Muutama fakta mietittäväksi

Geneettisestä perinnöstä voi sanoa seuraavaa:
Lapsi perii 50% kummaltakin vanhemmaltaan. Huomattavaa on kuitenkin että emme voi tarkalleen tietää (ainakaan etukäteen) Kummalta vanhemmalta me perimme minkäkin ominaisuutemme. Asiaa voisi havainnollista siten että molempien vanhempiemme 100%:sta saamme sattumanvaraisesti 50% ..

Vaikka siis emme tarlalleen tiedäkään minkälaisia ominaisuuksia perimme miltäkin vanhemmaltamme tiedämme kuitenkin että saamme puolet (siis 50%) kummaltakin vanhemmaltamme. Siis meissä on 50% isäämme ja 50% äitiämme.

Suorassa ylös- tai alaspäin suuntautuvassa perinnöllisyydessä puolitetaan perinnöllisyys sitten jokaisessa sukupolvessa.

Esimerkiksi meissä on keskimäärin 25 prosenttia yhteistä isovanhempiemme kanssa (tai lastenlastemme kanssa).

Asian voisi matemaattisesti ilmentää seuraavasti.

Ensimmäisesä sukupolvessa meissä on siis 50% kummaltakin vanhemmaltamme, sen jälkeen pienenee geneettinen sukulaisuus seuraavasti (nopeasti):
Toinen sukupolvi 25% yhteistä
Kolman sukupolvi 12,5% yhteistä
Neljäs sukupolvi 6,25% yhteistä
Viides sukupolvi 3,125% yhteistä
Kuudes sukupolvi 1,562% yhteistä
Seitsemäs sukupolvi 0,391% yhteistä
Kahdeksas sukupolvi 0,196% yhteistä
Yhdeksäs sukupolvi 0,098% yhteistä
Kymmenes sukupolvi 0,049% yhteistä

Kun lisäämme tähän sen tosiasian, että kymmenessä sukupolvessa meillä on yhteensä tarkalleen 1024 esivanhempaa joilta olemme geneettisen perintömme saaneet ja kuten sanottu jokaisessa sukupolvessa sattumanvaraisesti niin voimme vain todeta että elinympäristöllämme (kultuurilla) on tosiasiassa meihin suurempi vaikutus kuin meissä olevalla esivanhemmiltamme saamallamme geneettisellä perinnöllä.
Ilmianna
Jaa

2 Vastausta


Mutta kun - - - - -
Siellä 10. sukupolven päässä voi puuttua vaikka 500 noista 1024:sta esivanhemmasta. He ovat esivanhempia monta eri reittiä. Tällainen on tavallista varsinkin noiden uudisraivaajien kylissä ja pitäjissä, joihin saattoi aikoinaan asettua vain muutama perhe.
Kyllä ne geenit rikastuvat noissa tapauksissa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Niinpä, nykyään voi sukututkintaa tosin tehdä myös myös juuri DNA-testien kautta joka yhdessä oman ja muiden sukututkijoiden kanssa tehdyn yhteistyön kautta voi paljastaa kaikenlaista. Kirkonkirjat ovat hyvä pohja tutkinnalle ja niistä löytyy yhtä ja toista aina tuonne 1600 luvun alkuun, mikä parhaassa tapauksessa kattaa nuo mainitut 10 sukupolvea ja vaikka ei ihan jokaista sukuhaaraa saakkaan selville niin paljon kiinnostavaa löytyy kuitenkin.
Kuten sanottu se geeni-sukulaisuus esivanhempiin puolittuu jokaisessa sukupolvessa joka suuntaan ja oikeastaan sukututkijaa kiinnostaakin enemmän se historiallinen tausta kuin geenisukulaisuus, joka 10 sukupolven jälkeen parhaassakin tapauksesa vaihtelee 0:sta enintään 5% :tiin ... "suorassa linjassa" jokaiseen esivanhempaan. Kun mennään muutama sukupolvi taaksepäin niin ero oman "sukulaisen" n.s. laillisen lapsen ja esimerkiksi aviottoman lapsen (tai vaikka ottolapsen) välillä ei ole kovinkaan suuri jos ollenkaan.

Mutta koskaan ei pidä "tutkia" omaa sukuaan siten että vain kopioi netistä muiden tutkijoiden tuloksia, niinkuin monet valitettavasti tuntuvat tekevän.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Muutama fakta mietittäväksi

Geneettisestä perinnöstä voi sanoa seuraavaa:
Lapsi perii 50% kummaltakin vanhemmaltaan. Huomattavaa on kuitenkin että emme voi tarkalleen tietää (ainakaan etukäteen) Kummalta vanhemmalta me perimme minkäkin ominaisuutemme. Asiaa voisi havainnollista siten että molempien vanhempiemme 100%:sta saamme sattumanvaraisesti 50% ..

Vaikka siis emme tarlalleen tiedäkään minkälaisia ominaisuuksia perimme miltäkin vanhemmaltamme tiedämme kuitenkin että saamme puolet (siis 50%) kummaltakin vanhemmaltamme. Siis meissä on 50% isäämme ja 50% äitiämme.

Suorassa ylös- tai alaspäin suuntautuvassa perinnöllisyydessä puolitetaan perinnöllisyys sitten jokaisessa sukupolvessa.

Esimerkiksi meissä on keskimäärin 25 prosenttia yhteistä isovanhempiemme kanssa (tai lastenlastemme kanssa).

Asian voisi matemaattisesti ilmentää seuraavasti.

Ensimmäisesä sukupolvessa meissä on siis 50% kummaltakin vanhemmaltamme, sen jälkeen pienenee geneettinen sukulaisuus seuraavasti (nopeasti):
Toinen sukupolvi 25% yhteistä
Kolman sukupolvi 12,5% yhteistä
Neljäs sukupolvi 6,25% yhteistä
Viides sukupolvi 3,125% yhteistä
Kuudes sukupolvi 1,562% yhteistä
Seitsemäs sukupolvi 0,391% yhteistä
Kahdeksas sukupolvi 0,196% yhteistä
Yhdeksäs sukupolvi 0,098% yhteistä
Kymmenes sukupolvi 0,049% yhteistä

Kun lisäämme tähän sen tosiasian, että kymmenessä sukupolvessa meillä on yhteensä tarkalleen 1024 esivanhempaa joilta olemme geneettisen perintömme saaneet ja kuten sanottu jokaisessa sukupolvessa sattumanvaraisesti niin voimme vain todeta että elinympäristöllämme (kultuurilla) on tosiasiassa meihin suurempi vaikutus kuin meissä olevalla esivanhemmiltamme saamallamme geneettisellä perinnöllä.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta