Läheisriippuvuus

Läheisriippuvuus, katsotaanko että se on jonkinlainen persoonallisuuhäiriö.? Luin läheisriippuvuudesta ja tajusin että kuvaukset sopivat paremmin kuin hyvin omaan äitiini. Äitini elämä itsessään on tyhjä, hän elää osin muiden elämää. Tietysti pakolliset omat asiat hoitaa. Kun sisarukseni asui lähellä perheineen hän hätäili ja eli heidän 'ongelmiaan' , oli huolissaan jatkuvasti mutta ei kuitenkaan oikeasti pystynyt auttamaan. Hän voivotteli apuna ja teki sitä omassa kodissaan, jossa minä vielä asuin hänen kanssaan. Omia tarpeita hänellä ei oilein ollut, siksi hänen oma kotinsa oli oikea puutteenperä. Hän ei nähnyt mitään tarvittavaa omassa kodissaan tai asioissaan vaan keskittyi vain muiden tarpeisiin. Kun sisarukseni muutti pois läheltä sama huolehtiminen jatkui uusien ihmisten ja minun kanssa. Olin jatkuvasti riidoissa hänen kanssaan koska hän tunkeutui avuksi yrittämällä ottaa asiani hänen omiin huomiinsa. Maailman ärsyttävintä toimintaa! Sen jälkeen hän alkoi elää naapureiden ongelmien kanssa. Hän tyrkytti itseään avuksi tunkeutuen naapureiden avuksi. Siis pyytämättä. Hän itse ei tarvitse mitään, hän elää vain muita varten ja on kuin sankari saadessaan auttaa muita. Kotona valitti meille että hän ei jaksa kun kotityöt olivat niin raskaita. Kammottava ihminen, kun nyt ajattelen niitä aikoja tuntui kuin se olisi ollut pimeä, musta ajanjakso elämässä. Aivan kuin silloin olisi jotakin pahaa koko ajan ollut aina ilmassa. Aivan kuin jokinnäkymätön vaara olisi ollut jatkuvasti läsnä jota piti pelätä, äitini panikoi, teki pienistä asioista ylisuuria ne saivat valtavat mittasuhteet. Sellaiset asiat jotka olivat oikeasti merkittäviä , niiden olemassaoloa hän ei huomannut. Äidille normaali elämä oli kaaosta, jota hän pakeni touhuamiseen ja toisten asioiden huolehtimiseen. Hän pakeni siten omia ongelmiaan.
Ilmianna
Jaa

24 Vastausta



Äitini sai aina isäni suuttumaan ja isäni hakkasi kaikki äidin astiat lattiaan säpäleiksi. Kerrankin menin pyytämään heitä lopettamaan riidan joka kesti pitkälle yöhön seuraava aamu oli koulupäivä. Olin jotain 10 vuotias silloin- Sain kävellä avojaloin lasinsiruissa, lattia oli aivan kokonaan niiden peitossa. He eivät lopettaneet. Sama toistui monesti, enää en vain mennyt heitä pyytämään lopettamaan riitaa vaan kuuntelin sitä sängyssäni. Nyt aikuisena tajuan miten julmaa se oli lasta kohtaan. Äitini ärsytti isääni aivan tarkoituksella, sen huomasin jo lapsena. Kun hän sai isäni suuttumaan hän alkoi rukoilla isääni lopettamaan ja että ei saa suuttua ja että hän suuttui tyhjästä. Isäni ei käyttännyt alkoholia tiedoksi niille jotka ajattelevat että isäni riehui humalassa. Kun asuin äitini kanssa kahden hän alkoi käyttää samaa ärsyttämistä minua kohtaan. Vahtimista ja vartioimista, ohjailua, asioihin puuttumista, sanallista ärsyttämistä. Minä tiesin että hänellä on paketoituna 10 kappaletta koristelautasia joita hän varjeli kaapissa. Isääni ei enää ollut olemassa siihen aikaan. Kerran kun hän rupesi ärsyttämään ja räkättämään otin sen paketin kaapista ja paiskasin lattiaan. Joka ikinen lautan hajosi. en tuntenut mitään katummusta tekoni jälkeen, vaan olin tyytyväinen kun sain tehtyä sen. Sitä hän juuri kaipasi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Voi ei, joskus sitä on vain muutettava tarpeeksi kauas vanhemmistaan, vaikka toiselle puolelle maapalloa, että saa oman elämän, johon ei pääse puuttumaan.

