. psykoottiset tilat ovat aitoja kokemuksia, niiden vaikutus ihmisen henkiseen toimintakykyyn liittyy vahvasti myös siihen, miten ne tulkitaan kulttuurissa ja miten tällaisia kokemuksia kokenut ihminen kohdataan.

Skitsot ovat omaan napaansa tuijottavia. Minua kiusataan jne. Tekevät itse omasta elämästään sairaan

Kerro miten paranee skitsofreniasta. Haluan tietää!

jkäljäkhj kirjoitti:

Skitsofreniahan on määritelmällisesti oireyhtymä, jonka etiologia, oirekuva ja ennuste ovat hyvin yksilöllisiä. Suomeksi sanottuna kyseessä ei ole sairaus ensinkään, eikä varsinkaan yhtenäinen sairaus. On luonnollista, että lääketieteellisesti täysin epävalidille sairaudelle ei ole selvää aiheuttajaa eikä tule koskaan löytymäänkään. Skitsofrenian oirekuva on myös muuttunut historian saatossa: esimerkiksi katatonista skitsofreniaa ei havaita lainkaan enää Suomessa. Psykiatri Claes Anderssonin mukaan katatoninen skitsofrenia olikin oire siitä, miten potilaita kohdeltiin hänen aikanaan. Myös muut skitsofrenian alalajien esiintyvyys on laskenut. Erityisesti Tornion alueella ne ovat laskeneet 80-luvulta 33/100 00 asukasta kohden 3/100 000 asukasta kohden. Myös muualla skitsofrenian esiintyvyys on laskenut 30 %. . Psykoottisiksi tiloiksi nimitetyt kokemukset eivät johdu mistään tietystä asiasta eikä ne liity mihinkään tiettyyn sairauteen tai ongelmaan. On olemassa vain tilastollisia korrelaatioita, kuten traumat, huumeidenkäyttö ja sukutausta, jotka lisäävät diagnoosin todennäköisyyttä ja sitä, miten psykoottiset kokemukset vaikuttavat ihmisen toimintakykyyn ja miten ne kroonistuvat. Esimerkiksi koulukiusaaminen ja sen jälkeinen pakkohoito sekä väkivaltainen neuroleptilääkitys voi hyvinkin johtaa siihen, että ihminen kärsii yhä pahemmista syyttävistä ja pilkkaavista ääniharhoista, jotka kehittyivät vähitellen siitä, ettei hän kyennyt käsittelemään koulukiusaamisesta johtuvaa vääristynyttä suhdetta itseensä. Pakkohoidon ja stigmatisoinnin ansiosta "sairaus" kroonistuu ja ihminen alkaa kuulla ääniä, jotka syyttävät häntä lisäksi hullluksi ja sairaaksi päivästä toiseen... Näin ollen myös hoito itsessään voi olla riskitekijä, kuten katatonisen skitsofrenian tapauksessa. Vaikka monimuotoiset ns. psykoottiset tilat ovat aitoja kokemuksia, niiden vaikutus ihmisen henkiseen toimintakykyyn liittyy vahvasti myös siihen, miten ne tulkitaan kulttuurissa ja miten tällaisia kokemuksia kokenut ihminen kohdataan.

