Miten minun pitäisi jatkaa?

Minulla meni hiljattain välit "poikakaverini" kanssa, kun hän ei enää jaksanut jatkuvaa valehteluani tai itsetuhoisuutta.
En koskaan valehdellut hänellä päin naamaa, mutta jos olimme jossain kaveriporukassa muuntelin vähän tottuutta ja hän tiesi, ettei se olisi totta. Huomasin itsekkin etten itsekkään tiennyt mikä oli totta ja mikä ei.
Itse tuhoisuuteeni en ole koskaan yrittänyt tehdä mitään, olen kyllä yrittänyt saada apua, mutta perheeni on sitä mieltä etten tarvitse sitä (he eivät tiedä/usko ongelmiini).
"Poikakaverillani" on myös jonkin asteinen masennus ja on itsekkin itsetuhoinen. Olen yrittänyt auttaa häntä joissain asioissa, joka johtikin meidät alunperin yhteen. Mutta hän ei kestänyt kun olis koko ajan uhkaamassa vetää ranteni auki. Hän sai yleensä mieleni muuttumaan, enkä ole satuttanut itseäni enää minkään turhan syyn takia, mutta nyt kun emme ole enää väleissä tuntuu kuin en haluaisi elää enää hetkeäkään. Enkä saa kunnolla unta tai koulunkäynti tuntuu mahdottomalta. Hän oli ainut henkilö jolle puhuin vain totta. Enkä tiedä pärjäänkö ilman häntä.
Hän antoi sellaisen mieli kuvan, että minulla on vielä mahdollisuus korjata tilanne parantumalla tai hankkimalla apua, mutta aristan terapeutteja ja muille puhumista.
Mitä minun pitäisi tehdä että saisin korjattua tilanteen tai vain parantaakseni oloani?