Täällä on keskusteltu läheisriippuvuudesta, joka toisten mielestä on narsismia ja toisten mielestä se uhri olisi läheisriippuva. Että ehkä, joku viisaampi kertoo, että kumpaa se oikein on?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nykyisin äitini on hyväntekijä kaikille, oikea läheisriippuvaisuuden perikuva. Kaikille ihmisille jotakin, kaikki ihmiset ovat lapsiani -tyyliin. En siedä sitä ihmistä, mitään sitä ei ole tapahtunut josta kerroin aiemmin. Kaikesta sellaisesta on vaiettava, hän ei suostu puhumaan mistään entisestä vaan alkaa loukkaantuneena väittämään että häntä syytetään. Keskustelut eivät tuota mitään tulosta. Jos mitä saan häneltä on sääli. Hän säälii minua koska minulla oli niin huono lapsuus, sairasta. Jä hän oli sen perheen äiti. Puhuu kuin olisi joku muu sivullinen. Ei minkäänlaista häpeää ei katumusta hänen ilmeensäkin kovenee jos noista asioista puhuu. Hänelle tulee kuin panssari päälle josta sanat kimpoavat pois eikä hän edes kuuntele niitä. Kova, kova, kova. Hänestä tulee mieleen dokumentit kun natsit olivat nurbergin oikeudessa. Sama asenne hänellä. Vihaan häntä. Haluaisin särkeä edelleenkin kaikki hänen rakkaat astiansa. Se olisi hänelle oikein. Hän rakastaa vain kovaa ja kylmää posliinia, ei lapsiaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pullopostilla kirjoitti:
Nykyisin äitini on hyväntekijä kaikille, oikea läheisriippuvaisuuden perikuva. Kaikille ihmisille jotakin, kaikki ihmiset ovat lapsiani -tyyliin. En siedä sitä ihmistä, mitään sitä ei ole tapahtunut josta kerroin aiemmin. Kaikesta sellaisesta on vaiettava, hän ei suostu puhumaan mistään entisestä vaan alkaa loukkaantuneena väittämään että häntä syytetään. Keskustelut eivät tuota mitään tulosta. Jos mitä saan häneltä on sääli. Hän säälii minua koska minulla oli niin huono lapsuus, sairasta. Jä hän oli sen perheen äiti. Puhuu kuin olisi joku muu sivullinen. Ei minkäänlaista häpeää ei katumusta hänen ilmeensäkin kovenee jos noista asioista puhuu. Hänelle tulee kuin panssari päälle josta sanat kimpoavat pois eikä hän edes kuuntele niitä. Kova, kova, kova. Hänestä tulee mieleen dokumentit kun natsit olivat nurbergin oikeudessa. Sama asenne hänellä. Vihaan häntä. Haluaisin särkeä edelleenkin kaikki hänen rakkaat astiansa. Se olisi hänelle oikein. Hän rakastaa vain kovaa ja kylmää posliinia, ei lapsiaan.
Mikä häntä vaivaakaan mutta äidillä on aina ollut erityisen kova mieltymys posliiniesineisiin. Hän todella rakastaa vain niitä. Mistä se voi johtua? Asuntokin on kuin posliinikauppa. Ymmärrän miksi isäni särki astoita. Mikään muu ei häntä voi satuttaa, mutta kun särjet häneltä rakkaan posliiniesineen, se sattuu. Sanoilla häntä on aivan turha satuttaa, ei onnistu , ei mitään vaikutusta. Vaikka sanot mitä. Ehkä hän itsekin on tehty posliinista, kova kuori eikä mitään tunteita. Ehkä hän itsekin vain särkyy lopulta, toivottavasti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Oho! Onpa sulla ongelmia. Hyvin on äitisi opit menneet perille. Olet just samanlainen. Että turhaan täällä itket.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Kiitos :') ;') Mutta en aikonut mennä minnekään :):)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pullopostilla kirjoitti:
Kiitos :') ;') Mutta en aikonut mennä minnekään :):)
Se on sellasta, että täällä ei äitiä saa pitää kuvaamaanlaisenasi naisena, joka on piikkinä puolisonsa lihassa aiheuttaen ties mitä vaivaa. Ilmeisesti se madonnamyytti, vai mikä? Miehiä, poikaystäviä, ukkomiehiä ja möhömaihaisia setiä saa kyllä haukkua narsistiksi, että tasa-arvo on tällä palstalla vähän hakusessa, koeta kestää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sellastaseonvälillä kirjoitti:
Se on sellasta, että täällä ei äitiä saa pitää kuvaamaanlaisenasi naisena, joka on piikkinä puolisonsa lihassa aiheuttaen ties mitä vaivaa. Ilmeisesti se madonnamyytti, vai mikä? Miehiä, poikaystäviä, ukkomiehiä ja möhömaihaisia setiä saa kyllä haukkua narsistiksi, että tasa-arvo on tällä palstalla vähän hakusessa, koeta kestää.