Lue lisää

Se on ihan totta, että skitsofrenia ei ole yhtenäinen sairaus. Toiset on sillä diagnoosilla työelämässä, kun taas toiset joutuu laitokseen pitkiksi ajoiksi. Todellisuudessa varmaan siinä on kyse monenlaisista eri häiriöistä aivotoiminnassa ja/tai psyykessä.
Aivotoiminta ja psyyke ovat tavallaan saman kolikon kaksi eri puolta. Siis ajattelu ja käyttäytyminen heijastelee aivotoimintaa. Mutta vaikuttaako ajattelu aivojen sähkökemialliseen toimintaan, vai sähkökemiallinen toiminta ajatteluun? Kumpi oli ensin, muna vai kana?
Skitsofreenikot ovat varmaankin vähän tavallista herkempiä ympäristön ärsykkeille, ja jos hoidossa on pakkotoimia ja epäoikeudenmukaisuuksia, niin varmasti ne huonontavat skitsofreenikon tilaa. On kumma miksei tätä asiaa kovin hyvin huomioida hoidossa.
Psykoottiset tilat saattavat liittyä moniin fyysisiin sairauksiin ja neurologisiin sairauksiin.
Hoito itsessään saattaa olla riski, olen ihan samaa mieltä. Hyvänä esimerkkinä juuri katatoniset potilaat, joita ei enää juuri näe hoidon kehittymisen myötä. Hoidossa esiintyvä stigmatisointi voi johtaa siihen, että potilas itsekin stigmatisoi itsensä. Tuskin tällainen leimaaminen auttaa ketään paranemaan, ennemminkin se pitää potilaan sairaan roolissa, ja usein aiheetta.
Psykiatrisessa hoidossa on ihan liikaa lannistamista ja vähättelyä, mikä ei auta potilaita eteenpäin elämässään.
Jossain alkuperäiskansojen kulttuureissa psykoottisia kokemuksia saanut henkilö on voinut olla arvostetussa roolissa yhteisössään, poppamiehenä tai shamaanina. Länsimaisessa kulttuurissa sen sijaan tällainen henkilö on enemmän tai vähemmän syrjitty. Tähän asiaan pitäisi saada muutos, ja ehkä sen myötä psykoottisista tiloista kärsineet toipuisivat paremmin.

Miettijä kirjoitti:

Se on ihan totta, että skitsofrenia ei ole yhtenäinen sairaus. Toiset on sillä diagnoosilla työelämässä, kun taas toiset joutuu laitokseen pitkiksi ajoiksi. Todellisuudessa varmaan siinä on kyse monenlaisista eri häiriöistä aivotoiminnassa ja/tai psyykessä.
Aivotoiminta ja psyyke ovat tavallaan saman kolikon kaksi eri puolta. Siis ajattelu ja käyttäytyminen heijastelee aivotoimintaa. Mutta vaikuttaako ajattelu aivojen sähkökemialliseen toimintaan, vai sähkökemiallinen toiminta ajatteluun? Kumpi oli ensin, muna vai kana?
Skitsofreenikot ovat varmaankin vähän tavallista herkempiä ympäristön ärsykkeille, ja jos hoidossa on pakkotoimia ja epäoikeudenmukaisuuksia, niin varmasti ne huonontavat skitsofreenikon tilaa. On kumma miksei tätä asiaa kovin hyvin huomioida hoidossa.
Psykoottiset tilat saattavat liittyä moniin fyysisiin sairauksiin ja neurologisiin sairauksiin.
Hoito itsessään saattaa olla riski, olen ihan samaa mieltä. Hyvänä esimerkkinä juuri katatoniset potilaat, joita ei enää juuri näe hoidon kehittymisen myötä. Hoidossa esiintyvä stigmatisointi voi johtaa siihen, että potilas itsekin stigmatisoi itsensä. Tuskin tällainen leimaaminen auttaa ketään paranemaan, ennemminkin se pitää potilaan sairaan roolissa, ja usein aiheetta.
Psykiatrisessa hoidossa on ihan liikaa lannistamista ja vähättelyä, mikä ei auta potilaita eteenpäin elämässään.
Jossain alkuperäiskansojen kulttuureissa psykoottisia kokemuksia saanut henkilö on voinut olla arvostetussa roolissa yhteisössään, poppamiehenä tai shamaanina. Länsimaisessa kulttuurissa sen sijaan tällainen henkilö on enemmän tai vähemmän syrjitty. Tähän asiaan pitäisi saada muutos, ja ehkä sen myötä psykoottisista tiloista kärsineet toipuisivat paremmin.

Lue lisää

Skitsofrenia ei ole sairaus. Se on vain nimitys tietynlaisille ei-toivotuille ihmiselle, joita yhdistää yhteiskunnan halu päästä heistä eroon tai vähintään hiljentää heidän ilmaisunsa.

Sairauksiksi kutsutaan sellaisia kehollisia tiloja, joissa on jokin poikkeavuus kehon normaalissa toiminnassa. Niin sanotussa skitsofreniassa mitään tällaista kehollista poikkeavuutta ei ole havaittu, eikä tulla havaitsemaankaan. Siksi skitsofreniaa kutsutaan mielisairaudeksi, ei esimerkiksi aivosairaudeksi. Mielisairaus ei ole aivosairaus. Mielisairaus on aina metafora (lääke)tieteellisestä näkökulmasta.

Psykiatria tarkoituksella stigmatisoi kohteensa, koska ala hyötyy siitä. Julkisesti he esittävät "kamppailevansa mielisairaiden (mielisairauksi kutsuttujen ihmisten) väärinkohtelua kohtaan" vaikka he itse kohtelevat leimaamiansa ihmisiä huonosti työkseen.

Miettijä kirjoitti:

Se on ihan totta, että skitsofrenia ei ole yhtenäinen sairaus. Toiset on sillä diagnoosilla työelämässä, kun taas toiset joutuu laitokseen pitkiksi ajoiksi. Todellisuudessa varmaan siinä on kyse monenlaisista eri häiriöistä aivotoiminnassa ja/tai psyykessä.
Aivotoiminta ja psyyke ovat tavallaan saman kolikon kaksi eri puolta. Siis ajattelu ja käyttäytyminen heijastelee aivotoimintaa. Mutta vaikuttaako ajattelu aivojen sähkökemialliseen toimintaan, vai sähkökemiallinen toiminta ajatteluun? Kumpi oli ensin, muna vai kana?
Skitsofreenikot ovat varmaankin vähän tavallista herkempiä ympäristön ärsykkeille, ja jos hoidossa on pakkotoimia ja epäoikeudenmukaisuuksia, niin varmasti ne huonontavat skitsofreenikon tilaa. On kumma miksei tätä asiaa kovin hyvin huomioida hoidossa.
Psykoottiset tilat saattavat liittyä moniin fyysisiin sairauksiin ja neurologisiin sairauksiin.
Hoito itsessään saattaa olla riski, olen ihan samaa mieltä. Hyvänä esimerkkinä juuri katatoniset potilaat, joita ei enää juuri näe hoidon kehittymisen myötä. Hoidossa esiintyvä stigmatisointi voi johtaa siihen, että potilas itsekin stigmatisoi itsensä. Tuskin tällainen leimaaminen auttaa ketään paranemaan, ennemminkin se pitää potilaan sairaan roolissa, ja usein aiheetta.
Psykiatrisessa hoidossa on ihan liikaa lannistamista ja vähättelyä, mikä ei auta potilaita eteenpäin elämässään.
Jossain alkuperäiskansojen kulttuureissa psykoottisia kokemuksia saanut henkilö on voinut olla arvostetussa roolissa yhteisössään, poppamiehenä tai shamaanina. Länsimaisessa kulttuurissa sen sijaan tällainen henkilö on enemmän tai vähemmän syrjitty. Tähän asiaan pitäisi saada muutos, ja ehkä sen myötä psykoottisista tiloista kärsineet toipuisivat paremmin.

Lue lisää

"Jossain alkuperäiskansojen kulttuureissa psykoottisia kokemuksia saanut henkilö on voinut olla arvostetussa roolissa yhteisössään, poppamiehenä tai shamaanina. Länsimaisessa kulttuurissa sen sijaan tällainen henkilö on enemmän tai vähemmän syrjitty. Tähän asiaan pitäisi saada muutos, ja ehkä sen myötä psykoottisista tiloista kärsineet toipuisivat paremmin."