Kiitos, arvasin että tuo kommentti tuli joltakin 'äidiltä' joka veti herneet nenään. Äidit on pyhiä sehän meille opetetaan raamatussakin sanoin (Vaikka itse en usko) "Kunnioita vanhempiasi", siellä ei ole sanottu "Kunnioita lapsiasi" . Joten äideillä (varsinkin) on luulo että he saavat tehdä mitä vain ja lasten tulee heitä siitä huolimatta kunnioittaa. Tällä palstalla narsistiakat hilluu...:)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Eikö teillä ollut edes harjaa ja rikkalapiota millä lakaista ja korjata ne sirpaleet pois lattialta ennenkuin kukaan kävelee niiden päälle? Vai eikö kukaan viitsinyt kun ei kuulu mulle, siivoaminen?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Olipa fiksu kysymys! Kiitos mahtavasta vinkistä :)Todellakin, näinhän se oli! Ei tullut tuollainen mieleen silloin lapsena kun kävelin sirujen päällä. Lisää noita älykkäitä kysymyksiäsi? :):) Jännä että kysymyksen laatu osoittaa myös ihmisen älykkyyden :) Varmaankin muutkin sen huomaavat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pullopostilla kirjoitti:
Olipa fiksu kysymys! Kiitos mahtavasta vinkistä :)Todellakin, näinhän se oli! Ei tullut tuollainen mieleen silloin lapsena kun kävelin sirujen päällä. Lisää noita älykkäitä kysymyksiäsi? :):) Jännä että kysymyksen laatu osoittaa myös ihmisen älykkyyden :) Varmaankin muutkin sen huomaavat.
Yksmutsi on noin 7 vuotias kysymyksen perusteella arveltuna.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mikään ole niin vaarallista kuin sanoa mielipiteitä vieraiden ihmisten perhe-elämästä lyhyiden kuvausten perusteella. Jokin noissa kuvauksissa laittaa odottamaan joitan lisää, vai tuleeko sitä. Oliko aina lasi- ja posliinimurskaa, josta murskasta ei voi paljoa päätellä, muuta kuin että on ollut vaikeaa.
Mutta helppoa on tietää, että posliiniesineiden rikkominen on ollut väärin tehty. Ei voi tietää mikä on ärsyttänyt ja ketä. Lasten kuvaukset eivät ole sillä tavoin kattavia ja niiden kautta ei voi yltää asioiden syvällisempään ymmärtämiseen. Tietenkin öinen riitely on myös väärin lapsiperheissä.

Alun kysymys on mielenkiintoinen. En tiedä vastausta. Ainakaan millään perustasolla ei kait löydy määritelmää jolla LR voisi määritellä persoonallisuushäiriöksi, mutta psykologiassa asia tunnetaan häiriönä käyttäytymisessä.
On riippuvuusongelma samassa sarjassa kuin päihteet. Henkilö on riippuvainen toisten ihmisten ongelmista, esim. päihdeongelmasta tai narsismista tms.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Ps. Ei kuitenkaan ilman päihteitä ole tietenkään päihdeongelmakaan eikä myöskään peliongelma, jotka on määritelty omina luokkinaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Meillä ei muita riippuvuuksia ollut . Luulen että läheisriippuvainen jos niin kuin äitinikin on, ilman noita olemassa olevia riippuvuuksia rakentaa itse niille korvikkeita ja alkaa hoivata. Mitä tapahtuu jos heikkolahjainen, läheisriipuvainen äiti on perheessä, jossa on potentiaalia ratkoa kaikki elämän tuomat ongelmat mennen ja tullen? Meidän perheessä olisi ollut. Ainoastaan yksi ongelma oli ratkaisematon, se oli äiti. Ainoastaan LR on sellainen joka ei keksi mihinkään koskaan minkäänlaista ratkaisua. Mitä hän tekisi? Hän on siis hyödytön jos ongelmia ei ole, hän on tarpeeton. Siksi hänen täytyy tehdä ne ongelmat eli kääntää asiat päinvastoin kuin ne oikeasti ovat. Asiat perheessä menisivät luonnollisesti oikein ja ongelmat ratkeaisivat normaalia tietä. LR äiti haluaa takertua perheeseen sen ongelmien kautta. Hoidettavat ongelmat tulevat siitä että äiti estää muita ratkomasta niitä ongelmia. Ongelmia ei ratkota, vaan niitä vatvotaan vuosikausia koska äiti ei halua niihin ratkaisua, jolloin ne olisivat ohi. Hän haluaa huolehtia. Sama ongelma saattaa pysyä vaikka kuinka kauan koska hän ei annan toisten ratkaista niitä. Myös aivan kuin narsistimaista itsekkyyttä. Äiti ei suostu olemaan tasavertainen vaan hän on aina auttava osapuoli, eli kuin aina ylempi. Ehkä oikea lääke tuollaiselle olisi jättää hänet selviytymään yksin. Kai hänen täytyy silloin huomata omat tarpeensakin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Läheisriipuvainen ehkä yrittää parantaa oloja ja olosuhteita hoivaamalla ja hoivan antajana on aina hän itse. Hoivaamalla ei monikaan asia tule yhtään sen paremmaksi. Hoivaaminen vain pitkittää epäkohtien olemassaoloa. Oli ongelma mikä tahansa läheisriipuvainen antaa vain omaa hoivaansa, silloinkin kun asiat vaatisivat asioiden oikeaa ratkaisemista. Jos asia on sellainen että LR:n itse täytyy olla mukana ratkaisemisessa ennekuin se ratkeaisi, on tilanne toivoton. Asia ei ratkea koskaan ja hoivaaminen vain jatkuu ja jatkuu.
Ilmianna
Jaa
Äitisi maalaa posliinilautasia ja on antanut niitä sinullekin. Olet heittänyt ne kaikki roskiin. Syytät äitiäsi isäsi kuolemasta ja sinun elämäsi pilaamisesta. Sen sijaan, että etsit täältä äidillesi diagnoosia ja purat äitivihaasi täällä jatkuvasti, niin ymmärrätkö ollenkaan miten sairaalta itse kuulostat näiden samojen "kammottava äiti" juttujesi kanssa. Tuo äitivihasi on niin syvällä ja paha, että sinun on parasta hakea siihen ammattiapua. Läheisriippuva tai narsisti tai vaan kiltti ihminen, niin sillä ei ole merkitystä sinulle. Keskity itsesi hoitamiseen ja lopeta tuo äitisi syyttely, ala elämään omaa elämääsi. Olet niin täynnä vihaa ja katkeruutta ja olet jäänyt tälle palstalle jumiin, koska et ole löytänyt elämällesi mitään suuntaa. Lopeta tuo äitisi vihaaminen ja ala sen sijaan työstämään omaa käytöstäsi ja mieti miten loppuelämäsi käytät. Vihaamalla et voita yhtään mitään, eikä äitisi ole vastuussa sinun elämästäsi vaikka luokittelisit hänet miksi tahansa. Mene hoitoon ja hanki itsellesi elämä, niin ei tarvitse elää äitisi elämää, eikä jäädä kiinni häneen.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
6 VASTAUSTA:
Terapeuttipenalta mennyt lauvantai-iltana jotain tärkeää sivu suun, siitä kitekeryys...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Niin on, katkeruus näkyy selvästi terapeuttipenan kirjoituksessa :):) Ja tämän terapeuttipenan omat kirjoituksensa ne vasta kammottavaa öykkäröintiä ovatkin, sen varmaan kaiki huomaavat. Palstahirviö :)Kotonasi olet myös ehkä täysi hirviö, eikö aviomiehesi pystynyt elämään kanssasi ? :) Taitaa olla taivaanrannan posliinimaalari kyllä) tuo kirjoittaja ;=)' Minäkö en saisi kirjoittaa tänne? Kyllä saan eikä sinulla ole siihen mitään oikeutta kieltää ;) Kaikkein kammottavin kaikista on terapeuttipena. Narsistiset katkerikot täällä tosiaan yrittävät kieltää muiden kirjoittelun että heidän juttunsa muka narsistisista aviomiehistään pääsisivät enemmän näkyville. :):):)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pullopostilla kirjoitti:
Niin on, katkeruus näkyy selvästi terapeuttipenan kirjoituksessa :):) Ja tämän terapeuttipenan omat kirjoituksensa ne vasta kammottavaa öykkäröintiä ovatkin, sen varmaan kaiki huomaavat. Palstahirviö :)Kotonasi olet myös ehkä täysi hirviö, eikö aviomiehesi pystynyt elämään kanssasi ? :) Taitaa olla taivaanrannan posliinimaalari kyllä) tuo kirjoittaja ;=)' Minäkö en saisi kirjoittaa tänne? Kyllä saan eikä sinulla ole siihen mitään oikeutta kieltää ;) Kaikkein kammottavin kaikista on terapeuttipena. Narsistiset katkerikot täällä tosiaan yrittävät kieltää muiden kirjoittelun että heidän juttunsa muka narsistisista aviomiehistään pääsisivät enemmän näkyville. :):):)
Minä kuvittelen t-penan tosiaan mieheksi...