Tätä ei ehkä saisi tuoda ilmi, mutta ei kaikkea voi redusoida joksikin puhtaasti häiriö-terveys akselilla. Ei mielen kontrollin menettäminen välttämättä ole sairaus, vaan sillä voi olla myös adaptiivinen funktio ihmismielen toiminnalle. Minä olen kokenut kaksi rajua psykoosia, jotka olivat samaan aikaan äärimmäisen traumatisoivia ja äärimmäisen rikkaita. Ehkä elämäni parhaimpia ja kamalimpia kokemuksia samaan aikaan. Niiden sisältämät unet laajensivat empatiakykyäni ja ymmärrystäni maailmasta. Jos sanoisin tämän jollekin psykiatrille, hän pitäisi minua vain vähämielisenä hourupäänä, koska eihän maailmaa saa kokea kuin tietyllä tavalla. Monilla ns. terveilläkin ihmisillä on kokemuksia, jotka voidaan tulkita paranormaaleiksi tai joksikin epämääräisiksi aivotoiminnan häiriöksi, mutta ei ei se vie niiden kokemusten kielellistä ja hengellistä sisältöä pois. Kokemukseni olivat minulle äärimmäisen mielekkäitä. Psykoosit voivat toisaalta myös traumatisoida hyvin voimakkaasti. Se että luulet hetken aikaa olevasi kuollut ja toisessa todellisuudessa on traumaattinen kokemus itsessään etenkin, kun kulttuurinen ympäristö on hyvin materialistinen ja tällaisiin kokemuksiin liittyy voimakas stigma. Eikä tämän trauman käsittelyä auta se, että kokemus paikannetaan aivotoiminnan häiröön tai johonkin mystiseen geneettiseen sairauteen. Se tavallaan amputoi ihmiseltä kyvyn tehdä itseään ja kokemuksiaan ymmärrettäväksi sosiaalisesti myös silloin, kun kokija itse ymmärtää ne hyvinkin mielekkäiksi. Vähän kuin sanoisi sotarikosten uhrille, että kärsimyksesi on geneettinen sairaus ja kaikki mitä sanot, on mieletöntä. Monissa psykoottisissa kokemuksissa on potentiaalia siihen, että ihminen kasvaa niistä henkisesti. Toisaalta psykiatrisessa hoidossa usein tehdään niin, että lisätään hämmennystä ja traumaa entisestään.

jkäljäkhj kirjoitti:

Skitsofreniahan on määritelmällisesti oireyhtymä, jonka etiologia, oirekuva ja ennuste ovat hyvin yksilöllisiä. Suomeksi sanottuna kyseessä ei ole sairaus ensinkään, eikä varsinkaan yhtenäinen sairaus. On luonnollista, että lääketieteellisesti täysin epävalidille sairaudelle ei ole selvää aiheuttajaa eikä tule koskaan löytymäänkään. Skitsofrenian oirekuva on myös muuttunut historian saatossa: esimerkiksi katatonista skitsofreniaa ei havaita lainkaan enää Suomessa. Psykiatri Claes Anderssonin mukaan katatoninen skitsofrenia olikin oire siitä, miten potilaita kohdeltiin hänen aikanaan. Myös muut skitsofrenian alalajien esiintyvyys on laskenut. Erityisesti Tornion alueella ne ovat laskeneet 80-luvulta 33/100 00 asukasta kohden 3/100 000 asukasta kohden. Myös muualla skitsofrenian esiintyvyys on laskenut 30 %. . Psykoottisiksi tiloiksi nimitetyt kokemukset eivät johdu mistään tietystä asiasta eikä ne liity mihinkään tiettyyn sairauteen tai ongelmaan. On olemassa vain tilastollisia korrelaatioita, kuten traumat, huumeidenkäyttö ja sukutausta, jotka lisäävät diagnoosin todennäköisyyttä ja sitä, miten psykoottiset kokemukset vaikuttavat ihmisen toimintakykyyn ja miten ne kroonistuvat. Esimerkiksi koulukiusaaminen ja sen jälkeinen pakkohoito sekä väkivaltainen neuroleptilääkitys voi hyvinkin johtaa siihen, että ihminen kärsii yhä pahemmista syyttävistä ja pilkkaavista ääniharhoista, jotka kehittyivät vähitellen siitä, ettei hän kyennyt käsittelemään koulukiusaamisesta johtuvaa vääristynyttä suhdetta itseensä. Pakkohoidon ja stigmatisoinnin ansiosta "sairaus" kroonistuu ja ihminen alkaa kuulla ääniä, jotka syyttävät häntä lisäksi hullluksi ja sairaaksi päivästä toiseen... Näin ollen myös hoito itsessään voi olla riskitekijä, kuten katatonisen skitsofrenian tapauksessa. Vaikka monimuotoiset ns. psykoottiset tilat ovat aitoja kokemuksia, niiden vaikutus ihmisen henkiseen toimintakykyyn liittyy vahvasti myös siihen, miten ne tulkitaan kulttuurissa ja miten tällaisia kokemuksia kokenut ihminen kohdataan.

Lue lisää

Tiedätkös mitä,ihan kuin musta puhuisit,niin hyvin pitää paikkansa.T, Skitso

Voi voi eikö trollaaminen onnistu?

Soita Ilta-Sanomiin. Siellä osataan neuvoa.