Nyt sinäkin annoit sen provosoida itseäsi. Eikä noita nyt ollut tähän lähtöön kuin yksi, joten...
Satunnaisia velmuilijoita riittää, krapula-aamu.. pieleen mennyt ilta...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Minä_kuv kirjoitti:
Minä kuvittelen t-penan tosiaan mieheksi...
Nyt sinäkin annoit sen provosoida itseäsi. Eikä noita nyt ollut tähän lähtöön kuin yksi, joten...
Satunnaisia velmuilijoita riittää, krapula-aamu.. pieleen mennyt ilta...
Yeeess :):)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Terapeuttipenaan näköjään osui ja upposi...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Terapersepeuttipena kyttää täällä toisten kirjoituksia ja on kyräyttelevinään muita aimemmista kirjoituksista.

Kertoisiko terapena mikä hänen ongelmansa oiken on??
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
No enpä usko, että toi on narsismia vaan enemmä hyväntahtoisuutta äitisi osalta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
'No enpä usko, että toi on narsismia vaan enemmä hyväntahtoisuutta äitisi osalta'
no no pena...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Läheisriippuvuus

Läheisriippuvuus, katsotaanko että se on jonkinlainen persoonallisuuhäiriö.? Luin läheisriippuvuudesta ja tajusin että kuvaukset sopivat paremmin kuin hyvin omaan äitiini. Äitini elämä itsessään on tyhjä, hän elää osin muiden elämää. Tietysti pakolliset omat asiat hoitaa. Kun sisarukseni asui lähellä perheineen hän hätäili ja eli heidän 'ongelmiaan' , oli huolissaan jatkuvasti mutta ei kuitenkaan oikeasti pystynyt auttamaan. Hän voivotteli apuna ja teki sitä omassa kodissaan, jossa minä vielä asuin hänen kanssaan. Omia tarpeita hänellä ei oilein ollut, siksi hänen oma kotinsa oli oikea puutteenperä. Hän ei nähnyt mitään tarvittavaa omassa kodissaan tai asioissaan vaan keskittyi vain muiden tarpeisiin. Kun sisarukseni muutti pois läheltä sama huolehtiminen jatkui uusien ihmisten ja minun kanssa. Olin jatkuvasti riidoissa hänen kanssaan koska hän tunkeutui avuksi yrittämällä ottaa asiani hänen omiin huomiinsa. Maailman ärsyttävintä toimintaa! Sen jälkeen hän alkoi elää naapureiden ongelmien kanssa. Hän tyrkytti itseään avuksi tunkeutuen naapureiden avuksi. Siis pyytämättä. Hän itse ei tarvitse mitään, hän elää vain muita varten ja on kuin sankari saadessaan auttaa muita. Kotona valitti meille että hän ei jaksa kun kotityöt olivat niin raskaita. Kammottava ihminen, kun nyt ajattelen niitä aikoja tuntui kuin se olisi ollut pimeä, musta ajanjakso elämässä. Aivan kuin silloin olisi jotakin pahaa koko ajan ollut aina ilmassa. Aivan kuin jokinnäkymätön vaara olisi ollut jatkuvasti läsnä jota piti pelätä, äitini panikoi, teki pienistä asioista ylisuuria ne saivat valtavat mittasuhteet. Sellaiset asiat jotka olivat oikeasti merkittäviä , niiden olemassaoloa hän ei huomannut. Äidille normaali elämä oli kaaosta, jota hän pakeni touhuamiseen ja toisten asioiden huolehtimiseen. Hän pakeni siten omia ongelmiaan.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta